Part 2

HELMI. Ei mikään halavattu. Kananhoidon täytyy kannattaa meillä, koska se täällä ja muuallakin kannattaa. Ja entä meidän navetta! On ihan synti ja häpeä, että isossa talossa on sellainen navetta.

JUSTIINA. (Mukaan käyden). Sitä minä aina olen sanonut!

MOOSE. (Puolustellen). Nyt ne käy jo yhtenä päälle kuin Pöyhösen muorin porsaat.

HELMI. Käy ne. Ei missään enää ole lantanavettoja eikä käytetä havuja kuivikkeena.

MOOSE. Ei taida olla enää monessakaan paikassa, mistä näreen näppää.

HELMI. Turvepehku on paljon parempaa kuiviketta. Mutta ensin täytyy tehdä navettaan permanto, ja akkunat on uusittava ja ainakin puolella isonnettava, ja ovetkin on uusittava. Eihän navetan ovi saa olla kuin mikä pellonveräjä, josta kaikki tuulet ja tuiskut sisälle työntyvät.

MOOSE. Sinähän saarnaat kuin paras agronoomi.

HELMI. Tämä on vasta alkua. Monta muuta paikkaa saat kohentaa ja korjata. En minä kaikkia tällä hetkellä muista, mutta kylläpähän aikanaan muistan.

MOOSE. Kuulut muistavan! (Päätään kynsien). Jos siitä vielä jotain poiskin jäi, niin tuleepa naputusta kerrakseen.

JUSTIINA. Entäs asuinrakennus? Täytyy sekin uusia ja kohentaa. Ei kehtaa enää kunnon vierasta taloon kutsua.

MOOSE. Koira huutaen tulee, kunnon vieras kutsumatta. Tehän ahdistatte minut umpiperään het kerrassa.

HELMI. (Nauraen). Navetan nurkkaan, sieltä aloitetaan. Kun saadaan karjasta tuloja, kelpaa tuvan puolella jatkaa.

MOOSE. (Kävelee lattialla). Tiedä tuloistaan. (Nostaa housujaan). Mutta tehdään vain. Uusitaan navetat ja rakennetaan kanalat, vilperi soikoon. On Laitalan liepeillä puuta. On markkanen rahaakin, jos siksi tulee.

JUSTIINA. Koetahan ruveta kovin hulluttelemaan!

MOOSE. Koetanpa niinkin. Sittenpähän riittää tyttärellekin kotona työtä.

JUSTIINA. Riittää, riittää! Älä tuosta enää vatkuta vanhasta asiasta.

MOOSE. No en. Ei minun tapani ole jauhaa.

HELMI. Ja kaikkihan kävi ihan parhain päin, paremmin kuin kukaan meistä osasi toivoakaan.

MOOSE. Joo! Meinattiin saunapyttyä ja tulikin taikinasaavi.

Neljäs kohtaus.

Edelliset ja Risto.

RISTO. (Tulee ulko-ovesta, sukset kädessään). Päivää!

MOOSE. Päivää! Päivää! Sinä vasta mies, kun ajat hevosesi tupaan asti.

RISTO. (Naurahtaen). Hoitoa tarvitsevat näin kevätpuoleen, koska hanki jo vetistellä alkaa. (Panee suksensa nurkkaan käyden kädestä tervehtimään).

MOOSE. Terveeks! Jumalan terveeks! Hyvinkö se mennä keikuttelee täällä?

RISTO. Mikäpä on mennessä!

MOOSE. Kana munii ja kukko laulaa. Mikäpä siinä. (Istuvat). Lähdettiin muorin kanssa hakemaan tuota eläväistä. On ollut vähän hiljaista ja outoa. Kaipaa kai sen kilkatusta kuin ruuna länkikelloaan.

HELMI. Ja mitähän vielä!

MOOSE. (Ristolle). Eikö se jo osaa heittää jyvää kanan eteen, vai mitä tykkäät?

RISTO. Osaa ja paljon muuta!

MOOSE. Tuumattiin tässä muorin ja tytön kanssa, että alettaisiin siellä meidänkin pihatossa vähän pöyhiä ja pykäillä. Ei näytä olevan hullumpaa tämä sinun karja- ja kanameininkisi.

RISTO. Se on oikeaa puhetta. (Itsekseen). Nyt on mentävä rohkeasti asiaan. (Mooselle ja Justiinalle). Tyttärestänne tulee innostunut ja taitava talousihminen. Äidille on hänestä ollut suuri apu ja ilo, minulle ehkä vieläkin suurempi.

JUSTIINA. (Moosea pukaten). Kuules, mitä puhuu!

RISTO. Olen tullut huomaamaan, että tyttärenne on Helmi helmien joukossa.

MOOSE. (Justiinalle). Kuulitko? Se on tullut isäänsä.

RISTO. Meistä tuntu, Helmistä ja minusta... tuota minusta ja äidistäkin niinkuin... (rohkaistuen) niinkuin emme voisi hänestä ollenkaan luopua. Siksi kysyn, ettekö antaisikin hänen jäädä ainiaaksi meille ja — minulle? (Vaitiolo).

JUSTIINA. (Mooselle). Hän näyttää hyvältä ja puhuukin niin kauniisti. Mitäs sanot? Ei suinkaan Helmillä itselläänkään mitään vastaan liene?

MOOSE. Eipä suinko.

JUSTIINA. Minun puolestani saa jäädä, jos haluttaa.

MOOSE. (Tiukanlaisesti). Mutta minun ei!

HELMI. Isä!

JUSTIINA. (Hämmästyen). Mitä sinä meinaat?

RISTO. Tosimielessä kysyin.

MOOSE. Ja minä vastasin. Juuri päästiin puhumasta, miten tehdään kanalat, uusitaan navetat. Nytkö lyötäisiin lälläksi koko meiningit? Ei meillä niin tehdä! Tyttö lähtee kotiin, selvä on. (Ristolle). Jos sinä lähdet mukaan, on se vallan toinen juttu eikä ollenkaan hullumpi juttu. (Mieliala vapautuu).

HELMI. Hyi, kuinka säikäytti. (Juoksee Moosen kaulaan). Aina sillä pitää olla mielessä joku jutku. (Puistaa).

MOOSE. Älähän nyt, kun ihan napit heltiää. Ravistele tuota! (Viittaa Ristoon). Ei taida enää pahoinkaan häppästeliä.

HELMI. Ravistelen teitä kaikkia. (Anna tulee ulkoa).

Viides kohtaus.

Edelliset ja Anna.

HELMI. Ja tätä kaikkein enimmän. (Syleilee Annaa). Vähän on tyttöjä, joilla on kaksi äitiä ja molemmat parhaimpia.

ANNA. (Ymmällään). Sinulla on aina arvoitus valmiina.

RISTO. Koeta, arvaatko oikein!

ANNA. (Katsoen molempia). Luulenpa arvaavani. Onneksi olkoon, lapsukaiseni! (Menee tervehtimään Justiinaa ja Moosea). Käykää peremmälle, hyvät vieraat ja sukulaiset. Mieluinen toivoakseni on meille kaikille tämä asia. (Ryhtyy laittamaan tulta hellaan). Rakas ja hyvä on tyttärenne minulle ensi hetkestä ollut.

MOOSE. Ja hyvällä hyvä saadaan, sokealla silmäpuoli. Mutta nyt sinä omasta hyvästäsi jäit. Poika lähtee meidän kanssa tänään väljemmille laitumille.

RISTO. (Naurahtaen). Onko niin kiire?

MOOSE. On! Ei päivääkään ritkutella, jos tuosta sätkäleestä eukkoa itsellesi meinaat. (Selittävästi). Kas se on sillä tavalla, että silloin kun tuli tuikataan, sen täytyy palaa; minä en savusta tykkää. Niitä meidän kanaloita ja muita pihattomeiningeitä aletaan heti pykätä. Sinä saat ruveta mestariksi, minä olen liian vanha niissä niskaa raapimaan.

RISTO. Ellen minä osaa?

MOOSE. Osaat! Sielläkin päin on alkanut liikuskella maitoherroja, munakonsulentteja ja muita yhteisen hyvän apostoleja. Käsitänhän minä, että niissä sitä täytyy meidänkin talon ryhtyä mukana pyristelemään. Jos minä vanha kanttura lähden, ei se pane paljon kuinkaan. Se on niinkuin kääntäisi vanhat turkkinahat ja uskoisi ostaneensa uudet. Mutta sinä! Us kiinni! Puske sinä, minä panen vastaan. Suorempi vain jälki jää.

RISTO. (Nauraen). Yhdessä panemme kaljan käymään.

MOOSE. Joo! Uutta viinaa vanhaan leiliin! Niin sanassakin neuvoo.

ANNA. Aiotteko minut yksin jättää?

MOOSE. Mikä sulla täällä hätänä, valmiiksi asutussa talossa. Lehmäsi lypsät ja munasi templaat.

ANNA. En ehdi. On ollut tarpeeksi meille kolmelle.

MOOSE. Ota apua! Ota vaikka uusi pulska isäntä, ellet palkalla palvelevaisia saa. Parina nämä varsat jo kulkevat, sen näkee silmänluonnista. Meillä on vähän isommat touhaamistanhuat.

ANNA (Alkaa puuhata hellan luona naurahdellen). Mikäpä tässä minun sitten enää auttanee. Heikomman täytyy aina alistua. (Ristolle). Vie vieraita peremmälle! (Helmille). Ja sinä, morsian, juokse maitohuoneesta kermaa! Kiehautamme ja juomme kihlakahvit.

VÄLIVERHO.