Part 2

Ei Miina luulekaan, ei Miina luulekaan, että Miina saa tätä Mattia. Sitä ei saa kukaan, kun se on Huhtikuun-Mantan. On hän siksi vilkasluontoinen. (On päästänyt kirstun keskelle lattiaa, istuu sen kannelle ja alkaa pyyhkiä hikeä kasvoiltaan.)

MIINA

Tämä on pilkantekoa Mantan puolelta. Matti on käskenyt minua auttamaan. ja Mantalla ei enää ole mitään sanomista Matin asioissa.

MANTA

Ja Miinallako on?

MIINA käyden kiinni kirstun kantimeen.

Niin onkin. Ja minä en kärsi, että tullaan ja kiskotaan Matin kirstu minun käsistäni...

MANTA

Vaaai niin...

MIINA

Minä vien Mantan oikeuteen.

MANTA

Kuka vie kenen oikeuteen? Kuka on kyttäillyt toisen miestä? (Kivahtaa pystyyn kirstulta, karkaa ulos.)

MIINA

Aijai kun olisi vieraitamiehiä, aijai mitä tämä Manta puhuu! Mutta kyllä minä vielä näytän. (Lähtee nyrkkiä puiden ulos. Nauraa pahasti Mantalle.)

Ulkoa kuuluu vielä hetkisen heidän kiistansa. Sitten työntää Manta hellästi sisään Matin. Puhuu hänelle hellintä kieltään. Matti asettuu kankeana ja juhlallisena penkille istumaan. Manta häärää ympärillä ja taputtelee häntä.

MANTA

Että sinä yhtäkaikki tulit kotiin, oma kulta Matti. Ja kyllä se on ihan niinkuin sinä sanoit, että minä niissä pappilan talkoissa panin käteni sinun kaulaasi ja istuin sinun polvellesi. Ja minä muistan sen niinkuin eilisen päivän. Ja täällä Koivulassahan me asutaan niin kauan kuin eletään. En minä uskalla olla yötäkään ilman sinua. Enkä minä enää koskaan paiskaa sinun mälliäsi muurinkorvalta. Ja enkös minä ole sinun oma Mantasi — saat sanoa Huhtikuun-Mantaksi jos tahdot. Aprilliahan se on ollut koko eropuhe. Mitäs se tohtorinna rupesi puhumaan. Ajan henki — mikä se on? Hui hai! Ja minä uskon senkin, että otit minut hienotunteisuudesta etkä muuten. Ethän sinä puhu erosta enää koskaan. Ethän puhu? Eihän Matti tahdo eroon Mantasta, omasta Huhtikuun Mantastaan? (Asettuu Matin polvelle.) Eihän?

Äänettömyys.

MATTI puhjeten leveään hymyyn

Ei.

Äänettömyys.

MANTA

Ja hyvin eletään niinkuin tähänkin asti.

MATTI

Niinkuin tähänkin asti.

Pieni äänettömyys.

MANTA

Sovussa ja hienotunteisuudessa.

Hämärtyneen yön jälkeen lankeaa aamun ensi rusotus huoneeseen. Lintu alkaa laulaa.

MANTA ihastuksissaan.

Mitäs minä sanoin: että aprillikuuta seuraa toukokuu!

Matti kiikuttaa Mantaa polvellaan.

MATTI

Sydämellinen toukokuu!

MANTA

Sydämellinen toukokuu!

Nauravat molemmat.

Esirippu.