Part 1

language: Finnish

RUNO-KIRJA

Jumalalle kunniaxi!

Wasasa, Prändätty Georg Wilhelm Londicerildä. 1786.

Imprimatur:

in fidem Protocolli NICLAS HJELT S.V. Facult. Theol. Not.

Runo-Kirja sisällänsä pitää:

I. K. Salomonin Korkia Weisu. II. K. Dawidin 96:dennen ja 100:s Psalmit. III. Hjobin Kirjan 3:mas ja 7:mäs Luku. IV. Runot, Luu-karsinan, Kirkko-maan ja haudan ylitse. V. Kaxi Kiwi-pijrrosta, ja VI. Dawidin 133 Psalmi, weisattawaxi wirrexi laadittu.

Runot taitaan weisatta tawallisella Runo-nuotilla, nijnkuin Suomen maasa, erinomattain Pohjan-maalla, Carjalasa ja Sawon maasa wanhasta, ja wieläkin tuttu ja totuttu on; ne taitaan myös wijsi-kielisellä kanteleella somahasti soitettaa.

Minä kijtän Sinua pakanain seasa, ja weisaan Sinun Nimelles: ... Iloitkaat pakanat Hänen kansansa kanssa... Kijttäkät Herraa kaikki pakanat, ja kaikki kansa ylistäkään Handä.

... Puhukaat keskenännä psalmeilla, ja kijtos-wirsillä, ja hengellisillä lauluilla, weisaten ja soittain Herralle teidän sydämmesännä. Kijtäin aina Jumalata ja Isää, jokaitsen edestä, meidän Herran Jesuxen Christuxen Nimeen.

Kuninkahan kuluisimman Sangen suuren Salomonin Weisu weisuista walittu, Wirsi warsinni warawa, Sangen korkia, komia: Sulhas-Wirfi Salomonin, Ratki Raamatun sanoilla Pyhän-Kirjan puheilla, Suomen-kielen somahilla Sanan-parsilla sanottu, Ratki Runohin rakettu, Somahasti solmeheltu

Christfrid Gananderilta Thuomaan Pojalda, Philos. Maqist. ja Kappalaiselta Frantsilan Kappelilla, Sijkajoen Pitäjäsä, Pohjan-maalla. Wuonna 1783.

Lukialle.

Suomen Kansan, ja erinomattain minun Maan-miesteni, Pohjalaisten, luonnollinen ja ikänänsä kuin kansa syntynyt taipumus on Runoixi kaikki, paremman muiston tähden käsittää: Se nähdän heidän joka päiwäisistä Sananlaskuistansa, Arwotuxista, weisuista, jotka enimmitten lankewat Runon tawalla.

Runot, niinkuin ne weisataan, owat myös ne wanhimmat, omituiset tämän maan laulut. Ja että, nijsä aina säistetään ja ylös kerrotaan, samat sanat, waikka wähä toisin, kuin edellisesä radisa; nijn ne pikemmin muistetaan, ja nijnkuin ittestänsä juoxewat; ja edellinen nijnkuin, odottaa sitä seuraawaista meininkiä, niinkuin selityxexeen, joka myös antaa ihmeteltäwän painon ja otollisuuden, koko laululle.

Täsä weisun-laadusa owat Suomalaiset likinnä Hebräalaisia, ja muita Itäsenmaan kansoja Asiasa; joilla ei ole yhtään rijmiä, eli yhen kaltaista sanain päätöstä lopulla (joka wirsi lai, on wasta Paawein Munkkeilta sisälle tuotu; sillä Ruotsalaistengin wanhoista Saduista nähdään, ettei heidängään Runo-niekkansa, huolineet rijmeistä, waan weisaisit woitto wirtensä, Kuningasten Teot ic. muutoin korkeilla sanoilla; jotka Runo-niekat sijhen aikaan pidettiin suuresa kunniasa, ja Kuningasten seurasa)

K. Dawidin Psalmit, Hjobi, Salomo, ja monet muut Pyhän Raamatun paikat, erinommattain wirret, owat sijtä laadusta kuin meidän Suomalaiset Runommekin; ilman rijmiä, ja että edellinen aina jälkimmäisesä säistetään, niinkuin Bibliasta kyllä hawaitaan. Nämät pyhät kirjat owat myös Israelin seurakunnalta weisatut sekä äänellä että soitto-aseilla, kandeleilla - -, ic.

Nämät Täsä olewaiset kappaleet, olen minä, siis, siinä ajatuxesa Runohin pannu, että mekin taitaisimma weisata nijn korkeita ja pyhiä asioita, ja ne paremmin ja keweimmin muistaa. Nämät owat tosin Itäsen maan wertauxijn ja muihin korkeihin salauxijn niin kiedotut, että ne meidän aikuisilda ihmisiltä, ei kuka ties oikein käsitetä; sillä nijsä puhutaan yrttitarhoista, granaatiomenoista, Elephanteista, wuorista ic. Morsiamesta, Yljästä ic. Jotka kaikki ei lihallisella, waan hengellisellä mielellä pitää käsitettämään. Jumala siihen Pyhän Hengensä andakoon! Minä en ole tietäxeni yhtään toista, wäärää uutta meininkiä eli ymmärrystä sisälle tunkenut; waan ainoastans Sowittanut Raamatun sanat soweljoihijn Runohin.

Frantzilasta s. 14. p. Loka kuusa 1783.

_Christfrid Ganander_, philos. Magister.

K. Salomonin Korkia Weisu.

I. Luku.

v. 1. Salomonin Sulhas wirsi Korkia ja sangen kaunis Weisu warsinni walittu. v. 2. Hänpä suuta sulhaseni Armahani antakohon Minun mielisuosiolla. Suulla Hänen suloisella; Sillä sinun sulhaseni, Rakkaudesi rapea, Ombi suuresti suloinen Makeampi se minusta Kuin joku wijna wikewä. v. 3. Sinun hywingin hywäjen Woimallisten woitehitten Hajun tähden hajuisimman. Sinun Nimesi suloinen On kuin öljy öljypuusta Wuodatettu wiljawasti Sempä tähdengin Sinua Pikku pijkatset pijangin Rakkahinda rakastawat. v. 4. Wedä wäkewin minua, Nijn me juoxemma jälissäs Perässäsi paimenemme: Kuningas se kelwoxeni Wiepi minun Morsianna Kaunisehen kammioonsa: Sinusta me sulhaisemme Ihandellen iloitsemme Kaikin ratki riemuitsemma, Mepä muistamme Sinungin Rehellistä rakkauttas Totta todella paremmin Wielä enää kuin kukaana Wijna juomia jaloja; Kaikki hurskahat hywästi Sun ratki rakastawat. v. 5. Älköön kukaan kummaelko Että minä olen musta; Mutta tietäkäät todella Tyttäret Te taitawimmat Jerusalemin salosta, Ettän olen otollinen Sangen kaunis ja korea; Nijnkuin Kedarin kodissa Majat mustat ja matalat, mutta myöskin ninkuin nääette Nijnkuin suuren Salomonin Waate kirjawa walaistu. v. 6. Älkäät sitä ällämöistyk, Sitä katsokok katalat, Että minä mustununna Olen aiwan ahwettunut: Aurinko mun ahwetutti, Päiwä on mun polttanunna: Oman Äitini, äkeät Lapset wielä wihastuwat Minun päälleni pahasti: Jotka panit paimenexi Minun asetit alati Wijnamäen wartiaxi; Waan en minä wakaisesti Warjellu ja wartioinnu Minun wijna mäkiäni. v. 7. Sano sinä suloiseni, Sinä sieluni sokuri Jota sieluni suruinen Aina ratki rakastaapi, Kusas käynet laituimella? Kusas laidunta kuletat? Kusas Lounalla lepäjät? Puolipäiwästä pitänet! Jotten joutuis juoxemahan Minun pidäis poikkeemahan Muolle muitten laumain luoxe Kumppaneisi kulkemoille. v. 8. Ylkä wastaa: Ylkä wastaawi wakanen; Kuule sinä kultaiseni, Warsin waimoista walittu. Ihanaisin ihmisistä. Kaunehin sä kaunehista, Joss ett sinä sinuansi Tunne tällä tanterella, Ettes exyis Erämaahan Korwen synkiän sisähän Juoxe lammasten jäljille, Mene lauman laitumelle. Kaitse wohlias wagasti Tuolla paimenten tykönä Liki heidän huoneitansa. v. 9. Minä werraxi wetänen Sinun minun siukkuseni, Ylön rakas ystäwäni, Kaunihimpihin kaluini, Hopehini hohtawihin, Sinä kaunis kaiketikkin Nijnkuin ratsu ratsas miehen Olet korska ja korea Nijnkuin waunut warustetut Kuuluisimman Kuninkahan. v. 10. Sinun poskesi punaiset Sasu pääsi ne suloiset Owat ihan ihanaiset Wahwain pankkujes wälissä, Sinun kaulasi korea Kulta käädyissä kenosa. v. 11. Mepä teetämme sinulle Pangut kullaiset koreat Nastaisilla näppärillä Hijluwasta hopeasta. v. 12. Morsian wastaa: Koska kuuluisa Kuningas Istui pöytänsä tykönä Hajun haiskahti hywästi Minun nuoren Narduxesta Kelwoxesta kukkaisesta Walituista woitehista. v. 13. Minun Yrkö ystäwäni Ompi minun Mirrhamini Kukka-kimppuni korea Joka rippuu Rinnoillani. v. 14. Minun yxi Ystäwäni On kuin Cyprin, Syxyn tulles Wijna-marjan makeimman Ruusun-karwanen rypälö Onni lähtehen lähellä Wiljawissa wijnamäjis. v. 15 Molemmat keskensa. — Katso! minun kultaiseni, Minun aiwan armahani Sinä olet otollinen, Minun iloni, ihana: Katso! totta tosiahan Sinä oot ihan ihana; Sinun silmäsi suloiset Owat juuri otolliset Kaunihit kuin kyhkyläisen Silmät suotuisan suloiset, v. 16. Katso! minun kaunoseni, ylimmäinen Ystäwäni, Ohoh! kuins olet ihana Sinä oot sangen suloinen; Meidän wuoteemme wähäinen Wielä myöskin wihoittaapi Wiherjöitseewi wälehen. v. 17. Meidän huoneemme helewän Kaaret owat kedri-puusta Wuolet hongasta hywästä Warsin owatkin wakaiset.

Cap. 2. Toinen Luku.

v. 1. Minä olen otollinen Kaunis kukkainen kedolla Tasasella tanterella, Kukka kukista korein Pulska laxosa punerran. v. 2. Ylkä weisaa Nijnkuin Ruusu ruskottawa Oiwa orjan-tappuroisa, Nijn on aiwan armahani Toisten Tytärten seassa. v. 3. Morsian wastaa Nijnkuin pulska puu-omenan Tuolla seisoowi seassa Muitten puitten Mehtolassa, Nijn on ylin Ystäwäni Pulska poikajen seassa: Minäpä istun ilolla Hänen waka warjosansa Jotan ainahin anonen, Hänen owat hedelmänsä Minun suussani makeat, Sangen syödessä suloiset. v. 4. Hän mun wiepi wijnohinsa Kulettaapi kellarijnsa; Hänen lippunsa lewiä Rakkaus on ratki suuri Minun päälläni peräti. v. 5. Wirwottakaat weikkoseni Wijna leileillä wälehen Wäkewillä wahwistakaat Kukkaisilla kryydimaasta Omenilla, oirehista Näistä ratki rakkauden, Sillä minä olen sairas Rakkaudesta rawittu. v. 6. Hänen wasen wakinainen Käsiwartensa wakainen Aina on mun pääni alla, Oikiansa oijentaapi Ulos kätensä kewiän Halataxensa halulla Syleilläxensä sylihin. v. 7. Ylkä. Minä wannotan, wakuutan Teitä imbit ihanaiset Teitä Tyttäret todella Juuri Jerusaalemista, Kautta kaunisten kedolla Metsä wohten wohkawaisten Naaras-peurajen nimehen Ettei Tee häntä herätä, Eli waiwoa warahin, Nosta ylös Ystäwääni Ainoata armastani, Sixi kuin mun Siukkuseni Torehesta tointunewi Horroxista huomaitseepi, Itse tahtowi todella Ylös nosta näppärästi. v. 8. Morsian. Tämä ombi, ja, todella Minun kulta Kumppalini Ääni Ystäwän äkeä, Katso! Tuossa hän tulowi: Juuri hypäten hywästi Wuorilla ja waaramailla Kunnahilla, kukkuloilla. v. 9. Minun yxi Ystäwäni On kuin nopsa nuori peura Wilkas nijnkuin metsä-wuohi: Katso! jo hän seisoo sillon Meidän seinän seinuxella Tuosta owemma takana; Kattoppas jo kahteloopi Akkunasta armahamme Tänne silmäilee sisälle, Kurkistelee kainosesti Häkin harwimman läpitse. v. 10. Waka wastaa Ystäwäni Minun Suotusan sanoowi Lausuu lakea minulle; Nouse ylös Ystäwäni Ainoani armahani Ihanaiseni ihana, Tule tänne tuttawani. v. 11. Sillä, katso: jo kulunut Pitkä talwi pojjes mennyt Talwi kuut on kulkenehet, Talwi ompi taempana, Sadet seisahti samea Lakannut on läikkymästä Wesi pilwistä wälehen Siwu mennehet satehet Murheelliset mustat päiwät. v. 12. Owat kukkaiset kedolla Pulskat ulos puhjennehet Kewät kaunis kaiketikkin On jo tullut tuttawasti, Ääni kuuluwi korea (äkeä) Toukomettisen metissä Kukertawan kyhkyläisen Meidän maassamme, mäillä. v. 13. Wijkunat on wirkistynyt, Pulskasti jo puhkeawat Puut jo kaikki panettawat Wijna puukkin werisänsä Kaunihisti kukoistawat Hywän andawat hajunsa: Nouse nyt jo nopiasti Minun arka armahani, Minun oma omenani Ihanaiseni ilolla Tule ulos tanhualle (tanterelle) v. 14. Kyhkyläiseni korea Minun kaunis kyhkyiseni Wuoren rotkoja raosa Kirkas, kiwi rauniosa, Näytä mulle nähtäwästi Sinun kaswos kaunihimmat Anna minun alitusti Kuulla äänesi korean Sillä sinun suotuisani Äänes sangen on suloinen Ja sun kaswos kaunihimmat Sinun naamasi näköisä Ihan ompi ihanainen. v. 15. Meille ottakaat mäjillä Ketut kiinni kawalimmat, Ketut wiekkahat wähäiset, Jotka joukoin turmelewat Wijnamäet wiljaisimmat; Sillä meidän suloisimmat Wijnamäkemme wäleät Kukoistuwat kaunihisti Owat oiwa Röhkäleillä. v. 16. Minun yxi Ystäwäni Ombi minun, minä hänen. Joka kaitsee kaunihisti Käypi keskellä ketoa Läpi kukkaisten koreitten. v. 17. Sixi, aiwan siihen asti Jotta päiwä jähtyneepi Warjot pojjes wajonneewat: Sinä parahin palaja. Ole nopsa ja nopea Nijnkuin wilkas metsä-wuohi. Minun ylin Ystäwäni Ole nopsa niinkuin peura Niinkuin paras nuori peura Erämaasa erinänsä Wilkas wuorilla mäneewi.

Kolmas Luku,

v. 1. Morsian. Minä hajin haluisesti Yxin yöllä ylkeäni Etseinpä ehon perästä Warsin minun wuoteesani Sängysäni saawuttelin. Jota sieluni jalosti Sangen ratki rakastaapi: Minä hajn hakemalla Etsein händä hartahasti (haluisesti) Waan en löytänyt läheltä Händä hywöä hawainnut. v. 2. Nyt män nousen nopeasti Kaikki kaupungin käwelen Wielä yli ympärijnsä Kuljen katuilla, kujilla. Haen juuri harttahasti Jota sieluni suahti Jotan rakastan jalosti: Händä hajin haluisesti Etsein aiwan awaralta Mutten minä löytänynnä Händä huomannut Hywöä. v. 3. Wartioilta wakaisilta, Jotka käywät kaupungisa Yli kylän ympärinsä, Jotka kohtaisit kaduilla Minun tielläni tapaisit: Kysyin kohta kijruhusti: Olettako ollenkaana Juuri nähnehet nykyisin Ystäwätani yreltä Jota sieluni suloista Kyllä kowin rakastaawi? v. 4. Koska heistä erkaunsin Wähä kuljin kauwwemmaxi Sijrrin silmäni siwulle; Minä tapasin todella Löysin minua likinnä Jota sieluni janowi Rakkahasti rakastaapi; Minä tartuin tarmakasti Kijnni hänehen kiwasti, Ripun hänesä hywästi Kijnni pidän kijndiästi, Engä myös päästäne eneä; Ja en tahdo tahallani Händä laskea hywöä, Aiwan sixi sijhen asti Ettän saattanen sisälle Hänen wienen huonesehen Minun äitini äkeän, Kammiohon kaunisehen Tuonne äitini tupahan. v. 5. Minä wannotan wisusti Teitä tyttäret todella Jerusalemin jaloimman, Kautta kaikkein kaunehimpain Wilkkahimpain metsä-wohten Tahi nuorten naaras peurain Jotka kulkewat kedolla Mettis marsiwat mäillä; Ettet Tee nyt ensinkänä Herrättäisi horroxista Uheasta unestansa Minun ainoo armastani, Eli häntä häätämällä Walwomahan waiwaisitte (maatisia) Ennen kuin hän ehdollansa Itek tahtowi todella. v. 6. Kuka tämä kuumottawa? Ken se korwesta tulowi? Kuka lähtee lawialda, Niinkuin sawu se sakea Nouse ylös ylömmäxi? Suitsutus se sangen karwas Mirrhamista mukomasta Pyhä sawu se parahin Kaikenlaiset kallihimmat Apothekarin awarat Yrtit ylön ylistetyt. v. 7. Katso! kuinka Kuninkahan Suuren Wiisahan Salomon Sängyn seisowat siwulla Ympärillä yhexehen Kuusi kymmendä urosta Wäkewätä woimallista Israelin ihanoista Wäkewistä walituista. v. 8. Kaikin pitäwät käestä Miekat wahwat wälkkywäiset Ja owat soweljaat sotaan; Jokaitsella järkiähän Owat warsin oiwa miekat Wyölle wyötetyt wagasti Pelwon tähden puoli yöllä. v. 9. Kuningas se kuuluisampi Sangen suuri Salomoni Teetti makaus-majansa Uni-huoku-huonehensa Lepokammion lujimman Libanonin lujimmista Puista pulskista peräti. v. 10. Johon pani patsahixi Hohtawata hopiota Jota silais selkiällä Kallihilla kullallansa, Itek teetti istuimensa Punaisesta purpurasta, Anto laattian latoa Soweliasti sowitella Permantonsa parahimman; Tähden tytärten todella Julki Jerusaalemisa. v. 11. Nyt Te Zionin siwiät Tulkaat tyttäreet tosingin Katsomahan Kuningasta Salomota sijstisänsä Sijnä kruunus kallihisa Jolla äsken hänen äitins Ombi hänen kruunannunna Hänen häitten-päiwänänsä, Hänen sydämmens suloisna Ilo-päiwänä parasna.

Neljäs Luku.

v. 1. Ylkä. Katso! minun kaunoiseni Minun aino armahani Sinä olet siukkuseni Aiwan ihan ihanainen; Katso! totta tosiahan Sinä olet oiwa lailla Iholtasi ihanainen, Sinun silmäsi suloiset Niinkuin kaunijn kyhkyläisen Sinun suortujes wälillä Pulskimpajen palmikoides: Sinun hiuxes hieno lännät Wuohi laumangin weroiset, Jotk on kerityt kesällä Gileadin kukkulalla Warsin wuorella walitut. v. 2. Sinun hjetrat hampahasi Owat niinkuin oiwa laumat Kerittyiden willain kanssa Jotk' on pesty puhtahaxi, Jotka kaikki kaunihia Kaxosia kantawatkin, Eikä myöskään yxikänä Heistä ole hedelmätöin. v. 3. Sinun huules hunajaiset Pulskat ja tuli-punaiset Nijnkuin rihma ruusun karwa; Sinun sanasi suloiset Siewä suusi se simainen Pulska puheesi peräti: Sinun poskes punertawat Sasu pääsi ne suloiset Niinkuin oiwakin omena; Pajja wälis palmikoiden. v. 4. Sinun kaulasi korea On kuin torni Daawidingin Warustettu wahwimmalla Ratki muurilla rakettu: Jossa tuhannen tosingin Rippuu kilpee kijltäwätä Kaikkinaiset kallihimmat Wäkewitten woimallisten Sota-aseet sangaritten. v. 5. Sinun kaxi kaunihinta Rippuwata rintahasi Owat niinkuin kaxi nuorta Metsä wohlaa metsistösä Jotka käywät kaikellaisten Korjain kukkaisten seassa Lakealla laitumella. v. 6. Sixi että soipeemmaxi Päiwä palawa tulowi Wähä jähtyy wilpeemmäxi, Warjo kanssa katoawi: Minä mennen Mirrhamien Tuonne wuorelle wähäisen Aloeta apu lailla Pyhän sawun suitsutusta Kokoamaan kukkulalle. v. 7. Sinä olet sisareni Kokonansakin korea Aiwan ihan ihanainen, Minun ainoo armahani Eikä sinus ensinkänä Ole ryppyä rumoa Wähintäkään wirhettänä v. 8. Tule pojjes tuttawani Kulje kanssani korea Minus rakas Morsiani Liukkahalda Libanolda Tule kanssani kotihin Libanonista likemmä, Sijrry sisälle tupahan Astu tänne alemmaxi Awarimman Amananan Korkialda kukkulalda Sijrry pojjes Seneriltä Huolen kanssa Hermonista Waaralda waaralliselta Jalopeurojen pesästä Luowu luolasta pahasta Leopardein pahimmalda Wuorelda warottawalda. * * * Sama 8 Warsy, wähä toisin, — — — Tule minun tuttawani Tule kanssani kotia Morsiameni masea Libanonista lujasta Kulje kanssani katala Huiskuwasta hongistosta Lähde ulos Libanosta Libanonin ljukkahalda Korkialda kunnahalda; Mene sisälle suloinen Astu tänne Amanangin Kukkulalda korkialda Siirry pojjes Seneristä Hyljää Hermonin ypälet Joudu pojjes joutusasti Jalopeurojen pesästä Luolikosta Libanonin Leopardejen parista Wuorelda waaralliselta. v. 9. Sinä olet ottanunna Sydämmeni Sisareni Rakas minun Morsiani: Sinä olet ottanunna Sydämmeni siwaltanut Morsiameni minulda Yhdellä sun silmälläsi Kaunihilla käädylläsi Jongas kannat kaulasasi. v. 10. Katsoppa kuinga ihana Sun on suuri Rakkaudes, Sisareni suloiseni Morsiameni mehewä Mansikkani, mesimarjan, Sinun ratki rakkaudes Se on totta suloisembi Makeampi se minusta Kuin joku wijna wikewä; Sinun woitees woittaa kaikki Yrtit, hajulla hywällä Lawialda lemullansa. v. 11. Sinun huules hunajaiset, Minun rakas Morsiani, Warsin owat kuin walowa Sima leiwällä suloinen Mesi leipä lämpymällä: Mesi ja maito makea Alla kielesi asuwi, Sinun waattesi walaistun Haju ompi oiwallinen Niinkuin lemu Libanonin Hywin haisewi kukista. v. 12. Minun suotu sisareni Ratki rakas morsiani Sinä olet suljettuni Aiwan kaunis kryydimaani, Lähde lukittu lujasti Kanssa kaiwo kijnni-pantu. v. 13. Istutuxesi ihanat Owat aiwan omenaiset Yrtti-tarhoissa ylimmät Oiwa granaati-omenat Kanssa kallihin hedelmän Cyprin kukkaiset koreat Ynnä Narduxen näköisät. v. 14. Nardus safframin seassa, Kalmus kansa kaneelingin, Kaikkinaisen kallihimman Pyhän sawun puiden kanssa, Mirrhamia mehullista Aloeta angarinda Kaikkein parasten puhasten ylimmäisten yrttein kanssa. v. 15 Nijnkuin kaiwo kryydimaasa Weden eläwän wireä Lähde luonnokas wikeä Joka juoxee joutusasti Libanonista lujasti. v. 16. Tule tuli pohjaisesta Ljehuttele louna tuli Yrti-tarhani ylitse Kule läpi kryydimaani, Että sen yrtit ylinnä Woitehista wuotaisiwat! Minun ylin Ystäwäni Kryydimaahans kulkekohon Hämpä syököhön suloinen Kaunihia kallihita Hedelmitänsä hywiä!

Wijdes Luku.

v. 1. Minä tulin, tuttawani Minun suotu sisareni, Rakas minun morsiani, Ylös yrtti-tarhahani; Josa olen ottanunna Kaikki minun mirrhamini Yrtit ylös leikannunna, Minä olen syönyt siellä Mesi leipäni makean Hywän kansa hunajani: Minä olen maidon kansa Juonut wijnani wikeän: "Syökäät teekin suloiseni Ahah! syökäät armahani Ystäwäni yldäkyllä Juokahat ja juopukahat." v. 2. Minä makaan makiasti Waikka ompi walwehella Suosiolla sydämmeni: Äsken kuulin äänen tuossa Ystäwäni ylimmäisen Joka kolkuttaa kowasti; Näillä sanoilla sanowi: "Awaa minun armahani Owes ehtoisa eteeni, Sisareni suloiseni, Kyhkyläiseni korea, Ihanaiseni ilonen; Sillä pääni pisaroissa Täynnäns kastehen korean Hjuxet kaikki huuteissa Palmikkoni pisaroissa Tukka yöllä tuhraunut." v. 3. Mutta minä olen minun Hameheni pojjes pannut Ryysyt kaikki rijsununna, Pidäiskös mun taas pukeman Panna päälleni hamehen? Minä wirralla wirutin Pesin jalkani jalosti, Pidäiskös mun pikaisesti Jälle jalkani likaaman Sokaiseman, saastuttaman? v. 4. Mutta minun Ystäwäni Pisti kätensä keweän Seinän läwestä sisälle Tuolta uxen ulkopuolta Josta peljästyin perätin Sijtä wapisit wagasti Sisällyxeni, sisuni. v. 5. Silloin nousin nopiasti Awaamahan armahallen Ystäwälleni yreltä: Minun käteni katalan Tjukkuit totta tippumalla Mainittua mirrhamita Jotta mirrhami jalosti Waloi warsin sormistani Hypeistäni hywästi Lukun salwangin lomihin. v. 6. Koskan oweni awaisin Ystäwälleni hywälle, Mennyt oli matkahansa Ylimmäinen ystäwäni Wälehen pois waeldanut Ohitse minun oweni: "Minun sieluni suruinen Läxi ulos uxestansa Häntä hakemaan halulla Niinkuin sanonna sulonen Itek käskenna kiwasti Minä hain hakemalla Etsein händä ennakalla Waan en häntä hawainunna Enkä löytänyt likeltä, Minä huudingin hywästi Waan en saanut wastausta Engä kuullut kultaistani." v. 7. Olin waaras wartioista Jotka käywwät kaupungisa Yöllä ympäri katuja Ne mun löysit, mua löiwät, Häjyt haawoitit minungin: Wielä wartiat walitut Muurin päällä ne mukomat Pois päälijnani siwalsit Otit hywän hytyrini. v. 8. Minä wannotan waasti Teitä tyttäret todella Jerusalemin jaloimmat Joss te löydätte josain Minun tuttuni tapaatte Yljän minun ystäwäni Ilmoittakaat ittelehen Että minä olen sairas Rakkaudesta rawittu. v. 9. Millinen, mingä näköinen On sun ylin ystäwäsi Muiden suhtehen suloisin Sano sinä suotta meille Itte kaikkein ihanaisin Waka waimojen seassa? Minkä kaltainen menoissa On sun ylin ystäwäsi Muiden suhtehen suloisin Ettäs olet oiwa lailla Meitä nijn juuri monasti Waroittanut, wannottanut? v. 10. Minun yxi ystäwäni Ombi walkonen walaistu Punanen ja punertawa Kaunistettu kallihisti Koko kymmenen tuhannen Siistin kaikkein seassa. v. 11. Hänen päänsä on parahin Ja kuin kaikkijn kallijn kulta Hänen hiuxensa hajalla Owat kaunihit kaharat, Mustat ninkuin karneh korwes: v. 12. Hänen silmänsä suloiset Owat näppärät, nopeat Niinkuin silmät mettisellä Kyhkyisellä kaunihilla, Wesi ojan wierikolla, Ne on rieskalla waletut Pestyt maidolla parahin Owat täynnäns täydelliset. v. 13. Hänen poskensa punaset Owat niinkuin oiwallinen Kaunistettu kryydimaakin, Niinkuin yrttein ylimmäisten Kaunijt kukkaiset kedolla: Hänen huulens hunajaiset Owat nijnkuin nuoret ruusut Jotka wuotawat, waloowat Pisaroista pikkuisista Mirrhamin sen mainittawan. v. 14. Hänen kätensä koreat Sormet owatkin soreat Niinkuin kullaiset koreat Siewät sormuxet somahat Tuikki täynnäns Turkkoosia: Hänen ihonsa ihana, Ombi nijnkuin pulska puhdas Elefantin sen eläimen — Luu luja ja sileä Jok' on kanssa kaunistettu Silitetty Safijrilla. v. 15. Hänen jalkansa jaloimmat Owat nijnkuin oiwalliset Marmor patsahat parahat Perustetut jalkain päälle Koko kullaisten kohotut. Hänen hahmonsa näköisä Ombi nijnkuin Libanooni Cederi warsin walittu. v. 16. Hänen suunsa on sulonen Ja hän itse ihanainen Koko rungolta korea: Senkaltainen se suloinen On mun ylin ystäwäni, Minun ratki rakkahani Sepä ombi sen kaltainen, Tyttäret Tee tjetäkähät Julki Jerusalemista.

Kuudes Luku.

v. l. Mihingä on sulda mennyt Ystäwäsi ylimmäinen Kuhun kulki kumppalisi, Sinä kaunis ja korea Warsin waimoista walittu Paras pijkajen seassa; Kuhun käänty kumpalisi Mihin yöty Ystäwäsi; Mekin halulla haemma Ynnä kansas kumppalias? v. 2. Ystäwäni ylistetty Kulkenut on kryydimaahan Yrtisaroille yreltä, Siellä kaitsee kryydimaasa Lakeata laumaansa Hakoo ruusuja halulla Kahteloowi kukkaisia. v. 3. Ystäwani ylkäseni Hän on minun, minä hänen Joka kaitsee kaunihisti Käweleepi kukkaisisa. v. 4. Minun kaunis kultaiseni. Sinä olet siukkuseni, Ihan iholta ihana Nijnkuin Tirtza tyttäristä, Koko kaunis katsannolta Niinkuin jalo Jerusaalem Julkinen ja juuri jalo Nijnkuin suuri sotajoukko. v. 5. Keännä silmänsi suloiset Sijrrä syrjälle (siwulle) minusta Sillä silmäs sytyttäwät Minun sinuhun suloisin Hjuxes suortuet soreat Oiwat aiwan otolliset Nijnkuin nuori wuohilauma Jotka kerityt kewäillä Gileadin kunnahalla (kuckulalla) Wuoren wälkkywät wälillä. v. 6. Sinun hietrat hampahasi Owat kaunihit koreat Ninkuin liemen lammas lauman Jotka pesosta pirahdit, Nousit ylös nurmikolle, Kaikki kaxoset tekewät Eikoo yhtäkään emöä Heistä joskus hedelmätöin. v. 7. Sinun kaswos kaunihimmat Pienet poskesi punaiset Owat granaati omenat Pulskat juuri punertawat Lohwot lohkohin lohastut Sinun pantu palmikkoides Weätty suortujes wälihin. v. 8. Tott' on joukko Trotingeita Kuusi kymmendä koosa Warsin waimoja walisa, Neitoisia nuorempia Ehkä epälukuisia. v. 9. Waan on yxi walittuni Kyhkyläiseni korea, Minun tuttuni todella; Täydelliseni tosinni, Jok' on äitinsä äpyli Ratki rakkahin emänsä Synnyttäjänsä suloisin: Koska tyttäreet kylisä Hänen näjit näppärimmän, Nijn he yhdes ylistiwät Hänen aiwan autuaxi. Tuota Troningit samasti Kehut kerskaten jalosti Waimot warsinni ylistit. v. 10. Kuka tämä kuumottawi Nähden näkyywi näöldä Niinkuin kaunis kirkkahalda Aamurusko aamun tulless? Nijnkuin kuu se kuumottawa, Warsin walittu walosa Armas auringo awara, Nijnkuin loistawa likeltä Sangen suuri sotajoukko! v. 11. Minä menin mieluisesti Astuin alas arohoni Yrtti-tarhaani yritin Kahtomahan kaswaneita Wersonuita wesojani, Ojan neunalle rupeisin Kurkistellen kahtomahan Josko kukas kukoistuisit Wijna-puunikin walitut Omenani oiwalllset Wiherjöitsisit wälehen Hywän hedelmän tekisit. v. 12. Mutt' en tietänyt todella Että sieluni samassa Wetäysi werkallehen Kansan tygö kaunihimman Jotan ratki rakastelin Sijhen miellyn melkiästi. v. 13. Ohoh! Palaja parahin Rauhallinen rakkahani, Sulaimithini suloinen Woi! palaja, ah! palaja! Näköäsi nähdäxemme. Mitäs näitte näpeäs' Suloisessa Sulamitis' Paitsi tantia todella Sota-joukkojen seassa?

Seitsemäs Luku.

Ylkä 10:nteen wärsyyn saakka

v. 1. Sinä ihana, iloni. Sinä tytär Sangaringin, Kuing' oil käyntisi korea Askeleesi angarimmat: Sinun laajat lantehesi Ei ne lensu lengotellen Sinun käywwesäs korea; Sinun sääresi soreat Ne on tasan tasallansa Tehdyt taitawan kädellä. v. 2. Sinun napasi samatti Ylön aiwan ymmyrjäinen Niinkuin malja melkiäinen Jost' ei juoma koskaan puutu. Sinun wahtasi walittu Niinkuin Nisutkin läjässä, Jonga yli ympärijnsä Ruusut, kukkaiset kasoowat. v. 3. Sinun Rintas rippuwaiset Kaxi kaunista niseä Owat molemmat minusta Niinkuin kaxi kaxoistakin Metsä-wuohta mehtolassa. v. 4. Sinun kaulasi korea (Sinun kaulas' kaswanunna) Se on suora ja sorea ( Se on suoraxi sorea) Niinkuin torni, jok' on tehty Luista lujista ladottu Elefantin etuisista Sinun silmäsi suloiset (siweät) Kaxi kaunista kanoa. Sinun nenäsi näköisä Niinkuin torni Libanonin. v. 5. Sinun pääsi on peräti Kaunis karmelin weronen Sinun hienot pääsi hiuxet Soreissa suortuissa Poimuisihin palmikoittu Niinkuin purpura parahin Jota kantawi Kuningas. v. 6. Kuinga kaiketi ihana Sangen suloinen oletkin Minun aino armahani Hekumassasi hunaja Mesi leipäni makea. v. 7. Sin' oot waka warreltasi Niinkuin' pisin palmupuista Sinun rintasi reheät Rippuwat kuin rypälehet Wiljawasta wijna-puusta. v. 8. Minä sanoin suosiolla: Minun täytywi todella Ylös astua yröldä Palmu-puuhun poimimahan Oiwa oxihin ruweta. Anna minun armahani Olla rintas rikkahana Nijnkuin wijna-puun punaiset Marja-rypäleet makeat: Sinun siistit (siewät) sieramesi Hywän hajun heittäköhöt Nijnkuin omenat näköisät. v. 9. Sinun suusi se suloinen Kurkku lakesi lakea Maistukohon makealta Nijnkuin wiina se wikewä Joka juodahan jalosti Huokiasti ja hewillä Ystäwältäni yleten Joka saatta saneljaxi Puheljaaxi pulskimmasti. v. 10. Morsian. Ystäwäni ylön hywä Sinä minun, minä Sinun; Hämpä himoitsee minua Halataxensa halaawi (halulla). v. 11. Tule tuttu towerini, Ylimmäinen Ystäwäni, Tästä käykämme kedolle; Maan kylisä kylillä Wijpykämme wijnamäes (werkkaisesti). v. 12. Nostaxemme notkelmasta Wijna-mäkehen warahin, Nähdäxemme nähtäwästi Joss jo wilja wijna-puumme Kukoistuwat kaunihisti Joss jo rypäleet rupeewat Pulskasti puhkeemahan Joss ne oiwa omenamme Owat puihin puhjennehet. Siellä annan armahani Suuta sullen sulloiseni Rakkauteni rapean. v. 13. Jopa kukkaiset kedolla Heidän andawat hajunsa, Meidän uxen ulko-puolla Owat owein edessä Kaikellaiset kaunihimmat Hywät hajusta hedelmät: Ylkä puhuu Ystäwäni ylön rakas Minä olen oiwa-lailla Pannut tallelle takani Sekä uudet että wanhat. Aina uusi hempehempi Ehkä entinen parempi.

Kahdexas Luku.

Morsian 4. wärsyyn asti.