Part 2
Eikä ne meitä muistakaan kun päivää viisi kuusi; sitten on heillä ilo taas ja ystäväkin uusi. _Toisto_: Mutta hurratkaamme vain, j.n.e.
Kun nämä lasit on maistettu, niin toimi tulee uusi. Kova oli seelein komento, kun puuriin tuli »luusi». _Toisto_: Siis hurratkaamme vain, j.n.e.
(Puosu voi tanssia toiston aikana yksin ja jäädä kauniiseen tanssi-asentoon esiripun laskiessa; Miehet ovat vetävinään köyttä tahdissa.)
_Esirippu_.
TOINEN NÄYTÖS
(Laiva on laiturissa, näyttämö sama kuin edellinen, ainoastaan tausta toinen. Kauempaa ehkä näkyy kirkontorni, harvametsäinen kukkula; vasemmalla on kulisseissa satamakatos, jonka katto on näkyvissä; vasemmalla laivan laidassa on avonainen luukku, josta näkyy laivaan pistetyn lautakäytävän pää. Edellisessä näytöksessä näkyvä purje on poissa; sen takaa näkyy ehkä nyt ruorirattaan yläreunaa. On pyhäpäivä, etäältä kuuluu kirkonkellon ääntä. Miehet ovat juhlatamineissa.)
Kuoro n:o 1.
Juhlan rauha yli maiden saa, kaukaa hiljaa kellot kumajaa.
Helkkyy, välkkyy helo auringon, muistot vanhat mielessä nyt on.
(Laulun jälkeen.)
KINNARI
Ja nyt kaupunkiin! Tämän pojan pitäisi kelvata.
MATTI
Entä tämän?
KINNARI
Sinä kelpaat, sanoi piru rokonarpiselle.
PUOSU
Mutta katsokaas minuakin! Näytänkö minä enää miltään pikihousulta, jukoklavita? Minä käyn kapteenista milloin tahansa.
MIKKONEN
Pitääkö nytkin vahdin olla laivassa, päiväseen aikaan, kun ukko itsekin vielä on täällä? Eihän hänen kotinsakaan ole tässä kaupungissa.
PUOSU
Minä käyn kapteenilta kysymässä, kuka vahtiin jää.
(Menee.)
MATTI
Hänelle käy ohraisesti, jonka vahtiin on jäätävä.
KOKKI
Miten niin?
MATTI
No kun hän ei pääse morsianta itselleen katsomaan ja toiset saavat sillä aikaa vapaasti häärätä.
KINNARI
Kyllähän se on niinkuin vedon hävinnyt, jonka on laivaan jäätävä. Mikä siinä auttaa.
MATTI
Voisihan hän vuorostaan lähteä yöksi taipaleelle.
KINNARI
Nyt on jo toinen päivä maissa ja toisena päivänä oli määrä hilsun olla niillä, jotka vetoon rupesivat. Kyllä se siippana siis on viimeistään tänään saatava.
MATTI
Niinpä taitaa ja eihän se ole toisten syy, jos jonkun on vahtiin jäätävä, — ukkohan sen määrää — kunhan vain ei sattuisi minun kohdalleni.
KINNARI
Eikä minun.
ARVI
Eikä minun.
PUOSU (Palaa.)
Ukko sanoi, että jungmannin on jäätävä vahtiin. Siis Arvin.
ARVI (Hämmästyen.)
Minunko?
PUOSU
Sinun juuri. Minkä minä sille mahdan.
ARVI
No nyt se myrkyn lykkäsi.
PUOSU
Sinun vuorosi tulee toisella kertaa.
ARVI
Entä veto?
PUOSU
Sen maksavat ne, jotka häviävät.
TOISET
Aivan niin.
ARVI
Mutta kun minä en saa olla edes mukana yrittämässä.
PUOSU
Kiipeä maston nokkaan ja huuda joka ilmansuunnalle, että tuokaa morsian minulle.
TOISET (Nauravat.)
Se on hyvä neuvo. Hyvästi, morjensta vain!
PUOSU
Seis pojat! Koettakaa olla tuossa puolen päivän tienoissa laivassa, sillä silloin minä olen täällä. Silloin aloitetaan ne yhteiset kestit — ja juodaan minun kihlajaisiani.
KINNARI
Joko niin pian?
MIKKONEN
No on ne muillakin kihlajaiset silloin, kun puosullakin.
PUOSU
No mitä siinä enää leukailette. Marssikaa morsianta hakemaan.
TOISET
Oikein! Kiireesti hakemaan! Hyvästi.
(Menevät.)
ARVI (Huutaa jälkeen.)
Onnea matkalle!
KOKKI
Ja oikein suuri eukko puosun kynkkään.
ARVI
Kummallekin puolelle!
KOKKI
Jos puosu toisi minullekin sieltä hemestin, kun hällä on niin hyvä saalis.
ÄÄNI (Takaa huutaen.)
Mitä se kokki akalla, kun itse osaa keittää!
KOKKI (Arville.)
Kyllä minun tekisi mieleni sotkea jotakin nuuskaa puosun keitoksiin sen konjakkivellin edestä. Oikeinko todella aiotte saada morsiamen itsellenne, joka mies?
ARVI
Kai puoleksi todella, puoleksi leikillä — tietysti. Miehet luulevat syntyvän siitä jotakin hauskaa. Mutta joka tapauksessa veto on maksettava ja eikö tuo minun osakseni jääne, sillä kai ne toiset tuovat naisväkeä tänne laivaan — jollei muuten niin kurillaan. Turkanen sentään.
KOKKI
No rupeaisitko sinä sitten kurillasi heilaa ottamaan, kenen vastaan tulevan vain mukaasi saisit?
ARVI
Eipä taitaisi olla luontoa.
KOKKI
Niin minäkin luulen, ja jos häviätkin, niin juotetaan niille jotakin kuraa. Kyllä minä koetan keksiä. Menen kaupunkiin tarkastelemaan niiden vehkeitä; kyllä siellä nyt lystiä pidetään, se on varma.
NAPPULA (Tulee.)
ARVI
No eikö Nappula mene maihin?
NAPPULA
Perämies käski minun pysyä laivassa.
KOKKI
No, kuori sitten perunat sillä aikaa kuin minä käväisen kaupungilla.
(Menee.)
ARVI
Olisitko vähän kannella, kun minä pistäyn kojussa.
(Nappula nyökäyttää päätään.)
(Arvi menee. Pitempi väliaika. Kellot soivat taas. Nappula katsoo haaveillen kaukaisuuteen ja huokaa.)
Laulu n:o 2.
NAPPULA
Orpopoika onnetonna, isätönnä, äiditönnä, yksin kurja kulkemassa, vaivainen vaeltamassa, itseksensä ilman alla, tiellä tuntemattomalla. Ikävä on istuskella ikävämpi astuskella, armopaloja anellen, vaivojansa vaikerrellen. Ei ole tuttuja tuvissa, kavereita kartanoissa.
Kunhan minä kasvan isoksi, rupean kapteeniksi, tai perämieheksi ja menen mihin tahdon. Ja minä seilaan vain isoilla vesillä kesämaissa, löydän jonkun aarteen ja rikastun, ja sitten minä en syö papuja ja läskiä kuin kerran kuukaudessa. Ja aina pitää olla pannukakkua, ihan joka syöntikerta. Ja sitten kun minä tulen rikkaana kapteenina kotipuoleen käymään, haen sisareni, olkoon missä asti tahansa, ja annan hänelle oikein komean silkin ja vaatteet ja rintaneulan, ja kengät ja hyvää ruokaa sekä nisu-ankkastukkia niin paljon kuin haluttaa syödä. Ja sitten puhumme äitivainajasta ja sitten minä vien sen laivallani pois — tai ostan itselleni ison talon ja asumme siinä. Annan laivan seilata rahtia ja otan Arvin kapteeniksi. Sitten minä kasvatan itselleni ison mahakölläkkeen ja ostan oikein komeat kultaiset kellonperät mahan päälle kiiltelemään. Ja sitten minä kävelen näin kädet taskuissa ja komentelen muita. Mutta en minä sentään lyö enkä mukiloi ketään, sanalla vain komennan. Rouvaa en minä viitsi ottaa, kun on sisar emäntänä, sillä hänelle pitäisi kuitenkin aina ostaa höyheniä ja ooterkolonkia ja passuuttaa piioilla. Niin minä teen, kunhan kasvan, ja pian minä kasvankin.
Laulu n:o 3.
Oli kerran kokkipoika laivalla, heli veppeli veli veli vei. Tämän viran sai hän suurella vaivalla, suta sumfati riti rati rei.
Hällä reikä oli kummassakin hihassa, heli veppeli veli veli vei. Ja silmät oli paksussa liassa, suta sumfati riti rati rei.
Tyyry meillä ei ollut ihana, heli veppeli veli veli vei. Ja puosu oli äkäinen ja lihava, suta sumfati riti rati rei.
Ja sitten kun me päästihin Afrikkaan, heli veppeli veli veli vei. Niin miehet meni maalle vettä hakemaan, suta sumfati riti rati rei.
Mutta siellä kävi miehistölle hullusti, heli veppeli veli veli vei. He joutuivat pakanoitten ruoaksi, suta sumfati riti rati rei.
Ensiksi he paistoivat kapteenin, heli veppeli veli veli vei. Ja puosusta söivät yksin saappaatkin, suta sumfati riti rati rei.
Eipä tyyry se enää karjunut, heli veppeli veli veli vei. Eikä puosu myös enää laulanut, suta sumfati riti rati rei.
Kokkipoika yksin oli laivalla, heli veppeli veli veli vei. Ja läksipä hän tekemähän taivalta, suta sumfati riti rati rei.
Ja Afrikasta Helsinkiin hän lasketti, heli veppeli veli veli vei. Siellä silmänsä hän pesi juuri visusti; suta sumfati riti rati rei.
Hän isännälle sanoi: Täss’ on laivasi, heli veppeli veli veli vei. Matkallapa minusta tul' kapteeni, suta sumfati riti rati rei.
Ja kauppaneuvos työnsi hälle tyttären, heli veppeli veli veli vei. Sanoi: Ota siitä akka sekä laulele, suta sumfati riti rati rei.
ARVI (Tulee.)
No nyt pääset minun puolestani vaikka perunoitasi kuorimaan.
NAPPULA
Lieneekö noilla niin kiirettä; enkä minä rupea perunoita iankaikkisesti kuorimaan. Kun päästään Englantiin takaisin, niin minä karkaan.
ARVI
Mitä se sitten auttaa? Työtä sielläkin täytyy tehdä.
NAPPULA
Mutta ei laivapoikana. Ensin minä otan hyyryn jungmannina, sitten letmatruusina, sitten matruusina ja sitten puosuna ja neljän vuoden perästä minä olen jo perämies ja sitten luen minä hetimiten kapteeniksi.
ARVI (Naurahtaa.)
Soo, vai niin kiireesti?
NAPPULA
Mitä se viivyttelemällä paranee — että joutuisin pian hakemaan sisartani täältä pois.
ARVI
Missä sisaresi on?
NAPPULA
En minä oikein tiedä. Meiltä kuoli isä ja äiti, minä pääsin merille ja sisareni jäi sinne saaristoon hyväin ihmisten armoille. Eikö lie jossakin palveluksessa. Missäpä muuallakaan.
ARVI
Etkö pääse häntä katsomaan purkamisaikana?
NAPPULA
Milläpä varoilla minä tässä?
ARVI
Kyllä minä sen verran saatan antaa, että kotisaaristossasi käyt.
NAPPULA
Eikä minulla ole tuliaisiakaan tällä kertaa — ei, minä menen sinne vasta rikkaana miehenä — sitten vasta.
ARVI
Kunpahan rikastuisit pian.
NAPPULA
Kyllä rikastun. Siellä kotipuolessa oli mies, joka sanoi, että ihminen pääsee miksi vain haluaa, kun tiukasti tahtoo.
ARVI
Niinkö?
NAPPULA
Niin ja minä yritän, minä poika.
ARVI
Oikeinpa sietäisi ruveta minunkin yrittämään.
NAPPULA
Yritetään yhdessä. Kun minulla on laiva, pääset sinä kapteeniksi. Se on varma.
ARVI (Naurahtaa.)
Kiitoksia vain luvasta.
NAPPULA
Ei kestä, — pitäisiköhän minun mennä niitä perunoita kuorimaan?
ARVI
Parasta taitaa olla, koska et vielä ole varsin kapteeni.
NAPPULA
Mutta kyllä minusta kerran se tulee, pane vain mieleesi, Arvi.
(Menee.)
ARVI (Yksin.)
Nappula-raukka! Tuleeko meistä kummastakaan kapteenia milloinkaan! Eipä siltä, ihmisiähän ne ovat kapteenitkin. (Väliaika. Katselee ympärilleen.) Kyllä näyttää kummalta täällä, kun on kuukausia nähnyt vain merta ja yhä merta. Täällä on joka paikassa niin viheriää, tuuli niin kovin heikko ja leppoinen, (nojaa laivan laitaan) ja täällä tuntuu sellainen kaipuu mielessä — enemmän, paljon enemmän vielä kuin merellä.
Laulu n:o 4.
Kun saavun kotirantaan, niin mieleen kaiho saa, ja aallon lyönti santaan on täällä kummempaa.
Tään’ toivon, vaan en tiedä, mä mitä toivoisin, oi, lauha tuuli, viedä pois saisit kaihoni.
Kylläpä minä nyt oikein taivastelenkin. Olisi nyt Mikkonen tai puosu tässä, niin kyllä kuulisin kunniani. — No, ne pojat ovat kosintamatkalla. (Naurahtaa.) Kyllä siellä puosu on nyt kovassa hommassa: olisi häntä hauska nähdä, mutta mihinkä täältä menet. Taitaisi olla paras tehdä puosun neuvoma temppu ja mennä mastoon huutamaan morsianta, että saisi jotakin seuraa. Mutta koko satama ja metsä tuolla näyttävät aivan autioilta, ettei saattaisi huutokaan auttaa — mitä se on? (Vienoa laulua kuuluu.) Laulua se on... joku nainen. — Nyt se tulee likemmäksi. (Laulu kuuluu selvään.) Sepä on kaunista.
(Arvi seisoo kuin lumottuna kuunnellen.)
Laulu n:o 5.
Duetto. KERTTU ja ARVI.
KERTTU (Laulaa ulkopuolella.)
Aamu se kaunis on, kaunis on lehto. Linnuilla oksill’ on keinuva kehto. Laulavat vain riemuissaan, minä tyttö käyskelen yksinäin.
ARVI
Älä, älä käyskele yksinäsi tyttö. Lauluani kuuntele sydämien syttö. Astele näin tänne päin, minä poika myös olen yksinäin.
KERTTU
Tuskinpa uskallan sinne mä tulla.
ARVI
Kovin olis tärkeitä asioita mulla.
KERTTU
Laulelen vain kauempaa.
ARVI
Kaksin olis sentään kauniimpaa.
KERTTU
Jospa sitten tulisin?
ARVI
Tule tule tänne!
KERTTU
Tahi jos mä menisin?
ARVI
Ethän toki menne. Tule, tule pois, hauskempi ois.
MOLEMMAT
Jospa kaksi yksinäistä tavata vois.
(Molemmat hämillään, pitkä äänettömyys.)
KERTTU
Hyvänen aika! Minä luulin, että täällä oli joku tuttu, joka kurillaan vastasi. Siksi minä ihan uhalla lauloin. — En minä oudolle olisi piloillanikaan.
ARVI
Sehän oli kaunista. Kuuntelisin vieläkin.
KERTTU
En minä nyt enää kehtaa, en mitenkään. Ilmankin jo hävettää. Oletteko yksin täällä?
ARVI
Yksin miehistöstä.
KERTTU
Eikö ole ikävä yksin?
ARVI
Oli minulla äsken.
KERTTU
Eikö nyt?
ARVI
Ei.
KERTTU
No miten se ikävä niin äkkiä haihtui?
ARVI
Kun neiti tuli.
KERTTU
Entäpä jos minä olisinkin oikein ikävä?
ARVI
Neiti on —
KERTTU
Mitä?
ARVI
Neiti on — kau — tuota hauskin ihminen, mitä olen tavannut.
KERTTU (Nauraa.)
Mutta minä menen pois.
ARVI
Voi, älkää menkö.
KERTTU
Jopa te nyt jotakin, — mutta olihan minulla asiaakin. Kuulustelen pientä veljeäni, joka läksi merelle laivapoikana pari vuotta sitten. Onko teillä laivapoikaa?
ARVI
Onhan meillä.
KERTTU
Minkä niminen?
ARVI
Nappulaksi häntä sanotaan.
KERTTU
Ei hän sitten ole sama. Veljeni nimi on Erik Translaatus Kesänen.
ARVI
Onko neidin nimi myös Kesänen?
KERTTU
On, Kerttu Kesänen.
ARVI (Itsekseen.)
Nimi on myös kaunis.
KERTTU
Mitä sanoitte?
ARVI
Ilman minä vain. — Ettekö tiedä sen laivan nimeä, missä veljenne on?
KERTTU
Hän kuuluu muuttaneen toiseen suomalaiseen laivaan, kun entinen oli tehnyt haaksirikon, ja sen laivan nimeä en tiedä. — Onko hauskaa olla merellä?
ARVI
On. Se on välistä niin ihanaa, vaikka on minulla joskus ollut kotipuoleen ikävä.
KERTTU
Merimiehet ovat niin reippaita.
ARVI
Pitääkö neiti reippaista miehistä?
KERTTU
Kyllä, en minä niin paljon nahjuksista välitä.
ARVI (Rykäisee ja koettaa reipastua.)
Onko neiti kaupunkilainen?
KERTTU
Maalta minä olen, saaristosta. Olen palveluksessa täällä kahvilassa, vaikka kyllä se emäntä pitää minua kuin omaa lastaan.
ARVI
Saaristolainen minäkin olen — vaikka kylläkin mantereen puolelta. Rannikolla kuitenkin on kotini.
KERTTU
Sepä nyt on tietty. Mistä ne merimiehet muualtakaan. Mutta nyt minun täytyy varmaankin lähteä, sillä toverini kahvilassa voivat kaivata.
ARVI
Voi, älkää menkö. Jään taas yksin ikävään.
KERTTU
Mitä se aikamies ikävöi?
ARVI
Kultaa.
KERTTU
Onko teillä sellainen?
ARVI
Ei ole. Siltipä minä ikävöinkin sellaista. Laulakaa edes vähän minulle.
KERTTU
Laulatteko te sitten minulle?
ARVI
No minä laulan, jos vain jäätte.
Laulu n:o 6. Duetto.
ARVI
Tule tule tumma tyttö meripojan laivaan, veisit sillä rinnastani kaiken tuskan, vaivan.
KERTTU
Laineen lailla liikkuva on meripojan mieli. Ja rakkaus on kiikkuva, sen ensi laine viepi.
ARVI
Maalaispojan lempi on kovin matalaista. Merimiehen rakkaus on tulen palavaista.
KERTTU
Jos lie täällä polttavata, ei se kauan kestä. Ulkomailla uusimasta mikään heit’ ei estä.
ARVI
En mä tyttöin lempeä täällä olis’ vailla, jos mull’ yhtään hilsua ois ollut ulkomailla.
MOLEMMAT
On se olo surkea, kun ei tule kulta. Kullatonna kulkea voi hengen viedä multa.
ARVI (Pitää kädestä Kerttua, joka yrittää mennä.)
Älkää menkö vielä, älkää menkö. Minulla on paljon sanomista teille.
KERTTU
Paljonko? Tehän olette niin vähäpuheinen, että paljoon sanomiseen voi mennä kovin pitkä aika.
ARVI (Itsekseen.)
Nyt päin tuuleen, kävi miten kävi. (Ääneen.) Kuulkaahan minua kuitenkin, ennenkuin menette.
KERTTU
Jos tuota sitten.
ARVI
Minulla ei ole ollut milloinkaan ystävää — meinaan tyttöä — minä kaipaan ja odotan sellaista kuin päivän nousua. Te tulitte laivaan, te olitte kaunis, juuri semmoista kuin te olen minä odottanut ja ikävöinyt. Tahdon teidät omakseni, sillä muuten ei minulla ole ilon päivää tässä maailmassa.
KERTTU
Entä jos meripoika pettää?
ARVI
Pettää? Petänkö minä?
KERTTU (Hiljaa.)
Ette. Mutta ettehän te tunne tai tiedä minusta mitään. Näette minut ensi kerran.
ARVI
Ensi silmäyksessäkin jo oli liikaa ja minä en voi enempi rakastaa kuin nyt, vaikka seurustelisin kanssanne sata vuotta.
KERTTU (Ilveillen.)
Ettehän te näemmä olekaan harvapuheinen.
ARVI
Kyllä minä taidan olla, mutta minun on pakko nyt puhua. Sanokaa, mitä minusta ajattelette, sanokaa jotakin.
KERTTU
Kyllähän minä hieman teistä pidän...
ARVI
Niinkö, niinkö? Siinä on jo liikaa — kun minä uskaltaisin?
KERTTU
Mitä?
ARVI
Syleillä teitä — Kerttu.
KERTTU
Tottahan nyt noin iso mies uskaltaa.
ARVI (Syleilee arasti.)
Kerttu, minulla on kihlat, minulla on kihlat, siitä näet, että olen odottanut. Minä tuon ne, minä tuon ne heti.
KERTTU
Ei nyt, ei nyt! Minun täytyy mennä.
ARVI
Milloin tulet takaisin?
KERTTU
Niin pian kuin tahdot.
ARVI
Lupaatko tulla tällä tunnilla...
KERTTU
Lupaan, lupaan. Minä menen.
ARVI
Oletko minun?
KERTTU (Halaa Arvia.)
Sinun. Iäti sinun.
(Menee.)
ARVI (Katsoo hurmaantuneena Kertun jälkeen.)
Tuolla hän menee, tuolla hän menee! Kylläpä on kaunis. — Niin sen kävi. Sainpahan minäkin omani, ilmanko se siltä on tuntunut niin kauan aikaa. (Istuu painaen kädet kasvoille; väliaika). Mutta en minä olisi naista noin kauniiksi uskonut enkä rakkautta niin mukavaksi... kun se pani vielä kädet kaulaani — noin sievä tyttö — se oli ihme — olenkohan minä kihloissa... ei siitä ainakaan paljon puutu — kihlat minä annan, kun tapaamme ensikerran. Näkyyköhän sitä vielä?
(Yrittää mennä, mutta töytää puosua vastaan, joka hengästyksissään hyökkää laivaan.)
PUOSU
Ääh, mitä sinä nyt noin lennät?
ARVI
Minäkö?
PUOSU
Niin sinä, ja mikä epeli täältä laivasta tuli?
ARVI
Kuka lienee sivu mennyt. Ei täällä ole ketään käynyt.
PUOSU
Se näytti saakelin sievältä kuunarilta. Olisi pitänyt oikeastaan puhutella, mutta en ehtinyt — missä on kokki?
ARVI
Taisi mennä kaupunkiin.
PUOSU
Hitto sentään, aina se pahuus on poissa, kun sitä tarvittaisiin. Nappula hoi, Nappula! Onko Nappulakin mennyt kaupungille? Ne ovat kaikki ihan riivattuja, kun pääsevät maihin.
ARVI
Kyllä Nappula on vielä laivassa.
PUOSU
Nappulan nappula!
NAPPULA (Tulee.)
No mikä hätänä?
PUOSU
Suoriudu kaupunkiin ja hae käsiisi kokki, vaikka maan alta. Sitten on teidän yhdessä tuotava laivaan kaksi koria limunaatia ja kori olutta.
NAPPULA
Miten mi...
PUOSU
Hiljaa — sekä leivoksia kolmella markalla. Muistatkos?
NAPPULA
Mistä jeekulista minä sen kokin löydän?
PUOSU
Tämmöisestä kaupunkirähjästä kyllä löytää, ja jos et löydä, toimita asia itseksesi — tässä on rahaa. Minä panen aluksi rahat likoon mutta muut tämän kestin lopulta maksaa saavat.
ARVI
Mistä sen nyt vielä tietää?
PUOSU
Kyllä sen tietää. Minulla on jo hilsu kierroksessa. Palaan vain takaisin vähän asiaa parantelemaan, kunhan saan kestit järjestetyksi... Ja jos satun kohtaamaan vieläkin sopivamman hemestin, niin teen liitot hänen kanssaan ja heitän entisen toisille... Saamari, minullahan on vielä useammat kellonvitjat. Ne pitää käydä pistämässä roikkumaan rinnalle, sillä siten sitä aina naisväkeen paremmin vaikuttaa. (Nappulalle.) Vieläkö siinä seisot suu auki! (Nappula menee juosten.) Sitten minun on vielä ukolta kysäistävä lupa, saako täällä etukannella pitää pikku kestit.
(Menee.)
ARVI
Kunhan puosu ei vain saisi itse kestiään maksaa! (Soini tulee.) No, hei poika!
SOINI
Sinäpä hyvällä tuulella olet.
ARVI
Minä olen niin hyvällä tuulella, että hih!
(Hypähtää ja pyörähtää.)
SOINI
Vaikka et kaupunkiinkaan päässyt.
ARVI
Se se juuri olikin hyvä, etten päässyt kaupunkiin.
SOINI
Enpä oikein hoksaa nyt.
ARVI (Katsoo ympärilleen ja puhuu sitten Soinille salaperäisesti.)
Se on nyt niin, että minulla on se.
SOINI
Sinulla on se?
ARVI
Niin.
SOINI
Mikä se?
ARVI
Semmoinen, joka on paras kaikista.
SOINI
Mitä ainetta se sitten on? Syötävää vai juotavaa?
ARVI
Etkö muista, kun siellä merellä puhuttiin tytöistä ja minä sanoin, että uskon pian saavani omani, niin nyt se on tullut.
SOINI
Tännekö se tuli?
ARVI
No tänne.
SOINI
Taisit huutaa niinkuin puosu neuvoi, sillä ei kai se muuten olisi tänne osannut?
ARVI
Ei sitä tarvinnut huutaa. Se tuli itsestään niinkuin olisi taivaasta tipahtanut.
SOINI
Mikä lienee ollut?
ARVI
Mikä lienee ollut! Kuulehan, minä annan sinulle anteeksi, kun et ole häntä nähnyt, mutta sen minä sanon, että niin kaunista ja niin mukavaa ja... ja, en minä nyt osaa sanoa muuta kuin, että sellaista ei toista löydy.
SOINI
No onneksi olkoon, kun sellainen tipahti taivaasta. Kuka hän on ja mistä?
ARVI
En minä vielä tiedä muuta kuin nimen vain, enkä muusta välitäkään. Hän tulee, hän tulee takaisin pian, sillä hän lupasi sen. Ja minä olen varma, että hän tulee. Nyt odotan vain ja laulan.
Laulu n:o 7.
Oli mitä oli sekä tuli mitä tuli, mutta kulta se olla pitää; ja ilman sitä kultaa, eipä olis’ mulla, miehellä virkaa mitään; oli mitä oli, sekä tuli mitä tuli — —
PUOSU (Tulee keskeyttäen.)
Se on oikein, Arvi, ettet ole naukumaijan poika, vaan laulat ja rallaat.
ARVI
Mitä tässä suremaankaan!
PUOSU
Oikein.
(Nappula ja kokki tulevat kantaen paria kolmea limonaatikoria.)
PUOSU
No, nytkö sieltä jo tullaan?
NAPPULA
Kokki tuli tässä likellä vastaani ja limunaatikauppa oli myös aivan satamassa.
PUOSU
Entä olutta?
KOKKI
Olutta ei saa koko kaupungista, ja tehtaan koko varasto on laskettu maahan.
PUOSU
Maahan?
KOKKI
Niin.
PUOSU
Herra hallitkoon!
KOKKI
Kolmekymmentätuhatta litraa.
PUOSU
Kolmekymmentätuhatta! No nyt on piru irti!
KOKKI
Monessa muussa paikassa myöskin kuulutaan niin tehdyn.
PUOSU
No nyt ne tuhannen vietävät ovat menettäneet viimeisenkin järkivähän! Kaataapas nyt jumalanvilja maahan. Kolmekymmentätuhatta litraa, — johan sillä pysyisi oluessa vuoden koko pitäjä... Kohta ne kai syytävät mereen jyvänsä ja jauhonsa sekä elävät vain riidalla ja tappelulla... Voi turkinpunainen, mörkinsininen ja krööninkeltainen, kolmekymmentätuhatta litraa! Pthyi.
SOINI
Olisivat edes juoneet sen suihinsa.
PUOSU
Se olisikin toista, jos olutta juomalla lopetettaisiin. Sitähän minäkin olen tehnyt koko ikäni ja se on järkevää — mutta ajatelkaas, jos minä tällaisesta maahan kaatamisesta ulkomailla kertoisin, niin hulluksi luulisivat minua, hulluksi. Eikä kukaan uskoisi. Se on viljanen tosi!
SOINI
Kyllä se hirveältä tuntuu sellainen tuhlaaminen.
PUOSU
Se on suuri synti. Mutta on minulla sen verran höystöjä veden sekaan, että järki rupeaa juoksemaan, kunhan tässä vieraita laivaan saadaan. (Katsoo kelloaan.) Hiidessä, minun pitäisi oikeastaan mennä niitä hakemaan, mutta tuskinpa ehdin enää. Lupasivathan ne tulla muutenkin. Kun vain saisin tuon kirotun olutjutun mielestäni, että tulisin paremmalle tuulelle. — — Kaataapas nyt olutta maahan.
(Menee skanssiin.)
KOKKI (Arville silmää iskien.)
Terveisiä kaupungista.
ARVI
No mitä sinne kuuluu?
KOKKI
Miehet pitivät lystiä eräässä kahvilassa; pääsin pujahtamaan sivuhuoneeseen ja kuulin kaikki, mitä siellä hommattiin.
ARVI
Mitä sitten kuulit?
KOKKI
Ne pitivät iloaan parin kahvilatytön kanssa ja pyysivät näitä tulemaan heidän vieraikseen laivaan, kun kahvila suljetaan puolen päivän aikaan. Tytöt lupasivat tulla, mutta kun pojat aikoivat esitellä heidät täällä morsiaminaan, eivät he myöntäneet eivätkä kieltäneet, nauroivat vain, sekä lupasivat tuoda toisiakin tyttöjä vieraiksi. Sitten he hyvästelivät ja läksivät.
ARVI
Puhuivatko he mitään vedosta?
KOKKI
Ei sanaakaan, arvelivat kai asian menevän noin vain leikin varjossa.
ARVI
Etkö sinä puhunut tytöille mitään?
KOKKI
Tietysti minä selitin asian juurta jaksain, kun miehet olivat lähteneet, ja tytöt sanoivat kyllä pitävänsä huolen siitä, ettei heitä niin vain vedetä nenästä; he sanoivat ottavansa kaikilta sen luulon pois, että he näiden poikien morsiamia olisivat. Sitten he nauraa kikattivat ja arvelivat tulevan lystiä täällä laivassa.
ARVI
Tästähän tulee hyvä juttu, kunhan joutuu. Taitaa niitä kestien maksajia tulla pian useampiakin.
SOINI
Saattaa tulla ja saattaa tulla muutakin lystiä ennen iltaa.
(Matti ja Kinnari tulevat kantaen paria limunaatikoria.)
KINNARI
Siinä olisi aluksi vettä. Se nyt on pirua, kun olutta ei saa mistään, ei rahallakaan.
KOKKI
Kunhan kaiken limunaatin juotte, mitä laivasta löytyy, tulette kai yhtä sairaiksi kuin oluestakin.
MATTI
Ovatko sitä jo muutkin kuljettaneet tänne?
KOKKI
On sitä puosu haalauttanut tänne muutaman kuorman.
KINNARI
No on sitten vatsatautia tarpeeksi asti.
MATTI
Mutta kun tyttö-ihmisiä tulee, niin ehkä se vesikin kauppansa tekee.
SOINI
Tuleeko niitä enemmänkin?
KINNARI
Eiköhän niitä tule. On niitä minun vanavedessäni tavallisesti liikuskellut, ja sitä paitsi on toivossa tanssitkin tässä lähellä tyhjässä makasiinissa.
SOINI
Onko ne hilsut jo niinkuin varmassa tiedossa?
KINNARI
Pitäisi olla.
MATTI
Eikähän niitä tarvitse sen pitempiaikaisiksi ottaa kuin täksi päiväksi. Silloinhan on jo todistettu, että hilsun saa, ja siitähän se vetokin oli.
KINNARI
Siitähän se oli.
(Arvi menee alas tai skanssiin. Mikkonen ja joku statisteista tulevat kantaen taas paria limunaatikoria.)
MIKKONEN
Siinä on juotavaa.
KINNARI
Taas vettä!
MIKKONEN
Ota sinä täältä muuta.
KOKKI
Nyt sitä onkin jo koko matkaksi, kun on jo kolmas kantamus. Onpa nyt miehiin mennyt oikein vesihiisi; — vai parannuksen tielläkö he ovat?
KINNARI
Älä leukaile! Kööpenhaminassa otetaan vahinko takaisin ja kaksinkerroin.
MIKKONEN
Ja vesipullot kaadetaan tyhjäksi, pannaan lippu sisälle, korkataan kiinni ja paiskataan Itämerellä laidan yli.
KOKKI
Mitä siihen paperilippuun kirjoitetaan?
KINNARI
Siihen kirjoitetaan, että »me menemme noutamaan viinaa Suomeen».
MIKKONEN
Oikein, eihän pullot ole sitä varten, että niissä vettä pidetään.
KINNARI
Ei tietenkään, ja nyt korit pois näkyvistä.
KOKKI
Parasta onkin, muuten puosu voi saada halvauksen, kun näkee tuon vesipaljouden.
(Menevät.)
PUOSU (Pistää päänsä pyöreästä kajuutan ikkunasta.)
Katsohan, Arvi, milloin sieltä rupeaa vieraita tulemaan laivaan. — — — Eihän siellä ole ristin sielua.
(Arvi tulee kihla-arkkusensa kanssa eikä huomaa ikkunassa puosua.)
ARVI
Siinä on minun kihla-arkkuni. Olkoon täällä, sillä enhän tiedä, milloin sitä tarvitsee. Panen sen tuonne piiloon.
(Piilottaa arkkusen toiseen laivan molemmilla puolin olevista pelastusvyökirstuista, ja menee toisten luo. Kokki näkyy toisessa pyöreässä skanssin ikkunassa.)
PUOSU
Ahaa, vai kihla-arkku! Katsopas tuota, kun on jo kihlat, vaikka ei ole vielä korvantaustat kuivat, vielä vähemmän morsianta tiedossa... Sehän onkin koko peijakas pojaksi... Mutta minäpä teen sille pikku kepposen. (Tulee skanssin ovesta, ottaa arkkusen ja piilottaa sen toisella puolella olevaan arkkuun; kokki seuraa ikkunasta tarkasti puosun puuhia.) Arvin kihlahommat joutavat viivähtää, sillä mitä ne penikat kummittelevat muka miesten menoja.
(Menee.)
KOKKI (Tulee puosun jälkeen toisenpuoleisesta ovesta ja vaihtaa arkkusen entiseen paikkaansa.)
Tuossa taas puosulle vähän maksua konjakkivellistä. (Katsoo poispäin laivasta.) Mutta eikö sieltä tulekin naisväkeä ja oikein useita. Miehet, miehet, vieraita tulee, vieraita tulee, joutukaa, joutukaa vastaanottamaan!
(Kaikki miehet hyökkäävät laidalle katsomaan, heiluttavat mikä kättä mikä nenäliinaa.)
Laulu n:o 8. Kuoro.
MIEHET
Terve luoksemme armahat impyet! Terve kaivatut kaunoiset neitoset!
Meren kaukaisen kulkijat tervehtää teitä tyttöset vienoiset vieraanaan.
TYTÖT (Kulissien takaa.)
Terve ulapan siintävän kulkijat!
Terve myrskyjen kovien kestäjät!
Suomen tyttöset teitä nyt tervehtää
koti- rannalle armaalle astumaan!
(Laulun loputtua tulevat tytöt Kerttu, Anni, Viisu, Emma, — ja jos tarvitaan joku statistikin — sisään; puosu ottaa heitä vuorotellen kädestä johtaen portaalta laivaan.)
PUOSU
No tervetuloa, tervetuloa! Sepä hauskaa, että neitoset tulivat! (Yleinen esittely ja puheen sorina, tytöt katselevat laivaa, viittaavat mastoon ja kyselevät.) Erittäin hauskaa.
ANNI
Hyvähän on kutsuin kulkea.
PUOSU
Aivan niin, aivan niin, ja niin koreita tyttöjä, ettemme ole koko matkallamme nähneet sellaisia.
VIISU
Uskoa niitä, merimiehiä!
EMMA
Kyllähän ne tunnetaan.
PUOSU
Voi, voi, mitä sanotte.
KINNARI
Merimiehethän ovat kaikista luotettavimpia.
MIKKONEN
Ja uskollisimpia.
PUOSU
Ai ai, miten leikkisiä neidit ovat. Kokki, tuo pian vesirahteerinki esille. (Kokki on vieraiden tulon aikana kantanut pöydän ja limunaatia esille ja kaatanut laseihin.) Olkaa hyvät! Olkaa hyvät, pikkuisen espanjalaista viiniä joukkoon, tytöt, minä pyydän! (Kaikki tytöt eivät tahdo viiniä.) Pojat saavat terästää viskillä. Tervetuloa, tervetuloa!
(Kilistelevät.)
MIKKONEN
Ja jatkukoon alettu tuttavuus yhä lämpimämmäksi.
TOISET
Aivan niin!
PUOSU
Eläköön Suomen tytöt, eläköön!
KAIKKI
Eläköön!
ANNI
Ovatko merimiehet aina näin iloisella päällä?
KINNARI
Eihän sitä nyt aina.
VIISU
Eikö ole hirveätä olla kovassa myrskyssä aavalla merellä?
EMMA
Ja pimeässä!
PUOSU
Vielä mitä, sehän on nautintoa. — Lauletaan pojat neitosille, minkälaista merellä on.
KERTTU
Voi laulakaa!
PUOSU
Teidän käskystänne teemme vaikka mitä.
(Edellisen kohtauksen aikana ovat Kerttu ja Arvi vaihtaneet silmäyksiä, ehkäpä kuiskauksiakin, jota toiset eivät huomaa.)
Laulu n:o 9. Kuoro.
Ja laulu se oli niin vaikea, kun rannalta lähdettiin, ja mieli se oli niin haikea, kun ystävistä erottiin.