Part 4

_Arsinoë_. En vielä oikein täysin tajua, mikä minun on. Mutta minussa on herännyt jotain uutta ja suurta, jota en koskaan ennen ole kokenut.

_Mandane_. joka hetken aikaa on lymynnyt Herakleen patsaan takana, karkaa esiin, purevan katkerana. Onko jääkylmä sydämesi viimein lämmennyt, Egyptitär?

_Simmias_. Mandane, parjaaja, kuningattaren solvaaja!

_Anteros_. Kansalaiset! Sallimmeko hänen jatkaa halpamaista parjaustaan. Kivittäkäämme hänet kuoliaaksi!

_Mandane_. Varokaa, te Lyydian miehet, kohottamasta kättänne minua vastaan. Se hetki ei ole kaukana, jolloin te kaikki saatte madella maassa minun edessäni.

_Anteros_. Sano vaan yksi ainoa sana, valtijatar, ja me tukimme ainiaaksi hänen saastaisen suunsa.

_Arsinoë_. Hän on paljon kärsinyt. Hänen kärsimyksensä on tehnyt hänet katkeraksi. Elämä häntä nostakoon tai rangaiskoon. Se ei ole meidän tehtävämme.

_Mandane_ astuu askeleen lähemmäksi kuningatarta ja aikoo sanoa jotain. Mutta hänen häijysti tuijoittavaa katsettaan kohtaa kuningattaren syvä, sovinnollinen katse. Hän luo alas silmänsä ja väistyy syrjään.

_Arsinoë_. Aika rientää. Seuratkaa minua.

(Läsnäolijat, paitsi Mandane, poistuvat kuningattaren jälkeen oikealle. Filebos tulee sypressilehdosta, hiipii esiin, synkin katsein tähystellen ympärilleen, ikäänkuin peläten takaa-ajajaa tai väijyjiä.)

_Mandane_. Filebos!

_Filebos_. Hiljaa! Älä mainitse nimeäni.

_Mandane_ katsoo häneen tutkivasti. Sinä näytät niin omituiselta. Kerro, millä kannalla ovat asiat. Onko Gyges voittopuolella?

_Filebos_. En tiedä. Minua ovat pidättäneet muut tehtävät.

_Mandane_. Mitkä tehtävät?

_Filebos_. Saat myöhemmin kuulla. Nyt minun täytyy piiloittautua.

_Mandane_ levottomana. Piiloittautua!

_Filebos_. Sinä et ole minua nähnyt täällä. Ymmärrätkö? (Katsoo oikealle.) Tänne tullaan. Sinä näet minut myöhemmin.

(Hiipii taakseen katsoen vasemmalle ja katoaa. Mandane seuraa häntä hitaasti. Kandaules ja Trasyllos tulevat oikealta.)

_Kandaules_. tulee nojaten Trasyllokseen ja pitäen kädessään pientä nuolta. Se on kuin leikkikalu, kuin lapsen jousesta kimmonnut. Tuskin luulisi sen voivan haavoittaa.

_Trasyllos_. Se ei ollut lapsen ampuma. Se on halpamaisen sala-ampujan jousesta lähtenyt.

(Kumeata melua kuuluu oikealta.)

_Kandaules_. Se osui tähän kainalon kohdalle. Haava on vallan mitätön. Mutta käsivarteni herpoutui hetkeksi, en jaksa sillä liikuttaa miekkaa. Tämä menee ohi, kun hetken lepään.

_Trasyllos_. Lähtekäämme linnaan, siellä voit paremmin levätä.

_Kandaules_. Minulla ei ole aikaa. — Omituinen raukeus leviää jäseniini. Vie minut temppelin portaille. Tahdon istahtaa hetkeksi. Sitten riennän kaupungin muureille.

_Trasyllos_. Sala-ampujaa etsitään paraikaa kaikkialta. (Katsahtaa Kandauleeseen.) Silmäsi näyttävät himmeiltä, valtijas. Parasta olisi sentään lähteä linnaan ja sidotuttaa haavasi.

_Kandaules_. Se on mitätön pieni naarmu. Tunnenkin voimani jo hieman palaavan. Ja suonissani rupeaa kiehumaan kuin jaloa viiniä. Minun täytyy rientää Gygestä vastaan, minun täytyy taistella ja voittaa.

(Nousee ja aikoo Trasyllokseen nojaten poistua.)

_Arkelaos_ hyökkää heitä vastaan. Kuningas! Mellakoiva rahvas, jonka soturit jo olivat hajoittaneer, on varusväen poistuttua kaupunkia puolustamaan, hyökännyt linnaan, ja nämä hurjat laumat, ryöstävät ja hävittävät palatsia, huutaen: "Me otamme itse, mitä meille ei anneta!" He kaatavat ja särkevät veistokuvasi, he puhkaisevat veitsillään ja kuokillaan kalliit maalauksesi. Kuningattarenkin huoneisiin he ovat tunkeutuneet ja temmanneet alas Iisis-jumalattaren kuvan, jota ilkkuen kantavat kaduilla.

_Trasyllos_. Kiiruhda kaupungin portille ja koeta sieltä saada väkeä linnaa puolustamaan!

(Arkelaos rientää pois.)

_Kandaules_. Taisteluun, Trasyllos, taisteluun, vaikka voimat murtuisivat. (Yrittää lähteä liikkeelle, mutta horjahtaa ja nojaa Trasyllokseen.) Raukeus laskeutuu taas ruumiiseeni. (Viittaa temppelin portaille päin, jonne Trasyllos vie hänet istumaan.) Aavistan, että tuhoni hetki lähestyy, Trasyllos.

_Trasyllos_. Voittosi hetki lähestyy. Pian saapuu apujoukkoja, jotka karkoittavat kapinoitsijat. Voimasi ovat hetkeksi uupuneet. Ne palaavat levättyäsi. Onnenkivesi hohtaa vielä sormessasi.

_Kandaules_. pudottaa nuolen eteensä maahan, ojentaa vasenta kättään eteenpäin ja katselee hetken aikaa sormustaan. Onnenkiveni. Muistatko Trasyllos, ennelauseeni: "Jos kadotat kalleimman jalokivesi, kadotat kaikki?"

_Trasyllos_. Muistan sen hyvin. Mutta sinä et ole sitä kadottanut.

_Kandaules_. Minä olen sen kadottanut. Kallein jalokiveni oli Arsinoë. Hänet olen minä kadottanut. Minä olen kadottanut kalkki. Voimani uupuvat uupumistaan. Loppuni lähestyy. Syphax ei palaa, ei tuo minulle Arsinoën viimeistä tervehdystä. Arsinoë oli jo ehtinyt astua laivaan ja purjehtia saavuttamattomiin.

_Trasyllos_. menee aitauksen aukolle ja tähystelee. Syphax saapuu. Hän rientää tännepäin. Hän on tuossa tuokiossa täällä.

(Kumea melu, joka hetkeksi oli tauonnut, alkaa taas kuulua.)

_Syphax_ kiiruhtaa esiin. Onko kuningas täällä? (Huomaa Kandauleen.) Hän tulee. Hän tulee.

_Kandaules_ raukealla äänellä. Kuka tulee?

_Syphax_. Arsinoë. Hänen mielensä on muuttunut. Sinua odottaa suuri ilo, valtijas. (Huomaa kuninkaan tilan.) Miksi olet noin väsynyt, valtijas?

_Trasyllos_. Kuningas on haavoittunut.

_Syphax_. Haavoittunut! Mihin?

_Kandaules_ osoittaa haavapaikkaa, kohoaa istuvaan asentoon ja tuntuu virkoavan saamastaan ilosanomasta. Arsinoë tulee. Mikä riemu! Kunhan vaan jaksaisin elää kunnes hän saapuu.

(Syphax käy levottomaksi ja puhuu hiljaa Trasylloksen kanssa.)

_Arsinoë_ saapuu jalan Nitokriin saattamana oikealta, vielä huomaamatta kuningasta, Trasyllokselle. He ovat hyökänneet linnaan, he häpäisevät pyhää Iisiskuvaa. Mikä surkeuden päivä! — Missä on kuningas?

(Kandaules astuu pari askelta Arsinoëta kohti, mutta horjahtaa. Trasyllos ja Syphax tukevat häntä.)

_Arsinoë_ (kiiruhtaa levottomana kuninkaan luo ja polvistuu hänen eteensä). Kuninkaani, puolisoni! Minä olen kauan harhaillut etäällä sinusta. Minä en ole sinua ymmärtänyt. Minä en ole osannut heltyä sinun suuresta ihailustasi. Sinä olet minun tähteni uhrannut kaikki, pannut alttiiksi henkesikin. Minä olen pyrkinyt sinun sydämesi lämmittävän hehkun luota avaraan maailmaan etsimään vapautta ja auringonpaistetta ja olenkin löytänyt tyhjyyden ja itsekkyyden jäätäviä kahleita ja sakeaa pimeyttä. Tämä kansa, jota kehoitin puolustamaan kuningastaan, on parjaten työntänyt minut luotaan, muutamat uskolliset, jotka minuun liittyivät ovat hajaantuneet ylivoiman edestä. Ja tässä minä nyt palaan yksin sinun luoksesi, laskien jalkojesi juureen nöyryyteni ja hellyyteni.

_Kandaules_ melkein huoaten. Arsinoë!

(Hän pysyy vaivoin seisovillaan. Syphax ja Trasyllos laskevat hänet temppelin portaille.)

_Arsinoë_ nyt vasta huomaten Kandauleen raukeuden. Pyhät jumalat! Mikä hänen on?

_Trasyllos_. Kuningas on lievästi haavoittunut.

_Arsinoë_. Haavoittunut! Onko haava sidottu?

_Kandaules_. Sitä ei kannata sitoa. Se on pieni naarmu.

_Arsinoë_. Missä se on?

(Kandaules osoittaa haavan paikkaa.)

_Arsinoë_ tarkastaa haavaa. Siitä ei vuoda verta. Sitä peittää jo musta arpi.

_Syphax_ on tällä välin nostanut nuolen maasta ja tarkastaa sen kärkeä; puoliääneen Trasyllokselle. Sen kärki on musta.

_Trasyllos_ samoin puoliääneen. Myrkytetty!

_Kandaules_ kohoaa, hänen elinvoimansa leimahtavat viimeisen kerran. Hän luo ihailevan katseen Arsinoëseen.

Nyt näen sinut taas, Arsinoë, samoin kuin ensi näkemisen hetkellä, ihanana ilmestyksenä, joka nostaa puhdasta, epäitsekästä riemua. Minä tavoittelin ja sain lahjaksi ylimmän ihailun. Minä toivoin siitä elämäni kirkastusta, korkeinta onnea. Minä luulin siten parhaiten palvelevani Onnenjumalatarta. Mutta minä en palvellutkaan häntä, minä en palvellut toisen onnea. Minä palvelin yksistään omaa onneani. Sentähden Tyykee minut hylkäsi. Minä toivoin kohoavani Sinun, jumalesi-isäni Herakleen, kaltaiseksi. Mutta sinä nöyrryit, taistelit ja kärsit ja kohosit lopulta Olympokseen. Minä, halpa jälkeläisesi, en seurannut sinun esikuvaasi.

_Syphax_. Nyt sinä olet taistellut ja kärsinyt, nyt sinä olet seurannut kanta-isäsi esikuvaa.

(Farnakes tulee kädet sidottuina selän taa, hänen edessään kulkee kirkasta sokaisu-levyä kantava soturi. Toinen soturi seuraa.)

_Trasyllos_. Farnakes!

_Kandaules_ heräten horroksestaan. Farnakes! Farnakes! Tule luokseni. Tein sinulle väärin.

(Kulkue pysähtyy.)

_Syphax_. Irroittakaa hänen kätensä!

(Soturit täyttävät käskyn.)

_Farnakes_, joka aluksi ääneti tuijoittaa eteensä, ymmärtämättä, mitä hänelle tapahtuu, herää lopulta todellisuuteen ja sanoo kumealla äänellä. Mitä minusta vielä tahdot, Kandaules?

_Kandaules_. Jumalille kiitos! Sinulla on vielä silmiesi valo, Farnakes. Minä olen ijäisyyden kynnyksellä. Kohta sammuvat minun silmäni ainaiseksi.

_Trasyllos_. Sinä et vielä voi meitä jättää, valtijas. Voitonsanoma on elvyttävä sinua. Katseesi kirkastuu, taa. Korkea ijäisyys kuvastuu silmääsi.

_Farnakes_ nöyrtyen ja heltyen. Ijäisyysloisto, joka heijastaa ihmislapsen voiton omasta itsestään.

_Kandaules_. Jumalesi-isäni Herakles, minä jätän sieluni sinun huomaasi! o (Katsoo vielä kerran Arsinoëseen, ojentaa kätensä häntä kohti, mutta vaipuu alas ja heittää henkensä. Syphax, Trasyllos ja Farnakes peittävät kasvonsa. Arsinoë tuijottaa eteensä ensin käsittämättä. Verhoaa sitten kasvonsa. Kumea melu kuuluu lähempää. Hetken kuluttua alkaa etäisyydestä kaikua Gygeen voittomarssi.)

_Arsinoë_ Hetken vaiettuaan, polvistuu Kandauleen ruumiin eteen. Sanokaa, selittäkää, mikä murti hänen elämänsä?

_Trasyllos_. Kuningatar, olemme velkapäät ilmaisemaan sinulle koko totuuden. Sala-ampujan myrkytetty nuoli hänet surmasi.

_Mandane_, joka hetken aikaa jo on seisonut taustalla, lähestyy ja lausuu matalalla äänellä. Sen nuolen tähtäsi Fileboksen kostajakäsi.

(Syphax, Trasyllos ja Farnakes luovat Mandaneen kammoa kuvastavan katseen).

_Trasyllos_. Sitä aavistin.

_Arsinoë_ ei tunnu kiinnittävän huomiota Mandanen sanoihin. Hän ottaa vaistomaisesti nuolen Syphaxin kädestä ja tuijoittaa sen myrkytettyyn kärkeen.

Voittomarssi soi nyt vallan lähellä. Sen ohella kuuluu näyttämön takaa huutoja:

Eläköön Gyges, eläköön kuninkaamme Gyges! Missä on kuningatar? Missä on Arsinoë?

_Trasyllos_. Gyges on voittanut!

_Syphax_. Hän on tunkeutunut kaupunkiin.

_Trasyllos_. He ovat huutaneet hänet kuninkaaksi.

_Arsinoë_ heräten mietiskelystään. Gyges! Voittanut! Kuninkaaksi huudettu!

_Farnakes_. Tahdomme vedota Gygeen jalomielisyyteen, että hän kohtelee ystäviäsi hyvin ja sinua arvosi mukaan kuningattarena ja jalon vainajan puolisona.

_Arsinoë_. Gyges, kapinoitsija ja anastaja! Hänen orjattarekseen! Ei ikinä! (Nojaa Nitokriiseen.)

(Riemuhuutojen raikuessa Gyges viimein astuu esiin Sebaan ja soturien seurassa.)

_Gyges_ vielä näkymättä. Missä on Kandaules? Onko hän temppelissä? Onko hän vangittu? Hän tuotakoon eteeni.

_Farnakes_. Hän on vapaa. Hän on siirtynyt ijäisyyden maille.

_Gyges_ näkee äkkiä edessään elottoman Kandauleen, ja tämä näky tekee häneen syvän vaikutuksen, hän tointuu vähitellen. Soturit! Kunniaa kuningas Kandauleen muistolle!

(Sotilaat paljastavat päänsä.)

_Gyges_ hetken kuluttua. Elävien mieli ei viihdy kuolleiden parissa. (Astuu pari askelta lähemmäksi ja huomaa Arsinoën.) Arsinoë! Minä olen pitänyt lupaukseni. Minä olen tullut sinua vapauttamaan.

_Arsinoë_. Minä olen vapautettu. Mutta vapauttajani on Kandaules. Hänen luoksensa minä halajaa. (Suutelee nuolen myrkytettyä kärkeä, jonka painaa sydämeensä.) Iisis ja Osiris, vastaanottakaa väsynyt sieluni ja olkaa sille armolliset tuntemattomilla kuolon mailla!

(Hoipertelee ja kaatuu Nitokriin lukiessa kuolleena Kandauleen eteen.)

(Syphax, Trasyllos, Farnakes ja seuranaiset peittävät kasvonsa.)

_Gyges_ verhoten hetkeksi kädellä silmänsä, ikäänkuin karkoittaakseen tämän synkän näyn. Pois, pois, nämä kuolleet näkyvistäni! Noutakaa temppelistä kaikkeinpyhimmän esirippu ja peittäkää vainajat.

(Sebas rientää temppeliin.)

_Gyges_. Huomenna suljettakoon Onnenjumalattaren temppeli. Minä lakkautan tässä maassa vieraiden jumalien palveluksen. (Hetken vaitiolo.) Kandaules tavoitteli liian suuria päämääriä. Sellaisen kieltävät jumalat ihmislapsilta. Hän pani kiivailla haaveillaan horjumaan toisten kuolevaisten pyyteet ja teot. Nyt palatkoon elämä taas terveeseen, säännölliseen kulkuunsa.

(Alkaa poistua seurueineen.)

_Syphax_. Tavallisuuden puitteisiin, siihen, mikä oli eilen, mikä on oleva huomenna ja yhä edelleen.

(Sebas tuo temppelin esiripun ja levittää sen soturin avustamana kuolleiden yli. Arkidike ja papittaret ilmestyvät temppelin ovelle. Temppelistä alkaa kuulua laulua.)

Papittarien suruhymni:

Soivat rauhan Taivahiset, Levon suloisen ja suuren Etsijöille, eksyneille, Kirkkautta kaihooville. Kirkkauden löytäjille.

(Laulun viimeisten säkeiden kaikuessa Farmakes polvistuu Auringonjumalan alttarin eteen, puhjeten puhumaan.)

_Farnakes_. Minä ylvästelin siitä, että yksin ymmärsin sinun oppisi, valonjumala! Minä kerskasin selvänäköisyydestäni. Mutta katseeni olikin samea, ja minä rupesin tuomitsemaan toisia. Silloin elämä uhkasi minua täydellisellä sokeudella, nyt olen saavuttanut selkeämmän näön. Nyt vasta ovat silmäni auenneet näkemään sinun oikean oppisi kauneutta: Meillä on kaikilla sama kipeä kaiho, sen vuoksi olemme veljiä, ja sinä kehoitat meitä pyrkimään vapauttavaa kirkkautta kohti!

— VÄLIVERHO —

Loppu.