Part 1

language: Finnish

MEIJERI

Kolminäytöksinen kansanhuvinäytelmä

Kirj.

ARTTURI JÄRVILUOMA

Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1925.

Nämä Huhtajärven asukkaat ovat vakavaa, vilpitöntä väkeä. Leikin sijaa ei ole silloin, kun he joutuvat heidän yhteiskuntaansa järkyttävien kysymysten eteen. Mutta jos he siitä huolimatta meitä huvittavat, niin syy ei ole heidän. Meidänkin elämällemme ja vakaville, suurille riidoillemme nauravat joskus tulevat polvet.

HENKILÖT:

HEIKKILÄN ENKKELI (Engelbrekt), talokas, leski. VAPPU, edellisen käly. JANNE, Enkkelin renki. FIIA, Enkelin piika. IITU, Enkelin pikkupiika. HEIKKILÄN AAPO, talokas. IISKA, Aapon renki. JUSTUS, Aapon renki. MIINA, Aapon piika. LEPPÄLÄN MARIAANA, talon tytär. SUSSO, kulkukauppias. TUPPU, tukkilainen, harmonikansoittaja. KIILILÄN KALLE, Enkkelin torppari. KIERTOKOULUNOPETTAJA. HILIPPA-HEIKKI, | HUHTAMÄEN ROOPE | talollisia. VÄKÄJOEN IISAKKI |

Mariaanan poika Pikku-Kalle, Enkkelin neljä lasta, neljä torven- ja yksi klarinetinsoittaja sekä kaksi vanhahkoa akkaa.

Tapahtuu eräässä Suomen syrjäkylässä 1880-luvulla.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

Heikkilän Enkkelin tupa. Perällä, keskellä seinää ikkuna, vasemmalla yksi ja oikealla kaksi ovea. Vasemmassa nurkassa takkamuuri, oikeanpuoleisessa nurkassa kaksikerroksinen ja vasemmalla etualalla yksikerroksinen sänky. Takan ja oven välissä vasemmalla on vesitynnyri, peräikkunan edessä patapenkki, oikealla, ovien välissä astiakaappi ja oikealla etualalla pöytä, jonka kummallakin puolella on penkki sekä lisäksi muutamia tuoleja siellä täällä lattialla.

Tupa on vaatimattoman näköinen, seinät ovat muualta paperoimattomat ja nokeentuneet, mutta pöydän takana oleva osa on paperoitu sanomalehdillä ja oikeuden pöytäkirjoilla. Pöydän takana seinällä on kello ja pari värillistä kuvaa Turkin sodasta. Huonekalut ovat useampaa väriä, mutta pöytä, ovet ja akkunan puitteet kellertävät.

I:nen kohtaus.

Janne ja Fiia.

JANNE (Noin 30-vuotias, yksinkertainen luonnon lapsi, miettii usein elämän pulmallisia kysymyksiä ja uskoo ehdottomasti omiin johtopäätöksiinsä, on senvuoksi itseensä luottava sekä puheessaan ylimielinen ja rehentelevä. — Istuu tuolilla takan luona vuoleskelemassa lapionvartta.)

FIIA (Noin 25-vuotias, tanakka ja terhakka, puhuu suuriäänisesti. — Tulee lypsyltä vasemmanpuolisesta ovesta, laskee ämpärin melkein viskaamalla ikkunan edessä olevalle penkille.— Huonotuulisena).

Tuossa sitä taasen on. Paljon sitä tulikin, kun se vain olisi oman lehmän maitoa. (Vilkaisee Jannea ja rupeaa siivilöimään maitoa pienempiin astioihin, joita ottaa kaapista. — Pisteliäästi). Mutta se näyttää siltä, että minä jään ikuisesti piiaksi, toisten lehmiä hoitamaan ja toisten maitoja kaatelemaan. (Suoraan Jannelle, tiukaten). Kuule! Koska siitä tulee tosi? Jo toissa vuonna lupasi Enkkeli-isäntä meille torpanmaan, ja sinä et vain pääse niin pitkälle, että lähdettäisiin sinne. — Tässä täytyy etsiä itselleen parempi miehenalku.

JANNE

Älä noita turhia puhu! — Silloin et ole joutavan jälillä, kun olet minun kassani. Parempaa et löydä tältä kulmalta.

FIIA

Jos ei ole varaa parantaa, niin eipä taitaisi paljon pahetakaan! Saisi ehkä kumminkin sellaisen, joka jotakin yrittäisi! — Miksemme voisi jo nyt kevätkesästä ruveta sitä torppaa hommaamaan. Tehtäisiin kirjat ja merkittäisiin rajat ja —. Mutta sinä olet kuin valtiopäiviltä tullut, et kykene mihinkään.

JANNE (Muljauttaa silmiään pahasti Fiian loukkaukselle »valtiopäiviltä tullut» ja vastaa vähän ärtyneenä).

Olenhan minä sen jo sanonut, että syksyllä lähdetään. Silloin olet sinä ollut talossa viisi vuotta ja saat isännältä lehmän ja minä saan varsan, kun minä olen ollut seitsemän vuotia. Sellainen on ainakin ollut puhe.

FIIA

Niin syksyllä! — Niin sinä sanoit jo toissa vuonna ja viime vuonna ja sanoisit kai vielä tulevanakin vuonna! — Ja mistä sinä tiedät, mitä tästä talosta saadaan. Mikä sen tietää, minkälaisen emännän Enkkeli saa, ja se se kumminkin määrää, mitä talosta annetaan. Enkkeli sanoo vain: (Matkien) Jaa, niin, tuota —. (Kaataa maitoa vatiin ja tuo sen Jannelle — Töykeästi). Juo nyt tuosta oikeaa lehmän maitoa sinäkin. Ei sitä tiedä, koska sekin ilo tästä talosta loppuu.

JANNE (Hölmistyneenä)

Häh!

FIIA (Rauhallisesti, mutta tarkoittaen ärsyttää).

Sanoin vain, että ei sitä tiedä, kuinka kauan tässä talossa oikeaa maitoa annetaan.

JANNE

Mitä sinä meinaat?

FIIA

Sitä vain, että kun ne saavat tänne meijerin, niin ei se enää jouda lehmän maito rengin suuhun.

JANNE

Kyyrieleison! Jottako meijeri tänne Huhtajärven kunnialliseen kylään! — Kuka sellaista on puhunut?

FIIA

No vastako sinä nyt tuossa tulet! Johan sen kaikki tietävät, että toisentalon Aapo-isäntä ja opettaja ja Väkäjoen Iisakki ja Huhtamäen Roope ja Hilippa-Heikki sitä hommaavat. Ja opettaja kulkee liehtarina talosta taloon, takki leuhkallaan kuin vanhan variksen siivet.

JANNE

Älä nyt!? — Mutta eihän Enkkeli-isäntä ole siinä joukossa.

FIIA

Meidän isäntä menee sinne, mihin uusi emäntä käskee, — jos se nyt uutta emäntää saakaan.

JANNE

Sanon vieläkin: Kyyrieleison! (Pontevasti) Jos tänne meijeri laitetaan, niin tämä poika lähtee talosta vaikka keskellä vuotta.

FIIA (Vähän innostuen).

Niinkö? — (Hymähtäen) Et sinä kykene lähtemään!

JANNE (Pöyhistyen).

Minäkö? — Koska sinä olet kuullut minun turhia puhuvan! Kun minä jotakin sanon, niin se pitää niinkuin sinaatin päätös.

FIIA (Härnäten).

Entäs, kuinka se oli se meidän talosta lähtömme toissa vuonna ja viime vuonna?

JANNE

Se on eri asia! Mutta kurnaalia minä en jää tähän taloon juomaan. Sen saat uskoa tällä sanalla.

FIIA (Hymähtää).

Saa nähdä. (Keskustelun aikana on siivilöinyt maidon pienempiin astioihin ja asettanut ne kaappiin.)

2:nen kohtaus.

Edelliset, Iitu ja Vappu.

IITU (Noin 15-vuotias. — Tulee ulkoa, vasemmalla olevasta ovesta, kantaen puusylyistä, viskaa puut kolisten lattialle takan eteen. — Fiialle).

Jokohan lapset nukkuvat?

FIIA (Välinpitämättömästi).

En tiedä. — Tuolla se on Vappu ollut kamarissa jo niiden kanssa hyvän aikaa. (Siirtyy takan eteen tulta kohentelemaan ja keittohommiin.)

VAPPU (N. 20-vuotias, lapsellinen, esiintyy usein pikkuvanhasti koettaessaan olla topakka emännöitsijä. — Tulee peremmästä ovesta oikealla. — Toruen.) Iitu! Sinäkö täällä niin kolistelet, että herätit Pikku-Aapon. Saat nyt mennä itse sitä nukuttamaan. (Istuutuu pöydän viereen sukkaa kutomaan.)

IITU (Menee kävellä-töyssyyttäen kamariin. Ovi jää vähän raolleen.)

JANNE

Tuota — Vappu. — Onko siinä perää, että tähän kylään laitetaan meijeri?

VAPPU

En minä ole mitään sellaista kuullut.

JANNE

Mutta niin tuo Fiia sanoi, että Hilippa-Heikki ja opettaja ja toisentalon Aapo —

VAPPU (Keskeyttää).

Ei Aapo-isäntä ainakaan.

FIIA (Yliolkaisesti).

Kyllä se on samassa juonessa.

VAPPU (Kivahtaen).

Kuka sellaista on sanonut? — Aapo-isäntä ei rupea talonväkeänsä nälällä piinaamaan.

FIIA (Tiukasti).

Niin ne vain sanovat.

VAPPU (Varmana).

Kyllä se on juorupuhetta. — Eikä tänne meijeriä laiteta ollenkaan.

JANNE (Nauraa-höräyttää ja vilkaisee Fiiaan).

Niin, höpinäksi minäkin sitä juttua arvelin.

VAPPU (Pienen vaitiolon jälkeen).

Eikö isäntää ole vielä näkynyt?

FIIA

Ei ole. (Tuttavallisemmin) Saa nyt nähdä, tuleeko tällä matkalla uusi emäntä taloon.

JANNE

Ei tule! Saatte olla aivan varmoja, että siitä ei tule mitään. Mitäs isäntä ottaa Kiililän Kallen puhemieheksensä! Torppari on sittenkin vain torppari, kun oikein taloissa kuljetaan. — Jos minä olisin isännän sijassa, niin minä pyytäisin Aapo-isännän puhemiehekseni ja sitten tulisin Vapun luo ja sanoisin että: eikös meidän passaisi?

FIIA

Pyh, sinä! Valtiopäiviltä tullut!

JANNE (Vilkaisee, harmistuneena Fiiaan.)

VAPPU (Nenäänsä nyrpistäen).

Eipä huolittaisi sittenkään. Se riittää, että yksi sisar on ollut Enkkelin emäntänä.

JANNE (Vapulle).

Joo. Mutta kyllä minä yrityksen tekisin.

FIIA (Kiusoitellen Vapulle).

Taitaisi viedä vahti makkarat ja puhemies morsiamen.

VAPPU (Kivahtaen).

Kuinka niin?

FIIA (Vähän hämmästyen).

Ei kuinkaan. Muuten vain sanoin.

JANNE

Ei Vappu lähde meijeritaloon emännäksi.

IITU (On kamarissa laulanut ensin yksitoikkoisella sävelellä sss — sss — pau — pau. Vähitellen muuttui sävel kumminkin »Mariana se kaupungilla»-nimisen arkkiviisun säveleksi, jota ensin laulaa hyräillen, mutta nyt parkaisee kimeällä, kinattavalla äänellä.)

Miljoonan antoi kruunulle Ja loisen tuomareille, Niin se jäi tuo Mariaana Nuorelle Tetringille.

VAPPU

(Juoksee kamariin) Iitu, oletko siinä hoilottamatta! Herätät kaikki lapset. (Menee kamariin ja vetää oven kiinni.)

JANNE (Fiialle nyrpeänä).

Kuule! Mitä sinä tarkoitat sillä että »valtiopäiviltä tullut»?

FIIA (Tiukasti).

Sitä vain, että sinä olet kuin nukkuneen rukous. Et kykene mihinkään. Tässä vain olet ja suutasi soitat. (Halveksien) Ja sitten vielä Vappua katselet. — (Uhaten) Minä jätän sinut Aapo-isännän kanssa morsiamia etsimään ja otan itse paremman.

JANNE (Ärtyneenä).

Älä tuota samaa aina jankuta.

FIIA (Tiukasti).

Laila, että syksyllä päästään torppaa asumaan.

JANNE (Viskaa työnsä uunille ja lähtee ulos).

Onhan tässä vielä aikaa! Monta kuukautta!

FIIA (Jannen jälkeen).

Ja sitä on iankaikkisuudessa vielä enemmän, mutta minä tulen vanhaksi sitä ennen. (Lakaisee kiukkuisesti huiskimalla lattialta Jannen vuolemat lastut ja järjestelee muutenkin tupaa).

3:s kohtaus.

Fiia, Tuppu ja Iitu.

TUPPU (Noin 30-vuotias, laiskan ja vetelän näköinen. — Tulee ulko-ovesta, kainalossa yksirivinen harmonikka. Katsoo taaksensa vähän ihmeissään).

Mihinkä se Janne niin kiukkuisesti menee? (Fiialle) Että — päivää!

FIIA (Kääntyy oveen päin).

Kas, Tuppu. Oletpas sinäkin näillä mailla. Ja oikein pelin kanssa liikkeellä.

TUPPU

Niin, kun on lauantai-ilta. Ja sitten ajattelin —. — Eikös se teidän isäntä ole niinkuin riijausmatkalla. Ajattelin, jotta kai se nyt panee hypyt pystyyn, kun emännän saa. (Istuutuu.)

FIIA

Eipä tuota tiedä, saako se. — Huonostihan sen matkat ovat tähän asti luonnistuneet.

TUPPU

Mutta kelpaisihan tällaisessa talossa vaimoihmisen emäntänä keikkua. Isäntä on hyvännahkainen, ja ruokaa on, ja kun se meijeri laitetaan, niin silloin on talossa rahaakin kuin roskaa.

FIIA (Vilkaisee oveen, josta Janne meni. — Innostuneena).

Laitetaanko tänne meijeri?

TUPPU

Joo, kyllä se laitetaan.

FIIA (Viekkaana).

Kas kun me emme tiedä asioistakaan, vaikka olemme aina tässä. Mutta sinä näytät olevan paremmin perillä. Mistä sinä sen niin varmaan tiedät?

TUPPU (Rehennellen).

Miksen minä tietäisi. Kun opettaja minua pyysi sen meijerin käyttäjäksikin elikkä meijeristiksi.

FIIA

Älä nyt! Et suinkaan luvannut?

TUPPU (Katsellen luihusti silmäkulmain alta).

Een minä. —

FIIA

No minä ajattelinkin! Janne ja Justus ja Iiska olisivat antaneet sinua selkään, jos olisit meijerin veivaajaksi ruvennut.

TUPPU

Vihaavatko ne meijeriä niin?

FIIA

No sen ymmärrät! — Mihinkä se meijeri laitetaan?

TUPPU

Ne aikovat sitä sinne meidän mökille, se kun oikeastaan on Enkkelin oma, mutta se ei ole vielä varmaa. Huomenna on täällä kokous, jossa se asia päätetään.

FIIA (Vähän epävarmasti ja puoliksi kysyen).

Ja sitten on meijerimaito joka talon pöydällä.

TUPPU

Joo, kylläkai. Mutta opettaja sanoi, että meijeristi ja meijeristin akka ja kakaratkin saavat syödä vain kermaa ja voita.

IITU (Tulee kamarista ja kuulee viimeisen lauseen).

Keisariko niin hyvää syö?

FIIA (Katsoo tutkivasti Tuppua. Iitulle).

Ei, kun meijeristi. (Tupulle) Kun et sinä vain olisi luvannut?

TUPPU

Een — minä —

IITU (Huomaa Tupun harmonikan).

Soittakaa nyt. Tuppu, vähän.

FIIA

Niin soitapas!

TUPPU (Asettaa harmonikan polvelleen).

Mitä minä sitten soittaisin?

FIIA

Soita vaikka sitä polkkaa, että (laulaa) »Tilijali tulijali tilijali tulijali tilijali tulijali jullallaa — li tullai jalituli tullai jalituli tullai jalituli jullallaa.»

TUPPU (Leikkiä laskien).

Mitäs te annatte pelimannin palkkaa? (Fiialle) Et sinä ole vielä maksanut vanhaakaan velkaasi.

FIIA

No nyt saat (Ottaa perällä olevan sängyn alta pärekorin, josta kaivaa esille korpun ja tuo sen Tupulle.) Tässä on.

4:s kohtaus

Edelliset ja Janne.

JANNE (Tulee ulkoa ja huomaa, että Tuppu saa korpun. Muljauttaa silmiään).

Jassoo!

FIIA (Vähän nolona Tupulle, mutta tarkoittaen, että Jannekin sen kuulisi).

Niin, siinä on pelimannin palkka.

TUPPU (Syö korppua).

Hyvältä se maistuu.

JANNE (Kiukkuisena, mutta hilliten itsensä).

Jassoo!!

IITU (Katselee Tupun syöntiä tyhjää nieleskellen).

Mutta kun korpun kanssa olisi vielä sitä voita ja kermaa, niin se se vasta hyvää olisi.

JANNE (yhä raivoisampana. Kävelee lattialla harteitaan kohautellen).

Jassoo!!!

IITU

Kuka sitä sellaista ruokaa taas saakaan?

FIIA (Tahtoo ärsyttää Jannea).

Tuppu tuossa vain äsken sanoi, että kun hän akan ottaa, niin akka ja kakarat saavat syödä vain kermaa ja voita.

TUPPU

Hö, hö, joo.

JANNE (Pysähtyy. -— Hammasta purren).

Jassoo!!! — Ettäkö sinä —. Etkö sinä ole valtiopäiviltä tullut?

TUPPU

Mitä sinä tarkoitat? Minä olen ollut tukinuitossa ja tulin kotiin toissapäivänä.

JANNE

Vai tukinuitossa! (Suu katkerassa naurunirvistyksessä) Uitatko sinä tukkia vastavirtaankin?

TUPPU

Kukapa nyt tukkia vastavirtaan uittaisi. — Me toimme lautan Puhalammesta puulaakin sahalle.

JANNE (Istuu pöydän luo, lyö nyrkillä pöytään).

Kermaa ja voita!

FIIA (Edelleen Jannea härnäten).

Niin, kun se meijeri tänne laitetaan — huomenna kuuluu olevan täällä meillä sitä varten kokous, sen tiesi Tuppu — ja kun se taitaa tulla sinne Tupun äidin mökille, niin opettaja oli pyytänyt Tuppua meijeristiksi ja luvannut, että Tuppu saa syödä vain kermaa ja voita.

JANNE (Hypähtää seisomaan. — Tupulle).

Kyyrieleison! Lupasitko sinä ruveta meijerin veivaajaksi?

TUPPU (Pelokkaana).

Een, en minä.

FIIA

Mutta kyllä sillä meijeristillä olisi hyvä ruoka.

JANNE (Raivoissaan. Hieroo tukkaansa ja katsella-muljauttelee Fiiaa ja Tuppua).

Voita, kermaa ja — kurnaalia! (Tupulle) Soita mies! Soita jumalauta! Tässä menee järki.

TUPPU

Se meijerikö sinun mieltäsi noin —?

JANNE

Soita nyt, soita vaikka kurnaalipolkkaa. Mutta soita kohta.

TUPPU

Kyllä minä —

FIIA

Soita sitä (laulaa) tilijali tulijali —

JANNE (Synkästi).

Onko se sitten sitä kurnaalipolkkaa?

TUPPU

Ei mun polkkani ole mitään kurnaalipolkkaa! — Kun minä soitan, niin tulee ääni kuin klaneetista vain ja nuotti on niin heliä, että halvatunkin varpaat heiluu.

IITU (Piialle).

Mitä se kurnaali on?

FIIA

Meijerimaitoa.

JANNE

Joo, kurnaalia!

FIIA

Taikka »heilullaa», taikka »ranttalurjua» taikka. —

JANNE

Kurnaalia se on! (Tupulle) Mutta soita poika! Soila kohta! Vai katsotaanko, oletko sinä se parempi miehen alku?

TUPPU

Hyvät ihmiset. Niinhän sinä puhut kuin tahtoisit riitaa tehdä.

JANNE (Hilliten kiihkoansa).

Minä olen niin hyvä mies, että minä en tee riitaa asiastakaan.

FIIA (Tuttavallisesti Tupulle).

No Tuppu, soita nyt.

(Työkkää Tuppua kylkeen.)

JANNE (Näkee Fiian ystävällisyyden ja kiivastuu uudelleen).

Mutta ei! Nyt ei soiteta yhtään! — Minä en viitsi kuunnella! Sinun pelisi panee aina »puuh, puh, puh, puuh, puh, puh,» niinkuin Lenkku-Leenan pieksu.

TUPPU

Tämäkö minun pelini — niinkuin Lenkku-Leenan pieksu. Älä noin mahdottomia puhu, kun kaikki sanovat, että siinä on korea ääni. Eikö niin, Fiia?!

JANNE (Lähestyy Tuppua. — Raivoissaan).

Kuule mies! Sinä härnäät minua. (Ottaa Tuppua takin kauluksesta ja ravistaa.) Oletko sinä parempi mies kuin minä?

FIIA (Juoksee hätääntyneenä väliin).

Hyvä ystävä, Janne älä nyt. —

IITU

Rupeavatko ne tappelemaan? (Kiipee ylisänkyyn.)

JANNE (Työntää Fiian pois).

Katso nyt ja odota.

TUPPU

Mitä sinä joutavia. Kuka sellaista on sanonut. Ainahan sinä olet ollut väkevämpi mies kuin minä.

JANNE

Mutta kumpi meistä on parempi?

TUPPU

Älä nyt Janne. Odota, että saan pelini pois. (Panee harmonikan, pois.) Sinä olet parempi niittämään — ja — halkoja hakkaamaan ja — puhdetöitä tekemään ja —

JANNE

Älä kiertele! Sinä et sano suoraan!

TUPPU (Katsoo kauhistuneena Jannea, jonka kiukkua ei ymmärrä).

— niin, ja viisaampi mies sinä olet —

JANNE

Kyyrieleison! Mutta kumpi meistä on parempi?

TUPPU (Hätäisesti).

Sinä. Sinä tietysti.

JANNE

No niin. Miksi et sitä kohta sanonut. (Heittää otteensa. — Fiialle.) Siinä sen nyt kuulit. (Menee istumaan penkille. — Rauhoittuneena.) No, Tuppu. Soita nyt.

TUPPU (Koettelee kaulaansa).

Mitä sinä Janne oikein tarkoitit?

(Iitu kiipee ylisängystä alas).

FIIA (Koettaa pelastaa pulmallisen tilanteen).

Tuo Janne on joskus niin leikkisä, ettei sitä tahdo oikein ymmärtääkään.

TUPPU

Jaa, että leikkiäkö se vain oli?

JANNE (Jurosti).

Joo, leikkiä.

TUPPU

Ja minä kun luulin, että sinä oikein tosissasi. (Nauraa-höräyttää.) Kyllähän minäkin leikin ymmärrän.

IITU

No soittakaa nyt, Tuppu.

TUPPU

No, joo. (Soittaa Fiian loilottamaa polkkaa, toiset kuuntelevat hartaina.)

5:s kohtaus.

Edelliset, Vappu ja Susso.

(Soiton alussa tulee Vappu kamarista ja rupeaa häärimään takan luona.)

SUSSO (Noin 50-vuotias, kuivettuneen näköinen ja liehakoiva. — Tulee ulko-ovesta kori käsivarrella ja pussi selässä.).

Hyvät päivät, hyvät päivät! Vaikka iltahan tässä jo rupeaa olemaan. Niin että hyvää iltapäivää talonväelle. — Ja täällä on sellainen pelin helinä kuin häissä. (Tuppu lopettaa soiton) — Aivanko täällä on nuoriväki vain kotona, vaikka — niin, nuorihan se on vielä teidän isäntäkin. — Ja Vappukin on niin komistunut — sanon vain vieläkin Vapuksi, vaikka emännäksihän taitaisi pitää jo sanoa — niin että tuo Vappukin on niin komistunut, että kohta kai se jo meneekin oikeaksi emännäksi. Ja sellaista minä olen kuullutkin. Niin, helppohan onkin muuttaa, kun on lyhyt matka. Hi, hi, hi.

VAPPU

Älkää nyt vain keittäkö mitään juoruja.

SUSSO

Hui, hai! Minäkö juoruja. Minulla on tosissakin tekemistä. (Äkkiä kuin pelästyen.) Mutta missä isäntä on?

FIIA

Riijausmatkalla se on Kiililän Kallen kanssa.

SUSSO (Pettyneenä).

Soo, soo. Vai niin. Ja Kiililän Kalle on puhemiehenä?

TUPPU

Sitähän varten minäkin olen pelin kanssa liikkeellä, että jos isännän matka luonnistuu, niin sitten kai täällä tulee hypyt.

IITU

Ei siitä mitään tule nytkään.

JANNE

Isännällä on huono puhemies.

SUSSO

No niin on! — Se naimiskauppa se kuuluu vähän niinkuin akkojen asioihin. Akat sen osaa parhaiten asettaa kohdallensa.

JANNE (Omasta sukkeluudestaan nauttien).

Kun on akka puhemiehenä, on piru konttimiehenä.

SUSSO

Älä sano. Monta hyvää paria on vain Sussokin laittanut.

JANNE

Eihän siinä asiassa apuria tarvittaisi ollenkaan.

SUSSO

Tottakai! Eihän sitä muuten. — Yhdeksi esimerkiksi. Tuo Vappu tuossa on kuin punainen puolukka. Sitä katsellaan ja katsellaan, mutta se oikeakaan ei saa suutansa auki, ja niin asia pitkistyy ja mutkistuu.

VAPPU (Toruvasti).

Johan minä sanoin, että ei saa keittää mitään juoruja. Ja sitä oikeaa ei taida ollakaan.

JANNE (Vapulle).

Niin, kun ne hiljankin laittavat sen meijerin tänne ja Aapo-isäntä on parhaana hommamiehenä.

VAPPU

Kuka sitä on sanonut?

FIIA

Tuo Tuppu sitä tiesi.

TUPPU

Joo, kyllä se niin on. Ja huomenna on täällä teillä sitä varten kokous.

VAPPU (Kuivasti).

Vai niin. (Menee kamariin).

SUSSO (Havahtuen).

Kuulkaas! (Kaivaa koriaan.) Joko te osaatte sen uuden meijerilaulun? Minulla on niitä täällä. Ne maksavat viisi penniä. (Antaa koristaan Piialle, Jannelle, Tupulle ja Iitulle kullekin viisun.) Se alkaa sieltä toiselta lehdeltä ja nuotti on näin: (Laulaa kinattavalla äänellä)

Ulkomailta kaikki ne keksinnöt tulee niinpä meijerikin —

JANNE (Keskeyttää laulun).

Joo. Siinä on perää, että ulkomailta ne kaikki perhanat — meijerit — kahvit ja kahvimyllyt —

FIIA (Keskeyttää).

Älä nyt taasen rupea kahvia morkkaamaan, kun kerran itsekin siitä tykkäät.

JANNE (Matkien).

Tykkäät! Kun ei muuta ole, niin juohan sitä vaikka sumppi-lurua, mutta »tykkäät». Kun olisi oikeaa viinaa, niin se se poikaa olisi.

FIIA (Yliolkaisesti).

Saahan sitä kaupungista.

JANNE

Saa, kuka saa. — Kyllähän herrat sitä saavat, mutta harvoin se renkimiehen suuhun joutaa. Ja kun se Jumala nyt on kerran luonut suomalaisen sellaiseksi, että se tarvitsee kovaa leipää, kuumaa saunaa ja väkevää viinaa, ennenkuin se pysyy terveenä, niin mitä varten ne herrat ovat ruvenneet luonnon järjestystä muuttamaan.

TUPPU

Joo, sellainen se on suomalaisen luonto.

JANNE

Ja mitä varten juuri ne sitä ihmisen syömistä ja juomista aina järjestävät! — Jos tekee jotakin pahaa, niin pannaan vesikoppiin vettä ja suolatonta leipää popsimaan. — Niin, mutta silloin onkin tehnyt jotakin pahaa, mutta mitä pahaa me olemme tehneet, kun meille ruvetaan kurnaalia syöttämään ja viina viedään pois.

SUSSO

No, ostatteko te näitä viisuja?

FIIA (Jannelle).

Kylläpä sinä olet saanut viinaa liiaksikin usein.

SUSSO

Nämä maksavat viisi penniä. Ostatteko te?

TUPPU.

Joo. Jos minä ostan itselleni ja — — tälle Iitulle. (Kaivaa taskustaan rahan).

JANNE (Hyvillään).

Jaha, Iitulleko sinä. — Minä ostan sitten Fiialle.

IITU (Innokkaana).

No lauletaan nyt.

JANNE

Joo, jotta opitaan tämä kurnaalivirsi.

(Kaikki laulavat. Iita ja Susso laulavat oikeassa tahdissa, Fiia panee kaikenlaisia koristuksia, etuiskuja ja luisumisia äänestä toiseen. Janne ja Tuppu seuraavat sormellaan tekstiä. Tuppu laulaa ensimmäisen värsyn hiljaa. Janne mörisee kuin karhu ja jää auttamattomastt jälkeen.)

»Ulkomailta kaikki ne keksinnöt tulee Niinpä meijerikin, Josta lähtee se turmelus arvaamatoin, Kun maito vaihtuu kurnaalihin.»

TUPPU (Rauhallisesti selittäen).

Eihän siitä nyt sentään mitään turmelusta voi tulla.

JANNE

Miksei tulisi! Turmelus siitä tulee, kun jumalanviljaa niin pilkataan, että maidosta tehdään kurnaalia. — Ja kun ne sitten panevat siihen vielä myrkkyä.

TUPPU (Edelleen selittäen).

Ei meijerimaitoon myrkkyä panna.

JANNE (Tupulle uhkaavasti).

Tottavie, poika! Ethän sinä vain rupea kieräilemään!

TUPPU

Enhän minä muuta kuin sanon vain niinkuin asia on.

JANNE

Älä ole olevinasi niin viisas. Kyllä tässä toisetkin jotakin tietävät. (Fiialle) Näithän sinäkin kirkonkylän meijerissä sen suuren tynnyrin, jossa oli alunaa, ja sitä pantiin maidon sekaan.

FIIA

Näin minä.

JANNE

Ja mitäs aluna on muuta kuin myrkkyä.

TUPPU

Ei se alunaa ollut.

JANNE

Olkoon mitä myrkkyä tahansa, mutta sillä ne sen maidon värjäävät niin siniseksi. (Vakavana Tupulle.) Kuule Tuppu! Teetkö sinä leikkiä, vai oikeinko sinä tosissasi noin puhut? Kyyrieleison! Silloin minä sinun —

TUPPU (Pelästyen).

Ei, enhän minä. Mitäs minä. —

JANNE

No niin, no. Lauletaan sitten. Mutta laula Tuppu sinäkin niin jotta se kuuluu, että sinäkin olet hengessä ja totuudessa mukana.

IITU

Lauletaan nyt.

(Kaikki laulavat kuten ennenkin. Janne katsoa muljauttaa tuon tuostakin Tuppuun, silloin Tuppu lisää voimaa ja huutaa, minkä kurkusta lähtee.)

Ja nyt alkaa se aika, jota odottivat Emännöitsijät Suomen maan, Kun ei puisia punkkia kuurata tartte Eikä kirnuja kalskuttaa.

Eikä tyttösten piikana palvella tartte, Menee meijerikouluun vaan. Siellä palkka ja plutoona puuttumatoin Onko onnea kalliimpaa!

Eikä renkikään liiaksi lihoa voi, Jotta töillensä estettä ois —

JANNE (Keskeyttää).

Jukoliste! Liikaako tässä on nyt lihonnut. Mutta isännät, ne kyllä pitävät puolensa. Meidänkin isäntä väänsi tänä aamuna tuollaisen (näyttää peukaloaan) voikimpaleen leivälleen, vaikka on arkipäivä.

FIIA

Niin, mutta sehän lähti riijausmatkalle.

JANNE

Lähteköön vain. Mutta ei rengille voita anneta, vaikka lähteekin riijaamaan.

IITU (On noussut tuoliltaan ja katsonut ikkunasta).

Tuollahan se isäntä jo tulikin.

(Kaikki hyökkäävät ikkunaan)

FIIA

Huonosti näyttää käyneen, koska isäntä on noin kiukkuisen näköinen.

SUSSO (Hyvillään).

No niin — he — he — näyttää käyneen.

JANNE

Kas, kun heittää ohjaksetkin vain noin pihalle ja rupeaa kömpimään kärryistä. — Menen korjaamaan sen hevosen. (Menee ulos).

FIIA

Ja Kiililän Kalle istuu kuin puujumala. — Kyllä on käynyt huonosti!

IITU (Peräytyy ikkunasta).

Nyt isäntä tulee sisälle.

(Kaikki vetäytyvät ikkunasta pois.)

6:s kohtaus.

Fiia, Iitu, Susso, Tuppu, Enkkeli ja Kalle.

ENKKELI (Noin 35-vuotias, pehmeäluontoinen, puhuu kiukkuisenakin kimeällä, lempeällä äänellä, muulloin on aina hymyilevä. — Tulee ulkoa mustassa verkapuvussa, menee kiukkuisena puhisten, sivuilleen katsomatta etummaisesta ovesta oikealle.)

(Kaikki katsovat uteliaina Enkkeliä.)

FIIA

Mitähän siellä on tapahtunutkaan?

KALLE (Noin 35-vuotias kuivettunut kyhnys. Tulee ulkoa. — Nolona.)

Terveisiä kyliltä. (Istuutuu etualalle vasemmalle.)

TUPPU

No tulikos Enkkelille uusi emäntä.

FIIA

Niin, miten kävi?

KALLE

Isäntä itse pilasi asian.

ENKKELI (Tulee kamarista paitahihasillaan. — Pehmeällä falsettiäänellä, vaikka onkin raivoissaan).

Voi herran jee! — Halli ja kissa ulos! Niin ja Iitu ja Fiia ja Tuppu ja kaikki! (Rauhallisesti.) Kalle saa jäädä.

(Iitu, Fiia, Tuppu ja Susso menevät ulos. Susso vähän vastahakoisesti aivan kuin aikoisi jotakin sanoa.)

ENKKELI

Voi tätä hirmuista häpeää! — Kun olisi edes viinaa! — Ja sinullakaan ei ole mitään sanomista.

KALLE

Niin, isäntä — tuota — johan minä sanoin, että isäntä itse — tuotanoin — pilasi asian. Minähän jo sain asiat hyvälle alulle. Justiina ja isäntä olivat jo asian puolella, kun minä kerroin, niinkuin asia on, että (lukee kuin ulkolukua) Heikkilän Enkkelin taloa ei rasita syytingit eikä intekningit ja että neljä lypsävää ja mulli ja kaksi vasikkaa on navetassa, eikä porvarille ole velkaa, kun joka vuosi jää viljaa syömättäkin. — (Puhuen) Niin kuulihan isäntä sen itsekin.

ENKKELI

Mutta kun se Justiina sanoi, että »enkelin kärryihin hän ei lähde, ennenkuin matkustaa taivaaseen». — Se, se — niin perhanasti —. Mutta sehän on synti. Selvää jumalanpilkkaahan se on! — Eikä minun nimeni ole enkeli, se on oikein Enkkelrehti.

KALLE

Jumalanpilkkaahan se oli. — Mutta toisella kerralla pitää olla varovainen. Isäntä ei saa puhua meijeristä mitään.

ENKKELI

Mutta kun sinä olit jo kaikki asiat kertonut, niin minä ajattelin, että se antaisi niinkuin lopullisen puleeringin, kun minä kerron, että meidänkin kylään tulee meijeri. Mutta silloin se ärähti. — Ja (Melkein itkien) »enkelin kärryt!» Voi Kalle kulta!

KALLE

Niin se sanoi, että ei koskaan sellaiseen taloon emännäksi, jossa kurnaalia syövät emännät ja piiat.

7:s kohtaus.

Edelliset ja Susso.

SUSSO (Pistää päänsä oven raosta). Isäntä hyvä. Saanko tulla sisään? Minulla olisi vähän asiaa.

ENKKELI

Eivätpä ne nyt taida auttaa ne Susson asiat.

SUSSO

Isännän tykö minä lähdin aivan jantusjalkain. Oli asiaa, vaikka sitten tässä ajan kuluksi ruvettiin viisuja laulamaan — niitä meijeriviisuja. Vaikka kyllähän meijeri hyvä laitos on, en minä sillä —

ENKKELI (Kiukkuisena). Vieköön piru kaikki meijerit!

SUSSO (Hämmästyen). Aivan niin minunkin mielestäni, että vieköön vain.

ENKKELI

Mutta mikäs se asia sitten —?

SUSSO

Niin — tuota — kyllähän se olisi niinkuin kahdenkeskistä, mutta puhemieshän se taitaa olla tuo Kalle, niin että — hi — hi kyllähän sen voin tässäkin sanoa. (Tulee Enkkelin luo, puhuu supattamalla.) Se oli niin, että minä kävin Leppälässä eilen, minulla kun on vähän tuota kauppatavaraa ja sattui muutenkin olemaan asiaa. Hilippa-Heikin emäntä tarvitsi paimentyttöä kesäksi ja minä arvelin, jotta se Annan-Heikin tytär sieltä Leppälän loukolta lähtisi, niinkuin sitten lähtikin. Ja paluumatkalla poikkesin Leppälään vähän lepäämään, kun nuo jalat jo vähän tahtovat väsyä ja muutenkin oli mukava poiketa tuttuun taloon. Mariaana nytkin mulle oikein kahvit keitti ja toi vielä voinokareenkin kahvin sekaan.

KALLE

Ainako se vain on kotona, se Mariaana?

ENKKELI

Onko se se sama, jolla on se poika?

SUSSO

Se, se on. Mutta niin kovin rehti ja reilu ihminen. Ja ainoa tytär, eikä ole kuin yksi veli.

ENKKELI

Mitenkä monta lehmää siellä Leppälässä on?

SUSSO

No, Mariaana näytti mulle eilen navetan, ja siellä oli ainakin seitsemän kantavaa ja sitten mulli ja vasikoita ja — niin — hi hi — tallissakin me kävimme ja siellä oli kolme hevosta ja niin nätti ruskea varsa.

ENKKELI

Onpa siinä jo olemista.

KALLE

Mutta mitenkä niiden intekninkien ja syytinkien laita mahtaa olla?

SUSSO

Niitä ei ole Leppälässä ollenkaan. Vielä mitä. Rahaa se käärii Leppälän isäntä vain piirongin lootaan. Ja on sillä saataviakin. Mariaana kertoi, että viime vuonnakin hänen isänsä oli lainannut Housunmäen Iisakille, kun se lähti Amerikkaan, kaksisataa markkaa.

ENKKELI

Kyllähän se Leppälä hyvä talo on, mutta kun sillä Mariaanalla on jo se valmis poika.

KALLE

Oliko mitään puhetta, mahtaisiko Mariaana — niin kuin — tänne Heikkilän Enkkelille — tuota —?

SUSSO