I.

Seisovat pellolla kultaiset kuhilaat, oljessa siristen sirpit ne soittaa. Aurinko ihana itkien laskee. Elokuun kuutamot koittaa.

Kuulevat korvessa kuusien latvat: lehvien alla käy halla kuin mykkä — yrittää hämyssä pellolle nousta, siellä on vahtina kykkä.

Harmista haljeta halla on silloin, vihansa vimmassa suohon se painuu. Siellä se mudassa murjottelee, kauran se kasvua vainuu.

Näkevät kuusessa oravan lapset: nälkä kun kiertää peltoja yöllä — mökkikyliltä polkua pitkin pettukirves jo vyöllä.