Part 2

No tottahan toki se tulisi, vaikka en minä uskaltanut asiaa vissimmäksi tiedustaa. Mutta Mariaana lupasi huomenna käydä kirkolla ja takaisin tullessaan poiketa tänne. Se sanoi, että kun täällä on se kiertokoulun opettaja ja sen pitäisi täältä mennä sitten Leppälään, että hän poikkeaa kysymään, koska se opettaja tulee.

ENKKELI

Vai niin, että jo huomenna. — Mennään tuonne kamariin juttelemaan. Tule sinä Kalle mukaan.

(Menevät etummaisesta ovesta oikealla.)

8:s kohtaus.

Iitu, Vappu ja Aapo.

IITU (Huutaa ulkona).

Vappu! Vappu! (Kurkistaa sitten varovaisesti oven raosta ja juoksee kamariin. — Huutaa) Vappu, Vappu!

VAPPU (Tulee kamarista). Oletko hiljaa, etteivät lapset herää. — No mitä nyt?

IITU

Niin, kun Aapo-isäntä kysyi, että onko Vappu kotona ja se tulee juuri tänne. Sillä on varmaan jotakin asiaa.

VAPPU (Hätääntyy).

Ettäkö Aapo? (Suorii vaatteitaan) Voi, voi! (Iitulle) Mene sinä lasten luo.

IITU

Se Aapo-isäntä tulee aivan kohta. (Menee kamariin).

AAPO (Noin 25-vuotias, terveen ja luontevan näköinen, luonteeltaan rauhallinen ja huumoriin taipuva. — Tulee ulko-ovesta). Iltaa! Sinäkö täällä olet yksin kotona?

VAPPU (Hämillään).

Niin, sain juuri lapset nukkumaan.

AAPO

Miten ne äidittömät jaksavat? — Vaikka mikäpä hätä niillä on niin kauan, kuin sinä olet talossa.

VAPPU (Pikkuvanhasti).

Eihän sitä kukaan ole oman äidin veroinen.

AAPO

Eipä kyllä. — Mutta kun Enkkeli tuo uuden emännän —. Lähdetkö sinä sitten pois?

VAPPU (Naurahtaa vähän ontosti).

Lähden. Kotiin tietysti.

AAPO

On se vähän ikävää. — Kun on tottunut — näiden muutamien kuukausien aikana — sinut näkemään tällä yhteisellä pihalla ja sitten sinä menet pois. — Eikö sinun tule ikävä — noita orpoja? (Viittaa kamariin.)

VAPPU (Hiljaisesti).

Kyllähän sitä aina vähän —

AAPO (Päättävästi).

Kuule Vappu. — Minä olen vähän ajatellut, että mitähän jos me lähtisimme tässä ennen juhannusta viemään tervoja kaupunkiin — yhdessä.

VAPPU (Ujona).

En tiedä —

AAPO

Se meidän terva on silloin vietävä ja ajattelin — jos sinä —

VAPPU (Vähän viekkaana).

Mutta mitä minä siellä tekisin?

AAPO (Siirtyy lähemmäksi, ottaa Vapun vasemman käden. — Myöskin viekkaana).

Olisi parempi ostaa mitan mukaan, ettei sitten tarvitsisi sopivankokoista sormea lähteä etsimään.

VAPPU (Koettaa muka vetäistä kätensä pois. Katsoo Aapon kättä!).

Onpa sinulla leveä kämmen.

AAPO

Niin, sen sisään häviää sinun kätesi kokonaan. Katsos noin! (Sieppaa Vappua vyötäisiltä.) Ja sinä sovit niin hyvin tähän minun kainalooni.

VAPPU (Hätäisesti).

Aapo, et saa tuolla lailla —, sattuisi vielä joku tulemaan.

AAPO

Mitä sillä on väliä. Pian me käymme kaupungissa ja huomenna menemme isäsi luo. Lähdetään kohta kokouksen jälkeen.

VAPPU (Tempautuu irti. — Kivahtaen).

Mikä kokous teillä on?

AAPO

Onpahan vain — sen meijerin vuoksi —

VAPPU (Vakavana, melkein tiuskaisten).

Niin, kuule. Oletko sinäkin sitä meijeriä puuhaamassa?

AAPO

Kuinka niin?

VAPPU (Tiukaten).

Niin, sano nyt. Oletko sinä sitä meijeriä hommannut?

AAPO (Vähän ihmetellen).

Kyllä, multa —

VAPPU (Kivahtaen).

Silloin emme me lähde yhdessä kaupunkiin.

AAPO

Mutta mitä sinä tarkoitat?

VAPPU

Minä en mene sellaiseen taloon emännäksi, jossa lapset ja piiat ja rengit saavat vain meijerissä myrkytettyä maitoa — jollei emäntä saa lapsille jotakin tippaa varastetuksi.

AAPO (Vähän huvitettuna ja ihaillen Vapun topakkuutta).

Mutta eihän se toki sellaista —

VAPPU

Ja minkälainen se koti olisi, jossa ei kirnu edes kerran viikossa hurisisi eikä äiti saisi antaa lapsille kirnuvoileipää. (Siirtyy vähitellen muistelmiinsa.) Kuinka hauskaa olikaan ennen lapsena, kun äiti kirnusi voita. Me leikimme lattialla, pyörimme siinä äidin jalkain juuressa juuri sillä kohtaa lattialla, johon aurinko paistoi, niin että jalkoja melkein poltti. Me kiskoimme äitiä hameesta ja kysyimme vähän väliä, koska saadaan kirnuvoileivät. Mutta äiti sanoi, että niin kauan pitää kiltisti odottaa, kun kirnu sanoo: »Meidän vanha jusu, jusu, jusu, jusu.» — Silloin kun äiti seisoi siinä kirnuamassa, oli äiti niin kaunis ja hyvä — (Muistaen todellisuuden, katsahtaa Aapoon. Itkien.) Ja sinä et antaisi minulle ollenkaan kirnua. (Juoksee kamariin.)

AAPO (Naurahtaa harmistuneesti ja hieraisee tukkaansa).

9:s kohtaus.

Aapo, Fiia, Janne, Utu, opettaja, Enkkeli, Kalle ja Susso.

FIIA (Pistää päänsä ovesta). Joko tänne saa tulla? — No eikö täällä isäntää olekaan? (Tulee sisään)

AAPO

Mitä sinä isäntää pelkäät?

(Janne ja Iitu tulevat).

FIIA

No, äsken se täällä tiuski kuin pahuus ja ajoi meidät kaikki ulos.

AAPO

Mitä te sitten teitte?

FIIA

Emme mitään. Mutta kun se tuli kotiin, niin se oli niin pahalla päällä, että ei muuta kuin kohta vain komensi Hallin ja kissan ja meidät pellolle, vaikka Halli ja kissa eivät tuvassa olleetkaan.

JANNE

En minäkään ollut.

AAPO

Olikohan sen matka onnistunut huonosti?

OPETTAJA (Nuorehko mies, vähän herrahtavasti puettu ja touhukas, tulee juoksujalassa sisään).

Hyvää päivää! Hyvää päivää! (Huomaa Aapon.) Kas! Päivää! (Kättelee Aapoa. — Katselee ympärilleen.) Eikös Enkkeli-isäntä olekaan kotona?

(Enkkeli, Kalle ja Susso tulevat kamarista).

OPETTAJA

Jaha. Sieltähän se isäntä juuri tuleekin. Kysyin juuri täällä. Hyvää iltaa! (Kättelee Enkkeliä.)

ENKKELI

Iltaa!

OPETTAJA

Minä tulin vain sanomaan, että minä sain jo sanan Huhtamäen Roopellekin siitä huomisesta kokouksesta.

ENKKELI (Hämmästyen).

Mistä kokouksesta?

OPETTAJA

No, siitä meijerikokouksesta.

ENKKELI

Per — sitä minä en enää muistanutkaan. (Hieraisee tukkaansa. Kiljaisee.) Piru vieköön koko meijerin!

JANNE (Rähähtää leveään nauruun).

OPETTAJA (Pelästyneenä). Kuinka? Mutta isäntähän itse —. Mitä tämä tietää? (Katselee ympärilleen kuin apua hakien.) Mutta Aapo-isäntä. Sanokaa te nyt edes jotakin. Tämä kulmakuntahan jää aivan takapajulle —! (Melkein opettaja-äänellä.) Minkä tähden Enkkeli-isäntä sanoi, että pir- paha periköön meijerin?

AAPO

En tiedä, mutta (vilkaisee oveen, josta Vappu meni — naurahtaen) minun tekisi mieleni sanoa samoin. — Mutta täytyyhän se kokous huomenna pitää, kun sitä kerran on puuhattu.

OPETTAJA

Tietysti se on pidettävä, sillä (puhuja-äänellä) nykyinen edistys käy niin kohisten virtavasti ja suurin lainein eteenpäin, että edistystä täytyy mielessään ja teoillaan seurata, sillä muuten jää kokonaan takapajulle — (Keskeytyy.)

SUSSO (On ottanut kantamuksensa, tulee Enkkelin luo. Enkkelille).

Huomenna me sitten tulemme Marjaanan kanssa.

ENKKELI (Hyvillään).

Niin!

Esirippu.

TOINEN NÄYTÖS.

Näyttämö sama kuin ensimmäisessäkin näytöksessä, mutta tupa on siistitty, sillä on sunnuntai. Ikkuna on auki.

1:nen kohtaus.

Vappu ja Iitu.

IITU (Istuu patapenkillä. Hänen edessään on kehto, jonka jalkopää on patapenkkiin päin. Iitun jalat ovat toinen toisella, toinen toisella puolen kehtoa jalaksella)

Mariaana se kaupungilla Asteli taitavasti, Siksi kun tuli oma kello Kymmenehen asti.

Mariaana kun kotia tuli Isä portoksi tervehti häntä, Mariaana se rivollilla Hengen isältänsä.

VAPPU (Tulee kamarista).

Eikö Pikku-Aapo nuku?

IITU (Siirtyy kehdon vieressä olevalle tuolille istumaan ja katsoo kehtoon. Puhuu lapsen kielellä).

Eihän te Aapo nuku. Timmut vain niin tuurina. — Nuku, nuku nyt. Muuten minä laulan sinulle sitä rumaa meijerilaulua.

VAPPU

No, älä viitsi sitten keinuttaa. Ei se taida nukkua.

IITU (Katsoo edelleen kehtoon).

Eihän te miet viitti. (Nostaa äkkiä päänsä ja katsoo Vappuun.) Tykkääkö Vappu Aaposta.?

VAPPU (Hätkähtää ja vähän nolostuu).

— Jaa, niin, Pikku-Aaposta. Tykkäänhän minä.

IITU (Nyökkää hyväksyvästi, mutta saa uuden ajatuksen).

Mutta tykkääkö Vappu sitten Aapo-isännästä?

VAPPU (Tiukasti).

Mitä sinä tuollaisia joutavia kyselet?

IITU

En minä mitään pahaa —, mutta ajattelin, että sitten kun te menette naimisiin, niin enkö minä pääse sitten lapsenpiiaksi Vapulle?

VAPPU

Emme me mene koskaan naimisiin.

IITU (Ihmeissään).

No mutta miksette? Aapo-isäntähän on niin komea mies ja hyvä. — Se puhuu aina minunkin kanssani niinkuin Vappukin. Ja sitten se kysyy aina, että mitä Iitulle kuuluu ja kuinka lapset voivat ja mitä Vappu tekee ja —

VAPPU

Mitä sinä silloin sanot?

IITU

Minä sanon, että minulle ei kuulu mitään ja että lapset voivat hyvin ja sitten minä kerron mitä Vappu tekee. (Muistaa äkkiä.) Mitä varten Vappu eilen itki?

VAPPU (Toruvasti).

Oletko sinä jo senkin kertonut Aapo-isännälle?

IITU (Vakuuttavasti).

En ole. — Enkä kerrokaan, jos Vappu kieltää.

VAPPU

Ei se mitään ollut —, mutta et saa sitä kertoa.

IITU (Vakuuttavasti).

En kerro. — Mutta saanko sitten tulla Vapulle lapsenpiiaksi?

VAPPU (Koettaa olla arkipäiväinen).

Älä nyt puhu lapsellisia! — En minä huoli Aaposta eikä (vähän surullisesti) Aapo huoli minusta — enää.

IITU (Inttäen).

Mutta Aapo-isäntä tykkää. — Minä olen nähnyt kuinka se aina katsoo, kun Vappu kävelee pihalla, ja sen silmät ovat silloin niin merkilliset — aivan kuin ne nauraisivat.

VAPPU (Innostuu huomaamattaan).

Koska sinä olet sellaista nähnyt?

IITU

Monta kertaa! Eilenkin ja tänä aamuna.

VAPPU (Havahtuu ja koettaa olla arkipäiväinen).

Sinä olet erehtynyt. Ei se mitään merkitse. (Katselee ympärilleen etsiäkseen uutta puheenaihetta). Käypäs hakemassa vähän puita, koska näkyvät olevan aivan lopussa. (Iitu menee ulos).

2:nen kohtaus.

Vappu, Aapo ja Iitu.

VAPPU (Istuutuu kehdon viereen, selkä ikkunaan päin).

No, Aapo, mitä sinulle kuuluu?

AAPO (Menee ikkunan ohi ja kuulee nimensä, pistää päänsä ikkunasta sisään ja katselee vähän ihmeissään, mutta huomaa, että Vappu puhuu toiselle Aapolle. — Jää kumminkin ikkunaan).

VAPPU (Laskeutuu polvilleen kehdon viereen ja katsoo kehtoon).

Sinä olet niin kiltti poju. — Sinä et rupeaisi meijeriä laittamaan kaikkien kiusaksi, niinkuin se toinen. Se on paha mies, se suuri Aapo. Se tahtoisi viedä maidon meijeriin, niin että sinäkään et saisi maitoa. Ja silloin sinun poskesi menisivät aivan kurttuun niinkuin mummun posket. Mutta Vappu ei anna viedä kultaselta ruokaa. Sinusta täytyy tulla suuri ja vahva — niin suuri kuin siitä toisestakin Aaposta. — Voi, kuinka sillä oli leveä kämmen! Ja käsivarret! Ne olivat niin vahvat! — Mutta se on paha mies, oikein paha — paha — paha — (Viimeiset sanat tulevat melkein itkunsekaisesti).

AAPO (On kuunnellut ikkunassa aluksi huvitettuna, mutta tulee lopulta noloksi, kuopaisee harmistuneena korvallistaan ja poistuu ikkunasta).

IITU (Tulee ulkoa tuoden puita, jotka heittää uunin eteen.)

VAPPU (Nousee kehdon äärestä).

Nostetaan Aapo tuonne kamariin. Ehkä se siellä sittenkin nukkuisi.

IITU (Ravistelee hamettaan. Ottaa kiinni kehdon toisesta päästä).

Eikö Aapolle pitäisi antaa maitoa?

VAPPU

Niin, ehkäpä se sitten paremmin nukkuisi. — Lämmitä sinä vähän. (Iitu ja Vappu kantavat kehdon kamariin).

IITU (Tulee kohta takaisin, käy hakemassa ulkoa kivivadin, jossa on maitoa. Kaataa siitä maitoa pieneen pannuun, jonka panee tulelle, ottaa sitten lapsensarven, jota rupeaa pesemään).

AAPO (Tulee ulkoa, katselee ihmeissään, kun ei enää löydäkään Vappua. — Iitulle).

Iituko täällä vain on yksin kotona. Mitäs Iitulle kuuluu ja voivatko lapset hyvin?

IITU

Ei minulle mitään kuulu, ja lapset voivat hyvin ja Vappu on tuolla kamarissa Pikku-Aapoa nukuttamassa. (Pesee sarven sisältä).

AAPO

Mahtuuko Iitun koko käsi tuonne sisään?

IITU (Naurahtaen).

Tottahan nyt. — Mutta Vapun mahtuu myös.

AAPO

Onko Vapullakin niin pieni käsi?

IITU

On. Meillä on aivan yhtä suuret kädet ja yhtä paksut sormet.

AAPO

Vai niin! — Näytäpäs kättäsi. (Iitu tarjoa ensin oikeaa kättä) ei kun tuota toista. — Kovin ovat hoikat nämä sormet. — Minä oikein mittaan. (Ottaa penkiltä langan pätkän.) Ei tämä ole kuin puolitoista tuumaa — tämä ympärysmitta. (Pistää langan iloisena kellon kuoren sisään).

VAPPU (Tulee kamarista).

Eikö se maito ole jo lämmintä? (Aapolle kylmästi.) Kas, päivää.

AAPO (Istuutuu vasemmalle, sängyn luo).

Päivää.

IITU

Kyllä tämä jo lämmintä on. (Antaa sarven Vapulle.)

VAPPU (Kaataa pannusta maitoa sarveen. — Pisteliäästi ja pikkuvanhasti).

Täytyy tässä vielä koettaa ruokkia noita lapsiraukkoja maidolla, ennenkuin te olette sen meijerin tänne saaneet. (Antaa sarven Iitulle, joka menee kamariin, mutta mennessään katselee vähän suruissaan Vappua ja Aapoa, joilla näyttää olevan riita syntymässä).

AAPO (Vähän leikkiä laskien).

Mutta tämän talon isäntähän sanoi eilen, että »piru vieköön meijerin», niin että kyllähän nämä lapset saavat maitoa vastakin.

VAPPU (Hymähtäen).

Mikä sen tietää! — Ja onhan niitä muitakin lapsia — ja aikaihmisiäkin, jotka joutuvat kärsimään.

AAPO (Koettaa rauhoittaa).

No mutta eihän se meijeri nyt niin —

VAPPU (Kivahtaen).

Älä sinä puolusta ollenkaan. Kyllä se tiedetään. (Sulkee ikkunan).

AAPO

Eikä tänne oikein suurta meijeriä ole aiottukaan.

VAPPU

Ei sillä ole väliä! Suuri tai pieni! Synti on sama.

3:s kohtaus.

Vappu, Aapo, Kiililän Kalle, Enkkeli ja Iitu.

KALLE (Tulee läähättäen ulko-ovesta).

Päivää! Onko isäntä kotona? (Odottamatta vastausta ja vilkaistuaan ympärilleen menee kamariin.)

AAPO

Olipa sillä kiire!

VAPPU (Pisteliäästi).

Taitaa juosta niissä meijeriasioissa.

AAPO (Naurahtaa).

Kalle juoksee muilla asioilla! — Leppälän Mariaana näkyi äsken tulevan tuonne pihaan poikansa kanssa ja minä luulen, että sillä on vähän asiaa Enkkelille. — Ja sitä varten Kallellakin on kiire.

VAPPU (Edelleen pisteliäästi).

Ja kiire sillä on Enkkelilläkin. — Tuskin puolta vuotta on siitä, kun sisko kuoli — (Pikkuvanhasti.) Mutta sellaisiahan te miehet olette.

AAPO (Arkipäiväisesti, joten härnääminen tulee kärkevämmäksi, mutta kumminkin veitikkamaisesti).

Niin, tarvitseehan talo emännän. — Ja eihän sillä ole väliä — vaimo kuin vaimo. (Vilkaisee Vappuun).

VAPPU (Nakkaa niskaansa).

Niin, mitäpä sillä on väliä! — Ja meijeri kuin meijeri.

KALLE (Tulee kamarista ja menee kiireesti ulos).

ENKKELI (Tulee kamarista hyväntuulisena, mutta vähän hermostuneena. Panee tullessaan pyhätakkia päälleen, mutta pistää vahingossa oikean käden vasempaan hihaan. — Aapolle).

Kas, päivää! (Takille.) No mikä peijakas! Mikä siitä on hihan vienyt? (Saa vian selville). No, katsokaas nyt, kun takki oli mennä nurin päin. — Jaa, (Hymyilee) mutta se merkitsee hyvää onnea. — Vappu, panepas sinä kahvipannu tulelle! Täällä on kahvia ja sokeria (Ottaa housuntaskustaan tötterön).

VAPPU (Ryhtyy kahvinkeittoon. Ottaa uunin takaa mustuneen kahvipannun ja panee sen »raakustan» roikkumaan)

ENKKELI

Tuo se kahvi sitten tuonne kamariin. (Kävelee lattialla, silittelee pukuansa, ottaa lakin päästään ja silittää tukkaansa. Katsoo sitten ulko-ovelle. — Hymyillen).

Joo, niin. Nyt sitä sopisi vaikka vierasten tulla.

AAPO (Vähän hymyillen).

Taitaakin olla sitten parasta näin lähimmän naapurin väen mennä pois. (Menee ulos).

ENKKELI (Vapulle).

Missä lapset ovat? — Ajattelin, että jos niidenkin pitäisi tulla näyttämään itseään.

VAPPU

Aapo ja Pentti ovat tuolla kamarissa —

ENKKELI

Sano »Peenhartti», niinkuin sen nimi oikein on.

VAPPU (Vähän tiuskaisten).

Niin, Aabraham ja Bernhartti ovat kamarissa ja Pikku-Enkkelrehti ja Valtemari ja Angelika ja Ritsoffi ovat tuolla pihalla — missä lienevät.

ENKKELI

Ne pitäisi hakea kotiin.

VAPPU

Saa Iitu mennä etsimään. (Avaa kamarin oven.) Iitu! Nukkuvatko ne molemmat?

IITU (Kamarista, kuiskaten).

Kyllä ne nyt jo nukkuvat.

(Tulee sisään).

VAPPU

Menepäs hakemaan toisetkin lapset kotiin.

IITU

Mistähän ne taasen löytää! (Menee ulos.)

4:s kohtaus.

Enkkeli, Vappu.\ Mariaana, Pikku-Kalle. Kiililän Kalle ja Susso.

(Marianna, Pikku Kalle, Kiililän Kalle ja Susso tulevat sisään.)

ENKKELI (On hämmästyvinään). Sieltäpä tulee vieraita! — Päivää!

MARIAANA (Noin 30-vuotias, pöyhistelevä ja leiskuva käytökseltään, kävelee soutamalla ja hartioitaan heiluttaen, on vähän yksinkertaiinen. Puettuna monur hameisiin, silkkisaali harteilla ja toinen käsivarrella, silkkihuivi päässä. — Ylpeästi).

Hyvää päivää taloon! (Kättelee Enkkeliä, mutta ei huomaakaan Vappua.) Oli vähän asiaa tuolle opettajalle ja ajattelin, että käyn samalla katsomassa kuinka Enkkeli voi, kun kerran tuttujakin ollaan. (Istuutuvat).

ENKKELI (Hymyilee ystävällisesti ja tyhmän näköisenä).

Niin sopiihan se, niin —

SUSSO

Mariaana tuli kirkosta ja nyt kotimatkalla sopii vähän kyläilläkin, kun kotona on kaksikin piikaa.

ENKKELI

Vai oikein kaksi.

MARIAANA

Niin, ettei tarvitse mennä vettä kantamaan ja muihin sellaisiin touhuilun näin emäntäihmisen.

ENKKELI

Niin, aivan niin.

MARIAANA

Vaikka en minä työtä pelkää. Kyllä minä kannan korennon toisesta päästä siinä kuin toinenkin, mutta isä sanoo aina, ettei minun tarvitse, kun kerran kannattaa piikoja pitää.

KALLE

Kuinka suuri se teidän talonne oikein on?

SUSSO

No siinähän on lääniä niin, että ei suinkaan Mariaana tiedäkään, kun metsääkin on kolmattasataa tynnyrinalaa.

ENKKELI

Niin. Onhan siinä lääniä.

KALLE

Mutta eikös Leppälän metsä ole myyty puulaakille?

MARIAANA

Ei pitkiin aikoihin. (Pikku Kallelle.) Kalle. Kuinka vanha sinä nyt oletkaan?

PIKKU-KALLE (On istunut välinpitämättömän näköisenä. — Jurosti).

Kahdennellatoista.

MARIAANA

Niin. Siitä on nyt kaksitoista vuotta ja silloinkin myytiin vain kahdeksantuumaisiin asti.

KALLE

Ja Mariaanalleko kuuluu kolmasosa kaikesta?

MARIAANA

Niin. Velimies saa kaksi kolmannesta ja minä yhden kolmanneksen, kun isästä aika jättää. Mutta nyt kohta minä saan lehmän ja varsan ja piirongin ja vaatteita —

SUSSO (Keskeyttää).

Ja niitä on paljon. Hi, hi. Niin että aitan orret notkuvat. Ja sitten Mariaana saa kuu-sisa-taa markkaa rahaakin.

ENKKELI

Vai kuusisataa markkaa!

MARIAANA (Pikku Kallelle).

Menepäs katsomaan vähän hevosta. (Ottaa hameen taskusta sokeripalan.) Tässä saat sokeripalan.

(Pikku-Kalle menee vastahakoisesti ulos).

MARIAANA (Vähän hiljaisemmalla äänellä).

Ja Helperi, tietääkös Enkkeli, se Helperi maksaa Kallesta vielä kahdeksan markkaa kuukaudessa siihen asti, kun Kalle täyttää viisitoista. — Ja se Helperi on hyvä maksaja, ei se jätä rästiin.

KALLE (Kuin ulkolukua).

Mutta hyvä se on tämä Heikkiläkin. Ei tätäkään taloa rasita intekningit eikä syytingit ja neljä lypsävää ja mulli ja kaksi vasikkaa on navetassa eikä ole porvarille velkaa, kun joka vuosi jää viljaa syömättäkin, vaikka sioillekin annetaan, niin etteivät tahdo kävelemään päästä.

ENKKELI (Hymyillen).

Niin kyllähän se niin on —

(Iitu ja lapset tulevat ulkoa).

SUSSO

Siellähän ne lapsikullatkin tulevat.

ENKKELI

Niin — siellähän ne näkyvät tulevan.

(Iitu ohjaa lapset Enkkelin luo).

MARIAANA (Katsoo lapsiin).

Kuinka monta lasta sitä Enkkelille jäikään?

ENKKELI

Kuusi — niin kuusi.

MARIAANA

Tässähän on vasta neljä.

ENKKELI

Niin, kaksi nukkuu tuolla kamarissa. — Tässä on isän kaima. (Näyttää pisintä poikaa.) Sen nimi on Enkkelrehti niinkuin minunkin. (Muokkaa sukkeluuden, jolle itse nauraa.) Ja vaikka sitä sanotaan Pikku-Enkkelrehdiksi, niin kyllä siitä tulee yhtä rehti mies kuin isästäkin. — Tuo tuossa on Valtemari ja tuossa talon ainoa tytär »Likka» (Joutuu hämilleen.) Niin — Likka — sanottu vain Likaksi. (Vapulle.) Mikä sen nimi oikein onkaan?

VAPPU

Angeliika.

ENKKELI

Niin, Ankelikkahan se on. Ja tuossa on Ritsoffi. Ja tuolla kamarissa on vielä kaksi poikaa. Vanhemman nimi on Peenhartti ja nuorimman vain Aapo. — Tuo Vappu tahtoi, että siitä tulisi Aapo. (Lapsille) Saatte nyt taas mennä.

(Lapset juoksevat ulos. Iitu menee perempänä olevaan kamariin. Vappu vie kahvitarjottimen kuppeineen etummaiseen kamariin. — Susso saattelee lapset ulos ja jää sitten takkakivelle istumaan.)

KALLE

Siinä on pulskia miehenalkuja ja tuhti likka. Posket kaikilla kuin nisupullat. Mutta ne saavatkin kylliksi lehmällistä, kun tästä talosta ei viedä mitään meijeriin.

ENKKELI

Niin, ei viedä nyt eikä koskaan!

KALLE

Joo. Tässä talossa saavat emäntä ja lapset ja palkolliset oikeaa ruokaa.

ENKKELI (Hyväksymisiä odottaen).

Niin, — oikeaa ruokaa.

KALLE

Eikä tässä kylässä meijeriä olekaan.

MARIAANA

Mutta kun minä kuulin, että täällä teillä olisi juuri tänä päivänä meijerikokous.

KALLE (Hätäisenä).

Niin, kyllähän se, mutta ei se mitään —. Se on vain tuon opettajan ja toisen talon Aapo-isännän touhuja.

ENKKELI

Niin sellaisia joutavia tohinoita.

KALLE

Niin juuri, joutavia tohinoita. Ei tämä meidän isäntä sellaisiin rupea. Se sanoi eilen itsensä niin kirkkaasti siitä irti. Se sanoi jotta »piru vieköön koko meijerin».

MARIAANA

Mutta millä sitten talolliset rahaa saavat, jollei meijeriä ole. — Isäkin aina sanoo, että ei se rahaa tuleta, jos joskus voinaulan kirnuaa ja sen juoksuttaa kauppapuotiin, se raha kuluu siinä samassa, mutta kun kerran kuukaudessa saa litviikin meijeristä, niin sillä jo makselee vähän palkkojakin. Viime kuussakin meillä nostettiin vähän päälle neljäkolmatta markkaa. Ja se on jo rahaa, se.

ENKKELI (Hämmästyen).

Niin on. Paljon se on.

KALLE (Arastellen).

Viedäänkö Leppälästä maitoa meijeriin?

MARIAANA

Viedään toki! Eikä talossa rahanpuute muuten lopu. Niin sanoo isäkin.

ENKKELI

Joo, niin. — Sitähän se opettajakin, — että ei talonpoika muulla rahaa saa.

MARIAANA (Tiukasti).

Ja sellaisessa talossa, jossa on ainainen rahanpuute, on raskas olla emäntänä.

ENKKELI (Avuttomana).

Niin — toki — (Kiusallinen äänettömyys.)

KALLE (On hieronut päätään, saa yht'äkkiä aatteen).

Mutta kun se meijerikokous on tänä päivänä, niin pianhan se meijeri tännekin saadaan, jos se niinkuin ehtona olisi.

ENKKELI (Ilostuen).

Juu, niin. Pianhan se saadaan.

VAPPU (Tulee kamarista).

Nyt se kahvi olisi valmista.

ENKKELI

Niin, mennään juomaan kahvia, kun Vapulla sattuu olemaan valmiina. — No Mariaana ja Kalle, käydään tänne kamariin.

(Vappu vie kahvipannun kamariin).

ENKKELI (Hymyillen).

Tämä on se emännän ja isännän kamari. (Menee kamariin jättäen oven auki).

MARIAANA

Mikä kultaselleni on tullut?

PIKKU-KALLE (Itkien).

Niin kun ne pojat sanoivat, että minä olen meijerimaidolla ruokittu. (Kalle katsahtaa Pikku-Kallen surkeutta ja menee kamariin).

MARIAANA

Kalle-parka! Mennään tuonne kamariin, niin saat kahvia. (Menee Pikku-Kallen kanssa kamariin ja panee oven kiinni).

SUSSO (Katsoo pettyneenä kamariin päin. Jää istumaan takkakivelle, huojuttelee ruumistaan).

5:s kohtaus.

Susso, Janne, Fiia, Enkkeli ja Vappu.

JANNE (Tulee ulkoa vähän arastellen, katselee ympärilleen).

Johan ne vieraat ovat menneet.

SUSSO (Happamana).

Vieraat ovat tuolla kamarissa kahvia juomassa.

FIIA (Tulee ulkoa, kuulee Susson sanat).

Ja Susso on siinä, vaikka Susso on suurimman vaivan nähnyt.

PIKKU-KALLE (Tulee likaisena ja itkien ulkoa).

SUSSO (Muka rauhallisesti).

Eihän sitä taas sovi noin isäntäväen kanssa — eheei —

JANNE

Niin, sellaistahan se on, että isännät ne parhaat palat aina ottavat yksin.

FIIA (Sussolle innokkaasti).

No, tuleeko niistä pari?

SUSSO

Tulee toki! (Supattaen). Ja silloin ei tästä talosta lopu kurnaali.

VAPPU (Tulee kamarista ja kuulee Susson vuorosanat).

Mitä Susso sanoo?

SUSSO

Sanoin vain, että kun Mariaana tänne tulee emännäksi, niin ei täältä kurnaali lopu.

FIIA (Jannelle).

Siinä sen nyt kuulit.

JANNE

Kyyrieleison! Sanoivatko ne niin?

VAPPU

Mutta Enkkelihän sanoi eilen, että meijeriä ei laiteta.

SUSSO

Sanoi, mitä sanoi, mutta äsken se sanoi toista.

(Fiia on kierrellen kaarrellen mennyt kamarin oven luo ja rupeaa kuuntelemaan).

VAPPU (Fiialle).

Mitä sinä siellä teet?

FIIA

St. (Kuiskaten.) Ne puhuvat juuri meijeristä. — Olkaa hiljaa, että kuulen. — Isäntä sanoi, että (matkii Enkkeliä) »niin laitetaan vain meijeri. Kyllä se sopii». (Kääntyy takaisin oveen päin kuunnellakseen).

ENKKELI (Avaa kamarin oven ja katselee tupaan).

Susso — niin, Susso tulee tänne kamariin. Täällä olisi Sussollekin kahvia.

(Fiia vetäytyy pelästyneenä ovelta).

SUSSO (Hyvillään).

No enhän minä — mitä se isäntä nyt joutavia. —

ENKKELI

Kyllähän se kahvi joskus maistuu. (Menee kamariin).

SUSSO

Niin toki. Kyllä se maistuu. (Menee kamariin ja sulkee oven).

6:s kohtaus.

Vappu, Janne, Fiia, Iiska, Justus ja Miina.

JANNE

Niin, kyllähän se kahvi maistun.

FIIA (On mennyt takaisin ovelle kuuntelemaan).

Nyt ne särpivät kahvia eivätkä puhu mitään.

VAPPU

Mitä siinä viitsit kuunnella! — Jos laittavat meijerin, laittakoot, ja jos niistä tulee pari, niin tulkoon. Samahan se on.

FIIA

Nyt Kalle sanoi, että eikös se sovi, että te menette yhteen.

VAPPU (Uteliaana).

No, mitä Marianna sanoo?

FIIA

Se sanoo — (Kuuntelee, kääntyy sitten tupaan päin ja vilkaisee Janneen.) Se sanoi, että sopiihan se, mutta ensiksi pitää Huhtajärven kylässä olla meijeri.

VAPPU (Kuivasti).

Vai niin! (Menee perempään kamariin).

JANNE (Synkkänä).

No, sitten se on valmista. (Menee ikkunan luo ja puhuu siitä.) Iiska ja Justus. Tulkaa vähän tänne. (Kääntyy tupaan päin.) Sanon niillekin, mitä tässä tulemassa on. Ne luulivat, että koko meijerijuttu loppui, kun isäntä eilen niin sanoi.

(Iiska ja Justus tulevat ulkoa. Iiska on noin 30-vuotias, kuivettunut, aina hämmästynyt ilme kasvoilla. Justus on noin 18-vuotias, roteva, koettaa esiintyä miehekkäästi ja hakee hyväksymistä varsinkin Jannelta).

JANNE

Joo, kyllä se on sillä lailla, että kyllä ne sen meijerin laittavat. Meidän isäntä sanoi juuri tuolla kamarissa niin.

IISKA

Älä nyt?!

JUSTUS

Vai niin sanoi! — Mitähän ne sillä tarkoittavat? Eihän ihminen voi sitä ranttalurjua syödä.

MIINA (Noin 30-vuotias, yksinkertainen, mutta omalla tavallaan koreilunhaluinen ja ihailee opettajaa. Tulee ulkoa ja menee Fiian luo. — Fiialle).

Mitä täällä on tapahtunut?

(Fiia selittää meijerijutun Miinalle, joka sen jälkeen jää tylsänä silmiään räpytellen katsomaan suoraan eteensä).

JUSTUS (Pääasiallisesti Jannelle).

Pappilan porsaatkin kuolivat, kun saivat sitä meijerimaitoa.

JANNE

Niin, kun ne panevat siihen alunaa. Tietäähän sen, että myrkky on myrkkyä.

JUSTUS

Se on vain ihme, kuinka ne siat sitä ollenkaan syövät.

JANNE

No, sen ymmärtää, kun ne nyt kerran ovat järjettömiä luontokappaleita ja nälkä kun on.

IISKA

Miltähän se oikein maistuu se kurnaali?

MIINA (Kasvot tulevat yhtäkkiä eloisiksi).

Miltä se velli maistui, jota sinä äsken söit?

IISKA

Se oli hyvää velliä ja minä soinkin sitä kolme vadillista.

MIINA

Hyvää se oli minunkin mielestäni, mutta se oli meijerimaidosta keitettyä.

IISKA

Sinä valehtelet!?

FIIA

Mistä teille olisi meijerimaitoa tullut?

MIINA

Leppälän Mariaana toi opettajalle kannullisen maitoa ja siitä se velli keitettiin.

FIIA

Oliko se sitten meijerimaitoa?

MIINA

Kylläkai se oli, koska isäntä sitten sanoi, kun se sitä velliä söi, että meijerimaidosta tulee hyvä velli.

FIIA

Sinäkö sen keitit?

MIINA

Minä sen keitin.

IISKA

Etkä sanonut mitään. Totisesti, jos minä nyt kuolen, niin on se sinun syysi.

MIINA

En minä tiennyt, että se oli meijerimaitoa.

JANNE

Kyllä kurnaali pitäisi osata eroittaa oikeasta maidosta.

JUSTUS (Ylpeillen).

Enpä minä syönyt sitä velliä.

MIINA

Niin, kun olit kylällä.

FIIA (Vilkaisee Janneen).

Vai niin, että jo toisessa talossa syödään kurnaalia.

IISKA (Hätäisesti).

Voi hyvät ystävät! Tuntuu aivan kuin minun vatsani halkeisi —

MIINA

Sinä söit kai niin paljon.

IISKA (Ärähtäen).

Kyllähän minä tunnen koska vatsa on täysi ja koska sitä muuten puhistaa. (Melkein itkunsekaisesti.) Kuule, Justus. Kuinka niiden pappilan porsaiden kävikään?

JUSTUS

Vatsa oli vain ruvennut pöhistymään ja pöhistynyt pohistymistään.

IISKA (Koettelee vatsaansa).

Aivan niin. —J oo. — Juuri niin!

JUSTUS

Ja sitten oli joka porsas vain muutaman kerran kiljaissut, ja niin oli henki mennyt.

IISKA

Herra siunatkoon! — Ei muuta kuin muutaman kerran kiljaissut! — Hyvät ihmiset. Minua niin pullistuttaa! Eikö teillä ole mitään lääkettä?

JANNE

Viina olisi hyvää, mutta kun sitä ei ole näin renkimiehellä.

JUSTUS

Joo. Sehän käärmeen myrkkyynkin on hyvää.

FIIA

Eiköhän tuollaiseen puhistustautiin olisi jästi hyvää. Sitä muori käytti.

IISKA

Anna sitten sitä. (Koettelee vatsaansa.) Koettakaa, hyvät ihmiset! Eikö se ole paisunut?

(Fiia laskeutuu lattian alle kellariin. Janne ja Justus koettelevat Iiskon vatsaa).

JANNE

Joo, kyllä on kovasti pinnattu. — Kumma kun se Aapo-isäntä viitsii tehdä tuollaista koninleikkiä.

JUSTUS

Ei se ole isännän syy. Opettaja se on kaiken pahan alku ja juuri.

MIINA

Ei opettaja ole paha. Opettaja on niin korkeasti oppinut ja hyvä mies.

JUSTUS

Se, se vain tarvitsisi saada kunnolleen oikein miehen kädestä.

IISKA

Niin tarvitsisi.

FIIA (Nousee kellarista, antaa tuopin Iiskälle).

Tässä sitä nyt on sitä käytettä.

IISKA (Katselee tuoppiin). Mitenkä minä teen? Juonko minä vai syönkö minä tätä?