Part 2
Miehen jalon, järjellisen, Retkillänsä rehellisen, Tie on tietty kunniaan Avun kautta armiaan.
J. Juteini
TALON-POJAN LAULU
Nuotti: "Ecce novum gaudium" etc.
Talon-poika, taitava Elon etsinnöissä, Aina olen alkava Päivät pellon töissä; Näissä voiman näytän, Kaikki hyvin käytän, Aina työni täytän, Urhollisena.
Ei omalla pellolla Aura paljo paina, Mies on itse ilolla Ahkera siell’ aina. Waimo, kuva valon, Ompi turva talon, Äiti joukon jalon Toimellisena.
Tämä sääty suuri on, Suuri Suomen kansa, Eikä ole osaton Perhe pellollansa; Itse täytän aitan, Leivän paksun laitan, Toisellekkin taitan Riemullisena.
Juhla jalo johdattaa Kestin keskellemme, Olu-kannu kuljettaa Riemun rinnoillemme. Työ on alku elon, Itse lähde ilon, Juotavankin jalon Herkullisena.
Tavara on tallella Tämän säädyn tiellä; Siis on syytä suojella Wapautta vielä; Sydämellä, suulla Esivaltaa kuulla, Hyvää muista luulla, Alinomati.
J. Juteini
NUOREN-MIEHEN LAULU
(Ruotsinkielisen johdosta.)
Jos vaikka kaikki järjestänsä Kerskaisi naima-säädystänsä, Niin nuoren-miehen elosta, Sen riemuista ja ilosta, Nyt laualan ihastuksissani, Sen aina pitäin muistossani, Ett' nuoren-miehen paras on.
Kun mies on nuori, naimatonna, Niin saa hän olla murheetonna Ja elää huvituksissa, Waan nainut huokauksissa, Kateen ja häijyn vaimon kanssa Hän aina pitää muistossansa, Ett' nuoren-miehen paras on.
On kyllä naima-sääty kanssa Myös hohtavainen muodoltansa Ja loistavasta arvossa, Waan kiitettävä harvossa; Sentähden aina mielelläni, Naimata elän yksistäni, Ett' nuoren-miehen paras on.
Käyn riemun kukkasella tiellä, Ja löydän hauskuudeita siellä, Kestit ja monet ystävät, Kun ilossa mun pitäävät; On lysti siellä ollessani, En pelkää kotoo tullessani; Siis nuoren-miehen paras on.
Loviisallensa Heikki suuttui, Ja riemu oitis murheeks' muuttui, Loviisa Heikin kuitenkin Sai mieheksensä sittekkin; Nyt Heikki raukka katuu vasta, Ja eikä lakkaa muistamasta, Ett' nuoren-miehen paras on.
En kuule pauhinaa en toraa, Ei lapset korvissani poraa, Ei yöni ole levoton, Ja päiväni ei iloton; Noh, kuinka minä sitte naisin, Ja niin sen varsin unohtaisin, Ett' nuoren-miehen paras on.
Saan olla vapaa itsekseni, Ja liehakoita lystikseni: Syön päivällistä Hannalla, Ja vietän ehtoon Annalla, Sitt' Liisan kanssa kestiin kuljen Ja muistooni sen ijäks' suljen, Ett' nuoren-miehen paras on.
Jos päivieni päähän asti, Näin yksin elän taitavasti, En tunne koto-ristiä, Waan riemua ja lystiä; Siis laulan ihastuksissani, Ryypyn ja suuta ottaissani, Ett' nuoren-miehen paras on.
J. F. Granlund
[Ensikerran painettu 1834.]
KEWÄ
Nuotti: "Storm och böljor tystna ren" etc.
Touvon aika lähenee, Kylmät hallat vähenee, Päivä kirkkahasti Paistaa, ihanasti Korkialta Taivahalta, Siintävältä, loistavalta. Wirta vilpas vieriää, Järven lainne kieriää Hiljaksellen rantaan, Pois katoopi santaan. Koivut, haavat Lehden saavat, Tuomet, raidat kukostaavat. Pensaat ja puut, Niityt ja haat, Laksot ja muut Ruohoset maat Kaunistuuvat ihanaksi. Saaret, mantereet, Luodot, tantereet Muuttui taas jo tuttavaksi. Kaikkityyni tuo, Kukkula ja suo, Hauskuutensa tullessaan.
Pienet linnut visertää, Pyyt ne puissa viheltää, Teiret kukertaavat. Kumppaninsa saavat Pikkusetkin Lintusetkin, Itse pienet perhosetkin. Suorsat ruovistohon ui, Kyttä maahan kumartui, Rastas lauloi puussa. Äijä lahden suussa Ruuhessansa, Werkostansa Päästeleepi saallistansa. Tuohen ja muun Astian tuo Ympäri puun Lapset ja juo Mahlajaansa naureskellen; Sitte menemään Leikittelemään Luikaten ja lauleskellen. Kiekot kieppumaan, Pallot paukkumaan Mailoillansa kukin lyö.
Paimen-torvi paikon soi, Äijä laitumelta toi Toukopellollensa Pari-hevosensa. Lapset kanssa Lampaissansa Soitteleevat huilujansa. Nuori kansa tuomistoon, Maahan istui, ruohostoon, Naiset kukkasista, Kaiken muotoisista, Wäänsit vaulat, Suuret paulat Kaunistamaan päät ja kaulat. Niin kevät tuo Riemuja vaan, Uudeksi luo Luonnon ja maan Hauskuudeksi sydämmelle. Laihot toukokuun, Kasvut maan ja puun Muistuttaavat ihmiselle Uutta elantoo, Uutta olentoo, Uutta eloo elämään.
J. F. Granlund
[Ensikerran painettu 1845.]
KEWÄ-LAULU
Jo päivä (1) ilman lämmittää, Jo taas nyt virkos maa, Ja taas nyt virkos maa, Jo järvistämme lähti jää, Ja kasvut hengen saa, Ja aallot vahvat, vahto-päät, Ja hopiaiset hohto-jäät, Ne kirmailivat kilvassa, Kuin pilvet myrsky-ilmassa.
Nyt niityt, pellot vihottaa Ja virvotusta juo, Ja tanner puita lihottaa Ja kukkasia luo, Ja päivä kulta-virrallaan On saanut ruohot kasvamaan, Ja perho kulta-siivillään On tullut niihin lentämään.
Nyt linnun laulut herättää Jo päivän nousemaan, Ja ilo laulun elättää Ja saa sen kaikumaan; Ja sydän lyö ja ihastuu, Ja riemua on täynnä suu, Ja toivo nostaa siipiään Jo kesän helmaan lentämään.
J. F. Granlund
(1) Aurinko.
[Ensikerran painettu 1863 Tähti sanomaan n:o 6.]
KESÄN WIIMEINEN KUKKA
(Moore'n mukaan)
Nyt kesän viime kukka Kukoistaa yksin vaan; Siskoistaan ruusu-rukka Jäi myrskyn maailmaan. Ei kukkaa ruusun-laista Syys-laaksoss’ ollenkaan, Mi voisi kaunokaista Kuvastaa ruskoaan.
En suojatta ma sallis' Sun, kukka, kuihtuvan, Waan siskojes luo, kallis, Sun soisin nukkuvan. Ma lehtes hiljaa heitän Haudalle siskojen Ja sunkin sinne peitän Wienoisten vierehen.
Niin itse seuraan sitten, Kun mennyt multakin On joukko ystävitten, Se mulle rakkahin. Kun kuolon kello soipi Jo veikon viimeisen, Ken jäädä yksin voipi, Maailman murheesen!
Tuokko
ISÄ JA POIKA
Poika. Mistä Suomi leivän saa, Kuin kylmä koko maa? Isä ukkonen!
Isä. Kyllä pelto meille tuo, Mitä joukko syö ja juo, Pekko poikanen!
Poika. Kukas hallan hävittää, Joka viljan vähentää? Isä ukkonen!
Isä. Luonto ilman lämmittää, Työmme pellon pehmittää, Pekko poikanen!
Poika. Raskas täällä ompi työ, Työssä perhe paljo syö, Isä ukkonen!
Isä. Perhe talon perustaa, Raskas työ sen rakentaa, Pekko poikanen!
Poika. Wäsyttäävät vaivat työt, Joita kestää päivät yöt, Isä ukkonen!
Isä. Työssä voima vahvistuu, Laiskan ruumis lakstuu, Pekko poikanen!
J. Juteini
MUINASTEN AIKOJEN MUISTO
Nuotti: "Naimaan minä mielin mennä", j.n.e.
Minä mielin muistutella Mitä muinen on tehty: Minä tahdon tutkistella Mitä nyt ompi nähty; Että Pojat pauhaavaiset, Piiat nuoret nauravaiset, Tietäisivät, Tekisivät Mitä kauniisti kuuluu.
Muinen leikit monenaiset Nuorten keskellä kuultiin: Tavat hyvät, toimelliset, Koska kokohon tultiin. Tappelukset, torat tuimat, Juopumukset, juonet julmat Kokonansa, Kureissansa Olit pojille oudot.
Muinen piiat puheissansa Soveljaiset ja siviät: Töissä, niinkuin tavoissansa, Kaunukaiset ja keviät. Wiina, viekkaat villitykset, Halut häijyt, haukutukset Kaikissakin Kammioissakin Eipä kuulunut koskaan.
Muinen Miehet vaimoinensa Elit kauniisti kaikki; Lapset olit laumoinensa Rakkaat rauhassa ratki. Eipä isän ilkeyttä, Eikä äiden äkkisyttä Kuuluneetkaan, Kelvanneetkaat Hyväntapaisten taloss’.
Muinen ukot uskolliset Talon toimissa, töissä; Waroittaissa voimalliset Nuorten hypyissä, häissä. Eipä koskaan kirkko-tiellä Äijä juomaan jäänyt siellä, Mutta meni Kotio kävi Lukemahan Lukuu.
Muinen akat, aivan rakkaat, Asuit äijänsä kanssa! Muijat mustat, Waimot vanhat Toruit tyttäriänsä, Koska menit karamahan, Poikain kanssa, paiskaamahan Palloo, Kiekkoo Sarkaa, sakkoo, Kylän keskelle kujaa.
Näitä minä lauleskella Olen opiksi tehnyt: Näistä taidat tiedustella Kuinka kaikissa käynyt, Että aika ajallansa, Taito, Toimi tavallansa Puuttuvainen, Muuttuvainen, Sekä siellä ja täällä.
C. Helenius
HERRAKSI AIKOWA JUSSI
Nuotti: "Movitz skulle bli student", etc.
Jussi lähti kaupunkiin Ja ajoi asiansa; Tuli sieltä takaisin Ja sanoi isällensä: Herraksi Hyväksi Soisin minä tulla, Ett'ei mua Jussiksi Mainitaisi maalla.
Isä, siihen suostuva, Nyt sanoi Jussillensa, Joka oli oppiva Ja jalo itsestänsä: Pappina Parhaana Ompi hyvä olla, Jota juuri ihana Kaikkein ompi kuulla.
Koska pappi paistillaan Pitäjällä kulkee, Moni huonoks' moittimaan Taloansa julkee Koulussa Kulkeissa Pannan paljon selkään, Niinkuin Sipin saunasa, Jota juuri pelkään.
Tuomioita tekemään Ja kruunun-rahain kantoon, Maitten mittaan menemään Ja kyytein käskyn antoon, Kirjotus, Koulutus, Taito tarpeellinen Siihen myöskin tarvitaan, Ja tuimuus tavallinen.
Kauppamies on kavala Ja tyhmän pian pettää, Tuhannella tavalla Wahinko häntä vetää. Hakemaan Himomaan Woittoansa vielä, Lähtee kauas kulkemaan Ja löytää surman siellä.
Malta mieles poikani, Ja asias ajattele, Älä kulta Juhani Herraks' haluttele. Kynnössä Kylvössä Etsi etujasi, Pidä tointa talossa, Ja tutki tekojasi.
C. Helenius
MORSIAN-TANSSI
Nuotti: "Hör du Sparfve lilla", etc.
Piika-parvi paras! Pidä varsin varas, Nyt on pitkä tanssi edessäs. Ota sulles pari, Kyllä tule vari, Ennen kuin on temput kädessäs, Riisu ittes supi, Heitä yltäs tupi, Keviäksi lyötä, Kuin on paljo työtä, Ett'ei iso hiki Tulis sua liki, Jano, nälkä vihdoin väsyttäis.
Morsian jo astut, Kyllä raukka kastut, Ringin suuren sisään hopulla: Ensin kaappaa Kaija, Sitte sieppaa Maija, Priita, Liisa, Stiina lopulla. Wielä ottaa Anna, Leena ja Susanna, Kerttu, Elsa, Saara, Wappu, Kreetta, Klara, Kaikki järjestänsä Ringiss’ on lentäissänsä, Päätökseksi pieni Maliina.
Kuin on kaikki nähty, Tämä temppu tehty, Kolmas sitte ehtii etehen. Morsian ei säästä, Pojes kruunu päästä Kääreyypi kaunis kätehen. Sitä näytteleepi, Kauan käytteleepi. Silmät ovat ummess’, Korvat kovin lummess’, Piiat samoaavat, Iloll' odottaavat Saada sarvi kaunis rekehen.
Neljänneksi nähdään, Että temput tehdään, Uudet ilot aina alkaavat. Kuin on saatu sarvi, Niin se piika-parvi Wielä rinkihin kokouvat. Morsian se nähty, Ennen kuin hän jähtyy, Eron tanssin kanssa, Kaikilt' piioiltansa, Ringissä olless' ottaa, Wiimen varsin totta Taiten tanssinsa lopettaavat.
Sitte alkaa akat, Niinkuin täydet vakat, Lattialla itseens väännellä, Siinä ilman taksaa, Kuinka kukin jaksaa, Morsianta kyllä käännellä. Saavat kanssa huutaa, Jos on heillä suuta: Taas on meillen nuori Tullut uusi muori; Terve olkoon tulos, Sisälle ja ulos! Kaikki Ämmät yhdell’ äänellä.
Nyt se tansi loppuu, Mutta toinen hoppu Morsianta vielä noudattaa: Wuoden päästä meri Avaupi eri, Joka häntä kyllä soudattaa. Wasta käypi keli, Eikä puutu peli, Uuden tanssin tuisku, Hyssytys ja huisku; Silloin tussa-lulla Kyllä saadaan kuulla, Waikka tänä vuonna Falla-laa.
H. Achrenius
WEKKULIN KOTO-PERÄ
Harjun-mäen kalliolla oli huono tölli, Jossa raja-suutarilla oli poika-mölli.
Isä oli Wekka-Heikki, poika myöskin siksi Ensimmältä kutsuttiin ja sitte Wekkuliksi
Äite, niinkun tuuli-mylly, suuri nuuska-kuono, Roima-pirjo nimeltänsä, tavoiltansa huono.
Niin kun naulan lanka-kerät kieppui silmät päässä, Huulet niikun tallukan, ja lesti-nokka räässä.
Poika oli kasvoiltansa juuri yhtäläinen, Mutta varsin, niinkuin isä, tyhjä kommo-päinen.
Koska vihdoin viimmenkin se häijy poika-kloppi Seurakunnan kenki-rajat rypistämään oppi;
Sitte isä mielissänsä jutteleepi sille Taitavalle pojallensa, pikku Wekkulille:
"Hyvä olet hyppysistäs" eikös olis sulla, Poikaseni, itse halu mestariksi tulla?
"Mutta tässä töllissä on kahden ahdas olla; Ota perintös ja lähde pois nyt sovinnolla.
"Tästä vanhan lesti-pussin ensin annan sulle, Joka tuli perinnöksi isältäni mulle.
"Näistä lesti-lusistani annan sulle kuusi, Wiisi vanhan aikasta ja kuudes varsin uusi.
"Naskaleita muutaman ja piki-rippuloita, Hohtimet ja veitsi-kaakki, pistä pussiis noita.
"Harjaksista kymmenkunta polvi-hihnan myötä Annnan, ettäs yösioillas saisit tehdä työtä.
"Rasiaa ei ole mulla muuta kun yks' ainoo, Jota äites nuuskuansa vasta multa vainoo.
"Muuta myös ei antamista enää ole mulla; Nyt on kaikki, poikaseni, perintös jo sulla.
"Työmme on nyt päätetty ja eikä puutu muuta Kun se pieni lähtö-ryyppy, sitte lyömme suuta.
"Nosta pussi hartioilles, jää hyvästi sitte, Kulje miinkä lystis on ja miinkäs tahdot itte".
Poika parka pussin heitti olallensa kohta, Itkun-helmet silmistänsä poskipäillä hohtaa.
Itse isä Wekka-Heikki klani-päinen ukko, Tuli tästä totiseks' kun aakkos-kirjan kukko.
Mutta äite aivasteli nuusku-rasiaansa, Eikä paljo huomannutkaan koko asiaansa.
Lähtö-ryypyt ryypättiin ja muiskasteltiin suuta, Eikä pikku Wekkulikaan tohdi toivoo muuta.
Sitte meni lerputteli pois hän kotoansa, Pitkin tietä lauleskeli yksin surussansa.
J. F. Granlund
[Ensikerran painettu 1842.]
JUSSIN LAULU KUKOSTA
Nuotti: "Tuoll' on kultani" j.n.e.
Tuo on mun _kukkoni_, tuo puna-harja, Tuon hellan-lehdet ne hohtaa kun marja. Woi, oma lintuni! voi, kulta _kukkoni_! Laulappastas jo!
Kyllä on lintuja, on korioita, Mutt' eivät _kukkoni_ muotoa voita. Woi, oma lintuni! voi, kulta _kukkoni_! Laulappastas jo!
Reipas sen luonto ja muoto on muhkee, Raikas sen ääni, kun lauluun se puhkee. Woi, oma lintuni! kulta _kukkoni_! Laulappas nyt jo!
Seinät ne soivat, ja kalliot kaikuu, Kun oman _kukkoni_ ääni se raikuu. Woi, oma lintuni! voi, kulta _kukkoni_! Laulappas nyt jo!
En minä kurkeenkaan _kukkooni_ antais, En, vaikka kotkakin väliä pantais. Woi, oma lintuni! voi, kulta _kukkoni_! Etkös laula jo!
Nyt, kulta _kukkoni_! nyt keno-kaula! Hiukankin kauniita virsiäs laula! Woi, oma lintuni! voi kulta _kukkoni_! Etkös laula jo!
Hei, jopas, lintuni, laulat nyt mulle; Mutta jo myös minä lauloinkin sulle. Woi, oma lintuni! voi, kulta _kukkoni_! Jopas laulat jo!
J. F. Granlund
[Ensikerran painettu 1858.]
JUOMA-LAULU
Juoma janon sammuttaa, Janotakin juoda saa Kuiva-kaulanen Poika-joukko laula, juo; Makea on malja tuo Wahto-harjanen.
Olut voiman vahvistaa, Kannu kestin kaunista Lorutessamme Riemu rinnat ylentää, Waivammekin vähentää Hurratessamme.
Kyllä joskus seura suo, Että poika-joukko ju Ämpäristäkin. Älä näänny nukkumaan, Saata kannu kulkemaan Nääntyneenäkin.
J. Juteini
SAKSAN-WIINA JA KALJA
Pojat! pois nyt kalja tieltä, Koska viinaa koitellaan; Kaljan kautta miehen mieltä Moniasti moitellaan
Kuinka siis on kaljan laatu? Mitä viina vaikuttaa? Kotoa on kalja saatu, Saksan-viina saavuttaa.
Janoa jähdyttääpi kalja, Mutta leikin lyhentää. Wasta viina, veljein malja, Ystävyyttä ylentää.
Tosin meitä kalja täällä Hiljallensa hyödyttää, Wiina kiehuu kielen päällä, Sitte päätä pyörryttää.
J. Juteini
OLUT JA WIINA
Löytyypi kultaa kupiksi, Jos talon-poika tahtoo, Hopiata housun napiksi, Ken kaluksi sen katsoo; Löytyy myös sanoja virsiksi, Kun edempätä etsii, Ja laitteleepi lauluiksi, Runoiksi tehdä viitsii.
Waan aina tulee varoa Ne monet väärät värsyt. Ett'ei laki sua sakota, Ja pane pahat reisut; Niin saatin laulaa helistää, Ett' oikein seinät soipi Olutta juoda välistä, Kuin kallo kantaa voipi.
Se mielen tanssiin taivuttaa, Antaa myös vähän voimaa; Kyll' uni muuten saavuttaa, Jos välill' ei sa hoivaa. Ja tekin, neidet naitavat! Sen mielellänne suotte, Myös olettekin taitavat, Jos itse vähän juotte.
Ei miehelle tuo mitään tee, Jos ryypyn, kaksi ottaa, Waan kolmas mieltä koittelee, Ja neljäs älyn voittaa. Wiinasta ei tule viisaus, Kun sitä paljon ryyppää, Waan kevyt mieli, kerkeys Sen kanssa olla pyytää.
Paavo Korhonen
JUOMA-LAULU
Ruotsinkielisestä: "Toma glas i godt kalas", etc.
Tyhjät maljat pidossa Isäntää ei kiitä; Weljet, kaiken ilossa, Täytetääs nyt niitä!
Täydet maljat pidossa Wieraita ei kiitä; Weljet, kaiken ilossa, Tyhjennetääs niitä!
Tyhjät maljat, j.n.e.
J. F. Granlund
[Ensikerran painettu v. 1837.]
JUOMA-LAULU
Nuotti: "Se, Movitz! hvi står du och gråter".
Ei maljasta maisteta maaten; Pois torkka, ja aukase suus! _Salutem et prosperitatem!_ (1) Juo virkuksi kieles ja luus! Et riemua rinnassas huomaa, Jos vaan klasin huulilles tuot, Ja siitä kuin kärpänen juot Noin kaunista juomaa.
Jos nyökkäisit, veikkosen, mulle Ja tietäisit tehtävän työs, _Salutem_ sitt' sanoisin sulle _Et prosperitatem_-kin myös. Jo käteni noussunna olis Ja suuhuni klasia tois, Ja kurkkuni nielis ja jois Ja soivaksi tulis.
Noh, tartu nyt klasiis ja käytä Niin sulasti suutas kuin voit, Ja kaikille yllyksi näytä Se juoma, kun juodakses toit; Ja kirkkaise sitten: _Salutem_ _et prosperitatem!_ ett' soi, Ja niin kukin juo, minkä voi, "_Sun muistoas!_" huuten.
_Salutem!_ – Se kaikille olkoon, _et prosperitatem!_ mutt' tuo Sen osaksi parhaiten tulkoon, Ken klasinsa tyhjäksi juo. Noh, suuhun tuo viimmenen tilkka! Jos hiukkakin jäljelle jää, Niin semmoinen varpusen pää On nauru ja pilkka.
J. f. Granlund
[Ensikerran painettu v. 1861.]
(1) Näitä latinalaisia sanoja, jotka merkitseevät (toivotan) _terveyttä ja onnellisuutta_, ovat muutaman laulun-tekiän ystävistä ottaneet tavaksensa matkasta aina toisen muistoa juodessansa, ja sen tähden on siittä tämä laulu tullut.
PUNSI-PULLON KUOLEMASTA.
(Jos sinulle, ystävä hyvä, osaisi tapaturmassa se suuri ja sydäntä katkerasti surettava vahinko tapahtua, että punsi-pullos täytenä särkyisi, niin laula tuskissas, jos tahdot tätä laulua sillä nuotilla kun Ring'i kuninkaan kuolemaa Fritjofin jutussa: "Gullmanig fåle, Skinfaxe drager".)
Mull' oli pullo, Kaunis kuin kulta, Kirkas kun tähti ja täysi kun kuu. Surma sen sullo' Murskaksi multa, Nyt vesi on silmissä, irvissä suu.
Woi! sydän parka, Kuinka se tytkii, Kuinka se paisuu ja rinnassa lyö; Kuinka se arka Nääntyen nytkii, Kun hänen aarteensa kuolema syö.
Hui! raju surma, Tunnoton, jolkka, Surkeesti pulloni sormissas soi. Ryöväri julma! Jälkes on kolkka, Työs surun suurimman rintani toi.
Riemuni kuoli! Kuolla nyt tahdon, Pulloni vierehen hautani suon. Siellä en huoli Muusta, jos vahdon Wielä sen pirstoista saan, niin sen juon!
J. F. Granlund
[Ensikerran painettu v. 1861.]
JUOPPO-ÄMMÄN WALITUS
(Iva-mukaus.) Nuotti: "Ny är det höst", etc.
Syksy nyt on, Wiina jo poltolla kodassa on; Ah! mutta kelpais' mun siellä Olla ja niellä.
Nurkassa näin Pulloni tyhjinä, suut alaspäin. Kas, kuinka harmiksi vielä Tippuuvat siellä.
Pulloset, – so'! Eikö ne pisarta lopukkaan jo'? Loistappas kynttilä tälle Pullo-läjälle.
Keväällä noi Juoppojen kynsissä täytenä soi; Waan minä niistä en maistaa Saa, enkä haistaa.
Siksi jo saan Kuoleman ryyppyjen puutteesta vaan, Elikkä janosta kivun, Jossa ma hivun.
Kannuni noin Tyhjäksi viinasta tuonan jo join; Hauska on vieläkin sitä Rakkaana pitää.
Neulojen saan Muotonsa liinani syrjähän vaan: Hopia laidat ja ranteet, Kultaset vanteet.
Kannunsa toi Muinanen ämmäkin tyhjäksi joi, Sitte hän meni taloista Pyytämään toista.
Minä en vois Pitkälle lähteä paikalta pois; Kuolema kohta mun kaataa Maan ale maata.
Kannuni, – so'! Kurkistas pihalle kanssani jo'. Ah! mutta viinaa ei tuoda, Että sais juoda.
Sitte kun mun Kuolema ottaa, niin juopot saa sun; Tervehdä minulta näitä Humala-päitä!
J. F. Granlund
[Ensikerran painettu 1837.]
WIIPPERÄN ULLALLE
Mukailtu C. M. BellmanIN teoksesta "Fader Berg i hornet stöter" etc.
Torvi. –– Pamppu soittaa torvellansa, Tyttö kaunis riemussansa Tanssailla löyhyttää. Torvi. –– Katsos kuinka Pamppu tässä Kyöstin kanssa juo ja mässää, Päätänsä löylyttää. Hurroo! Kas, Ulla tanssaa Loistavissa vaatteissansa; Walkosia kinttujansa Katsokaas! :,: Ne välkkyivät jo taas.
Torvi. –– Torven ääni raikuvainen, Laulu kaunis kaikuvainen Kestissä hauskuuttaa. Torvi. –– Katsos, tuossa Ulla kukka, Puna-kenkä, valko-sukka, Noin menee sipsuttaa. Hurroo! Kas hamettansa Liehumassa lennossansa, Katsos kuinka Pamppu kanssa Kurkistaa, :,: Ja vahtaa nurkista.
Torvi. –– Soita torvee peijakasta Aikalailla akkunasta, Nyt tulee vähittäin Torvi. –– Kreivijä ja paroneita, Trakuunoita, husareita, Taas juomaan tänne näin. Hurroo! Kas Ullan iloo, Katsos tupsu-päitten tuloo, Nytpä vasta hauska elo Aljetaan! :,: Hei! Pamppu, soita vaan!
Torvi. –– Torvi soi, ja pauhinalla Juovuksissa pöydän alla Kilvassa kontataan. Torvi. –– Ulla kukka koriana, Joka päivä morsiana, Huhtoopi mennä vaan. Hurroo! Hän laulullansa, Hauskuuttaapi vieraitansa. Pyörä-päänä niiden kanssa Ryömimään, :,: Ja maata tänne jään!
J .F. Granlund
[Ensikerran painettu v. 1837.]
KROUWILAN ÄMMÄLLE
Mukailtu C. M. Bellmanin teoksesta: "Kära mor, slå nu hand på kjolen."
Wijooli – – Ämmä, hoi! Hyppää keviänä, Hame leviänä, Nyt vijooli soi. Wijooli – – Katsokaas Äijäseni tätä Kyösti raukan hätää, Kieli katkes taa. Soita, tensta, juo ja pauhaa, Ett'ei peijakaskan rauhaa Wijooli – – Saisi soitoltas.
Wijooli – – Ämmä, so'! Tuokaa viinaa tänne, Tuokaa tyttöjänne, Kiiruusti nyt jo! Wijooli – – Ett'ei vaan Pelin-soittajamme Pääsis joukostamme Pojes karkaamaan. Hei! Kas, kuinka pöydän alla, Juovuksissa konttaamalla, Wijooli – – Jaloin tapellaan.
J. F. Granlund
[Ensikerran painettu v. 1837.]
JUOPPO JÖRSISTÄ WALITUS-LAULU
Mukailtu C. M. BellmanIN teoksesta "Hjertat mig klämmer" etc.
Nyt surussani Wijooliani Sormilla soitan näin: pling plang. Pöydät ja pannut, Pullot ja kannut Rikki ja nuriin päin. Kling klang. Krouvin ovi auki seljällänsä, Hengetönnä Jörsi kyljellänsä Laattialla pullo vieressänsä, Klingeli plingeli klingeli plang.
Woi sentään tätä Tuskaa ja hätää, Mistäs nyt ryypyn saan? pling plang. Seinässä riippuu Torvi ja piippu; Wiinaa ei löydy vaan. Kling klang. Pillit, sarvet, vijoolit ja räikät Orvoiksi ne seinään roikkuun jäivät. Kun nyt loppui Jörsi raukan päivät. Klingeli plingeli klingeli plang.
Kolkutan vielä: Onkohan siellä Yhtään henkee? -- Hei! -- Pling plang. Ei ketään ole, Ei ketään tule; Myrkkykös kaikki vei! Kling klang. Pois on olut juossut tynnyristä, Wiinat, sahdit maahan lekkeristä; Kas, se vasta sydäntäni pistää. Klingeli plingeli klingeli plang.
Nyt kiusallakin Päähäni lakin Lasken ja lähden pois. Pling plang. Wiinaa en maista, En edes haista, En, vaikka kuka tois! Kling klang. Kuollo kulta on jo ystäväni, Jörsi vainaata on ikäväni; Perässänsä lähden mielelläni. Klingeli plingeli klingeli plang.
J .F. Granlund
[Ensikerran painettu v. 1837.]
YLÖLLISYYS
Mukailtu C. M. Bellman teoksesta: "Supa klockan öfver tolf" etc.
Juovuksissa kaiken yön Riihotonna reuhon, Tuolit, pullot rikki lyön, Kirkaten ja teuhon Enkä muusta huolikkaan Kun ma aika ryypyt saan, Ryypyt saan, :,: Ryypyt saan, :,: Kuolemaani asti Yhtä runsahasti.
Waikka takki ylläni Roikaleina roikkuu, Wiinaa sentään kylläni Juon niin että loikkuu. Kaiket päivät vähittäin Pullostani ryypin näin, Ryypin näin, :,: Ryypin näin, :,: Että puna noista Poskistani loistaa.
Taata vainaan', jos hän vaan Pääsis haudastansa, Ryypyn juoksis ottamaan Mielellänsä kanssa. Sitte mulle sanois taas: Weikkoseni otetaas, Otetaas, :,: Otetaas, :,: Lähtö-ryypyt tästä Mailman elämästä!
Joska rikkaaks' tulisin Riemukseni kerran, Loistavana kulkisin Yli monen herran; Oitis uuden takinkin, Housut, kengät ostaisin, Ostaisin, :,: Ostaisin, :,: Myöskin kellon kanssa Kulta-viljoissansa.
Mutta suutani en saa Kuivillansa pitää, Sitävasten pullosta Lahduttelen sitä: Weikkoseni! otetaas Riemuksemme ryyppy taas! Ryyppy taas! :,: Ryyppy taas! :,: Sitte nukkukaamme Pullot huulillamme.
J .F. Granlund
[Ensikerran painettu v. 1837.]
[Tässä ei yllytetä ylöllisyyteen, vaan osotellaan ylöllisesti nautinneen käytöstä.]
SOMA SOTKUSESTA
Mukailtu C. M. Bellman teoksesta "Käraste Bröder, Systrar och vänner" etc.
Ystävä-kullat, Siukut ja Weikot! Sotkunen, vaikk’ on sormensa heikot – Wirttääpi viuluansa Ja kieliä kynsin lyö. Silmä on poisa, nokka on poikki; Sylkeepi Wiulun tappihin loikki; Katsoopi kannuansa, Nyt ankara alkaa työ: Wiulu – – – Suu on kuin kiulu; Wiulu – – – Winkuupi Wiulu; Wiulu – – – – – – Ääniä ratkoo, katkoo ja syö. Hei! Weli-kullat, varvastakaa; Reuhkana olla raivoilla saa. Kah! kun Kaisa kukka, Siisti sini-sukka Kengin sievin sipsuttaa.
Kah! kasvojansa liehtoopi Lassi; Hampaissa kärsä, housuissa massi; Sinne ja tänne tuiskii; Juo viinan kuin laho-puu. Keltanen kesä-voikko on takki; Korvilla lammas-nahkanen lakki; Luimussa-korvin luiskii; On naama kuin täysi kuu. Wiulu – – – Siirolla silmin, Wiulu – – – Kallella korvin; Wiulu – – – – – – Hyppää kuin härkä, märkän' on suu. Siukkuni! sievä on erittäin Hyppiä, hupa, kohmelo-päin Ynnä kaiken yötä. Maija tulee myötä, Selkä suoraan – juuri näin.
Kah! kuka tuoll' on kauhtana yllä? Niin tuoko halli-saapas? Se kyllä; Tuo joka niinkuin hylje Nyt tanssata työttii – tuo! Saakeli soi! Kah sammetti-ranne; Ympäri päätä punanen vanne. Juo, Sotkunen, ja sylje; Hyi! Konnakos kaljaa juo? Wiulu – – – Pulloss’ on juomaa Wiulu – – – Pannusta tuomaa; Wiulu – – – – – – – – Wetääkös nahka, rahkanen suo! – Siukut! nyt rinkiin remahtakaa; Laukata, nauraa, langeta saa. Silmät siki-umpeen, Korvat kovaan lumpeen; Pelimanni oksentaa.
Huh! tyttö-hurjat, hentoo ne mennä! Nostata helmaas Liisa ja lennä; Wie – Pelimanni tahtoo – Pihkaa ja viinaa tilkka vie. Sotkunen kuule! tunnetkos tuota Nyt joka astuu akkunan luota? Eukkohan tuolla kahtoo Karsas-silmä. Sekö lie, Wiulu – – – Pyylevä pankka; Wiulu – – – Astuu kuin ankka; Wiulu – – – – – – – – On siinä muori nuori kuin tie. Tyttöjä tääll’ on vaikkapa nais; Oltta ja viinaa oivalta sais; Täällä olet sinä, Täällä olen minä, Täält’ ei poiskaan haluttais.
Kemell