Part 2

1. Poi'at kansan urhokkaan, Mi Puolan, Lützenin ja Narvan tanterilla verta vuoti, Viel' on Suomi voimissaan, Voi vihollisen hurmehella peittää maan. Pois, pois, toimet rauhaisat! Jo tulta tuiskii, myrsky käy, jo viuhkaa kanuunasta luoti. Eespäin, miehet uljahat! Meit' urhoollisten isäin henget seuraavat. Kas kunnian Kuin tähti meille hohtaa! Tuttavahan On verityö, mi kohtaa. Eespäin kaikki rientäkää! Vapautemme ikivanha tie on tää. Voittoisa lippu meitä johtaa, Muinahis-aikain taisteluista ryysyinen. Eespäin, sä jalo vaate verinen! Viel' liehuu jäännös Suomen värein entisten.

2. Suomi, maamme kotoinen, Et veren vuotamatta joudu koskaan vihollisen alle Eikä ijäss' ikien Tää kansa väisty, vapauttaan hyljäten. Kuolla voipi urho vaan, Ei vaaraa vältä, pakene, ei antau hän sortajalle. Kuolo, onni sotilaan, Osamme olkoon, taistella kun saimme vaan. Siis miekkahan Ja vastaan vainojaamme! Tie kuoleman Vie kohden kunniaamme. Viipymättä rynnätkää! Nyt meidän aik' on, kallis elon aik' on tää! Suojelematt' ei jäänyt maamme, Harvennut todistaa sen joukko urhokas. Eespäin käy jalo lippu uskaljas! Täss' suomalaiset on sun henkivartijas.

21. Suomen naisille.

1. Maailmassa raivoaapi Sota alinomainen, Kunnes valo vallan saapi Yli öisen pimeyden. Pimeydellä vielä valta Suuri Suomenmaassa on, Kunnes pilvipeitteen alta Koittaa päivä sumuton.

2. Ylös Suomen nuoret naiset! Lähtään mekin taistohon! Vaikk' on voimat vajavaiset, Ehkä apuna ne on. Kyllä kutsumus on suuri Lähtään matkahan nyt vaan! Pimeyden jäykkä muuri Kerran maahan kaadetaan.

3. Valon lippunen jo liehuu, Kutsuu sodan kunniaan. Veri urhon rinnass' kiehuu, Neiden posket punottaa, Sydän hehkuu, silmä loistaa, Liehuessa lippusen Suokoon Luoja hänen poistaa Suomestamme pimeyden!

4. Onnee sulle, sointusalle, Kielellemme ainian! Julista jo maailmalle Ajan tulleen armahan. Ajan, jona arvon kantaa Riennot ihmishenkien, Ajan, joka voiton antaa Valon sotaurhoillen!

5. Siis sä, Suomi, pääsi nosta Muiden maiden rinnalla! Itsellesi maine osta Hikes, veres hinnalla! Vielä kerran päivän koitto Valkeneepi Suomelle. Sodan päättyessä voitto Tunnustetaan valolle.

6. Armoo valon lähtehestä Anokaamme ainian! Muutoin intomme ei kestä: Pimeys vie valtikan. Kyllä vastuksemme voittaa Lempi, väsymätön työ. Kyllä aamu kerran koittaa, Vaikka synkkä viel' on yö!

22.* Kesän viimeinen kukka.

1. Nyt kesän viime kukka Kukoistaa yksin vaan, Siskoistaan ruusu rukka Jäi myrskyyn maailmaan. Ei kukkaa ruusunlaista Syyslaaksoss' ollenkaan, Ken voisi kaunokaista Kuvastaa ruskoaan.

2. En suojatta ma sallis' Sun, kukka, kuihtuvan, Vaan siskojes luo, kallis, Sun soisin nukkuvan. Ma lehtes hiljaa heitän Haudalle siskojen Ja sunkin sinne peitän Vienoisten vierehen.

3. Niin itse seuraan sitten Kun mennyt multakin On joukko ystävitten, Se mulle rakkahin. Kun kuolon kello soipi Jo veikon viimeisen, Ken jäädä yksin voipi Maailman murheesen?

23. Isänmaan virsi.

1. Oi kuningasten kuningas, Sä maan ja taivaan valtias, Myös tälle maalle silmäs luo Ja armos runsaat lahjat suo!

2. Vähäinen meidän kansa on, Maailman silmiss' arvoton; Vaan mitä mahtavinkin vois, Jos voimaa Sult' ei saanut ois?

3. On edessäs kuin tomu vaan Suuruudet, voimat, vallat maan; Kun viittaat, korkein alenee Ja matalaiset ylenee.

4. Kuink' usein juuri valitset Aseikses pienet, alhaiset, Siks, että Sinun voimasi Selvemmin heissä näkyisi.

5. Kun tahdoit kansan valitun, Otitpa ylenkatsotun Ja halvan Juudan kansan, sen Teit vartijaksi totuuden.

6. Ja Bethlehempä, pienoisin Tuo kaupungeista Juudankin, Sai armon armoist' ylimmän, Messiaan nähdä syntyvän.

7. Oi Herra, kuule meitä myös, Tee meissäkin Sun armotyös! Suuruutta emme rukoile, Me, pienuuteemme tyydymme.

8. Jos meidän kansa aina sais Vaan olla palvelijanais, Sun töitäs aina toimittaa, Valistua ja valistaa!