Part 3

MAIJU. No, minä lupaan —

PÖLLÖNKORPI (antaa setelin). Tuossa!

MAIJU (ottaa rahan). Mutta en täytä —

PÖLLÖNKORPI (ottaa Maijua korvasta). Äläpäs, sinä pyryharakka!

MAIJU. Irrottakaa heti!

PÖLLÖNKORPI. Täytätkös?

MAIJU. Älkää nipistäkö!

PÖLLÖNKORPI. Vastaa!

MAIJU (kiepsahtaa Pöllönkorven kaulaan). Päästäkää ensin irti!

KALLE (tulee peräovesta). Mitäh!

MAIJU (pääsee irti ja juoksee emännän huoneeseen.) Kyllä täytän — lupaan ja täytän —

PÖLLÖNKORPI (tyytyväisenä). Hyvä on! Hyvä on!

KALLE. Piippuani minä vaan — (Katselee ympärilleen pöydiltä ja tuoleilta.) On tainnut jo pudota matkalla —

PÖLLÖNKORPI. Näitkös Freckstedtiä?

KALLE (ei vastaa, etsii vaan).

PÖLLÖNKORPI. Häh!

KALLE. Ei patruunan olisi tarvinnut minulle lakia saarnata — olisi sanonut vain — tyttö on minun —

PÖLLÖNKORPI. Mikä tyttö?

KALLE. Ei sitä tarvitse olla niin olevinaan — näinhän minä —

PÖLLÖNKORPI. Älä viitsi! Olethan sinä nähnyt tuon pyryharakan —

KALLE. Minä en usko, ennenkuin kysyn —

PÖLLÖNKORPI. Mitä se sinua liikuttaa — onhan sinulla sinun Saarasi — tule nyt!

KALLE (istuu). En tule. Minä jään tänne — tahdon itse kysyä — minä en tahdo tulla nenästä vedetyksi — Freckstedt meni muuten äsken tuonne päin — (Viittaa kyökkiin päin.)

PÖLLÖNKORPI. Jää sitten! Minä menen. — Tyhmeliini! Sanoinhan sinulle, että kosin rikasta Taivalojaa. (Menee kyökin ovesta.)

KALLE. Kai, kai, sitä naimisiin — mutta, mutta — on siinä toinenkin mutta —

MAIJU (tulee). Täällähän se on taas se ijänikuinen istuja!

KALLE. Olet kai mulle vihainen, kun tulin niin sopimattomaan aikaan — näin teidän hommanne ja sain tietää, että olet patruunan morsian —

MAIJU. Ho-hoi! Näkeekö mies unta keskellä päivää. Minä olen Freckstedtin morsian. (Menee kyökkiin.)

KALLE. Jahah, jahah! (Yksin.) Vai Freckstedtin — (Naureskelee.) Ole kenen haluat — pääasia on, ettei miehinen mies tullut nenästä vedetyksi —

MAIJU TAIVALOJA (tulee ulkoa). Anteeksi, että tulen hetkeksi tänne aurinkoa pakoon!

KALLE (nousee). Olkaa hyvä vaan! Tehkää hyvin ja istukaa!

MAIJU TAIVALOJA (istuu). Kiitos! — Kuuluttehan kai talon väkeen —

KALLE. Tuota — hm! Minä olen —

MAIJU TAIVALOJA. Ettekös tekin ollut täällä äsken, kun se ikävä kohtaus sattui —

KALLE. Olinhan minä —

MAIJU TAIVALOJA. Minä en voi ymmärtää, miten maisterismies Käyttäytyy sillä tavoin —

KALLE. Maisteri?

MAIJU TAIVALOJA. Niin — maisteri Pöllönkorpi. Näittehän sen. Ja juuri hetki sitten hän oli kosinut minua —

KALLE. Maisteriko?

MAIJU TAIVALOJA. Ja hetki sen jälkeen näin hänen syleilemässä tuota vanhaa Saaraa —

KALLE. Maisterinko?

MAIJU TAIVALOJA. Näittehän sen itse. Ja tuo Saara —

KALLE. Tuo Saara on minun morsiameni — eikä mitä minä näin, ollut niin vaarallista —

MAIJU TAIVALOJA (hypähtää ylös). Onko Saara teidän morsiamenne?

KALLE. Kyllä se on.

MAIJU TAIVALOJA. Mutta miksi hän sitten syleili maisteria?

KALLE. Maisteriako?

MAIJU TAIVALOJA. Ja miksi maisteri seisoi hänen syleiltävänään?

KALLE. Maisteriko?

MAIJU TAIVALOJA (katsoo hyvin pitkään Kallea, ja lähtee nopeasti ovelle). Niin — maisteri. (Menee ulos.)

KALLE (seisoo aivan ymmällä ja kieputtaa etusormellaan otsaansa). Olipa aika tavalla sekaisin! — Maisteri! (Purskahtaa nauramaan.) Maisteri! (Tulee yhtäkkiä vakavaksi.) Mutta jos se on erehtynyt! Jos se luulee patruunaa maisteriksi. Ai, ai sentään!

PÖLLÖNKORPI (tulee nopeasti kyökistä). Freckstedt tuli juuri kuistille. Hän tulee kuin kutsuttu.

KALLE (nopeasti ja puoliääneen). Teidän morsiamenne kävi täällä.

PÖLLÖNKORPI. Täälläkö!

KALLE. Hän luulee teitä maisteriksi — veljeksenne —

PÖLLÖNKORPI Mitä hassua?

KALLE. En tiedä, mutta koko ajan hän puhui maisterista —

HÄRJÄNHEIMO (tulee kyökistä). Minä ajan sinua takaa. Serkkuni on jollakin tavalla erehtynyt. Hän luulee sinua maisteriksi. Tämä on paha juttu —

PÖLLÖNKORPI. Selvitetään hänelle!

HÄRJÄNHEIMO. Silloin on varmat rukkaset. Saaran juttu ja —

KALLE. Sen minä jo selvitin —

HÄRJÄNHEIMO. Se on kyllä hyvä, mutta hän on saanut päähänsä, että hänen miehensä pitää olla —

PÖLLÖNKORPI. — kuin maisteri. Minä olen mies kuin maisteri. (Sivelee viiksiään.) Kuu vaan saan olla naisen kanssa edes viisi minuuttia kahden kesken, niin kyllä maistereista päästään — semmoinen poika minä vaan olen —

FRECKSTEDT ja MAIJU TAIVALOJA (tulevat)

FRECKSTEDT. Niin. Maisteri Pöllönkorpi on kyllä tämän talon omistaja, mutia minun tietääkseni —

PÖLLÖNKORPI (nopeasti). Ahaa, herra Freckstedt! Teidän morsiamenne on teitä kovin odottanut — (Huutaa kyökin ovesta.) Maiju! Tule tänne! MAIJU (tulee.) Sinun sulhasesi, herra Freckstedt, etsii sinua. Mene hänen kanssaan kävelemään viideksi minuutiksi.

MAIJU. Ulosko?

PÖLLÖNKORPI (ankarasti). Niin! Viideksi minuutiksi —

FRECKSTEDT (katsoo vuoroin toista ja toista Maijua). Heti! Aivan heti. Mutta minun jäi selittämättä tälle neidille —

PÖLLÖNKORPI. Kyllä minä selitän —

KALLE. Niin — Kyllä maisteri selittää — (Ottaa Freckstedtiä kainalosta.) Me voimme mennä rauhassa —

HÄRJÄNHEIMO (ottaa Maijua kainalosta). Ja me seuraamme —

FRECKSTEDT (yrittää katsoa yli olkansa). Maisteri! Siinäpä se! Siinäpä se!

TOISET (tukehuttavat puhelullaan Freckstedtin äänen kuulumattomaksi).

PÖLLÖNKORPI (huutaa heidän jälkeensä). Tulkaa takaisin viiden minuutin kuluttua!

MAIJU (ääni kuuluu porstuasta). Neljän — yksi on jo mennyt.

PÖLLÖNKORPI (vetää oven kiinni). Hyvä! Hyvä! (Tulee alas.) Rakas Maiju! Minä kuulin, että sinä jo sait selvityksen tuosta Saaran jutusta. He olivat riidassa ja minä sovitin heidät. Saara oli ihan syödä minut siitä ilosta.

MAIJU TAIVALOJA. Voi raukkaa! Hän kai rakastaa niin kovin.

PÖLLÖNKORPI. Aivan hirveästi.

MAIJU TAIVALOJA (menee ihan lähelle). Oi, kuinka sinä olet hyvä!

PÖLLÖNKORPI (istun ja vetää Maijun polvelleen). On niin helppoa olla hyvä — kun rakastaa.

MAIJU TAIVALOJA. Kyllähän se siltä tuntuu.

PÖLLÖNKORPI. Etkö sinäkin mielestäsi tahtoisi olla oikein hyvä?

MAIJU TAIVALOJA. Tahtoisin.

PÖLLÖNKORPI. Sano vielä kerran!

MAIJU TAIVALOJA. Miksi?

PÖLLÖNKORPI. Sinun mansikkahuulesi jäävät niin somasti auki —

MAIJU TAIVALOJA. Ole vaiti!

PÖLLÖNKORPI. No? Tahtoisin —

MAIJU TAIVALOJA. Tahtoisin —

PÖLLÖNKORPI (suutelee). Sano vielä!

MAIJU TAIVALOJA. Tahtoisin —

PÖLLÖNKORPI (suutelee). Vielä!

MAIJU TAIVALOJA (ottaa molemmin käsin Pöllönkorven viiksistä). Sinulla on niin kauniit ja komeat viikset!

PÖLLÖNKORPI. He, he, he! Sattumalta.

MAIJU TAIVALOJA (naureskellen). Tahtoisin —

PÖLLÖNKORPI (suutelee).

MAISTERI (tulee emännän huoneesta). Ah! Mitä hemmetin peliä —?

PÖLLÖNKORPI (nousee nopeasti). Saanko esitellä — morsiameni Maiju Taivaloja — ja veljeni — maisteri Pöllönkorpi —

MAISTERI (tervehtii). Hauskaa tehdä tuttavuuttanne —

MAIJU TAIVALOJA (hämmästyneenä). Maisteri!

MAISTERI. Mutta suokaa anteeksi! Minulla on kiire matkalle. (Menee kyökkiin.)

MAIJU TAIVALOJA. Maisteri!

PÖLLÖNKORPI. No, onhan se vähän ikävää, että meikäläisestä multa-aatelista on joku ollut sellainen tyhmeliini, että —

MAIJU TAIVALOJA. Sinä et sitten ole maisteri?

PÖLLÖNKORPI (leveästi). Jumala varjelkoon!

MAIJU TAIVALOJA (nyrpeänä). Mutta minä en tahdo —

PÖLLÖNKORPI (istuu ja vetää hänet taas polvelleen). Etkö tahdo enään olla hyvä?

MAIJU TAIVALOJA (vastahakoisesti). Sinä olet pettänyt minut!

PÖLLÖNKORPI. Olen poiminut omani kuin mansikan mättäältä — sentähden, että olet hyvä, olet maailman paras — ja sanot tahtovasi olla hyvä — sanothan —

MAIJU TAIVALOJA (katsoo häneen- ja nauraa). Tahdon —

PÖLLÖNKORPI. Juuri noin — (suutelee.)

KAIKKI TOISET (tulevat perältä).

MAISTERI (kyökistä). No, joko taas!

PÖLLÖNKORPI (nousee). Saan esitellä — morsiameni Maiju Taivalojan.

SAARA (nopeasti Maiju Taivalojan luo). Oi, voi! Me olemme nyt morsiamet.

HÄRJÄNHEIMO (työntää Maijun esille). Tässä on myös morsian —

MAISTERI. Ahaa! Maiju! Menepäs sanomaan, että valjastavat.

FRECKSTEDT. Mitä peijakasta tämä on? Kuka tämä Maija on?

MAIJU. Minä olin viisi minuuttia teidän kesäheilanne —

MAISTERI. Mitä puhetta tuo on?

MAIJU (avonaisesti). Patruuna tahtoi — ja maksoi siitä 20 markkaa.

HÄRJÄNHEIMO (menee maisterin luo selittämään tilannetta).

MAIJU TAIVALOJA. Sinäkö?

PÖLLÖNKORPI (hyvätuulisesti). Tahdoin pitää Freckstedtin sinusta erillään siksi, kunnes saisin itse tukevan jalansijan.

MAIJU TAIVALOJA. Missä?

PÖLLÖNKORPI. Sinun hyvässä sydämessäsi.

FRECKSTEDT (Maijulle). Voisitte poistua — kyökkiin. (Ottaa liivin taskustaan setelin.) Tässä vielä pieni maksu — vaivoistanne!

MAIJU. Kiitos! Kaikkien raha ei kelpaa meikäläiselle. (Ylpeästi.) Maantieltä saatu ei kelpaa mantuiselle tytölle.

FRECKSTEDT (Maiju Taivalojalle). Onnea vain, neiti! Menitte kihloihin maisterin kanssa.

MAIJU TAIVALOJA. Niin tein. Mutta naimisiin menen tämän miehen kanssa.

FRECKSTEDT (katselee ympärilleen). Luulen, että jokainen teistä on —

KALLE. — on mies kuin maisteri —

FRECKSTEDT (korottaen ääntään). — on pieni — (hyvin ivallisesti) — maisteri Pöllönkorpi. (Menee nopeasti ulos.)

PÖLLÖNKORPI (rehevästi). Jaa-ah! Minä ainakin olen aikamoinen Pöllönkorpi! (Syleilee morsiantaan.)

TOISET (nauravat).

Esirippu.