Part 2

Voi taivas — ja minä olen — puettu kuin — (juoksee ympäri, huomaa Kaunon mytyt hajallaan). Mitä? Herra Ventomieli! Mitä hävyttömyyttä? Tässäkö ovat teidän periaatteenne — teidän roskaiset periaatteenne — (Kokoilee myttyjä). Odotapas, pakana! Kun saan sinut kansanjuhlassa käsiini, niin kyllä sinusta puristan periaatteet!

(Juoksee pois, mutia täyttää Jaakoppiin, joka tulee ja keikahtaa kumoon).

VAPAAHERRATAR

Jätkä! Juntti! Talonpojan kollo! Fyi! (kiireesti oikealle.)

(Tulee pimeä. Valaistus muuttuu entiselleen.)

JAAKOPPI (istuu entisellä paikallaan, mutta putoaa vähitellen lattialle.)

AINO (huutaa ovelta.)

Isä! Illallinen on valmis!

JAAKOPPI (herää, hieroo silmiään, katselee ympärilleen.)

Lautta? Mikä lautta? Taisinpa torkahtaa tuossa. — Ja sellainen melu täällä oli. — (Kömpii ylös. Menee katsomaan oikealle). Eihän siellä ole edes jokeakaan! Vielä sitten lauttaa! — (Hieroo silmiään). Se oli nähtävästi unta! Se oli painajainen — hyi! Mitä kaikkea ne juttelivatkaan! Aika vekkuleita! Hih, hih, hih! Mitäs väkeä se oikeastaan oli? Maltas nyt, Jaakoppi! (Laskee sormillaan). Siinähän oli — hm! — siinä oli — hm! hm! — siinähän oli vähän joka sorttia, mutta ei minun uutta puoluettani. Tässähän se on nyt se ennustus. Nämä kaikki hylkivät minua. Hei vaan, Jaakoppi! Nyt tiedät pääseväsi eduskuntaan. (Katselee kädessään olevaa paperia). Ja huomenna pidät suuren puheesi, jonka rovasti on kirjoittanut. Tämähän oli oikea — oikea Jaakopin uni. Tikapuut vain puuttuivat — hih, hih, hih!

KALLE (tulee vasemmalta.)

Tässä on kirje isännälle!

JAAKOPPI

Mistä?

KALLE

Rovastilta.

(Antaa kirjeen, menee sisään).

JAAKOPPI (avaa kirjettä.)

Jahah, jahah! (tyytyväisenä). No, mitäs se rovasti nyt — (lukee, naama venyy hyvin pitkäksi). "Puoluehallinto on määrännyt ehdokkaaksi Matti Mahlanheimon." (Parahtaen). No sun suutari! Naapurin Matin! Mahla-Matin! (Hyvin surkeana). Ilmankos se akka minut kumoon juoksi! Ilmankos! No voi minun päiviäni! (Suuttuen). Mutta minäpä muutan puoluetta heti — heti! Olen ennenkin muuttanut — ja muutan vieläkin — muutan siksi kuin pääsen perille. Enkä koskaan enää usko uniin! Mokoma uni — eikähän siinä edes tikapuitakaan ollut — eikä — eikä — (Aivastaa.)

Esirippu.