Part 1
language: Finnish
JÄÄKOPIN UNI
Yksinäytöksinen satiiri
Kirj.
KAARLE HALME
Helsingissä, Yrjö Weilin & Kumpp. Osakeyhtiö, 1911.
HENKILÖT:
JAAKOPPI SINISALO-KANTELE, manttaalimies. AINO, hänen tyttärensä. KUNIGUNDA GULDKRONA-SILFVERSABEL-JÄRNSTÖFVEL, vapaaherratar. ANTOINETTE, hänen tyttärensä. KULLERVO MURROS, pyörämestari. MARJA, edellisen sisar. KAUNO VENTOMIELI, kaikkien oikeuksien kandidaatti, Ainon serkku ja Antoinetten sulhanen. KALLE, torpanpoika
OHJEITA NÄYTTÄMÖLLE ASETTAMISESSA.
Jaakoppi on koomillinen (ei sääliä herättävä) vetelys, joka ilman vakaumusta ja ilman ansioita ajelehtii kunnia-asemien tavottelussa, saamatta jalansijaa minkäänmielisten kansalaisten keskuudessa, joten on sitä edullisempaa, mitä naurettavampaan valoon osa saatetaan. Esittäjän on koetettava saada mahdollisimman huomattavasti esille hänen itsekehumisensa, hitaan-typerä ajatuksenjuoksunsa, nousukkaan tapainen röyhistelemisensä ja avuton voivottelemisensa sekä unikohtauksessa hänen mateleva nöyryytensä.
Aino on vaaleatukkainen, kansallispukuinen tyttö, jonka eloisuus ja viehkeys ei koskaan nukahda välinpitämättömään toimettomuuteen. Nauraa sydämellisen makeasti ja hymyilee herttaisesti.
Kunigunda Guldkrona-Silfversabel-Järnstöfvel — jos tämä nimi tuottaa joillekin esittäjille voittamattomia vaikeuksia lausumisessa, niin voidaan nimi muuttaa suomeksi: Kultakruunu-Hopearniekka-Rautasaapas, joka kuitenkaan ei liene tarpeellista. Tämän osan esittäjän pitäisi olla mies, joka naiseksi puettuna tekisi pöyhlstelevän ja riikinkukkomaisesti ylpeän vaikutuksen. Puhetapa tekohieno, ääntäminen kimakka. Jos esittäjä tahtoo, voi hän jättää kaikki ranskalaiset huudahdukset pois.
Antoinette (lue: Antoanet). Tämän esittäjän pitäisi myöskin olla mies naiseksi puettuna. Mitä pitempi ja laihempi, sitä hauskempi. Puhumisensa pitää olla kimakoita kurkku-huudahduksia. Seisoo ja liikkuu suorana kuin seiväs ja kulkee niin tasaisesti, että "kanan muna ei pään päältä putoisi". Jos on tarpeellista käyttää "barbarismin" sijasta "raakalaisuutta", olkoon se esittäjän asia.
Kullervo Murros: Reipas nuorukainen, puettuna tummaan pukuun, tumma työpusero liivin alla ja tumma hattu. Liikkuu kiihkeästi, puhuu lujasti ja pontevasti. Koomillinen pelko Ainoa kohtaan.
Marja on punatukkainen ja punapukuinen. Esiintyy reippaasti, sulavasti, rohkeasti, varmasti. Puhuu iloisesti ja nauraa kovasti ja heleästi.
Kauno Ventomieli. Siististi puettu nuorukainen. Myttyjä kantaessaan on hän saamaton nahjus, toimeton ja ruikuttava, sekä mahdollisimman typerä, mutta vapauduttuaan taakastaan, esiintyy hän iloisena ja pirteänä.
YLEISIÄ HUOMAUTUKSIA
On koetettava saada eri vivahdukset repliikeissä mahdollisimman selvästi esille, sen mukaan kuin parentteesi-ohjeet ja repliikin sisältö aiheuttavat.
Unen aikana pitää kaiken esityksen olla koko lailla liioiteltua, niin että kaikki liikkeet ja puheet ovat ikäänkuin suurennuslasin läpi katsottuja. Tässä pitää vaan varoa, etteivät esiintyjät antaudu tyhjänpäiväiseen hölyämiseen, vaan pitävät tarkasti kiinni oman osansa vaatimuksista, koettaen saada esitykseensä mahdollisimman paljon hauskuutta.
Siellä, missä ei unen alkaessa ja loppuessa voi saada pimeätä esiripun auki ollessa, laskettakoon esirippu alas kummallakin kerralla vain siksi hetkeksi, että voidaan tehdä kappaleen vaatimat muutokset näyttämöllä. Ei kuitenkaan saa sytyttää katsomoon valoa, jotta ei yleisö tule siihen käsitykseen, että silloin eri näytökset loppuvat ja alkavat.
Sinisalo-Kanteleen majatalon edusta. Kaunis koivikko. Järvimaisema. Oikealla asuinrakennus. Perällä pylväs, jonka yläpäässä on taulu:
"SINISALO-KANTELEEN MAJATALO".
JAAKOPPI (istuu kuistin vieressä tuolilla ja torkkuu, kädessä paperiarkki)
AINO (tulee sisältä)
Kuule, isä! Mitä sinä arvelet —? Nukutko sinä?
JAAKOPPI (unissaan)
Kansanvaltainen ja — kansallismielinen — — ja — — edistysmielinen ja — ja — eduskunta — — ja — hallitus — ja —
AINO
Puhuuko isä unissaan?
(Ravistaa Jaakopin olkapäätä.)
JAAKOPPI (herää)
Häh? Mitä?
AINO
Taisipa isä nukahtaa — vai kuinka?
JAAKOPPI
Eikö mitä! Minä vain pohdin näitä valtiollisia — mitä tahdot?
AINO
Ajattelin vain kysyä, koristetaanko porttikin köynnöksillä?
JAAKOPPI
Tietysti. Hoida sinä vaan talon asiat! Sinä olet niin taitava.
AINO
Se on sitten tehtävä yöllä. Aamulla ei enää ehditä.
JAAKOPPI
Onhan vielä iltaa. Sano Kallelle! Käske hänen —
AINO
Kyllä minä.
JAAKOPPI
Mitä vain ikinä keksit komistavaa, ettei talo häpäise itseään koko paikkakunnan silmissä — muista, että huomenna voi olla suuri juhla.
AINO
Mokoma juhla, jossa taas kaikki puoluepukarit kehuvat omaa puoluettaan ja itseään — päästäkseen eduskuntaan.
JAAKOPPI
Niin — mutta kun kerran meille kokoonnutaan, niin uljaalta pitää talon näyttää. Ja sitäpaitsi — huomenna voi olla erityinen päivä sille, joka ehkä — (yskit). Mene nyt vain hoitamaan talon mainetta! Sinun huostaasi uskon kaikki. Minä tässä — näitä valtiollisia —
AINO
Kyllä, kyllä!
(Menee sisään.)
JAAKOPPI (haukottelee.)
Kyllähän minulla on älyä — on sitä. Ja on viekkauttakin. Kuuluin tässä tuonnoin hallituspuolueeseen, mutta kun hallitus keikahti, niin muutin puoluetta. Niin sitä pitää. Ja niinhän se rovastikin sanoi, että manttaalimiehen pitää aina kuulua hallituspuolueeseen. Ne, jotka minä jätin, pilkkasivat minua, mutta nämä toiset ylistivät ja sanoivat, että minulla on valtiollista kykyä. Puhuminen vähän pelottaa. Ne entiset puoluelaiset taas virnistelevät, kun astun huomenna puhujalavalle. Ne entisethän ne ovat pahimmat. — Noitten maattomien kanssa sentään — aina (haukottelee). On vallan pakanaa — etten hoksannut muuttaa puoluetta — ennen hallituksen kukistumista — silloin olisin päässyt varmasti nyt edusmieheksi. — Silloin olisin ollut ikäänkuin ennustaja. Hm! — Meidän Kalle myös ennustaa. Sanoo maattomien saavan enemmistön. Kai Kallella niitä puheita on. Lupasi minullekin edusmiehen paikan, jos rupean maattomien puoluelaiseksi. Mutta mitenkäs manttaalimies voi maattomia kannattaa? Eihän se sovi! Vaikka en minäkään ole aina ollut manttaalimies — pikkueläjästä olen kohonnut. — Mutta sentään — sentään —. Mutta jos ne maattomat saavat enemmistön, niin ovat he hallituspuolue. Ja manttaalimiehen pitää aina kuulua hallituspuolueeseen — aina — —. Perhana, miten sotkuinen juttu! Höh! höh! Kun näkisi edes ensi yön tietämään sellaisen unen, joka noin sormella osottaisi, että tuohon noin — raukaseekin niin, ettei ajatus kulje yhtään — (Asettaa itsensä mukavasti tuolille.) Kyllä maailma on nurin, ellei Jaakoppi Sinisalo-Kantele pääse — Saa nähdä — — mitenkä — (haukottelee) mitenkä huomenna käy. Pääsenkö vai — Mahtoiko se rovasti nyt niin kirjoittaa tähän paperiin, että sitten vissiin pääsen. Jos ei olekaan tarpeeksi hyvä, niin — kuinkas sitten suu pannaan. Uni! — Hävettäisi vähän ruveta niitten vieraskielistenkin häntyriksi — ventovieraitten kätyriksi — vaikka sitä tietä ehkä — (huokaa raukeasti). Se, joka — sen — nyt osaisi ennustaa — Sellainen ennustus — se olisi — jotakin. — — Se vasta on itsepäinen ihmisalku, tuo meidän Aino. Tulee äitivainajaansa. Ei eronnut puolueesta minun mukanani. Käy vaan heidän huveissaan ja kokouksissaan — ei tottele isäänsä — näissä — valtiollisissa — näissä — val — ti — ol — — — (nukkuu vähitellen).
(Tulee pimeä. Valaistus muuttuu punertavan hämäräksi.)
JAAKOPPI (on poissa tuoliltaan.)
KALLE (on tullut pimeän aikana näyttämölle, lopettaa pihan lakaisemisen.)
No, kas niin! (Menee kuistin eteen, huutaa.) Piha on puhdas!
AINO (tulee kuistille)
Mitä huudat?
KALLE
Se on nyt puhdas.
AINO
Hyvä on.
KALLE
Mitäs vielä?
AINO
Mene nyt seisomaan veräjälle, että herra jesta! (huudahtaa, tulee alas.) Mihin kaikki penkit ovat joutuneet täältä? Kaikki arvokkaat esi-isien istuimet —?
KALLE
Niiden jalat olivat niin mätiä, etteivät seisoneet enää. Viskasin pellolle.
AINO
Olisit paikkaillut ja pönkittänyt.
KALLE
Johan nyt —! Kylläpä niitä jo oli paikkailtukin. Enkä ole ehtinytkään.
AINO
Mitäpä nahjus!
KALLE
Olen ollut virralla lauttaa tekemässä. Mutta nyt siellä minua ei enää tarvita. Siellä on isäntä ja koko lääni liikkeellä. Ottivat haltuunsa melkein valmista. Niin ne aina tekevät. Ottavat haltuunsa valmiin työn ja sanovat: pois tieltä!
AINO
Tänne on saatava istuimia. Kansanjuhlatoimikunta saapuu jo tänä iltana — ja kun lautta ei ole kunnossa, eikä heitä voida saattaa virran yli juhlakentälle ennen aamua, niin jäävät he tänne. Ymmärrätkö?
KALLE
Niinhän se isäntä sitä sanoi, mutta — (kynsii korvallistaan) ei ole lautoja. Uutta lauttaa varten tarvittiin kaikki. (Äkkiä.) Eiköhän lautturi voisi veneillä saatella koko roskaa toiselle puolelle? Onhan sielläkin taloja —
AINO
Nehän vuotavat jok' ainoa.
KALLE
Talotko?
AINO (matkien)
Talotko? — Ha ha ha! Siunatkoon sinun järkeäsi! Ellet sinä olisi noin tanotyhmä, niin minä melkein voisin —
KALLE
Mitä sinä voisit?
AINO.
Enpäs sanokaan.
KALLE
Sano nyt! Sinua on niin lysti kuunnella.
AINO (virnistellen)
Minä melkein voisin ottaa sinut miehekseni.
KALLE (hölmistyen)
Häh! Mitä sanoit?
AINO (käskevästi)
Meidän täytyy tuoda sisältä tänne muutamia tuoleja. (Aikoo mennä.)
KALLE (vilkkaasti)
Mitä sinä, kuule, sanoit? Ettäkö sinä voisit —?
AINO (härnäten)
Niin voisinkin — jos tahtoisin.
KALLE
Onpa se nyt ihan pirua, että en tätä paikkaa ole tullut hoksanneeksi. Tosiaankin! Nyt silmäni aukenevat. Meistähän voisi tulla pari.
AINO
Mutta minä en tahdo.
KALLE (nolona)
Vai et! (röyhennellen.) Onkos kysytty sitten. En ole sinua koskaan ennen ajatellutkaan.
AINO (veikeästi)
Mutta nyt ajattelet.
KALLE
Enpäs!
AINO (purskahtaa nauramaan)
Tule tuoleja kantamaan!
(Menee sisään).
KALLE (seisoo mietteissään)
Tähänpä nyt tuli paha solmu! Mistä nuorasta sen nyt auki kiskaisee? Hamako sen nyt tässä — (menee sisään.)
AINO (kantaen sisältä tuolia)
Ota sohva siitä ovipielestä! Sitten riittääkin.
KALLE (kantaa sisältä pientä ruokosohvaa.)
AINO
Näin kauniina iltana tahtovat kai kernaasti istua ulkona. Pannaan tähän! Kas noin!
(Asettavat sohvan sivulle).
KALLE
Tarkoititko sinä täyttä totta äsken, Aino? Tulisitko siitä minun vaimokseni?
AINO
Mitä sinä höpiset! Sitä en ole koskaan sanonut.
KALLE
Etkö?
AINO
En. Minä sanoin vain, että voisin ottaa sinut miehekseni — jos tahtoisin.
KALLE
Eiköhän se ole melkein sama asia?
AINO
Melkein on kolmatta osaa vailla.
KALLE
Minä tässä ajattelen —
AINO
Etpähän! Äsken juuri sanoit — (menee aivan lähelle Kallea) ettet ajattele minua — (viekoitellen) etkä tahdokaan ajatella minua — ethän —
KALLE (ottaa häntä olkapäistä)
Herra jesta sentään, kuinka punaiset ja kauniit sinun huulesi ovat!
(Aikoo suudella).
AINO
No, no, poikaseni! Kaunista katsellaan — ei kajota! Mene veräjälle vahtimaan. Mutta älä nuku! Sinun pitää avata portti vieraille!
KALLE
Minä en nuku enää koskaan!
AINO
Etkä ajattele minua enää koskaan! (Menee taas lähelle, naureskellen). Ethän?
KULLERVO MURROS (tulee pyörällä)
KALLE
Aina, aina! — Minä en koskaan ajattele enää mitään muuta kuin sinua.
KULLERVO MURROS
Vannomatta paras!
AINO (juoksee sisään.)
Hih!
KULLERVO MURROS (panee pyöränsä seinustalle, seuraten katseellaan Ainoa.)
Kylläpä tuollainen tyttö voi, jos tahtoo.
KALLE (ihmetellen)
Mitä niin?
KULLERVO MURROS
Ottaa itselleen miehen!
KALLE (hölmistyneenä)
Mistä te —?
KULLERVO MURROS (tulee etualalle)
Miltä sitten näyttää tämä uhri parka? (katselee Kallea). No, jaa! — Naisilla on oma makunsa.
KALLE (ärtyneesti)
No, mutta — tehän vasta —
KULLERVO MURROS
Paniko hän teidät kylläkin ahtaalle?
KALLE (suuttuen)
Saakeli soikoon! Oletteko kuunnellut?
KULLERVO MURROS
En kuullut muuta kuin teidän ikuisen lupauksenne.
KALLE
Niin no, mitäs te sitten tietäisitte. Ja mitäs se teihin kuuluu! Ei tuon vertaa! — Minä tykkään tytöstä ja otan hänet vaimokseni —
KULLERVO MURROS
Älkää narratko! Hän ottaa teidät miehekseen — jos tahtoo.
KALLE (hölmistyen)
Mistä hiivatista te sen tiedätte?
KULLERVO MURROS (istuu sohvalle)
Luuletteko minua noidaksi?
KALLE
Melkeinpä kyllä.
KULLERVO MURROS
Kaikki miehet tietävät sen, vaikka eivät —
KALLE
Minkä tietävät?
KULLERVO MURROS
Että naiset ottavat.
AINO (on kuunnellut, tulee)
Kalle! Mene heti veräjälle! Vieraat tulevat.
KALLE (öräilee)
Tuota — hiiteen koko kopla — minä tässä —
AINO (menee Kallen luo viehkeästi)
Mene nyt vain — aivan heti! Minä tulen sitten luoksesi — kun ehdin.
KALLE (kaihomielisesti)
Tuletko pian? Minä ajattelen koko ajan vain sinua.
AINO (kuiskaa)
Sitä samaa minäkin ajattelen.
KALLE
Voi, voi kuinka ilta on ihana!
(Menee laulellen)
KULLERVO. MURROS (on hommaillut pukunsa siistiämisessä Ainon ja Kallen puhelun aikana.)
AINO (katselee mielenkiinnolla Kullervo Murrosta)
KULLERVO MURROS (huomaa Ainon, hymyilee)
Hämähäkki sai kärpäsen.
AINO
Mitä sanoitte kaikkien miesten tietävän?
KULLERVO MURROS
Että he ovat kärpäsiä.
AINO
Vaikka —?
KULLERVO MURROS
Vaikka eivät uskalla sitä tunnustaa itselleen. (Nousee.)
AINO
Uskallatteko te?
KULLERVO MURROS
Uskallan.
AINO (purskahtaa nauramaan)
Te komeilette.
KULLERVO MURROS (nauraen myöskin)
Te nauratte hyvin.
AINO (muuttuen vakavaksi, niiaa)
Mitä herra tahtoo?
KULLERVO MURROS (lähenee)
Tahdon päästä virran yli. Saanko lautturin?
AINO (päättävästi)
Ette.
KULLERVO MURROS (vakavasti)
Minä olen kansanjuhlatoimikunnan jäsen. Minun täytyy päästä.
AINO (härnäten)
Ei kukaan pääse ennen aamua.
KULLERVO MURROS (ärtyen)
Miksi ei?
AINO (säälitellen)
Ettekö tiedä, että kevättulva vei lautan? Uusi valmistuu vasta aamuksi.
KULLERVO MURROS (pitkään ja tyytyväisesti)
Sepä harmillista!
AINO (hymyilee)
Miksi harmittelette niin tyytyväisellä äänellä?
KULLERVO MURROS (peräytyy)
Tulin nähtävästi liian lähelle hämähäkin verkkoa.
AINO (nauraa)
KULLERVO MURROS
Kuka te olette?
AINO (niiaa, naivisti)
Tyttö.
KULLERVO MURROS (kohteliaasti)
Mutta minä olen naimisissa.
AINO (lähenee, hymyillen)
Ettepä.
KULLERVO MURROS (hätäillen)
Kihloissa.
AINO (lähenee)
Ettepä.
KULLERVO MURROS (peräytyy)
Rakastunut.
AINO' (lähenee)
Ettepä.
KULLERVO MURROS (melkein tuskassa)
Olen minä. Ihan varmasti — ja vähän yhtä ja toista vielä lisäksi.
AINO
Yhtä ja toisia kyllä lienette — (lähenee) mutta ette rakastunut.
KULLERVO MURROS
Mistä sen niin varmaan tiedätte?
AINO
Silloin te ette enää uskaltaisi — edes peljätä hämähäkkiä.
(Juoksee nauraen pois).
KULLERVO MURROS (istuu.)
Tämähän on pakanallista leikkiä, tämä tämmöinen. Aikoi kaapata kuin hyllyltä. — Jäseneni alkoivat jo ihan veltostua. Huh! Lähtipä onneksi.
MARJA (puettuna punaiseen pukuun, tulee taluttaen polkupyöräänsä.)
Kas vaan! Täälläkö minun kohtelias velimieheni vielä istuu kaikessa rauhassa. Etpä pitemmälle ole ehtinyt, vaikka niin uljaasti jätit minut tiepuoleen rikkinäisen pyöräni kanssa.
KULLERVO MURROS
Tunnethan minun ajokiihkoni.
MARJA
Kyllä. Sinä hyökkäät aina suin päin eteenpäin. Kartoitko tällä kertaa kuhmun? (Tulee etu-alalle). Tuskin, koska noin murjotat.
KULLERVO MURROS
Kuule, sisko! Mikä on tämän talon nimi?
MARJA
Sinisalo-Kantele.
KULLERVO MURROS
Vai niin? Maan mahtava majatalo ja kaiken kansan lavea lautturi (naurahtaa).
MARJA
Etkö tietänyt?
KULLERVO MURROS
En.
MARJA
Oletko tavannut Ainoa?
KULLERVO MURROS
En. Kuka hän on?
MARJA
Talon tytär.
KULLERVO MURROS
Vaalea?
MARJA
Niin.
KULLERVO MURROS
Kaunis?
MARJA
Kas, kas! Siis kuitenkin tavannut?
KULLERVO MURROS
Tunnetko sinä hänet?
MARJA
Tietysti. (Naurahtaa). Älä enää paljasta itseäsi kysymyksilläsi!
KULLERVO MURROS
Vielä yksi kysymys!
MARJA
Aina kun sinä istut pyörälle, niin lyöt pääsi seinään. Sinun pitäisi vain kävellä. Kulje tästä lähin hitaammin! Äläkä kysele enää!
KULLERVO MURROS
Etkö ole utelias tietämään, mitä aion kysyä.
MARJA
En, sillä minä tiedän sen.
KULLERVO MURROS
No?
MARJA
Sinä haluat kuulla minun mielipidettäni hänestä — talon tyttärestä.
KULLERVO MURROS
Niin,
MARJA (makeasti.)
Hän on enkeli.
KULLERVO MURROS
Sillä sinä tarkoitat pirua. Se on selvä se. (Nousee). Oh, te naiset, naiset. Miehellä olisi selvä tie maailmassa, ellei teitä olisi.
MARJA (nauraa.)
Selvä tie — männikköön.
KULLERVO MURROS
Ajattelehan, minä jouduin melkein todistajaksi tässä äsken, kun hän hurmasi jonkun talon rengeistä!
MARJA (härnäten.)
Hän ei ollut vielä silloin nähnyt sinua.
KULLERVO MURROS
Jos minä olisin tämän tietänyt, niin olisin mennyt maanteitse.
MARJA
Ja tavannut hänet kuitenkin juhlassa. Hän on myöskin juhlatoimikunnan jäsen.
KULLERVO MURROS
Olen siis kärpänen verkossa — niinkö?
MARJA (nauraa.)
Tuntuuko se niin pahalta?
KULLERVO MURROS
Ja kaksi kärpästä samalla kerralla. Minä ja tuo portinvartija-renki.
MARJA
Hänkö?
KULLERVO MURROS
Ensin renki. Sitten minä.
MARJA
Ei hän ole renki. Hän on torpan poika.
KULLERVO MURROS
Mies kuin mies! Ei se asiaa muuta.
MARJA
Se muuttaa asian runollisemmaksi.
KULLERVO MURROS (Juoksee pyöränsä luo.)
Minä karkaan.
MARJA
Minne?
KULLERVO MURROS
Sinne, mistä tulinkin.
MARJA (uhkaillen mörköä.)
Sillä tiellä tapaat mamma Guldkrona-Silfversabel-Järnstöfvelinvaunut.
KULLERVO MURROS
Niinkö?
MARJA
Minulla oli kunnia ajaa heidän sukuvaunujensa ohi. Mamma istui kuomussa korkeasti kultiveeratun tyttärensä kanssa. Kauno Ventomieli uskollisena sulhasena pikentin paikalla kuskin rinnalla. Jos joudut heidän tielleen, niin olet pakotettu kääntymään takaisin. (Ivaten). Pyöräsi heitetään maantien ojaan, ja sinä, Kullervo Murros, asetetaan seisomaan lakeijan paikalle heidän tomuisten vaunujensa taakse. (Liioitellulla surulla). Eikä sitten muuta kuin — hyvästi veljeni! (purskahtaa nauramaan). Jos sinulla on pelon tunne ja paon tarve, niin neuvon sinulle turvapaikan.
KULLERVO MURROS
Missä?
MARJA (ivalla.)
Tuolla. Aino Sinisalo-Kanteleen luona. — Kuulitko? Vaunut pysähtyivät! (Juoksee perälle). Siinä he ovat! (Nauraa). Tulehan katsomaan! Oi, miten hullunkurista! Näetkös! Kaihomielinen Kaunosulho sälytetään kuin Saharan kameeli kaikella rasittavalla irtaimistolla, jotta armoille jäisi huoleton liikkumisvapaus. Näetkö? Kaikkien oikeuksien kandidaatti on saanut ainakin vetojuhdan oikeuden.
KULLERVO MURROS (on mennyt perälle.)
Inhottavaa! Enpä ilkeä katsella. Se ihan sisua paisuttaa. (Menee portaita kohti).
MARJA
Minne aiot?
KULLERVO MURROS
Käyn talossa.
MARIA (viittaa kädellään, liioitellen surua.)
Hyvästi, veljeni!
KULLERVO MURROS (kääntyy ympäri, ärtyneesti.)
Pidätkö minua aasina?
(Menee sisään).
MARJA (menee nauraen istumaan.)
KAUNO VENTOMIELI (tulee matkavaipoilla, vilteillä, tyynyittä, käsilaukuilla, sateenvarjoilla y.m. sälytettynä. Läähättää ja yrittää taakkansa lomasta kurkistella itselleen istuinpaikkaa. Keksii vihdoin sohvan, johon menee istumaan.)
MARJA (pysyttelee hänen selkänsä lakana, purskahtaa täyttä kurkkua nauramaan.)
KAUNO VENTOMIELI (yrittää katsoa mistä päin ääni tulee, mutta, ei näe, nousee, siirtyy istumaan toiselle luolille.)
MARJA (nauraa taas hänen selkänsä takana.)
KAUNO VENTOMIELI (hypähtää pystyyn.)
Kuka uskaltaa nauraa? Onko tässä mitään naurettavaa? (Menee taas sohvan luo). Nenäkin kutiaa aivan pakanasti! On ihan täynnä tomua. (Koettaa hieroa nenäänsä myttyihin). Huh, huh! On niin jumalattoman kuumakin!
(Aivastaa).
MARJA (nauraa taas.)
KAUNO VENTOMIELI
Naura sinä vaan, västäräkki! Mutta minä vakuutan, ettei tässä ole mitään naurettavaa!
MARJA
Heittäkää taakkanne maahan!
KAUNO VENTOMIELI
En uskalla.
MARJA
Ketä pelkäätte?
KAUNO VENTOMIELI
Friherrinna Guld-Guidkrona-SiIfversasabel-Järn- (aivastaa) stöfveliä ja — ja — (aivastaa.)
MARJA
— ja laillisesti kihlattua morsiantanne, perisiveellistä neiti Antoinettea? Eikö niin?
KAUNO VENTOMIELI (aivastaa.)
MARJA
Mies parka!
(Menee nauraen kuistin luo).
KAUNO VENTOMIELI
Koko ruumiini lamaantuu. En jaksa enää.
(Istuu sohvaan).
VAPAAHERRATAR (tulee Antoinetten kanssa.)
Portinvartijalla ei ollut univormua.
ANTOINETTE
Barbarismia.
VAPAAHERRATAR
Ei paljastanut päätään!
ANTOINETTE
Barbarismia.
VAPAAHERRATAR
Nauroi vain.
ANTOINETTE
Barbarismia.
VAPAAHERRATAR (huomaa Marjan. Tähystää lornjetilla.)
Mon Dieu! Onko se sama punainen peikko, joka ajoi ohitsemme?
MARJA
Sama. Minun tapani on aina ajaa sukuvaunujen ohi. Hyvää päivää, rouva!
VAPAAHERRATAR (ylpeästi.)
Ei rouva, vaan — friherrinna! — Ajattelepas, Kauno! Sellainen järjestys ikivanhalla kulkutiellä! Lautta rikki!
KAUNO VENTOMIELI (puhkuu.)
Niin. Se on periaatteellinen rikos —
VAPAAHERRATAR
On oltava yötä. (Marjalle). Kuulehan, nainen! Mene sanomaan, että saamme huoneet yöksi!
MARJA (nauraa heleästi ja menee perälle katselemaan maisemaa.)
KAUNO VENTOMIELI
Ei saa nauraa!
VAPAAHERRATAR
Ush! Tuollaista melua! Eikä ainoatakaan poliisia! Ei edes ainoatakaan virkanappia missään!
KAUNO VENTOMIELI
Lopeta, västäräkki! Nauru on minun periaatettani vastaan.
VAPAAHERRATAR
Oikein, herra Ventomieli!
KAUNO VENTOMIELI
Periaatteellisesti on nauru — (aivastaa.)
ANTOINETTE
Barbarismia.
VAPAAHERRATAR
Bien! Aivan oikein! Antoinette löytää aina oikean sanan. Suvaitsetko antaa määräyksen huoneista, Antoinette?
ANTOINETTE (menee sisään.)
VAPAAHERRATAR
Herra Ventomieli! Te istutte sohvalla —
KAUNO VENTOMIELI
Niin, friherrinna Guld —
VAPAAHERRATAR
— ja minä seison. Mikä on periaate?
KAUNO VENTOMIELI
Periaate on selvä. Se, joka rakastaa seisomista —
VAPAAHERRATAR
Mutta minä tahdon istua — sohvaan.
KAUNO VENTOMIELI (hätääntyneenä.)
Ai, ai! Anteeksi! (Nousee). Tehkää niin hyvin! Säilytin vain paikan teille, friherrinna!
VAPAAHERRATAR
Tuolla on tuoli!
KAUNO VENTOMIELI
Kiitän nöyrimmästi! (istuu tuolille.)
VAPAAHERRATAR
Katsokaa, ettette pudota mitään likaiseen maahan! (Istuu sohvaan.)
KAUNO VENTOMIELI
En, en! Maa on periaatteellisesti aina alhaalla päin ja — ja alhaalla päin on aina likaista — —
VAPAAHERRATAR
Hyvä, hyvä! — Huomenna kansanjuhlan suurena sunnuntaina saatte mennä julkikihloihin minun ainoan tyttäreni, jalosukuisen Antoinetten —
KAUNO VENTOMIELI (huokaa.)
VAPAAHERRATAR
Mitä? Huokasitteko?
KAUNO VENTOMIELI
Minäkö? En. En suinkaan. Joku toinen varmaankin huokasi. Ehkä tuo äskeinen nauruharakka.
ANTOINETTE (tulee.)
VAPAAHERRATAR
Ei, te huokasitte. Minä kuulin sen ihan seivästi. Ajattelepas Antoinette! Herra Ventomieli huokasi, kun ilmoitin teidän kihlauksestanne.
ANTOINETTE
Barbarismia.
VAPAAHERRATAR
Charmant, ma chère! Suuremmoista, rakkaani! Antoinette aina keksii oikean sanan.
KAUNO VENTOMIELI
Kyllähän minä sen myönnän periaatteessa, mutta —
VAPAAHERRATAR
Ma foi! Lopettakaa! Älkää ratsastako periaateviisastelullanne! Hermoni eivät sitä siedä. Se on aivan — Je ne trouve pas — en keksi —
ANTOINETTE
Barbarismia.
VAPAAHERRATAR
Oh! Sellainen nero, tuo rakas Antoinette! Teidän pitäisi ilosta tanssia, kun voitatte hänen suosionsa.
KAUNO VENTOMIELI
Periaatteessa —
VAPAAHERRATAR
Kansanjuhlassa saatte puhua periaatteista! Sitä varten olen teille niitä teroittanut, että saarnaisitte niitä rahvaalle, torppareille ja sosialisteille. Mutta säästäkää minun korviani mokomilta jaarituksilta!
KAUNO VENTOMIELI (huokaa.)
VAPAAHERRATAR
Te huokasitte taas!
KAUNO VENTOMIELI
Mukavuuden tyytyväisyydestä — minä vakuutan —
VAPAAHERRATAR
Vai niin! Teillä on liian mukavaa —
KAUNO VENTOMIELI
Minä vakuutan — ei ole —
VAPAAHERRATAR
Mitä teillä ei ole?
KAUNO VENTOMIELI (hädissään.)
Ei mitään muuta kuin varma periaate, että —
VAPAAHERRATAR
Herra Ventomieli! Te istutte, ja nerokas Antoinette seisoo.
KAUNO VENTOMIELI
Tjaah! Mieliteot ovat niin erilaiset.
VAPAAHERRATAR
Mutta tyttäreni mieli tekee istumaan.
KAUNO VENTOMIELI (nousee.)
Ai, ai! Anteeksi! Tässä on tuoli. Olen säilyttänyt sitä vain teitä varten. Säilytän kaikki istuimet vain teitä varten. Ja olen onnellinen, kun saan edes seisoa teidän istuimienne läheisyydessä.
ANTOINETTE (menee istumaan.)
AINO (tulee Kullervon seuraamana.)
Missä Marja on? Missä? Ah! Tuolla! (tervehtii Marjaa.)
VAPAAHERRATAR (nousee.)
Älä huuda, tyttö! — Onko huoneeni jo kunnossa?
AINO
En tiedä, rouva.
VAPAAHERRATAR
Friherrinna! (Kaunolle). Teidän velvollisuutenne on sanoa, kuka minä olen.
KAUNO VENTOMIELI (tulee esiin.)
Friherrinna Kunigunda-Guldkrona — Silfver — (aivastaa.)
AINO, MARJA ja KULLERVO MURROS purskahtavat nauramaan.
AINO
Kuka ihme puhuu tuolta räsykasan sisästä? (menee kurkistamaan). No, mitä ihmeitä! Serkkuhan se on! Kauno-serkku! No, mikäs variksen pelätin sinusta on tullut? (nauraa.)
KAUNO VENTOMIELI
Tässä ei ole mitään naurettavaa! Ei ihan vissiin. Vaikene, senkin letukka! — Maatiainen!
VAPAAHERRATAR
Tuollainen ääneen nauraminen ei ole säädyllistä, ei comme il faut, se on —
ANTOINETTE
Barbarismia.
VAPAAHERRATAR
Niin lapseni! — Kuulitteko, mitä nero sanoi! Herra Ventomieli! Jättäkää heidät ja seurustelkaa vielä hetki Antoinetten kanssa täällä ulkona. Minä menen huoneeseeni. (Menee ylpeästi kuistia kohti.)
AINO, MARJA ja KULLERVO MURROS
Hyvää yötä, rouva!
VAPAAHERRATAR (kääntyy ympäri, parkaisten.)
Friherrinna!
AINO
Spriherdinna Guld-silfver-järn-krona-sabel-svans.
KAUNO VENTOMIELI (ehättää korjaamaan, huutaa.)
Stöfvel! Stöfvel!
VAPAAHERRATAR
Tämä on hirveintä —
ANTOINETTE (nousee.)
Barbarismia!
VAPAAHERRATAR.
Tjaah! (menee nopeasti.)
Naurua.
KAUNO VENTOMIELI
Istukaa, neiti Antoinette! Mammanne käski meidän seurustella vielä hetkisen.
(Asettuu Antoinetten viereen, selin loisiin.)
AINO
Tule istumaan, Marja! (vetää Marjan sohvaan). Ettekö tekin, herra Murros, pidä meille seuraa? Ajatteles, Marja. Veljesi kertoi minulle, että hän on naimisissa.
MARJA
Kullervoko?
AINO
Niin tietysti. Kertoipa vielä olevansa rakastunutkin. Ha, ha, ha!
KULLERVO MURROS
Te olette hirveä!
MARJA
Koska sinusta, veli, on tullut sellainen valehtelija?
AINO
Herra siunatkoon! Eikö se olekaan totta! Te olette vain narrannut minua. Hyi teitä!
KULLERVO MURROS (pudistaa päätään.)
Te olette hirveä!
AINO
Enkö sitten puhu totta? Sanokaapas!
KULLERVO MURROS
Kyllähän — mutta —
AINO
No!
KULLERVO MURROS
Niin, mutta te ihan pakotitte minut.
AINO
Mihin?
KULLERVO MURROS
Hm! Uskallankohan minä sitä sanoa?
MARJA
Miksi et uskaltaisi? Mihin sinut on pakotettu?
KULLERVO MURROS
Jos minä sen sanon, niin tämä neitonen kieltää sen.
AINO
Minäkö? Miksi kieltäisin, jos puhutte totta.
KULLERVO MURROS
Sanonko sen?
MARJA
Tietysti! Ellet tahdo, että pidämme sinua lörpöttelijänä.
KULLERVO MURROS
Tämä neiti — — —
AINO
No?
MARJA
Mitä?
KULLERVO MURROS
Tämä on kauheata! — (vaivaantuneena). Hän käyttäytyi sillä tavalla, että minä pelkäsin häntä.
AINO (viehkeästi.)
Sepä ikävää! Olenko pelottanut teitä?
MARJA (purskahtaa nauramaan.)
Kosiko Aino sinua? Minkään muun en luule sinua pelottavan.
KULLERVO MURROS (toivottomasti.)
Lopetetaan tämä — minun täytyy — (aikoo lähteä.)
MARJA (hypähtää estämään.)
Äläpäs, poikaseni!
AINO
Lörpötteleekö Kullervo Murros sellaista, josta hän ei voi vastata?
MARJA (työntää Kullervon heidän keskeensä.)
Veli parka näyttää aivan uhrilampaalta. — Yksi ainoa vastaus vain, niin pääset heti rauhaan! (säälitellen.) Kosiko hän sinua?
KULLERVO MURROS
Kyllä hän taisi — siltä se tuntui.
AINO (aivan lähellä.)
Tuntuiko se pahalta?
KULLERVO MURROS
Älkää herran tähden tulko noin lähelle! Oh! Minä pyörryn. (Putoaa sohvaan istumaan.)
AINO (heittäytyy hyväilemään häntä.)
Voi, voi sentään! Rakas ystävä! Tointukaahan toki! Enhän minä pahaa tarkoittanut. Enhän minä — (silittelee hänen päätään.) Voi, voi! Hän pyörtyy yhä enemmän ja enemmän.
MARJA
Näyttää tosiaankin pyörtyvän vähän liiaksi. (Etsii taskustaan). Eiköhän minulla vielä vähän ole — onpas — löysinpäs — (Löytää taskustaan koirapommin ja heittää sen maahan Kaunon taakse.)
KAUNO VENTOMIELI (parkaisee ja hypähtää seisomaan.)
Pommi.
(Kaikki hänen sälytyksensä putoavat maahan).
ANTOINETTE (kirkaisee.)
Barbarismia!
KULLERVO MURROS (hypähtää ylös ja juoksee perälle.)
Mitä on tapahtunut?
MARJA (purskahtaa nauramaan.)
KAUNO VENTOMIELI
Kuka nauraa? Kuka uskaltaa nauraa? (Kääntyy ympäri Marjaan päin). Ah! Tekö, neiti Antoinette? En tietänyt teidän osaavan nauraa noin kauniisti. — (Hieroo silmiään.) Tehän olette aivan toisen näköinenkin — niin kaunis — minä en ole nähtävästi nähnyt hyvästi noitten myttyjen alta —
MARJA
Minä olen vain köyhä, nimetön tyttö. — Tuossa seisoo teidän jalosukuinen morsiamenne! (viittaa Antoinettea.)
KAUNO VENTOMIELI (kääntyy Antoinetteen päin.)
Herra isä! Tuoko! Tosiaankin! Olenko minä ihan pähkä hullu? Tehän olette huuhkain! — Tämähän on aivan ilmeistä — ilmeistä —
ANTOINETTE
Barbarismia. (Naurua).
KAUNO VENTOMIELI
Niin, aivan! Oikein periaatteellista sorttia! (kääntyy Marjaan). Te olette niin kaunis ja herttainen ja iloinen. Kuka te olette?
MARJA
Peikko!
AINO ja KULLERVO MURROS
Punainen Peikko!
KALLE (kiireesti oikealta vasemmalle.)
Lautta on valmis! Vieraat voivat lähteä.
KAUNO VENTOMIELI (Marjalle.)
Teistä minä pidän.
MARJA
Minähän olen pilkannut teitä. Minä nauroin teille äsken.
KAUNO VENTOMIELI
Unohdetaan ne semmoiset!
MARJA (viekastellen.)
Te sanoitte minua västäräkiksi.
KAUNO VENTOMIELI
Ei se mitään tee!
MARJA
Minä olen halveksinut teitä.
KAUNO VENTOMIELI
Niin minäkin. Mutta lähdetään nyt heti!
KULLERVO MURROS
Niin lähdetään — mutta kukin erikseen! (hyökkää pyöränsä luo.)
MARJA
Älä nyt aja suoraa päätä lautalta jokeen. Odota meitä muitakin!
AINO
Niin — tehän lupasitte olla minun seuralaiseni.
KULLERVO MURROS
Minäkö?
AINO (keimaillen.)
Kiellättekö minut?
KULLERVO MURROS (nauraa.)
Uskoisikohan minua kukaan, jos kieltäisin —
AINO
No — siis?
KULLERVO MURROS
Ei — ei! Liittyminen heikentää, (aikoo oikealle, mutta)
JAAKOPPI (tulee häntä vastaan, pyytäen.)
Ottakaa minut mukaan kansanjuhlaan — lauttamies ei minua laske.
KULLERVO MURROS
Tehän ette kuulukaan juhlatoimikuntaan.
JAAKOPPI
Mutta minä tahdon kuulua —
MARJA
Kuka olette? Mihin väkeen te kuulutte?
JAAKOPPI (kumartaa.)
Mihin vaan! Minä taivun kaikkeen, kun vaan pääsen hallituspuolueeseen.
(Naurua).
AINO
Kansallismielisyydelle se ei kelpaa.
KULLERVO MURROS
Eikä kansanvaltaisuudelle!
(Menee oikealle.)
AINO
Eikä edistysmielisyydelle!
(Pois.)
MARJA
Eikä maattomuudelle!
(Pois.)
KAUNO VENTOMIELI
Eikä periaatteellisuudelle!
(Pois.)
JAAKOPPI (huutaa)
Minä kannatan niitä kaikkia, sillä minä tahdon päästä hallituspuolueeseen!
(Juoksee perässä).
ANTOINETTE (parkaisee kimakasti)
Barbarismia!
KALLE (kiireesti vasemmalta oikealle)
Nyt luokkarajat selviksi, hyvä väki!
ANTOINETTE (valmistun lähtemään.)
Hyvä mies! Saatte minusta toverin! Mies! Mies! Toveri! Rakas toveri!
(Juoksee perässä).
VAPAAHERRATAR (tulee, puettuna yöröijyyn, tukka paperoituna.)
Kuka huutaa? Antoinette! Mihin menet? Ketä sanot toveriksi? Mitä tyhmää puhetta se on?
KALLE (ulkona oikealla.)
Lautta on kunnossa!
VAPAAHERRATAR