Part 2

(Katoaa pensaisiin.)

Vihtori ja Elina tulevat.

VIHTORI

Kuule, tahdotko mieluummin, että lähdemme kauemma. Mitäs sanot Amerikasta?

ELINA

En minä tiedä...

VIHTORI

Rahaa saadaan aina sen verran ja terveet kädet elättävät.

ELINA

No, mieluummin sitten Amerikkaan kuin onnenlehtiä myymään maantielle.

VIHTORI

No niin, Amerikkaan sitten.

Vennerin ääni kuuluu kuin suuri huokaus pensaista: »Amerikkaan!»

ELINA

Mikäs se oli?

VIHTORI

Kummittelee!

Laulaa.

Eikä ne Atlantin aallot kasva ruusuja punaisia, vaikka ne tuutii Amerikan rantaan poikia tuhansia.

Kun Atlantin merellä seilattiin, kävi ankara pohjatuuli. Neekeritytöt ne Amerikan rannalla heilaksensa mun luuli.

Laulun aikana ovat vieraat hajaantuneet lehtoon.

RINKIN-ANTTI

Tällaisella aterialla elää vaikka viikon. Mutta söikös tämä nuori pari mitään? Tässä maankiertäjänammatissa pitää ottaa vastaan hyvä ateria, kun se tarjotaan.

ILONA kirkaisee

Voi voi, täällä on mies pensaissa.

VIHTORI ilostuneena

Tuokaa se tänne!

1. POIKA

Se on isäntämies!

VIHTORI

No, sitä parempi!

Venneri vedetään näyttämölle.

VENNERI

Heinässähän minä...

URKURI

Tuntevatko herrat toisensa?

VIHTORI kumartaen isälleen

Kyllä me joskus olemme olleet tutut, mutta tuttavuus sanottiin irti...

VENNERI

Älä siinä irvistele...

VIHTORI

En millään muotoa. Oli kovin hyvä että tulitte, isä, niin saamme sanoa hyvästi. Me lähdemme tästä, Elina ja minä, oikopäätä Atlantin taakse...

VENNERI

Mene sinä hunsvotti vain Atlantin taa ja jätä kotitalosi hiirien ja rottien asua.

VIHTORI

Mutta isä, mitäs te nyt? Hyvinhän te sen hoidatte. Eihän minusta olisi ollut talonpitäjäksi.

VENNERI

Sinä se vasta työntekijä olet, kun vain tahdot.

VIHTORI

Minä olen niin mieltynyt tämän Rinkin-Antin ammattiin. Se on hyvä ammatti.

RINKIN-ANTTI

Sen minä voin todistaa. Ei ammatti siitä parane. Ja Vihtori on siihen vallan sopiva. Hän makaa selällään kankaalla kuin allakantekijä ja tarkastaa taivaanlakea juuri yhtä somasti kuin minä itse.

VENNERI

Lähtekää te lurjukset vain kiertämään. Ja naikaa ja ostakaa luujauhoja ja niittokoneita. Ja menkää Amerikkaan. Mutta ei yhtään penniä teille lohkea Suontaustasta. Se menee pakanoille...

HERMANNI astuu esiin

Suontausta on minun. Minä olen vanhin veli, vaikka olen nuoremman näköinen. Ja tämä on minun morsiameni, tämä huusholliska.

KOKKI-VAPPU

Niin. Sitä se käki kukkui. Ensi sunnuntaina meidät kuulutetaan.

VIHTORI

No hei ja hurraa, Hermanni setä. Se oli oikein tehty.

HERMANNI

Mutta minä vien nyt Suontaustan.

VENNERI

Suontausta on Vihtorin. Muille sitä ei anneta. Vihtori muuttaa sinne tänä iltana. Ja tämä suutarintytär tämä kanssa. Vihtori, ethän sinä mene Amerikkaan? Minä muutan porstuanperään. Sinä saat puuhata miten tahdot...

VIHTORI

Ei, ei isä. Antakaa talo vaan Hermannille. Kokki-Vapusta tulee topakka emäntä. Kyllä se ruuasta ja piioista pitää huolen.

VENNERI

Ei. Tuo tuossa (osoittaen Elinaa) on vallan mukavan näköinen. Sinä saat niittokoneen ja osta vain luujauhojakin lystikses — vaikkei ne kannata.

VIHTORI purskahtaa kauan pidätettyyn nauruun.

Se on sentään maailman paras mies tuo Suontaustan Venneri. Elina, tanssitetaanpas sitä... Rinkin-Antti, tehdäänpäs piiri...

Pyöräyttävät Venneriä.

HERMANNI

Mutta minä en annakaan perään. Minä tahdon kanssa kerran käskeä.

VIHTORI

Setä, rakentakaa te koivikkoon huoneet ja eläkää siinä Vapun kanssa kuin kukko ja kana...

KOKKI-VAPPU

Jaa, se passaa. Minä tahdon villan järven rannalle. Minä en tahdo Suontaustaan. Elina saa sen pitää. Se on risttyttären.

HERMANNI

Mutta siitä pitääkin tulla kuin linna. Katsokaa, napit neuloi... Ja tuhat markkaa...

KOKKI-VAPPU

Tyst, tyst...!

HERMANNI

Ei mitään, ei mitään!

PIIKKI-LIISA tulee juosten, lyö kädet yhteen.

Tuo Kokki-Vappuko sen Hermannin nyt veikin.

KOKKI-VAPPU leveänä

Minä.

Naurua.

ELINA Vennerille

Onko tämä nyt totta? Se on niin onnellista, ettei sitä uskalla uskoa.

VENNERI

Tulkaa vain tänä iltana. Vaikka paikalla.

NYYMANSKA

Kyllä häät täällä juodaan loppuun. Ja vasta nythän ne häiltä tuntuvat. Ja tanssitaankin...

URKURI

Ja lauletaan.

VIHTORI

Ja hurrataan.

VENNERI

Se muuri siellä vielä on korjaamatta, kun ei tuo Hermanni...

HERMANNI

Vai Hermanni. Mutta minä en enää välitä sinun torastasi. Huvila elikkä villa rakennetaan ja ompelukone pitää olla ja polkupyörä...

VIHTORI

Tämän kaiken minä tiesin, Elina. Siksi annoin sinun vähän itkeäkin. Unohdetaan pois.

ELINA

Mitäs niistä.

RINKIN-ANTTI

Vai ei se Rinkin-Antti sitten saanutkaan tovereita.

ELINA

Mutta Rinkin-Antilla on aina koti Suontaustassa.

VIHTORI

Koti ja kortteeripaikka.

RINKIN-ANTTI

Elämä on niinkuin silkkiä vaan!

KOKKI-VAPPU

Ja kun tahdot lähteä liikkeelle, niin kukaties joskus lainaan pyöräni...

RINKIN-ANTTI

Aijai jaijai — minulle! Näin sitä sitten mennään. Kuperkeikka. Ylämaa. Alamaa. Sellaistahan se on elämäkin.

VIHTORI

Hui hai! Eläköön elämä, sen ylämaat, alamaat, kuperkeikat, mutkat ja väärät. Ja otetaan sitten vanha purpuri. Sormusta itsesi, pelimanni-Jaska! Isä ja Nyymanska tanssivat yhdessä... Kaikki muut löytävät omansa. Viulu soimaan!

Purpurin loppupuolella laskeutuu esirippu.