Part 2
_Matilta_. Niin vain...
_Maaherra_. Niinpä tietenkin.
_Raita-poika_. Niinpä ilmankin.
_Vimperi_. Mutta ensiksi tahtoisin puhua vähäsen karjanhoidosta, jalostuksesta ynnä muustakin pari sanaa...
_Maaherra_. Palkinnot pitää ensiksi ilmoittaa, sitten pidettäköön puheet.
_Raita-poika_. Se on oikeus ja kohtuus.
_Matilta_. Palkinnot ensiksi! (Pakkaantuu Vimperin pöydän ääreen koskien papereihin.)
_Maaherra_. Sillä selvää on, että palkinnot tässä ovat pääasia, eivätkä pitkät puheet.
_Vimperi_ (Matilta poistuu pöydän luota vasemmalle.) No, yhdentekevää, koska niin vaaditaan. — Mutta niinkuin kesällä jo täällä käydessäni sanoin, ei tässä näyttelyssä voida palkita muita kuin maatiaisrotuisia lehmiä. Tänne on kuitenkin tuotu paljon sekarotuisia lehmiä, jotka, vaikka voivatkin olla hyviä lypsylehmiä, eivät siis nyt ole tulleet kysymykseen.
_Maaherra_. Eivätpä tietenkään vähämaitoset lehmät tule kysymykseen, eivätkä palkittaviksi.
_Matilta_. Eivätpä tietenkään...
_Raita-poika_. Eivätpä ilmankaan.
_Villen-Eetu_. Suu kiinni siellä!
_Vimperi_. Näyttää niinkuin paikkakunnalla ei vielä olisi tietoa maatiaisrotuisten lehmäin etevämmyydestä. Ilahuttavan poikkeuksen koko kylän karjasta tekee kuitenkin Mäntylän talon karja... (Rykii. Matilta ja Maaherra liikkuvat levottomasti.) Tänne näyttelyyn on tuotu viisi maatiaislehmää Mäntylästä ja...
_Maaherra_. Meiltä on kaksi, Reesantti ja Omena.
_Raita-poika_. Reesantti ja Omena, ja lihavat molemmat...
_Vimperi_. ... ja hauskaa on, että ne lehmät ovat kerrassaan tyypillisiä, puhdasrotuisia maatiaislehmiä...
_Maaherra_. Nehän ovat pieniä kuin rakkikoiria...
_Matilta_. Ja utareet heiluvat kuin tyhjät kintaat...
_Maaherra_. Ei semmoisista kannata puhua!
_Vimperi_ (Äkäisenä.) Hiljaa nyt!
_Villen-Eetu_. Hisss... hissss...
_Maaherra_. Kyllä minulla on oman maani päällä valta puhua niinkuin muillakin...
_Raita-poika_. Jos luja paikka tulee, niin muut eivät saa puhua sanaakaan.
_Maaherra_. Niin se kyllä on, sillä minä tässä täysi isäntä olen.
_Vimperi_. Rahapalkintoja ei siis ole voitu antaa muille kuin maatiaislehmille, joita on tässä näyttelyssä viisi...
_Maaherra_ (Mennen Vimperin nokan alle.) Ovatko ne viisi Mäntylän kuivettuneita kiiskejä? (Perääntyy paikoilleen.)
_Vimperi_. Ensimäisen palkinnon ovat palkintotuomarit yksimielisesti päättäneet antaa Mäntylän Saivolle...
_Matilta_ (Pyörähtäen Vimperin eteen.) Mihinkäs meidän Kruunun olet jättänyt?
_Vimperi_ (Koettaen jatkaa.) Mäntylän Saivo on siis saanut ensi palkinnon ja lisäksi kunniakirjan...
_Matilta_ (Kiljuvalla äänellä.) Entäs Kruunu? Mikä palkinto Kruunulle tulee?
_Vimperi_. Ei Kruunu saa minkäänlaista palkintoa, sillä se on sekarotuinen lehmä. Senhän jo sanoin tänä aamuna.
_Matilta_. Mitä kelvottomia palkintotuomareita tässä näyttelyssä on?
_Vimperi_. Olepas... olepas... ja menepäs... menepäs...
_Matilta_ (Nousten vimmaan.) Jopa häpäiset itsesi ja koko talon! (Iso-Pieti koettaa Matiltaa tyynnyttää.)
_Vimperi_. Pidä suusi nyt! (Matilta rauhottuu hiukan.)
_Maaherra_. Minä tahdon nyt heti paikalla saada tietää, onko meidän lehmiä palkittu?
_Raita-poika_. Siihen kysymykseen vaaditaan vastausta!
_Maaherra_. Joo, vastausta ja aivan heti.
_Vimperi_ (Kovin kiukkuisena.) Ei ole palkittu yhtään Maaherran lehmää.
_Maaherra_. Ja minkätähden ei?
_Vimperi_. Kysykää näiltä palkintotuomareilta.
_Maaherra_. Vai niin. Kelvottomat hunsvotit! Kyllä minä opetan. (Tavottelee kepillään Villen-Eetua, joka pakenee Saarikosken selän taakse.)
_Raita-poika_. Ei palkita! Ja Maaherran maan päällä on pidetty koko näyttely, eikä hänen lehmiään palkita! Jo minä näyttäisin...
_Maaherra_ (Nousten vihaiseen vimmaan.) Hemmettiin kaikki minun maani päältä, niin lehmät kuin herratkin. Hunsvotit! (Heiluttelee keppihän uhkaavasti. Villen-Eetu piiloitteleikse vuoroin Saarikiven, vuoroin Vimperin selän taakse. Vimperi kokoaa papereitaan kasaan.) Pois minun maani päältä!...
_Saarikoski_. No jopa tämä nyt menee mahdottomiin. Tämähän on ennen kuulumatonta...
_Raita-poika_. "Laatuaan ensimäinen karjanäyttely paikkakunnalla."
_Villen-Eetu_. Voi hyvä isä sentään...
_Maaherra_. Pois! Hemmettiin kaikki. (Potkaisee pöydän kumoon ja hätyyttelee Villen-Eetua kepillä. Villen-Eetu pakenee ja pudottaa muistikirjansa ja lakkinsa.)
_Villen-Eetu_. Auttakaa, auttakaa, hyvät ihmiset!
_Raita-poika_. No nyt tämä alkaa joltakin näyttää!
_Matilta_ (Rientää Vimperin luo, joka kerää papereitaan.) Eikö yhtään palkintoa tule meille?
_Vimperi_ (Kiukkuisesti.) Ei tule! Äläkä kysele enään.
_Matilta_ (Vimmassa.) Kyllä minä sinulle häät juotan! (Polkien jalkaansa.) Anna pois minun kelloni!
_Vimperi_ (Joutuen vimmaan.) Siinä on silinterisi, vanha lunttu! (Heittää kellon Matiltalle. Joku nauraa, toiset siunailevat. Maaherra hätyyttelee Villen-Eetua ja Raita-poika yllyttää häntä salaa.)
_Matilta_. Anna sormukset myös!
_Vimperi_ (Kiskoo sormuksen sormestaan ja heittää metsään.) Siellä on... tolvana!
_Raita-poika_. Sillä lailla! Jako tavarasta ja ero perheestä!
_Saarikoski_ (Kovalla äänellä.) Palkinnot jaetaan Mäntylässä tänä iltana! Tulkoot sinne oikeat ihmiset. (Auttaa Vimperiä paperien kokoomisessa) Hyvä isä, mitä kaikkea pitää näkemän!
_Matilta_ (Pillahtaa itkuun ja alkaa hakea sormusta.)
_Villen-Eetu_. Hyvät ihmiset... (Hätyytellen kepillään.) Ei tässä auta rukoukset.
_Raita-poika_. Temppeli tyhjäksi! (Saarikivi ja Vimperi rientävät vasemmalle jonne muitakin menee.)
_Saarikoski_ (Huutaen.) Palkinnot jaetaan Mäntylässä! (Villen-Eetu hakee lakkiaan ja muistikirjaansa. Maaherra löytää kirjan ja heittää sen metsään.)
_Villen-Eetu_. Odota sinä senkin möhömaha! (Maaherra iskee kepillä Eetua. Eetu pakenee huutaen.)
_Maaherra_. Pois minun maaltani! (Karjankellot kalkkunat, huutoja ja naurua kuuluu.)
_Raita-poika_. Tämä se nyt jotakin on. Tämä on sitä "kansan elämää."
_Maaherra_. Pois minun maani päältä joka sorkka! (Matilta kulkee nenäliina kädessä, itkee ja hakee sormusta. Raita-poika nauraa. Maaherra karjuu, väkeä kulkee ikäänkuin pakoon pyrkien.)
_Raita-poika_ (Maaherralle.) No saappaat saan...
_Maaherra_. Et saa!
_Raita-poika_. Matilta suostuu... (Matiltalle.) Eikö niin?
_Maaherra_. Minä pyllistän koko maailmalle.
_Raita-poika_. Minä otan sitten Matiltan niinkuin hyllyltä.
_Maaherra_. Et ota!
_Raita-poika_. Ellen saappaita saa, niin otan.
_Maaherra_. No saappaat saat. Matilta, kuulehan! (Matilta itkee ja hakee sormustaan. Villen-Eetu tulee lautamiehen kanssa juoksujalassa näyttämölle.)
_Villen-Eetu_. Haaste pahoinpitelemisestä, edesvastuuta ja palkintoa, kuluja ja kustannuksia.
_Maaherra_ (Ryntää Villen-Eetua kohti.) Juhani, tule puolestani! Saappaat saat!
Esirippu.