Part 3

Syke riemukkaamp' oli rintojen syttyväin, sulosilmästä silmä kun juopuen onnea joi.

Uni uljahampi, mi ain' ylös korkeuksiin ylimaisiin hohtavat temppeliholvit loi.

Poven kaipaus polttavampi, mi outoin taa tarumerten rantoja uusia unelmoi.

Oli hartaampi virsi, mi vierellä hautojen eron murtamille viel' elontoivoa toi. —

Säveltulva tuo elon kaikkeus-kanteleen, mi tuimana raastaa, mi armaana ailakoi —

mitä rinnalla sen, runo, pienet piirtosi ois? Vain raukea kaiku, mi katkelman toistaa voi.

Rivi jälkiä vain — yli ratsue ylhäinen meni, riensi, ja kultaisten torvien toitahus soi.