Part 2

v. 1. Josko ulkona uhean Sinun löytäisin suloisen Minun weljeni wakaisen Minun äitini äkean Pojan pojista parahan, Joka itte imenynnä Olet nuoria nisiä Äitin elänyt ewäillä, Sulle suuta suikkajaisin Jottei kuitenna kukana Pilkistellen pilkkajaisi Sijtä soimaisi minua. v. 2. Minä weisinni wälehen Sinun saattaisin suolonen Minun äitini majahan Huonesehensa hywähän Josas minua jalosti Opettaisit oiwa-lailla: Minä annan Antimixi Kelwoxesti kryydättyä Walittua wijnoani, Wijnaa warsin wikeätä Makiata maultansa Omenoista oiwallista Kranaateista kallihinta. v. 3. Wasen kätensä wakainen Pääni aluisna alati, Kansa oikian kätensä Hämpä halajaa minua Syämmestä syleileepi. v. 4. Ylkä puhuu Minä wannotan wagasti Teitä tyttäret todella Jerusalemin salosta, Ettettä Tee herätä Minun ainoo armastani Eli millänä melulla Händä waiwoa wakasta; Aiwan sixi siihen asti, Kuin hän itek hywäxyypi v. 5. Kattoppa kuka tulowi Korwen synkiän sisältä Kauko maalta kaukaselta Joka nojaawi nojosa Päälle ystäwän parahan? Sinun herätän hywästi Puuni alla awarimman Alla oxan omenaisen, Josa äitisi äkeä Sinun ombi synnyttänyt; Josa sinun sijittännä On sun sijwo synnyttäjäs Helmoisansa holhonunna, Maannut kansasi katalan. v. 6. Morsian rukoillee: "Muista Ylkä morsiantas Paina nijnkuin sinettiä Mua sinun sydämmeesi Käsiwartehes wakahan Sidoppas niinkuin sinetti; Sillä totta todellakin, Rakkaus on ratki tuima Warsin wankka ja wäkewä Niinkuin kuolema kowingin. Kijwaus on kiintiämpi Hehkuwata helwettiä: Hänen hijlens hehkuwaiset Hohtawat kuin Herran tuli Liedes liekki liekitsewä. v. 7. Ettei wedetkään wetelät Waikka paljon pauhatkohot Taida ratki rakkautta Sammuttoa saatawilta: Ejpä wirratkaan wikewät Sitä uuwuta, upota. Jospa joku jalo miesi Andais kaikki appamalla Kaikki taloinsa tawaran Rakkaudesta rutosti, Ei se maxaisi mitäna." v. 8. Niistä jotka heikot owat ja tarwihtewat wielä wahwistusta ja ylöswalistusta. * * * Mutta meidän sisaremme, Siukkusemme se suloinen, Wiel' on warsinni wähäinen, Eikä hänelle hewillä, Kohta kaswa kaunihia Nisuxia niukioita: Mitä meidängin sanoman, Pitä tekemän tosingin Sisarellemme siweesti Sinä päiwänä parasna Koska häntä kysellähän Jona puhutaan hänestä. v. 9. Joss hän ongin jo jalosti Muuri wahwa ja warustus Nijn me ratki rakennamme Teemme juuri taitawasti Linnan lujimman ladomme Hopiasta hohtawasta, Sen päälle pian panemme. Joss hän wielä ombi owi Nijn me sengin silitämme Warustamme wahwistamme Cedri laudoilla lujilla. v. 10. Minä olen nijnkuin muuri, Minun rintani rapeat Owat toki nijnkuin tornit: Jonga tähden täysinäisen Löysin rauhan lempiämmän Hywän Herrani edesä Säylyin silmisä suloisen. v. 11. Salomolla Saarnajalla Wijsahalla wijnamäki Ombi jalo oiwallinen Sen hän antoi angaroille Wuokran alje wartioille Wijnamäkensä walitun; Josta antais jokahainen Hedelmistänsä hywistä Wuokras aina joka wuosi Yxi tuhatta tulosta Penninkitä pellostansa Hopiassa hohtawassa. v. 12. Wijna-mäkeni wäleä Omaisuudeni omani On mun aina mielesäni Eroitettu edesäni: Sinulle suuri Salomo Tulee tuhannen todella, Mutta hedelmäin hywäen Wakasille wartioillen Kaxi sataa kaikkiansa. v. 13. Sinä suuresti suloinen Joka alati asutkin Yhellehen yrttitarhas, Anna minun armiasti Kuulla äänes kultaiseni; Pääldä kulkoot kumppanimme. v. 14. Mutta palaja, pakene Yxinäinen ystäwäni Ole wirkku metsä-wuohi Eli nijnkuin nuori peura, Yrtti wuorilla waella. Sixi säylytä sinusi Jotta jähtyy päiwä kuuma Warjot wajoowat wähäxi; Nijn män tulen tuttawani Sinun korjaan kotihini Johdattellen joutusasti Minun Linnaani lujahan.

Kuning. Dawidin 96 Psalmi.

Runoihin pantu weisattaa.

v. 1. Uusi weisu weisatkahat Herralle aiwan hywälle: Weisaa Herralle hywälle Kaikki maa ja kansakunta, v. 2. Weisatkahat wikkelästi Herralle sangen hywälle Händä kilwoin kijttäkähät Kiitä kaunista Nimeä: Julistakaat julkisesti, Päiwä päiwäldä hywingin Hänen hywää autuuttansa, v. 3. Luetelkaat lawialda Pahain pakanain seasa Hänen kulta kunniaansa; Kaikkein kansaen seasa Hänen ihme ihmeitänsä. v. 4. Sillä Herra ombi suuri Sangen suuri kijttettäwä; Ihmeellinen itsesänsä Julki Jumalain seasa. v. 5. Kaikki kansain Jumalat Owat julmat Jumalixi Ei muut kuin epäjumalat; Mutta Herra Hengen Luoja, Ombi Taiwasten tekiä. v. 6. Kunnia ja kaunistuskin Owat hänen edesänsä: Wäkewyys ja suuri woima, Koreus ja kauneuskin Hänen pyhäsä pihasa. v. 7. Kansain suuret sukukunnat Tuokaat Herralle todella: Tuokaat Herralle hywälle Kunnia ia kaikki woima. v. 8. Tuokaat Herralle hywälle Kaunis kunnia Nimensä: Tuokaat lahjat laulamalla, Ja tulkaat hänen tygönsä Edes esihuonesijnsa. v. 9. Kumartakaat kunnialla Herraa hywää holhojata Kallihisa kaunistuxes Peljätkään händä hywästi Kaikki mailma matala. v. 10. Sanokaat ja saarnatkahat Pahoillengin pakanoillen: Herra hywä on Kuningas, Jok' on juurikin jalosti Maan pijrimme matalan Woimallansa wahwistanut Ettei lijku, ei lutise. Tuomitseekin totudeesa Kaikki kanssat oikeulla. v. 11. Riemuitkahan riemuisesti Ratki Taiwahat tasaiset Iloitkahan maa ja mander Meri pauhatkaan parahin Ja ne kaikki kuin on sijnä Alla aaltojen asuwat. v. 12. Kedot kaunihit kukista Ohoh! olkahan iloiset Kansa kaikkein kuin on hänes: Te puut pulskat ja pisimmät Metsän kaikki kaunistuxet Ihastukahat ilolla. v. 13. Hywän herramme edesä; Sillä totta hän tulewi, Tuomitsemahan tulewi Maata tätä mailmata. Herra hän se duomitsewi Maan pijringin pisimmän Wagasa wanhurskaudes, Ja kaikki kansat katalat Hänen hurskaudesansa Totuudesaan totisesa.

K. Dawidin 100. Psalmi.

v. 1. Kijtos-psalmi aiwan kaunis. Riemutkaat riemullisesti Herralle sangen hywälle Kaikki maa ja maailmakin. v. 2. Palwelkaat Herraa hywöä Ihandellen ja ilolla: Tulkaat tänne ennakalla Hänen kaswoinsa etehen Ratki riemulla hywällä. v. 3. Tietkäät että Herra tosin Ombi julkinen Jumala Hämbä Herra meidän teki En me itse meitäm tehnyt, Kansaxensa kaunihixi Laituimensa lambaixi. v. 4. Mengät hänen Herran tygö Porttihinsa, pihahansa Kijtoxella kaunihilla Edes esihuoneisijnsa Wetäykäät weisullanne: Kijttäkäät Händä hywöä Ylistäkäät yhteisesti Hänen hywää Nimeänsä. v. 5. Sillä Herra ongin hywä, Hänen hywä laupeudens Pysyy aina puuttumata Ijan ijankaikkisesti; Totta hänen totuudensa Seisoo monelle sugulle Sukukunnasta sukuhun!

Hjobin kirjan 3:mas Luku.

Runoxi.

v. 1. Taudin alla angarimman Kipeimmän kiwun alla Suuttu Jobi sillä lailla Jotta kirois kiiwahasti Pahoin päiwänsä peräti Sadatteli syntymänsä. v. 2. Sttten awais Jobi suunsa Näillä sanoilla saneli: v. 3. Ohoh! olkohon ijäti Kadotettu kaiketikkin Pahin päiwistä peräti, Jona synnyin syntis parka: Yö se ylöngin pimiä, Jona sanottiin saloa: Mies on siewä sijinnynnä. v. 4. Sepä päiwä pimiänä Aina olkohon alati, Älköön kysykö Jumala Ylimmäinen ylähäldä Päiwän semmosen perähän: Älköön kirkkaus korea Hänen päällens paista koskaan. v. 5. Pimeys ja kuollon warjo Hänen peittäköön peräti Pilwi päällä pyöryköhön Sumu syngeä sakea Päiwän mustan muuttakohon Jotta keändyis kauhiaxi Hirwittäisi hirmuisesti. v. 6. Pimeys sen peittäköhön Kätköönsä keäriköhön Ilman olkohon ilota, Joka wuosi waipukohon Pojjes jääköhön jälille Muista päiwista peräti Ettei kuuluis kuuna päänä Näkyis ilmoissa ikänä. v. 7. Katso! yö se yxinäinen Aina olkohon alati, Eikä yhtänä iloa Sille päiwäll' päätyköhön. v. 8. Kaikki ne kuin kiroawat Sakeasti sadattawat, Sitä päiwöä pahoa Kirotkohot kelpo lailla; Kaikki noidat noitukohon Lewiathanin lumojat Sitä paiwöä pahinda. v. 9. Tähdet Taiwahan talossa Hämärästä häiketköhöt Koittaessa kowan päiwän, Älkööt waljetko walohon odottakoot otawata oiwa lailla Jottei tuntuis tuima päiwä Jok' ei tulwo tuona päänä, Älköön nähkö nurja päiwä Aamuruskon angarimman Silmä-ripsiä suloisen. v. 10. Kosk' ei kohtuni owea Sijnä samas sulkenunna, Kosk' ei kätkeny kamala Oiwa onnettomuuttani Silmiltäni surkeutta Pimeyteen paiskanunna. v. 11. Mixen kuollu kohdastansa Äitini-kohdussa kowassa? Mixen lapsi läkähtynyt Syntymässä surkeassa Äitin kohdust' kontatessa. v. 12. Mixis owat ottanehet Minun helmahan hywähän Kapaloihin käärinehet? Mixi minä imenynnä Olen njukiat nisätkin? v. 13. Nyt män maasa makajaisin Aiwan olsin alallansa, Lewossani lepäjäisin Ratki rauhas, maan raossa. v. 14. Kanssa suurten Kuningasten Neuwoitten nukkuneitten Alla nurmen nukkusingin; Jotka kuitengin katalat Rahallansa rakentiwat Huoneija hohtawia, Jotk on kylmillä kylissä. v. 15. Tahi suurten sangaritten Pää-miestengin parasten Olsin kansa kätkettynä, Joill' on kulda kukkarosa Täynnä huoneet hopiata. v. 16. Eli että kätkettynä Kanssa kesken syndyneitten Jotten ollenkaan olisi; Niinkuin nuoret pienet lapset Jotk' ei koskaan kuumottawan Nähneet walon walkiasta. v. 17. Siellä haudas haisewassa, Sijnä täytywi todella Julman jumalattomangin Wäkiwallasta wäsyä, Luiskehestansa lakata: Sijnä lepaäwät lewossa Owat nekin nukuxissa Jotka paljo-waiwaa näit. v. 18. Siinä on wangeilla wapaus Ratki rauha muiden kanssa Eipä kuule kummingana Ääntä waatian wihasta. v. 19. Sijnä owat sijwollansa (siiwoxehen) Sekä pienet, että suuret Palweljatkin pahaaltansa Isännistään irrallansa Vaimoistansa wapahana. v. 20. Mixi walo waiwaisille Annettu on arwollansa, Mixi elämä esinnä Murheellisille mitattu Sydämmille suruisille? v. 21. Jotka kuiteng' kuolemata Odottawat oiwa lailla; Mutt' et tule toisinansa Waikka kaiwaisit katalat Ennemmin kuin ennakalla Miehet luowat mieluisimmat Aarni-haudan ahnehesti. v. 22. Illoin, aamun iloitsewat Jotka ratki riemuitsewat Että haudan ennättäisit? v. 23. Sille miehelle mureessa Jok' et tiedä tiestä lijon Jong' on polku peitettynä Itse julki Jumalalda. v. 24. Tätä woiwotan, walitan, Sillä minun leipän' luonna Minä huiki huokaelen Minun parkuni pahimman Nijnkuin weden wuodattanen. v. 25. Jotta joutu joutusasti Jotan pelkäisin pahoingin Sepä tuli tuimimmasti Minun päälleni pakotti; Jotan karton kaunihisti Tuopa tapahtui minulle. v. 26. Enkös ollut onnellinen? Enkös rauhassa rawittu? Eikös ollut oiwallinen Lepo lässäni likellä? Ja nyt tuli tuiskun kanssa Lewottomuus lennon kanssa (lawialda)(lentämättä) Suru semmonen samea.

Hjobin kirjan 7:mäs Luku

Runoissa weisattawa, Ihmisen Elämän surkeudesta.

v. l. Wissihin on wiheljäinen Surkuteltawa surulla Ittekungin ihmis raukan Täällä elo ja Elämä. Eikös ihmisen elämän Aina pidä apu lailla Olla sodassa sohien Maamme päällä mailmassa Hänen päiwänsä parahat Owat nijnkuin orjan päiwät? v. 2. Ninkuin palwelja pahanen Warjon luoxe wetäywi Orja kansa odottaapi Kurja kasakka halulla Työnsä loppua lujasti. v. 3. Nijn olen minä minullen Saattanut juuri suruiset Monet päiwät kyllä mustat Yötä monta murheellista. v. 4. Koskan läxingin lewätä Panin walju wuotehelle Nijn män sanoingin samalla: Koskan nossen nukkumasta? Lueskelen lailla sitten Odottelen oiwa lailla Koska ehto ennättäwi Ilta tulis pitkän päiwän; Kaiken päiwän käwellyxet On mun ratki rawinnehet Warsinni wäsyttänehet Päästyäni illan päälle Pilkkosehen pimiähän Pilkan alta piilohoni. v. 5. Sillä lihani lakea Ombi paljas puetettu Madoilla ja maan tomulla. Aiwan olen ahwettunut Tullut hyljyxi hywillen. v. 6. Minun päiwani parahat Owat lendäneet lujasti Pojjes juossehet pikemmin Nopeemmasti notkunehet Kuin se syöstäwä sileä Sukkulainen sangen nopsa, Kulunehet kijruhusti Ilman wähin wijwytystä. v. 7. Muista julkinen Jumala Että minun elämäni On kuin tuli tuoxuwainen Eikä silmäni sekaiset Enää palaja periltä Nähden hywää näkemähän. v. 8. Ne kuin minun nyt näkewät Ei pidä edespäin eneä Nähdä minua misänä. Sinun silmäs katsokohon Mua miestä murheellista, Sitten hukun huoletoinna Kuolen sangen kernahasti. v. 9. Pilwi raukeewi piangin Pojjes meneewi peräti Nijn myös menewi imeinen Alas hautahan hewillä Tuonne tuonelan tupahan Eikä nouse nopiasti. v. 10. Ei se palaja periltä Tule jälle talohonsa Tule huoneseens hopulla; Et sen tunneta tupoa Jok' on aiwan autiana. v. 11. Sentään sanani sanonen, Suuni awajan surussa Minä puhun puhtahasti Minun hengeni mukoman Ahtaudes angarimmas Juuri juttelen jalosti Minun sielun' murehessa. v. 12. En hän minä meri lienek Engä wahwa walas-kala Ettäs nijn mun kowin kätket Sangen salpajat jalosti? v. 13. Minä aina ajattelin: Kyllä wuoteeni wagasti Lewon lainaawi minulle Lohduttanewi lujasti; Koskan kehtohon kumarran Saatan saada hywän lewon; Näitä itte ittexeni Minä pulskasti puhelen. v. 14. Muttas peljätät peräti Minun unilla, unessa, Kaikki kauhistat minua Nukkuessani näwyillä. v. 15. Että sieluni suruinen Soisi hänens hirtetyxi Kaikki luuni kuolluexi. v. 16. Jopa kauhitun katala Engä pyydä sillen eleä: Lakkaa jo luoja minusta Sillä turhat tosiahan Owat päiwäni parahat. v. 17. Mik' on ihminen itikka Ettäs hänen suurna pidät? Suljet juuri sydämmeesi Pidät suuren surun meistä? v. 18. Sinä etsit eineheltä Joka aamu armahtelet Jota päiwä paimendelet Ihmis parkoa parahin Koettelet kyllä aina Händä kiusajat hywästi. v. 19. Mixes jo minusta luowu Mixes päästäne minua; Ettän edes ennättäisin Niellä sylkeni sisälle. v. 20. "Minä olen onnetoinen Synnilläni suututtanu Sinun ilmoinen isäni Sinun wartian wakaisen, Ja mitäs minä tekisin Waka wartia imeisten? Mixis tejit mun Sinulles Laadit loukkauxexesi? Itselleni ilkiäxi Kuormaxi sangen kowaxi? v. 21. Mixes anna andehexi Pahat mun pahat-tekoni? Wäänna pois mun wääryyttäni; Sillä nyt mun pian pitäwi Maasa mullasa makaaman; Ja joss minua moloxut Etsit aamulla esinnä Niin en enää olekkana Engä luonnan löydy täällä."

Pane tähän tygö Numra 278 Suoma- laisesta Wirsi-kirjasta, nimittäin: _Etkös ole ihmis parka aiwan arka_ jolla on melkein Runo-nuotti. Se löytään ensin ruottixi, _Lusidorin_ eli _Lasse den olyckeligan_ weisuis, ja on Suomexi käätty P. Cajanuxelta.

Kirjoitus Luu-karsinan yli.

Tuonelan on tämä Tupa Kalman kamala kamari: Täsä Tuoni temmattunsa Kuolemalta kouristetut Tyynni kätki ja kokosi: — — — Katso tänne kammiohon Katto Luitten-karsinahan: Luut näet Epä-lukuiset, Jäsenistä jäänöxiä, Päitä paljongin koosa; Mutt' ett tiedä ensinkänä Kuk' on ollut kunniasa? Kut' on käynyt kerjäläisnä? Kaikki Tuoni kaatoi tänne Lykkäis yhtehen lysyhyn Sekä pienet, että suuret. Mene Matkahas, waella, Ihmis raukka raadollinen, Muista aina mielesäsi, Että kerran kuoltuasi Tuonen tuletkin tupahan; Koskas mullaxi murenet, Maaxi mustaxi mätanet, Koska madot matelewat Roukkioisin ruumisansi. — — — Me, me, kuin täsä makaamme Me olimma myös muinan nijn Terwehet ja toimelliset Taitawat ja työn-tekewät Ynsiät ja ylpiätkin Samoin juuri kuin sinäkin, Mutta, katso, kammioomme, Jo, muuttu meidän menomme, Kaikin mullasa makaamme. — — — Wielä toki wirkoawan Tämän toiwomme tomumme Wihdoin wielä wijmmeiseldä Herran tulles Tuomiolle!

Ajatuxet Kirkko-maalla eli hautaus-sialla.

Kurja kuljin kahdakkäsin Kirkon ia kodon wälijä; Usein katsoin kartanota Kirkon pitköä pihoa; Sinne seisahdin saloa, Haudan tygö haisewaisen, Itkemähän ittexeni: Itkin ihmisen ikeä, Itkin ihmis parkasia Itkin itte ltsiäni; Itkin synnin saastaisuutta, Syytä suurta kuolemahan. Katsoin hautahan katala Hajin hahmoa imeisen; Luut löysin ja jäsenet, Madot mullasa mateli. Toukat järsit jäsentä, Suonen päitä pureskelit; Kaikki luontoni lakea Kaikki wereni wetelä Suoniss' säikähti minussa: Ajattelin arwollansa, Sanoin suuresa surusta: "Woi, woi meitä waiwaisia Ilkeitä ihmisiä, Madon ruokia rumia!" Ah, ah! että astuisimma Aikanansa ajatuxill Haudan syngiän sisälle, Nijn me hullut huomaitsimme, Kuinga turhat, turhat kaikki Kaikki on meidän menomme. — — — Katsoin wieläkin kedolleS Kirkon-maalla marsiella; Näjin luita lakialla Tällä täynänsä kedolla, Pääkallot kuiwat peräti, Taka-raiwot rowiossa Kyllä luutoinda lihoa: Sanoin silloin ittelleni; Tulleeko he Tuonelasta Enää ikänä elohon? — — — Herra, Herra, Hengen Luoja Sinä tiedät sen todella, Sinä annat hengen heihin, Että he jällens eläwät, Kaikkiwalda kaswattelet Lihan luitten peittehexi: — — — Waikka Luuni wiskotahan. Waikka liha lakastuupi Ruumis Raukkani lahoopi: Kyllä Herra Hengellänsä Puhaltaapi mullan päälle Luut laittaa ja jäsenet Tilallensa toimittaapi Sowittaapi siallensa Pujettaapi pulskimmasti; Katoowa katoomattomuuden Kerran päällensä pukewi. — — — Tästä jällen toindumielen. Pääsin pelwosta peräti. Sanoin mielellä hywällä, Lausuin täs' lakeudella: Herätkäät ja kerskatkaat Jotka maan alla makaatte Sillä sinun kastees ombi Wiherjäisen kedon kaste Sinun kuollees kuolluista Nousee jällens' jäsenilleens Sinun kuollees kuopistansa Eläwät kuin enen elit. — — — Ohoh! ilmoinen isäni! Mikä kuuluwi krapina. Mikä luisket luista näistä Mikä hirmuinen hyminä Luitten näitten lijkkuessa Yhden kerran ylösnostess: Koska Herra astun alas Tulee tänne Taiwahasta Suurell' huudolla hywällä.

Silloin on täsä siasa Suuri julkinen jyminä; Lijkunnosta nijn lujasta! Silloin tomu tomajaapi Maalla melsket ja meteli.

Kuolleet ensin Christuxesa Tuulihin nyt temmatahan; Sitten seuraawat jälistä Monta tuhatta todella Sekä suurta sekä pientä; Monta herää maan tomusta Kunniahan kaunisehen; Mutta monta nousee silloin Häpiähän hämmästyjen. Woi, woi, woi mikä wapistus Edestulless' Tuomiolle! — — — Täsä maasa mullan alla Monta ombi onnetointa, Monta mullasa makaawi Ohoh! teitä onnettomat! — — — Mutta monta makaawi Täsä kätkösä kumosa, Odottajen onnellista Wijmmei päiwän wirkoomista Ohoh nijtä onnesansa! Osasansa onnelliset, Aiwan juuri autuita!

1.

Yhden haudan yli.

Tästä haudasta hawaitset Ymmärrätkin ystäwäni, Joka maalla matkustelet Mones' waarassa waellat; Että Ehtij Ehto kerran Wijmein kauwan wijwyttyä, Jona pannahan paraskin Ulja Uroksen uhea Maan allek ja maan powehen; Siell' olt madot Sisaresi,

Kutsut kummat äitixesi, Mainittet mätänemisen Isäxesi ilkiäxi: Se on loppu, sekä sulla, Että mulla mailmasa. Ohoh! ja mitäs odotat?

Mitäs toiwot toukan-ruoka? Menet hautahan hädällä Siellä mullasa makaat. Siell' on sijtten wijsaudes, Siell' on toimesi totinen, Siell' on paras prameudes;

Siell' on kaunis koreudes: Siell' on rijstas, rikkaudes: Ohoh! raukka raadollinen, Kuljet kohden kuolemata, Haudas on sun haminasi Siellä on sun satamasi Yödyt sinne yösiahan.

2.

Haudan päälle.

Astu alas hautahamme Wieras hywä waeldawa; Kattoppa tänne katala. — — — Miehet me muinen olimma, Waimot warsingin wakaiset; Mutta nyt on multa meidän Mustuttanut, murendanut; Sitä me sullen sanomme Muistutamme mullastamme, "Ettäs nijn pyydät eleä, Että multasi mädännyt Kerran kijldäs kirkkahasti Tuolla taiwasten taloisa; Ettes haudasta häpiä Herran kohden katsellella." Elä Herrasa hywäsä, Nijn se Herra herättääpi Wijmmein sinun wirwottaapi Iloon ijankaikkisehen!!

Kiween-pijrroxet, haudan päälle.

1.

Matkamies.

Joss. Sinä. Kysyt. Tämän. Paikan. Ohitse. Mennes. Mikä. On. Tämä. Rakennus. Kuka. Asuu. Täsä. Huoneesa? Ja. Mitä. Tämä. Kiwi-Roukkio. Täsä. Merkitsee. Nijn. Tiedä. Se. Että. Näitten. Salpain. Takana. Tähän. Kammiohon. On. Tallelle. Pantu. Sinun. Kaldaisias. Ihmisiä. Raadollisia. Ja. Syntisiä. Niinkuin. Sinäkin. Heidän. Ruuniinsa. Lepäjäwät. Täsä. Paikasa. Heille. On. Tämä. Kammio. Suotu. Asunsiaxi. Sillä. He. Olit. Myös. Ittet. Ennen. Tätä. Eläwän. Jumalan. asunsiat. Ja. Pyhät. Majat. Kunnioita. Heidän. Jäännöxiänsä. Näitä. Rippeitä. Ne. On. Kallihit. Kuin. On. Roukkio. Luita. ja. Piwon-Täysi. Tomua. Sillä. Tiedä. Se. että. ne. tästä. kätköstä. edestulewat. Purkisna. Puhdasna. Kirkasna. ja. seisowat. täydeliisnä. Ihmisnä. Ylös. Päiwäin. Lopulla. — — — Mene. Matkahas. Ja. Elä. Nijn. Ettäs. Kumpanixi. Tulet. Yhteen. Iloiseen. Seuraan. Ylhä. Päin. Koska. Se. Hetki. Tulee. Jota. He. Odottawat.

2:nen Kiwi-piirros Luu-karsinan yli Kirkko-Kartanolla.

Sinä. Kuolewa. Ihmisen. Sikiä. Kattahda. Joskus. Tännekkin. Luu-Karsinahan. Älä. Näitä. Ylön. Katto. Jotka. Täsä. Joukottaisin. Makaawat. Sinä. Olet. Itte. Samasta. Sugusta. Kerran. Tuletkin. Samahan. Lukuhun. Älä. Ylpeile. Waan. Ole. Nöyrä. Sydämmesäs. Madot. Owat. Riisunehet. Lihan. Näistä. Luista. Älä. Ole Ylön. Wiisas. Täsä. Wiisas. Makaa. Kuka. Ties. HuLLun. Kyljesä. Ja. Wieres. Älä. Rikastua. Pyydä. Näin. Köyhäxi. Sinä. Tulet. Älä. Himojas. Noudata. Älä. Elä. Lihalles. Mielixi. Ei. Liha. Eikä. Weri. Tule. Jumalan. Waldakundaan. Älä. Ylönkatso. Näitä. Paljaita. Päitä. Ja. Tätä. Multaa. Täällä. On. Kuka. Ties. Sinun. Iso. Isäsi. Ukko. Waarisi. Ne. Jotka. Elit. Mailmasa. Monta. Sataa. Wuotta. Ennen. Sinua. Muista. Myös. Se. Että. Tästi. Koosa. Makaa, Jumalan. Werellä. Lunastetut. Kalliit. Ruumiit. Joita. Se. Sielu. Asui. Joka. Elää. Ja. Wihdoin. Yhdistetyxi. Tulee. Oman. Ruumiinsa. Kansa. Sinä. Päiwänä. jona. Jesus. Ihmisten. Lunastaja. On. Seisowa. Maan. Päällä.

Kuningas Dawidin se 133 Psalmi, eli N:o 101.

Ruotsalaises Wirsi Kirjasa: _Si, huru godt och ljufligt är_ ic. Suomexi käätty.

[Tämän Wirren on Skräätäri ja Arrendatori, Mestar Jöran Koplijn: Kronobyysä w. 1783. kokoonpannut, ja minulle lähettänyt. Sen wirren nuotti on: _Nyt kaikki Christityt iloitkaat_ ic.

Tämä Jöran Koplijni, on myös, niinkuin tarkka Suomen kielen ystäwä lähettänyt minulle Suomalaisia Sananlaskuja joita minä olen ottanut ylös minun kokouxeni.

C. Ganander. Philos. Magisteri.]

Wirren tawalla weisattawaxi.

v. 1. Kats kuinga hywä ja sulonen on, Ett weljet taidos sopij, Rakkauden siteill sidotut: Jost kaikkein onni (kaikil hywyyt) paisu; Kuin ihana haju balsamist, Käy ulos Aaronin hjuxist, Hänen waatteinz päälle waluu. v. 2. Kuin kastett suuren hedelmän Tuo, kosk' se Hermonist juoxee; Nijn wiel Sionist tiedän myös Jumal rakkauden löytää, Jost siunaus, ilo, elämä, Joka myös sielun tydyttää, Ijäisest mainittawaxi.