I.

Ei ole helppoa selittää, miksi elokuun seitsemännestätoista, luutnantti Lagerlöfin syntymäpäivästä, tuli niin suuri juhlapäivä. Mutta onhan luonnollista, että kun samalla paikkakunnalla asui niin paljon lahjakkaita ihmisiä kuin itäisessä Ämtervikissä, että he ainakin kerran vuodessa tahtoivat näyttää, mihin he kelpasivat.

Kun esimerkiksi oli olemassa kolme niin hyvää puhujaa kuin insinööri Noreen Herrestadista ja valtiopäivämies Nils Andersson Bävikistä ja kauppias Teodor Nilsson Vistebergistä, joista ensimmäinen edusti mahtipontista, toinen vakavaa ja kolmas runollista tyyliä, niin olisi ollut suuri vahinko, jolleivät he koskaan olisi saaneet esiintyä muualla kuin pikkukesteissä ja kunnankokouksissa.

Ja kun oli olemassa sellainen runoseppä kuin lukkari Melanoz! Hän kuuli joka päivä lasten tavailevan ja änkyttävän ja puikkelehtivan ruotsin kielen sokkeloissa. Täytyihän hänen edes kerta vuodessa soinnuttaa tätä rääkättyä kieltä korkealentoisissa ylistysrunoissa.

Ja kun pitäjällä oli kvartetti, jonka jäseninä olivat sellaiset laulajat kuin Gustav ja Jan Asker, kumpikin vanhaa pelimannisukua, ja veljekset Alfred ja Tage Schullströn, jotka omistivat kauppapuodin kirkolla! Kyllä ihmiset olivat kiitollisia, milloin ikänä he suostuivat laulamaan, mutta heille itselleenhän oli sekä kohottavaa että virkistävää saada laulaa suuressa ja juhlallisessa tilaisuudessa, jolloin heillä oli vaativia ja ankaria arvostelijoita.

Ja Askerin ukko, jolla oli tapana soittaa tanssimusiikkia talonpoikaishäissä, joissa ei kukaan pane merkille, miten klarinettia soitetaan, kunhan tahti ja vauhti vain on hyvä, hän oli hyvinkin onnellinen, kun hän elokuun seitsemäntenätoista sai lähteä Mårbackaan, sillä siedä nuoriso osasi antaa arvoa hänen taiteelleen ja sanoi hänelle, ettei minkään soiton mukaan koko maailmassa ollut niin helppo tanssia kuin hänen.

Ja kun oli olemassa torvikuusikko, johon kuului Gårdsjön pehtori ja Tage Schullströn ja kersantti Johan Dahlgren ja eräs kauppa-apulainen ja kaksi soitannollista pikkukouluopettajaa ja nämä olivat hankkineet itselleen sekä soittimet että nuotit ja harjoitelleet marsseja ja valsseja ja uvertyyrejä ja valikoiman kansanlauluja, niin olisi kai ollut hyvin ikävää, jollei olisi ollut mitään juhlapäivää, jolloin he saattoivat saada palkan kaikesta vaivannäöstänsä.

Ja kun sitä paitsi sukulaisten joukossa, jotka oleskelivat kesäisin Mårbackassa, oli kaksi sellaista huvimestaria kuin sotatuomari Oriel Afzelius, joka oli naimisissa rouva Lagerlöfin sisaren kanssa, ja rouva Lagerlöfin veli, Kristofer Wallroth, niin olihan hyvä, että niin kaukana maaseudulla vietettiin niin suurta juhlaa, jossa heidän kannatti näyttää taitoaan.

Ja kun sitä paitsi vieraitten joukossa oli sellainen synnynnäinen primadonna kuin rouva Hedda Hedberg, tuo kaunis ja iloinen tukholmatar, joka oli laulajatar ja näyttelijätär ja kuin luotu teatteria varten, vaikka hän olikin mennyt naimisiin köyhän värmlantilaisen luutnantin kanssa, niin voinee miltei sanoa, että oli suorastaan välttämätöntä viettää elokuun seitsemättätoista päivää Mårbackassa, jotta hänen ja kaikkien muittenkin taipumukset pääsisivät oikeuksiinsa.