Part 2

_Justiina_. Eihän tässä nyt vielä sovi ruveta onnittelemaan! Missä se Asa nyt viipyy?

_Maija_ (mielenkiinnolla). Asa? Kuka on Asa? Missä on Asa?

_Asa_ (tulee ulkoa). Täällä minä tulen —

_Maija_ (hypähtää ylös hämmästyneenä). Mitä? (Tuijottaa Asaa.)

_Justiina_. Tule nyt, Asa rakas, tänne istumaan!

_Pekka_ (iloisesti, tullen alas oikealle). Niin — myöhäistä nyt enää piilotella!

_Asa_ (tulee allapäin vasemmalle puolelle pöytää lähelle Maijaa). Enhän minä!

_Justiina_ (arvokkaasti). Saanko esitellä — sisareni ja —

_Asa_ (huomaa Maijan, vavahtaa ja huudahtaa). Mitä tämä on? (Pyyhkii otsaa ja silmiä.) Maria?

_Maija_. Siunatkoon! — Asa!

_Justiina_ (ällistyneenä). He tuntevat toisensa!

_Asa_ (hyökkää Maijan luo, ottaa häntä käsistä). Maria! Rakas Maria! Sinähän tulet kuin ilmestys taivaasta —

_Justiina_ (astuu pöydän etupuolelle, on aivan jähmettynyt, änkyttää). Minun sulhaseni — sulhaseni

_Maija_. Sinähän olet oikea taikamestari — Asa kulta — — Sinä ilmestyt yhtä äkkiä kuin katoatkin —

_Pekka_ (nopeasti, melkein huutaen). Nyt, Asa — sun kellosi käy oikein!

_Asa_ (kuulematta, painaa Maijan sohvalle istumaan ja istuutuu itse viereen). Sinä et aavista, miten minä olen kaihonnut — ja ollut onneton

_Simo_. Tule pois, Manta! Täällä menee kaikki sekaisin —

_Asa_ (hypähtää riemussa ylös). Voi pääsiäisilo ja helluntaijuhlat! Katsokaa! Tässä on minun morsiameni! (Istuutuu uudelleen.) Rakas — oma Mariani! (Suutelee Maijaa.)

_Justiina_ (parkaisee). Älä, älä! Et saa — et saa!

_Pekka_ (Justiinalle olan yli). Antakaa olla! Ei niille mitään mahda! Niissä on rakkauden tauti. Hänhän aivasteli — ja se ennusti sen oikean tuloa —

_Justiina_ (vaivalla ja hiljaa). Minä kiellän — minä kiellän —. (Mania aivastelee.)

_Pekka_. Ahaa — sielläkin on oikea sulhanen tulossa —

_Simo_. Manta, Manta! Käykö minullekin noin?

_Manta_ (Simon kaulaan). Ei — ei!

_Asa_ (tulisesti). Harvoin onni tulee suotuisempaan aikaan! (Suutelee Maijaa.)

_Justiina_ (katsoo onko Pekka vielä lähellä). Oi, oi, oi! Minä pyörryn — nyt minä vissisti pyörryn —

_Pekka_. Ei se mitään tee — minä otan vastaan —

_Justiina_. Ooh! (Kaatuu Pekan syliin).

_Pekka_ (aivastaa). Jokohan se peijakas nyt tuli — minullekin —

_Justiina_ (kääntyy Pekkaan päin, ottaa häntä kaulasta). Tukekaa te minua —!

_Pekka_. Täytyy kai — koska näin — riivatusti — aivastuttaa — (aivastaa). Tämähän tuntuu siltä — kuin tässä olisi — mentävä — naimisiin — (aivastaa).

Väliverho.