V.

Puutarhuri, tunne maasi, sitä viljele, kasvikkaasi sen rinnassa kasvata, kunis versoo se kukkia!

Kotikansani, itsesi tunne, sydänsyistäsi tutki kunne sun täytyvi suunnata tie, joka matkasi määrään vie!

Herrasluontoa.

Olipa puisto pienokainen vierellä herraskartanon ja polku jäykkä, kaavamainen välissä penkkilöitten on.

Puut vahtii tietä rivissänsä kuin haarniskoidut sotilaat, ja saksittuina yrmillänsä, on pensasaidat pullokkaat.

Ja nurmen, joka vehmahasti yrittää nousta kukkimaan, puutarhuri sen nokkelasti koneella niittää oraassaan.

Ja hovin herra mahtavasti kuin laiva kulkee polkua. On sillä rouva rinnallansa kuin aika auma pellolla.

Kas, siinä sitä on sivistystä, on varakkuutta, arvoa! He etsivät nyt virkistystä — nähkääpäs! — luonnon helmasta...

Kansanmielinen.

Henttuni hieno on herraslapsi, vaikkei se siltä näytä, vaikkei se veitikka itseänsä yhtään ylväästi käytä.

Kyllä se taitaisi ruotsinkieltäkin, vaikka se ei sitä solkkaa; taitaa se valssitkin, vaikka se hippaa vekkulipietun polkkaa.

Pennin saimme

Pennin saimme me perinnöksi sekä vähä rantaluhtaa. Itse me korpehen peltoja teimme itse ohjaten juhtaa.

Pennin saimme me perinnöksi vanhoilta taatoiltamme — sittenkin varkaat vahtailevat meidän rikkauttamme.