Part 1
language: Finnish
HÄVÄISTYS
Kolminäytöksinen näytelmä
Kirj.
KAARLE HALME
Helsingissä, Osakeyhtiö Weilin & Göös Aktiebolag, 1913.
HENKILÖT:
MATTI MAKKOLA, tehtailija ANNA, hänen vaimonsa INKERI, heidän tyttärensä SAKARI VALKAMA, tehtaan mestari RISTO VIIDANOJA, osuuskaupan hoitaja PARILA, talollinen
Ohjeita esiintyjille:
Matti Makkola on talonpoikainen mies. Luonteeltaan hän on leikillinen. Hänen kiivastumisensa on kyllä rajua, mutta helposti ohimenevää. Hän on hyvin älykäs ja selväjärkinen. Käytökseltään hän on varma, vapaa ja luottamusta herättävä. Ikä n. 50 v.
Anna on pitkän yhdyselämän ajalla muodostunut hyvin miehensä kaltaiseksi. Voimakkain piirre on herttaisuus. Ikä n. 40 v.
Inkeri on rivakka neitonen, mutta vaikuttaa alkupuolella vähän lapselliselta. Hän kasvaa vasta tapausten mukana saaden isänsä tarmokkaisuutta ja päättäväisyyttä. Mutta osalle on tietysti eduksi, jos esittäjä saa esitykseen silloin tällöin lapsellisen piirteen vielä tapahtumain loppuaikanakin. Ikä n. 20 v.
Risto Viidanoja on puettu herramaisesti, puhuu ja liikkuu vilkkaasti. Silmissä nopea välähdys ja vähän luihu katse. Ikä n. 30 v:
Sakari Valkama on reipas, mutta vakava nuorukainen. Hän on hellä ja hieno-luonteinen. Käyttää työpuseroa takin alla. Ikä n. 27 v.
Parila on tavallinen, rehti talonpoika. Ikä n. 50 v.
Ensimäinen näytös.
Makkolan arkihuone. Perällä oikealla ovi eteiseen.
Vasemalla ovi muihin huoneisiin. Oikealla seinällä akkuna, vasemalla uuni. Kalustus vanhanaikainen, enemmän talonpoikainen kuin herrasmainen.
ANNA tulee kamarista. Asettaa kahvitarjoitimen pöydälle.
Tule nyt tänne juomaan kahvisi! (Katsoo taakseen kamariin). Voithan täälläkin lukea kirjeitäsi. Siellä on vielä siivoamatta.
MATTI paitahihasillaan — tulee.
Kuules Anna! Muija hoi! (Osottaa avattua kirjettä). Arvaas mikä tämä on?
ANNA kaataa kahvia. Istuu sitten tuolille pöydän ääreen.
Enpähän tuota osanne. Ota nyt kahvia!
MATTI tyytyväisenä.
Sitä myöten se on nyt selvä. (Istuu keinutuoliin).
ANNA
No — mikä?
MATTI
No — tuo kansakoulujen tilaus — Minä jo pelkäsin — — Ai, ai, sentään! Se on aikamoinen tilaus —
ANNA
Minäkin jo pelkäsin kun sinä panit niin korkeat hinnat —
MATTI alkaa juoda kahvia.
No, sitähän minäkin — — Mutta kyllä ne tuntevat minun vanhan puutavarani — ja — (hörppii kahvia) — ja hyvän työni —
ANNA leikillisesti naureskellen.
Sinun työsi —
MATTI
Niin juuri — sen he tuntevat —
ANNA
Sinun hyvän mestarisi he tuntevat. Ethän sinä enään vuosikausiin ole —
MATTI hauskasti.
No, no — muija!
ANNA
Jos sanot muijaksi, niin —
MATTI
Mamma — mamma! Älä nyt!
ANNA nauraa.
Senjälkeen kun Inkeri syntyi, niin —
MATTI
Niin — niin — tiedän — tiedän —
ANNA
Etpäs tiedäkään. Senjälkeen et sinä vahingossakaan ole enään muistanut minun nimeäni. Ja siitä on jo kaksikymmentä vuotta.
MATTI
Älä helkkarissa! Joko se letukka on niin vanha! (Panee kupit pois ja katselee taas kirjettä). Ajatteles! Tällainen ylimääräinen tilaus!
ANNA naureskellen.
— jonka sinä teet. Meidän pappa tekee —
MATTI nyökyttää päätään, hymyillen.
Sano vaan papaksi! Kyllä se käy.
ANNA
Juotkos vielä?
MATTI
Tästä tulee — no, kaada nyt sitten — tästä tulee hyvä juttu, tästä — (Ottaa kahvin). Oli sekin onni, että saimme niin hyvän mestarin. Sakari on mies paikallaan —
ANNA
Älä sinä aina sano häntä Sakariksi. Työväki alkaa samalla tavalla —
MATTI
No, en minä tehtaalla — tässä meidän kesken — tehtaalla sanon mestariksi ja mestari Valkamaksi —
ANNA
Kyllä sinä vaan sielläkin päästelet sekä »Sakarit» että »muijat» ja »letukat» — ja jos mitkä —
MATTI viattomasti.
Kuka se »letukka» on?
ANNA
No, Inkeri tietysti. Häntähän sinä aina letukoit —
MATTI katselee ympärilleen.
Inkeri — niin! Missä hän nyt on? On ollut jo koko aamun —
ANNA nousee katsomaan akkunasta.
Hän meni osuuskauppaan ostoksille. Pitäisihän hänen, jo —
MATTI
Osuuskauppa! Hm! — (Asettaa kuppinsa pöydälle). Aina te vaan siellä osuuskaupassa asioitsette. Vaikka on toinenkin puoti —
ANNA tulee akkunan luota.
Siellä on kalliimpaa. Osuuskaupasta saa halvemmalla.
MATTI
Sitä minä en usko.
ANNA
Ole uskomatta! Mutta niin se on. Ja Inkeri saa aina —
MATTI
Niin — Inkeri! Kuules! Onko niillä jotain koklamenttiä keskenään?
ANNA
Kellä?
MATTI
Inkerillä ja osuuskaupan hoitajalla?
ANNA kokoilee kahvikuppeja.
En minä tiedä. Herra Viidanoja on aina kyllä hyvin kohtelias —
MATTI sytyttää tupakan.
Taitaa riiastella letukkaa —
ANNA arkaillen ja ikäänkuin tutkiakseen Matin ajatuksia.
Ei suinkaan siinä mitään pahaa olisi. Johan Inkeri on siinä iässä — ja — ja herra Viidanoja —
MATTI
Mikä herra?
ANNA
Viidanoja.
MATTI
No, niin! Viidanoja. Ei siinä mitään herrottelemista ole. — No, mitä hänestä?
ANNA hymyillen.
Hän on toimelias mies ja —
MATTI mutisee.
No, no! Ei ole vielä nähty mitä siitä seuraa.
ANNA
Mistä niin?
MATTI nousee.
Siitä osuuskaupasta ja siitä toimeliaisuudesta.
ANNA poismenossa, leikillisesti.
Sinä olet kovin vanhanaikainen, pappa-kulta! Sinä et pidä mistään, mitä ei ollut sinun nuoruudessasi. (Aikoo mennä).
MATTI ottaa Annaa leuasta.
Pidänhän minä sinustakin —
ANNA
No, olinhan minä —
MATTI
Olit. Mutta olit vähän toisellainen. Tuppaat tulemaan niin herrasmaiseksi —
ANNA työntää pois Matin käden.
Kyllä sinäkin vaan tarvitsisit vähän höyläämistä — ja voisit vähän värvätä noita vanhanaikaisia ajatuksiasikin — sekä osuuskaupasta — että — (Menee nauraen).
MATTI huutaa hänen jälkeensä iloisesti.
Mutta minä en varvaa oksan paikasta. Ja tämä meidän osuuskauppa on hasupuuta — ja siinä on paha oksa — se Viidanoja — (Istuu keinutuoliin ja alkaa lueskella kirjettään). Hm! Hm!
SAKARI tulee reippaana ulko-ovesta.
No, nyt se on kunnossa, se uusi varvikone.
MATTI iloisena.
Onko?
SAKARI
On. Ja käy kuin ihmisen ajatus.
MATTI tyytyväisenä.
Nyt kysy täänkin tehtaamme kuntoa ja kelpoisuutta. (Osottaa kirjettä). Arvaas, poika, mitä tässä on!
SAKARI istuu.
En arvaa. Ehkä uusi tilaus.
MATTI
Juuri niin. Olemme saaneet nuo koulutyöt.
SAKARI viheltää.
MATTI
Jaah! Kyllä kannattaakin viheltää.
SAKARI
Ja alentamatta hintoja?
MATTI nauraa.
Tietysti.
ANNA tuo kädessään kahvikupin Sakarille.
Kuulin, että tulit —
SAKARI
Kiitos! — Siinä kaupanteossa oli sekä taitoa että onnea.
MATTI
Kuulepas vaan, mamma, mitä Sakari sanoo! Ei riitä, että osataan tehdä — täytyy osata myöskin myydä — ja minä —
ANNA naureskellen.
No, no! Älä nyt taas rupea kehumaan. (Leikillisesti Sakarille). Se ukko on sitten koko päivän — (keskeyttää, ja katsoo ulos akkunasta). Siellä tulee joku veräjästä —
SAKARI
Se on kai se Parila. Kävi tehtaalla ja lupasi käydä täällä — (Panee kupit pöydälle).
ANNA
Parila se onkin — mutta siellähän tulee Inkerikin — ja — ja eikös se ole osuuskaupan hoitaja?
SAKARI hypähtää ylös katsomaan.
Niinkö? (Nopeasti Matille). Siksi aikaa kun Viidanoja on täällä — pistäyn ulkona —
ANNA ottaa Sakarin kupit ja menee.
Ja minulla kun on vielä siivoomatta —
SAKARI
Minä tulen sitä tietä — (Matille). Juttelen niin kauvan Parilan kanssa -— ulkona —
MATTI nauraa.
Aivanhan sinä pelästyit —
SAKARI
Enkä, mutta meillä on kyllä keskusteltavaa Parilalla ja minulla — (Menee kamarin ovesta).
MATTI nousee, pukee takin päälleen ja alkaa ottaa kaapista esille sikaareja ja paperosseja.
INKERI ja RISTO tulevat kantaen erilaisia kääröjä.
INKERI
Mennään tänne tupaan — (Ottaa kääröt Ristolta). Minä otan nyt kaikki haltuuni. — Kiitos kantamisesta —
RISTO vapauduttuaan kääröistä.
Hyvää päivää taloon!
MATTI
Päivää, päivää! Onpas teillä —- aivan kuin majan muuttajaisissa —
RISTO nauraa ja tervehtii.
Niin tosiaankin — majanmuuttajaisissa —
INKERI
Istu nyt, Risto! Minä vien nämä — (Menee kamariin).
MATTI
Istumaan, istumaan! — Tässä olisi tupakoita —
RISTO
Kiitos, kiitos! (Istuu).
Minulla ei paljon ole aikaa — puotiin jäi vain poika — tulin saattamaan Inkeriä —
MATTI istuu keinutuoliin.
No, hyvinkö luistaa kaupat?
RISTO ottaa tupakan.
Kyllä menee -— aikalailla. Ostajapiiri laajenee yhä —
MATTI
Ja voittoja tulee?
RISTO
No, mitenkä lie näin alussa. Viime vuoden tilintarkastus on parhaillaan käynnissä. Siellähän on yhtenä tämä teidän mestari —
MATTI
Niin aina, niin aina! Sakari on tilintarkastajana —
RISTO katsoo kelloaan.
Kesken kiirein — minulla oli oikeastaan vähän asiaa tehtailijalle —
MATTI
Vai niin, vai niin!
RISTO
Eihän se nyt oikeastaan sopisi tällaisessa hopussa —
MATTI hymyillen.
Niin — ei ole hoppu hyväksi eikä kiire kunniaksi —
RISTO
Ei ole — ei! Mutta kun on tottunut liikemiehen nokkelaan toimintaan, niin — tuota — ja Inkerikin arveli, että —
MATTI
Inkeri? Mitäs hänestä?
RISTO
Inkeri ja minä olemme —
ANNA aikoo hilla sisään..
MATTI
Pysykääpäs nyt huppukuurussa siunaaman hetki! Meillä on täällä asioita.
ANNA vetäytyy takaisin..
MATTI
No?
RISTO
Inkeri ja ininä olemme keskenämme suostuneet — että — että — me pidämme toisistamme ja — ja olemme ajatelleet mennä kihloihin ja —
MATTI
Soo?!
RISTO
Niin — oikeastaan me jo olemme kihloissa —
MATTI vielä hämmästyneempänä.
Soo?!
RISTO
Niin, me äsken päätimme —
MATTI nousee.
Muija! (Menee ja aukasee kamarin oven). Muija! Tulehan nyt ihmisten ilmoille! Tule! Täällä kuulet ihmeitä —
ANNA tulee.
Kyllä minä jo —
MATTI
Tuossa on sinulla vävypoika. Sanoo olevansa kihloissa Inkerin kanssa —
ANNA
Minä tiedän — Inkeri kertoi — (Ristolle). Onnea vaan!
RISTO nousee.
Kiitän! Minä kiitän!
MATTI
Mitä peijakasta tämä on! Ei kysytä, ei puhuta — sanotaan vain: nyt se on tehty —
INKERI tulee, menee isänsä luo.
Isä!
MATTI
Vai niin, letukka! Naimisiin vaan, ilman että kotona mitään tiedetään — ja muija on mukana jutussa! Olettepas te uudenaikaisia. Tämä on kai sitä uudenaikaista osuustoimintaa. Otetaan vaan mistä saadaan —
INKERI pyytäen.
Isä!
ANNA hymyillen.
No, mutta, Matti! Älä nyt loukkaa nuoria ihmisiä, jotka pitävät toisistaan!
MATTI katselee vähän nolona ja hämmästyneenä vuoroin kutakin, istuu.
Hm! No, niin! Voi olla! — Hm! Annetaan nyt asian olla tähän asti tällänsä! Täytyyhän nyt kotiväenkin keskustella ja miettiä — ja tulla johonkin yhteiseen — yksimieliseen — johonkin yksimielisyyteen tarkotan. — Ja kaupanhoitajalla on kiirekin, niin että —
RISTO
Niin — minulla on kyllä kiire — mutta saanen pian tilaisuuden uudelleen —
ANNA
Illalla, kun puoti suljetaan —
RISTO
Minä siis vain pyydän, että Inkeri ja minä saisimme mennä naimisiin — ja — ja jätän asian —
INKERI menee ja ottaa Ristoa kädestä.
RISTO
— meidän asiamme Inkerin vanhempain harkittavaksi ja päätettäväksi.
ANNA
Harkittakoon miten päin vaan, mutta ei tässä enään mitään päätetä. Te olette jo tehneet päätöksen, eikä siinä ole muilla sanan sijaa. Kahden kauppa ja kolmannelle korvapuusti.
MATTI mutisee itsekseen.
Hm! Hm!
RISTO
No, hyvästi vaan — näkemiin! (menee).
INKERI hiljaa.
Minä vähän saatan — (Menee arasti perässä).
MATTI
Sinähän vasta epeli olet, sinä!
ANNA istuu pöydän ääreen, hymyillen.
Olenko?
MATTI katsoo äkäisesti Annaa.
Sinustahan on tullut niin uudenaikainen ihminen, etten edes minä sinua enään tunne.
ANNA
Etkö?
MATTI
Ennen maailmassa toki puhuttiin asiasta vanhemmillekin ja — kysyttiin kauniisti ja —
ANNA
Kuka niin teki?
MATTI kiivaasti.
Kuka? Kaikki!
ANNA rauhallisesti.
Kaikki — paitsi sinä.
MATTI hämmästyy.
Minä!
ANNA
Juuri sinä et kysynyt ollenkaan. Tulitkin vasta hääpäivän aamuna ja heti vihkituolilta veit minut —
MATTI hämmentyen.
Niinkö? (Tulee huvitetuksi asian hauskasta käänteestä, myhäilee tyytyväisenä). Olinpas minä vaan aika poika silloin. Kas, kas, vaan — sellaista veitikkaa! (Ottaa Annaa korvalehdestä). Ja muija oli rakastunut tuohon lurjukseen — korvanipukoita myöten. Mitä?
ANNA
Oli kai — koska seurasi —
MATTI poikamaisen ylimielisesti.
Koskako seurasi? Aivan kuin minä olisin siihen aikaan sellaista kysellyt. Minä tietysti otin sen minkä omakseni tiesin. Otin ottavan oikeudella.
ANNA
Niin kai muutkin tekevät.
MATTI
Muut? (Joutuu hämilleen). Ettäkö tuo osuusmieskin —
ANNA
Hän ei ole käyttäytynyt niinkään omavaltaisesti kuin sinä.
MATTI kimmastuen.
Hän? No, se nyt vielä puuttuisi!
ANNA hymyillen.
Miksi ei muut kuten sinä?
MATTI
Ei! Siinä on suuri ero. Minä tiesin mitä minä tein. Minä tunsin oman kykyni ja kuntoni — ja tiesin, että muut tunsivat sen myöskin.
ANNA
Ehkä tämäkin —
MATTI
Tämä! Mies maitten ja merien takaa. Kuka hänestä tietää onko hän kala tai lintu — Huomenna on kauppa kellellään — ja hoitaja maantiellä. Entäs sitten?
ANNA nousee, taputtaa Mattia olalle.
Minä luulen, ettei sinulla ole mitään miestä vastaan, vaan —
MATTI
Vaan mitä?
ANNA
Sinä et siedä osuuskauppaa —
MATTI nousee.
Siinä sinä erehdyt. Minähän siinä olin ensimäisiä puuhamiehiä, mutta erosin heti kun sitä alettiin ajaa lapsellisesti — päin mäntyä.
ANNA nauraa.
Kun ei seurattu sinun neuvojasi —
MATTI tuimasti.
Niin juuri! Kun ei seurattu minun neuvojani. Ei otettu tunnettua oman paikkaista miestä hoitajaksi, vaan valittiin vieras, tuntematon.
ANNA
Voihan hän olla hyväkin. Ehkä parempikin kuin se toinen.
MATTI rauhallisemmin, melkein mietiskellen.
Miksipä ei. Kaikki on mahdollista. (Istuu rauhallisesti). Mutta tässä jätettiin asia sattuman varaan, kun valittiin tuntematon mies vieraalta paikkakunnalta. Näetkös! Useata ihmistä ei vieras ympäristö velvoita mihinkään. Kun sen sijaan taas tuttava ympäristö velvoittaa melkein kaikkia. Siinä on salaisuus. — Ja sentähden en tahtoisi Inkeriä sattuman varaan — sentähden en pidä tästä kihlauksesta —
ANNA
Jätetään nyt tämä — sieltä tulee joku — (Menee kamariin).
SAKARI ja PARILA tulevat ulkoa.
PARILA
Hyvää päivää! (Tervehtii). Terveisiä sieltä meiltä päin.
MATTI
Kiitos vaan! Istumaan! — No, mitäs sille Parilalle kuuluu?
PARILA istuu.
No, ei entistä enempää — tuossahan tuo. Minä tässä vaan pistäysin sivumennen kysymään onko tehtailija huomenna kotosalla. Minä tulisin maksamaan sen lainani —
MATTI
Soo? No, mitä varten? Saako Parila muualta halvemmalla korolla?
PARILA
Enkä — mutta myin vähän metsää ja —
MATTI
Vain niin!
PARILA
Tulin ajatelleeksi, että paras on maksaa heti. Ja tarvitsee kai tehtailijakin nyt kun se koulutilauskin — Kuulin Sakarilta —
MATTI
Niin, se tuli meille — (Katsoo Sakaria). No, Sakari! Mitä siinä seisot mykkänä? Miksi et istu?
PARILA naurahtaa.
Mitä lie nuorten tautia. Tuollaiseksi se tuli äsken yht'äkkiä kun tyttärenne ja Viidanoja menivät tuosta lehtimajan ohi — istahdimme siinä sen aikaa —
SAKARI lähtee äkkiä kamariin.
MATTI
No, mitäs tämä on? Mikäs poikaa vaivasi? Hän, joka aina on ollut niin iloinen ja reipas.
PARILA
Nuorilla on aina omat ilonsa ja surunsa.
MATTI katsoo Parilaan ja sitten miettii.
Hm! (Irtautuen ajatuksistaan). Tässä olisi tupakoita! Minä en edes älyä tarjota. (Ajatellen muita asioita). Vai niin! Vai on Parila metsää myynyt?
PARILA ottaa tupakan.
Sattui siihen hyvänmoinen ostaja — ja — kun oli se velkakin tänne — niin —
MATTI
No, ei tällä olisi ollut kiirettä —
PARILA
Ajattelin, että tulee paljon menoja nyt kun se suuri tilauskin —
MATTI
Tulee kyllä. Tuleehan niitä. Mutta se Inkerin perintökin — sen tätivainaan jälkeen — kolme ja puolituhatta maksettiin viime viikolla — ja rahat ovat vielä kotona.
PARILA
Kyllä minä sentään mielelläni huomenna — sopisi niin hyvin, kun on tänne kaupallekin tultava —
MATTI
Niin, noh! Miksi ei! Täytyyhän sen sopia. Parila tulee vaan. — Jaahah! Parila on kai siinä osuuskaupan hallinnossa puheenjohtajana —
PARILA raapii korvallistaan.
Sellaisenahan minä —
MATTI
No, miten menee?
PARILA
Hm! — Tiedä — — Tarkastustahan nyt tehdään —
MATTI
Niin aina — minä kuulin —
(Äänettömyys).
MATTI vilkaisee levottomana Sakarin jälkeen.
PARILA
No, se saa nyt rikkaan vaimon se meidän kaupanhoitaja —
MATTI
Sitäkö juttua te Sakarin kanssa kuulitte äsken tuolla ulkona?
PARILA
Sitähän ne puhuivat mennessään —
MATTI
Ja sekö se noin vaikutti Sakariin?
PARILA
Siihenhän se lopetti heti koko keskustelun. Liekö poika ehkä pikiintynyt. Jos on, niin eipä kummaa jos äimistyi, kun tyttö noin tepsutteli nokan ohi toisen kanssa — ja kun vielä kuuli —
MATTI
Kuka se Parilan ehdokas taas olikaan tähän kaupanhoitajan toimeen?
PARILA rykäsee, ei tiedä miten sanoisi.
Minä ja tehtailija kannatimme sitä omanpaikkaista — sitä —
MATTI
Niin, niin — kyllä muistan —
PARILA
Mutta nähtävästi me molemmat olimme väärässä.
MATTI naputtelee sormillaan pöytään ja murisee.
Hm!
SAKARI tulee.
Jos ei teillä ole mitään tärkeätä niin —
MATTI
Ei ole, ei ole!
SAKARI on kalpea ja puhuu vaikeasti.
Minulla vaan olisi vähän sanottavaa — —
MATTI
No, istu alas ja —
SAKARI
Minä vain ilmoitan Parilalle, etten minä enään jatka tilintarkastusta osuuskaupassa.
PARILA hämmästyy.
No, mikä nyt?
MATTI hämmästyneenä.
No, mikä nyt on tullut — (Katsoo Sakaria). Mutta miksi sinä et istu? Tämähän on vakava asia — eihän sitä noin —
SAKARI vetää tuolin keskipöydän luota vähän taaemmaksi ja istuu.
PARILA
Ja nyt juuri, kun olette jo loppupuolella. Eikö sen jo huomiseksi pitänyt loppua?
SAKARI
Kyllähän se huomiseksi —
PARILA
Ja vara-tarkastajan pitäisi alkaa kaikki alusta —
SAKARI
Niin kai —
PARILA
No, mikä siihen on syynä, että —
MATTI
Niin — sanopas syy!
SAKARI
Minun ei sovi —
PARILA
Sanoako?
SAKARI
Ei — tai ehkä niinkin — minun ei sovi tarkastaa —
PARILA
Eihän se ole mikään syy! Kun kerran tähän asti on sopinut. Ja sopihan se vielä eilen illalla — vai mitä? Ja äsken vielä siitä puhuimme tehtaalla — kuinka nyt yht'äkkiä —
SAKARI
Älkää kysykö! Minä en enään tarkasta.
MATTI
Mutta minun täytyy sanoa, että se on sopimatonta ja lapsellista tällaisissa asiallisissa asioissa.
SAKARI nousee.
Hm!
MATTI
Asia ei kyllä kuulu minuun, mutta onhan oikeus edes saada tietää järjellinen syy ennenkuin —
SAKARI tuskassa.
Minun ei sovi — eikö se riitä —
PARILA
Ymmärräthän sinä järkimiehenä, ettei se riitä. Ellei vielä olisi alettukaan, niin olisi toista —
SAKARI
Muuta syytä minä en sano.
PARILA heittää neuvottomana pöydälle tupakkansa, katsoo vuoroin kumpaakin.
MATTI levollisesti mutta paheksuvasti.
Tämä on minullekin ikävää. Kaikki tehtaamme työmiehet ovat jäseninä osuuskaupassa — ja se voi synnyttää tehtaalla häiriötä ja selkkauksia, kun mestari heidän luottamusmiehenään — käyttäytyy näin yliolkaisesti.
SAKARI
Koska tehtailija niin arvelee niin — niin —
MATTI
Tämä ei ole ainoastaan arvelua — se on totta.
SAKARI
Sitten olen pakoitettu — tekemään syyn.
PARILA
Tekemään syyn?
MATTI
Mitä tekemään?
SAKARI vaikeasti.
Minä matkustan pois.
MATTI hypähtää ylös.
Matkustat?
SAKARI
Niin. Minä sanon nyt itseni irti — ja olen valmis lähtemään huomenna — jos sallitte —
MATTI
Lähtemään? Nyt juuri kun meillä on työtä yli äyräitten. Mitä tämä on? Mitä ihmettä tämä on?
SAKARI
Jos ei kerran muuten käy, niin —
PARILA nousee.
Koska asia on tällä kaimalla, niin minun täytyy mennä heti kokoamaan hallinto — Onko se nyt sinun viimeinen sanasi?
SAKARI
On.
MATTI ihan ymmällä.
Mitä ihmettä tämä on? Tällaista ei vielä ikinä ole tapahtunut! Se kun tämän ymmärtäisi —
INKERI tulee ulkoa.
SAKARI kääntyy katsomaan.
INKERI katsoo ihmetellen kaikkia vuoron perään, kun ollaan niin hiljaisia ja hämmentyneitä.
Minä menen heti — (Katsoo vielä pitkään Sakaria, menee).
SAKARI on tuijottanut Inkeriin aivan kuin olisi tahtonut kysyä häneltä jotakin, vaipuu sitten tuolille pää käsiin.
MATTI ottaa päästään aivan kuin hän saisi uuden ajatuksen.
Hm!
PARILA
Niin, noh! Hyvästi nyt sitten —
MATTI
Odottakaas! Tässä on jotakin — Tästä pitäisi vielä vaieta (Ajattelee). Hm! Hm! — Odottakaa minua hetkinen tuolla ulkona! Tulen aivan heti — tai —
SAKARI nousee ja aikoo lähteä.
MATTI
Kuulehan Sakari! Minä puhuisin mielelläni sinun kanssasi kahdenkesken. Istu täällä hetkinen! Minä saatan Parilan tuohon veräjälle — (Katsoo Sakaria). Tulin ajatelleeksi — jos minä ehkä ottaisin tarkastaakseni —
SAKARI
Tekö?
MATTI
No, ehkä en — ajattelin vain — odotahan minua — mennään nyt, Parila!
(Menevät).
SAKARI vaipuu taas tuolille pää käsiin.
INKERI tulee kamarista.
Kuulin, että menivät jo — (Pysähtyy).
Mitä täällä on tapahtunut? Sakari! Mikä sinua vaivaa?
SAKARI nousee.
Ei mikään.
INKERI
Älä nyt kiellä! Jotakin teillä on. Ja sinä olet niin kummallinen — Sakari! (Menee lähemmäs). Mitä sinä tuijotat?
SAKARI kääntyy vähän syrjään.
Tuijotanko minä?
INKERI
Ja äänesi vapisee — ja isä oli niin hämmästyneen näköinen — sano mitä on tekeillä —
SAKARI
Ei mitään! Minä vaan matkustan huomenna —
INKERI
Poisko meiltä? Miksi?
SAKARI
On asioita — asiat vaativat niin — (Kääntyy). Toivotan sinulle onnea — kihlauksesi johdosta — (tarjoa kätensä). — sydämeni pohjasta —
INKERI antaa hitaasti kätensä, katsoen yhä Sakaria silmiin.
SAKARI
Tule onnelliseksi — en mitään — en mitään niin sydämeni pohjasta toivo — ja — ja voi hyvin —
INKERI pitkän katseen jälkeen painaa vähitellen päänsä alas, riuhtaisee itsensä irti ja juoksee kamariin.
SAKARI tuijottaa hetken hänen jälkeensä, vaipuu sitten tuolille istumaan. Pää painuu taaksepäin ja hän peittää toisella kädellään silmänsä.
MATTI tulee.
Jahah! No, nyt me olemme kahden kesken —
SAKARI asettuu istumaan kyynärpää pöydälle.
MATTI menee keinutuoliin.
Katsohan, Sakari! Minä tahdon sanoa sinulle yhden asian tämän sinun lähtösi johdosta. — Minä olen pitänyt sinusta aivan kuin omasta pojastani; siksi otin sinut tänne luoksemme asumaankin. Emmehän me voi erota aivan kuin ventovieraat ihmiset — tietämättä edes miksi me eroamme —
SAKARI
Minä en voi sanoa syytä —
MATTI
Minulle sinun täytyy voida sanoa — isällesi — ja minä pidän sen yhtä salassa kuin jos olisin oikea isäsi —
SAKARI
Ei — ei! Minä en voi!
MATTI
Hm! No, jos minä autan — jos keskustelemme asiasta — ehkä sitten —
SAKARI pää painuu.
Älkää — älkää!
MATTI
Kyllä, poikani! Selvä ilma on kaikkein terveellisintä. — Sinä rakastat Inkeriä — eikö niin —
SAKARI hieroo tuskasta otsaansa.
MATTI
Eikö niin? — Tai etkö ehkä —
SAKARI hiljaa.
Kyllä —
MATTI
No, yhden kynnyksen yli pääsimme. Sitten sinä et voi sietää kaupanhoitajaa, kun kuulit, että hän ja Inkeri ovat kihloissa. Sentähden et voi jatkaa siellä kaupassa tilintarkastusta —
SAKARI nousee.
Ei — ei!
MATTI hämmästyy.
Eikö sentähden?
SAKARI
Ei.
MATTI nousee.
Kuules nyt, poika! Sinun pitää tietää, että tämä on vakava juttu, ja tässä pitää olla selvä peli. Mikä on sitten syy? Häh!
SAKARI
Älkää kysykö! Minä en sitä voi sanoa.
MATTI lyö nyrkkinsä pöytään.
Valehtelija!
SAKARI pelästyen.
Mitä?
MATTI
Sinä valehtelet — kun sanot rakastavasi Inkeriä — sinä valehtelet! Tässä piilee jotakin, jota en tiedä, enkä siis voi Inkeriä puolustaa — (Kävelee edestakaisin). Olen tekemisissä epärehellisten valehtelijoiden kanssa —
SAKARI
Älkää!
MATTI
Tunnusta heti valheesi, tai —
SAKARI
En, en! En tunnusta valheeksi — se on totta —
MATTI
Mikä?
SAKARI hetken kuluttua hyvin vaikeasti.
Minä rakastan Inkeriä ja sentähden en voi jatkaa tarkastusta, sillä —
MATTI
No?
SAKARI raskaasti
— Tapahtukoon nyt sitten mitä tahansa — sillä —
MATTI
Sillä?
SAKARI
— sillä siellä — on — on ilmennyt — vajaus —
MATTI hiljaa.
Tavallinenko vajaus?
SAKARI raskaasti hengittäen.
Ei, vaan — petos — kavallus —
MATTI kauhistuneena.
Kavallus!?
SAKARI
Niin. (Tuskin kuuluvasti vaipuu tuolille).
Esirippu.
Toinen näytös.
INKERI tulee kamarista, kurkistaa jälkeensä ja vetää varovaisesti oven kiinni, — sitten ottaa hän esiliinansa alta pääliinan, heittää -päähänsä ja aikoo hiipiä ulos.
ANNA tulee kamarista.
Inkeri!
INKERI pysähtyy paikalleen.
ANNA
Mihin sinä aiot mennä?
INKERI kääntyy äitiinsä päin, itku kurkussa.
Minä en tätä enään kestä — (Heittää liinan pöydälle ja istuu sohvalle). Koko eilisen päivän täällä supateltiin ja kuiskuteltiin — kaikki minun selkäni takana. — Ainoa mitä sain tietää oli se että Sakari lähtee pois ja että — että asia jotenkin koskee Ristoa — sen kuulin sattumalta — mutta mitä se on — sitä ei kukaan sano — ja minua ei päästetä osuuskaupalle ottamaan selvää — enkä koko yönä ole yhtään nukkunut — (Purskahtaa itkemään).
ANNA istuu tuolille hänen viereensä.
Inkeri-kulta! Koeta nyt rauhoittua! Kyllähän minä puolestani laskisin sinut menemään, mutta kun isä on niin ankarasti kieltänyt —
INKERI
Miksi minulle ei sitten sanota mitä täällä on tekeillä —
ANNA
Sanoihan isä, että vielä tänään saat sen tietää —
INKERI
Vielä tänään? Jotakin siis on, joka estää heti sanomasta. Mitä tässä odotetaan? Jotakin odotetaan tapahtuvaksi —
ANNA tuskassa.
Älä nyt hyvä lapsi kysele minulta — kun kerran isä on niin ankarasti kieltänyt sanomasta.
(Äänettömyys).
INKERI
Kuule äiti! Mitä sinä tekisit — jos kiellosta huolimatta menisin —
ANNA hätäisenä.
Älä herran tähden tee sitä —
INKERI
Mutta mitä sinä tekisit, sano?
ANNA
Mitä minä voisin tehdä! En suinkaan sinua väkivallalla voisi pidättää, mutta ajattele sitten isän vihastumista.
INKERI
Isän oma oma syy — ja teidän syynne, kun ette sano — (Nousee). Minä menen.
ANNA
Älä, Inkeri-kulta! Älä! (Nousee).
INKERI ottaa huivinsa.
Minun täytyy kysyä Ristolta —
ANNA
Ei, ei! Ennemmin sitten — (ei jatka).
INKERI
Mitä?
ANNA
Ethän mene — kun minä pyydän —
INKERI
Sano isälle, että menin — sinun kiellostasi huolimatta — (Aikoo lähteä).
ANNA toivottomuudella.
Silloin voi tapahtua häväistys —
INKERI pysähtyy hämmästyneenä.
Häväistys!
ANNA istuu vaikeroiden sohvaan.
Juuri silloin se voi tapahtua — juuri silloin kun sinä menet — ja kaikki saavat tietää, että sinä olet kihloissa hänen kanssaan. Ota edes tuo sormus pois sormestasi! Piilolta se, ettei kukaan sitä näe!
INKERI käsittämättä mitään.
Häväistys — minulle — kihlojen tähden? (Istuu päättäväisesti tuolille). Kuule, äiti! Nyt minä vaadin, että kerrot kaikki! Tai muuten minä teen hetipaikalla tuon häväistyksen, jota näyt pelkäävän. Nyt sinä kerrot — tai minä menen — — ja silloin se on sinun syysi.
ANNA
Kun minä edes tietäisin mitä minä kerron — ja kuinka kerron — (Eteisestä kuuluu kolinaa). Jumalan kiitos! Isä tulee. (Nousee).
MATTI tulee.
Eikö Sakari ole vielä tullut?
ANNA
Ei ole.
MATTI huomaa Inkerin.
Mistä Inkeri tulee? Tai oletko lähdössä?
ANNA
Eihän Inkeri mene. Aikoi lähteä ulos, mutta minä kielsin.
MATTI
Ei sovi mennäkään — (Menee istumaan keinutuoliin).
INKERI kylmän levollisesti.
Minä olin juuri lähdössä osuuskaupalle —
MATTI jyrkästi.
Et mene!
INKERI
Minä menen sinne heti — ellette kerro mitä on tapahtunut.
MATTI hämmästyneenä.
Menetkö vaikka minä kiellän?
INKERI varmasti.
Menen.
MATTI katkerasti.
Mitäs tähän sanot, äiti-muori?
ANNA istuu.
Onhan Inkerillä oikein. Niin sinäkin olisit mennyt —
MATTI
Niin — minä —
ANNA
Niin — ja minä myöskin.
(Äänettömyys).