Part 2
(Mailman Heikki tulee, sanomalehtikäärö kainalossa.)
MAILMAN HEIKKI.
Rantalan Ville oli käynyt postissa ja toi meidänkin lehdet. (Menee pöydän luo ja laskee kääreen pöydälle. Hakee lehtien välistä kirjeitä. Jurva seisoo vieressä katsellen.)
JURVA.
Näkyykö siellä minulle mitään?
MAILMAN HEIKKI.
Tuoss' on yks'. Tässä Hiljalle kirje ja postikortti. (Ottaa ne ja lähtee vasemmalle.)
JURVA (Katsellen kirjettä. Lukee.)
Tuominen & Ranta, Rautakauppa. Tämä näkyy olevan sieltä niittokoneen kaupasta.
TÖRMÄ.
Jokohan ilmottavat koneesta?
JURVA.
Saapa nähdä. (Avaa veitsenkärjellä kirjekuoren, ottaa silmälasit povitaskustaan ja aikaa lukea.) Sieltäpähän näkyy olevan. (Lukee ääneensä.) Saamme ilmottaa että olemmekin tilaisuudessa nyt jo tänään lähettämään agronoomi Akseli Ilolan Teille tilaaman Dering-niittokoneen. Kone on tänään lähetetty rautateitse...
TÖRMÄ.
Se on siis asemalla jo!
JURVA.
Niin on. No sitä parempi. Heikki saapi lähteä huomenna noutamaan.
(Rantatuomas ja Luikesuo tulevat ulkoa.)
RANTATUOMAS.
Oletko saanut haasteeni toimeen?
TÖRMÄ.
Vastikään olen haastanut.
RANTATUOMAS.
Olipa hyvä että ehdit haastamaan ennenkun kerkisi lähteä. Siitä tulee herralle kallis asia, kun minä toimitan todistajiksi pitemmän matkan takana asuvia. Opetetaan puhuttelemaan ihmisiä tässä. Mitä minä olen velkaa haastepalkasta?
TÖRMÄ.
Maksaakohan vaivaa ruveta käräjöimään niin joutavan asian takia?
RANTATUOMAS.
Joutavan asian! Siinä on asiaa liiaksikin. Minä näytän, ett'ei minua saa puhutella niinkuin kukin tahtoo. Semmonen hoikkasäärinen herranhuiskale. Olen minä herroja opettanut ennenkin.
TÖRMÄ.
Tee tahtosi. Minä olen sanonut ajatukseni.
RANTATUOMAS.
Itse minä vastaan huutoni. Sano paljonko haastepalkka tekee?
JURVA (Joka on lueskellut kirjettään.)
Eiköhän olisi parasta sopia tuommonen asia.
RANTATUOMAS.
Miks'ei, kun maksaa sovinnolla viisisataa markkaa.
JURVA ja TÖRMÄ.
Viisisataa markkaa!
RANTATUOMAS.
Vähempään en sovi! Mutta jos sen maksaa niin en lähde käräjiin.
JURVA.
Oletpa vallan suunniltasi mies!
RANTATUOMAS.
Siihen sovin.
TÖRMÄ.
Sanon minä sen verran että semmoseen sovintoon ei kukaan suostu.
RANTATUOMAS.
Mitäpä siitä. Paljonko olen velkaa? (Ottaa lompakkonsa, josta näkyy seteleitä.)
TÖRMÄ.
Ehdithän sen maksaa sitten kun olen todistajatkin haastanut.
RANTATUOMAS.
No saman tekevä. Mutta ketä oli läsnä, kun haastoit?
TÖRMÄ.
Kaksi todistajaa. Tämä talokas Jurva ja agronoomi Akseli Ilola.
RANTATUOMAS.
Ettei tämä Ilola vaan ole sukulainen vastaajalle?
JURVA.
Ei sukua, ei syntyä. Ilola on kotosin Oulun läänistä, Söderqvist Uudenmaan läänistä.
RANTATUOMAS.
Asia on siis hyvällä alulla. (Istuu ja panee piippuunsa.)
JURVA.
Jahah. Huomen aamulla saapi Heikki lähteä asemalta konetta noutamaan. (Nousten kävelemään ja pannen kirjeen taskuunsa.)
RANTATUOMAS.
Mitä? Joko niittokone on tullut?
JURVA.
Asemalla on.
LUIKESUO.
No sitten alkavat kukat katketa.
TÖRMÄ.
Jo rupes' luokoa tulemaan. Eikä tarvitse passata kalliita niittomiehiä.
JURVA.
Tosi. Ja mistä niitä tänä aikana enään niittomiehiä saapikaan. Parhaat miehet ovat tukkitöissä ja ne, joita suurella rukoilemisella saapi työhön, vaativat niin korkeaa palkkaa, ettei sitä tavallisen talollisen kannata maksaa. Niittomiehet varsinkin.
LUIKESUO.
Monelta jäi viime kesänäkin heinänteko syksyyn, kun heinäntekijöitä ei saanut millään hinnalla.
TÖRMÄ.
Sama se tulee tänäkin kesänä. Jos ensi kesään elän, niin viimeisen pennini panen, että niittokoneen saan.
LUIKESUO.
Samaa ajattelen minäkin.
TÖRMÄ.
Ja nytpä tuon näkee oikein kuinka sillä alkaa hurista, kun kotikylään kone tulee.
LUIKESUO.
Niin saavat heinämiehet kuin pyhää pitää, kun kone niittää.
RANTATUOMAS.
Se on samanlaista sen koneenkin laita kuin apulannan: tuuleen nakeltuja rahoja. Eikähän sillä saa valmista enempää kuin kolme kelpo niittäjää niittää.
JURVA.
Sinä se aina panet vastaan jos mitä uutta yritetään. Jahkasit sen meijerin hommassa viimeseen asti.
RANTATUOMAS.
Olenhan minä nähnyt minkä verran niittokone... Ja sitä paitse pitää olla niin vauras hevonen, että tuskinpa tällä perällä onkaan. Ja rikki sitten aina vähän päästä. Ja koneöljyä kuluu ja terää pitää vähä väliä terottaa... Eri lähtö tulee kun kolme oikein taitavaa viikatemiestä pääsee voimainsa takaa heilumaan.
JURVA.
Erehdyt veikkonen!
RANTATUOMAS.
Veikkaa minä panen, että kolme miestä riittää...
LUIKESUO.
Kun oikein roima hevonen on konetta vetämässä?
RANTATUOMAS.
Niin.
TÖRMÄ.
Kun vaan Luikesuon isorusko valjastetaan koneen eteen, niin sanon minä sen verran, että jo alkaa valmista tulla.
LUIKESUO.
Kyllä sillä hevosella kuorma pakenee, vaikka itse olen sanomassa.
RANTATUOMAS.
Pankaa vaikka kaksi ruskoa valjaisiin...
JURVA (äkäsenä).
Sinä olet kumma mies, kun aina panet vastaan!
RANTATUOMAS.
No veikkaa minä panen...
JURVA.
No pannaan sitten! Mitä pannaan?
RANTATUOMAS (Nousten seisomaan ja innostuen.)
Emme pane rahaa, vaan pannaan niin, että joka vedon menettää, hänen täytyy laittaa hyvä niittymies voittajalle ja maksaa palkka miehelle. Eikö sovi?
JURVA.
Saman tekevää. Tuoss' on käsi!
RANTATUOMAS.
Tässä minun!
TÖRMÄ.
Puhukaa ehdot tarkoin ennenkun panette veikkaa, ettei jälestäpäin tule tiukkoja.
RANTATUOMAS.
Niin vain. Se on oikein. Pannaan niin, että yhdenlaiset kedot molemmille, yhtä isot ja yhtä heinävät. Ja yht'aikaa aletaan niittää. Minä saan valita kolme parasta niittomiestä mistä tahansa. Jurva puolestaan saapi hankkia pitäjän vankimman hevosen ja ajaa itse jos tahtoo. Eikö sovi niin?
TÖRMÄ.
Ja se, joka ensiksi ketonsa on saanut niitetyksi, se on voittaja?
RANTATUOMAS.
Niinpä tietenkin. Jolla ensiksi on sarka kunnossa, se on voittaja.
LUIKESUO.
On tässä talossa vaan sieviä ja sileitä sarkoja tuossa vieressä, kasvaen timoteitä kuin seinää. Siinä sopii koettaa.
RANTATUOMAS.
Asia on siis selvä.
JURVA.
Selvä on.
RANTATUOMAS.
Kuka kädet erottaa? Törmä erota sinä!
(Törmä erottaa.)
TÖRMÄ.
On kumma nähdä kuinka tuossa käypi, kumpiko pääsee voitolle?
LUIKESUO.
On se kumma nähdä!
RANTATUOMAS.
Kyllä minä puoleni vastaan. Mutta koska koetetaan?
JURVA.
Heti kun heinään aletaan. Ja vaikkapa vaan koetetaankin tuossa rannempana, noilla timoteikedoilla. Ne ovat yhtä isoja sarkoja kaikki.
RANTATUOMAS.
Se sopii. Mutta sen minä sanon, että jos sinä tappaat — niinkuin tietenkin tappaat, — niin minä en huoli Mailman Heikistä, vaan sinun pitää toimittaa joku muu mies minulle koko kesäksi heinäntekoon.
JURVA.
Mies kun mies. Ja Heikki on hyvä heinäntekijä. Mutta Heikki ei toki teille lähtisikään.
RANTATUOMAS.
Enkä minä hänestä huolisikaan. Tyhjää toimittaa ja rallattelee. Vaan kenen aijot laittaa?
JURVA.
No ethän sinä nyt vielä ole voittanut!
RANTATUOMAS.
Niin, niin, mutta olisi jo hauska tietää.
JURVA.
Hauska tietää! Ethän sinäkään ole ilmottanut kenen sinä minulle toimitat!
RANTATUOMAS.
Kyllä minä miehen hankin, vaikka Jerikosta asti.
JURVA.
Tännenpänäkin niitä on.
(Justiina tuopi kahvivehkeet ja asettaa pöydälle.)
JURVA.
Kas sepä hyvä. Juodaanpa nyt kahvit tämän veikan päälle. Miehet olkaa hyvät!
(Justiina laskee kannusta kahvia kuppeihin.)
Esirippu alas.
Toinen näytös.
Jurvan talon pihamaa. Vasemmalla navettarakennus, jonka päästä lähtee kujalle maantiehen. Oikealla asuinrakennus. Perällä ulkohuonerivi, jonka päitse vie tie rantaan. Pihalla kaivo, jonka kannelle yönaikana on pantu kaloja. Ulkohuonerivin takana timoteiketoja. — On aamu varhainen.
Mailman Heikki tulee navettarakennuksesta päin. On paitahiasillaan, tullen nukkumasta.
MAILMAN HEIKKI.
Jopa sieltä nousee savua keittiöstä, kello käykin jo viidettä. Taitaakin tulla pouta, niinpä se on selvänä tuokin lännen taivas. (Haukottelee ja oikoo käsiään, silmäillen taivaalle.) Ja heinänteko alkaa. No, niittää sitä nyt ei enään paljoa tarvitse, kun pistetään kone pärisemään. Vietävä kun onkin sentään hyvä kapine! Enpä olisi uskonut! Kun eilen isännän kera koettelimme, niin vihasesti katkesi heinä ja hyvää jälkeä teki... Kyllä taitaa Rantatuomaan maatiaisrotunen tapata! Olenpa kuullut että on hän niittomiehikseen ottanut Ison-Iivarin, Mustan Pekan ja Veslan. Kaikki hyviä niittomiehiä eipä sillä, mutta eri "Jaari" se on tuo meidän koneemme. No tänäänpä tuo nyt nähdään! (Haukottelee.) Piru kun ei enään tässä mailmassa Saanut aamuryyppyä! (Huomaa kalat ja uistimet kaivonkannella). Kas kyyttiä, sanoi Kaski! Nuori pari on käynyt uistimassa, näemmä. Eikä olla tyhjänä tultukaan, näemmä. Ainakin neljän kilon painonen taimen ja hauin luikkia ja onpas siinä leveä ahvenkin. (Päästeiee kalat uistimista ja vie uistinreivit navetan seinälle kuivamaan.) Soma mies tämä vävypoika, mutta se kirottu raittius, joka nyt on niin mallissa! Ei ryyppyä kihlauspäivänäkään! Hiljakin se on niin vihanen viinamiehille kuin piru.
(Musta-Pekka, lyhyt ja paksu mies tulee vasemmalta kujasta hirveän pitkä viikate olalla.)
MAILMAN HEIKKI.
Onpas siinä komea poika!
MUSTA-PEKKA.
Rantatuomas on käskenyt tänne varhain tänäaamuna — siihen kilpaniittoon.
MAILMAN HEIKKI.
Iltahan nyt on.
MUSTA-PEKKA.
Iltako? (Nauraa niinkuin löylynlyömät nauravat.)
MAILMAN HEIKKI.
Mutta jopa on sinulla liian raju viikate. Ketä muita tulee?
MUSTA-PEKKA.
Iso-Iivari ja Vesla. Isolla-Iivarilla on vielä julmempi viikate. Mistä sinä noin paljon kaloja olet saanut? Viikon vihollinen kun on iso... iso... Mikä tämä kala onkaan?
MAILMAN HEIKKI
Valaskala.
(Musta-Pekka nauraa niin että kartano kaikuu.)
MAILMAN HEIKKI.
Minä sanon sinulle yhden asian Pekka, mutta et saa sanoa kenellekään. Ja jos teet niinkuin minä neuvon, niin minä ensi jouluna laitan kannun viinaa.
MUSTA-PEKKA.
Kannun viinaa! Ha, ha, ha. Olisi vielä sitä Norjan viiniä, jota oli ennen ja sitten kartuusi tupakkaa.
MAILMAN HEIKKI.
Minä toimitan Norjan viiniä ja kartuusitupakkaa. Tästä saat jo pikanellia suuhusi. Nämä ovat niitä hyviä, niitä puolen markan rullia. Otapas siitä aika mälli aamu tuimaan.
MUSTA-PEKKA (Ottaa, purasee pitkän palasen ja tukkii poskeensa).
Onpa kyllä, on tuorettakin kuin fläski.
MAILMAN HEIKKI (Syrjään).
Mielinpä laittaa tässä oikein hauskaa Rantatuomaalle ja vähä muillekin.
(Justiina ja piika alkavat liikuskella pihasalla).
JUSTIINA.
Heikki, tulepa aamukahville.
MAILMAN HEIKKI
Pekka, mene sinä ryyppäämään aamukahvit! Minulla on tässä nämä kalatkin vielä... Menehän vaan... Jätä viikatteesi siihen kaivoa vasten... Juuri niin.
MUSTA-PEKKA (Menee oikealle).
MAILMAN HEIKKI (Rientää sukkelaan navetan puolelle, palaa sieltä kädessä viila, jolla alkaa viilata Pekan viikatetta poikkivikaan juuren puolesta).
Hyvä tulee. Nyt kun se pari kertaa sillä lyödä suhahuttaa, niin silloin se katkeaa kuin korte. Nyt on parhaiksi.
(Panee sukkelaan viikatteen entiselle paikalle ja ottaa kalat kaivon kannelta).
MUSTA-PEKKA (Tulee).
Hyvää oli kahvi. Mikä se oli se sinun asiasi äsken, josta Norjan viiniä lupasit?
MAILMAN HEIKKI.
Ei muutakuin että kun alatte, niittää niin jos sattuu että sinua vastustaa, jos käy viikate kiveen tai muuten viottuu, niin nakkaa viikate heinikkoon ja huuda: siinä on maatiaisrotunen! Se on taika.
MUSTA-PEKKA.
Vaan muistankos minä...
MAILMAN HEIKKI.
Sano nyt minun perässäni: siinä on maatiaisrotunen.
MUSTA-PEKKA.
Siinä on maatiaisrotunen!
MAILMAN HEIKKI.
Sano vielä kerta!
MUSTA-PEKKA.
Siinä on maatiaisrotunen! Onkos oikein?
MAILMAN HEIKKI.
Oikein on. Muista nyt tehdä niinkuin olen sanonut, niin saat nähdä, että tulee Norjan viiniä ja kartuusi tupakkaa.
MUSTA-PEKKA.
Kyllä minä nyt! Maatiaisrotunen... maatiaisrotunen... maatiaisrotunen...
MAILMAN HEIKKI (Vie kalat navetan puoleen. Mennessään.)
Oikein Pekka! Mutta elä sano että muut kuulevat.
MUSTA-PEKKA.
Norjan viiniä ja kartuusia. Ha, ha, ha.
(Rantatuomas, Iso-Iivari ja Vesla tulevat vasemmalta kujasta. Isolla-Iivarilla ja Veslalla viikatteet olalla.)
RANTATUOMAS.
Pekka on jo täällä, näenmä.
VESLA.
Täällä näkyy pyörivän.
RANTATUOMAS.
Ja nyt pojat! Muistakaakin, että lyötte miehen lailla! Pekka, tule tänne sinäkin!
(Pekka menee viikatteineen joukkoon).
RANTATUOMAS.
Viikatteet on Alakylän seppä terottanut ja pajottanut. Ne pitäisivät olla maailman parhaita. Ja sen minä sanon vielä kerran pojat, että jos voitamme, niin ei viinoja jouluna puutu. Onhan viikatteenne kunnossa ja muutenkin sopivat?
NIITTOMIEHET.
Hyvät nämä ovat.
RANTATUOMAS (Pannen kiinni takkiaan, jonka alta pullottaa pullon mallista).
Eilen olemme sarat mitanneet todistajain läsnäollessa. Tuossa ne ovat alangossa saunan vieressä. Timoteitä pystää kuin seinää ja sileät kedot muutenkin. Lähdemme katsomaan.
(Menevät rantaan päin, Rantatuomas edellä, miehillä viikatteet olalla).
VESLA.
Annapas tulla koneen rämpyttämään...
ISO-IIVARI.
No kaatuu sitä meilläkin.
(Katoavat rantatielle).
JURVA (Tulee paitahihasillaan ja menee juoksujalassa navetan puoleen).
Nyt se jo on täällä miehineen.
LUIKESUO ja TÖRMÄ (Tulevat vasemmalta kujasta).
LUIKESUO.
Tuonnepa taisi Rantatuomas miehineen mennä saralle.
TÖRMÄ.
Sinne menivät.
LUIKESUO.
Tämä kilpaniitto luulen tekee tuon miehen vielä villimmäksi. Jos nyt voittaa noilla kolmella miehellä koneen, niin sen voipi arvata, että jo saapi vettä myllyynsä.
TÖRMÄ.
Toivomme, ettei voita. En ymmärrä mitä Jurvakin ajatteli, kun meni tuon hölmön kanssa vetoa lyömään. Joutavana sitä tuntui pitävän agronoomikin, Ilola.
LUIKESUO.
Minusta oli aivan oikein, että Jurva löi vetoa. Siitä se olisi jahkassut lakkaamatta jos ei kukaan olisi uskaltanut vetoa lyödä.
TÖRMÄ.
Onhan se niinkin. Oletko muuten kuullut mistä hän nyt vimmastuu? Kuuluu emännälleenkin eräänä iltana ärjyneen kuin metsällinen.
LUIKESUO.
Kyllä minä tässä eräänä päivänä kuulin, kun meidän renkipojat puhelivat Rantatuomaasta ja kutsuivat maatiaisrotuseksi... Sitäkö sinä...?
TÖRMÄ.
Se on alkujaan tapahtunut kuulema niin, että kun oli kirkolla tullut puhe, että minkä näkösiä ne maatiaisrotuset lehmät oikeastaan ovat joita näyttelyynkin vaadittiin, niin oli lukkari, joka on semmonen konna, selittänyt sen Rantatuomaalle.
LUIKESUO.
Miten oli selittänyt?
TÖRMÄ.
Oli sanonut, että ne maatiaisrotuset lehmät ovat semmosia matalajalkasia ja leveitä löpsiä... ja katsonut Tuomaaseen ja väliin naureskellut... Sen olivat siinä likellä seisovat pojanhuijarit kuulleet... Ja kun Rantatuomas oli suuttunut ja käskenyt kanttorin helvettiin, niin... Nyt kuuluvat kutsuvan aivan maatiaisrotuseksi... Siitä kuuluu vimmastuvan kun tulinen hiisi. Mutta kyllä minä uskon, että Mailman Heikilläkin on osaa siinä jutussa...
LUIKESUO.
Sen minäkin uskon. Heikki ei saata unhottaa sitä, että häntä huutolaisena huonosti kohdeltiin Rantatuomaalla.
TÖRMÄ.
Voipi hyvinkin niitä aikoja muistella. Karvas mieli sillä näkyy olevan Rantatuomaalle, — sen kaikesta näkee.
JURVA (Tulee aika vauhtia navetan puolesta).
Kas, jopa ovat miehet paikalla! Terve! (Kättelevät).
(Mailman Heikki tulee navetasta).
JURVA.
Kuules Heikki! Kun olet kauroja vienyt tuonne niitylle, Luikesuon Ruskolle, niin hommaa niittokone sinne sarkain päähän... Naapurit olkaa hyvä... Lähdemme tästä aamukahville. Rantatuomas niittomiehineen meni sarkoja tarkastelemaan.
(Lähtevät verkalleen menemään oikealle).
LUIKESUO.
Kuinka tuntui kone hyvältä? Kuulin että olitte eilen koettaneet.
JURVA.
No sillä katkeaa heinä kuin partaveitsellä. Ja meidän Laukkikin, vaikka on semmonen pienonen hevonen, veti aika kyytiä konetta. Tavallinen hevonen sen näkyy vetävän.
LUIKESUO.
Kyllä se sitten on paljoa keveämpi kuin se Aspoorini-kone, joka tässä takavuonna oli Antinjuntilla. Sitähän ei vetänyt kenenkään hevonen.
JURVA.
Aivan erimallinen tämä on. Tuota noin... itse kai sinä ajat?
LUIKESUO.
En missään nimessä. Enhän ymmärrä koko koneesta mitään...
JURVA.
Ei sinun tarvitsekaan muuta kuin ajat vaan hevostasi ja annat mennä minkä jaksaa. Tämä agronoomi Okmanni on luvannut nostaa ja laskea terän.
LUIKESUO.
No ajaa minä kyllä osaan ja otin minä ruoskan varaksi jos Rusko alkaisi vintturoida.
JURVA.
No hyvä tulee sitten.
TÖRMÄ.
Saisi nähdä kuinka tuossa käypi? Oikein tässä innostuu, vaikkei asia kuulukaan minuun.
JURVA.
Oletpa todistajana kuitenkin.
(Justiinan ääni kuuluu).
JUSTIINAN ÄÄNI.
Tulkaapa nyt sieltä aamukahville.
JURVA.
Miehet, lähdemme nyt. (Menevät).
MAILMAN HEIKKI (Ottaa viikatteen ja lähtee rantaan).
JUSTIINA (Tulee).
Heikki! Mene sinä ja käske Rantatuomaan isännänkin tulla kahville. Ja tule itsekin!
(Menee takaisin).
MAILMAN HEIKKI (Menee viheltäen rantaan).
ÖKMAN (Tulee oikealta, haukottelee ja katselee taivaalle).
Taitaapa tulla pouta monesta aikaa. Sopiihan pitää esitelmä pihalla.
(Rantatatuomas tulee rannasta, johon hänen niittomiehensä ovat jääneet. Tervehtii Ökmania, kohottamatta lakkiaan).
ÖKMAN.
Hyvää huomenta! Ellen väärin muista on se talokas Rantatuomas tästä kylästä?
RANTATUOMAS.
Niin olen.
ÖKMAN (Käy kättelemään).
Ja teillä on tänään kilpaniitto! Kaikki siis näkee ennenkuin kuolee. Mitä vaan ajattelitte ruvetessanne kilpaa niittämään koneen kanssa! (Nauraa).
RANTATUOMAS.
Niitetyt ne ovat niityt täälläkin vaikka ei ole yhtään konetta ollut.
ÖKMAN.
Onpa tietenkin. Mutta toista on kuitenkin koneen niitto. Tappaatte vedon!
RANTATUOMAS.
Sittenhän tuon uskoo kun näkee.
ÖKMAN.
Se on sitä ennakkoluuloa! Sitä sitkeätä, itsepäistä suomalaisuutta, härkäpäisyyttä ja...
RANTATUOMAS.
Mitä te sanotte?
ÖKMAN.
Sanonpahan vaan että kaikenlaisia teille täällä johtuu mieleenkin! En ole muualla kuullut moisesta kilpaniitosta puhuttavan.
RANTATUOMAS (Ylpeästi).
Tämä on meidän asia eikä siihen pitäsi olla puhumista teillä enempää kuin muillakaan...
JUSTIINA (Tulee).
Rantatuomaan isäntä! Tulkaa käymään täällä sisällä! (Rantatuomas menee).
ÖKMAN (Yksin).
Siinä on yksi jästipää! Eiköhän hän vähä taltu jahka tässä aletaan niittää. Jahaa! Herttanen aamu nyt vaan on! Veli Ilola taitaa vielä olla unettaren helmassa. Illalla läksi hän uistille morsiamensa kanssa. Liekö tullut uistituksi! Taisi mennä yö kurttiseeraamisessa. Sievän tytön hän löysi. Eipä täälläpäin ole toista semmostakaan. No onneksipa olkoon hänelle. Hyvä mies on Ilolakin, kunnon vaimon kannattaakin.
MAILMAN HEIKKI (Tulee rannasta).
ÖKMAN.
No moron Heikki! Mitä Heikille kuuluu?
MAILMAN HEIKKI.
Eipä muuta kun paljasta hyvää.
ÖKMAN.
Vai paljasta hyvää! Eikös Heikkiä vähä naurata kun niittokone tuli taloon.
MAILMAN HEIKKI.
Vähemmästäkin sitä tavallinen ihminen on byvillään.
ÖKMAN.
Heikkikö se on ollut puhemiehenä Nyrkkisen emännälle!
MAILMAN HEIKKI.
"Minä ja muut", sanoi Päivärinta.
ÖKMAN.
Heikki taitaakin olla hyvä puhemies. Niinpä on kuulunut, että Nyrkkisen emäntä ottaa miehen niinkuin... niinkuin...
MAILMAN HEIKKI.
Niinkuin apulantaa säkistä...
ÖKMAN (Nauraa).
No vaikkapa niinkin. Se on rahakas leski. Kerrotaan hänellä olevan ainakin viisikymmentätuhatta pankeissakin.
MAILMAN HEIKKI.
Ja siihen kaksi taloa... ja tämmönen emäntä...
ÖKMAN.
So, so. No, no!
(Iso-Iivari, Musta-Pekka tulevat pihaan. Viikatteet ovat he jättäneet niitylle, ovat hienosti nousuviinassa. Ökman menee kujan taakse vasemmalle).
ISO-IIVARI.
Jo me konetta katselimme. Onpa pirussa sentään se terä kirkas ja pitkä ja semmoset hampaat kuin... niinkuin...
MAILMAN HEIKKI.
Niinkuin lohikäärmeellä.
ISO-IIVARI.
Niinpä tietenkin. Olla pitääkin.
VESLA.
Niin ilmankin, että heinä katkeaa.
MUSTA-PEKKA.
Niin vain, jo vain! Hohoo sentään!
ISO-IIVARI.
Ja siinä on niitä koukkuja, käyriä, rattaita ja ruutinkeja niinkuin... niinkuin...
MAILMAN HEIKKI.
Niinkuin masiinissa.
ISO-IIVARI.
Niinpä tietenkin. Olla siinä pitääkin.
VESLA.
Niin ilmankin. Kuinkapa muutoin!
MUSTA-PEKKA.
Jo vain, niin vain. Hih!
ISO-IIVARI.
Ja koko rustinki on niinkuin... on niin juuri kuin...
MAILMAN HEIKKI.
Niinkuin mikä juuri...
ISO-IIVARI.
Niinpä tietenkin.
VESLA.
Niin ilmankin.
MUSTA-PEKKA.
Niin Vain, jo vain. (Pyörähtää Leveästi ympäri, lyö näppiä ja laulaa):
Ja Harsin Pekka se Jarhoisessa, hän se paljon hommaa: Sahaa käyttää ja viinaa myypi. Kenen ne lienevät omaa?
VESLA.
Lähe panemaan hevonen valjaisiin ja rupeamme koettamaan!
ISO-IIVARI.
Helvettiinkö se nyt meni? Tässä haihtuu paras humala ja mikä siitä niitosta sitten tulee.
MUSTA-PEKKA.
Onpa lasissa vielä tuolla saunan alla. Hei pojat! Hei pojat noita pitkiä pieksunvarsia ja tuota luhtaa kuin taikinaa!
ISO-IIVARI.
Niinpä tietenkin.
MAILMAN HEIKKI.
Niinpä tietenkin, niin ilmankin, niin vain, jo vain. Pekka on näenmä, laiskimmillaan.
RANTATUOMAS (Tulee sisältä, höyryävä sikaari suussa).
Nyt pojat lähdemme jo valmiiksi työpaikkaan!
(Musta-Pekka pyörähtelee kantapäällä ympäri ja lyö näppiä).
MUSTA-PEKKA.
Noin vaan!
RANTATUOMAS.
Mies! olethan jo humalassa.
MUSTA-PEKKA.
Haista nyt! (Lyö näppiä ja rallittaa).
RANTATUOMAS (Syrjään).
Kahdesta ryypystäkö tuo nyt tuli hutikkaan! (Houkutteievalla äänellä). Miehet, lähdemme nyt! Pekka tule pois! (Hän menee itse edellä, toiset perässä, Pekka jälkimmäisenä näppiä lyöden ja rallattaen).
MAILMAN HEIKKI (Katsellen heidän jälkeensä).
Siinä menee yhteiskunnan miehiä! Oikein pulska sakki. Antaisi nyt vaan sitä viinaansa noille pöllöille pari ryyppyä mieheen vielä, niin kyllä tulee niittomiehistä nahkapoikia.
ÖKMAN (Tulee sisältä, johon äsken meni).
Kävivätkö nuo miehet tässä pihalla?
MAILMAN HEIKKI.
Kävivät. Sanoivat katselleensa meidän niittomiestämme.
ÖKMAN.
Tosi tästä taitaa tulla ainakin. Ovatko ne hyviäkin niittomiehiä nuo Rantatuomaan miehet?
MAILMAN HEIKKI.
Parhaimpia ne täällä päin ovat, varsinkin Iso-Iivari ja Musta-Pekka. Veslä nyt ei ole juuri miesten parhaita, vaan on niittomieheksi hänkin melkonen.
ÖKMAN.
Tosi tästä tulee. Tässä pitää alkaa hommata. Sekö se on se vankka rusko, jota Luikesuo äsken etehen talutti?
MAILMAN HEIKKI.
Se se on.
ÖKMAN.
Jahaa, jahaa. Missähän isäntä on?
MAILMAN HEIKKI.
Eikö liene pirtissä.
ÖKMAN.
Mutta Ilola? Hänenhän piti myöskin olla läsnä. Onko häntä näkynyt liikkeellä tänä aamuna?
MAILMAN HEIKKI.
Nukkumassa varmaan. Koko yön ovat olleet uistelemassa.
ÖKMAN.
Ovatko saaneet kaloja?
MAILMAN HEIKKI.
Saapihan pyytäjä aina. Siitä tuli Ilolasta vävy taloon. Niinkauvan hän kulki täällä neuvomassa, että otti tyttären palkakseen.
ÖKMAN.
Saikin hyvän palkan. Saisin minäkin semmosen ylimääräisen palkkion!
MAILMAN HEIKKI.
Katselkaa kaivon paikkaa tekin. Osasipahan oikeaan Söderqvistkin...
ÖKMAN (Nauraa).
Jaa, jaa, se se oli, se se oli! Kun en ole muistanut miten sitä sanotaan kun kosimaan mennään, vaikka Ilola minulle sitä jutteli. "Kaivon paikkaa katsomaan", ha, ha, ha. Vaan tuskin niitä enään olisikaan kaivon paikkoja katseltavanakaan.
MAILMAN HEIKKI.
On niitä vielä.
ÖKMAN.
Taitaa olla!
MAILMAN'HEIKKI.
On niitä. Tässä naapurissakin, Luikesuolla on saakelin leveä tyttö ja komea...
(Jurva, Törmä ja Luikesuo tulevat sisältä).
JURVA.
Jaa. Agronoomi on jo hommassa. Tulivat niin varhain nuo Rantatuomaan miehet että... Kuinka olette hyvin nukkunut?
ÖKMAN.
On nukuttu. Hyvin olen nukkunut. Kilpaniitto tulee siis ainakin?
JURVA.
Tosi tässä on. Ei se usko tuo Rantatuomas muuten enkä minäkään anna tällä kerralla myöten. Kävipä sitten kuinka kävi!
ÖKMAN.
Oikein! Semmoselle härkäpäälle pitää näyttää. Ei muuta kuin menkää valjastamaan hevonen! Minä hiukan vaihdan pukuani! (Menee oikealle).
MAILMAN HEIKKI.
Tästä tulee lystiä kohta.
JURVA.
Onko se noille hupsuille antanut viinaa?
MAILMAN HEIKKI.
Kuinkas muuten! Luonto pitää olla kovana. Kyllä ne nyt niittävät kuudesta miehestä.
JURVA.
Ei se viina kauvaa auta.
LUIKESUO.
Viinat sillä on aina niityllä mukanaan.
(Iso-Iivari, Vesla ja Musta-Pekka tulevat pihaan paitahihasillaan ja viikatteet olalla. Rantatuomas vähä jälempänä).
ISO-IIVARI.
Valmiina ollaan. Nyt niityn laitaan pian eli me lähdemme alottamaan.
VESLA.
Niinpä tietenki. Tulkaa panemaan mäsiini käymään!
JURVA.
Juuri heti. Malttakaa yks' viis' minuuttia.
ISO-IIVARI.
Saakeli kun tästä päästään... (Tekee niittoliikkeitä viikatteellaan).
MUSTA-PEKKA (Veisaavalla äänellä: Ja pois makia mailma jää. Ökman tulee pieksujalassa ja paitahihasillaan).
RANTATUOMAS (Saapuen miesten luo).
Onko teillä tahkot tallella?
VESLA.
Tallella on tarvitessa. (Ottaa pieksun varresta tahkon).
MUSTA-PEKKA.
Norjan viiniä ja kartuusi tupakkaa... Ojan äijä raukka ja pappilan Samppi... hih ja haa! (Pyörähteiee kantapäällään).
ÖKMAN.
Nyt lähdemme. Onko koneöljyä riittävästi?
JURVA.
On.
(Mailman Heikki kuiskaa Pekalle korvaan ja tarjoaa pikanellia).
ISO-IIVARI.
Poutapäivä ja hyvä ruoka! Nyt kukka katkeaa! (Tekee rohkeita liikkeitä).
VESLA.
Jo nyt masiinikin pikiä lykkää...
MUSTA-PEKKA.
Maatiaisrotunen... maatiaisrotunen... maatiaisrotunen... Iivari! katsopa tuota lännen taivasta... (Lähtevät kaikin rantaan).
MAILMAN HEIKKI.
Lyökää pojat että maailma laulaa! Näyttäkää kuinka oikeat niittomiehet niittävät! Että tuo agronoomikin saapi viedä kotipuoleensa terveisiä täältä, kuinka täällä kolme komeaa miestä niittää enemmän kuin kaiken maailman Teeringit ja Ospuurnit. Lykkyä pojat!
ISO-IIVARI (Kääntyen taakseen katsomaan).
Nyt varekset heräävät ja kaakkurit kirkuvat, kun...
VESLA.
Ja Luikesuon Ruskolta patit pienenevät!
MAILMAN HEIKKI.
Nyt urheilijat menevät... Hellerei!
JURVA (Kävellen kahakäteen).
Sais nähdä, sais nähdä!
MAILMAN HEIKKI.
Hyvä tulee, hyvä tulee, sanoi Vuopion Alpetti. Katsokaas vaan kuinka ne hutikoissaan pyörähtelevät...
JURVA.
Kyllä minä muuten uskon hyvin käyvän, mutta jos osuisi kone menemään rikki...
MAILMAN HEIKKI.
Kyllä niillä niittomiehilläkin siksi joku paikka neuvoissa särkyy...
JURVA.
Ei sitä tiedä. Saisi nähdä... saisi nähdä.
LUIKESUO (Huutaen pihalle).
Jurva hoi! Tulkaa pois jo aletaan!
JURVA (Huutaen Luikesuolle).
Kyllä minä näen täältäkin! Antakaa mennä vaan!
MAILMAN HEIKKI (Huutaen).
Painuu vee! Lekoo! Huiluvee! (Koneen ääni alkaa kuulua. Hetken kuluttua kuuluu Rantatuomaan julma huuto): Sinä helvetin mustilainen, kun katkasit viikatteen!
MUSTA-REKKA (Juoksee pihaan, katkennut viikate olalla).
Vai pärepuuta kun päälle tulee... (Pihaan tullessa). Norjan viiniä ja kartuusi tupakkaa... Piru kun meni viikate poikki. Maatiaisrotunen... maatiaisrotunen. (Hän juoksee pihan poikki ja katoaa kujasta vasemmalle).
JURVA
Mitä tämä nyt on!
MAILMAN HEIKKI.
Nämä ovat Olympialaiset kilpailut. Tämä oli suomalainen juoksija joka jo vihkasi sivu... kyllä siellä vielä tulee muitakin... iirlantilaisiakin... (Nauraa ja menee katsomaan kujalle, johon Pekka katosi). Tuolla Pekka mennä vihmoo niinkuin piru olisi perässä.
JURVA.
Oliko se katkassut viikatteensa?
MAILMAN HEIKKI.
Vissimmästi, koska poikki näkyi olevan.
JURVA.
No eihän siitä sitten... No sepä nyt oli...
MAILMAN HEIKKI.
Te olette voittanut vedon.
(Rantatuomas tulee täyttä vauhtia, läähättäen ja paitahihasillaan).
RANTATUOMAS.
Tuo mustilainen kun katkasi viikatteen... Eihän tästä... En minä... Uusi yritys... Menikö se tästä pihan lapi lurjus... Saisin hänet kämmeniini... Hohoo...
MAILMAN HEIKKI.
Turha vaiva juosta enään Pekan perässä. Hän meni kuin lentävä lintu, viikate pyrstönä perässä, pelkäsi tietysti selkäsaunaa ja tukan jauhatusta, jonka hän hyvin on ansainnut. Katkasee ensin viikatteen ja sitten lähtee lujaa vielä pakoon juoksemaan. Olisi saanut minulta viikatteen lainaksi...
RANTATUOMAS.
Ja niin hyvä viikate! Mitä tuolle kelvottomalle nyt teen? Ja miten minä nyt? Ei, pois minä heitän...
MAILMAN HEIKKI.
Te tappaatte vedon, — ei muuta. Menetätte niinkuin Hermansonni kortilla...
RANTATUOMAS.
Minäkö? (Hätäilee ja hoppuaa. Yrittää juoksemaan Pekan jälkeen, mutta palaa samaa vauhtia takasin. Huomaa Mailman-Heikin nauravan).
RANTATUOMAS.
Mitä perkelettä sinä naurat poika! Häh? Minä opetan sinut... (Hätäilee yhä enemmän. Niittymiesten joukosta kuuluu naurua).
RANTATUOMAS (Viittailee niitylle ja huutaa.)
Iso-Iivari ja Vesla! Heittäkää pois! Heittäkää pois! En minä ole vielä millekään.
ÄÄNI NIITYLTÄ.
Kone on niittänyt kohta puoli sarkaa.
RANTATUOMAS.
Niittäköön vaikka neljä. Haukkui vielä riivattu...
JURVA.
Mitäs otit lyhytjärkistä miestä niittomieheksi! Siinä se nyt oli.
RANTATUOMAS.
Siinä se nyt oli. Mutta en minä ole vetoa menettänyt! Vasa?
JURVA.
En tiedä, sillä sarka ei ole vielä kumossa.
RANTATUOMAS.
Tulinen helvetti kuitenkin... (Lähtee juoksemaan niitylle päin).
JURVA (Menee kujalle). Jopa tuli ukolle hätä. Mielinpä häntä vähä kiusotella! Katsos vaan Heikki! Nyt on kohta sarka niitetty. Onpa lemmon vankka hevonen tuo Luikesuon Rusko.
MAILMAN HEIKKI (Mennen Jurvan viereen).
Ja tuo Ökmanni näkyy olevan hyvä hevosen ohjaaja ja koneenhoitaja. Niinhän tuo käy, että viheltää.
JURVA.
Minä en ymmärrä miten Pekka viikatteensa katkasi! Noilla saroilla ei pitäisi olla yhtään kiveäkään.
MAILMAN HEIKKI.
Se oli sallimus. Ottakaa ukko lujalle vaan! Tuolta se nyt juoksee vihasta vauhtia viikate-kappale kädessä.
(Rantatuomas edellä Iso-Iivari ja Vesla perässä saapuvat pihaan. Törmäkin joukossa. Mailman Heikki menee sisälle, taakseen silmäten).
RANTATUOMAS (Näyttäen Jurvalle katkennutta viikatetta).
Katsokaas... katsokaas... Tämä on selvästi viilattu poikki vikaan. Katsokaa hyvät ihmiset: poikki vikaan on viilattu. Kummako sitten on, että katkeaa?
JURVA.
Ei vähääkään kumma.
RANTATUOMAS.
Siinäpä se onkin pykälä...
TÖRMÄ.
Mitäs panit poikki vikaan viilatun viikatteen?
RANTATUOMAS.
Viikate terve ja sileä kuin timantti-puikko, kun minä varteen köytin... Mutta kenen on työtä tämä viilaus?
TÖRMÄ (Menee Jurvan viereen).
Mahdoton minun on tietää. Mutta luultavasti on Pekka itse sen tehnyt. (Kuiskaamalla Jurvalle). Anna hänen olla alallaan. Jos pääsee suuttumaan, niin hän ei anna Aitamännikköä karjanäyttelyä varten. Elä ärsytä häntä!
JURVA.
Aivan oikein. En ollut sitä muistaakaan.
RANTATUOMAS.
Tämä on harmillista... Ja sen Pekan mänttään ruomaksi loukkoon...
ISO-IIVARI.
Tahallaan löi viikatteen poikki...
VESLA.
Mitä sitä hullua ottikaan niitylle!
RANTATUOMAS.
Pääasia on, ettei kumpikaan ole voittanut. Eikö niin Jurva?
JURVA.
Sanokoon tuo Törmä, joka tuntee lakia!
TÖRMÄ.
Kyllä se tavallaan on niinkin, mutta miks'eivät nämät toiset niittäneet?
RANTATUOMAS (Kääntyen kiivaasti Ison-Iivarin ja Veslan puoleen). Niin, miks'ette niittäneet? Sanokaapa!
ISO-IIVARI.
Huusitte itse, että heittää pois!
VESLA (Kuiskaa Rantatuomaan korvaan).
RANTATUOMAS.
Ei puhettakaan enään! Viinat minä vielä teille kelvottomille...
VESLA.
Kyllä muistamme tämän asian!
RANTATUOMAS.
Niin tehkää! Mitä Törmä arvelee?
TÖRMÄ.