Part 3

_Rva Lumley-G._ Eikö se ollut juuri ylläsi?

_Reginald_. Minä vakuutan...

_Rva Lumley-G._ (tempaa liedeltä paistinpannun ja heilauttaa sitä uhkaavasti). Mene tyhjentämään tuo jätelaatikko. Ja laita, ettei minun tarvitse nähdä sinua ennen illallista!

_Reginald_ (ottaa jätelaatikon ja menee perältä).

_Rva Lumley-G._ (Eloiselle, joka nauraa Reginaldin kohtaloa). Mene sisään ja kata pöytä! (Vaipuu istumaan ja kuivaa kasvojaan esiliinallaan.)

_Eloise_ (poistuu vasemmalle.)

NELJÄS KOHTAUS.

Rva Lumley-Gotham ja Sarita.

_Rva Lumley-G._ Voi hyvä Jumala, miksi ihmiset eivät elä kylmillä säilykkeillä?

_Sarita_. Minkätähden he eivät voi syödä riissiä ja muuta sellaista, mitä ei tarvitse kuoria? Siihen minä tahtoisin saada vastauksen.

_Rva Lumley-G._ (ikäänkuin kerjäten myötätuntoa). Minä olen todellakin sitä mieltä, että heidän tulisi edes koettaa säästää minua. Minulla on niin kovin paljon huolta!

_Sarita_. Mikäli minä voin ymmärtää, tuotatte te itse itsellenne enimmän huolta.

_Rva Lumley-G._ (tulistuen). Minä en voi sietää, että te aina puhutte tuolla tavoin. Miten minä tuotan itselleni huolta? Olkaa hyvä ja sanokaa suoraan.

_Sarita_. Tietysti teidän sydämellänne on jälleen Helenan ja Billyn asia. Se olisi ollut selvä alusta alkaen, ellette te itse olisi sitä sotkenut.

_Rva Lumley-G._ Millä tavoin sotkenut?

_Sarita_. Hehän olivat valmiit liittymään yhteen, mutta te saitte kysymyksen pöydälle kuukauden ajaksi.

_Rva Lumley-G._ Minä luulin, että sinä aikana tulisi jokin ratkaisu.

_Sarita_. Te voisitte ratkaista sen milloin vain tahtoisitte.

_Rva Lumley-G._ Hyvänen aika! Mitä te puhutte? Pitäisikö minun antaa tyttäreni asua miehen kanssa, joka ei ole hänen aviomiehensä?

_Sarita_ (ivallisesti). Ei suinkaan se tapahtuisi ensimmäistä kertaa teidän seurapiirissänne.

_Rva Lumley-G._ Mutta kun Helenan laillisesti villitty mies on samassa talossa. Hänhän tietäisi, kaikki tietäisivät sen.

_Sarita_. Eikö meillä ennen ollut tapana sanoa, ettei mikään merkinnyt mitään, jollei siitä vain mainittu sanomalehdissä. Nyt ei sellaisesta ole pelkoa.

_Rva Lumley-G _ Sarita! Minä en ymmärrä teidän kevytmielistä suhtautumistanne tähän asiaan.

_Sarita_. Mutta, hyvä rouva, ettekö ymmärrä, että teidän on tultava järkiinne ennemmin tai myöhemmin?

_Rva Lumley-G._ (nyt jo itkuun puhkeamaisillaan). Niin, niin.

_Sarita_. Tänään on muuten kuukausi kulunut, ja asia tulee jälleen esille. Mitä te aiotte sanoa Billylle ja Helenalle?

_Rva Lumley-G._ (voivotellen). Minun sydämeni on murskana... Minun nimeni on tallattu lokaan.

VIIDES KOHTAUS.

Edelliset ja Eloise.

_Eloise_ (on tullut niin, että viimeiset sanat ovat sattuneet hänen korviinsa). Herra varjele! Taasko te jauhatte tuota samaa asiaa?

_Sarita_ (ei ota huomioon Eloisen sekaantumista, vaan jatkaa edellistä keskustelua). Potkikaa Granville pellolle, niin asia on selvä.

_Eloise_. Onko joku nähnyt Granvilleä tänään?

_Rva Lumley-G._ Hän oli täällä aamulla.

_Eloise_. Tietysti humalassa, kuten aina?

_Sarita_. Minkätähden hän ollenkaan käy täällä? Eikö ole selvää, että hän tulee vain tuottaakseen häiriötä, kiusatakseen Helenaa ja teitä... (Perältä kuuluu arkkipiispan ähkinää.)

_Rva Lumley-G._ Vaiti, arkkipiispa tulee! Älkäämme antako hänen kuulla mitään. Minua niin hävettää.

KUUDES KOHTAUS.

Edelliset ja arkkipiispa.

_Arkkipiispa_ (puettuna siniseen työpukuun tulee perältä kantaen selässään valtavaa puutaakkaa. Kompuroi lieden luo ja pudottaa taakkansa lattialle. Oikaisee sitten selkänsä, kuivailee otsansa ja huokaa.) Herra minun Jumalani! Tämä puunhakkaajan ammatti kuluttaa voimani loppuun.

_Sarita_ (tylysti). Epäilemättä.

_Arkkipiispa_. Ne ovat laittaneet huonekalut niin hirvittävän lujiksi, ettei niistä tahdo saada urakkaa. Tekisi mieleni käydä Bryant Parkin puiden kimppuun.

_Rva Lumley-G._ (ottaa yhden puukappaleen ja mittaa sitä lieden pituuteen). Luuletteko tosiaankin, että me voimme polttaa näitä?

_Arkkipiispa_ (tuijottaen rva L.-G:iin). Voi, hyvä Jumala!

_Rva Lumley-G._ Valitkaa nuo pitkät pois ja hakatkaa ne lyhemmiksi.

_Arkkipiispa_ (varovasti). Minä noudan kirveeni tänne.

_Rva Lumley-G._ Aikoisitteko hakata puita tässä liedellä? Se ei käy päinsä.

_Arkkipiispa_. Ehkä te voisitte käyttää noita pitkiä johonkin muuhun tarkoitukseen?

_Sarita_ (ivallisesti). Perunain muhentamiseenko?

_Arkkipiispa_ (kokoaa puunsa ja menee perälle ).

SEITSEMÄS KOHTAUS.

Edelliset, paitsi arkkipiispa, ja de Puyster.

(Naiset häärivät ruuanlaiton touhussa. Hetkinen hiljaisuutta.)

_de Puyster_ (tulee. Hän on ainoa koko pienen yhteiskunnan jäsenistä, joka on saanut säilytetyksi juhlapukunsa kunnossa. Pysähtyy ovelle ja tekee hienon kumarruksen. Hän esiintyy aivan kuin ennen maailman häviötä.) Hyvää iltaa, arvoisat naiset.

_Sarita_ (hiukan ystävällisemmin kuin hän on muita tervehtinyt). Hyvää iltaa.

_de Puyster_ (ottaen esiin muistiinpanovihkonsa). Pyydän anteeksi. Onko minulla kunnia puhutella rouva Viviana Athelstan de Smitkins Lumley-Gothamia? Salliikohan aikanne mahdollisesti myöntää minulle lyhyen haastattelun?

_Rva Lumley-G._ (kantaa juuri perunoita liedelle ja laskee ne pataan). Ei nyt ole aikaa haastatteluihin, de Puyster.

_de Puyster_. Sepä vahinko! Olen kovasti pahoillani. Kysymys on todella tärkeästä asiasta. Toimisto on kuullut huhuttavan, että sopu olisi palaamassa herrasväki Granvillen perheeseen. Voitteko sanoa minulle...

_Rva Lumley-G._ Menkää matkoihinne, de Puyster!

_de Puyster_. Ai, ai sentään... (menee puhelimen luokse, joka ei toimi). Halloo. Saanko Yleismaailmalliseen Sanomalehtiliittoon. Halloo, halloo. Nyt on puhelin taas epäkunnossa! Minun uutiseni eivät ehdi kolmanteen iltapäiväpainokseen. (Menee lohduttomana.)

_Sarita_. de Puyster parka, pääseeköhän hän milloinkaan entisistä tavoistaan?

KAHDEKSAS KOHTAUS.

Edelliset, paitsi de Puyster, ja Lumley-Gotham.

_Lumley-G._ (jonka iloinen vihellys kuuluu jo näyttämön ulkopuolelta, ilmestyy perältä vyötettynä ruokakauppiaan esiliinaan ja syli täynnä säilykkeitä. Hän on onnellinen kuin koulupoika). Kas tässä, hyvät emännät. (Asettaa säilykerasiat pöydälle ja ottaa taskustaan muistilapun.) Tahdotteko katsoa, ovatko nämä oikeita. (Vaimolleen.) Kuusi rasiaa herneitä, kolme rasiaa lohta, neljä naulaa korppuja, ja kolme kankea saippuaa. Kuivattuja persikoita haen illalla, sillä Tukkukauppa-osakeyhtiössä ne näyttävät olevan pilaantuneita. (Saritalle.) Tiedätkö, minusta alkaa tulla taitava auton ohjaaja. Tänään en ole aiheuttanut minkäänlaista yhteentörmäystä. — Niin, ja kesken kaiken, oletteko kuulleet, miten arkkipiispalle kävi?

_Sarita_. Emme. Miten sitten?

_Lumley-G._ Hän meni apteekkiin etsimään vaniljasoodaa, mutta ottikin erehdyksessä risiiniöljyä. Nyt hän on ryhtynyt verestämään latinan taitoansa voidaksensa lukea nimilapuista lääkkeiden nimiä.

_Rva Lumley-G._ (on katsellut vasemmalla ovella toisessa huoneessa tapahtuvaa pöydän kattamista). No, tokko siitä rupeaa tulemaan valmista? (Menee vasemmalle. )

YHDEKSÄS KOHTAUS.

Sarita ja Lumley-G.

_Sarita_ (huomattuaan jääneensä kahden L-G:n kanssa). Nyt meidän täytyy päästä selvyyteen Billyn ja Helenan asiasta.

_Lumley-G._ (hermostuen). Herran tähden, älä sekoita minua siihen juttuun.

_Sarita_. Mutta onhan se kuitenkin joskus ratkaistava.

_Lumley-G._ Niin, niin, mutta minä en sitä ratkaise.

_Sarita_. Eikö Helena ole teidän tyttärenne?

_Lumley-G._ (varovasti). Niin kyllä väitetään...

_Sarita_. Te olette perheen pää, ja sen vuoksi...

_Lumley-G._ Minä en tahdo olla minkään pää!

_Sarita_. Mutta edesvastuu...

_Lumley-G._ Minä en tahdo olla mistään vastuussa! Minä en halua olla tekemisissä koko asian kanssa. Minä en ole enää rikas, ja sen vuoksi ei kellään ole oikeutta kiusata minua.

_Sarita_. Mutta te olette maailmanmies ja ymmärrätte käytännöllisiä asioita. Te voisitte saada vaimonne järkiinsä.

KYMMENES KOHTAUS.

Edelliset ja rva Lumley-G. Myöhemmin Reginald ja Eloise.

_Rva Lumley-G._ (joka on kuullut Saritan viimeiset sanat). Sarita, te olette väärässä. Mieheni ei ole milloinkaan pystynyt sellaiseen.

_Lumley-G._ (lauhana). Kuulehan, rakkaani...

_Rva Lumley-G._ Sinä kuulet nyt minua, kuten ennenkin. — Avioliitto on avioliitto. Se on pyhä laitos, jota ei saa hajoittaa...

_Reginald_ (vasemmalta). Herra varjelkoon, yhä ne jankkaavat tuota samaa...

_Rva Lumley-G._ Oletko sinä ollut auttamassa pöydän kattamista? Ruoka on melkein valmista.

_Reginald_. Eloise sanoo, että hänen päätänsä pakottaa. Hän ei tahdo enää tehdä työtä.

_Rva Lumley-G._ (huutaa vasemmalta ovelta). Eloise! Eloise! (Eloise ilmestyy.) Ryhdy heti kattamaan pöytää. Minä olen jo saanut tarpeeni sinun juonitteluistasi. Jos minä vielä kuulen, että sinä yrität jättää työsi tekemättä, niin sinä et saa palaakaan ruokaa.

_Eloise_. Mutta minä olen oikein todella sairas, äiti.

_Rva Lumley-G._ Sinä olet laiska. Koko elämäsi aikana et sinä ole tehnyt mitään. Sinä kuhnuri, laiskuri, loiseläin! Sinä tahtoisit maata ja lojua silloin, kun toiset tekevät työtä sinun edestäsi. Minua hävettää, kun olen antanut sinun kasvaa sellaiseksi.

_Eloise_ (nyyhkyttäen). Voi, äiti, astianpesu on niin raskasta työtä.

YHDESTOISTA KOHTAUS.

Edelliset ja Helena.

_Helena_ (on tullut edellisen kohtauksen aikana perältä. Hänellä on yllään siisti talouspuku). Rauhoitu, siskoni. Minä tulen auttamaan sinua pöydän kattamisessa. (Eloise ja Reginald menevät.)

_Rva Lumley-G._ Voi, hyvä Jumala! Olisipa meillä useampia Helenan kaltaisia tässä talossa.

_Sarita_ (ivallisesti). Kiitoksia paljon. Onko perunoissa jotakin vikaa, arvoisa rouva?

_Lumley-G._ (rauhoittaen). So, so, hyvät naiset! Miksi te teette työnne vieläkin raskaammaksi kuin se on. Rahtunen ystävällisyyttä helpottaa suuresti.

_Sarita_. Se on tuntematon käsite tässä yhteiskunnassa.

KAHDESTOISTA KOHTAUS.

Edelliset paitsi Eloise ja Reginald, ja Billy Kingdon, myöhemmin arkkipiispa ja de Puyster.

_Billy_ (tulee perältä flanellipaitaan ja työläisen housuihin puettuna, hiilenpölyn mustaamana). Joko täällä on ruoka valmista? Me olemme tänään lastanneet kahdeksan täyttä kuormaa hiiliä. Täytyy huolehtia talven tarpeista. Tuttle jäi sinne lopettelemaan työtä. Hän on nyt toipunut kapitalistihaaveistaan, on raitis ja työteliäs.

_Arkkipiispa_ (puusylyyksineen). Olkaa hyvä! (Heittää puut lieden viereen.) Minä toivon, että ne nyt sopivat teille.

_Billy_. Nehän ovat erinomaisia. Missä te nyt työskentelette?

_Arkkipiispa_. Olen alkanut särkeä Pennsylvanian aseman penkkejä. ;

_Billy_. No, siellähän teille riittää työtä kauaksi aikaa, (de Puyster on tullut ja rapsuttaa puhelinta.) Kuuluuko tänään jotakin uutta?

_de Puyster_ (pannen sormen suulleen ja kuiskaten). Hienoja uutisia. Hirveä häväistysjuttu eräässä vanhassa ja kunnianarvoisassa perheessä.

_Billy_ (mitäänsanomattomasti, samalla kun toiset ovat hiukan kiusaantuneen näköisiä). Vai niin. (Menee Helenan luokse ja tarttuu tämän käteen.) No, rakkaani, mitenkä asiat luistavat?

_Helena_. Meillä oli tänään lakaisemisharjoituksia. Oppiminen on ihmeellistä.

_Billy_ (vaitiolon jälkeen). Hyvät ystävät, mitä aiotte sanoa meille? Nyt on kuukausi kulunut. (Odottaa toisten vastausta.) Me tahtoisimme saada vastauksen.

_Rva Lumley-G._ Minä olen ollut murheeseen menehtymäisilläni tämän asian vuoksi. Helena, minä en käsitä, miten sinä voit odottaa äidiltäsi jotakin tällaista. Niin huolellisesti kuin minä olen sinua kasvattanut...

_Helena_. Ole kiltti, äiti, ja odota vähän. Kuunnelkaamme, mitä mieltä toiset ovat.

_Billy_ (kääntyen arkkipiispan puoleen). Te olette kai muuttanut mielipidettänne?

_Arkkipiispa_. Ei ole kysymys mistään inhimillisistä mielipiteistä, joita voidaan muuttaa. On kysymys Jumalan laista. Te ajattelette omaa itsekästä onneanne, mutta minä olen vastuunalainen koko yhteiskunnan menestyksestä.

_Billy_. Mutta, hyvä ihminen, ettekö te käsitä, ettei tule olemaan mitään yhteiskuntaa, jollemme me mene naimisiin Helenan kanssa.

_Arkkipiispa_. Voi niinkin olla, mutta se ei koske minua. Parempi, ettei ole ensinkään yhteiskuntaa kuin että se perustetaan kuolemansynnille.

_Billy_. Jollakin tavalla on elämää ylläpidettävä. Meidän on luotava uusi ihmissuku maapallolle, mutta mitenkä se muuten kävisi päinsä?

KOLMASTOISTA KOHTAUS.

Edelliset ja Granville.

_Granville_ (tulee perältä tällä kertaa vain hiukan humalassa. Hänen kasvoillaan on entinen röyhkeä ivahymy. Toiset hänen ilmestyessään vaikenevat). No, mitä nyt? Jatkakaa, hyvä herrasväki. Tietysti te taas olitte käsittelemässä minun avioliittoani. Sehän on tämän seurapiirin tavallisin puheenaine. (Toiset siirtyvät syrjemmälle, sillä Granvillen läsnäolo ei epäilemättä ole useimmille mieleen.) Mihinkä tulokseen te nyt sitten olette tulleet? (Vaikenee hetkeksi, sitten vetäen sieraimiinsa keitetyn perunan tuoksua. Istuutuen.) Oo, mikä hieno tuoksu minun sieraimiani hyväilee? Keitettyjen perunainko? Rouva Lumley-Gotham, muisto teidän keittiönne olemassaolosta pakotti minut keskeyttämään syvälliset mietteeni ihmiselämän turhuudesta. Luullakseni ei maailmassa ole ketään, joka kuorii perunoita yhtä taitavasti kuin Sarita Knickerbocker-Smythe. Ja epäilenpä, onko maailmassa Abraham Lincolnin jälkeen ollut vankempaa puunhakkaajaa kuin ystäväni Harlemin arkkipiispa. (Arkkipiispa kumartaa epämääräisesti.) Mutta palatakseni asiaan, minä luotan siihen, että teidän korkea-arvoisuutenne puolustaa kodin pyhyyttä. (Odottaa vastausta, jota ei tule.) Teidän korkea-arvoisuutenne olisi muistettava ne monet suosionosoitukset, jotka kirkko sai vastaanottaa minun johtaessani valtiosihteeristöä.

_Arkkipiispa_. Jos minä tuen teitä kysymyksessä olevassa ristiriidassa, niin en tee sitä sellaisista syistä. Kirkon apua ei voida ostaa.

_Granville_ (ehättäen pilkallisesti myöntämään). Ei luonnollisesti. — Teitä, rouva Lumley-Gotham, ei ulkonainen onnettomuus ole varmaankaan saanut unohtamaan jalojen esi-isienne perintätapoja. Te ette salli perhehäpeän liata nimeänne?

_Rva Lumley-G._ En, sitä minä en salli.

_Granville_ (nousten). Hyvä! Kahden sellaisen tuen varassa seison minä vuorenvankkana. Kirkko ja seurapiiri minun puolellani. Entä sanomalehdistö? Mitä sanoo de Puyster?

_de Puyster_ (kumartaen rva L.-G:lle). Tällaisessa asiassa täytyy sanomalehdistön yhtyä yhteiskunnan valtijattaren mielipiteeseen.

_Granville_. Vallankumouksen lienee vaikeata nousta tällaista arvovaltaa vastaan. Mutta kuunnelkaamme sentään, mitä kapinallisilla on sanottavaa.

_Billy_ (hiukan kiihtyen). Mitäkö kapinoitsijat sanovat..?

_Helena_. Billy, keitetyn perunan tuoksu ei edistä korkeampien ajatuskeskusten toimintaa. Minä ehdotan, että me kaikki siirrymme illallislle ja jatkamme keskustelua sen jälkeen.

_Lumley-G._ (ikäänkuin heräten). Oikein puhuttu!

NELJÄSTOISTA KOHTAUS.

Edelliset ja Tuttle.

_Tuttle_ (tulee työpuvussa ja hiilentahraisena perältä).

_Helena_. Tuttle, tulette oikeaan aikaan. Me aiomme juuri istuutua illalliselle. Tulkaa nyt kaikki. (Menevät vasemmalle, Tuttle viimeisenä itseään siivoillen, paitsi Granville ja Sarita.)

VIIDESTOISTA KOHTAUS.

Granville ja Sarita.

_Granville_. Kuka olisi voinut uskoa, että näin pieni maailma saattaa olla niin rattoisa.

_Sarita_. Teistä on kai maailma aina näyttänyt rattoisalta?

_Granville_. Rakas Sarita, ettekö ole kuullut sananpartta, että elämä on huvinäytelmää sille, joka ajattelee, ja murhenäytelmää sille, joka tuntee?

_Sarita_. Vai niin. Entä miltä se näyttää siltä, joka on juovuksissa?

_Granville_. Armollinen neiti, minä ajattelin ennen juopumistani.

_Sarita_. Mutta ette voinut ajatella mitään parempaa kuin juopottelua. Ja kun te nyt näette pienen ihmisryhmän, joka koettaa järjestää kauheata asemaansa parhaalla mahdollisella tavalla, ette te osaa muuta kuin tulla häiritsemään sitä — kävellä ympäri ja pistellä näitä ihmisiä ja nauttia heidän onnettomuudestansa.

_Granville_. Rakas Sarita, kuinka väärin te ymmärrättekään minun filosoofisen luonteenlaatuni!

_Sarita_. Mitä te oikeastaan haluatte? Te ette rakasta Helenaa, sen tiedän. Vihaatteko te sitten häntä niin, ettette voi sallia hänen tulla onnelliseksi? Vai Billyäkö vihaatte?

_Granville_. Ehkäpä hieman kumpaakin, Sarita. Minä en voi väittää olevani ilman inhimillisiä heikkouksia. Mutta pääasiallisesti minä toimin uskonnollisista syistä.

_Sarita_ (ivallisesti). Tietysti! Minä olen tyhmyri, kun en sitä huomaa. Mutta jollei teitä väsyttäisi asian lähempi selittäminen...

_Granville_. Ei ensinkään, Sarita. Me olemme kaikki hulluja, ennenkuin tulemme filosoofeiksi. Mutta minä vapauduin hulluudestani jo nuorena. Minä tarkastelin elämää kaikilta puolilta ja näin, että se oli luonnon laatima ansa. Jokainen järkevä ihminen huomaa, ettei sillä ole mitään tarkoitusta. Mutta minkä ajattelija huomaa, sitä hän ei milloinkaan uskalla panna käytäntöön; harvoin hän edes tohtii opettaa sitä muille. Esteenä on tuo kauhea asia, jota me olemme tottuneet nimittämään siveydeksi. Mutta nyt on vihdoinkin olemassa filosoofi, joka ei rukoile elämää, vaan uskaltaa sanoa suoraan: »Kurista se, tuki sen suu, tee loppu siitä!»

_Sarita_. Ja te olette tuo filosoofi?

_Granville_. Tulee vedenpaisumus, Sarita, ja silloin selviää hulluillekin se, minkä minä, filosoofi, olen aina tiennyt. Minulla täytyy olla rohkeutta noudattaa loppuun saakka omaa siveysoppiani.

_Sarita_. Granville, minusta tuntuu joskus, että te olette paha henki.

_Granville_. Ei enää lapsia, ei enää elämää, mikäli se minusta riippuu.

_Sarita_ (osoittaen vasemmalla olevaan huoneeseen, jonka oven edustalle he ovat tulleet). Tuolla ovat Eloise ja Reggie, katsokaa heitä!

_Granville_. Ei ole kovinkaan suurta pelkoa siitä, että noin kurja pariskunta saisi jälkeläisiä... Ja mitä tulee teihin, Sarita, ja teidän minuun kohdistuvaan kaipuuseenne...

_Sarita_ (hämmästyneenä). Mitä?

_Granville_. Mitä teihin tulee, niin minä sanon...

_Sarita_ (raivostuneena). Kuinka te uskallatte?

_Granville_. Rakas ystävätär, uskokaa minua. Minä olen todella pahoillani, kun minun täytyy riistää teiltä kaikki toiveenne. Mutta minullahan on nyt tämä syvä filosoofinen vakaumus...

_Sarita_. Granville, te olette hävytön!

_Granville_ (katsoen pitkään Saritaan). Elämän voima teissä sanoo: »Jospa hän vain tahtoisi! Jospa minä voisin tehdä hänet sokeaksi, nukuttaa hänet, juovuttaa hänet tunteella. Kunpa vain nuo aivot vaipuisivat uneen»...

_Sarita_ (puhjeten vihansekaiseen itkuun, jonka pohjalla piilee pieni kiintymys). Minä pyydän teitä, lopettakaa!

KUUDESTOISTA KOHTAUS.

Edelliset, Reginald ja Eloise.

(Vasemmalta alkaa kuulua riitaa, jota ylläpitävät Reginald ja Eloise.)

_Granville_ (kuunnellen). Nyt on riita taas alkanut.

_Reginald_ (tulee vasemmalta Eloisen kanssa). Se ei koske minua. Minulla on oikeus sanoa mielipiteeni.

_Eloise_. Hän on minun sisareni, eikä sinulla siis ole oikeutta...

_Reginald_. Niin kyllä, mutta minä olen joka tapauksessa sitä mieltä, että...

_Eloise_. Ush, vaikene! Minä olen kyllästynyt sinun lörpöttelyysi.

_Reginald_. Mutta jos Helena todella rakastaa häntä. Ja Helena on täysikasvuinen...

_Eloise_. Anna minulle tuo maljakko perunoita varten!

_Reginald_. Meillä ei ole oikeutta...

_Eloise_. Mene pois tieltä! (Kaataa höyryäviä perunoita maljakkoon.) Säädyllisyyttä on aina noudatettava, sanon minä.

_Reginald_. Kiellätkö sinä siis häneltä oikeuden rakastaa?

_Eloise_. Miksi hän ei voi oppia rakastamaan miestään. Toisten naisten täytyy oppia se temppu, tahtoivatpa tai eivät. .

_Reginald_. Se on mahdotonta. Kaikki tietavat, että hän vihaa Granvilleä.

_Eloise_. Sinun pitäisi hävetä! (Pui nyrkkiä, ja koettaa siirtää peruna-maljakon toiseen kainaloonsa, jolloin se putoaa maahan ja perunat kierivät permannolle.)

_Reginald_ (epätoivoisena). Siinä on nyt meidän illallisemme!

SEITSEMÄSTOISTA KOHTAUS.

Edelliset ja vähitellen kaikki muut (tulevat vasemmalta).

_Kaikki_ (Reginaldin huudon johdosta kiinnittävät huomionsa hukkaan menneeseen illalliseen ja huutavat sekaisin). Sinne se meni! — Voi illallistamme! — Kuka voi olla noin huolimaton? — Mitä me nyt syömme?

_Rva Lumley-G._ (Eloiselle). Senkin letukka!

_Eloise_ (hermostuneena nyyhkyttäen). Minä en mahtanut sille mitään. Tämä alituinen riiteleminen! Minä tulen hulluksi, jollette lopeta sitä.

_Arkkipiispa_. Koko meidän illallisemme! (Ottaa yhden perunan lattialta ja alkaa ahnaasti syödä sitä.)

_Lumley-G._ (kerää lattialta kahmalollisen perunoita ja vetäytyy syrjään niitä syömään).

_Rva Lumley-G._ Minäkin sanon teille, että jollei tämä riita lopu, niin minä heittäydyn makaamaan ja kuolen.

_Billy_. Niin, lopettakaamme se nyt tällä hetkellä. Minä olen miettinyt asiaa ja keksinyt menettelytavan, joka luullakseni on säädyllinen, siisti ja sovinnaisten tapojen mukainen.

_Rva Lumley-G._ Millainen se on?

_Billy_. Yksinkertaisesti sellainen, että Helenan on otettava avioero Granvillestä.

_Kaikki_ (eri lailla hämmästyneitä). Avioero!

_Billy_. Ja sitten voi arkkipiispa vihkiä meidät.

_Helena_. No, mitä sanotte, herra arkkipiispa?

_Arkkipiispa_ (kauhistuneena). Sitä en tee milloinkaan, en milloinkaan. On parasta, ettette puhu enää siitä asiasta.

_Billy_. Sitten meidät on vihittävä siviiliavioliittoon.

_Useita ääniä_. Miten se kävisi päinsä?

_Granville_. Minä ehdottaisin, että erokysymys ratkaistaisiin ensin. Miten me voisimme saada avioeron?

_Rva Lumley-G._ (onnettomana). New Yorkin valtiossa myönnetään avioero vain yhdestä syystä.

_Granville_. Ja kaikki todistajat ovat kuolleet.

_Billy_. Me järjestämme asian toisella tavoin. Me muutamme lakia.

_Granville_. Muuttaako lakia?

_Billy_. Niin juuri. Miksi ei?

_Rva Lumley-G._ Uudistettaisiinko New Yorkin valtion avioerolaki? Sitähän ei ole muutettu kolmeensataan vuoteen.

_Billy_. Sitä suurempi syy on nyt muuttaa sitä.

_Granville_. Mutta miten se voitaisiin tehdä?

_Billy_. Annetaan lakiasäätävän kokouksen hyväksyä uusi lakiehdotus.

_Granville_. Ei ole olemassa lakiasäätävää kokousta.

_Billy_. Me valitsemme sellaisen. Emmekö ole vapaita Amerikan kansalaisia, joilla on oikeus säätää omat lakimme?

_Rva Lumley-G._ (vaitiolon jälkeen, jonka kestäessä kaikki ovat tuijottaneet mietteissään). Billy, voitteko aivan tosissanne esittää sellaista?

_Billy_. Kyllä, minä teen sen aivan tosissani. Me valitsemme lakiasäätävän kokouksen ja kuvernöörin ja tuomarin saman tien, kun kerran olemme vauhtiin päässeet. Me säädämme lain, joka oikeuttaa Helenan saamaan avioeron.

_Granville_. Millä perusteella?

_Billy_. No, esimerkiksi siksi, että hänet on hyljätty.

_Granville_. Mutta hänhän on hyljännyt minut.

_Billy_. Entä aviomiehen juoppouden vuoksi?

(Hiljaisuus. Kaikki mietteissään. Granville neuvottomana.)

_Helena_. Niin, sillä tavalla päästään tästä pulmasta. Asiat järjestyvät laillisella tavalla.

_Sarita_. Vieläpä aivan uudenaikaisella tavalla.

_Helena_. Mitä äiti arvelee?

_Rva Lumley-G._ Meidän perheessämme ei kyllä milloinkaan ole tapahtunut avioeroa... Mutta... minä otaksun, että...

_Eloise_ (keskeyttäen). Äiti! Ethän aikone antaa suostumustasi?

_Billy_ (Eloiselle ). Oletteko te sitten sitä vastaan?

_Eloise_. Sehän on häpeällistä! Jos minun sisareni tekee sellaisen teon, niin mitä mahdollisuuksia minulla on enää päästä naimisiin?

_Billy_ (arkkipiispalle). Entäs te?

_Arkkipiispa_. Hyvä herra, minun kirkkoni suhtautumista avioeroon eivät mitkään lakiasäätävät kokoukset voi muuttaa.

_Billy_. Te siis vastustatte tätä suunnitelmaa?

_Arkkipiispa_. Minä vastustan sitä kaikella arvovallallani. Minä vastustan sitä yleisen säädyllisyyden nimessä, Amerikan perintätapojen ja laitosten, kirkon ja edustamani uskon nimessä. Teidän ehdottamanne toimenpide on anarkistinen, monimiehisyyttä suosiva, kansaa villitsevä, moraalia ja yhteiskuntajärjestystä vastaan kapinoiva ajatus. Se on uhkaus kodin pyhyyttä vastaan, kodin, joka on yhteiskunnan todellinen pohja ja perustus. Minä varoitan teitä uskonnon nimessä, ja koroitan tässä kokouksessa ääneni teidän ehdotustanne vastaan.

_Helena_ (hymyillen). Odottakaahan, herra arkkipiispa, kokousta ei ole vielä kutsuttu koolle.

_Granville_. Näyttää siltä, Billy, että te jäätte häviölle vaalissa.

_Sarita_. Suorittakaamme äänestys!

_Reginald_. Niin, suorittakaamme koeäänestys!

_Arkkipiispa_. Minä vastustan tällaista leikkimistä pyhillä asioilla.

_Billy_. Odottakaahan hiukan. (Vie Helenan syrjään.) Ne, jotka äänestävät uuden lain puolesta, olkoot ystävällisiä ja tulkoot meidän luoksemme. Vastustajat jääkööt paikoilleen.

_Sarita_ (siirtyen heti Billyn ja Helenan luokse). Minä olen yhtä mieltä teidän kanssanne.

_Eloise_ (siirtyy yhtä nopeasti toiselle puolelle).

_Arkkipiispa_ (mennen Eloisen luo). Minä vastustan ja Jarkko minun kanssani.

_Billy_. Me laskemme teille sittenkin vain yhden äänen.

_Helena_. Entä sinä, äiti?

_Rva Lumley-G._ (epäröiden). Minä tahdon saada asian säädyllisesti ratkaistuksi... Minä ajattelen... Minun täytyy äänestää... äänestää... lakiehdotuksen puolesta.

_Granville_. Rva Lumley-Gotham on suffragetti.

_de Puyster_ (joka alati liikkuu muistilehtiö kourassaan ja kirjoittelee ylös). Mitä se oli? Minun täytyy heti kirjoittaa muistiin. (Alkaa kirjoittaa.)

_Billy_ (Reginaldille). Mitä mieltä te olette, Reggie?

_Reginald_. Minusta tuntuu... että...

_Eloise_ (käskevästä). Reggie, jollet tule tänne, niin en mene koskaan kanssasi naimisiin, vaikka olisit viimeinen mies maan päällä.

_Sarita_. Tuo on luvatonta painostusta vaalitilaisuudessa. (Reginald siirtyy Eloisen viereen.)

_Billy_ (de Puysterille). Entä te?

_Rva Lumley-G._ De Puyster, te olette sanonut hyväksyvänne minun arvovaltani tällaisissa kysymyksissä.

_de Puyster_. Niin, rouva Lumley-Gotham.

_Rva Lumley-G._ No, tulkaa tänne sitten. (de Puyster menee rva L.-G:n viereen.)

_Granville_ (joka on siirtynyt vastustajien puolelle). Tämä kuittasi äskeisen vaalipainostuksen.

_Rva Lumley-G._ Mille puolelle kallistuu Tuttle?

_Arkkipiispa_. Tuttle, tehän kuulutte kirkkoon, eikö niin?

_Tuttle_. Kyllä, herra arkkipiispa.

_Granville_. Ajatelkaahan kaikkia niitä kristillisiä koteja, jotka sellainen laki hävittäisi.

_Arkkipiispa_. Tuttle, tule tänne! (Tuttle menee epäröiden arkkipiispan viereen.)

_Rva Lumley-G._ Tuttle, uskallatteko tehdä vastoin hallitsijattarenne tahtoa?

(Molemmat puolueet lukevat äänestäjiään ja huomaavat, että kummallakin puolen on yhtä paljon.)

_Useat äänet_. Äänet ovat menneet tasan. — Herra Lumley-Gotham! — Teillä on ratkaiseva ääni.

_Lumley-G._ (on syönyt perunoitaan kiinnittämättä huomiota koko toimitukseen. Hätkähtää, tuijottaa molempiin rintamiin). En minä halua!

_Rva Lumley-G._ Mutta sinun täytyy!

_Lumley-G._ Minä en tahdo olla missään tekemisissä koko asian kanssa.

_Helena_. Tule, isä, ole nyt järkevä!

_Lumley-G._ Minä en tahdo sekaantua tähän juttuun.

_Rva Lumley-G._ Sinun täytyy! (Tarttuu hänen käteensä ja koettaa vetää häntä puolelleen. Eloise vetää toisesta kädestä.)

_Lumley-G._ Ei, ei, ei! (Riuhtaisee itsensä irti ja pakenee vasemmalle.)

_Granville_. Näyttää siltä, että olemme joutuneet umpikujaan.

_Billy_. Eikö siellä toisella puolella ole ketään, joka haluaisi muuttaa äänestystään.

_Arkkipiispa_. Ei koskaan!

_Eloise_. Ei koskaan.

_Reginald_ (näyttää epäröivän, mutta Eloise tuuppaa häntä kiukkuisesti kylkeen). E-ei!

_Tuttle_ (epäröi myöskin, mutta saa arkkipiispalta vihaisen katseen). Ei.

(Pitempi vaitiolo.)

_Billy_. No, minä huomaan, ettei tästä ole apua. Siinä tapauksessa meillä ei ole muuta keinoa kuin sorretun kansan viimeinen oikeus — vallankumous.

_Granville_. Mitä sillä tarkoitatte?

_Billy_ (reippaasti). Onneksi meidän ei tarvitse häiritä teitä, teidän tapojanne ja lakejanne, kuten entisajan vallankumouksellisten täytyi tehdä. Me jätämme tämän kaupungin ja lähdemme Helenan kanssa kahden omalle suunnallemme, tahi yhdessä niiden kanssa, jotka haluavat tulla mukaan. Me löydämme kyllä siirtolan, jolle itse säädämme vapaat lait.

_Rva Lumley-G._ Billy Kingdon!

_Billy_. Emme voi mitään muuta. Mikäli minä ymmärrän, ei tämä asia enää puhumisesta, parane. Lähdetkö kanssani, Helena?

_Helena_. Lähden.

_Billy_. Ja te, Sarita?

_Sarita_. Voitte luottaa minuun.

_Billy_. Entä te, rouva Lumley-Gotham?

_Granville_. Erittäin mielenkiintoinen tilanne. Rouva Lumley-Gotham asumassa vapaalle rakkaudelle perustetussa siirtolassa.

_Rva Lumley-G._ (kääntyen pois itsensä kanssa taistellen). Minä en voi lähteä.

_Billy_. Onko kenties muita halukkaita? (Huomaten toisten ilmeistä, ettei ole.) No niin, siis me kolme.

_Lumley-G._ (ilmestyen vasemmalta). Ettehän aikone lähteä pois, Billy?

_Billy_. Se on aikomuksemme.

_Lumley-G._ Helenakin?

_Billy_. Hän myöskin.

Lumley-G._ Silloin lähden minäkin.

_Billy_. Ei, sitä te ette tee. Ettehän te halunnut äänestää meidän puolestamme.

_Lumley-G._ Mutta minä äänestän _nyt_.

_Useat äänet_. Mitä? — Mitä nyt?

_Billy_. Siinä tapauksessa meidän ei tarvitse lähteä.

_Eloise_ (juosten isänsä luokse ja melkein kirkuen). Isä! Mitä aiot? Kuinka uskallat?

_Lumley-G._ (änkyttäen säikähtyneenä). E-ei, e-en minä... (pois vasemmalle).

_Billy_. Mainiota! Jääkää te tähän pimeään ja kurjaan maailmaan, jota itse ylläpidätte. Jääkää ja hirttäkää itsenne siihen verkkoon, jonka taikauskoisuudessanne itsellenne kudotte. Me sen sijaan perustamme uuden yhteiskunnan, jossa ajatuksen vapaus on tunnustettu ja jonka lait ovat säädetyt ihmisiä varten. Ja minä sanon teille, minkälainen avioliittolaki siellä on vallitseva. Se laki säätää, ettei elämää vastaan voida tehdä törkeämpää rikosta kuin antaa elämä lapselle ilman rakkautta. (Hetken tauko.) Tulkaa, rakkaat ystävät! Meillä ei ole mitään tavaroita koottavana, emmekä me tuhlaa yhtään kyyneltä eromme vuoksi. Tule _Helena_, rakkaani! Tule, Sarita!

Väliverho.

NELJÄS NÄYTÖS.

(Hauska puutarha Lumley-Gothamin entisellä maatilalla. Se aukenee avarana taustalle, josta näkyy joki ja sen takaa siintäviä kukkuloita. Etualalla kaunis ruohomattoinen aukeama puitten välissä. Vasemmalla komean kivirakennuksen käytävä. Kivipenkkejä ja istuimia siellä täällä. Oikealla pitkä pöytä, joka odottaa kattamista. On seuraava vapunpäivä edellisen näytöksen tapauksien perästä.)

ENSIMMÄINEN KOHTAUS.

Lumley-Gotham, rva Lumley-Gotham, Arkkipiispa, Reginald Simpkins ja Eloise.

(Kaikki, niin miehet kuin naisetkin, ovat puettuina keveisiin, mahdollisimman yksinkertaisiin pukimiin ja sandaalit jalassa. Arkkipiispa ja Lumley-Gotham puhdistavat puutarhaa, Rva Lumley-Gotham asettelee värillisiä lyhtyjä puitten välillä kulkeviin lankoihin, Eloise ja Reginald levittävät liinan pöydälle ja alkavat sitten kattaa sitä.)

_Eloise_ (Reginaldille, joka ei osaa laittaa pöytäliinaa oikein). Kyllä sinä olet ihmeellinen mies. Opetinpa minä sinua miten hyvänsä, ei sinusta tule kalua. Nyt et sinä ole vielä oppinut edes pöytäliinaa laittamaan paikoilleen.

_Reginald_. Mutta, rakkaani, eihän tämä olekaan minun varsinainen työalani.

_Eloise_. Toistaiseksi ei meillä ole mitään rajoitettuja työaloja. Meidän täytyy tehdä milloin mitäkin pitääksemme pystyssä sitä yhteiskuntaa, jonka me itse olemme luoneet.

_Reginald_. Mutta tarvitseehan tämä yhteiskuntakin runoutta. Minä olen runoilija, enkä mikään palvelija.

_Eloise_. Kaikki me olemme toistemme palvelijoita. Etkö sinä ymmärrä, että me rakennamme maailmaa alusta ja kokonaan uusille perusteille? Etkö sinä käsitä, että meillä on niin sanomattoman paljon tehtävää ja että jokaisen on tehtävä juuri sitä, mitä hän parhaiten osaa.

_Reginald_. Mutta minä osaan runoilla kaikkein parhaiten.

_Eloise_. Siitä olen minä vakavasti eri mieltä. Kyllä sinä sittenkin sovit paremmin taloustoimiin, kunhan minä vain saan juuritetuksi pois tuon sinun iankaikkisen huolimattomuutesi.

_Rva Lumley-G._ Joko te taas riitelette? Kumma kun eivät ihmiset vieläkään osaa elää sovussa.

_Reginald_. Minä en voi sietää, että Eloise rupeaa osoittamaan viisauttaan joka paikassa. Ennen hän oli kaikkein tyytymättömin oloihin, ja nyt haluaa hän aina esiintyä opettajana.

_Eloise_. Minä olenkin nyt innokas uuden yhteiskuntamme kannattaja, mutta sinä tahtoisit elää vielä vanhojen sääntöjen mukaan...

_Reginald_. Enpäs! Minä vain pyrkisin johdonmukaisesti noudattamaan uutta perustuslakiamme.