II.

On Kevlarin pyhä neitsyt Nyt parhaissa koruissaan. Niin paljon sairaita saapuu Hält' armoa anomaan.

Ja tullessansa he tuovat Kuin uhriksi hänellen Vahaan muovatun käden tai jalan, Mikä minkäkin jäsenen.

Ja vahakäden ken uhraa, Kipu käsistä katoaa, Ja vahajalan ken uhraa, Jalan tervehen jälleen saa.

Moni Kevlariin ontuen kulki, Nyt tanssivi nuoralla. Moni ennen sormeton raukka Voi viulua soitella.

Vahakynttilän äiti otti, Sen sydämeks muodostaa. »Tää Jumalan äidille vie'ös, Hän huolesi huojentaa.»

Vahasydämeen tarttui poika, »Kävi huo'aten kuvan luo, Sanat kumpusi sydämestä Ja silmistä kyynelvuo:

»Oi, puhdas, armoitettu, Pyhä äiti Jumalan! Sinulle, taivaiselle, Ma vaivani valitan.

»Ma Cöllenin kaupungissa Kera äitini asustin. Sadottain kirkkoja siellä Kohoo korkeina pilvihin.

»Ja naapuriss' asui Kerttu, — Hän kuoli — — Ah Maaria! Vahasydämen sulle uhraan, Sydänhaavani paranna!

»Tee terveheks sairas sydän, Niin varahin, myöhäin ma, Sua ylistää tahdon ja laulaa: Ole kiitetty Maaria!»