Part 3

Mutta tuulipa raikas merellä se ikävät ilmaan vei, ja aaltojen pauhussa aavalla me suruja muisteltu ei.

Kun vaahto se keulassa kuohuili ja köydet ne vinkui ja soi, moni ystävä rannalla huokaili meripoikia kurjia voi.

Niin silloin he mastoissa kiipeili ja huuteli hoi ja hei, vaikka kahtia repesi pramseili he huuti: Nyt hitto sen vei!

Merimiehet ei huoli, nuo reippahat, jos turmat on tullakseen, kun maissa vain neitoset kauneimmat meitä aattelis kullakseen.

PUOSU

Ja sitten me taas kilistetään ja maistetaan, ettei hampaat ravistu.

KERTTU

Kiitoksia vain, täälläpä on vieraanvaraiset isännät.

KOKKI

Meillä on kahdeksan koria limunaatia aivan teitä varten.

KERTTU (Tytöt nauravat.)

Kahdeksassa pullossakin olisi liikaa.

PUOSU

Suu kiinni, kokki! — Se valehtelee, kirottu — mutta saattaa sitä vähän erehtyäkin näin rahteerinkiasioissa, kun ei ole naisen lempeää ohjausta saatavissa.

MIKKONEN

Mutta siitä pulastahan on nyt päästy, kun on liitot tehty näiden neitojen kanssa.

PUOSU (Tytöille.)

Niin, mitäpä me sitä enää salaamme, — me ilmoitamme julkisesti, että tässä näette Kinnarin Matin, Mikkosen — ja minun tulevat morsiamet.

(Iskee muka silmää tytöille, että nämä antaisivat puosun narrata toisia, mutta tytöt eivät ole huomaavinaan.)

ANNI

Kuinka morsiametko?

VIISU (Nauraa.)

Ei suinkaan!

EMMA

Tytöt sanoivat meitä kutsutun tänne vieraiksi, eikä mistään lemmen liitoista ollut puhetta.

PUOSU

Hyvänen aika, lupasittehan te —

ANNI

Enhän mitenkään osannut herra puosun pilantekoa todeksi uskoa. Vieraiksi kyllä lupasimme tulla sekä tuoda toisiakin.

VIISU

Aivan niin.

PUOSU

Vieraiksipa tietenkin, vieraiksi, mutta voisihan meidät nyt koetteeksi ottaa vaikka sulhasen vaaliinkin, sillä eihän siitä tyttö pilaannu, vaikka kositaankin.

ANNI

Kylläpä ne merimiehet olisivat äkkituumaisia.

KINNARI

Mitä siinä vitkastelee, jos ottaa ystävän, niin ottaa.

PUOSU

Ja jos ei ota, niin ei ota.

VIISU

Minä teen jälkimmäisellä tavalla.

ANNI, EMMA y.m.

Ja minä.

KINNARI

Siis olemme kaikki hävinneet vedon.

EMMA

Minkä vedon?

PUOSU

Paras on kai tunnustaa asia selväksi.

MIKKONEN

Parasta lienee.

PUOSU

No se oli sillä tavalla, että me löimme merellä vetoa, kuka ensimmäiseksi saisi ystävän maihin tultuamme — tietysti naisystävän — ja ken viimeiseksi tässä jäisi, maksaisi vedon.

MATTI

Siksihän meillä oli niin kiire kihloihin päästä, kun aika loppuu tänään.

ANNI

Kyllä ne merimiehet ovat aika veitikoita.

PUOSU

Ja tytöt vielä suurempia veitikoita — mutta mi nä en vielä tunnusta hävinneeni, vaan teen morsiamen vaikka puusta.

EMMA

Tuolla menee Jaakopsonska laiturilla. Hän varmaan hyväksyisi puosun tarjouksen.

TYTÖT (Nauravat.)

Ihan varmaan.

PUOSU

Matami hoi. Tulkaa vähän tänne. Olkaa niin hyvä.

(Jaakopsonska, iso, joko hyvin laiha tai hyvin lihava nainen, tulee. Tytöt tervehtivät häntä nauraen.)

JAAKOPSONSKA

No mitä lystiä täällä pidetään?

PUOSU

Päivää, matami. Oletteko niinkuin avioliittoon vapaa?

JAAKOPSONSKA

Miehestä erossa nykyään, mutta eipä tuohon eri kiirettä ole, miten niin?

PUOSU

Minun kun pitäisi päästä kihloihin, mutta ei ole morsianta.

JAAKOPSONSKA

No siitä pulasta kyllä voin sinut päästää. Tuossa on käsi.

(Naurua.)

PUOSU

Tuota — tuota (katsoo Jaakopsonskaa.) Jos sentään mietitään vähän aikaa — tuota — ota sinä, Kinnari.

KINNARI (Menee topakasti Jaakopsonskan luo, katsoo tätä, mutta polvet rupeavat tutisemaan ja hän sanoo arasti.)

Ei — en minä uskalla.

JAAKOPSONNI (Tulee päissään laulaa rallattaen.)

Rati rati rallaa, ja taivahalla, rati riti j.n.e.

JAAKOPSONSKA

Sehän on Jaakopsonni!

JAAKOPSONNI

Lohikäärme!

(Juoksee kauhistuneena pakoon.)

JAAKOPSONSKA

Älä mene — älä mene, — kyllä minä sinut kiinni otan!

(Juoksee Jaakopsonin jälkeen huutaen tätä.)

TOISET (Nauravat; puosu on kauhistunut.)

KINNARI (Katsoo portaalta; toiset laidalta.)

Jaakopsonni juoksee kuin hengen edestä, mutta ämmä tavoittaa, ämmä tavoittaa — ei vielä — ei vielä.

MIKKONEN

Jaakopsonni juoksee hevoseen — — — jo ennätti hevosmiehen luo.

KINNARI

Nyt ne lyövät hevosta selkään — mamma jää, mamma jää!

(Yleinen huuto ja nauru.)

PUOSU

Pääsi pakoon. Kyllä nyt Jaakopsonni on pian Ruotsin puolella.

KINNARI

Hän ei varmaankaan tiennyt, että hänen entinen armaansa oli tullut tähän kaupunkiin.

PUOSU

Nyt taitaa minunkin olla parasta uskoa hävinneeni.

SOINI (On puhellut Kertun ja Arvin kanssa.)

Täällä on vielä eräs neiti, joka ei ole sanonut mitään näihin asioihin.

KERTTU (Nauraa.)

Mitä minulla olisi sanomista, kun ei ole mitään kysyttykään.

PUOSU

Kysytty! Kauneimmalle neitosista on siis rakkauden tunnustus tekemättä. (Polvistuu.) Tässä teidän jalkojenne juuressa vannon.

KAIKKI MIEHET

Ja minä, ja minä, j.n.e.

(Puosu nousee.)

PUOSU

Kylläpä nyt kelpaa, vaikka ei äsken Jaakopsonska kelvannut. Mitä neiti sanoo?

KERTTU (Iloisesti.)

Kyllähän minä merimiehistä paljon pidän ja sitäpaitsi olen orpotyttö, ettei suinkaan turva olisi haitaksi.

PUOSU

Sillä lailla, maailma valkenee — —

KERTTU

Mutta kai minä saan valita.

PUOSU

Annan teille sydämeni.

TOISET

Ja minä, ja minä, ja minä, j.n.e.

PUOSU

Silkit.

TOISET

Ja minä, ja minä, j.n.e.

PUOSU

Kullat.

TOISET

Ja minä, ja minä, j.n.e.

KERTTU

Minä rupean sen kumppaniksi, kenellä on kihlat heti minulle antaa.

PUOSU

Minulla. (Hyppää ottamaan piilottamaansa arkkusta.) Tyhjä! (Sieppaa äkkiä hirmuisen suuren kellon liivinsä taskusta; Kertulle.) Tässä!

KERTTU (Nauraa.)

Onko tämä kihlakello?

TOISET (Nauravat; puosu panee kellonsa taskuun.)

ARVI

Minulla on.

(Ottaa arkkusen ja antaa Kertulle, joka avaa sen toisten tyttöjen auttaessa.)

KINNARI

No, mutta minun päiviäni.

MIKKONEN

Siellähän ne varustukset ovat.

PUOSU

Katso peeveliä!

TYTÖT

Niin kauniita.

KERTTU (Ujosti.)

Mikä minun tässä auttaa.

PUOSU

Minä panen vastaan, neiti on nuori. Teillä on joku naittaja tai holhooja. Veto ei ole voitettu, kihlaus ei ole laillinen.

KERTTU

Minulla ei ole holhoojaa eikä omaisia muuta kuin nuori veli.

PUOSU

Vaikkapa velikin, asia ei ole valmis.

NAPPULA (Tulee.)

Nyt ne perunat on kuorittu.

KERTTU

Eerikki!

(Rientää syleilemään veljeään.)

NAPPULA

Kerttu!

KERTTU

Sinäkö se oletkin se Nappula, ja noin kasvanut.

MIKKONEN

Siinähän nyt on veli! Annatko sinä sisaresi naimisiin?

NAPPULA

Kelle?

MIKKONEN

Puosulle —

NAPPULA

En!

MIKKONEN

No entä Arville?

NAPPULA

Arville kyllä. Sinä saat.

ARVI

Kiitoksia.

(Arvi ja Kerttu syleilevät. Toiset huutavat eläköön.)

NAPPULA

Mutta sinun pitää antaa sen keittää minullekin sitten kuin tulet laivaani kapteeniksi.

ARVI

Tottahan toki Kerttu keittää molemmille.

KERTTU

Kyllä minä keitän.

PUOSU

Malttakaahan. Tuliko neiti täältä laivasta minua vastaan äskettäin.

KERTTU

Kyllä, kävin tiedustelemassa veljeäni.

PUOSU

Ahaa. Tässähän onkin pelattu oikein teatteria. Nyt minä ymmärrän, miksi neiti oli niin taipuvainen kihloihin menemään. Asia oli Arvin kanssa valmis. Katsos peevelin poikaa, kun voitti. Onnea, onnea! Siinä on kelloni sinulle vielä päällisiksi. Kelvanneehan tuo noin miehiselle miehelle.

ARVI

Kiitoksia, puosu, te olette hyvä mies...

PUOSU

Pidä vain omasi, sillä kyllä niitä tyttöjä on minunkin varalle. Taitavatkin ulkomaalaiset minusta enemmän tykätä kuin kotipuolen tytöt... niillä on erilainen kauneusihanne.

ANNI

Pulska mieshän puosu on, mutta eihän sitä niin äkkiä pidä toivoa.

EMMA

Pitää antaa vähän ajatusaikaa.

VIISU

Tietysti vähän miettimisaikaa.

PUOSU

Kyllä te osaatte, ai-jai-jai-jai — mutta nyt lauletaan ja maistetaan. Onnea kihlatuille!

KAIKKI (Kilistävät ja huutavat eläköön.)

Kuoro n:o 10.

KAIKKI

Lempi on valtias merellä ja maalla. Ei sitä kenkään vastustella saata. Vastahan vaan ottaa saan, rakkaus kun ovelleni kolkuttaa.

Toivomme hartaasti nuorille teille onnea lykkyä elämänne teille. Poikia pulskia paksuja, tyttöjäkin sieviä ja somia.

MIEHET

Nyt Suomen neitosille, täss’ läsnä oleville, me täydet maljat nostamme ja hartahasti toivomme, että myöskin meille maailman kulkureille sama onni koittaisi, ja armas vihdoin löytyisi.

TYTÖT

No kyllä vain joskus saa kaikki kylkiluunsa, se vaikka oisi puusta. Siis oottakaa ja toivokaa, te kaikki saatte varmaan pienen oman armaan.

KAIKKI

Lempi on valtias merellä ja maalla, ei sitä kenkään vastustella saata. Vastahan vaan ottaa saan, rakkaus kun ovelleni kolkuttaa

PUOSU

Tämähän on juhlallista. Viettäkäämme Arvin kihlajaisia oikein hupaisesti. Meidän on kaikkien mentävä iltapäivällä tansseihin, jotka ovat täällä likellä tavarasuojassa.

ANNI

Siitähän tulee hauskaa.

MIEHET

Tietysti kaikki tansseihin.

VIISU

Se on tietty! Sinnehän mekin olimme lopullisesti menossa. (Kumartaa puosulle.) Saanko pyytää puosua ensimmäiseen naisten valssiin.

TOISET TYTÖT

Ja minä, ja minä...

PUOSU

No nyt on onni kerrassaan muuttunut. — Tuhansia kiitoksia, neitoset. Tanssi onkin minun parhaimpia puoliani.

ANNI

Senhän näkee jo puosun vartalostakin.

PUOSU

He he, vai huomaa sen jo päältäpäin.

TOISET TYTÖT (Nauravat.)

Tietysti.

PUOSU

Mehän voisimmekin laulaa sen merimieslaulun, jossa minulla on soolo-tanssi, että naiset näkevät.

MIEHET

Lauletaan vain.

NAISET

Sehän olisi hauskaa nähdä.

PUOSU

Sadehatut päähän! Ja siitä säkeistöstä aloitetaan että »Kun nämä lasit on maisteltu» ja tietysti maistetaan nyt, että olisi syytä niin laulaa.

(Kaikki maistavat.)

Kuoro n:o 11.

Kun nämä lasit on maistettu, se toimi tulee uusi. Kova oli seelein komento, kun laivaan tuli luusi. Mutta hurratkaamme vain, sillä se on tapamme ain’, vaivoja me nähdä saamm’, jotka seilaamme ulkomailla.

Blow boys, blow, to California, there is plenty of gold, so I’ve been told, in the banks of Sacramento.

Kun maihin on päästy reilusti ja tultu kotirantaan, siellä ne oottavat heilatkin, he sydämensä antaa. Siis hurratkaamme vain, sillä se on tapamme ain’, vaivoja me nähdä saamm’, jotka seilaamme ulkomailla.

Blow boys, blow, to California, there is plenty of gold, so I’ve been told, in the banks of Sacramento.

Reiluista pojista tykkäävät nuo Suomen tytöt armaat. He nahjukset luotansa lykkäävät, sen tiedämme me varmaan. Siis hurratkaamme vain, sillä se on tapamme ain’, vaivoja me nähdä saamm’, jotka seilaamme ulkomailla.

Blow boys, blow, to California, there is plenty of gold, so I’ve been told, in the banks of Sacramento.

PUOSU (Huutaa.)

Taploo, taploo! Kuvaelma pian, pian!

(Loppusoiton aikana asettuvat kaikki äkkiä kuvaelmaan, mitä koomillisempaan, sitä parempi. Nuori pari keskessä, tytöt kahden puolen. Puosu seisoo takana pöydällä haaralla jaloin ja merimiehet mikä missäkin muka jossakin »asennossa».).

KAIKKI

Eläköön!

_Esirippu_.