Part 4

Siitä oli minulla ja Ökmanilla puhe tänä aamuna. Mutta Ökman on omantakeinen mies, joka tekee niinkuin oikeaksi näkee. Niin että kyllä minunkin uskoni on, etteivät Rantatuomaan lehmät tule saamaan palkintoa. Mutta lähdemme tästä kävelemään ja katselemaan.

JURVA.

Kello näkyy jo olevan kymmenen. Ei kai ole enään pitkää aikaa ennenkun palkintotuomaritkin tulevat.

(Lähtevät kävelemään perälle päin, ja poistuvat näyttämöltä. Palkintotuomarit: Ökman, Söderqvist, Luikesuo, Justiina ja Mukkalan Ville tulevat oikealta. Viimeksi mainittu on puettu mustaan siipitakkiin ja näyttää peräti koomilliselta).

ÖKMAN.

Jaa, nyt alkaa tarkastuksemme. Kuten olen neuvonut, on jokaisen numeron kohdalle annettava arvolause... niinkuin olen sanonut...

LUIKESUO.

Me ymmärrämme.

(Ottavat esille muistikirjansa. Mukkalan Ville kumartelee).

ÖKMAN.

Ja muuten on noudatettava kaikkia niitä sääntöjä ja määräyksiä, joista puhuin ja määräsin. Tämä on nimittäin suoraa peliä eikä persoonallinen tuttavuus saa tulla kysymykseen. Muistakaa se!...

SÖDERQVIST.

Eikä ole otettava huomioon mitä omistajat tahi hoitajat lörpöttelevät.

LUIKESUO.

Ei ilmankaan.

(Mukkalan Ville kumartelee).

RANTATUOMAS (Tulee vauhdissa oikealta).

Mitä helvettiä tämä on, että tuommonen knapsu otetaan palkintotuomariksi! (Osottaa Mukkalan Villeä). Minä en kärsi maani päällä tuommosta lentävää varesta...

ÖKMAN.

Isäntä on hyvä ja tyyntyy! Ei hänen sanansa tule palkinnoita pilaamaan. Ville on taitavana lehmän tuntijana palkintotuomariksi valittu.

(Ville kumartelee).

RANTATUOMAS.

Olkoon sitten joukossa, mutta mitä se tuolla kirjalla tekee.

ÖKMAN.

Komeutena se on voirasia niityllä.

(Ville kumartelee).

RANTATUOMAS.

Siipitakissa ja patineissa se vielä kummittelee...

ÖKMAN.

Siivethän variksellakin toki ovat.

RANTATUOMAS.

Kyllä minä tunnen tämän hännänheiluttajan. Se on kiukkunen minulle, kun en antanut hänelle torpan paikkaa...

ÖKMAN.

No mitäs isäntä nyt joutavia jaarittelee. Katsokaa te vaan, että kaikki käy laillisesti.

RANTATUOMAS.

Laillisesti se pitää käydäkin...

ÖKMAN.

Kyllä me tunnemme lain.

SÖDERQVIST.

Ja asetukset.

RANTATUOMAS.

Minä tunnen myöskin ne molemmat ja saan vielä muistuttaa, että koko hoito on minun maani päällä...

ÖKMAN.

Senkin me tiedämme. Ja nyt lähdemme!

(Lähtee edellä kävelemään vasemmalle, toiset perässä. Mukkalan Ville jälkimmäisenä).

RANTATUOMAS (Ottaen Villeä takinliepeestä kiinni).

Muista sinä vaan Ville, että panet hyvät merkit meidän Kullankukalle ja Reesantille.

MUKKALAN VILLE (Puhuu akkamaisella äänellä, tehden vaimoväen tapaan liikkeitä). Hyvä isä kulta kun repii mun ponksuurini. Laske irti heti!

RANTATUOMAS.

Minä halkasen sinun takkisi niskaan asti, joll'et pane hyviä merkkejä...

MUKKALAN VILLE.

Hyvä isä... Löysää irtil Jumalaton mies!

RANTATUOMAS.

Mene sitten vietävän hankisääski!

(Ville rientää toisten perään ja katoaa näyttämöltä).

RANTATUOMAS.

Pakosta niitten nyt on antaa ensimmäinen palkinto meidän lehmille! On se hauskaa sitten nähdä sanomalehdessä, että talokas Aapo Rantatuomaan lehmät Kullankukka ja Reesantti ovat saaneet ensimmäisen palkinnon. Mahtanee se kaivella näitä hyviä naapureita. Pakosta on antaa. Söderqvist pelkää vielä käräjäasiaa, jonka voin nostaa vielä pystyyn ja muistakoot, että minun maani päällä on koko homma. (Sytyttää sikaarin). Sinne kuuluu Kariojan Jaakkokin tuoneen lehmänsä... laiha kuin krapa ja pieni. Eivätkä ne näyttäneet minusta Nyrkkisen lehmätkään paljon paremmilta. Entä Törmän? Ikäloppu lehmä! Liekö lypsänyt koskaan. (Kävelee edestakasin). Heidän maatiaisrotusensa! En viitsi kuunnella. Kariojan Jaakolla kuuluu mukamas olevan maatiaisrotunen lehmä... Ja Törmällä toinen... Kantänka! Vaan kysyn heti, että myydäänkö Törmän talosta voita enempi kuin meiltä! Siinä taitaa tulla umpi eteen herroilla...

(Mailman Heikki tulee vasemmalta).

MAILMAN HEIKKI.

Eikös isäntä olekaan palkintotuomarina?

RANTATUOMAS.

Minä olen jäävi, minulla on kaksi lehmää näytelmässä. Joko siellä lehmiä tunnusteltiin?

MAILMAN HEIKKI.

Siinä näkyivät pyörivän Kariojan Jaakon lehmän ympärillä.

RANTATUOMAS.

Eipä siinä ollut minusta tunnustelemista eikä katselemista. Laiha ja pikkanen kuin saivar.

MAILMAN HEIKKI.

Kummalta minustakin näytti, kun paljon komeampia oli vieressä...

RANTATUOMAS.

Jaa, niinpä minäkin luulen. Näitkö meidän lehmiä...?

MAILMAN HEIKKI.

Kaukaa ne jo teidän lehmät erotti. Nyrkkisen lehmätkin olivat kuin hiehoja vieressä. Vaan pahoin minä pelkään, että tekevät vääryyttä, kun Nyrkkisen uusi isäntäkin on palkintotuomarina...

RANTATUOMAS.

Vaan tiedätkö Heikki, että tämä männikkö on minun ja käräjäasia agronoomin kanssa on vielä keskissä...?

MAILMAN HEIKKI.

Kyllä teillä on hyvä puoli päällä! Ottakaa kovasti maanvuokraa jos eivät palkitse Kullankukkaa ja Reesanttia.

RANTATUOMAS.

Pois minä ajan maani päältä Mukkalan Villen, sen harakan, olivat palkintotuomariksi valinneet. Mutta minä olen semmonen poika, joka en hätäile...

MAILMAN HEIKKI.

Teidän on tämä Aitamännikkö... Ajakaa kaikki pois!

(Nyrkkisen emäntä tulee oikealta).

NYRKKISEN EMÄNTÄ.

Missä palkintotuomarit ovat. Minulla olisi asiaa Hyykylle... No täällähän tuo Heikki onkin. Menikö Musta-Pekka Mattia hakemaan?

MAILMAN HEIKKI.

Matin perään lähti, metsikköön katosi... jäljille pääsi. Kyllä Pekka Matin näyttelyyn tuopi.

NYRKKISEN EMÄNTÄ.

Minun pitää tavata Hyykyä... minä vaadin että Matti tarkastetaan sitten jälestäpäin.

RANTATUOMAS.

Ketäs Hyykyä emäntä meinaa?

NYRKKISEN EMÄNTÄ.

Agronoomia tietenkin...

MAILMAN HEIKKI.

Tuolla Hyyky on lehmäin keskellä... Huudanko minä tänne?

NYRKKISEN EMÄNTÄ.

Elä sinä... Kyllä minä itsekin... (Menee vasemmalle ja huutaa). Hyyky hoi! Hyyky hoi!...

RANTATUOMAS.

Antakaa palkintotuomarien olla rauhassa!

(Hetken kuluttua tulee Söderqvist).

NYRKKISEN EMÄNTÄ.

Minulla on vähän kahdenkeskistä asiaa... tule tänne syrjään!

SÖDERQVIST (Kärsimättömänä).

Mitä sinä täällä lojuat! Etkö osaa sanoa Hugo... Ei minulla nyt ole aikaa... (Menee takasin).

NYRKKISEN EMÄNTÄ (Syrjään).

Hän kiukkuilee ja on olevinaan, kun on minun kelloni ja minun rahaani taskussaan... Mutta kyllä minä vielä...

MAILMAN HEIKKI.

Näyttää siltä kuin herra agronoomi ei sallisi itseään häirittävän...

NYRKKISEN EMÄNTÄ (Suulaasti).

Mitä tämä asia sinuun kuuluu! (Menee Söderqvistin perässä).

RANTATUOMAS.

Taisipa muori suuttua.

(Iso-Iivari ja Vesla tulevat oikealta).

ISO-IIVARI.

Läksimme pyytämään palkkaamme siitä kesällisestä kilpaniitosta.

VESLA.

Meni koko päivä siinä hommassa.

RANTATUOMAS.

Mistä hyvästä teille palkka pitäsi tulla? Siitäkö, että häpäsitte itsenne ja minut, kun luulin teitä niittomiehiksi. Sitäpaitse saitte litran viinaa ja aamiaisen, kun taloon tultiin. Siinä on palkkaa semmosille niittomiehille juuri kyllä. Vasa?

VESLA.

Palkkani minä vaadin. Ja jos en muuten saa niin vaadin käräjille. Se on vissi se.

ISO-IIVARI.

Niin minäkin.

RANTATUOMAS.

Tehkää niin hyvät herrat. (Kiivaana). Mutta kävelkää pois minun maani päältä! Ja sukkelaan!

MAILMAN HEIKKI (Iskien silmää).

Mitä tässä töllistelette?

RANTATUOMAS.

Niin. Mitä töllistelette tässä!

ISO-IIVARI.

Katselemme näitä maatiaisrotusia lehmiä...

VESLA.

Niin, ja isäntiä...

RANTATUOMAS.

Parasta olikin, että menitte hyvän sään aikana.

(Vasemmalta kuuluu Mustan-Pekan ähkiminen ja kiroileminen).

MAILMAN HEIKKI.

Pekka on varmaan saanut Nyrkkisen Matin kiinni...

MUSTA-PEKAN ääni.

Kyllä pysyt! Koeta parhaasi! Vai jakelet sinä yhä piruuttasi. Näin vaan minä sonnia komentelen. Koreasti poika!

MAILMAN HEIKKI.

Se on saanut Matin kiinni... Köyttää sitä puuhun...

(Menevät vasempaan. Rantatuomas perälle).

Väliverho.

Esiripun noustua tulevat palkintotuomarit näyttämölle, taskukirja käsissään. Mukkalan Ville pyörähtelee, kirja kädessä hänelläkin.

ÖKMAN.

Olemme siis kaikki jo tarkastaneet. Kuinka monta numeroa on Mukkalan Viljellä?

MUKKALAN VILLE.

Sata neljä numeroa lehmiä, kahdeksan numeroa sonneja, herra agronoomi.

ÖKMAN.

Aivan oikein. Onko muillakin niin?

MUUT.

Saman verran on.

ÖKMAN.

Lähdemme siis taloon, vertailemme, jotta saadaan palkinnot selville.

(Nyrkkisen emäntä tulee perältä).

NYRKKISEN EMÄNTÄ.

Näytäpäs Hyyky saapiko Matti palkintoa?

SÖDERQVIST.

Kyllä kuulet sen kohta.

(Mailman Heikki ja Musta-Pekka tulevat vasemmalta).

MUSTA-PEKKA.

Ja nyt on plakkarikello minun.

MAILMAN HEIKKI.

Elä sinä hätäile vielä.

ÖKMAN.

Ilmottakaa sinne yleisölle, että palkinnot jaetaan aivan heti ja että sen jälestä puhutaan maatiaisrotusten lehmäin tuntomerkeistä.

(Rantatuomas tulee perältä, keppi kädessään).

RANTATUOMAS.

Minä tahdon tietää saavatko Kullankukka ja Reesantti palkintoa.

ÖKMAN.

Kohta saatte tietää.

(Palkintotuomarit menevät oikealle).

RANTATUOMAS.

Tästä tulee helvetin hoppu kaikille, ellei meidän lehmiä ole palkittu.

MUSTA-PEKKA (Menee Nyrkkisen emännän viereen. Naurussa suin).

Ja nyt se on plakkarikello minun.

NYRKKISEN EMÄNTÄ.

Mikä plakkarikello?

MUSTA-PEKKA.

No se, joka on agronoomilla, se kihlakello...

NYRKKISEN EMÄNTÄ.

Mitä sinä nyt hulluttelet...

MAILMAN HEIKKI.

Pekka sanoi teidän luvanneen plakkarikellon jos hän saa Matin kiinni...

NYRKKISEN EMÄNTÄ.

Mitä Pekka horisee.

MUSTA-PEKKA.

Kello tänne!

NYRKKISEN EMÄNTÄ.

Tiedä huutia!

MUSTA-PEKKA.

Kyllä minä...

(Mailman Heikki vie Pekkaa syrjään. Jurva, Törmä, Isola ja Hilja tulevat).

JURVA.

Kummaa on minusta kun ei agronoomi Ökman sanonut olevan kuin yhden maatiaisrotusen lehmän koko näyttelyssä...

ILOLA.

Jaa. Kyllä niin on.

RANTATUOMAS.

Ja kenen on se lehmä?

JURVA.

Kariojan Jaakon Hillonkukka...

RANTATUOMAS.

Semmonen... pieni kuin jaara...

JURVA.

Se on maatiaisrotunen kuitenkin...

MUSTA-PEKKA (Kävelee edestakasin ja hokee):

Maatiaisrotunen... maatiaisrotunen.

RANTATUOMAS.

Olkoon mikä hyvänsä, mutta semmosta lehmää ei vaan sovi palkita. Eihän se kuulu lypsävän kuin sen verran että kissalle kuppiseen...

NYRKKISEN EMÄNTÄ.

Ei se ollut minusta lehmän näköinenkään...

TÖRMÄ.

Väärin se taas on. Koettelin minäkin sitä Kariojan Jaakon Hillonkukkaa ja kyllä sillä minusta hyvät maitolehmän merkit ovat...

JURVA.

Niin minustakin...

RANTATUOMAS.

Vaan jos semmonen palkitaan, niin minä kysyn: Sitä vartenko tätä näytelmää pidetään, että palkitaan kaikki lamassa olevat ja huonosti hoidetut ja nälällä piinatut lehmät? Ja lihavat, parhaat maitolehmät jätetään palkitsematta?

JURVA.

Ei se niin ole käsitettävä...

ILOLA.

Ei ole tietysti kysymys lehmän lihavuudesta, vaan muutoin sen hyvistä ominaisuuksista.

RANTATUOMAS.

Teistä ei saa selvää: yksi puhuu yhtä, toinen toista. Yksi kieltää, toinen neuvoo niin tekemään.

MAILMAN HEIKKI.

Niin, ei ole kysymys lihavuudesta eikä leveydestä, vaan maatiaisrotusista...

MUSTA-PEKKA.

Maatiaisrotunen... maatiaisrotunen...

RANTATUOMAS.

Sinulla ei ole tässä näytelmässä mitään tekemistä. Voisit mennä matkoihis.

NYRKKISEN EMÄNTÄ.

Sen minä vaan sanon, että jos Kariojan Jaakon lehmä palkitaan ja Törmän vasikat, niin en tuo ikäpäivänä lehmiäni näyttelyyn...

RANTATUOMAS.

Enkä minä.

(Söderqvist tulee yksin oikealta, pinkka papereita kainalossa. Hänellä on takki auki joten komeat kellon vitjat sopivat välkkymään liivin päältä).

NYRKKISEN EMÄNTÄ.

Saapiko meidän Matti palkintoa? Entä Kirjo ja Leijona? Saavatko nekin.

SÖDERQVIST.

Ei saa yksikään...

NYRKKISEN EMÄNTÄ.

Mitä se merkitsee? Hulluko sinä olet kun et omia lehmiäsi palkitse...

SÖDERQVIST.

Niin se on. Mitäs toitkaan niitä tänne. Minähän kielsin...

NYRKKISEN EMÄNTÄ (Ylpeänä).

Toitko? Omiani saan tuoda ja viedä mihin tahdon...

MUSTA-PEKKA (Syrjään).

Tuosta minä pian nappaan tuon kellon ja juoksen tieheni.

SÖDERQVIST.

Jaa se ei kuulu minuun. Niin ovat palkintotuomarit numerot panneet

NYRKKISEN EMÄNTÄ (Mennen aivan Söderqvistin nokan alle. Vihassa ja ylpeänä).

Muistatko sinä mitä lupasit! Vai sillä lailla, ettei yhtään palkintoa. Mikä häpeä! Mikä häpeä! Koko kylä nyt minulle nauraa, kun ei yhtään palkittu ja minä kolme toin...

SÖDERQVIST.

Niin, minkäs minä sille voin! Ökman on konsulentti...

NYRKKISEN EMÄNTÄ.

Mikset olisi voinut! Mokomakin nahjus!

SÖDERQVIST.

Punnitse sanasi ihminen! Ettäs viitsit väkijoukon keskellä...

NYRKKISEN EMÄNTÄ.

Minä se juuri viitsinkin! Jopa tämä oli päivä! Herrajesta!

SÖDERQVIST.

Ole vaiti siinä! Eläkä siunaile!

NYRKKISEN EMÄNTÄ.

Elä komeile siinä! Muista, että minun on kelloni.

SÖDERQVIST (Vimmastuen. Heittää kellon perineen syrjään, josta Musta-Pekka juoksee sen ottamaan ja katoaa vasemmalle).

Siinä on kellosi sinä äimäsilmänen tolvana... Luuletko minua komentavasi niinkuin kuuluit komentaneen miesvainajaasi... Anna pois minun sormukseni!...

NYRKKISEN EMÄNTÄ (Viskaa sormuksen Söderqvistin silmille, pui nyrkkiään ja juoksee rääkkyen vasemmalle).

SÖDERQVIST.

Tuommonen tolvana... Pippuripussi.

MAILMAN HEIKKI.

Meni viisikymmentä tuhatta...

RANTATUOMAS.

Tämäpä vasta elämää on...

(Ilola ja Hilja poistuvat, keskenään puhellen, oikealle.)

MAILMAN HEIKKI.

Jo tuli ero perheestä ja riita tavarasta...

SÖDERQVIST.

Siinä olkoon! Minä annan palttua koko hommalle!

(Lähtee oikealle. Palkintotuomarit tulevat, Mukkalan Ville kävellen Ökmanin vieressä. Ökmanilla on papereita kädessä. Väkeä tulee perältä ja vasemmalta).

ÖKMAN.

Nyt ensiksi ilmoitetaan kenenkä lehmät ovat palkitut, sitten tahdon lyhyesti selittää maatiaisrotusten lehmäin tuntomerkeistä...

MAILMAN HEIKKI.

Niinpä tietenkin.

ÖKMAN.

Muuten pyydän näyttelyyn osaaottaneita tyynesti kuuntelemaan... tarkotan, ettei tietysti ole voitu palkintoja jakaa kaikille... ja etupäässä ovat palkintotuomarit huomioon ottaneet puhtaat maatiaisrotuset lehmät... Tietysti ei ole jätetty huomioon ottamatta hyvin hoidetuita sekarotulehmiäkään, mutta palkintoa ei niille nyt, sääntöjen mukaan voida antaa...

MAILMAN HEIKKI.

Eipä tietenkään.

(Rantatuomas käy levottomaksi. Silmii tuimasti Mukkalan Villeä ja Ökmania.)

ÖKMAN.

Niin. Rahapalkinnot saapi sitten tänä iltana käydä perimässä Jurvalla, jossa minä ne näyttelyn johtomiehenä maamiesseuran puolesta maksan. Olisiko joku hyvä ja ilmottasi tuonne etemmäksikin, että palkinnot nyt ilmotetaan.

RANTATUOMAS.

Minä tahdon tietää onko meidän lehmiä palkittu tai ei?

MUKKALAN VILLE.

Elkää häiritkö agronoomia...

(Mailman Heikki huutaa vasemmalle, että palkinnot jaetaan).

RANTATUOMAS.

Pidä sinä suus' kiinni vares... Tietääkseni minä olen isäntä talossani...

ÖKMAN.

Olkaa hiljempää siellä!

MUKKALAN VILLE.

Tulisit päälle, kun tietäsit, ettei lehmiäsi ole palkittu...

RANTATUOMAS (Lyö kepillään Mukkalan Villeä).

Tuosta saat... Mene pois minun maani päältä...

(Ville pakenee Ökmanin selän taa).

TÖRMÄ (Yksin).

Kyllä tämä taitaa mennä potuiksi koko näyttely!

ÖKMAN.

Elkää nyt hitossa siellä ruvetko tappelemaan!

JURVA (Koettaa tyynnyttää Rantatuomasta).

Maltahan mielesi nyt!

ÖKMAN.

Merkillistä kyllä ei tässä näyttelyssä ollut kun yksi ainoa puhdas maatiaisrotunen lehmä, joka muutenkin merkeistään on kerrassaan hyvä. Kun näiden näyttelyjen tarkotus juuri on palkita yksinomaan maatiaisrotusia lehmiä, niin... Sillä siihen on jokaisen karjanomistajan pyrittävä, että hän koko karjansa saapi puhtaaksi kotimaiseksi roduksi...

RANTATUOMAS.

Vaan mihinkäs entiset lehmät joutuvat... Vasa?

ÖKMAN.

... Sillä siitä ollaan nykyjään oppineitten kesken yksimielisiä, että juuri tämä rotu...

(Mailman Heikki tulee Mustan-Pekan kanssa aivan Ökmanin viereen).

ÖKMAN.

... niin tämä kotimainen rotu, jonka etevämmyydestä jälempänä tulen puhumaan, on sopivin rotu meidän oloihimme ja ilmanalaamme. Tämä n.k. maatiaisrotu...

MUSTA-PEKKA.

Maatiaisrotunen... maatiaisrotunen... maatiaisrotunen...

(Kuuluu naurua).

ÖKMAN.

Oleppas nyt Pekka hiljaa siinä...

RANTATUOMAS.

Minä saan huomauttaa, että tämä on minun maani päällä tämä näytelmä ja minun on valta ajaa jokaikisen katajikkoon... niin herrat kuin narritkin...

MUKKALAN VILLE (Ökmanin selän takana).

Kas vaan kun löisi kepillään, mutta ei uskalla!...

ÖKMAN (Kiivaasti).

Hiljaa! sanon minä. Kuten äsken sanoin ei tässä näyttelyssä ollut kuin yksi maatiaisrotunen lehmä ja ensimäinen palkinto annetaan siis sen omistajalle torppari Jaakko Kariojalle...

RANTATUOMAS.

Jopa meni joutavaksi koko näytelmä... (Kiivaasti ja huitoen kepillään). Helvettiin joka sorkka minun maani päältä! Viekää hiiteen lehmänne ja härkänne...

(Osa ihmisiä pakenee vasemmalle ja perälle).

MAILMAN HEIKKI (Huutaen).

Se on oikein isäntä! Noin se maahenki on mahtava...

(Juoksee vasemmalle. Musta Pekka perässä, kello kädessä hokien: plakkarikelio... Norjan viiniä... kartuusi tupakkaa... maatiaisrotunen... maatiaisrotunen... Rantatuomas hyökkää Pekan jälkeen ja ehtii iskeä kepillä selkään. Ökman, Jurva, Luikesuo ja Törmä lähtevät keskenään puhellen vasemmalle. Mukkalan Ville pakenee oikealle, mutta palaa toisten perään vasemmalle. Rantatuomas ehtii häntäkin kepillä hätyytellä.)

MUKKALAN VILLE (Juostessaan oikealle).

Herrajesta tuota härkää, kun tappaa...

RANTATUOMAS.

Kintut poikki ja päät mäsäksi... Eikä käy minun talossani enää kukaan agronoomi neuvomassa... (Söderqvist menee näyttämön poikki vasemmalle). Vai täällä sinäkin vielä olet... Ei olekaan asiamme vielä sovittu... Käräjille vaadin...

SÖDERQVIST.

Perkele teitä tuli neuvomaan enään koskaan... Näin hullua pitäjästä ei ole missään koko Suomessa...

RANTATUOMAS (Puistaa keppiään Söderqvistin nokan alla).

Tietäkää joka ikinen hunsvotti, että minä vaadin käräjiin kaikki... ja näytän teille mitä se maksaa, että...

(Perältä kuuluu kellojen kalketta ja äänekästä puhelua. Mailman Heikki laulaa.)

Esirippu alas.