Part 3

Samana yönä vietettiin Kivistön torpassa Porkkalan kartanon maalla häitä, joissa muiden muassa oli "häitä kuokkimassa" rakennusmestari A. Nylund, joka nykyään asuu Hämeenlinnassa ja jolta olen saanut parhaimmat tiedot kuuluisasta rosvosta. Sinne saapui myöskin Heikin vaimo, joka tiesi murhayrityksestä.

Nylund kertoo, että kun sitten sydänyönä liekit tulipalosta, joka poroksi poltti onnettoman eläkemiehen vaimoineen ja mökkineen, kajastivat kaukaa etelästä syysyön synkkää, tummaa taivasta kohti, oli jonkinlainen raivo vallannut Heikin vaimon niin, että hän rajusti tanssien huuteli: "Kah' yks' taas kirppuja korpee, kyllä kirput kyydis' on"!

Kaikki silloin aavistivat, että taas jotain kauheata oli tapahtunut.

Toinen murha tapahtui Tyryn myllyllä Vanajassa. Sinnekin tuli rosvo yöllä hevosella ajaen. Tupaan tultua löi hän ensin myllärin muorin ja emännän kuten luuli kuoliaaksi ja karkasi sitten myllärin kimppuun viereisessä huoneessa vaatien rahoja.

Emäntä oli kuitenkin kaikeksi onneksi niin paljon vironnut, että pääsi juoksemaan apua hakemaan naapuritalosta, joten mylläri pelastui ennenaikaisesta varmasta kuolemasta. Myllärin poika, joka oli läsnä, tuli heikkomieliseksi kauhistuksesta.

"Herpentin mäellä" Lammin ja Kosken rajalla sijaitsevassa köyhässä torpassa murhasi Kerpeikkari yhtenä yönä koko torpan väen, 6 henkeä.

Esimerkkinä siitä, mikä julma verenhimo miehen oli vallannut, mainittakoon, että hän Mikkelin tienoolla kerran tappoi vastaan tulevan ryysyisen kerjäläisen — oli vaan kysynyt: "onko sulia millä elät" ja kun kerjäläinen siihen vastasi ettei ole, "elän sillä minkä armeliaat antavat", oli pistänyt miehen kuoliaaksi sanoen: "kyllä minä sulle leipää annan"!

Johan Adamssonin vangitsemisesta kerrotaan seuraavaa:

Matkoillaan oli hän useasti poikennut erääseen torppaan — Tervaniemeen — lähellä Padasjoen ja Lammin rajaa, muka ostaaksensa nahkoja — joita hän luonnollisesti ei koskaan ostanut.

Sinne oli isäni, koska Adamssonia taas sinne odotettiin, lähettänyt 7-miehisen joukon, jota siltavouti oli johtamassa. Onni oli miehille suotuisa, sillä Jussi saapuikin torppaan erään "Kyläkkään-Eero" nimisen miehen seuraamana. Seurueesta toiset piiloutuivat porstuakamariin, kun toiset taas, etteivät herättäisi epäluuloa, tekeytyivät humalaisiksi ja rupesivat rosvojen kanssa korttia pelaamaan.

Ikäänkuin erehdyksestä pudotti silloin isäntä, joka, niinkuin muutkin miehet, oli mitä suurimmassa jännityksessä, kortin maahan ja kun Kerpeikkari silloin kumartui ottaakseen sen maasta, karkasi isäntä takaa häneen kiinni ja molemmat kieriskelivät lattialla. Se kauhea rymäkkä, joka syntyy lattialla, on merkkinä väijyville miehille ja kaikki ryntäävät he esille saaden siten miehissä rosvon, ankaran vastustuksen jälkeen, sidotuksi.

Ja kun hän sitten tuotiin isäni luo kuulusteltavaksi, oli lähellä että hän vieläkin, vaikka koviin jalka- ja käsirautoihin pantuna, olisi tehnyt viimeisen murhansa. Kun nimittäin isäni alaskumartuneena hanhenkynällään kirjoittaa pöytäkirjaansa, on vieressä seisova Jussi huomaamatta siirtynyt lähemmäksi ja lyönyt äkkiä kaikella voimallaan, raskailla rautakahleilla yhteen kytketyillä käsillään isäni päätä tavotellen. Ellei isäni samassa olisi huomannut yritystä ja äkkiä väistynyt, olisi hän luultavasti saanut kuolettavan iskun takaraivoonsa.

Välikäräjissä Tanttilassa kesti Johan Adamssonin jutun käsittely viisi päivää.

Suunnattomasti oli väkeä kokoontunut käräjäpaikalle ja niiden joukossa 45 henkeä, jotka tavalla tahi toisella olivat sekoittuneet Kerpeikkarin juttuun, ja jotka vangittuina oli tuotu sinne.

Oikeuden edessä oli hän ilmoittanut aikoneensa tappaa vielä viisi henkeä, nimittäin isänsä, äitinsä, Tanttilan Mikkolan isännän sekä Syrjänta'an Seppälän ja hänen veljensä.

Kerrotaan, että kun hän käräjäpaikalla näki Kurkijärven silloisen isännän Pusan, oli hän Pusalle sanonut olleensa Piiskun mäellä Kataloisten tiellä kuusen takana, kun Pusa yöllä ajoi ohitse ja olisi silloin lyönyt hänet kuoliaaksi, ellei juuri olisi ollut matkalla Tyryn myllyn väkeä murhaamaan ja ryöstämään.

Kun Pusa kiitollisena henkensä säästämisestä tarjosi K:lle 1 ruplan, ei hän ottanut sitä vastaan; — sanoi olevan nyt, niinkun olikin, liian myöhään!

Johan Adamssonin viimeisistä vaiheista mainittakoon, että hänet piti mestattaman kotipitäjänsä Heinolan kirkon lähellä.

Mestauslava oli jo pystytetty ja papin läsnäollessa murhaaja kontillansa silmät sidottuina lavalla kuu aivan viimeisessä hetkessä julistettiin tuomio, joka siihen saakka oli ollut salainen.

Sen mukaan teljettiin hän sitten vartavasten muurattuun koppiin Viaporin linnoituksessa.

Kopin, jonka pituus oli 4 kyyn., lävitse oli muurattu rautanen tanko, jonka läpi liikkuvaan rautarenkaaseen vanki oli vitjoilla suolivyöstään kiinnitetty. Onneton voi siten, kuten ajokoira, siirtyä edestakaisin "haudassaan", johon johti vaan pieni luukku, josta ruoka annettiin ja pappi pääsi hänen puheilleen.

Niukka valo tuli luukun päällä olevasta pienestä lasista. Ainoastaan puoli vuotta eli hän kammiossaan.

Kerpeikkarin pääkallo joutui sittemmin yliopiston kokoelmiin, jossa se vieläkin on nähtävänä.

Kuoltuaan luettiin hänen elämäkertansa ja tuomionsa kaikissa maamme kirkoissa, muille varoitukseksi. Varsinkin oli Tuulosten silloinen kirkkoherra Kockström pitänyt pontevan varoitussaarnan.

Isäni sai Johan Adamssonin kiinniottamisesta suuren kultamitalin.