Part 2

_Wahl_. Mutta jos ilmoitan teille, etten milloinkaan ole edes tyttöä puhutellut, ja että hänen muotonsa on tehnyt minuun semmoisen vaikutuksen, ettei viiden vuoden eroaika ole voinut sitä poistaa —

_Majuri_. Ette edes puhutellut?

_Wahl_. Ainoastaan nähnyt.

_Majuri_. Ehkä vaan akkunasta nähnyt?

_Wahl_. Oikein!

_Majuri_ (itsekseen). Tulimmainen! Minä huomaan jotain! (Ääneen.) Ettekö milloinkaan ole tytön kohtalosta sen enempää tiedustellut?

_Wahl_. En; pidän häntä onnellisena, ja jos toisin on, en tahdo sitä tietää.

_Majuri_. Mutta jos hän olisi joutunut leskeksi?

_Wahl_. Tuskin.

_Majuri_. Oliko ylkämies vielä nuori?

_Wahl_. Luultavasti!

_Majuri_. Ettekö ole häntä nähnyt?

_Wahl_. En milloinkaan.

_Majuri_. Ettekä tiedustellut häntä!

_Wahl_. Miksikä?

_Majuri_. Mutta saattehan nähdä kumminkin naisen, jota olen teille puolisoksi ehdotellut?

_Wahl_. Säästäkää minua siitä.

_Majuri_. Hän on luonani täällä.

_Wahl_ Sulkeudun suosioonne! Minä lähden.

_Majuri_. Ette tahdo siis kirkkoherran paikkaa?

_Wahl_ (lähtemäisillään). En.

_Majuri_. No, mutta syöttehän sentään aterian luonani? (Aukaisee Amalian kamarin oven.) Hoi, Amalia, pyytäkää toki tuota vierasta herraa jäämään päivälliselle tänne.

SEITSEMÄSTOISTA KOHTAUS.

Amalia. Edelliset.

_Wahl_.. Mitä näen!

_Amalia_. Se on hän.

_Majuri_. Tunnetteko toisenne?

_Amalia_. Olen useampia vuosia sitten —

_Wahl_. Minun vielä ylioppilaana ollessani —

_Majuri_. Asuitte luultavasti vastatusten?

_Molemmat_. Niin — minä — te — hän.

_Majuri_. Ha, ha, ha! Hupaista pakinaa! Lapset, te olette narrinparisia! Herra pastori! Viisi vuotta takaperin mahdoitte kyllä useasti toivoa saadaksenne tunnustaa rakkauttanne tälle kauniille naiselle, mutta sitä ette silloin saanut, nyt sen saatte ja vaikenette —

_Wahl_. Tälle naiselle —

_Majuri_. Joka on juuri se leski, josta puhuin. Kätenne tänne, tyttäreni! Ette ole tämän miehen kanssa vaihtanut vielä sanaakaan — ensimmäinen sananne olkoon: »Jaa».

_Amalia_. Uneksinko?

_Wahl_. Oi, mikä kaunis unelma!

_Majuri_. Uneksikaa sitten ikuisesti!

KAHDEKSASTOISTA KOHTAUS.

Rouva Äyriäinen (hyvin siististi puettuna). Heti jälestä Krumm. Edelliset.

_Rouva Äyriäinen_. Tässä olen. Ja herra vaalipappi Krummkin jo tulla häälyy yli pihan.

_Majuri_. Jahah! Tässä on kahdet naimiset tekeillä.

_Rouva Äyriäinen_. Kahdet? Heh! Mitenkä niin?

_Krumm_ (käyden sisään). Korkealla suosiollanne olen alhaisuudessa taasen rohjennut astua sisään, toivoen kaikki esteet sillä poistaneeni, kun juhlallisesti julistan päättäneeni viedä tämän kunnioitettavan leskirouvan aviopuolisonani kotiani.

_Rouva Äyriäinen_. Minäkin olen asiaa miettinyt ja olen päättänyt —

_Majuri_. Malttakaa! malttakaa! Ensin on pieni erehdys selitettävä. Te luulette tuon rouvan olevan pastorivainajan lesken?

_Krumm_. Kuinkas sitten?

_Majuri_. Se hän kumminkaan ei ole, vaan tämä tässä.

_Krumm_. Tämäkö? No sitä parempi.

_Rouva Äyriäinen_ (kiivastuneena). Mitä parempi.

_Majuri_. Te luulette myöskin olevanne uusi pastori?

_Krumm_. Minä toivon —

_Majuri_. Se ette kumminkaan ole, vaan tämä tässä!

_Krumm_. Kuinka, herra majuri?

_Majuri_. Herra pastori, te kulitte mutkateitä, mutta tämä herra tässä tuli suoraan, ja tästä huomatkaa, että »suorin tie on paras».

(Esirippu alas.)