Part 2

_Olli_: Elkää viitsikö riidellä parin juuston takia Eno-Matti.

_Heikki_ (Erikseen): No tuo Matti on aina laisensa, täynnä konnuutta ja konsteja. Mikähän tästä lopulta tulee?

_Iikka_: Niin, missä ovat juustot jotka katosivat Ollin laukusta?

_Salkko_: Hulluksi te olette tulleet kaikki noiden sanomalehtien lukemisesta. Niin sanoikin Haavikko vainaja, ettei kärsi talonpoikanen veri minkäänlaista oppia. Mitä te mötkötätte? Tarkoitatteko, että olen varastanut juustoja, hunsvotit?

_Iikka_: Sinä hunsvotti olet. Mutta me olemme rehellisiä suomalaisia.

_Salkko_: Kyllä sen huomaakin, että Suomessa, tässä pahaisessa sylkylaatikossa ollaan.

_Olli_: Elkää sortako Suomea, Suomi on teidänkin isänmaa.

_Salkko_: Tämmöinen maa! (Sylkäsee) Tämmöinen maa!

(Poliisi tulee).

_Poliisi_: Jahah. Kun ympäri käydään niin yhteen tullaan. (Salkolle.) Sinua vaaditaan tilille siitä, että olet karannut arvannostosta etkä ole suorittanut sotapalvelustasi. Saat sakkoa ja joudut vakinaiseen väkeen. Se on tuima reissu noin raikuli pojalle.

_Salkko_: Vai niin. Mutta ei nähdä tätä poikaa vakinaisessa väessä... tässä maassa.

_Poliisi_: Mikäs auttaa. Tulevan kuun 18 päivä tulee sinun olla lääninhallituksessa tekemässä tiliä. Ja ellet lähde siivolla... niin on täältä väkisten ennenkin viety.

_Salkko_ (Lyö jalkaa poliisin edessä): Mutta ei viedä tätä poikaa. Et sinä, eikä sinun sukusi!

_Poliisi_: Elä tiivellä minun nokkani alla mies! Häpeä ja tiedä huutia.

_Eno-Matti_: Kas niin pojat iskekää yhteen! Tuosta se minä tykkään. Saakeli, kun olisin nuorempi. Niin... hulipit, sanoi kuopiolainen.

_Salkko_: Tämmöistä rosvojoukkoa. Kuin syömään minua kaikin. Vaan ei palvele tämä poika tätä maata eikä teidänlaisia hunsvotteja.

_Eno-Matti_: Maksa juustot!

_Salkko_: Suu kiinni! (Hakee tamineitaan, nostaen samalla penkiltä sanomalehteä, jonka alla juustot ovat): Mitä nämä ovat? (Viskaa molemmat juustot laattialle, kiroaa ja menee ulos.)

_Eno-Matti_: Sieltäpähän löytyivät. (Ottaa juustot laattialta). Katsokaas! Toisesta on aimo palanen jo laidasta syöty. Povestaan se ne tuohon penkille pudotti.

_Iikka_: Niin teki.

(Saara tulee ja käsittelee juustoja.)

_Saara_: Kun onkin komeita juustoja. Mistä ne nyt löytyivät?

_Eno-Matti_: Salkko mustilainenhan ne varasti, mutta kun otimme hänet lujalle, niin täytyi häijyn antaa pois. Hauska juttu!

_Heikki_ (Erikseen): Kaikki hyvin ellei Olli vaan pääsisi tietämään asian oikeaa laitaa. Eno-Matti kun malttaisi suunsa kiinni pitää!

_Saara_: Niin tosi kauniita juustoja. Tekee oikein mieleni maistaa.

_Olli_: Emännälle ne ovat tulevatkin. Ottakaa haltuunne.

_Saara_: Monta tuhatta kiitosta. (Ottaa juustot).

_Heikki_ (Erikseen): Jopa on Saaralla eri ääni kellossa. (Saara silmäilee Heikkiä ja Iikkaa).

_Eno-Matti_: Meidän pitää haastaa hänet varkaudesta, lurjuksen.

_Poliisi_: Jahka hän nyt ensin selviää kruunun haasteesta.

_Saara_: Onko hänet kruunu haastanut?

_Iikka_: Parahiksi mokomalle! Varastaa juustot toisen laukusta. (Maistelee juustoa).

_Poliisi_ (Erikseen): Kas, kas sen akan kavaluutta!

_Heikki_: Vastenmielinen mies minusta on aina ollutkin tuo Salkko. Entäs sinusta Saara?

_Saara_: Niin minustakin.

(Sanna tulee navetasta).

_Sanna_: No jopa juustot löytyivät. Missä ne olivat?

_Eno-Matti_: Tämän talon vävypoika ne näpisti.

_Saara_: Ei ole Salkko meillä vävynä.

_Eno-Matti_: No nytpä emäntä haastaa oikeaa kieltä.

(Sanna ja Olli kuiskailevat keskenään.)

_Sanna_: Olli hyvä, lähde nyt katsomaan mikä meidän Omenakukkaa vaivaa. Se on kokonaan herennyt märehtimästä.

_Saara_: Niin tosiaankin. Sinähän kuulut olevan aika eläinlääkäri. Olisi iso vahinko kun talon paras maitolehmä joutuisi vahinkoon. Lähde nyt, hyvä Olli, Omenakukkaa katsomaan. Ehkä sen taudille jotakin ymmärtäisit.

_Olli_: Olenhan pienempiä vikoja ja tautia välistä onnistunut parantamaan.

_Saara_: Minäkin tulen. Panen nämä juustot ensin talteen.

(Käy vasemmalle)

_Iikka_: Taidanpa lähteä minäkin oppia varastamaan, että jotain ymmärtäisin, jos maailmassa minullekin lehmä sattuisi ja se kipeäksi tulisi.

(Saara, Sanna Iikka ja Olli lähtevät. Olli ottaa vyötäsiltä Sannaa. Saara ei ole näkevinäänkään).

_Saara_ (Ovella): Minä palaan pian navetasta, niin kiehautan teetä. Poliisi ja Eno-Matti lukevat sen aikaa lehtiä?

_Eno—Matti_: Eihän tässä mitään kiirettä ole.

_Poliisi_: Ei minullakaan ole kiirettä. Näitä talvisia pimeitä kyllä riittää.

(Saarakin katoaa).

_Heikki_: Se oli lorun loppu.

_Eno-Matti_: Onkopa naapuri äkäsenä minulle?

_Heikki_: Mistä niin?

_Eno-Matti_: Minähän tässä tuota teidän emäntäänne vähä puijailin.

_Heikki_: Olen minä kaikki nähnyt. Onpa se eukko minua kiusannut pitkin aikaa. Ei haittaa jos hän itsekin kerran on tulisilla hiilillä.

_Eno-Matti_: Ja samalla sinä pääsit tuosta vastenmielisestä vävypojastasi. Heti minulle juolahti mieleen, miten asia on, kun kuulin tältä poliisilta, että Saara, joka tietenkin luuli laukkua Salkon laukuksi, oli juustot ottanut. Pitääpä ottaa eukko lujalle, ajattelin. Ennen hän syytää syyn Salkon niskalle, ennenkun omalleen ottaa semmoisen häpeän. Mutta pitäkäämme asia me kolmen salaisuutena.

_Poliisi_: Se on tietty. Ollin vuoksi minä Matille kerroinkin. Olli on minun veljeni poika. Ja soisin mielelläni Sannan hänen vaimokseen. He rakastavat toisiaan.

_Heikki_: No nyt minä alan asiaa ymmärtämään.

_Eno-Matti_: Ja koska minäkin pidän Ollia kerrassaan kunnon miehenä ja koska Sannalle olen kummi, ajattelin: tässä täytyy yrittää, että saadaan emännän lemmikki, Hanhiojan Salkko, pois tieltä...

_Heikki_: No sinä olet vanha velikulta, Matti, olkoon sitten menneeksi.

_Poliisi_: En luule emännän enään Hanhiojan Salkkoa hyväilevän.

_Eno—Matti_: Ei hän toki uskaltaisi, vaikka mielikin tekisi. Pelkää että sinä juttelet maailmalle hänen erehdyksensä juustojen suhteen.

_Heikki_: No vissi se on. Enkä minä usko hänen Ollia juuri muusta moittivankaan kuin varattomuuden takia.

_Poliisi_: Ei Olli ole varaton. Hän on talonpoika. Saatte vaan niin kelpo vävyn, ettette tarvitse koskaan katua.

_Heikki_: Sen minä kyllä uskon. Annetaan asian kulkea kulkuaan.

_Eno—Matti_: Annetaan olla. Olli kyllä asiansa emännänkin kanssa selittelee.

(Moniaita vieraita tulee, kysellen sanomalehtiä ja asettuen niitä pöydän ympärille lukemaan. Eno-Matti ja Poliisikin hakevat lehdet käsiinsä).

_Eräs lukija_: Hyvinpä siellä buuerit näyttävät toimeen tulevan. Engelsmanni saanut taas selkäänsä, näenmä.

_Toinen lukija_: Tuolla kylällä sanottiin, että Olli Kytökangas pitää puheen isänmaan asioista, niin sitä varten minäkin läksin.

_Eno-Matti_: Jo tässä varemmin oli hyvä alku, vaan Salkko Hanhioja tuli ja häiritsi kaikki. Vaan ehkä Olli tässä pitääkin vielä puheen. Onhan iltaakin vielä.

_Sama lukija_: On iltaa. Pitkät pimeäthän vielä ovat, vaikka johan tässä voiton puolla ollaan.

_Eno-Matti_: Tuntuu jo päivä vähä jatkuneen.

_Poliisi_ (katsellen kelloaan): Ei ole vielä kahdeksaakaan kello.

(Asettuvat kukin lehteään lukemaan. Heikki siirtyy Eno-Marin viereen. Matti näyttää hänelle selittävän. Saara tulee).

_Saara_ (Hakien jostain kaapista pulloa): Pitää saada lääkettä lehmälle. Olli sanoi sen kyllä paranevan, jahka hän sille lääkkeen juottaa.

_Eräs lukija_: Ei taida siis tänä iltana Olli joutaa puhetta pitämään?

_Saara_: Tuskin. Vaan ei hän lähdekään tukkimetsään ennenkuin maanantaina. Sunnuntaina aikoi täällä meillä pitää pitkän puheen. Tulkaa silloin.

_Useat lukijat_: Silloin me tulemme väkijoukolla.

_Saara_: Niin tehkää. (Menee pullo kädessä). Minulla on kiire.

_Heikki_ (Eno-Matille): Saarahan oli hyvissä tuntemisessa naurusuin.

_Eno-Matti_: Hyvää kuuluu. Luulen että tulevana sunnuntaina saamme sormiaisia.

_Heikki_: No, käyköön niin. Nuorena mekin ollemme olleet.

_Eno-Matti_: Joo, on minullakin ollut seikkailuni, vaikka vanha junkkari tuli. No, onni yksillä, kesä kaikilla. Harvoin rakastavat toisensa saavat.

_Heikki_ (Huoaten): Harvoin, harvoin.

(Alkavat tutkia sanomalehtiä. Esirippu laskee verkalleen.)