Part 2

_Ruura_ (hypähtää ylös). Mitä?

_Eenokki_. Hyvästi vaan nyt — tällä kerralla — täällä on vieraitakin — noin ikään — (yskii ja hiipii ulos, lyö oven kiinni lujasti, mutta jää kurkistelemaan oven taakse).

_Ruura_. Oi voi, minua — onnetonta naista! Auttakaa! Ei minua yksinäistä leski-parkaa kukaan turvaa. (Menee istumaan uunipenkille.)

_Josua_ (hyppää tiinusta, menee istumaan emännän viereen). Minä turvaan — minä —

_Ruura_ (heittäytyy Josuan kaulaan). Josua! Josua! Sinä olet ainoa mies! Sinä olet turva hädässä —

_Josua_. Minä olen kuin kallio —

_Ruura_. Mutta nai minut heti — aivan heti!

_Josua_. Heti kun vain tulee ensimmäinen kuunpimennys!

_Aili_ (tulee Villen kanssa keittiöstä). Siunatkoon!

_Puhemies_ (tulee ulkoa ja työntää Eenokin sisään). Mikäs urkkija täällä on?

_Eenokki_. Se on väärä — väärä —

_Josua_. Eenokki on se väärä markan raha — juuri vissiin! Ja minä olen oikea. (Syleilee Ruuraa.)

_Puhemies_. Kas, kas! Mitä nuo tekevät?

_Josua_. Me menemme naimisiin — heti kun tulee kuunpimennys —

_Ruura_. Eipäs — vaan kirkkaalla päivällä ja kaikkien nähden. (Aili ja Ville onnittelevat ja tulevat onnitelluiksi.)

_Puhemies_ (taputtaa Josuata olalle). Näetkös — että ennustin oikein! Ja koska ennustus nyt on täyttynyt, niin — tuossa kukkarosi! — (tarjoaa Josualle tupakkakukkaroa) — tulitikut riittävät palkakseni —

_Josua_. Enkä huoli! Kauppa kuin kauppa! Kiitos vain ennustuksesta!

_Ruura_. Mikä ennustus se oli?

_Josua_. Hän ennusti vain tätä — (suutelee Ruuraa) — kuunpimennystä.

Väliverho.