Part 3

JANNE

Juo nyt ensin, mitä juomalla lähtee ja syö sitten loput.

IISKA (Juo tuopista).

Hyi, (Sylkäisee) tphyi! Kyllä on pahaa! Niinkuin sianruokaa! Mutta sianruokaahan se on kurnaalikin.

JANNE

Syö nyt vain loputkin siitä astiasta.

IISKA (Kaivaa sormellaan tuopin pohjaa ja kaataa suuhunsa. — Ähkii ja puistattelee).

(Kaikki ovat seuranneet osaaottavina ja vakavina Iiskän toimia).

FIIA (Tuo kaljatuopin pöydältä).

Juo tuosta kaljaa päälle.

(Iiska juo).

FIIA

Eiköhän se nyt sentään auta.

JANNE

Miltä nyt tuntuu?

IISKA

Tuntuu kuin se lääke ei tahtoisi mennä sen kurnaalimyrkyn kimppuun, mutta en minä sitä poiskaan päästä, jotta sopikoot nyt siellä välinsä. (Puree hampaat yhteen).

JANNE (Viittaa Iiskään).

Joo, tässä on taasen yksi ennustus ja tunnusmerkki siitä, mitä tuleman pitää, kun se meijeri valtaan pääsee. Siitä tulee sellainen mylläkkä ja sekamelska, että kuninkaat ja kirkkoherratkin heittävät kuperkeikkaa ja maan päälle tulee valmis helvetti.

JUSTUS

Joo — että valmis helvetti! — (Jannelle, puoliksi kysyvästi.) Mutta kyllä kai ne isännät päänsä pitävät.

JANNE (Ensin miettien, sitten vähitellen innostuen). Jos minä menen sanomaan niille kokoukseen oikein kovat sanat! — Minä sanon niille, että sellainen ei passaa ja että se meijeri on jumalanviljan pilkkaamista. Minä kuuletan ne niin, että niiden korvat vielä huomennakin pillittävät. Minä sanon, että kun pappilan porsaatkin kuolivat kurnaalista, niin me emme sitä syö. Minä sanon, että työmies on palkkansa ansainnut ja ei sinun pidä riihtätappavan härjän suuta kiinni sitoman.

IISKA (Jonka hiiva on humalluttanut).

Mutta tämähän on oikein mukavaa! Myrkky tappelee minun vatsassani lääkkeen kanssa. Se kuohuu ja kiertää siellä, niin että tohina kuuluu ja minun päätäni niin kummallisesti viemistää. (Horjuu.) Ja sen minä sanon, että minä uskallan kiljaistakin, vaikka kaksi kertaa. (Hiljempää Justukselle.) Eikös, kuule Justus, eivätkös ne porsaat kiljaisseet edes kymmenen kertaa?

MIINA (Hyökkää Iiskan luo).

Iiska kulta, oletko sinä sairas?

IISKA (Juhlallisesti mutta vähän sammaltaen).

Eriä, vaimo, minusta, koska se opettaja on niin hyvä mies.

MIINA (Menee Fiian turviin. — Melkein itkien).

Jokohan Iiskalle tuli lähtö?

JANNE

Iiska! Mikä sinua oikein vaivaa?

IISKA

Minun on niin hyvä olla.

MIINA (Nyyhkyttäen).

Niin, niin. — (Melkein saarnanuotilla.) Kuoleman edellä aina tuskat loppuvat, ja köyhän on silloin helppo lähteä.

JUSTUS (Jannelle).

Ettei se jästi vain mennyt sen päähän.

IISKA (Justukselle).

Ei mennyt! — Mutta kun se kurnaali on meijerissä pyöritetty aivan hulluksi ja kun se nyt pääsi minun vatsaani, niin se pitää vanhat tapansa. Se pyörii siellä niin riivatusti, että on oikein mukava kuunnella. — Kuulkaa pojat, kuinka se kurisee, eikä se nälkää kurise.

JUSTUS

Mutta sinähän aivan hoipertelet. (Tukee Iiskää).

IISKA

Niin, kun se kurnaali hurraa tuolla sisällä, niin se heiluttaa minuakin.

(Janne tukee myöskin Iiskää. Miina nyyhkii ja niistelee nenäänsä. Fiia lohduttelee Miinaa).

IISKA

Ja minun tekee mieleni laulaa sitä laulua, että

Ulkomailta kaikki ne keksinnöt tulee

Niinpä —

(Keskeyttää yht'äkkiä laulun. Puristaa molemmin käsin vatsaansa ja katsoo suurin silmin kauas avaruuteen. Huutaa sitten aivan selventyneenä.) Päästäkää irti! (Juoksee käppyrässä ulos.)

MIINA (Kiljaisee).

Siunatkoon! Mikä sille tuli!

JUSTUS (Katsoo ovesta).

Tuonne se juoksee tarhakartanolle.

MIINA (Hätäisenä Justukselle).

Mene katsomaan, ettei mene vielä surmillensa.

FIIA

Niin mene!

JUSTUS (Menee ulos).

MIINA

Voi Iiska-parkaa!

JANNE (Ponnella).

Ja mitä varten viaton karitsa, niinkuin Iiskakin, joutuu kärsimään ja uhrataan, miksi eivät syylliset, niinkuin tuo opettaja tai Leppälän Mariaana, saa rangaistusta?

FIIA (Kuulee kamarista kolinaa).

St. Morsiuspari tulee.

7:s kohtaus.

Edelliset, Mariaana, Pikku-Kalle, Enkkeli, Kalle, ja Susso

(Mariaana, Pikku-Kalle, Enkkeli, Kalle ja Susso tulevat kamarista ja menevät suoraan ulos muut paitsi Susso, joka oltuaan ensin kahden vaiheilla jää kumminkin sisälle. Enkkelillä ja Kallella näyttää olevan paha omatunto, ne menevät tuvan läpi häpeissään.)

FIIA

Siinä se seilasi nyt se Saaronin lilja ja meijeriprofeetta!

(Justus tulee ulkoa).

MIINA ja FIIA (Yhtä aikaa).

Kuinka se voi? Mikä sille tuli?

JUSTUS

Kyllä se nyt jo on parempi. Se voihki ja ähki ensin kuin käypä kaljatynnyri, mutta eiköhän se jo vähän helpottanut.

SUSSO

Kuka kipeänä on?

FIIA

Iiska se vain oli syönyt meijerimaitoon keitettyä velliä ja tuli kipeäksi.

MIINA (Itkunsekaisesti).

Mitenkähän sen raukan sisälmykset sitä kestävät?!

SUSSO

Eikö teillä ollut antaa sille viinaa tai pikiöljyä?

FIIA

Kyllä sille lääkettä annettiin.

MIINA (Saarnanuotilla).

Siitä minun onkin mieleni hyvä, että jos Iiska nyt kuolee, niin ei sen tarvitse lääkkeen puutteeseen kuolla.

FIIA

Me annoimme sille tuon tuopillisen jästiä.

SUSSO

Vai on jästi hyvää sellaiseen tautiin.

JUSTUS (Jannelle).

Ja sitten Iiska käski sanoa sinulle, että myrkkyä siinä maidossa oli, niin että sano sinä ne kovat sanat niille isännille. — Niitä on jo tuossa pihalla.

FIIA (Menee katsomaan ikkunasta).

JANNE

Kyllä minä pidän niille oikein rengin saarnan.

FIIA

Tuolla pihalla ovat toistenkin talojen rengit ja piiat. Mennään mekin sinne.

JANNE

Mennään vain, mutta minä tulen pian takaisin. (Kaikki menevät ulos. Kun isännät samalla astuvat sisään, katsella muljauttelevat pahasti, mutta eivät puhu mitään).

8:s kohtaus.

Enkkeli, opettaja, Aapo, Huhtamäen Roope, Hilippa-Heikki, Väkäjoen Iisakki, Janne ja Iitu.

(Huhtamäen Roope, Hilippa-Heikki ja Väkäjoen Iisakki vääntyvät hitaasti ovesta sisälle, vilkaisevat ohimennen tuvasta menijöihin, mutta eivät rupea vastaan mulkoilemaan. Istuutuvat vasemmalle sängyn ja takan luo).

AAPO (Tulee ulkoa, katselee ympärilleen).

Mihinkäs Enkkeli jäi?

HILIPPA-HEIKKI (Virnistellen).

Sillä taisi olla oma meijerinsä siellä kärryillä. Sitähän se jäi hoitelemaan.

HUHTAMÄEN ROOPE (Nauraa).

Hö, hö, hö. Uusi meijeri. Ja oikein leveää lajia.

OPETTAJA (Tulee, kainalossa papereita, ottaa lakin päästään).

Kas niin. Kaikki ovatkin jo täällä. (Asettelee paperit pöydälle) Me voimme siis aloittaa kokouksen, joka tämän Huhtajärven kylän historiassa tulee muodostamaan rajapyykin, jonka jälkeen tämäkin kylä ja kaikki sen asukkaat tulevat kulkemaan edistyksen ja valistuksen tietä kirkasta, korkeaa päämäärää — (Keskeytyy).

ENKKELI (Tulee sisään).

HUHTAMÄEN ROOPE

Hö, hö. Joko se meijerska nyt lähti?

ENKKELI (Hymyillen).

Niin. — Jo se Leppälän Martaana lähti — Joko täällä on kokous käynnissä? Siirrytään tänne pöydän viereen.

(Kaikki asettuvat pöydän ympärille istumaan).

OPETTAJA (Katsottuaan, että kaikki ovat paikoillaan, nousee seisomaan. — Puhujaäänellä).

Rakkaat ystävät. Arvoisat kansalaiset. — Kaikki me tiedämme, mikä ylevä asia on meidät, itse kunkin majastamme kutsunut tähän tilaisuuteen. Sillä asia, joka meidät, arvoisat kansalaiset, on tähän tilaisuuteen kutsunut, on tärkeä. Ja me olemme itse kukin majastamme tähän kokoukseen saapuneet siinä mielessä, että tämä tärkeä asia meitä kutsuu ja me olemme tietoisia, että meidän oli sen vuoksi lähdettävä majastamme ulos, että tämä tärkeä asia meitä kutsuu ja se kutsu meitä velvoittaa. — Rakkaat ystävät. Tarkastakaamme nyt näitä kahta kohtaa, kuinka velvoitus meitä kutsuu ja kuinka kutsu meitä velvoittaa. (Taidepaussi).

AAPO (Keskeyttää opettajan puheen).

Eikö meidän pitäisi ensiksi valita puheenjohtaja.

HILIPPA-HEIKKI

Niin, kai se niin on tapana.

OPETTAJA (Istuutuu nyrpeänä paikalleen).

HUHTAMÄEN ROOPE

Rupea sinä Aapo niitä puheita hoitelemaan —

HILIPPA-HEIKKI (Vilkaisee opettajaan).

— niinkuin tähänkin asti.

ENKKELI.

Niin.

AAPO

Onko se sitten niin päätetty?

TOISET

Joo.

AAPO

Ja kirjuriksi minä ehdottaisin opettajaa.

ENKKELI

Niin.

HILIPPA-HEIKKI Sopiihan se.

HUHTAMÄEN ROOPE

Eihän tässä muitakaan ole.

AAPO

Ja nyt olisi opettajalla puheenvuoro.

OPETTAJA (Nyrpeänä istualtaan).

Mitäpä minä tässä rupeaisin puhetta pitämään. (Ojentaa paperin.) Tässä on yhtiökirja. Jokaisen osakkaan on maksettava sen mukaan osakemaksua viisikymmentä markkaa.

VÄKÄJOEN IISAKKI (Kiljaisee kauhistuneena).

Viisikymmentä markkaa! Mistä sen otat?!

HUHTAMÄEN ROOPE

Niin, mistä sieppaat sellaiset rahat, kun tervakin on niin huonossa hinnassa.

HILIPPA-HEIKKI

Mitä ne kaupungissa siitä nyt maksavat?

HUHTAMÄEN ROOPE

Kolmetoista markkaa kokotynnyriltä kuuluvat maksavan. Eikä silloin tahdo oikein liietä meijeriin viisiäkymmeniä markkoja.

ENKKELI (Hätäisenä).

Mutta kyllä se meijeri nyt olisi laitettava. Tämä elämä menee muuten aivan pilalle.

VÄKÄJOEN IISAKKI

Mistä otat viisikymmentä markkaa!?

OPETTAJA (Puhuu istualtaan).

Te, arvoisat läsnäolijat, te olette kaikki suuren ja jalon asian edestä esitaistelijoita. Teidän tulee uhrata kullat kulmiltanne, kuten muinoin, Siionin tyttäret, kun Kampyyseksen joukot päälle karkasivat. — Nyt meidän on toteltava sitä kutsumusta, joka meidät on majoistamme tänne kutsunut. Se kutsumus on suuri ja ylevä —

H. ROOPE (Iisakille).

Koska sinä panet tervahautasi palamaan?

V. IISAKKI

Ensi viikolla.

H. ROOPE

Poltatko sinä itse, vai tuleeko sinulle siira?

V. IISAKKI

Kyllähän sellaisen rytöksen itsekin. — Ei siinä ole kuin kahdentoista sylen puut.

H. HEIKKI

Mutta kyllä sillä on suuri ero, kun on oikein siira, paljon enemmän se ottaa haudasta tervaa.

ENKKELI (Hätäisenä).

Eikös meidän pitäisi puhua siitä meijeristä.

V. IISAKKI (Enkkelille).

Pane sinä rahat, niin laitetaan vain meijeri.

OPETTAJA (Äikistellen).

Niin, jos Enkkeli-isäntä ja Aapo-isäntä sen yhdessä perustavat, niin ne tulevatkin rikkaiksi.

AAPO

Emme me kahden sitä voi perustaa! (Melkein tyytyväisenä.) Ja mitäs siitä enää puhutaan. Heitetään koko yritys. Kirjuri vain merkitsee pöytäkirjaan kaikkien nimet, jotka kokouksessa ovat, ja että kun ei ollut rahaa, niin ei voitu yhtiötä perustaa.

H. HEIKKI (Kivahtaen).

Kyllä sitä nyt taas sen verran rahaakin on ettei niin saa kirjoittaa.

H. ROOPE

Minkälainen isäntä se nyt olisi, jolla ei viittäkymmentä markkaa —

V. IISAKKI

Kyllä meilläkin aina sen verran on rahaa.

OPETTAJA

Mitä siinä sitten muuta kuin pankaa puumerkit tähän yhtiökirjan alle.

H. HEIKKI

Anna tänne se paperi. (Kiskaisee paperin eteensä.) Mihinkä minä kirjoitan?

OPETTAJA

Tuohon (Näyttää).

H. HEIKKI (Piirtää puumerkkinsä, ottaa housuntaskusta kukkaron ja sieltä setelin, jonka lyö pöytään.) Tässä on meidän talon puolesta.

H. ROOPE (Piirtää myöskin puumerkkinsä ja kaivaa samoin esille setelin).

Ja tuossa on meidän puolesta.

OPETTAJA (Tarjoaa paperia V. Iisakille).

Eikös Väkäjoen isäntä kirjoita?

V. IISAKKI (Katselee paperia).

Eiväthän tähän vielä ole Enkkeli eikä Aapokaan kirjoittaneet.

ENKKELI (Iloisena).

Niin, kyllä minä kirjoitan (Piirtää puumerkkinsä ja käy hakemassa kamarista rahan).

AAPO (Välinpitämättömästi). Kyllähän minäkin kirjoitan. (Kirjoittaa nimensä ja ottaa lompakosta rahan).

N. IISAKKI (On kaivanut liivinsä povitaskusta tupakkamassin, josta ottaa rahan käteensä, piirtää sitten puumerkkinsä).

No tuossa se on sitten se minun merkkini. (Panee rahan pöydälle.) Ja tässä on raha. — Vaikka kyllä se nyt taisi mennä, niinkuin olisi takkaan viskannut.

JANNE (Tulee ovesta kuin työnnettynä, katsoo kiukkuisena ensin oveen, ja sitten isäntiin, joutuu hämilleen, ottaa lakin päästään ja menee takkakivelle istumaan. Kokouksen osanottajat katsovat ihmeissään ja jännitettyinä Jannea).

OPETTAJA (Koettaa selviytyä välikohtauksesta).

Tuota. — Niin. — Kai kokous sitten jättää sen koneen ostamisen tämän Aapo-isännän tehtäväksi, kun hän matkustaa kaupunkiin tervaa viemään.

ISÄNNÄT

Joo, sehän kyllä sopii —

OPETTAJA

Käymmekö sitten sinne Tupun äidin mökille katsomaan, jos se meijeri voitaisiin laittaa sinne.

(Ulkoa rupeaa kuulumaan laulu:)

»Ulkomailta kaikki ne keksinnöt tulee Niinpä meijerikin Josta lähtee se turmelus arvaamatoin, Kun maito vaihtuu kurnaalihin.»

JANNE (Kuultuaan laulun tulee levottomaksi, panee lakin päähänsä ja tekee yht'äkkiä rohkean päätöksen. Nousee seisaalleen). Tuota — (Pakoitetusti) Mutta me emme syö!

ISÄNNÄT

Häh? Mitä? Kuinka?

OPETTAJA (Opettaja-äänellä).

Mitä Janne tarkoittaa?

JANNE

Että — tuota — me emme syö!

OPETTAJA (Opettaja-äänellä).

Mitä Janne tarkoittaa? Kutka eivät syö? Ja mitä he eivät syö?

JANNE (Pakoitetusti ja melkein itkunsekaisesti).

Kurnaalia!

AAPO

Mutta eihän sitä tarvitsekaan. — Meijerimaito annetaan sioille ja vasikoille.

ENKKELI (Hyväntahtoisesti).

Niin, ei Jannen tarvitse. Sioille se —

JANNE

Mutta kun pappilan porsaatkin kuolivat ja (Aapolle) teidän Iiskakin on niin kipeänä tuolla, kun söi kurnaalia että voihkii ja pihisee kuin kaljatynnyri ja —

AAPO

Mistä Iisakki meijerimaitoa olisi saanut?

JANNE

— ja kun se on jumalanviljan pilkkaamistakin. Ja ei sinun pidä riihtä tappavan härjän suuta kiinni sitoman ja työmies on palkkansa ansainnut! — Niin se on! (Poistuu kuin paeten).

(Kaikki nousevat).

H. ROOPE

Mitäs me nyt teemme, kun ne tuollaisen pystyn nostivat?

V. IISAKKI

Eiköhän oteta rahoja pois ja jätetä koko touhu.

ENKKELI (Hätäisenä). Älkää hyvät miehet. Tämä elämä menee muutoin päin helvettiä.

AAPO

Eihän sitä nyt enää viitsi puuhun mennä, kun kerran nimi tuli kirjoitetuksi. Ja ehkä siitä meijeristä sentään tulee hyötyäkin.

ENKKELI

Niin, Leppälässä nostavat meijerilitviikissä neljäkolmattakin markkaa kuukaudessa, ja se on jo rahaa, se.

V. IISAKKI

Ettäkö neljäkolmatta? Kuukaudessa?

ENKKELI

Niin. Viime kuussakin olivat nostaneet niin paljon.

V. IISAKKI

Vai neljäkolmatta? — Annetaan sitten rahojen olla tuossa.

IITU (Tulee peremmästä kamarista, hätkähtää vähän nähdessään isännät, mutta menee rohkeasti etummaiseen kamariin. Kuulee opettajan sanat.)

OPETTAJA

Kai isännät siis pysyvät päätöksessään, koska sanasta miestä ja sarvesta härkää?

H. ROOPE

No joo! Menköön nyt sitten vaikka porotuohiseen.

ENKKELI (Iloisena).

Niin. No sitähän minäkin, että niin —. Ota sinä, Aapo, nyt nuo rahat.

OPETTAJA

Menemmekö nyt sinne Tupun äidin mökille?

H. HEIKKI

Mennään vain.

H. ROOPE

Joutaahan tässä.

(Kaikki tekevät lähtöä ja siirtyvät hiljalleen ovea kohden).

IITU (Tulee etummaisesta kamarista tuoden kahvikalut, jotka asettaa takkakivelle ja rupeaa kuppeja pesemään.)

OPETTAJA

Ja sitten, kun se meijeri saadaan, sitten pidetään oikein komea juhla — vihkiäisjuhla.

H. ROOPE

Mikä se sellainen juhla on?

V. IISAKKI

Ettei vain tule maksamaan sekin!

ENKKELI (Innokkaana).

Niin, kyllä se juhla silloin sopii.

AAPO

Taitaa olla turhaa. Mutta tehköön opettaja, miten tahtoo.

(Kaikki menevät ovesta).

9:s kohtaus.

Iitu, Janne, Fiia, Justus, Miina ja Iiska.

(Kun isännät ovat menneet, vilkaisee Iitu ensin oveen, jättää sitten astiainpesun ja juoksee ikkunaan. Samalla tulevat Janne, Fiia. Justus ja Miina sisälle).

JANNE

Joo. Tässä minä seisoin ja kyllä minä niille sanat sanoin. Niin olivat isännät kuin Kylmä-Santeri kinkerillä, kun minä oikein annoin niiden kuulla lakia ja evankeliumia.

JUSTUS

Mutta kyllä niitä mahtoi harmittaa se laulukin.

JANNE

No sen tietää, että se harmitti. — Ja kun minä sanoin, että ei sinun pidä riihtätappavan härjän suuta kiinni sitoman ja työmies on palkkansa ansainnut, niin opettajankin silmät olivat kuin sarkanapit, kun kuuli oikein tietomiehen puhuvan.

JUSTUS

No oliko siitä apua?

JANNE (Vakuuttavasti).

Jos sanasta koskaan on apua, niin kyllä siitä nyt oli.

IITU

Mutta minä kuulin, kun opettaja sanoi isännille, että sarvesta härkää ja että opettaja sitten laittaa sellaiset kalliit vihkimäjuhlat sille meijerille.

JANNE

Missä sinä sellaista kuulit?

IITU

Tässä äsken.

FIIA (On mennyt ikkunaan).

Niin, tuolla ne isännät nyt näkyvät menevän Tupun äidin mökille sen meijerin paikkaa katsomaan.

JANNE (Vilkaisee ikkunaan).

Niin näkyy! Perr —! (Tulee etu-alalle ja jää synkkiin mietteisiin).

(Justus, joka on Jannen jälessä käynyt ikkunassa, siirtyy myöskin etu-alalle, mutta Fiia, Iitu ja Miina jäävät ikkunasta katselemaan).

IISKA (Tulee sisään väsyneen näköisenä).

No, sanoitko sinä, Janne, niille ne kovat sanat?

JUSTUS

Kyllä Janne täällä niiden korvat kuumensi kuin mies, mutta ei siitä ollut apua! Tuonne ne menevät nyt juuri Tupun äidin mökille meijerin paikkaa katsomaan.

JANNE (Äkkiä päättävästi).

Kuulkaa pojat! (Vilkaisee ikkunaan päin ja alentaa äänensä.) Kun sanasta ei ole apua, niin laitetaan, pojat, sellainen mojahdus, että koko meijeri lentää taivaaseen — tuota —

JUSTUS (Ihaillen).

Osaatko sinä sellaisen laittaa?

JANNE

Kyllä me osaamme. — Ja kun ne eivät vähemmällä opi sitä, että renkikin on ihminen, niin oma niiden on syy.

JUSTUS

Joo, laitetaan sellainen, että siitä puhutaan vielä muuallakin.

IISKA (Innostuneena).

Joo, laitetaan vain vaikka jo huomenna. Tänä päivänä minä en jaksa.

(Fiia, Miina ja Iitu kääntyvät ikkunasta lupaan päin.)

MIINA (Huomaa Iiskan ja tulee nopeasti hänen luokseen).

Iiska kuita! Kuinka sinun kävi?

IISKA (Vilkaisee vähän nolona ympärilleen).

En sano.

JUSTUS (Vilkuttaa silmää Jannelle. Poikamaisesti ja sisäisellä riemulla).

Joo, ei sanota mitään.

JANNE

Ei sanota, mutta perästä kuuluu.

Esirippu.

KOLMAS NÄYTÖS.

Varhainen kesäaamu. Perällä on pieni, ajan harmaaksi maalaama rakennus, jonka vasemmanpuoleisessa päässä on ikkuna, toisessa ovi ja portaat. Portaitten vieressä on laudoista muodostettu koroke soittokuntaa varten. Mökin seinässä ikkunan yläpuolella on lauta, johon on maalattu HUHTAJÅRVEN MEIJERI, ja oven päälle on kiinnitetty paperi, johon on hiilellä piirrelty ELÄKÖÖN!!! Portaat, joille kuljetaan keskeltä, on muodostettu puhujalavaksi, köynnöksiä ei vielä ole, mutta portaitten viereen on pystytetty pari seivästä ja niiden väliin kiinnitetty lauta puhujan papereita varten. Portaitten edessä muutamia lautoja sekä puupukkeja penkkejä varten. Mökin takana on joki. Sivuilla ja taustassa on lehtipuita.

1:nen kohtaus.

Janne, Justus ja Iiska.

(Justus ja Iiska hiipivät rakennuksen oikeanpuolisesta päästä varovasti esille. Janne tulee vasemmalta samoin hiipimällä, kantaa pientä pataa.)

JUSTUS (Kuiskaa).

Janne!

JANNE (Hätkähtää, mutta tunnettuaan toiset menee lähemmäksi).

Jaha!

JUSTUS

Onko sinulla nyt se voimamälli?

JANNE: (Näyttää pataa).

Tässä on. Ja se onkin sellainen mälli, että kun kerran vain mojahtaa, niin tuo tupa pyllähtää jokeen.

IISKA

Mitä siinä on? Onko se ruutia?

JANNE

Mistä tulisi voi lehmättömälle! Rengin ei kannata ruutia ostaa. Mutta sama voima tässäkin on. Seinäjoellakin ne tekevät ruutia tulikivestä ja hiilistä, ja niitä molempia tässä on. Tulikiveä on kaksi naulaa ja sysiä kaksi kahmalollista.

IISKA

Jaa, niin, se tulikivi, se se taitaa aina jymyn pitää.

JUSTUS

Sehän se, eihän se muuten tulikiveä olisikaan.

IISKA

Viedäänkö se nyt nurkan alle?

JANNE

Joo. Tuonne taakse. Ja sitten sytytetään. (Kääntyy mökkiin päin ja näkee siinä ylimääräiset laitteet.) Katsokaa, katsokaa pojat, mit se opettaja täällä on värkännyt. — Kyyrieleison! Tuossa on niin, että »Huhtajärven meijeri» ja tuossa »Eläköön».

IISKA (Kiukkuisena).

»Eläköön». — Jukoliste! Minä menen ja revin nuo kirjoitukset pois!

JANNE (Ylimielisesti).

Anna olla herrankekkaleen vehkeet.

IISKA

Mutta kun minä muistan, kuinka se meijeri eli minun vatsassani, niin —. Anna, Janne, minun repiä ne pois.

JUSTUS (Näyttää puhujalavaa).

JANNE (Iiskälle).

Odota nyt. Kyllä ne siinä samassa mojahduksessa menevät meijerit niinkuin kirjoituksetkin.

JUSTUS (Katsoo vasemmalle, nykäisee Jannea ja Iiskää). Perhana! Tuolla tulevat opettaja ja Tuppu.

JANNE (Harmistuneena).

Niin näkyy. Mennään pois hetkeksi.

(Janne, Justus ja Iiska menevät oikealle).

2:nen kohtaus.

Opettaja ja Tuppu

(Opettaja ja Tuppu tulevat vasemmalta kantaen köynnöstä, jonka laskevat portaitten eteen.)

OPETTAJA

Asetetaanpa tämä köynnös nyt tähän puhujalavan ympäri. (Rupeavat kiinnittämään köynnöstä).

TUPPU (Viittaa soittajien lavaa).

Mitäs tuolla sitten tehdään?

OPETTAJA

Se on soittokuntaa varten.

TUPPU

Vai niin! — (Pettyneenä). Minä ajattelinkin, että mistä tähän juhlaan pelimanni —. Vai että oikein soittokunta.

OPETTAJA

Niin, minä ajattelin, että kun kerran on tällainen juhla, niin kannattaa tuoda soittokuntakin vaikka Helsingistä.

TUPPU

Tuleeko tämä sieltä asti?

OPETTAJA

Ei. Tämä tulee kirkonkylästä. Eikä niitä tule kuin viisi soittajaa, taikka oikeastaan torven soittajia ei tule kuin neljä — enempää ei kirkolla ollut, mutta kun pää-ääni olisi jäänyt kokonaan pois, niin lupasi Vuolteen Janne tulla sitä soittamaan klaneetilla.

TUPPU

Vai oikein niin komeasti.

OPETTAJA (Tyytyväisenä).

Kyllähän tämän juhlan olisi voinut saada juhlallisemmaksikin, mutta ei tällä kulmalla ole koskaan tuliaisiakaan ollut.

TUPPU

Vai soittaa se Vuolteen Janne oikein soittokunnassa.

OPETTAJA

Eihän se oikein vakinaisesti soita, eikä se nuotteja tunne, mutta se soittaa ulkomuistista ja hyvin soittaakin.

TUPPU

Soittaahan se —. (Taiteilijaylpeydellä.) Mutta klaneetista ei saa kuin yhden äänen kerrallansa. Toista se on, se minun pelini. Sillä saa vetää moniäänisestä paasin kanssa.

(Köynnös on saatu ripustetuksi).

OPETTAJA (Viittaa puhujalavaa).

Tässä minä pidän sitten juhlapuheen.

TUPPU

Vai opettaja —

OPETTAJA

Niin ne pyysivät niin hartaasti, että minä pitäisin puheen, ja täytyihän minun luvata. (Katselee puhujalavaa.) Kyllä tämä on nyt hyvä. Eikös olekin?

TUPPU

Joo, kyllä se on hyvä.

OPETTAJA

Nuo penkit meidän täytyy vielä asettaa paikoilleen. — Otetaanpa kiinni.

(Opettaja ja Tuppu asettavat laudat pukkien päälle näyttämön kummallekin puolelle.)

OPETTAJA

Tähän keskelle, näiden penkkien väliin tuodaan sitten se juhlan pääasia. (Hätkähtää.) Niin, mutta sitä varten täytyy saada alusta.

TUPPU

Minkälainen se pitäisi olla?

OPETTAJA

Sellainen pieni pöytä tai korkea penkki.

TUPPU

Ei täällä taida olla sellaista, mutta jos kävisi Enkkelin talosta hakemassa.

OPETTAJA

Niin, mennään vain. Johan täällä onkin kaikki kunnossa. Vaikka kohta ne tulevat vieraatkin ja kohta se tuodaan sekin — (Muistaa.) Mutta onko Tuppu koskaan ennen veivannut sellaista. Tarkoitan, että osaako Tuppu veivata? (Lähtee poispäin vasemmalle).

TUPPU

Kylläkai sitä osaa —. Mutta — tuota — opettaja. — Jos ne nyt sitten rupeavat minua lyömään, niin tuleekos opettaja sitten minun puolelleni?

OPETTAJA

Kutka Tuppua löisivät?

TUPPU

No, Janne ja Justus ja Iiska ja ne kaikki muut.

OPETTAJA

Eivät ne tule ainakaan minun saapuvilla ollessani. (Menee vasemmalle).

TUPPU

Mutta jos ne tulevat, niin kylläkai opettaja sitten — (Menee opettajan jälessä).

3:s kohtaus.

Janne, Justus ja Iiska.

(Janne, Justus ja liska tulevat oikealta näyttämölle.)

JUSTUS

Kuulitteko pojat, että Tuppu rupeaa meijerinveivaajaksi.

IISKA

Niin kuuluu rupeavan.

JANNE (Omissa ajatuksissaan).

Jo minä sitä vähän epäilinkin, kun ne sen meijerin tänne Tupun äitivainaan mökille laittavat, että Tupusta se tulee. (Jää miettimään).

JUSTUS

Annetaan sille selkään! — Se on kiero mie! — Rupeaa meijerinveivaajaksi, vaikka on aina meidän kanssamme niitä meijerilauluja laulanut parhaana miehenä.

IISKA

Joo, niin on, parhaana miehenä.

JUSTUS

Ja sitten pyytää opettajaa puolelleen! — Mutta jos me teemmekin molemmista mänttinahkaa!

JANNE (Miettimisen aikana on naama mennyt leveään hymyyn. — Rähähtää nauramaan).

Ei, pojat, emme me satu niihin. — Se on hyvä, että Tupusta tulee meijerinveivaaja! Eipähän sitten ainakaan ole se »parempi miehenalku».

JUSTUS

Mitä sinä tarkoitat?

JANNE (Tahtoo sekoittaa asian).

Ei mitään. — Ajattelin vain, että mitenkähän se Tuppu sitten silmänsä panee, kun koko mökki on pyllähtänyt jokeen.

JUSTUS

Jaa, niin! — Joko mennään sytyttämään se mojahdus?

JANNE

Mennään vain. Katsokaa te, ettei ketään tule.

(Janne, Justus ja Iiska menevät perälle. Janne menee mökin taakse, Justus mökin toiseen ja Iiska toiseen päähän. Viimemainitut vilkuilevat vuoroin näyttämölle, vuoroin mökin taakse).

IISKA

Saatko syttymään?

JANNE (Mökin takana).

Kohta.

JUSTUS

Pane se pata vähän alemmaksi, niin syttyy paremmin ja kyllä se sieltä alhaaltakin heittää samalla lailla.

(Janne, Justus ja Iiska juoksevat oikealle.)

4:s kohtaus.

Opettaja, Tuppu, Janne, Iiska ja Justus.

OPETTAJA

Pannaan se tähän keskelle, näkyvälle paikalle. (Pöytä on asetettu paikalleen) Kas, tähän se sopii hyvin.

TUPPU

Joo, kyllähän se siitä näkyy.

OPETTAJA (Opettaja-äänellä).

Ja muistaako Tuppu nyt: Sitten kun minä olen pitänyt puheen, sitten kaadetaan maito sisään ja Tuppu rupeaa käyttämään konetta.

TUPPU

Mistä minä saan maitoa?

OPETTAJA

Enkkelin talosta lupasivat tuoda. (Pelästyy.) Etteivät vain unohda! — Täytyy käydä vielä muistuttamassa. (Katselee ympärilleen.) Muutenhan tämä onkin kunnossa. — Ai, eihän vielä! — Soittajille pitää vielä tuoda tuolit.

TUPPU

Jaa niin. Käydäänkö nekin hakemassa Enkkeliltä?

OPETTAJA

Niin kai on parasta. Mennään heti. (Menevät vasemmalle).

(Janne, Justus ja Iiska kurkistavat näyttämölle).

JUSTUS

Mikä siinä on, kun ei se mälli mojahda?

JANNE

En tiedä. Kyllä siinä oikeat aineet on, niin että se kai ei ole syttynyt.

IISKA (Katselee, vasemmalle).

Tuolla tulee ihmisiä.

JANNE (Harmistuneena).

Kylläpä niitä nyt täällä juoksee!

(Katoavat kaikki oikealle.)

5:s kohtaus.

Fiia, Vappu, Miina, opettaja ja Tuppu.

FIIA (Tulee vasemmalta näyttämölle).

Tulkaa katsomaan. Täällä on jo meijerin häähuone valmis. — No, jopa on laitokset! — Mutta pian se vihkiminenkin kai alkaa.

(Miina ja Vappu tulevat jälessä).

MIINA (Haltioituneena).

Kyllä on kaunista! — Se on korkeasti oppinut mies se opettaja. Se osaa vaikka mitä. Se on nuo kirjoituksetkin maalannut.

FIIA (Miinalle toruen ja arkipäiväisesti).

No, joko taas?

MIINA

Minkäs minä sille voin, että opettaja on niin oppinut mies.

FIIA

Älä puhu koskaan joutavia! — Pidä sinä vain Iiskasta kiinni, äläkä rupea herrain perässä juoksemaan.

MIINA (Pahastuu nieleskellen kyyneleitä).

Enhän minä juoksekaan. Ja kyllähän minä Iiskasta pitäisinkin kiinni, mutta kun se Iiska ei pidä ollenkaan minusta kiinni.

FIIA

Mutta älä toista kertaa syötä sille kurnaalia. Se voisi paukahtaa halki.

MIINA

Se ei ollutkaan kurnaalia. Aapo-isäntä sanoi niin.

FIIA (Epäillen).

Ei sitä tiedä.

VAPPU (Koettaa puhua arkipäiväisesti).

Joko se Aapo-isäntä tuli kaupungista?

MIINA

Jo se tuli tänä aamuna Väkäjoen Iisakin kanssa. — Ja Väkäjoen isäntä oli kertonut, että Aapo osti kihlat kaupungista, sellaisen kretliinin, kukallisen silkin ja sormuksen.

FIIA

Vai että kihlat! Ketähän se nyt meinaa, kun (Vapulle) teidän välit katkesivat.

MIINA

Taitaa ajatella vieläkin tuota Vappua.

VAPPU (Salaten mielenliikutuksensa).

Mitenkä se olisi osannut minulle sormuksen ostaa, ilman mittaa. — Ei, kyllä sillä on toinen. Emmekä me sopisikaan, kun tuo meijeriasia tuli väliin.

(Opettaja ja Tuppu tulevat vasemmalta kantaen kumpikin kahta tuolia, opettaja tulee edellä. — Miina niiaa opettajalle makean näköisenä).

FIIA (Pukkaa Miinaa kylkeen. Toruvasti).

Oletkos siinä!

OPETTAJA

Päivää, päivää! — Neidit ovat tulleet katsomaan tätä meijeriä. — Olkaa hyvät ja istukaa. Kohta tänne tulevat muutkin juhlavieraat.

VAPPU (Kylmästi).

Emme me ehdi vielä juhlimaan. (Menee vasemmalle).

MIINA (Ihaillen).

Me poikkesimme vain katsomaan, kuinka kauniiksi opettaja on kaikki laittanut. — (Keskeytyy).

FIIA (Topakasti).

Ja nyt täytyy mennä taas töihin. (Ottaa Miinaa kädestä ja vetää hänet pois).

(Opettaja ja Tuppu ovat asettaneet tuolit soittolavalle).

OPETTAJA

Ja nyt minä menen soittajia vastaan. Ne ovat kyllä aivan pian täällä. (Menee, vasemmalle).

TUPPU (Pelokkaana).

En minä tänne yksin jää, minä tulen mukaan. (Menee vasemmalle).

6:s kohtaus

Janne, Iiska ja Justus.

(Janne, Iiska ja Justus tulevat perätysten ja varovaisesti oikealta).

JUSTUS

No, nyt ei täällä ole ketään.

IISKA

Kuulitteko, mitä Miina sanoi, että se ei ollutkaan kurnaalivelliä, jota minä söin.

JANNE (Ylimielisesti).

Miinaa on vain narrattu. — Koska sinä olet ennen tullut vellistä kipeäksi?

IISKA (Miettien).

Jaa, niin. — (Varmasti.) Kylläkai ne ovat sitä Miinaa narranneet.

JUSTUS

Joo! Annetaan meijerin vain mojahtaa.

IISKA

Mojahtakoon vain minun puolestani.

JANNE

Mennään katsomaan mikä siinä on vikana, kun ei se jo pyllähdä.

(Menevät varovasti mökin oikeanpuolisesta päästä, Janne kulkee edellä, sitten Iiska ja viimeisenä Justus. Janne kurkistaa ensimmäisenä nurkan taakse).

IISKA

No palaako se?

JANNE

Kyllä siellä savua näkyy, mutta sitten sieltä kuuluu sellainen merkillinen pörräys ja pinajaminen.

IISKA

Joo, niin kuuluu. Turisee kuin tuore puu lakassa.

JUSTUS

Kylläkai valkeaa silloin täytyy kohentaa.

JANNE

Joo. — Jää sinä, Justus, tänne vahtiin, että huudat meille, jos ihmisiä tulee. Me menemme tulta korjaamaan.

(Janne ja Iiska menevät varovaisesti mökin taakse. Justus palaa takaisin ja katselee ympärilleen. Hetken kuluttua juoksevat sekä Janne että Iiska, toinen toisesta, toinen toisesta päästä mökkiä näyttämölle huitoen käsillään, ähkien ja kiroten.)

JUSTUS

Mi — mikä teille tuli?

IISKA

Kun nuo ampiaisen saatanat, en paremmin ole -ja siunaa, sotkevat ihmisen silmät.

JANNE

Eivät ne ampiaisia olleet! Pikku-piruja ne olivat, jotka tuon (viittaa mökkiä) maitohelvetin puolesta meitä piikeillään pistelivät.

JUSTUS