Part 2

Kyllä minä ne tuumat tunnen: raada, raada niin että siihen paikkaan näännyt. Ei kiitoksia! En minä hautaa nuoruuttani tänne...

RAUHA

Fanni... kuule mitä minä sanon...

FANNI

Kyllä minä tahdon nauttia niin kauan kuin olen nuori!

Äänettömyys.

ROOSLUNTI

Klanssihteerin seurassa!

FANNI

Klanssihteerin — vaikkapa! Minulle on ykskaikki mitä tietä minä saan rahoja... Mutta minä en iankaiken kidu ilman!

Äänettömyys. Rooslunti menee neuvottomana ja ajatuksissaan hyräillen »Kettu se on niin kavala eläin» portille. Kaupungin herra tulee vasemmalta, ei näe muita kuin satulasepän. Rooslunti tervehtii kohteliaimmalla kumarruksellaan.

ROOSLUNTI

»Ku moron, ku moron, sätt näsan i poron...»

KAUPUNGIN HERRA

Onko Selma... neiti Selma täällä?

ROOSLUNTI palveluksenhaluisena ja viattomana.

Istuu täällä sulhasensa rinnalla...

Pieni äänettömyys.

KAUPUNGIN HERRA

Sulhasensa? Minä tahdon tavata neiti..

KILKKI painaa Selman, joka on sävähtänyt seisoalleen, takaisin penkille, rientää reippaasti aidalle, tervehtii, vahingoniloaan pidätellen, kohteliaasti.

Minä olen Selman sulhanen — millä voisin palvella?

KAUPUNGIN HERRA ei ensin tiedä mitä sanoisi.

Hauskaa tutustua... Kuulin... että täällä leikittäisiin illalla... saako tulla katsomaan?

KILKKI

Kyllä... kyllä. Saahan kaupunkilainen olla vieraanamme illan ja kaksikin — mutta (tulisesti) tyttöjämme ei hän saa viedä.

RAUHA innoissaan.

Hyvä! hyvä!

FANNI ylpeästi.

Kuka sen on sanonut. Jos me tahdomme, niin me menemme! Kaikki eivät ole maatiaisrotua! (Kaupungin herralle, niiaten, leikillisesti.) »Antaakos kuningas työtä ja ruokaa?»

KAUPUNGIN HERRA kumartaa kohteliaasti ja iloisesti.

Tietysti, tietysti. Sepä hauskaa, että neiti... Oikeinko totta? No mainiota! Mitäs sillä on väliä, kumpiko neideistä...

Lähtevät reippaasti puhellen portista vasemmalle. Rauha ja Rooslunti jäävät katsomaan heidän jälkeensä. Kilkki ja Selma puhelevat kuiskaten.

RAUHA

He menivät!

ROOSLUNTI

He menivät!

Äänettömyys.

RAUHA

Älkää siinä naurako.

ROOSLUNTI

Kerupiini tuomitsee väärin — minä itken.

RAUHA

Älkää — ei se kannata...

Alkaa kuulua laulua, joka yhä lähenee. Rauhalle ja Roosluntille tulee kiire.

ROOSLUNTI hätääntyneenä.

Kranssit ja seppeleet!

RAUHA

Nopeasti, nopeasti... Ripustetaan aidalle, puihin, mihin vain saatte sopimaan.

ROOSLUNTI

Ihme sentään... kuinka tulee kaunista...

RAUHA

Eikös sitten kannata, kun heinät ovat ladossa...!

Viime keskustelunsa aikana ovat he kiireesti kaunistaneet ja raivanneet näyttämöä. Kun heinäväki tulee näkyviin, joko laulaen tai viulu etunenässä, juoksee Rooslunti avaamaan porttia ja seisoo kunniaa tehden portinpielessä. Heinäväki, kukkien koristamana ja lehvät käsissä, tulee reippaasti näyttämölle ja alkaa karkelon. Rooslunti tekee kohteliaimman kumarruksensa emännälle ja vie hänet leikkiin. Kilkki ja Selma, Rauha ja Antti tanssivat yhdessä.

Esirippu.