Part 2

_Maiju_ (itsekseen): Puoli yhdeksän!!

_Koulumestari_: Mutta...? Hyvä jumala! Puoli yhdeksän! Sehän on suorastaan — — Minä olen siis my-my-my-myöhästynyt! Minä olen siis — — Onhan tämä aivan hulluutta!... Minun esitelmäni...

_Pekkola_: Herraseni, tämä on anteeksi antamatonta: lupautua eikä täyttää lupaustaan. Älkää lupautuko silloin, kun ette luule kykenevänne. Hyvästi! (Menee.)

_Koulumestari_: Kykeneväni! Hyvä jumala! Tämä voi tehdä hulluksi! Tämä vie järjen päästä! Mitä sanovat kyläIäiset, mitä sanoo lukkari! Odotin paljon tästä tilaisuudesta... tämä olisi ollut ensimäinen suuri hetki minun elämässäni... Nyt on kaikki mennyttä... Minä onneton, minä onneton! (Vaipuu väsyneenä sohvalle.)

_Maiju_ (Kyyneleet silmissä): Mutta, herra Koulumestari, eiköhän tästä sentään jollakin lailla — —

_Koulumestari_: Vaiti! Tämä on kaikki sinun tähtesi, Maiju. Tämä on sinun työtäsi. Iloitse siitä! Älä kumminkaan koskaan luule, että minä sinua rupeisin rakastelemaan!

_Maiju_ (Itkien ääneensä): Se olikin siis vain valhetta, herra Koulumestari... Se olikin siis vain... Ja minä kun pidin teistä niin paljon...

(Esirippu.)