Part 1
language: Finnish
ISÄ JA TYTÄR
Näytelmä 4:ssä näytöksessä
Kirj.
ARMAS TOIVO TARVAS
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1908.
HENKILÖT:
VALTONEN, maalari. LEILA, hänen tyttärensä. VIRSELLI, rappari, Valtosen toveri. EMBLUNDSKA. NANNA, hänen tyttärensä. ETOLEENSKA, pesijätär. ROUVA HYKÄRINEN. ADOLF PAHLMAN, senaatinvahtimestari. ULLA, hänen vaimonsa. ALBERT (AAPE), heidän poikansa. URHO SAVANDER, ylioppilas. FIINA, palvelijatar. MARTO, lääkäri. POLIISI N:o 1 ja N:o 2. KUKKAKAUPAN TYTTÖ. RUUMISKUSKI. Hautajaisvieraita y.m. kansaa.
Tapahtuu Helsingissä; aika nykyinen.
I NÄYTÖS.
NÄYTTÄMÖ. Pienehkö kivijalkahuone, tapeetilla ja katossa kosteuden aikaansaamia outoja kuvioita, perällä ovi ei aivan keskellä seinää, oikealla nurkassa suuri, vastavalkaistu tiilinen uuni, oikealla syrjäseinällä ruokakaappi, jolla on astioita, ruuanjätteitä ja tyhjiä olutpulloja; vasemmassa nurkassa piironki koruineen, peräseinällä sänky, keskellä vasenta seinää pieni akkuna, josta tulee heikosti valoa, sen edessä pöytä, jolla on karsittu myrtti ja tyhjiä olutpulloja; keskellä lattiaa kahdella tuolilla yksinkertainen aikaihmisen ruumisarkku, kansi on sulettu. Huoneessa on hämärä! —
1 kohtaus.
Leila (noin 16 vuotias tyttönen, huonosti puettu, pää valkoisessa siteessä).
LEILA (Tulee hiipien käsivarrellaan pieni havuseppele):
Nanna, rakas Nanna, älä nyt pelkää, tule vaan, odotas kun minä saan vähän tulta! (Etsii tikkuja kaapin päältä ja sytyttää pienen lamppupahasen): Nanna tule nyt, sieltä ovesta tuulee, lasi menee rikki (ovesta tulee pesutuvan höyryä). Voi tule nyt, no, ovi kiinni!
2 kohtaus.
Leila ja NANNA (Nanna saman ikäinen hyvin puettu).
NANNA (Eteisestä):
En minä oikein tiedä, en minä, ei, ei — minä en — uskalla!
LEILA
No, mutta hyvä Nanna sehän on minun äitini, ainahan se sinulle oli niin hyvä, mitä pahaa hän nyt tekisi!
NANNA (Oviaukolla):
Mutta täällä niin haisee, en minä —
LEILA
Hyvänen aika Nanna, sehän on vaan kirstun musta maali, joka — —
NANNA
Vaikka, minä en uskalla.
LEILA
Ei se mitään pahaa tee!
NANNA
Juu, mutta se on — ruumis.
LEILA (Tuo Nannan hellästi sisään):
Rakas Nanna, etkö sinä näe, että kansi on kiinni (nostaa lamppua) katso nyt, sinun mammasi ruuvasi nuo ristiruuvit oikein lujaan, ettei rotat pääsisi sinne, ajattele meillä on niin paljon suuria rottia, vaikka Pikku niitä aina tappaa! Kuule Nanna! —
NANNA
No!
LEILA
Ajatteles, kun minä yhtenä yönä maatessani tuossa lattialla heräsin siihen, että suuri rotta puri minun päätäni!
NANNA (Kiljasee):
Hyi, jos niitä taas tulee meidän päälle! (Nousee pallille.)
LEILA
Älä pelkää, ei ne uskalla, rotta pelkää ihmisiä!
NANNA
Mutta sanoithan sinä, että ne tuppaa tuonne kirstuun!
LEILA
Jaa mutta se on kuollut!
NANNA
Pelkääkö rotat eläviä ihmisiä?
LEILA
Juu!
NANNA
Mutta ei kuolleita!
LEILA
Ei!
NANNA
Mutta minä en pelkää eläviä ihmisiä!
LEILA
No, mitäs sinä kuolleitakaan pelkäät!
NANNA
Se on totta, eihän kuollut voi rottaakaan hätyyttää! (Nauraa hillitysti).
LEILA (Istuutuu pienelle pallille kaapin eteen ja alkaa poimia kaapista rohtopulloja, joita heittää rikkaämpäriin):
Nanna, sinä et voi uskoa kuinka monen markan eestä se meittin äiti ryyppäs troppia, aij, aij — se otti niin, että kerran isäkin sanoi: »se tappaa ittensä paljailla tropeilla!»
NANNA
Mutta kuinkas se sitten otti kun se jo oli niin heikkona?
LEILA
No, tietysti minä sille annoin, minä tunnen joka pullon vaikka pimeässä, kas tuo potti tossa — se on kanferttililjementtiä, äitin kädet tuppas aina niin paisumaan, ai kun ne väliin olivat tursistuneet, mutta kun sillä oikein hiero, niin kyllä ne hetkeks laski, ja tämä tässä on slaakivettä, kattos se on klaaria kun viina; ajatteles, kerran isä meinas ottaa siitä pullosta, se luuli —, mutta mitäs se —se nuusti pulloa ja nakkas sen hyllylle! (Nauraa hillitysti.)
NANNA
Mutta miksi sinä steetaat?
LEILA
Enkö jo sanonut sitä sinulle, että tänään meittin äiti haudataan, niin kello 12 lähdetään Malmille! (Nyyhkyttäen):
Kattos, Jumala tahtoi meittin äitin taivaaseen Jeesuksen morsiammeksi, niin sanoi kerran äiti!
NANNA
Jeesuksen morsiammeksi, mutta eikös teittin mamma ollut teittin papan kanssa naimisissa?
LEILA
Juu, juu — mutta se on toinen asia, kattos tuota myrttiä tuolla pöydällä, minä leikkasin siitä kaikki oksat ja laitoin äitille kruunun, se on niin kaunis, että —
NANNA
Ai, saako vähän nähdä!
LEILA
Ei voi, sillä teittin mamma ruuvas niin lujaan kannen, ja sinähän pelkäät kuolleita!
NANNA
Leila!
LEILA
No!
NANNA
Kuule, mimmoinen on kuolema?
LEILA
En minä tiedä!
NANNA
Leila!
LEILA
No!
NANNA
Mitenkä ihminen kuolee?
LEILA
En, — en minä sitä tiedä!
NANNA
Mutta näithän sinä kuinka teittin mamma kuoli!
LEILA
En minä!
NANNA
Mutta olithan sinä sisällä kun teittin mamma kuoli!
LEILA
Olin kyllä!
NANNA
No, kerro sitten, kyllä sinä tiedät!
LEILA
Jaa — — en minä oikein tiedä, mutta se oli näin: — Äitillä oli kauheat tuskat, ai, ai kuinka hän valitti, huusi ja rukoili — Leilani, pikku Leilani, anna minulle taas sitä troppia, sitä, sitä — minä en kestä, minä kuolen, rakas Leila! — Vaikka tohtori oli kieltänyt antamasta niin usein sitä nukuttavaa troppia — tästä pruunista pullosta, niin kaasin minä kumminkin jonkun tipan kuppiin veden kanssa ja annoin sen äitille, hetken päästä hän rauhoittui ja pannen kädet ristiin, sanoi — Leila, tule tänne, taivaallinen Isä vielä sinua palkitsee, minä rukoilen isää, sitten hän luki tämän värsyn, jonka hän oli tehnyt nuorena:
Isä, lapsiesi suoja, turvan, kodin, hoivan tuoja meitä helmassasi kanna, meille lohdutusta anna!
Sitten sanoi hän, hiljaa nyt lapseni, minä koetan vähän nukkua! Minä istuin hiljaa kakluunin edessä, tällä pallilla ja katselin pimenevää hiillosta, oli jo ilta ja aivan pimee! Pikku hyrräsi minun sylissäni, oli oikein hiljaista, minä kuuntelin äitin hengitystä — ai kun silloin oli hiljaista! Pikkukin nukkui, ja vihdoin torkahdin minäkin, ajatteles Nanna, se oli jo viides yö kun minä olin yhtäperää valvonut! — Huh, yhtäkkiä lensi ovi auki — —
NANNA
Hyi!
LEILA
Minä pelästyin ja hyppäsin ylös. — Iltaa, kuului tuttu ääni, se oli teittin mamma, jaa, jaa täti Emblund, joka sanoi, että pimees'kö täällä mökötetään, tulin vähän kattomaan kuinka Valtoska jaksaa! — Kiitos hän nukkuu, — sanoin minä! No, mutta otappas nyt vähä tulta hyvä laps, sanoi täti, ja minä sytytin ton lampun. Lamppu jo palo, kun täti lähestyi sänkyä ja kirkas! — Jessus — nyt Valtoska kuolee, kuolee, pian lamppu tänne, senhän on jo kädet kylmänä, ja jalat — vallan kuin jää, lapsi raukka nyt mammas kuolee! Hän nosti lamppua, ja samassa äitin silmä välähti, se näki minut, ja sitten se ei enään liikkunut, — kuollut — sanoi täti ja vetäsi kakluunin pellit auki, niin, että pamahti! (Leila ja Nanna alkavat itkeä.)
NANNA (Hetken päästä):
Miksi?
LEILA (Nyyhkyttäen):
Että henki vois mennä Jumalan tykö, ja sitten pani teittin mamma ton kellon seisomaan.
NANNA
Miksi?
LEILA
Katsos meittin äitin aika oli pysähtynyt, niin sano täti Emblund! (Äänettömyys.)
NANNA (Nousee):
Kuule!
LEILA
No!
NANNA
Jos sinä annoit liikaa sitä troppia, ajatteles, jos teittin äiti vielä eläisi.
LEILA (Kiihtyen):
Se ei ole totta!
NANNA
Mutta, kun se silloin heti kuoli!
LEILA
Vaikka, vaikka!
NANNA
Mutta näitkö sinä sen kuoleman?
LEILA
En, ei kuolemaa ole.
NANNA
Onpas, veipä se teittinkin mamman!
LEILA
Eipä, sen vei Jumala!
NANNA
Taikka ne tropit!
LEILA
Nanna, älä ole paha, se ei ole totta, ensin minäkin luulin, että. — mutta se on mahdotonta! Nanna, kuules nyt minä kerron jotain kauheata!
NANNA
Aij, aij, älä vaan —
LEILA
Nanna, se oli nyt sillä lailla, että minä makasin yön tuolla toisella puolella täti Etoleenin tykönä, tässä on vaan lautaseinä välissä. Minä olin itkenyt ja ajatellut, että eläisiköhän äiti vielä, ellen minä olisi antanut niitä troppia, ja minä itkin niin ja sitten minä ajattelin sitä asiaa monta tuntia ja nukuin vihdoin sille kostealle tyynylle, mutta yhtäkkiä heräsin minä ja pelästyin, — Nanna, se on aivan totta — täältä meittin puolelta kuului niin pitkä valitus, minä herätin täti Etoleenin ja sanoin: täti, meittin äiti elää, se huutaa niin! — »Mitä tyhmyyksiä, sanoi täti, nuku nyt vaan lapsi, sinä olet kiihoittunut», — mutta samassa kuului niin pitkä valitus. Täti Etoleeni nousi istumaan ja sano — »mitä, oliko se, — no eihän se voi olla mahdollista johan tässä on kolmas yö menossa», mutta taas kuului huuto, ai kun se oli pitkä, niin valittava! —»No, hyvä Jumala, pikku Leila rauhotu nyt», sano täti, »sehän on teittin Pikku, joka on jäänyt sisään ja naukuu, nuku nyt lapsi». Mutta Pikku naukui niin kauvan, ja minä ajattelin kauvan, että eläisiköhän se äiti vielä, mutta sehän on vallan mahdotonta! — — —
3 kohtaus.
Emblundska. Leila ja Nanna.
EMBLUNDSKA (Käsivarrellaan juurikori):
Kas, täälläkö te lapset, se on kiltisti, auta nyt Nanna Leilaa steedaamisessa! Höh, höh, kun tuli kuuma kun kävin asioilla, — no mutta enemmän valkeeta, ei nyt tänään passaa säästää!
LEILA
Katsokaa täti, isä maalasi kakluunin valkoiseksi äitin kunniaksi!
EMBLUNDSKA
Se oli kauniisti tehty Valtoska — vainaata kohtaan, hän piti niin paljon puhtaasta!
LEILA
Täti!
EMBLUNDSKA
No!
LEILA
Mitä tädillä on korissaan?
EMBLUNDSKA
Niin, ajatteles tyttö, tapasin Valtosen, isäsi, kadulla, hän pisti kakskymmenmarkkasen kouraani ja sano — ostakaa nyt vähän viiniä ja konfehetia vainaan kunniaksi!
LEILA
Mutta äiti ei olisi tahtonut viiniä!
EMBLUNDSKA
Ol' vait' nyt, ethän sinä tiedä mitenkä maahanpaniaisissa pruukataan! Kas tässä on tusina meittin spitsklaseja, eihän teillä niitä taida olla!
LEILA
On kolme ehjää!
EMBLUNDSKA
No, ehjäthän ne vaan kelpaavat! (Nannalle): Meppäs tuolta naapurista lainaamaan tuolia ja puolitusinaa kaffekuppia ja prännäri! — Ai, ei taittekkaan prännäriä, minä ostinkin valmiiksi poltettua! ja jauhettua (Nanna menee.)
4 kohtaus.
Emblundska ja Leila.
EMBLUNDSKA
Mutta lapsi, ei se sovi, että sinulla on tuo trasu päässäsi hautajaisissa! Se täytyy ottaa pois!
LEILA
Niin, mutta se vuotaa niin verta!
EMBLUNDSKA
No, kerrohan nyt kerrankin mikä siihen tuli!
LEILA (Vältellen):
Minä putosin!
EMBLUNDSKA (Katsoo Leilaa tiukasti):
Se ei ole totta!
LEILA (Häpeissään):
Vaan en minä sittenkään sano!
EMBLUNDSKA
No, ole sanomatta, paha tyttö, so peseen spitsklaseja!
LEILA (Epäröiden):
Kyllä minä sanosin, mutta minä en kehtaa!
EMBLUNDSKA
Soo, soo pieni raukka, kyllä minä jo arvaan! Ei, kyllä sinun pitäs päästä täältä pois, koulukin nyt taas loppuu niin, että minä hommaan sinut kesäksi johonkin limonaatimyymälään myyjäksi!
LEILA (Niijaa):
Kiitos täti!
5 kohtaus.
Emblundska, Leila, Nanna ja Etoleenska.
ETOLEENSKA (kuppien kanssa):
Tulin itse tuomaan ja kysymään, jos apua tarvitaan!
EMBLUNDSKA
No, ei nyt Etoleenska itteään meittin takia kiusaa!
ETOLEENSKA
Ja vielä mun mitä, — sanokaa vaan!
EMBLUNDSKA
No, ja teitin hellas siis keittää sen kaffeen ja sieltä sitten tänne tuoda?
ETOLEENSKA
Herrajestas, Emblunska nyt vaan sanoo, kyllä minä — —
EMBLUNDSKA
Jos Etoleenska tahtoo hoitaa sen kaffee-puolen, minä kun vähän tässä opp'passaisin!
ETOLEENSKA
Herrijee, no tietysti! (Kuuluu melua.)
6 kohtaus.
Emblundska, Etoleenska, Leila, Nanna, Valtonen ja Virselli.
VALTONEN (Juovuksissa):
Tul' sisään vaan, no mitäs siellä, ethän sinä ruumiita pelkää, tul' tul' — —, ahaa akkaväkee kun pesutuvassa, ketäs täällä nyt pestään?
EMBLUNDSKA
Valtonen ei nyt viitsi lasten takia kun on ruumiskin talossa — —
VALTONEN
Ilman sitä, palttua minä ruumiille, ruumis mulla ittellänikin on, — no hittooks' sinä siellä naljailet, tul' vaan, noh —
VIRSELLI (Juovuksissa):
Ku' moron frouvat, saaks' tulla sisään, ku' moron!
EMBLUNDSKA
Tulkaa vaan, ei se meitä häi — —
VALTONEN (Keskeyttäen):
Osch! tul' vaan, ei meillä akat rejeeraa, vassakuu, istu tohon — (Leilalle):
Leila, oitis kolme pottia oltta, kas' tossa! (Antaa rahaa):
Sassin ny', Virsellillä on jano! (Leila ja Nanna menevät.)
EMBLUNDSKA
Mutta Jumalan tähden, ettehän te aijo tässä kun on ruu — —
VALTONEN (Keskeyttäen):
Suu poikki feutorovna, nyt juodaan peijaisia! (Aivastaa):
Huh, täällä haisee ruumiille! (Aivastaa.)
ETOLEENSKA
Ehkä minä menen sitä kaffeeta keittämään.
EMBLUNDSKA
Niin menkää vaan, johan nyt jo on aikakin, sillä tunnin päästä kait ne vieraatkin tulevat! (Etoleenska menee.)
VALTONEN
Ilman sitä, johan tänne yks' on tullut, mutta keittäkää te vaan sitä kaffeeta, sitä akat vaatii! — — Kuules Virselli, se on juuttaan hyvä juttu kuulua hautausapurenkaaseen, juuttaan hyvä, meittinkin akka siihen kuulu, ja nyt on miehellä repsest' satamarkkaa taskussa.
EMBLUNDSKA (Pisteliäästi):
Onkos se vielä — taskussa!
VALTONEN (Äreästi):
Mitä se feutorovnalle kuuluu, ilman sitä, kuules Virselli, se on hyvä kuulua hautausapurenkaaseen, eiks' teillä rappareillakin ole semmoista, — ku sinäkin kuolet, niin jäähän mukuloille hautausrahat, ilman sitä, saa se Leilakin minusta satamarkkaa kerran!
VIRSELLI
Sinä tykkäät paljon tosta sun tytöstäs, koska sinä min sen eteen murhetta pidät!
VALTONEN (Kerskuen)'. Ilman sitä, mutta kyllä siitä kannattaakin pitää, onhan se komia ja pitkä vuosilleen ja terävä kuin isänsä, jaa'a minä sitä likkaa rakastan!
EMBLUNDSKA (Ivaten):
Vai silloinkin kun te sitä hakkaatte ja kolhitte!
VALTONEN
Se on minun asiani, se ei kuulu feutorovnalle — kuules Virselli, kun se nyt jonkun aikaa käy koulua panen minä sen parempaan kouluun, sillä kyllä sitä ainoasta likastaan täytyy voida ihmisiä kouluttaa, ilman sitä. (Ikäänkuin muistellen, yhtäkkiä: ) Mutta missäs ne muijan kultaset korvarenkaat ovat, ettei vaan jääneet korviin, sakkoa siitä saa, jos kultaa hautaa, eikä sitä haudattavaksi asti olekkaan, kattotaans! (Nousee äkkiä ja alkaa vääntää arkun ruuvia.)
EMBLUNDSKA (Hätääntyneenä):
No. Valtonen antaa nyt olla, no, ei huoli nyt!
VALTONEN (On jo vääntänyt toisen ruuvin auki):
Pois tieltä feutorovna, akka oli minun eläessään ja on nyt kans'! (Alkaa vääntää toista ruuvia.)
EMBLUNDSKA (Hermostuneena):
Valtonen ei nyt huoli, no, ei, ei kyllä minä ne jo pestessä pois otin, antaa nyt olla, ei nyt huoli!
VALTONEN (Yhä ruuvaten):
No missäs ne sitten ovat, tänne ja sassiin!
EMBLUNDSKA
Minä annoin ne Leilalle!
7 kohtaus.
Emblundska, Valtonen, Virselli, Leila ja Nanna.
LEILA JA NANNA (Tulevat tuoden olutpulloja):
Kas tässä isä, tässä on takaisin! (Antaa rahaa.)
VALTONEN
Kuules likka, missäs ne äitis korvarenkaat ovat?
LEILA (Säikähtyen):
Kyllä ne — —, kyllä ne ovat minulla!
VALTONEN
Oitis tänne, niinkuin jo olis, ei se sovi, että kakarat kultaa kantavat, hukkaavat vielä!
LEILA (Rukoilevasti):
Rakas isä, enkö minä, — enkö minä saisi niitä äitin muistoksi?
VALTONEN
Ilman sitä, — et, isä on köyhä, ei ole varaa tuhlata kultaa muistoihin, sassiin tänne, no, no — älä juonittele, taikka saat remmistä!
LEILA (Hakee itkien peilinlaatikosta):
Rakas isä, äitin muistoksi — saanko?
VALTONEN
So, sassiin!
LEILA (Itkien):
Tässä isä!
VALTONEN
Pullot auki, oitis!
LEILA (Hakien):
En minä löydä ruuvia!
VALTONEN
Ota vaikka kirstunruuvi, taikka hae se vanha rautanaula!
LEILA (Tuo naulan, se on iso tamminaula):
Tässä! (Istuutuu Nannan kanssa kaapin luo ja itkee Nannan syliin.)
VALTONEN
No, kippis Virselli, hyvää naimaonnee kans, ilman sitä —
VIRSELLI
Skool! Sinä olet ankara mies!
VALTONEN
Ilman sitä, ei sun tartte luulla, etten minä tuosta likastani tykkäis, hui hai, se on rakas kun silmäterä, mutta kun se on semmoinen fröökkinä, niin täytyy sitä vähä pitää kurissa — kuinkas se onkaan, — sitä Herra kurittaa jota Herra rakastaa! —
VIRSELLI
No niinhän se Valtonen on kun Jumala, kippis!
VALTONEN
Äsch, minä vaan en viittis olla Jumala ja pitää konttorikirjaa kaikista ihmisraadoista!
VIRSELLI
No, no — vaan tuo uunipas vasta on muhkea kuin kahdeksan leivän uuni ja niin valkea kun paita.
VALTONEN
Ilman sitä, maalarin tekoa.
VIRSELLI (Imarrellen):
Sinussa on aina ollut vähän semmoista konstvärkkärin vikaa! Kippis!
VALTONEN
Ilman sitä, parasta olisikin ruveta posetiivia kelaamaan — mutta aij, aij — tolia Leila likalla sillä vasta sitten on ääni, aij, aij se soi kun huilu.
VIRSELLI
Pitäs panna laulukouluun!
VALTONEN (Rehennellen):
Niin se pannaankin, siitä koulutetaan vaikka mitä, tules tänne pikku sirkku, no älä nyt poraa, papan pieni pulu! — no tule nyt kun pappa vähän antaa rahaa namusiin!
8 kohtaus.
Edelliset, Leila.
LEILA (Tulee pelokkaana):
Mitä isä — —
VALTONEN (Hellästi):
Tul' nyt vaan lähemmäksi, kas noin, no älä nyt ole lolli, kas tossa saat vähän, anna nyt Nannallekin, no kas noin.
VIRSELLI
Setäkin antaa, kas ny!
LEILA
Kiitoksia rakas isä, — mutta isä ei nyt viittis enään juoda tuota olutta, kohta tulevat vieraat!
VALTONEN
Ilman sitä, no istu ny'! (Leila istuu isän polvelle) —. No Virselli, mamsellin malja, kippis! (Kuuluu liikettä.)
9 kohtaus.
Edelliset, vieraita alkaa saapua.
VIRSELLI
Pistetään potit pois!
VALTONEN
Ilman sitä, no Leila korjaas vähän!
PAANANEN
Päivää!
VALTONEN
Ilman sitä, jassoo Paananen, jassoo olkaa hyvä hakekaas puuta painettavaksi Ahaa, frouva Hykärinen, päivää, sisään vaan!
ROUVA Hykärinen
Päivää, vai on frouva Emblund täällä emännyydessä, — huh, huh kun täällä on kuuma!
EMBLUNDSKA
Niinhän sitä, tuo Leila on Nannan koulukaveri ja ystävä, niin täytyyhän sitä, ja tunsinhan minä hyvin Valtoska-vainajan, — mutta lapset enempi tulta, täällähän on aivan pimee, tuo akkuna kun antaa palokujaan, niin täytyy päivälläkin polttaa valkeeta, eihän se kello vielä ole kahtatoistakaan!
10 kohtaus.
Edelliset ja Etoleenska.
ETOLEENSKA (Tulee kantaen höyryävää kahvipannua):
Vähä tieltä, olkais hyvä, ysch' ku' se poltti!
ROUVA HYKÄRINEN
Oikein kaffee tulee friskamaan, täällä onkin niin kuuma!
VALTONEN (Leilalle):
Leila, laitas ne viinilasit reilaan!
LEILA
Kyllä isä!
VALTONEN
No, no sassiin nyt, älä vitkastele!
EMBLUNDSKA
Ei nyt pidä aina käydä päälle kuin hampaanmato.
VALTONEN
Ilman sitä! (Kahvia tarjoillaan.)
11 kohtaus.
EDELLISET; VIERAITA LISÄÄ (juhlapukuisia työmiehiä vaimoineen ja lapsineen).
VALTONEN
Sisään vaan niin paljon kun mahtuu no Leila laitas tilaa! (Väki asettuu istumaan ja loput seisovat äänettömyys.)
ROUVA HYKÄRINEN
On surullista, kun on surullista! (Moni ääni eri tahoilta):
On — on — juu! (Äänettömyys.)
VALTONEN
Ilman sitä. (Äänettömyys, kahvia tarjoillaan.)
EMBLUNDSKA
No, ottakaa vaan enempi, Nanna otas tuo nisuprikku, että Etoleenska pääsee kaffeeta laittamaan! (Nanna ottaa tarjottimen, ja Etoleenska menee.)
ROUVA HYKÄRINEN (Emblundskalle):
Terveisiä frouva Pahlmannilta, tapasin hänet tänne tullessani!
EMBLUNDSKA
Kiitoksia, kuinkas ne hyvät ihmiset jaksavat?
ROUVA HYKÄRINEN
Juu, kiitos vaan, kyllähän ne, mutta aina se Ulla frouva jaksaa muistella sitä tyttölastaan, joka synty kuolleena!
EMBLUNDSKA
Vieläkö se sitä!
ROUVA HYKÄRINEN
Niin — aina se siitä vesissä silmin puhuu, onhan niillä se Aape poika, mutta mamma tarvittis kanssa lapsen!
EMBLUNDSKA
No, ottaskin ton Leila paran kasvatikseen, sillä on niin vaikeeta täällä kotona.
ROUVA HYKÄRINEN
Jaa se ei olis hassumpaa pitäs puhua siitä frouva Pahlmannille!
EMBLUNDSKA
Se olis tytön onni!
VALTONEN (Ylpeästi):
Ilman sitä, kyllä minä kakarani kasvatan ei siinä mitään frouvia tarvita!
ROUVA HYKÄRINEN
Mutta kyllä se herskaappi pitäs lasta hyvin, jos − −
VALTONEN
Ilman sitä, likka on minun, eikä sitä kukaan voi pitää paremmin kuin oma isä!
EMBLUNDSKA (Huokaa): Jaa, j aa!
ROUVA HYKÄRINEN
Leila raukka!
12 kohtaus.
Edelliset; uusia vieraita (on jo hiukan ahdasta.)
VALTONEN
Pirun kuuma, huh, kun ei tota ikkunaakaan saa auki!
ROUVA HYKÄRINEN (Innostuneena):
Mikä ettei!
VALTONEN
Se on niin tursistunut! (Äänettömyys.)
ROUVA HYKÄRINEN
Paljonko tästä maksetaan hyyryy?
EMBLUNDSKA
20 markkaa. (Useat joukosta):
Kaksikymmentä markkaa! (Leila itkee.)
VALTONEN
Oleks siitä jollottamatta, iso tyttö, ettes häpee, soh — tarjoo nyt viiniä!
ROUVA HYKÄRINEN
Aij, aij ei nyt pitäs niin kovin komtierata tyttö pahaa, kun mammakin on kuollut!
VALTONEN
Se mamma sen juuri pilas niin, ettei siitä mitään enään tule — se on laiska!
ROUVA HYKÄRINEN
So, so — tokkopa se!
VALTONEN
Ilman sitä, no kippis Paananen, joks' sun muijas on kuollu!
PAANANEN
Ei vielä.
VALTONEN
Skoola, frouva, skoola!
ROUVA HYKÄRINEN
Mikäs pastori tulee siunaamaan!
EMBLUNDSKA (Kiireessään):
Kohonen, sen minä skaffasin, siitä Valtoska niin tykkäs, ja onkin se ekta Jumalan oma. (Useat): On — on! (Äänettömyys.)
VALTONEN
Leila, isälle ja Virsellille lisää. (Leila tarjoilee ja itkee.) So älä nyt poraa!
ROUVA HYKÄRINEN
Lapsi raukka, ei pidä hätyytellä!
VALTONEN
Kyllä minä tiedän mitä sopii, mitä ei, se on minun rakas flikkani!
13 kohtaus.
Edelliset, Ruumiskuski.
RUUMISKUSKI (Tuoden liinoja):
Vaunut ovat jo tulleet, pitäs joutua, ettei myöhästytä junalta.
EMBLUNDSKA
Jestas, no kaffeeta ensin!
VALTONEN
Ilman sitä, otetaan nyt ryypyt ja tullaan sitten takaisin. (Tarjoaa lasin ruumiskuskille):
Kippis! (Kaikki nousevat.)
14 kohtaus.
Emblundska (Hätäisesti):
Lauletaan nyt edes virsi Valtoska vainajalle, mikäs nyt taas otettas, no Leila sinähän ne virret muistat, mikäs se nyt? (Useat):
No Leila!
LEILA (Itkien):
Se virsi 208!
EMBLUNDSKA
No, kuinkas se alkaa?
LEILA
Se —:
Kaikk' kaataa, tempaa kuolema!
VALTONEN (Hermostuneesti):
No, alappas nyt likka, sassiin, kun sull' on ääntä, mutta älä nyt jollota joka värsyä!
LEILA (Alkaa heikosti, muut yhtyvät):
»Kaikk' kaataa, tempaa kuolema, Niin ompi sääntö Herran; Vaan harva tahtoo muistella, Ett' joutuu lähtö kerran. Majoja tänne teemme vaan, Mut' maja kaikill' aikoinaan On valmis haudassamme..»
VALTONEN (On ollut hyvin levoton ja puhellut puol'ääneen Virsellin kanssa, aina vähä väliä yli laulun kuuluu sanat: ) Ilman sitä! (Laulu jatkuu):
»Ei nuoruuteen voi turvata, Ei terveyteen täällä!» — —
VALTONEN (Ei malta enään vaan huutaa):
Ilman sitä, ei tuota jaksa loppuun kuulla, no pojat hihnoihin kiinni, samaa tietä me kaikki mennään! (Itkee). No pojat! (Virsi jatkuu, kuusi miestä käy hihnoihin ja arkku liikkuu ovea kohti; virsi yhä jatkuu.)
LEILA (Etsii liinaansa):
Hyvä Jumala, missä on minun kranssini! (Esirippu)
II NÄYTÖS.
NÄYTTÄMÖ:
Taustassa on suuria kivitaloja, joidenka yläkerran ikkunat ovat valaistut, näkyy katu lyhtyineen perspektiivissä, etunäyttämönä on osa esplanaadia, jonka kulmauksessa on himmeälasinen limonaadikioski, jota syksyn värejä kantavat vaahterat suojaavat. On ilta, katulyhdyt palavat, kadulla on liikettä. Leila istuu kioskissa lukien kirjaa.
1 kohtaus.
Joukko poikakoulun yläluokkalaisia (tulee meluten käsissään gummisia voimistelutossuja ).
I POIKA
Jumaliste, minä jo pelkäsin, että se peruukki riiviö pitäisi meitä yli ajan, ajatelkaas, jumaliste niinkuin ei yhden tunnin iltavoimistelu olisi tarpeeksi, kello kahdeksan pannaan lafka kiinni, ja silloin on neiti (tekee kädellään liikkeen, joka osoittaa, että neiti on poissa).
KOKO JOUKKO
Niin onko se nyt sievä?
I POIKA
Jumaliste on, on kuin ruusun nuppu!
II POIKA
Pakanaaks' sen olet jättänyt meille kertomatta, höh, flöntti giba!
I POIKA
Pidä kitas siellä, »Hanski» taikka saat höskiis tossusta!
II POIKA
Top, top — äläs nyt, vaan näytäppäs toteen, että sulla on flaksia!
KAIKKI
Jaa, näytäs, näytäs »Löni»!
I POIKA
Jumaliste, se on helppoa, esimerkiksi eilen join minä viisi klasia limplaatia, että maha oli spännissä kuin trumpu, mutta kyllä se vaikuttikin! (Ääni joukosta) mahaasi! — Ei kun neitiin; se sanoi, että minä olen yksi hänen paraimpia kundejaan ja hymyili saframillisesti!
II POIKA
Älä pirsanassa!
I POIKA
Jumaliste, se on kaunis flikuski se Leila, kattokaas kun se lossaa lukee, kyllä se minut jo on tuntenut, mutta se lossaa vaan!
II poika
Mutta menes tervehtiin ja esitä meidät!
KAIKKI
Hyvä, hyvä — täst' tulee mojoo — —
I POIKA
Kuules »Hanski», sinä kun aina saat niin paljon rahaa trokaamalla postimerkkiä, vippaas mulle yksi sjugufima huomiseksi, ostaisin röökin!
»HANSKI»
Miksei korkoa vastaan!
I POIKA
No paljoks tahot?
»HANSKI»
Ei muuta kun, että pressaat minut sille ensimmäiseksi!
II POIKA
Jumaliste − juu!
KAIKKI
Hävytön prusenttari, hävytön!
2 kohtaus.
Leila ja I Poika.
I POIKA (Lähestyy kioskia ja tervehtii Leilaa):
Iltaa neiti, hiukan kylmä ja vähäs pimee — —, jumaliste kuinka pimee!
LEILA (Kioskista):
Iltaa, punastako vai valkosta?
I POIKA
Topp, topp — ei, kun fimalla röökiä, jos sais luvan!
LEILA (Nauraen):
Ahaa, illalla herrakin uskaltaa, mutta jos maisteri tulis — hih — hih — hii — —
I POIKA
Jumaliste, polttaisin sen nenän ja löisin nyrkillä flinttuun!
LEILA
Mutta mikäs hihkuminen tuolla torilla!
I POIKA
Ne ovat mun kaveria, yks' siellä on aika liksu giba, minä pressaan sen neidille! (Huutaa):
»Hanski» hoi, tule helkkarissa, fröökynä kutsuu — »Hanski» — Jumaliste — »Hans» — —
LEILA (Keskeyttäen):
So, so älkää nyt ulisko, enhän minä!
3 kohtaus.
Leila, I poika ja »Hanski».
I POIKA
Pahuuttaks' niin madosti tulit, jumaliste, mikset hiffannut paremmin, neiti pitää liukkaista pojista — tämä tässä on »Hanski» — no kättä kans!
»HANSKI»
Kuinka sievä käsi!
LEILA
Ja ilman hanskoja. (Nauraa.)
I POIKA
No, no »Hanski» on siinä muutakin sievää, kattos tarkemmin!
LEILA
Älkää nyt, — fyi. (Nauraa):
Mitäs saa luvan olla punasta vai valkosta?
»HANSKI»
Tietysti punaista —, lemmen ja pusujen färii —
LEILA (Nauraen):
Fyi do! (Nauraa):
Mutta punanokkaset herrat ne juovat vaan valkosta, jaa puhdasta suudaa!
I POIKA
Äläs ny' »Hanski» alota noin makeesti!
LEILA (Tarjoten lasia):
Olkaa hyvä »herra punanen»! (Nauraa.)
»HANSKI»
Kiitos komplimangista!
LEILA (Närkästyneesti):
Mikäs möplemanki minä olen, te olette hävytön, en minä vielä mikään vanha kaappi ole, vaikka istunkin kaapissa —, mutta kas tuollahan tulee oikein plutuuna väkeä!
4 kohtaus.
Leila ja pojat.
»HANSKI»
Neiti ymmärsi minut väärin!
II POIKA
Mutta »Löni» ymmärsi meidät väärin, kun et huutanut, niin tultiin, sillä ei meillä ole meininki jäädä tohon espikselle märkäneen!
»HANSKI»
Suus, simppu — meh' mereen fyllingiksi äläkä sivistyneitä ihmisiä riivaa!
II POIKA
Oh, höh kuinka se limonaatista on paisunut, joks' sait korot sjugufimastas, — kosk'ette esitä niin itse sen teen — Kohonen, konventin puheenjohtaja!
LEILA (Nauraen):
Kiitos, prinssessa tornissa, joka odottaa ritariaan!
KAIKKI
Se on vitsikäs — bravoo — — bravoo —.
LEILA
Mitä herrat tahtovat — punasta — vai — —
II POIKA
Punast, sinist' mustaa — pruunii!
LEILA
Mitä?
KAIKKI
Punast'!
LEILA
Brr----r älkää kiljuko, poliisi voi tulla!
I POIKA
Jumaliste, jos te blaskaatte minut ja Leilan ja kiljutte niin, että pollari tulee, niin jumaliste, tosta tulee turpaanne, että soi —!
II POIKA
Soo, soo, mutta mikäs monopooli sulla on fröökynään?
LEILA (Veikeästi):
Niin ikävää, täällä on vaan yksi tooli, ja sille istuu meittin itte, muille ei riitä!
I POIKA
Eikö mullekkaan!
LEILA (Jakaen laseja):
Tässä vassakuu, kuiva suu! (Pojat juovat.)
I POIKA
Eikö mullekkaan?
LEILA
Mitä?
I POIKA
Vastatkaa nyt, siitä tuolista!
LEILA
Jassoo, no, juu, juu, kuiva suu! (Nauraa.)
POJAT (Juovat, meluavat, nauravat, hihkuvat):
Eläköön neiti Leila, eläköön, eläköön —!
5 kohtaus.
Leila, pojat ja poliisi.
POLIISI (Juosten paikalle):