Part 1
language: Finnish
TUHATVUOTINEN VALTAKUNTA
Nelinäytöksinen näytelmä
Upton Sinclairin romaanin mukaan Kirjoittanut
HEIKKI VÄLISALMI
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Kansanvalta, 1928.
HENKILÖT:
_Billy Kingdon_, insinööri. _Lumley-Gotham_. _Viviana_, hänen vaimonsa. _Helena_, | edellisten tyttäriä. _Eloise_, | _Lumley-Gotham nuor._, edell. poika. _Granville_, valtiosihteeri. _Harlemin arkkipiispa_. _Reginald Simpkins_, runoilija. _Harold de Puyster_, sanomalehtimies. _Sarita Knickerbocker-Smythe_. _Jessup_, osaston johtaja. _Tuttle_, ylihovimestari. Vieraita, palvelijoita, vartijoita.
Aika: Kolmas vuosituhat j.Kr.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
(Huvi-palatsin juhlasalin etuhuone. Taustalla upea, äärettömällä kirjavuudella ja loistolla koristeltu sali, jonka erottaa eteishuoneesta korkeintaan läpinäkyvä verho. Sekin vedetään syrjään joka kerta, kun aukon kautta liikutaan. Etualalla, varsinaisella näyttämöllä, joka myöskin on varsin omalaatuisesti ja omituisesti koristettu, vasemmalla radion kovapuhujaa muistuttava automaattinen puhelin. Hiukan oikealla komea kultainen tuoli, muita verhottuja istuimia (penkin tai sohvan tapaisia) siellä täällä seinämillä. Seinät verhotut, permanto kulta-mosaiikkia. Kummallakin sivustalla käytävät. — Iltamyöhä.)
ENSIMMÄINEN KOHTAUS.
Billy Kingdon ja ylihovimestari Tuille.
_Tuttle_ (suuri ja voimakas mies koreaan ylihovimestarin virkapukuun puettuna). Asianne, olkaa hyvä!
_Billy_ (nuori komea mies ilmailijan puvussa). Olen lentokoneen kapteeni.
_Tuttle_. Saanko luvan nähdä passinne? (Billy antaa taskustansa passin, jota ylihovimestari hetkisen katselee). Ottakaa huomioon, että herra Lumley-Gotham on myöskin palatsissa. Viikko sitten tekivät muutamat anarkistit murhayrityksen maailman valtiasta vastaan, ja sen vuoksi on ryhdytty kaksinkertaisiin varokeinoihin. Passissa täytyy olla varmennusmerkki.
_Billy_. Olen kyllä ajatellut sitäkin.
_Tuttle_ (muuttuen silminnähtävästi suopeammaksi). Te olette kovin nuori mestarilentäjäksi.
_Billy_. Olen tehnyt ankarasti työtä.
_Tuttle_. Teidän on tänä iltana suoritettava elämänne tärkein tehtävä. Toivotan onnea! (Poistuu oikealle. Kohta tulee vastakkaiselta puolelta Helena.)
TOINEN KOHTAUS.
Billy ja Helena.
_Helena_ (nuori kaunis nainen, huomaa Billyn). Billy Kingdon!
_Billy_. Helena!
_Helena_. Billy, mitä tämä merkitsee?
_Billy_ (naurahtaen). Se merkitsee sitä, että minä olen lentokoneen kapteeni.
_Helena_. Sinä, Billy Kingdon!
_Billy_. Minun nimeni on nyt Smith, Henry Smith.
_Helena_. Mutta he tuntevat sinut! Oli mieletöntä tulla tänne!
_Billy_. Minä olen aika lailla muuttunut kuluneiden viiden vuoden aikana, Helena. Ei sinun tarvitse olla levoton.
_Helena_. Mutta isäni tulee tänne. Hän antaa tappaa sinut!
_Billy_. Minä olen jo ennenkin antautunut'moneen vaaraan. Minä panin henkeni alttiiksi luopuessani omasta luokastani ja liittyessäni työväen joukkoon.
_Helena_. Mutta miksi ryhdyt näin mielettömiin yrityksiin? Etkö tiedä, että miehenikin tulee tänne?
_Billy_ (huudahtaen). Älä puhu hänestä!
_Helena_. Mutta ajattele, mitä hän tekisi, jos tuntisi sinut! Kuinka voit olla niin ajattelematon?
_Billy_. Syynä on uusi jättiläislentokone, ilmojen kuningas!
_Helena_. Miten voit välittää niin paljon yhdestä lentokoneesta!
_Billy_ (hetken vaitiolon jälkeen ja katsellen Helenaa tutkivasti kasvoihin). Ei, Helena, minä tulin toisesta syystä! — Minä tulin tänne sinun tähtesi! Vastaa minulle, rakastatko vielä minua?
_Helena_. Minä en uskalla vastata, Billy.
_Billy_. Senkö vuoksi, että olet naimisissa?
_Helena_. Osaksi sen vuoksi..
_Billy_. Helena, eihän se ollut mikään avioliitto, vaan kauppa! Sinä tiedät, ettei miehesi rakastanut sinua. Sinä tiedät, että hän tahtoi vain Lumley-Gothamin tyttären, saadakseen hänen isänsä valtaansa.
_Helena_. Älä kaiva kaikkea tuota esille, minä en siedä sitä.
_Billy_. Minä kaivan sen esille — sillä minä tahdon viedä sinut mukaani.
_Helena_. Minne? Mihin me voisimme kätkeytyä, ettei mieheni löytäisi meitä, Billy? Sinä et voi aavistaa, kuinka hyvin hän on järjestänyt urkintakoneiston.
_Billy_ (nauraen). Ei kukaan tiedä sitä niin hyvin kuin minä. Minähän autan häntä pitämään maailmaansa käynnissä. — Mutta kuulehan, minä en ole tullut ilman suunnitelmaa. Olenhan minä lentokoneen kapteeni, ja minä nousen heidän ja meidän oman kohtalomme herraksi kahdenkymmenenneljän tunnin ajaksi. Me lähdemme tänä iltana suurelle lentomatkalle. Minä olen mukana olevista ainoa, joka tiedän, miten uutta lentokonetta on hoidettava. Minä selitän, että koneistossa on jokin vika, ja kun olemme päässeet Keski-Afrikkaan, laskeudumme alas jollekin autiolle paikalle ja minä menen tutkimaan potkuria. Sinä seuraat minua kenenkään huomaamatta. Minä laitan koneiston sellaiseen kuntoon, että se lähtee käyntiin ja niin nousevat he taas ilmaan ilman meitä. Hämmästyksissään he eivät osaa sinua kaivata. He luuleva että sinä olet pudonnut alas.
_Helena_. Mutta Billy, miten heille sitten käy?
_Billy_. Lentokone pysyy itsestään tasapainossa. Se on yhtä turvallinen ilmassa kuin korkki veden pinnalla. He kulkeutuvat edelleen, kunnes heidät löydetään. Langattomalla puhelimella he pääsevät yhteyteen lähimmän pelastusaseman kanssa, ja heidän kulkunsa saadaan heti pysähtymään. Meillä on uusia kojeita sitä varten. Apuretkikunta saavuttaa heidät muutamissa minuuteissa ja antaa heille luotsin, joka ohjaa heidät kotiin. Voitko otaksua, että maailma sallisi tapahtuvan jotakin omistajalleen Lumley-Gothamille?
_Helena_. Mutta miten kävisi meille, kun joutuisimme yksin erämaahan?
_Billy_. Meillä on luonnollisesti ruokaa ja aseita. Minä olen ryhtynyt kaikkiin välttämättömiin toimenpiteisiin. Sinun puolisosi ei ole vielä keksinyt mitään keinoa, jolla voisi löytää yksinäisen ihmisen Keski-Afrikan erämaasta. (Huomatessaan Helenan epäröinnin.) Helena, mitä arvoa elämällä on muuten meille? Minä olen matkustanut maailman kaukaisimpiin ääriin unohtaakseni sinut. Minä olen pannut henkeni vaaraan satoja kertoja — mutta näyttää siltä, etten voi kuolla, ja minä tiedän, etten voi elää ilman sinua.
_Helena_ (pelon vallassa). Voi, odota, odota! Anna minulle aikaa. Sinun täytyy antaa minun ajatella asiaa.
_Billy_. Sinulla on vielä monta tuntia ajattelemisen aikaa. Mutta salli minun sanoa eräs asia: mitä sinä päättänetkin, niin kaikissa tapauksissa on lentokone pysähtyvä ja minä olen jäävä siitä pois. Ymmärrätkö?
_Helena_ (kuiskaten). Kyllä, kyllä. (Huomatessaan vieraitten alkavan saapua, poistuu kiireesti oikealle. Billy katoaa samalla vasemmalle.)
KOLMAS KOHTAUS.
(Kaksi palvelijaa oikealta, jääden ovelle. Muutamia vieraita saapuu ja jää hetkeksi huoneeseen. Hetken perästä taas uusia vieraita. Toiset vieraat poistuvat perälle juhlasaliin, jossa syntyy liikettä ja keskustelua ryhmissä.)
Tuttlle de Puyster ja vähitellen muut vieraat.
_Tuttle_ (on saapunut edeltä oikealle johtavan oven lähelle. Jonkin ajan kuluttua hänen jälkeensä tulee) Mr de Puyster (puettuna luumunväriseen pitkäliepeiseen ja suurin kultaisin napein koristettuun takkiin, ruusunpunaiseen kaulaliinaan ja värillisiin käsineihin, jotka kaikki yhdessä merkitsevät sanomalehtimiehen virkapukua. Ojentaa nimikorttinsa Tuttlelle.)
_Tuttle_ (lukee selvällä äänellä). Herra Harold de Puyster, Yleismaailmallisen Sanomalehtiliiton uutistenhankkija.
_de Puyster_. Onko passissa oikea varmennusleima?
_Tuttle_. On.
_de Puyster_ (tekee läsnäoleville monia kuvastelevia kumarruksia, ja menee sitten puhelimen ääreen. Langaton puhelin toimii välittömästi, minkä vuoksi hän puhuu nopeasti). Yleismaailmallinen Sanomalehtiliitto. Halloo. Onko kunnallisosasto? Ottakaa selostukseni tämän illan vieraista! Yleiskuvaus uudesta juhlasalistahan teillä jo on. Hyvä!
(Eloise Lumley-Gotham ja Reginald Simpkins tulevat oikealta, mistä kaikki muutkin vieraat).
_Tuttle_ (esittää). Neiti Eloise Lumley-Gotham ja runoilija Reginald Simpkins!...
_de Puyster_. Kuulitteko esittelyn? Hyvä. Lisätkää: emännän kaunis ja lumoava nuorempi tytär. Runoilijasta kertovat huhut, ettei hän aio tyytyä lepäämään laakereillaan, vaan haluaa kohottaa illan tunnelmaa esittämällä runon »Lumley-Gothamin suku». — Vieraita tulee lisää, olkaa tarkkaavaisia!
(Sarita Knickerbocker-Smythe, hieman karkeapiirteinen ja isohko nainen, jalokivillä koristeltu, saapuu).
_Tuttle_ (esittelee). Neiti Sarita Knickerbocker-Smythe.
(Harlemin arkkipiispa, pyylevä mies, jonka kasvoilla aina on hymy, tulee. Hänellä on purppurainen viitta ja ketjut kaulassa).
_Tuttle_. Hänen korkea-arvoisuutensa Harlemin arkkipiispa.
(Vieraat tervehtivät toisiaan kumartaen ja vaihtaen jonkin sanan hiljaa keskenään).
(Lumley-Gotham nuorempi, laiha ja sairaan näköinen nuorukainen, rinnassa tähti, tulee).
_Tuttle_. Herra Lumley-Gotham nuorempi.
_de Puyster_ (erikoisen juhlallisesti). Lisätkää nimen perään: hän on se onnellinen nuori mies, joka kerran on omistava enemmän kuin puolet Yhdysvaltain kiinteästä omaisuudesta. Hänellä on rinnassaan tähti, jonka hän on hiljattain saanut lahjaksi pyhäkoululuokaltaan.
_Eloise_ (veljelleen). Äiti myöhästyy.
_L.-G. nuorempi_ (joka ei ole tervehtinyt muita kuin sisartaan). Äiti ei myöhästy milloinkaan.
_Eloise_. Mutta minä tarkoitan — aikaan nähden.
_L.-G. nuor_. Äiti on ajan valtijatar. (Astuu juhlasaliin taustalle, jonne joku muukin vieraista on siirtynyt).
_Helena_ (äskeisessä, paljon yksinkertaisemmassa puvussa kuin muut, tulee).
_Tuttle_. Rouva St. Erskine Granville.
_de Puyster_ (yhä puhelimessa hieman ivallisesti). Lisätkää: Hänen pukunsa oli hänen omintakeisen kauneusaistinsa mukainen.
_Eloise_ (katsoo pitkään sisareensa, tyytymättömänä). Helena, olisit toki voinut pukeutua tilaisuuteen paremmin sopivaan pukuun!
_Helena_ (rauhallisesti). Rakkaani, jos tietäisit, kuinka vaikeata minun oli tulla tänne, niin olisit tyytyväinen nähdessäsi minut missä puvussa tahansa. (Lähtee juhlasaliin taustalle).
(St. Erskine Granville, aristokraatin näköinen mies, jolla on sileiksi ajetut askeetin kasvot ja koko olemuksessa huomattavasti kyynillisyyttä, tulee oikealta).
_Tuttle_. Herra St. Erskine Granville. (Toiset vieraat katselevat Granvilleä melkein peloissaan).
_de Puyster_. Lisätkää... joka on ensimmäisen kerran moniin kuukausiin jättänyt hallitushuolet syrjään kunnioittaakseen läsnäolollaan loistavia pitoja.
_Granville_ (Reginaldille). Sanokaa, että hän lopettaa tuon lörpöttelynsä.
_Reginald_. Anteeksi, mitä sanoitte?
_Granville_. Sanokaa hänelle, että hän jättää minut mainitsematta.
_Reginald_. (rientää kiireesti de Puysterin luo ja sanoo hänelle jotakin).
_de Puyster_ (hätäisesti puhelimeen). Ei saa painattaa mitään äskeisestä! Muistakaa vain, ettette...
(Harlemin arkkipiispa on liikuttuaan vieraitten keskuudessa saapunut valtiosihteeri Granvillen luo).
_Granville_. Hyvää iltaa, piispa. Olettepa tekin vaivautunut tänne pilvenpiirtäjän huipulle. Nyt te todellakin olette monta kerrosta taivasta lähempänä.
_Arkkipiispa_. Herra valtiosihteeri suvaitsee olla hyvällä tuulella.
_Sarita_ (keimaillen Granvillelle). Onko teillä jotakin sanomista minulle?
_Granville_. Voitte olla vakuutettu, neiti Sarita, että jos minä kykenisin tuntemaan suurta intohimoa, niin ei sen esine voisi olla kukaan muu kuin te.
_Eloise_ (nauraa iloisesti, minkä johdosta Granvillen huomio kääntyy häneen)...
_Granville_. Kuinka voit, Eloise?
_Eloise_. Kiitos kysymästä, hyvin. Tiedätkö, että Helena on täällä?
_Granville_. Mitä? Minun neitseellinen vaimoniko? Mitä se merkitsee? Ovatko kaikki yhteiskunnalliset pulmat ratkenneet? Onko koko köyhälistö jo kasvatettu? (Katselee ympärilleen ja huomaa Helenan, joka äskeisen kohtauksen aikana on tullut taustalta ja lähestynyt. Menee hänen luokseen.) No, rouva Granville, mitä ihmettä meidän on kiittäminen tästä viattomasta ilosta?
_Helena_. Osaksi sitä seikkaa, etten lainkaan aavistanut teidän tulevan tänne.
_Arkkipiispa_ (on seurannut Granvilleä ). Helena, saanko puhua kanssanne?
_Helena_. Mistä on kysymys?
_Arkkipiispa_. Pyydän teiltä suosion osoitusta. Kun tämä onnellinen kohtaaminen nyt on tapahtunut, niin pyydän teitä ajattelemaan, kuinka iloiseksi äitinne tulisi, jos te ja miehenne suostuisitte esiintymään yhdessä suuressa juhlatilaisuudessa. Ajatelkaa...
_Helena_. Mitä syytä teillä on sekaantua tähän asiaan?
_Arkkipiispa_. Sehän kuuluu minun virkaani. Kodin ja aviosäädyn...
_Helena_. Avioliitto tarkoittaa antamista ja ottamista. Kysykää mieheltäni, onko hän milloinkaan antanut minulle mitään.
_Granville_. Kysykääpä häneltä, onko hän joskus antanut minulle jotakin?
_Helena_. Minä annoin hänen käytettäväkseen isäni omaisuuden ja valtiovallan! Vallan hallita miljoonien ihmisten elämää, pakottaa heidät mukaantumaan tahtoonsa. Mahdollisuuden nähdä heitä kidutettavan, musertaa heidät mitättömiksi, ja sitten pilkata heitä siksi, että ovat voimattomia. Juuri sitä hän etsi avioliitosta, ja sen hän saikin. Nyt hän voi nauttia siitä! (Kääntyy halveksivin elein ja menee syrjemmälle.)
_Granville_ (nauraen). Siinä on nainen, jolla on tikari kielenä, hyvä piispa.
_Arkkipiispa_. Mutta hän on myöskin älykäs nainen, erittäin älykäs.
_Granville_. Hän koettaa ratkaista Jumalan arvoituksia. Mutta ne ovat ratkaisemattomia, ne ovat pelkkää ivaa.
(Kaikki siirtyvät vähitellen juhlasaliin. Ylihovimestari ja palvelijat menevät oikealle.)
NELJÄS KOHTAUS.
Helena ja Billy. (Edellinen on vetäytynyt syrjään vasemmalle. Billy tulee samalta suunnalta, jonne hän äsken katosi.)
_Helena_. Billy, minä tahtoisin, että sinä luopuisit aikeestasi.
_Billy_. En milloinkaan!
_Helena_. Mutta minä en tule mukaan.
_Billy_ (tarttuen kiivaasti Helenan käteen ja vetäen häntä puoleensa). Helena, minä rakastan sinua! (Helena ensin vastustelee, mutta sulkeutuu sitten Billyn syleilyyn.) Minä en voi jättää sinua tänne.
_Helena_. Billy, tämä merkitsee kuolemaa! Luovu yrityksestä, jos rakastat minua.
_Billy_. Rakastan sinua liian paljon. Ja juuri siksi minä en voi siitä luopua. Sinun täytyy tulla mukaan, minä en voi elää ilman sinua.
_Helena_. Kuule minua, Billy...
VIIDES KOHTAUS.
Edelliset ja Granville (tulee takaisin, myöhemmin vartijat).
_Granville_ (on katsellut ja kuunnellut kohtausta). Tässähän on karkuri Billy Kingdon, ja työläisen puvussa. Miten te olette tänne päässyt?
_Billy_. Olen lentokoneen kapteeni.
_Granville_. Vai niin? Millä nimellä?
_Billy_. En omallani.
_Granville_. Olette siis pannut henkenne peliin.
_Billy_. Niin olen tehnyt. Eihän se tapahdu ensimmäistä kertaa, kuten tiedätte.
_Granville_. Mistä johtuu tämä mielettömyys?
_Billy_. He ottivat Helenan minulta ja antoivat hänet teille. Silloin minä hävisin ihmisten ilmoilta. Mutta minun pakooni oli muitakin syitä. Teidän maailmassanne ei ole mitään, jolle mies voisi työtarmonsa omistaa. Katselkaa tämän illan näytelmää, näitä nukkeihmisiä, näitä kullattuja pökkelöitä!
_Granville_. Jonkun on heitä hallittava.
_Billy_. Ehkä se tehtävä sopii teille, mutta ei minulle. Lentokoneessa on toki jotakin todellista.
_Granville_. Lapsen leikkikalu! Ja te nyt leikitte sillä, te, joka olisitte voinut nousta valtiolaivan komentosillalle!
_Billy_. Te teitte sen orjalaivaksi! Sen komentaminen huvittaa teitä, mutta ei minua. — Minä halusin tietää, miten Helena voi, ja sen vuoksi minä tulin tänne.
_Granville_. Te näytte päässeenkin siitä selville.
_Billy_. Olenpa kyllä! Hän on samaa mieltä kanssani, ja tänä iltana me 'matkustamme.
_Granville_. Mitä? (Hän tekee eleen kutsuakseen vartijoitaan, jotka ovat aivan lähellä oviverhojen suojassa.)
_Billy_ (on huomannut hänen aikeensa, vetää esille revolverin). Jos liikutatte sormeakaan, olette kuoleman oma!
_Helena_ (heittäytyen väliin). Billy, malta mielesi! (Hetken vaikeneminen.)
_Billy_. Helena, nyt on kysymys meidän jommankumman hengestä.
_Helena_ (huudahtaen). Ei, Billy!
_Billy_. Sinun on valittava meistä toinen. Hän on murhannut miljoonia ihmisiä kukistaessaan vallankumouksia. Minä voin surmata hänet nyt äänettömästi, ja me pääsemme pakoon lentokoneella. Mutta jos hän saa elää, ottaa hän minulta hengen.
_Helena_. Minä vetoan isääni. Hän on pelastava sinut!
_Billy_. Minä olisin jo saanut surmani, ennenkuin isäsi olisi kuullut minusta puhuttavankaan.
_Helena_ (kääntyen mieheensä, jonka kasvoilla lepää yhä entinen hymyn häivä). Granville...
_Billy_ (keskeyttäen). Älä tuhlaa aikaa! Kumpi meistä saa jäädä elämään? Valitse!
_Helena_ (kauhuissaan). Kuinka voisin olla onnellinen, jos mieheni veri tahraisi käsiäni?
_Billy_ (ollen hetkisen vaiti ja katsellen Granvilleä, synkistyen). Onko se viimeinen sanasi?
_Helena_ (melkein kuiskaten). Sinä et saa tappaa häntä.
_Billy_ (pistää revolverin taskuunsa, kääntyy mennäkseen).
_Granville_ (nostaa samalla kätensä, jolloin kaksi vartijaa heti syöksyy Billyn kimppuun).
_Helena_ (huudahtaa tukahdutetusti). Raakalainen! — Nyt isän luo. (Poistuu oikealle.)
_Granville_.. Yksinäiseen koppiin. (Lähtee taustalle.)
(Vartijat vievät Billyn vasemmalle).
KUUDES KOHTAUS.
Kaikki aikaisemmin tulleet, paitsi Helena, vieraita, Tuttle, rva Lumley-Gotham.
(Alkaa kuulua soittoa, joka ensin on melkoisen kovaa, mutta pian hiljenee. Se ei saa missään tapauksessa häiritä vuorosanoja. — Ensin tulee oikealta ylihovimestari Tuttle. Vieraat tulevat taustalta asettuvat ryhmiin. Sitten asettuu kaksi palvelijaa oikealle johtavalle ovelle, josta kohta astuu sisälle rva Lumley-Gotham jäljessään lisää vieraita, puettuna karmosiinipunaiseen samettiin, kolmasosa ruumiista timanttien peitossa. Vyötäisten kohdalla on kokonainen timanttipanssari. Sen lisäksi on hänelle timanttikruunu, ja jalokivillä koristettuja renkaita kyynärpäihin asti. Hän on vanha, suuri nainen, jolla on käheä, hiukan katkonainen ääni.)
_Tuttle_ (esittää). Rouva Lumley-Gotham.
_Vieraat_. Me tervehdimme teitä, rouva Lumley-Gotham!
_Rva L.-G_. Olkaa tervetulleet Huvilapalatsiin, rakkaat ystävät!
_de Puyster_ (on kiiruhtanut puhelimen luokse. Puhuu siihen sinä aikana kuin esittely ja tervehdysmenot suoritetaan). Kansalaisten Liittomarssin sävelten kaikuessa saapuu juhlan emäntä Viviana Athestan de Smithkins Lumley-Gotham tähän temppeliin, joka on pyhitetty suojapaikaksi niille, joiden huostaan Jumala äärettömässä viisaudessaan on uskonut maan talouden ja omaisuuden hoidon.
_Harlemin arkkipiispa_ (rva G:lle). Oi, rouva Lumley-Gotham, kuinka ihastuttava onkaan olemuksenne! Nuoruuden tunteet täyttävät minut teitä katsellessani! Toivoisin, että kaikki teidän kateelliset kilpailijanne olisivat nyt täällä teitä näkemässä.
_Reginald_ (käsikirjoitus kädessään). Suvaitkaa, oi yhteiskunnan armollinen valtijatar, ottaa vastaan tämä kunnianosoitus, jolla tahdomme tehdä tuleville sukupolville tunnetuksi Lumley-Gotham-suvun mahtavuuden.
_Rva L.-G_. (ottaen käsikirjoituksen runoilijalta). Kiitos, Reggie.
_Reginald Simpkins_. Minä toivon saavani tilaisuuden lausua sen teidän vieraillenne. Muuten Eloise ja minä olemme saaneet valmiiksi menuetin, jonka te meille suunnittelitte: Haluatteko nähdä meidän esittävän osan loppunäytöksestä? (Alkaa tepastella omituisia tanssiaskeleita, jolloin kääntyy selin, eikä huomaa, että rva L.-G. poistuu taustalle. Hetken kuluttua hän kääntyy, huomaa asian laidan ja nolostuu. Toiset vieraat ilostuneita.)
(Yleisen iloisuuden ja juuri alkaneen puheensorinan katkaisee äkillinen ja räikeä torven toitotus.)
_Eloise_. Hyi, kuinka inhoittavaa!
_Sarita_. Eikö hän nyt olisi voinut jättää meitä rauhaan tänä iltana?
_Arkkipiispa_. Rakas nuori nainen, kyllä kai hänen sallitaan katsella tätä Huvipalatsia, jonka kustannukset hän on itse suorittanut.
_Sarita_. Katselkoon vain, mutta älköön hätyyttäkö vieraitaan kuin lampaita.
(Kaikki muut paitsi Granville menevät taustalle.)
SEITSEMÄS KOHTAUS.
Granville, Lumley-Gotham, kolme vartijaa, palvelijoita, myöhemmin Lumley-Gotham nuorempi ja Jessup.
(Aluksi kuuluu vielä pari torven toitotusta, vaikka ei niin kovaa ja vihlovaa kuin äsken, sitten astuu sisälle kolme vartijaa, jotka nuuskivat tarkasti joka nurkan minkä jälkeen jäävät seisomaan yksi kullekin ovelle.)
_Lumley-Gotham_ (tulee oikealta. Hän on vanha, laiha, kaljupäinen ja hampaaton mies, jonka kasvot ovat terävät ja kokoonkutistuneet. Hänen luonteensa pääominaisuuksia ovat ahneus ja pelkuruus, varsinkin viimeksimainittu. Liikkuessaan hän kurkistelee kaikkiin suuntiin, eikä koskaan astu monta askelta kääntymättä hermostuneena katsomaan taakseen. Häntä taluttaa sisälle kaksi palvelijaa. Hän vaipuu väsyneenä ja huoaten istumaan isoon nojatuoliin oikealle.)
_Granville_ (astuen esiin hymyillen). Hyvää iltaa! (Hetken perästä.) Tahdotteko nyt tavata Jessupia?
_Lumley-G._ Minä olen väsynyt, haluan levätä.
_Granville_. Muistatte kai, että asia on tärkeä?
_Lumley-G._ (kiusaantuneena). Kyllä, kyllä. — Kutsu hänet tänne.
_Granville_ (oikealla uloskäytävällä seisovalle vartijalle). Kutsu tänne keksintöosaston johtaja. (Vartija poistuu hetkeksi ja palaa sitten entiselle paikalleen. Kohta lähestyy takaovella seissyt vartija Granvilleä ja kuiskaa tälle jotakin.) Poikanne haluaa tavata teitä.
_Lumley-G._ Onko hänestä tehty tiedusteluja?
_Granville_. On kyllä.
_Lumley-G._ Hyvä on.
(Vasemmalla ovella seisova vartija on lähestynyt Granvillea ja tehnyt tälle merkin.)
_Granville_. Teidän seitsemäs aterianne on valmis.
_Lumley-G._ Hyvä on.
_Lumley-G. nuor._ (astuu vartijoitten välitse sisään. Lähenee isäänsä lausuen tälle kunnioittavasti). Miten voitte, isäni?
_Lumley-G._ (kuivasti ja pistävästi). Sangen huonosti... Mitä tahdot?
_Lumley-G. nuor._ Vain nähdä teitä, isä.
_Lumley-G._ Lörpötystä.
_Lumley-G. nuor._ Isä ei saa unohtaa minua kokonaan! Ymmärtääkö isä?...
_Lumley-G._ En, en ymmärrä.
_Lumley-G. nuor._ (hätääntyneenä). Te ette voi hyvin, isä! Älkää lähtekö lentoretkelle tänään. Te voitte tulla merikipeäksi, isä.
_Granville_ (keskeyttäen). Matkan on järjestänyt isänne lääkäri.
_Lumley-G._ Minä tarvitsen huvia... Etkö sinä tule mukaan?
_Lumley-G. nuor._ (hermostuneena ja kauhistuen). Mitä? Minäkö mukaan lentoretkelle?
_Granville_. Ei ole mitään vaaraa. Kaikki ilmalaivat on pidätetty liikenteestä. Yöpostin kuljetuskin on kielletty. Koko avaruus on meidän hallussamme. Yhteentörmäystä ei voi tapahtua.
_Lumley-G. nuor._ (yhä hädissään). Isä, isä, minä pyydän, älkää matkustako!
_Granville_ (nuoremmalle Lumley-G:lle). Hyvä herra, lääkäri on määrännyt, ettei isäänne saa häiritä aterian aikana.
(Eräs vartija on lähestynyt kädessään kultainen tarjotin. Sillä olevalla kultaisella lautasella on tusinan verran tabletteja.)
_Granville_ (ottaa tarjottimen ja menee Lumley-G:n ja hänen poikansa väliin, edelliselle). Olkaa hyvä!
_Lumley-G._ Kuinka monta minä saan ottaa?
_Granville_. Yhden.
_Lumley-G._ (ojentaa kuivan ja vapisevan kätensä hypistellen epävarmana kaikkia tabletteja. Valitsee sitten kaksi ja antaa eräälle vartijalle). Syö nämä! (Katselee tarkkaan vartijaa, ettei tämä voi piiloittaa tabletteja hihoihinsa, vaan ne todellakin syö. Odottaa hetken tulosta. Sitten ottaa vielä yhden tabletin, katselee sitä pitkään ja antaa lopulta pojalleen.) Sinä syöt tämän. (Lumley-G. nuor, tottelee määräystä, minkä jälkeen L.-G. ottaa vielä yhden tabletin käteensä antaen samalla Granvillelle merkin, että tarjottimen saa viedä pois.) Minä syön tämän hetken kuluttua.
(Palvelija vie pois tarjottimen. Toinen palvelija tulee samalla kuiskaamaan jotakin Granvillen korvaan.)
_Granville_. Jessup, keksintöosaston johtaja.
_Lumley-G._ Onko hänestä tehty tiedusteluja?
_Granville_. On kyllä.
_Jessup_ (voimakas ja kunnioitusta herättävä virkapukuinen mies, jonka rinta on jalokivillä koristettujen ritarimerkkien peitossa, kumartaa juhlallisesti Lumley-G:lle). Valmis palvelukseenne, herra.
_Granville_. Asia koskee niitä toimenpiteitä, joita osastonne on toimeenpannut radiumin voimalähteiden selvillesaamiseksi.
_Jessup_. Mitä tarkoitatte, herra?
_Granville_. Ne ovat vaarallisia. (Ottaa taskustansa sanomalehtileikkeleen.) Tässä kirjoituksessa todetaan, että professori Holcomb on keksinyt uuden alkuaineen, jota hän nimittää radiumiitiksi ja joka kehittää tehokkaampaa voimaa kuin mikään aikaisemmin tunnettu aine, tunkee kaikkien esineiden läpi ja tuhoaa kaiken elollisen. Onko tämä totta?
_Jessup_. On, herra.
_Granville_. Entä jos radiumiitti joutuu jonkun anarkistin tai hullun käsiin? Millä tavoin silloin voidaan puolustautua murhaajaa vastaan? Teidän on lopetettava sellainen vaarallinen työskentely.
_Jessup_. Mutta, hyvä herra, ajatelkaahan, mikä merkitys radiumiitilla on. Se antaa niin paljon voimaa, että maan kaikki teollisuuslaitokset saadaan sillä pyörimään. Professori Holcomb voi synnyttää pisarasta merivettä niin paljon energiaa, että se riittää kuljettamaan rahtilentokoneen ympäri maapallon.
_Lumley-G._ (kiihkoisen ahnas loiste silmissään). Miksi te ette ole ennemmin siitä minulle ilmoittanut?
_Jessup_. Minun ilmoitukseni asiasta on ollut herra Granvillen hallussa jo viikon ajan.
_Lmley-G._ Minä sanon teille, mitä teidän on tehtävä. Emme voi pysäyttää töitä, vaan professori Holcomben on keksittävä minua varten jokin keino, jolla voin suojella itseäni radiumiittia vastaan. Ja sillä välin on Granvillen pidettävä huolta siitä, että minun henkivartijoitani lähetetään suojelemaan salaisuutta.
_Jessup_. Tahtonne on tapahtuva. (Kumartaa ja poistuu.)
_Lumley-G._ (kääntyen poikansa puoleen). Tunnetko itsesi aivan hyvinvoivaksi?
_Lumley-G. nuor._ Kyllä, isä.
_Lumley-G._ No niin, siinä tapauksessa luulen voivani syödä oman osani. (Syö tähän saakka kädessään pitämänsä tabletin.) Nyt saat mennä.
(Lumley-G. nuor, kumartaa isälleen ja poistuu huoneesta.)
KAHDEKSAS KOHTAUS.
Lumley-Gotham, Granville, vartijoita.
_Vartija_ (tullen ilmoittamaan). Rouva Granville haluaa puhua isänsä kanssa.
_Granville_. Sitä ei voida sallia. Maailman valtias on juuri nauttinut ateriansa, eikä sen perästä saa häiritä hänen ajatuksiansa.
_Lumley-Gotham_ (väsyneesti). Mistä nyt taas on kysymys?
_Granville_. Ei se ole mitään tärkeätä. (Vartijalle.) Vaimoni ei saa tavata häntä.
_Vartija_. Mutta hän on itsepäinen, herra; hän ei lähde pois.
_Granville_ (vartijalle). Jos hän synnyttää melua, niin vangitkaa hänet.
_Vartija_. Vangitako puolisonne, herra?
_Granville_. Se on määräyksenä.
YHDEKSÄS KOHTAUS.
Edelliset. Helma. (Oikealta alkaa kuulua sanasotaa, minkä jälkeen Helena tulee sisälle vartijoiden estelystä huolimatta.)
_Helena_. Kukaan ei voi estää minua pääsemästä isäni luo.
_Lumley-G._ (säikähtyneenä). Mitä tämä merkitsee?
_Granville_ (astuen estävästi Helenan tielle). Seis!
_Helena_ (Granvillesta välittämättä läheten isäänsä). Isä, minä tahdon puhua kanssasi.
_Granville_. Vaikene!... Ottakaa hänet kiinni!
_Helena_ (vartijoitten lähestyessä koettaa kamppailla heitä vastaan). Isä, sinun täytyy kuunnella minua!
_Lumley-G._ (vapisevalla äänellä). Mitä tämä merkitsee? Mistä on kysymys?
_Helena_ (vartijoille, joista pari on tarttunut hänen käsivarsiinsa). Kuinka te uskallatte? (Polkien jalkaansa.) Isä, käske noiden roistojen päästää minut irti!
_Granville_. Viekää hänet pois!
_Lumley-G._ Ei, ei, odottakaa... Mitä hän tahtoo? Mistä on kysymys?
_Granville_. Herra Lumley-Gotham, minä varoitan teitä kuuntelemasta häntä. Te tiedätte, että olette juuri syönyt ja tunnette lääkärinne varoitukset. Tällaisen varomattomuuden saatte kenties maksaa hengellänne.
_Lumley-G._ (vavisten, äärettömän pelon vallassa). Helena, kuinka uskallat häiritä minua? Tahdotko sinä riistää hengen isältäsi?
_Helena_. Oi, isä, isä, asiani on tärkeä, se ei siedä hetkenkään viivytystä... Isä, älä salli...
_Lumley-G._ (tukkii korvansa sormillaan ja rientää oikealle henkivartijoittensa seuraamana).
KYMMENES KOHTAUS.
Granville. Helena. Pari G:n vartijaa.
_Helena_ (joka isänsä mentyä on luopunut vastarinnastaan). Voit antaa miehillesi määräyksen päästää minut vapaaksi. Minä en tee enää vastarintaa.
_Granville_. Minua ilahduttaa, että olet päässyt taas järkiisi. (Antaa vartijoille merkin päästää Helena vapaaksi.) Sinun pitäisi käsittää, ettet saa mitään aikaan.
_Helena_. Taistelu ei ole vielä loppunut.
_Granville_. Sinä aiot siis turvautua äitiisi, mutta salli minun vakuuttaa sinulle jo etukäteen, ettei sinun onnistu pelastaa Billy Kingdomin henkeä. Sinä voit vain häväistä itsesi.
_Helena_. Sinä sallit siis käyttää vaimoasi vastaan sellaisia aseita?
_Granville_. Kysymys ei ole siitä, mitä minä sallin, vaan siitä, mitä maailma sanoo tästä. Kaikki tietävät, että tuo nuori mies rakasti sinua, ennen kuin menit minun kanssani naimisiin. Kaikki tietävät, että hän juuri siitä syystä karkasi ja rupesi tavalliseksi työmieheksi. Nyt hän on tullut takaisin insinöörinä ja lentokoneen kapteenina, ja minä olen tavannut teidät karkaamisaikeissa. Mitä luulet kaikesta tästä sanottavan?
_Helena_. Se on minulle samantekevää. Minulle on tärkeätä vain hänen henkensä pelastaminen. Kaikki nämä vuodet minä olen ollut toimettomana ja antanut sinun hallita maailmaa mielesi mukaan, mutta jos sinä nyt ryhdyt tähän rikokseen, ja otat häneltä hengen, niin minusta tulee sinun leppymätön vihollisesi. Sinä luulet kenties voivasi uhmata minua, mutta minä vakuutan sinulle, että on tuleva päivä, jona kadut tekoasi.
YHDESTOISTA KOHTAUS.
Edelliset. Lumley-Gotham. Henkivartijoita.
(Kuuluu torventörähdyksiä, minkä jälkeen henkivartijoitten seuraamana Lumley-G. syöksyy huoneeseen).
_Lumley-G._ (kiihtymyksestä hengästyneenä). Granville!
_Granville_. Mitä nyt?
_Lumley-G._ Katsokaa! Taaskin radiumiitti. Minä en tahdo olla mukana tässä puuhassa.
_Granville_ (ottaa L.-G:n kädessään pitämän sanomalehden, lukee). »Tänä iltana näytti professori Holcomb tiedemiestovereillensa ja Yleismaailmallisen sanomalehtiliiton edustajalle ilman pitävästi suljetun kvartsipullon, jonka kemiallinen rakenne on...» — Mikä tällä sitten on vikana?
_Lumley-G._ Jatkakaa! (Osoittaen lehteen.) Toiselta palstalta — tuosta.
_Granville_ (jatkaa lukuaan). Ainoa vaikeus on, että X-radiumiittia, jonka nimen keksijä on aineelle antanut, ei voida kontrolloida. Se saatiin syntymään tyhjässä astiassa. Jos se sattumalta joutuisi ilman yhteyteen, tulisi siitä olemaan kauheammat seuraukset kuin yksikään ihminen osaa kuvitella. Pulloa säilytetään puuvillaan käärittynä, ja yksi laboratorion asistenteista vartioitsee sitä päivin ja öin. Professori selitti, että jos pullo särkyisi, olisi seurauksena kaiken elimellisen elämän häviäminen maan pinnalta. (Puhuu.) Tämähän on mieletöntä.
_Lumley-G._ (kauhuissaan). Jos tuo pullo nyt särkyy, saan minä surmani.
_Granville_. Mutta sehän ei voi olla totta!
_Lumley-G._ Se on totta! Jatkakaa!
_Granville_ (lukee). Tämän osoitti sitovalla tavalla todeksi se surullinen kuolema, joka kohtasi professori Clarkia. Kuten muistetaan, oli professori Clark juuri kokeilemassa aivan vähäisellä radiumiittimäärällä ja sai surmansa, kuten kaikki muutkin laboratoriossa olleet. Vain pieni tomukasa oli jäänyt sille paikalle, jossa professori oli seisonut.
_Lumley-G._ Ajatelkaa! Minustakaan ei jäisi muuta kuin tomukasa. Ja mitä he aikovat tehdä sillä aineella? Antaa merkkejä Marsiin!
_Granville_ (jatkaa lukitaan). Professori Holcomb oli toivonut, että X-radiumiitin avulla voitaisiin vastata niihin merkkeihin, joita viimeisten kymmenen vuoden kuluessa on saatu Marsin asukkailta. Nyt täytyi professorin kuitenkin myöntää, että hänen ponnistuksiaan ehkäisi sama vaikeus joka tuotti tuhon professori Clarkille ja hänen apulaisilleen, nimittäin että kaikki kokeet ovat osoittaneet mahdottomaksi saada radiumiittisäteitä kohoamaan korkeammalle kuin neljännesmailin päähän maan pinnasta. Ne saattavat kyllä kulkea 8—10 tuhatta kertaa maan ympäri, mutta eivät erkane maasta mainitsemisen arvoisen matkan päähän.
_Lumley-G._ Oletteko ennen kuullut moista mielettömyyttä?
_Granville_. Me järjestämme kyllä tämän asian. (Menee langattomaan puhelimeen.) Keksintöjen osasto. Poliisitoimisto. Granville puhuu. Lumley-Gothamin erikoismääräys. Ilmoittakaa laboratoriossa oleville asiamiehillenne, että heidän on otettava paikka valtaansa. Vangitkaa heti professori Holcomb ja kaikki muut siinä rakennuksessa olleet ja pitäkää heitä ankarasti vartioituina, kunnes saatte uusia määräyksiä. Estäkää uutisten levittäminen näistä toimenpiteistä. (Tulee takaisin.) Kas niin, se riittää. Ja nyt, herra Lumley-Gotham, älkää enää yhtään välittäkö koko jutusta. Minä kyllä hoidan tämän asian.
_Helena_ (joka edellisen keskustelun ajan on ollut syrjemmällä, astuu esiin). Isä, minä tahdon nyt puhua sinun kanssasi.
_Granville_. Minä olen jo sanonut, että te ette saa kuunnella häntä.
_Helena_. Isä, kuuntele minua.
_Granville_. Muistakaa lääkärin määräys.
_Lumley-G._ (valittaen). Voi, voi, voi! Mitä tämä merkitsee? Enkö minä saa olla rauhassa omien lasteni hyökkäyksiltä? (Samassa soi kello kovasti.) Mitä se on?