Chapter 4 of 4 · 2246 words · ~11 min read

Part 4

Pistivätkö ne sinuakin?

JANNE

No niin pomppivat naamaan, että oli aivan kuin olisi rakeita satanut.

JUSTUS

Se savukohan ne ampiaiset ajoi pesästään?

JANNE (Ylimielisesti).

Mistä se ampiaispesä olisi juuri siihen osunut?! — Ampiaiset kuuluvat vain samaan juoneen. Isännät ja opettajat, ne sinne olivat ampiaisia laittaneet.

IISKA (Hieroen naamaansa. Epäillen).

Ei suinkaan. Mitenkä ne niitä sinne olisivat vieneet?

JANNE (Hymähtäen ylimielisesti).

Mitenkä?! — Mikä sen opettajan konstit tietää.

JUSTUS

No saitteko edes nyt sen mojahduksen syttymään?

IISKA

Mitä vielä! — Siinä hädässä kaatui koko pata ja putosi jokeen. (Hivelee naamaansa.) Voi turkanen tuota minun naamaani! Sitä pakottaa joka paikasta ja rupeaa kiristämään niin, että kai siinä nahka halkee.

JUSTUS

Haudo vedellä tuossa joen rannassa.

JANNE

Sitä minunkin naamani tarvitsee. (Painelee naamaansa).

JUSTUS (Katsahtaa vasemmalle).

Tuolla tulevat isännätkin tänne.

JANNE

Tulkoot! — Minun sappeni kiehuu niin riivatusti. — Kurnaalihäät ja ampiaiset! — Kyyrieleison! — Hoitakaa minua, pojat, etten tee hirmutöitä! (Pui nyrkkiään).

JUSTUS

Älä nyt, Janne. — Mennään tänne joen rantaan, että saat hautoa naamaasi. (Vetää Jannea käsivarresta).

IISKA (Ottaa Jannea toisesta käsivarresta. — Lepytellen).

Mitä sinä Janne turhia. Mennään tänne.

(Menevät kaikki oikealle. Janne on kyräilevinään vähän vastaan).

7:s kohtaus.

Hilippa-Heikki, Väkäjoen Iisakki, Huhtamäen Roope, Enkkeli, Mariaana, Pikku-Kalle, Enkkelin neljä lasta, Kiililän Kalle, Fiia, Miina ja kaksi akkaa.

(Hilippa-Heikki, Väkäjoen Iisakki ja Huhtamäen Roope tulevat vasemmalta.)

HILIPPA-HEIKKI

Katsokaas, mitä se opettaja on tänne laittanut!

VÄKÄJOEN IISAKKI

Ettei se vain tule kovin tyyniksi tämä tällainen.

HUHTAMÄEN ROOPE

Mehän sanoimme, että ei penniäkään näihin juhliin.

HILIPPA-HEIKKI

Eihän se mitään maksa, kun soittokunnankin kustantaa Aapo.

H. ROOPE

On sillä Aapollakin vielä sellaisia varsan kujeita. Ruveta nyt opettajan kanssa hommaamaan tällaista. Ja se soittokunta taitaa maksaa paljon.

HILIPPA-HEIKKI

Eivät ne ota mitään palkkaa. Aapo vain antaa niille kaupungintuliaisia.

H. ROOPE

Mutta on se sittenkin ihme. Aapohan sanoi myös, että tällainen juhla on aivan joutava.

VÄKÄJOEN IISAKKI (On tarkastellut mökkiä).

Ja oikein on tuohon kirjoitettu, että »Huhtajärven meijeri» ja tuolla vielä että »Eläköön». — Mitähän sekin tarkoittaa?

H.-HEIKKI.

Se kai tarkoittaa samaa kuin »halleluijaa».

V. IISAKKI

Niin kai.

H. ROOPE

Eikö tänne muita tulekaan?

H.-HEIKKI

Johan se Enkkelinkin juna tuli tuolla, ja meijerska oli konehtöörinä.

H. ROOPE

Hö, hö, hö.

V. IISAKKI (on ollut lähempänä mökkiä).

Mikä täällä haisee niin myrkylliseltä?

H.-HEIKKI

Mikäs se nyt täällä —?! — Tuppu on kai avannut akkunansa.

(Enkkelin väki saapuu vasemmalta. Edellä tulee Mariaana, sitten Pikku-Kalle, sitten Enkkeli ja Enkkelin neljä lasta, kaikki pitävät toisiaan kädestä kiinni. Jonon lopussa tulee Kiililän Kalle. Mariaana asettelee kaikki istumaan oikeanpuoliselle penkille samassa järjestyksessä kuin ovat tulleetkin ja istuutuu itse penkin alapäähän.)

MARIAANA

Istukaa nyt sitten lapset kauniisti.

ENKKELI (Hymyillen).

Joo, niin, kauniisti.

(H-Heikki, K. Iisakki ja H. Roope, vääntyvät istumaan vasemmanpuoliselle penkille. Oikealta tulee kaksi akkaa, joilla kummallakin on virsikirja nenäliinan sisässä.)

1:NEN AKKA (Toiselle).

Täälläkö se selitys pidetään?

2:NEN AKKA

Niin. Mutta en tiedä kuka täällä mahtaa saarnata. Ja taidetaan täällä messutakin kun tuonne on laitettu tuollainen alttari. (Viittaa portaita).

1:NEN AKKA

Mennään tuonne istumaan. (Viittaa vasemman puolista penkkiä, jolle sitten istuutuvat).

(Fiia ja Miina tulevat vasemmalta).

MARIAANA (Huomaa tulijat).

Siellähän se Fiia on! Ja kotona etsittiin niin kovasti, kun pitää tuoda maitoa tänne meijeriin.

FIIA

Mutta minä en lähdekään kuljettamaan maitokuormia meijeriin.

ENKKELI (Hyväntahtoisesti).

Joo. Iitu sitä sieltä tuokin nyt, ettei Fiian tarvitse.

FIIA

Mutta minä en lähde koskaan sellaiselle asialle.

ENKKELI (Hyväntahtoisesti).

Niin. — Saa Iitu tuoda vastedeskin.

MARIAANA

Eikös piian pidä tehdä sitä, mitä käsketään?

FIIA

Kyllä, jos piika tekee.

1:NEN AKKA

Meijerijuhlako täällä onkin!?

FIIA (Kiihtyneenä).

Niin, meijerijuhla! — Meijeri tuodaan tänne ja ylennetään tuohon pöydälle kaiken kansan nähtäväksi ja tuolla (viittaa portaita) saarnataan ja tuolia (näyttää soittolavaa) soitetaan pasuunoilla.

2:NEN AKKA

Mutta sehän on taivaaseen huutava synti!

1:NEN AKKA

Kultainen vasikka, pasuunat ja baalin papit! Voi maailmaa pahennusten tähden!

2:NEN AKKA

Mennään pois!

(Molemmat akat jäävät kumminkin istumaan päätään heilutellen).

FIIA (Pelästyen).

Mutta mikä käry täällä on?

V. IISAKKI

Sitähän minä jo äsken sanoin, että mikä täällä käryää.

(Kaikki haisteleva! ilmaa. Enkkeli ja Mariaana katsahtavat pienempiin lapsiin).

FIIA (Melkein kiljaisten).

Tämä on tulikiven hajua!

(Kaikki pelästyvät ja nousevat ylös).

1:NEN AKKA (Kauhistuneena).

Niin on! (Sylkee.) Tphyi, tphyi, tphyi kolmasti! (Vakuuttavasti.) Täällä on käynyt se sarviniekka, se itse pääpelsepupi, ja se on jättänyt hajun jälkeensä.

2:NEN AKKA

Herra hyvästi siunaa!

(Kaikki katselevat vakavina ympärilleen uskomatta kumminkaan täydellisesti paholaisen vierailuun.)

ENKKELI (Miettien).

Mitäs asiaa sillä pelsepuupilla nyt olisi ollut tänne Huhtajärven kylään?

1:NEN AKKA

Mitäkö asiaa!? — Onko tuo otollista, että kultainen vasikka tuodaan kansan palveltavaksi!!

8:s kohtaus.

Edelliset, Janne, Iiska, Justus ja Aapo.

(Iiska, Justus ja Janne tulevat oikealta. Iiskän ja Jannen naamat ovat kovasti paisuksissa.)

MIINA (Huomaa Iiskän).

Hyvät ihmiset! Minkä näköinen sinä olet, Iiska! Oletko sinä sairas?

FIIA (Huomaa Jannen).

Ja sinä, Janne, sinä olet samanlainen! Mikä teitä vaivaa?

(Kaikki kerääntyvät Iiskää ja Jannea tarkastelemaan).

1:NEN AKKA (Kiljaisee).

Hii! Niissä on rutto!

(Syntyy hämminki. Kaikki pakenevat edemmäksi Iiskasta ja Jannesta).

1:NEN AKKA (Profeetallisella ponnella).

Niin, rutto! — Niinkuin kirjoitettu on, että saatana silloin rikeeraa maan päällä ja ihmisiä vaivaa rutto ja pahat paiseet. Tämä on lopun edellistä!

2:NEN AKKA (Kun Iiska on vähän lähentynyt, huutaa).

Älä tule tänne! Mene pois! (Sylkäisee.) Tphyi, tphyi, tphyi, tphyi.

1:NEN AKKA

Menkää pois! Menkää korpeen! Ja konsa ihmisiä lähestytte, huutakaa: saastainen! saastainen!

JANNE (Aluksi vähän nolona).

Ei tämä nyt sentään oikeaa ruttoa ole, mutta (viha nousee) saatanan juonia tässä kyllä on. Ja tuo meijeri on kaiken pahan alku.

IISKA

Meitä pistivät ampiaiset.

1:NEN AKKA

Vai ampiaiset! Ampiaisetko tänne sen tulikiven hajunkin jättivät?!

JANNE (Hätääntyy). Tulikiven haju — onko täällä — eihän täällä ole tulikiven savua. Vai tunnetko sinä, Iiska?

IISKA (Myöskin hätääntyneenä).

En — en minä mitään tunne.

JUSTUS

Mi-mistä tänne tulikiven savua olisi tullut.

JANNE

E-ei täällä ole. En minä ainakaan mitään tunne.

H.-HEIKKI

Johan minä sanoin, että Tuppu se vain on avannut akkunansa.

(Kaikki rauhoittuvat ja asettuvat taasen paikoilleen istumaan).

1:NEN AKKA (Mielenosoituksellisesti toiselle).

Tule pois! Täällä ei ole meidän hyvä olla. (Menevät oikealle).

MIINA (Tulee Iiskän luo).

Vai ampiaiset sinua ovat noin pistelleet! Kun tullaan kotia, niin saat vähän viinalla hautoa naamaasi. Minä sain isännältä kaupungintuliaisia pienen tilkan.

IISKA (Nauraa höräyttää).

Jottako minä viinalla naamaani pesisin! Älä nyt! Mutta anna minulle ryyppy sisään.

(Janne ja Justus jäävät vasemmalle etualalle.)

JANNE (Justukselle).

Tätä ei sisu enää kestä! Ryöstetään se meijeri ja kannetaan se tuonne jokeen.

(Aapo tulee vasemmalta, seisahtuu Jannen ja Justuksen taakse ja kuulee hymyillen näiden puheen).

JUSTUS

Joo! — Kootaan pojat ja viedään meijeri jokeen ja annetaan sitten kaupunpäällisiksi selkään Tupulle ja opettajalle. — Ja saakoot isännät saman löylyn.

AAPO

— Tuota — sen jälkeen, kun opettaja on täällä tämän juhlansa pitänyt, niin meillä olisi siellä kotona vähän kaupungintuliaisia, jotta jos tahtoisitte tulla maistamaan.

(Kaikki kohahtavat ihmetyksestä ja kasvoihin tulee eloa, kiittelevät muhoilemalla ja aivan pienellä päännyökkäyksellä).

IISKA (Nielaisten).

Jottako mekin?

AAPO

Tottakai! Oman talon väki nyt ainakin.

JUSTUS (Joka huomattuaan Aapon, on pelästynyt).

Sehän on — isäntä — tuota — aivan liikaa.

JANNE (On murjottanut Aapon kutsusta huolimatta. Kun nyt Iiska ja Justus kiittelevät Aapoa, katsoa muljauttaa heitä kumpaakin ja sanoo halveksivasti.)

Jassoo! — Vai sellaisia miehiä, Iiska niinkuin Justuskin! (Kävelee yksinäisyyteen näyttämön oikealla etualalla).

(Justus ja Iiska siirtyvät vähän häpeissään peremmälle).

9:s kohtaus

Edelliset, opettaja, soittajat, Iitu ja Vappu.

(Opettaja tulee vasemmalta. Hänen jälessään tulee viisi soittajaa, nim. basson, tenorin, alton ja b-kornetin soittajat, näillä kullakin on nuottikirja, viidentenä tulee klarinetinsoittaja ilman nuottikirjaa.)

OPETTAJA

Tulkaa tännepäin. Tänne näin. Täällä on teille oma lava. (Ohjaa soittajat lavalle.) Kai te osaatte sitten soittaa sen Kunkrissanin marssin. Se sopisi niin hyvästi. (Soittajat nyökkäävät.) Ja sitten kun minä annan merkin, niin te saatte aloittaa.

(Opettaja juoksee vasemmalle, soittajat asettuvat soitto-asentoon).

OPETTAJA (Hetken kuluttua juoksee takaisin ja huutaa).

No, nyt! Aloittakaa nyt! (Menee sen jälkeen oikeanpuolisen penkin luo ja katselee tyytyväisenä, minkä vaikutuksen mahtava soitto tekee).

(Soittokunta soittaa »Kope Christian stod ved», mutta klarinetti, joka soittaa korvakuulolta, tekee omasta aloitteestaan jos minkälaisia koristuksia ja kuvioita. Torvet sekaantuvat silloin tällöin tahdissa ja töräyttelevät aivan luvattomia. — Ihmiset kumminkin kuuntelevat ihmeissään ja ihastuksissaan).

OPETTAJA (Juoksee kesken soiton vasemmalle ja huutaa).

Tänne päin! Kantakaa varovasti.

(Opettaja palaa vasemmalta. Hänen jälessään tulevat Tuppu ja eräs mies kantaen laatikkoa, jonka laskevat pöydän viereen ja nostavat laatikosta mahdollisimman pienikokoisen separaattorin pöydälle. Tuppu ja hänen seuralaisensa menevät vähän sivulle. — Ihmiset aikovat nousta ylös separaattoria katsomaan. — Soitto loppuu.)

OPETTAJA (Opettaja-äänellä).

Istukaa kaikki paikoillanne, niin te näette kaikki aivan hyvin.

IITU (Tulee vasemmalta vetäen pienestä laatikosta tehtyjä, nelipyöräisiä leikkivankkureita. Laatikossa on kaksi noin 2—3 litran vetoista maitokannua.) Tännekö tämä maitokuorma oli tuotava.

OPETTAJA

Aivan oikein. Jätä siihen vain.

(Iitu menee vähän sivulle. Kiellosta huolimatta menevät kaikki muut tarkastamaan separaattoria lähempää paitsi Janne, joka mitään huomaamatta murjottaen tuijottaa separaattoria, ja Aapo, joka näkyy silmillään hakevan jotakin väkijoukosta. — Separaattorin tulee kumminkin näkyä katsomoonkin.)

VAPPU (Tulee melkein kohta Iitun jälessä, jää vasemmalle etualalle, katselee separaattoria ja hymähtää).

Tuollainen rääppänäkö se vain olikin.

AAPO (Tulee Vapun luo, viittaa separaattoria).

Tuossa se nyt sitten on se koko riidan syy.

VAPPU

Kovin on pieni! Ja tuollaisen tähden sitten tehdään laulut, riidellään ja itketään.

AAPO (Vakavasti).

Tyhjästähän ne suuret riidat aina saadaan syntymään, kun on vain riitojen tekijöitä. (Äänen sävy muuttuu lämpimäksi.) Mutta kuinka se on, pelkäätkö sinä vielä tuota — meijeriä?

VAPPU (Vilkaisee hämillään Aapoa ja painaa päänsä alas).

En tiedä.

AAPO (Ottaa taskustaan pienen paketin ja antaa sen Vapulle).

Katsos, minä toin sinulle vähän kaupungintuliaisia, että jos sinä huolit niistä —

VAPPU (Yhä enemmän hämillään).

Mitä — sinä —

AAPO

Ja sitten minä toin sinulle tämän. (Ottaa taskustaan sormuksen ja pistää sen Vapun sormeen).

VAPPU (Iloisena).

Kuule, Aapo. — (Puristaa Aapon kättä.) Kuinka sinä osasit ostaa tämän sormuksen? Se on aivan kuin mitan mukaan.

AAPO (Hymyilee). Se _on_ mitan mukaan ostettu. Minulla on niitä apulaisia. (Sydämellisesti.) Ja kuule, Vappu, kyllä sinä saat pitää kirnun vielä meilläkin, ettei sinun tule ikävä! (Katsoo Vappuun hymyillen).

VAPPU

Niin, Aapo, älä naura. — Eihän minulla olisi teille mitään annettavaa, ellen saisi edes kirnuta voita.

AAPO (Vähän viekkaasti).

Kenelle »teille»?

VAPPU

Sinulle ja lapsille.

AAPO (Nauraa).

Mutta eihän meillä vielä ole — (Vappu painaa ujona päänsä alas) — mutta niitä tulee. (Tempaa Vapun kainaloonsa).

IITU (Huomaa Vapun ja Aapon, huutaa). Hii, hei! (Hyppii tasajalkaa.) Nyt minä pääsen Vapun piiaksi. (Tulee Vapun luo.) Enkös pääsekin!

VAPPU (Katsoo Aapoon).

Jos isäntä sinusta huolii.

AAPO

Kyllä isäntä huolii.

(Väkijoukko, joka on innokkaana katsellut ja arvostellut separaattoria, kuulee Iitun riemun ja huomaa Aapon ja Vapun. Kuuluu huudahduksia: Jahaa! — Vappu ja Aapo. — Katsokaas noita!)

HILIPPA-HEIKKI

Sitäkö varten sinä sen soittokunnankin? No nyt minä ymmärrän! No, onneksi olkoon. (Menee kättelemään Aapoa ja Vappua. Kaikki isännät käyvät onnittelemassa Aapoa ja Vappua, palaavat sitten takaisin paikoilleen. Fiia menee Jannen luo ja pukkaa häntä kylkeen tarkoittaen, että Jannekin kävisi onnittelemassa, jää sitten Jannen luo.)

JANNE (On koko ajan tuijottanut separaattoria sekavin tuntein, herää nyt. — Sisäisellä vakaumuksella).

Ei se ole kovin kumma masiina! — Ja pieni se on! — Mutta sillä on kaksi sarvea kuin pirulla! — Ja mitä pienuudesta. Pieni se on ampiainenkin ja sillä on vain yksi piikki, mutta päästäpäs se naamaasi pomppimaan! — Kyllä se niin on, että: irti tästä talosta.

FIIA (Iloisena).

Jottako jo lähdet torpan tekoon?

JANNE

En! — Mutta minä menen Ameriikkaan! — Siellä saa mies syödä mitä ansaitsee vaikka söisi läskiä ja voita ja joisi kermaa päälle. (Fiialle.) Tahdotko tulla samaan joukkoon vain onko tuo (viittaa Tuppuun, joka seisoo separaattorin vieressä) vieläkin sinun mielestäsi se parempi miehenalku?

FIIA (Vähän naurahtaen). Ei ole. Eikä ole koskaan ollutkaan.

JANNE

Ja etkö sano enää koskaan, että minä olen niinkuin valtiopäiviltä tullut?

FIIA (Naurahtaen).

En sano! — En koskaan! (Vilkaisee Justukseen ja Iiskaan. — Vakavasti.) Kun sinä taidat ollakin ainoa mies koko joukosta.

JANNE

Silloin lähdetään yhdessä.

FIIA (Onnittelijoille, jotka ovat jo melkein kaikki palanneet paikoilleen).

Olisi tässä toinenkin pari.

(Kaikki kohahtavat ihmetellen, eivät onnittele kädestä, mutta kuuluu vuorosanoja: No kas vain! — Sehän mukavasti sattuu että kaksi paria. — No onnea ja menestystä! — Pitkää ikää ja paljon lapsia! — J.n.e.)

10:s kohtaus.

Kaikki edelliset.

OPETTAJA (Lyö käsiään yhteen. — Opettaja-äänellä).

Ehkä me nyt sitten ryhdymme siihen pääasiaan! (Lähtee puhujalavalle päin).

ENKKELI (Havahtuu. Kiljaisee).

Joo, niin, pääasiaan. Kysy nyt, Kalle, Mariannalta, että onko se asia nyt sitten selvä.

MARIAANA

Kyllä se nyt on selvä. Isä käski sanoa, että sopii mennä vaikka ensi sunnuntaiksi kuulutuksille.

ENKKELI (Iloisena).

No niin! Nyt sitä taasen on niinkuin ainakin isäntämies!

OPETTAJA (On noussut puhujalavalle, ottaa lakin päästään, puhuu saarnaäänellä).

Rakkaat ystävät! Arvoisat kansalaiset! — Kaikki me tiedämme, mikä ylevä asia on meidät, itse kunkin majastamme kutsunut tähän tilaisuuteen. Sillä asia, joka meidät, arvoisat kansalaiset, on tähän tilaisuuteen kutsunut, on tärkeä. Ja me olemme itse kukin majastamme tähän juhlaan saapuneet siinä mielessä, että tämä tärkeä asia meitä kutsuu, ja me olemme tietoisia, että meidän oli sen vuoksi lähdettävä majastamme ulos, että tämä tärkeä asia meitä kutsuu ja se kutsu meitä velvoittaa. — Rakkaat ystävät. Tarkastakaamme nyt näitä kahta kohtaa, kuinka velvoitus meitä kutsuu ja kuinka kutsu meitä velvoittaa. (Taidepaussi).

JANNE (Fiialle päättävästi).

Kuule Serafia. Me lähdemme nyt pois! (Ottaa Fiiaa kädestä ja menevät pois vasemmalle).

OPETTAJA (Katsoo poistuviin, jatkaa sitten puhettaan).

Niinkuin tähän uuden, paremman ajan kodin seinään on kultakirjaimin piirretty »Eläköön» — (Muistaa samalla unhottuneen asian. — Puhuu tavallisella äänellä.) Kuulkaa kun minä puheeni lopetan ja sanon kohoittakaamme eläköön-huuto, niin silloin pitää jokaisen huutaa »eläköön». (Saarna-äänellä.) Niinkuin tähän uuden paremman ajan kodin seinään on kultakirjaimin piirretty »Eläköön» niin velvoitus meitä kutsuu että Huhtajärven kylä elää ja nousee valon ja valistuksen mukaan korkealle (häkeltyy) valistuksen ja valon — korkealle niin kuin kultakirjaimin on piirretty — (Pyyhkii hikeä ja haukkoo tyhjää ilmaa, lopettaa hätääntyneenä.) Eläköön Huhtajärven meijeri!

(Kaikki ovat seuranneet puhetta tylsinä. Puheen lopussa huutavat kaikki, kuka »hii», kuka »haa»! Kuka »hellerei»! Joku huutaa »eläköönkin», soittokunta aloittaa uudelleen saman marssin.)

Esirippu.