Part 3

Aasiassa: Jäämereen juoksevat: Kaksois-virrat _Ob_ eli _Konda_ ja _Irtish_, molemmat Altai-vuorista; Jenisei eli Kemi, jolla Altai-vuorista tulevalla virralla on kaksi suurta sisä-virtaa, nimittäin _Ankara_ eli _Ylä-tunguska_, joka juoksee Baikal-järven lävitse, ja _Ala-tunguska: Lêna_, joka alkaa Baikal-järven pohjois-puolella, ja ottaa oikealta puolelta Stanovoi-vuorista tulevan _Aldan_-nimisen sisä-virran.

Ohotskan mereen menee _Amur_, jonka alku-purot, _Onon_ ja _Argun_, lähtevät Altai-vuorien itäisemmästä kulmasta.

Keltamereen juoksevat _Hoang-ho_ (eli _Kelta-virta_) ja _Jan-tse-kiang_ (eli _Sini-virta_), jotka ovat pisimmät virrat Aasiassa, ja alkavat Kuenlyen vuorien itäisimmästä osasta.

Itäisestä Indian niemestä menee: _May-ka-ung_ Kiinan mereen, _Menam_ Siamin lahteen, _Saluen_ ja _Iravaddi_ Bengalin lahteen. Himalaija-vuorista juoksee niinikään Bengalin lahteen Brâmaputra ja Ganges, jotka rannempana ovat ihan suutasuksin. Araabian mereen juoksee Himalaija- ja Kuenlyen-vuorien vaiheelta Sind eli Indus, joka saapi idässä viisi haarasen lisä-virran Pendsnud eli Viis-virta.

Persian lahteen lankeevat: _Degr_ eli _Tigris_ ja _Frat_ eli _Eufrat_, jotka saavat alkunsa Armenian vuori-maasta. Molempien yhteen jouduttua, saapi virta nimen _Schat-el-arabi_. Pienen Aasian emävirta on _Kisil-irmak_ (muinoin _Halys_), juokseva Taurus-vuorista Mustaan mereen. Belur-vuoren länsi-rinteiltä lähtevät _Siir_ ja _Aamu_ menemään Aral-järveen. Kaspin mereen tulevat Kaukasus-vuorista alkava _Kuur_ ja Ararat-kukkulalta lähtevä _Aras_.

Afrikassa: Koillis-kulmassa on tämän maa-osan suurin virta _Niili_, joka syntyy kahdesta alku-purosta. Länsipuolimainen niistä, nimellä _Bar-el-abiad_ (eli _Valko-niili_), alkaa luultavasti Kuu-vuorista; itä-puolimainen, nimellä _Bar-el-azrek_ (eli _Sini-niili_), tulee Abysinin vuorimaasta. Atlantin mereen menevät _Senegal_ ja _Gambia_, molemmat Kong-vuorista. Guinean lahteen juoksee myös Kong-vuorista _Djoliba_ eli _Niiger_. Etelämpänä samalla rannalla ovat: _Kongo_ eli _Zaire_ ja _Coanza_ ja vielä etelämpänä _Oranje_- eli _Gariep_-virta. Indian mereen juoksee Ylä-afrikasta monta virtaa, mutta niitä ei vielä tarkoin tunneta. Jokseen tunnetuita ovat _Limpopo_ ja _Sambeze_, jotka molemmat juoksevat Motsambik-kanavaan.

Pohjois-amerikassa: Chippevay-vuorista lähtee _Atapescow_-virta yhtänimiseen järveen, josta vesi _Orja_-virtaa myöten juoksee Orja-järveen ja siitä _Mackenzie_-virtaa myöten Jäämereen. Chippevay-vuorista tulee _Saskatshawa_-virta Vinipeg-järveen, josta _Nelson_-virta menee Hudsonin lahteen. Nelson-virrasta vähän pohjoiseen juoksee samaan lahteen _Missinippi_ eli _Churchil_ (lue _Tjörtjil_). Viidestä suuresta järvestä juoksee _Lorentso_-virta Lorentso- lahteen. Erie ja Ontario järvien välillä on maailman kuuluisin puote _Niagara_. Pohjois-amerikan suurin virta Missisippi, joka alkaa _Maaharjan_ etelä-puolelta, saapi oikealta kädeltä Sierraverde-vuorista tulevan _Missuri_-haaran, ja sittemmin vasemmalta puolelta _Ohio_ (lue _Oheijo_), ja taas oikealta kädeltä _Arkansas_- ja _Puna_-virran, ja loppuu viimen Meksikon lahteen. Yhteen lahteen juoksee myöskin _Rio-del-norte_ Sierraverde-vuorista. Pohjois-amerikan länsi-rannalla ovat _Kolumbia_ eli _Oregan_ ja _Kolorado_ merkillisimmät.

Etelä-amerikassa: Luode-kulmalla menevät _Magdalena_- ja _Cauca_-virrat suutasuksin Karaibia-mereen. Atlantin mereen juoksee _Orinoko_ ruoho-niittyjen keskitse. Maapiirin suurin virta _Amatson_ eli _Marannon_ (lue _Maranjon_), alkaa liki länteistä rantaa _Lauricocha_ (lue _Laurikotsha_) järvestä, saapi oikealta kädeltä _Ukajale, Madeira_ ja _Topajos_ paitsi muita pienempiä ja vasemmalta puolelta _Rio-Negro_. Marannonin suuhun tulee myös etelästä _Tokantin_. Vähän etelämpänä juoksee _San Francesco_. Vielä etelämpänä on _La Plata_. Emä-virta on _Parana_, joka oikealta puolella saapi lisä-virran _Paraguay_, ja vasemmalta _Uraguay_, jonka jälkeen virta saapi nimen La Plata.

Uuden Hollannin virrat ovat pienempiä, kun muiden maa-osien, ja pääliseksi vielä vähän tunnettuja.

Ihminen.

Ihmiskunnan alku oli kyllä yhdestä ainoasta parikunnasta; mutta erinäiset ilmalaadut, moninaiset elatuskeinot ja muut semmoiset syyt ovat ajanpitkään jakaneet sen moniin eri-lajeihin, jotka erottaiksen toisistaan ruumiin rakennuksessa, ihon karvassa, mielen laadussa, kielessä ja tavoissa.

Näitä ihmislajia luetaan tavallisesti viideksi: 1. _Kaukaasialaiset_, jotka ovat valkea-ihosia ja kookkaita. Tätä lajia ovat enin osa Lounas-aasian asukkaita, asujamet Afrikan pohjois-rannalla ja suurin osa Euroopalaisia. 2. _Mongolilaiset_, jotka ovat vehnän karvasia ja ruumiikkaita. Tätä lajia ovat Koillis-aasian asukkaat ja kaikki kylmän ilma-alan ihmiset. 3. _Malayilaiset_, joita tavataan Malakka-niemellä ja Australian saaristoissa, ovat iholtaan tumman ruskeita. 4. _Neekeriläiset_, jotka ovat aivan musta-ihosia ihmisiä Afrikan maa-osassa. 5. Amerikalaisia, jotka iholtaan ovat vasken-karvasia ja varreltaan kehnoja. Tätä kantaa ovat Amerikan alku-asukkaat.

_Kansaksi_ sanotaan ihmisiä, joiden yhtäheimoisuus näkyy kielen ja tapain yhtäläisyydessä. Kansoja ovat esimerkiksi Suomalaiset, Venäläiset ja Ruotsalaiset, asukoot vaikka missä valtakunnassa.

Elatuskeinojen suhteen erottaiksen ihmiset kolmeen osaan: 1. _Kesyttömät_ eli _Villikansat_, jotka elelevät, jokainen erikseen, metsästämisellä, kalastamisella taikka metsän hedelmillä, ja vhdistyvät ainoasti vihollisia vasten. 2. _Karjankaitsiat_ eli _Paimenkansat_, joilla ei ole pysyväistä asunsijaa, vaan muuttavat majoineen ja karjalaumoineen paikasta paikkaan, etsistellen parempia laitumia. 3. _Sivistyneet_ kansat, jotka viljelevät maata, käyvät kauppaa, tekevät askareita, harjottavat tiedollisuutta valtakunnissa.

_Valtakunnaksi_ sanotaan pienempää taikka suurempaa ihmisten yhteyttä, joilla on yhtäläiset lait ja omantakeinen hallitus. Mutta hallitusmuoto on monenlainen. Yksivallaksi sanotaan semmoista valtakuntaa, jossa yksi on hallituksen pää-miehenä. Tämmöisiä päämiehiä nimitetään millon Keisariksi, millon Kuninkaaksi, Ruhtinaksi, Herttuaksi ja Paaviksi j.n.e. Mutta yksivallat saattavat hallituksen suhteen olla joko _rajattomia_ taikka _rajotettuja_. Edellisissä on päällikön tahto valtakunnan lakina, jollon häntä myös sanotaan _Itsevaltaiseksi_; jälkimäisissä taas on päällikön tahto rajotettu perustuslaeilla, jotka määräävät kansan ja hallitsian välin. Kansan edusmiehet kokoontuvat tämmöisessä valtakunnassa päällikön kanssa lakia laatimaan, ja heillä on myös valta tutkia hallituksen tilin tekoa. _Tasavallaksi_ sanotaan taas semmoista valtakuntaa, jossa kansalla on ylimmäinen valta, vaan jossa hallitus on annettu yhdelle eli useammalle määrä-ajaksi valitulle _Esimiehelle_, joka on velvoitettu vuotuiseen tilin tekoon. Niin ovat esimerkiksi Euroopassa: Venäjän ja Turkin valtakunnat rajattomia yksivaltoja; England, Suomi ja Ruotsi rajotettuja yksivaltoja; Shveitsi ja muutamia muita pienempiä valtakuntia ovat tasavaltoja.

Uskonnon suhteen sanotaan ihmisiä _pakanoiksi_, jos heillä on epäjumaloita, se on jos palvelevat kuvia, eläimiä taikka luonnon voimia. Mutta yhtä ja totista Jumalaa palvelevaiset ihmiset ovat joko _Israelilaisia, Kristityitä_ taikka _Mahomettiläisiä_.

Näistä on Israelilaisien uskonto vanhin. Sen uskon opin ilmoitti Jumala, _Mooseksen_ kautta, Israelin kansalle, jonka tähden sitä myös sanotaan _Mooseksen_ uskonnoksi. Se perustaikse pyhän raamatun ensimäiseen osaan eli _Vanhaan Testamenttiin_, joka myöskin on alkuperäisesti kirjoitettu Hebrean kielellä.

Tästä sai Ristin taikka Kristin uskonto alkunsa Wapahtajamme, Jesuksen Kristuksen, säätämällä. Se perustaikse sekä Vanhaan että paraiten _Uuteen Testamenttiin_, ja on yksi ja yleinen uskonto; vaikka se, aikojen kuluessa, on jakaunut moneen eri kirkko- (eli tunnustus-) kuntaan. Maailman suurimmat piispat, Roomin _paavi_ ja Konstantinopolin _patriarkka_, riitaantuivat keskenään, jota riitaa hierottiin pari sataa vuotta siksi, kun molemmat, vuonna 1054, tykkänään erosivat toisistaan. Niin syntyi _Greekan katoliikiläinen_ ja _Roomin katoliikiläinen_ uskokunta. Greekan katoliikin uskontoa tunnustavat Greekalaiset ja Venäläiset. Roomin katoliikin, eli kuin tavallisesti sanotaan paavin uskontoa, koska se pitää paavia Kristuksen siallisena maalla, tunnusti muinoin koko Länsi-euroopa. Mutta, viidennentoista sataluvun alussa, erosi siitä _evankeliumillinen Luteruksen puhdistama uskonto_ ja samoten _evankeliumillinen Kalviinin puhdistama uskonto._

Mahometin uskonnon perusti Arabialainen kauppias nimeltä _Mahometi_, noin 622 vuotta jälkeen Kristuksen syntymää. Tämä Kristuksen, Mooseksen ja pakanoidenkin opetuksesta yhteen sovitettu uskonto perustaikse _Koran_-nimiseen, Arabian kielellä kirjoitettuun, kirjaan, joka on heidän raamattunansa.

Suomen maa.

I. Maa.

1. Nimi ja ala. Euroopan pohjoisimmalla puolella, 60 ja 70 tasapiirin ja 38 ja 50 puolipäivä-piirin välillä on _Suomi_ eli _Suomen maa_. Meren vesi on kahden puolen maata nimittäin: _Pohjanlahti_ lännessä ja _Suomenlahti_ etelässä. Tästä niemen tapaisesta muodostaan sanotaan sitä myös _Suomen niemeksi_. Muukalaiset ovat antaneet sille nimen _Finland_ (vanhan aikuisesta islannilaisesta sanasta _Fen_, suomeksi suo. _Fen-land_), merkitsevä yhtä, kuin oma antama nimiki _Suomiehen maa_, josta sitten lienee saatuna Suomen maa.

2. _Rajat_. Suomen rajaan koskevat, paitsi jo mainitut Pohjan ja Suomen lahdet: itä-puolella _Venäjän_ valtakunta, pohjois-kulmalla _Norja_ ja länsi-suunnalla _Ruotsi_.

Venäjän rajana on ensin _Raja-joki_, jonka lähteiltä raja seuraa pienempien ojien varsia _Aalto-järven_ eli _Laadogan_ rannalle. Tämän järven halki kulettua _Viina-joen_ suulle, jossa parin syltä veden pinnasta kohotaiva _Variskivi_ on raja-pyykkinä, lähtee raja juoksemaan monessa mutkassa pohjoiseen _Kolmikunnan raja-kivelle_, jossa Wiipurin ja Kuopion läänit Suomen puolella ja Aunuksen kuvernementti Venäjän puolella kohtaavat toinen toisensa. Siitä se käännäikse luoteesen ja juoksee suoraan _Jonkerin kivellen_; tästä taas pohjoiseen _Maanselän harjua_ myöten _Kaarto-järvelle_. Mutta Maanselkä mutkistaikse luoteesen ja raja kulkee yhä pohjoiseen tunturi tunturilta _Enarin-järven_ itä-rannatse _Teno-joelle_ asti.

Norjan Lappia vasten kulkee raja ensin lounaasen pitkin Teno-joen vartta aina _Lapin tuntureille_, josta käännäikse Lapin tunturia myöten kulkemaan luoteesen siksi, kuin se pääsee pienen _Jedekin-järven_ rannalle.

Tästä kääntyy raja etelään juoksemaan Ruotsin rajaa vasten: ensin _Könkämä_- ja _Muonio-joen_, sitten _Tornio-virran_ vartta myöten, aina sen suulle asti, Pohjan lahden pohjimmaiseen pohjaan.

3. _Mantereen muoto_. Tuli ja vesi ovat ne kaksi ankaraa luonnon voimaa, jotka ovat antaneet Suomenkin mantereelle nykyisen muotonsa. Alimaiset kovat kivet ovat tulen synnyttämiä; mutta päällimäiset pehmeemmät kalkki- ja liitu-kerrat ovat taas veden valamia. Siitä nähden, että maanharjut ja vesi-urat etenkin ylämaassa, kulkevat rinnatusten, enimmäksen koillisesta lounaaseen, ja siitä, että vuorien ja mäkien koillis-kulma on jyrkkä ja tasainen, ikäänkuin veden silittämä, mutta toisahalta taas hyvin luisu, ovat luonnon tutkiat päättäneet, ankaran meri-virran ennen vanhaan kulkeneen halki maan koillisesta lounaaseen, eli toisin sanoin: Suomen maa on ennen vanhaan ollunna meren pohjana, ja vähitellen kohotainna veden pinnasta. Tätä todistaa sekin, että Suomen manner vielä nytkin kohotaikse korkiammalle meren pintaa. Niin on esimerkiksi muinaiset hyvät laivavalkamat nyt niin mataloineet, ettei niihin enään pääsekään. Missä vanhat miehet nuoruudessaan soutivat veneillä, käyvät heidän poikansa kuivin jaloin. Oppineiden luvun jälkeen kohoaa Suomen ranta Torniosta Waasaan asti 4 ½ jalkaa sadassa vuodessa. Mutta etelässä Suomen lahden ranta ainoasti 2 jalkaa vuosisadassa.

Suomen manner on yleesen epätasaista maata: se on täynnä mäkiä, metsiä, jokia ja järviä, jotka viimeksi mainitut peittävät paremmin, kuin kahdeksanneksen koko mantereesta. Suomen vuorissa on, kuin pohjan mailla yleesen, harmaa ja ruskea kivi valtaava. Mutta harmaa ja ruskea kivi ei olekaan yhtä ainoata kivi-lajia, vaan siinä on sekasin kolmea eri kivettä. Näitä kiveitä sanotaan _paasiksi_, ruotsiksi _fältspat_, jos murtaissa lohkeavat sileä-pintaisiksi ja ovat näöltään valkeita, harmaita tahi punertavia; mutta _ukon-piiksi_ eli _ukon-kiveksi_, ruotsiksi _quartz_, jos murtuvat epätasaisiin muruihin eli rakeisiin. Ukon-pii on, kuin edellinenki, valkea tai harmaa. Mutta näiden seassa löytyy muita vielä pienempiä muruja, jotka, kynnellä eli veitsen kärellä painaessa, helposti murenevat hienoiksi levyiksi, ja ovat näöltään mustempia kuin edelliset. Niitä sanotaan _katin-kullaksi_, ruotsiksi _glimmer_.

Maan laaduista ovat tavallisimmat savi, hiekka ja hiekka-multa, suon-muta, rusko-multa ja sora. Näistä on savi, hiekka-multa, suon-muta, ja rusko-multa soveljaita viljellä; mutta hiekka ja kivisekainen sora saadaan vaivoin kunnon viljaa kantamaan.

4. _Maan harjuja_. Halki maan pohjoisesta etelään kulkee muutama monimutkainen, millon leveämpi millon kapeampi, paikoin vuorinen, hiekkanen ja sorainen, paikoin taas mutainen, soinen ja metsänen maanharju, nimeltä _Maa-selkä_. Se erkanee Ruijan tunturista Norjan maalta ja kulkee kaakkoiseen ensin Suomen rajana Norjaa vasten ja sitten Suomen rajain sisällä _Peltovuoma_-tunturille. Siitä itään päin muuttuu vuori yläiseksi tasamaaksi, vaan kohotaikse kohta taas harjanneeksi ja kulkee nimellä _Suola-selkä_ itään aina _Talkkuna-oivi_ kukkulalle, Venäjän rajalle. Talkkuna-oivilta menee Maanselkä etelään Suomen piirin sisällä siksi, kuin se uudestaan tapaa Venäjän rajan _Kuusamon_ 8 sadan jalan korkeilla kankailla. Kuusamossa jakaikse vuori kahteen haaraan, joista toinen nimellä _Kainuun selänne_, kulkee lounaaseen Oulu-järven rannoille; Mutta toinen Venäjän rajaa myöten etelään Jonkerikivelle asti. Mutta nyt se muuttaa monimutkaisen juoksunsa ensin länteen ja sitten lounaaseen, erottain, _Suomen selänteen_ nimellisenä, Pohjanmaan, Karjalasta, Savosta, Hämeestä ja Satakunnasta, ja loppuu _Pohjan_ ja _Hämeen_ 5 ja 6 sadan jalan korkuisilla kankailla Ikalisten ja Hämeenkyrön pitäjissä. Mutta ilmestyy jälleen Satakunnan vesien etelä-puolella, ja kulkee, _Salpaus-selänteen_ nimisenä, kaakkoiseen ja sitten itään Päijänteen ja Saimaan vesien etelä-rannatse. Tämä pohjan perillä tuhatta jalkaa korkea, vaan Kuusamosta Oulu-järven tienoille 8 sataa, ja sen ala-puolla 6 ja 7 sataa, mutta sitten 5 ja 4 sataa jalkaa korkea vuoriharju eroittaa Suomen alaiset ranta-maat ylä-maista, joilla järvenkin vesi on 2 ja 3 sataa jalkaa korkeampi, kuin meren pinta.

Suomen selänteestä erkanee etelään, paitsi monta pienempätä, seuraavaiset kolme suurempaa sivu-haaraa, nimittäin: _Karjalan selänne_, joka eroittaen Savon ja Karjalan vedet toisistansa, kulkee Nurmeksen, Juuvan ja Kaavin pitäjien kautta etelään Orivirralle, ja sen etelä-puolla Kerimäelle. Toinen eli _Savon selänne_, joka Iisalmen pitäjästä kulkee Pielaveden, Kuopion, Pieksämäen, Mikkelin, Savitaipaleen ja Lemin pitäjien läpi Lappeenrannan tienoille, jossa se yhtyy Salpaus-selänteesen. Se eroittaa Savon vedet Hämeen vesistä, ja nimitetään sentähden _Veden jakajaksi_. Kolmas sivuhaara on _Hämeen selänne_, joka alkaen Soinin kappelista kulkee ensin pitkin Satakunnan ja Hämeen välillä olevaa rajaa, ja sitten Hämeen lävitse Uudenmaan rajalle, jossa se niinikään yhtyy Salpaus-selänteesen.

Yksinäisistä vuoren kukkuloista ovat vielä mainittavat _Aavasaksa_, Tornion virran varrella, jolle kukkulalle muukalaiset matkustavat kesällä sydänyön aurinkoa ihailemaan. _Pelt-oivi_ Suomen korkein kukkula, Teno-joen ja Enari-järven vaiheilla, on arviolta 2,200 jalkaa korkea. _Ounas-tunturi_ 1,124 jalkaa ja _Jeris-tuntari_ 1,200 jalkaa korkea.

Summatoin joukko kivi-karia, luotoja ja saaria löytyy Suomen etelä-rannoilla. Näitä sanotaan saaristoiksi, joista on kuuluisin _Ahven-maa_ eli _Oolannin-saaristo_, Pohjan lahden suussa. Muuten on Pohjan lahdessa saaristoa ainoasti harvassa siellä ja täällä, paitsi kuitenkin sen kapeimmalla paikalla, jota sanotaan _Merenkurkuksi_ ja ruotsiksi _Qvarken_.

5. _Vesistöt_. Vettä on Suomen maassa erinomattain paljon, sillä melkeen kahdeksas osa Suomen aluuta on veden vallassa. Suomen emävuoren ja sen haarojen suhteen jakauntuu Suomen vedet viiteen eri vesikuntaan, joista yksi laskeiksen Jäämereen, kaksi Pohjan lahteen, yksi Suomen lahteen ja yksi Aaltojärveen.

_Pohjois-Lapin vesikunta_, Lapintunturien pohjois-puolella. Suurin järvi tässä vesikunnassa on _Inari-järvi_, johon tulee _Ivalo-joki_ etelästä ja _Vasko-joki_ lounaasta, joka vesi sitten Inari-järvestä laskeiksen _Paats-joen_ kautta Suomen rajan yli _Varanko-lahteen_ Jäämereen. Suurin joki on _Teno-joki_, joka, saatuansa oikealta puolelta _Tseskem-joen_, juoksee Norjan rannalla olevaan _Teno-lahteen_.

_Pohjan-maan vesikunta_, jonka vedet tulevat sekä Lapin-tunturista että Maanselältä. Merkillisimmät virrat ja järvet ovat: _Tornio-joki_ ja sen itäinen lisä-joki _Muonio_, joka oikeistaan onkin emävirta. _Kemi-joki_, joka alkaa liki Venäjän rajaa siitä jossa Maanselkä keännäikse etelään; saapi oikealta puolelta yhdistetyn _Luiro_- ja _Kittisen-joen_, kulkee sitten _Kemi- järven_ halki ja saapi vielä oikealta puolelta Ounas-tunturilta juoksevan _Ounas-joen_ lisäjoeksi. — _Ii-joki_ yhtänimisestä järvestä Kuusamon kankailta. — Virtava _Oulun-joki_ lähtee _Niska-kosken_ kautta _Oulu-järvestä_, johon suuria lisävesiä tulee koillisesta _Kiehimä-jokea_ myöten, ja idästä _Ämmä-kosken_ kautta. — _Siika-joki_ tulee _Iso-Lamu_-järvestä. — _Pyhä-joki_ yhtä nimisestä järvestä. — _Kaksihaaranen Kala-joki_. — _Ähtävä_ (ruotsiksi _Esse_), _Lappa-järvestä_. — _Lapuan-joki Kuortaneen-järvestä_, ja viimein _Kyrön-joki_, joka alkaa _Laukas-vuorelta_ Pohjankankaalta, nimitetään alkujuoksullaan _Kauha-joeksi_, keski matkallaan _Ilma-joeksi_, ja suu puolellaan vasta _Kyrön-joeksi_.

_Satakunnan vesikunta_. Pieni _Pyhä-järvi_, Tampereen kaupungin etelä-puolella on tämän vesikunnan sydänjärvi, johon lisävesiä tulee sekä pohjoisesta että etelästä. Pohjoisesta tulee _Etsäri, Toivesi, Keurus-vesi_ ja _Näsi-järvi_, joka Tammer-kosken kautta heittäiksen Pyhäjärveen. Etelästä tulee siihen taas: _Längelmä_- ja _Pelkäne-vesi, Roine, Mallas-vesi_ ja _Vanaja-vesi_. Nämä kaikki vedet juoksevat Pyhäjärvestä Nokia-kosken kautta _Kulo-veteen_, johonka myös _Kyrös-järvi_ tulee pohjoisesta, ja viimein _Kokemäen-jokea_ myöten Pohjan lahteen.

_Hämeen vesikunta_. Tämän vesikunnan emäjärvi on 18 peninkulmaa pitkä _Päijänne_, johon pohjoisesta tulee _Kivi-järvi, Kolima ja Keitele_; koillisesta _Piela-vesi, Nilakka-vesi, Iis-vesi_ ja _Konne-vesi_. Kaikki nämä vedet yhtyvät _Leppä-veteen_ ja menevät siitä _Haapa-kosken_ kautta Päijänteesen. Tästä tulee niinikään Päijänteesen _Taino-kosken_ kautta _Kyy-vesi_ ja _Puola-vesi_ ja etelästä _Vesi-järvi_. Päijänteestä juoksee vesi _Kalkin-kosken_ kautta _Ruotsin-veteen_, joka _Jyrängön-virran_ kautta menee _Konne-veteen_. Tästä alkaa sitten _Kymin-virta_, joka välisten levenee järviksi, mutta hoikkenee kohta taas virraksi ja juoksee viimein viisihaaraisena Suomen lahteen, tehden kulullansa monta puotetta niinkuin: _Jyränkö, Keltin-koski, Anjala_ ja _Korkea-koski_.

_Savon ja Karjalan vesikunta_. Emävesi tässä vesikunnassa on suuri Saimaa. Tähän emäveteen tulee suuria lisävesiä sekä Savosta että Karjalasta. Savosta tulee _Kallavesi_, johon pohjoisesta lankee _Onkivesi_, koillisesta _Syväri_ ja _Vuotjärvi_ ja idästä _Suojärvi_ ja _Suvasvesi_. Karjalasta taas tulee _Pielinen, Höytiäinen, Viini-järvi_ ja _Ori-vesi_. Kaikki edellä mainitut sekä Savon että Karjalan vedet yhtyvät _Hauki-veteen_. Haukivesi menee sitten _Pihlaja-veteen_, joka _Puumala-salmen_ kautta yhtyy Saimaasen. Saimaasta lähtee _Vuoksen_-virta, joka Aalto-järveen mennessänsä tekee monta puotetta, joista _Imatran_-koski on kovin.

6. _Ilman-laatu_. Näin pohjoisessa kuin Suomi on, ei ilma taida olla muuta kuin kylmää. Kuitenkaan ei ole missään muualla, paitsi Ruotsin ja Norjan maalla, saman tasapiirin alla, yhtä mieto ilma, kuin Suomessa. Talvi on pitkä ja kova, kesä lyhyt ja kuuma. Syksyä ja kevättä ainoasti muutamia viikkoja. Ja kuta korkeammallen pohjoiseen noustaan, sitä lyhyemmät ovat syksyt ja keväät. Kuitenkin ollaan viime vuosina havaittuna joitakuita muutoksia tässä asiassa. Talvet ovat tulleet myöhemmin ja olleet miedommat, kuin ennen vanhaan. Keväät ja syksyt pitemmät ja kesät vähemmin kuumat. Ilma on siis yleesen tasaunut, joka arvattavasti tulee siitä, että maata on enemmin viljelty, soita perattu, ja metsiä raivattu. Yöhallat turmelevat vielä nytkin monin paikoin viljoja; mutta harvenevat sitä myöten kuin soita ja korpia raivataan ja maata viljellään. — Muuten on suuri eroitus ilman välillä etelässä ja pohjoisessa. Sillä perimäisessä pohjoisessa ei ilmakaan voi olla yhtäläinen, kuin etelässä, jossa yön ja päivän vaihe on joka vuorokausi. — Eroitus on myöskin tehtävä ylämaiden ja rantamaiden välillä. Meren vesi, joka on huonompi lämpimen johdattaja, kuin mannermaa, pysyy syksyllä kauemmin lämpimänä kuin manner, ja hidastuttaa talven tulon rantamailla; mutta kerran taas kylmettyänsä pysyy se kauemmin kylmänä. Sentähden pääsee ruohot taas keväällä aikasemmin maahan ylämaissa, kuin rantamaissa. — Kuta korkeammalle pohjoiseen tulemme, sitä pikemmin joutavat kasvut ja viljat. Torniossa, jossa päivää on neljä tuntia pitemmältä, kun etelä-suomessa, tekee ohra tähkäpäitä viidennellä viikolla ja valmistuu yhdeksännellä ja kymmenellä, sitä vastoin kuin se etelässä vaatii 14 ja 16 viikkoa kypsyäksensä. — Talvea kestää pohjoisessa 7 ja 8 kuukautta, etelässä 5 ja 6 kuukautta. — Ilma on yleeseen puhdas ja raitis. Välistä ilmaantuneet surmaavaiset kulkutaudit ovat enimmiten tulleet katovuosina nautituista sopimattomista elon-aineista. Kolera-ruttokaan ei ole tehnyt Suomessa niin suurta rasitusta, kuin muilla mailla, eikä päässyt leviämäänkään rantamaista ylemmälle. Tavallisimmat taudit ovat pistokset, kuumetaudit, kolotus ja luuvalo, jotka tulevat ilman kylmyydestä, tahikka paremmin sanoakseni huonoista vaatteista ja asuinsioista ja liiasta suolan syömisestä.

II. Asukkaat.

1. _Kansakuntia: Lappalaisia_ sanotaan Suomen vanhimmiksi asukkaiksi, jotka Suomalaisien maahan muuttaissa olivat ottaneet pakonsa perimäiseen pohjoiseen. Jos tällä puheella on perää, niin se on niin ymmärrettävä, että kala-lappalaisia on ennen asunut järvien rannoilla ja jokien varsilla; mutta peura-lappalaisia el Suomesse ole ollutkaan, sillä peura kuolisi täällä nälkään, kun ei ole kylliksi peuran jäkälää, jolla tämä eläin paraittain elättää henkensä. Heitä ei nyt enään ole kuin 1000 henkeä Suomen piirin sisällä. Suomalaiset ovat ottaneet melkein koko maan haltuunsa. Mutta maassamme löytyy myös _Ruotsalaisia asukkaita_. Näihin joukkoon on luettava melkein koko vallassäätymme. Ruotsalaisia talonpojan säädystä asuu Suomen lahden rannoilla, Kymivirrasta alkaen aina Turun tienoillen. Koko Ahvenanmaa ja Turun saaristo on myos heidän hallussa. Niinikään puhutaan ruotsia Pohjan lahden rannoilla, Satakunnasta Kokkolan kaupunkiin asti. Samoin kun nämä Ruotsin vallan aikana tulivat maahamme, niin on, nyt Venäjän hallituksen alla, heitäkin muuttanut Suomeen. _Venäläiset_ ovat enimmiten kauppioita kaupungeissaimme. Venäläisiä maanviljeliöitä tavataan ainoastaan _Pyhäristin_ pitäjässä Wiipurin läänissä; mutta heidän uskolaisia eli Greekan uskon tunnustajoita, on Suomalaisestaki suvusta pitkin Venäjän rajaa. _Mustalaisia_ tavataan siellä ja täällä sydänmaan kylissä. _Saksalaisia_ on vähän Wiipurissa ja Helsingissä. Ja joku _Juutalainenki_ suurimmissa kaupungeissa.

Vuonna 1855 nousi Suomen asukkaiden mnäärä 1,688,705 hengen paikoille, joita 818,867 oli miespuolta ja 859,838 naispuolta. Kansakunnittain jaettuna on Suomalaisia 1,502,515 henkeä, Ruotsalaisia 125,000. Venäläisiä 7000. Lappalaisia 1000. Mustalaisia arviolta 1000 ja Saksalaisia 400. Viimeisinä aikoina on vuosittain syntynä noin 50 ja 60 tuhatta henkeä; kuolluna on ainoastaan 30 ja 40 tuhatta, jonkatähden väkiä on lisääntynä 18 ja 20 tuhatta yhteen vuoteen.

2. _Säätyjä._ Suomen asukkaat ovat jaettuna neljään eri säätyyn, jotka ovat: _aateli_-sääty, _papin_ sääty, _porvarin_ sääty ja _talonpojan_ sääty. Aatelin äsenet, jotka ovat ruhtinoita, kreivejä, vapaa-herroja eli paroneja ja aatelis-miehiä, ovat vapautetut henki-rahan maksusta, saavat hallita vapaita tiloja, joista ruunullen ei makseta veroa. Papis-sääty on samoin vapautettu henki-rahoista ja saavat hallita puustellia ilman verotta. _Porvari-säädyllä_ on yksinänsä lupa pitää julkinaista kauppaa, tehdä käsitöitä kaupungeissa, muiden työmiesten ja kauppioiden siitä estämättä. Talonpojat ovat ruunun tilalaisia, jotka viljelevät ruunun maata, vero-tilalaisia, jotka viljelevät omaa ostamaa maata, josta he maksavat veron ruunullen, ja vapaa-tilalaisia, jotka viljelevät alkujansa aatelistolle kuuluneita maita.

3. _Elatuskeinoja._ Ikivanhoista ajoista asti ovat Suomalaiset olleet ahkeroita maanviljeliöitä ja maanviljelystä on Suomessa jo satoja vuosia pidetty parhaana sekä elatus-keinona että rahanki saaliina. Suomalaisien suurimmaksi ansioksi on se ehkä luettava, että ovat levittäneet maanviljelyksen perimäiseen pohjoiseen. Sillä ei missäkään muualla, paitsi Norjassa, eikä sielläkään muualla, kun Suomen kylissä, viljellä maata yhtä ylhäällä pohjoisessa, kun meidän maassa, nimittäin: Enontekissä, Muonio- joen varrella, 68 tasapiirin alla, ja Kyrön kylissä, Ivalo-joen ranteilla, Inari-järven etelä-rannoille asti, lähellä 69 tasapiiriä. Mutta kun maa oli laiha ja kivinen, josta töin tuskin saatiin kunnon peltoa, niin ovat Suomalaiset jo ikivanhoista ajoista viljelleet maata omalla tavallansa, nimittäin sillä lailla, että metsä kaadetaan kaskeksi, kaski poltetaan ja siihen kylvetään ohraa tahi ruista, ja sitten kauraa ja tattaria. Pari tahi kolme viljaa kun maasta- on niin otettu jätetään se karjan laitumeksi. Kun tälläinen kasken hakkuu ja poltto raiskaa metsää, jota tarvitaan muihinkin tarpeisiin, niin on hallitus koetellut estää paloviljellystä, minkä on taitanut. Huhtaa ei siis enään hakata paljon muualla, kuin Itä-suomessa eli Savossa, Karjalassa ja Kainuun maalla. Toinen ja etusampi keino viljellä maata on suon perkuu; sillä se antaa eloa, muuttaa hallaperäset suot niituiksi ja tekee ilman raittiimmaksi. Sentähden auttaa hallitus tämänlaista maaviljelystä monin tavoin. Pellon viljelys on kuitenkin nykyjään paras ja tavallisin. Tavallisimmat viljat ovat ruis, ohra ja kaura. Vehnää viljellään ainoasti Etelä-suomessa, ja tattaria kaakkos- puolella. Ruista viljellään kaikkien enin, sen jälkeen ohraa ja sitten kauraa. Keski-suomessa ei vehnä enään tahdo loistaa, Pohjos-savossa loppuu kaura ja ruis Kainuun maalla, mutta ohraa viljellään vielä Lapissakin. Vanhuudestaan ovat Suomalaiset viljelleet nauriita, jotka kasvavat kaikin paikoin, mutta tällä vuosisadalla ovat potaatit Etelä- ja Länsi-suomessa vähentäneet nauriin viljelyksen. Herneitä ja papuja viljellään myös enimmiten etelässä, eivätkä menesty enään pohjois-puolella Oulua. Pellava, joka on parasta Hämeessä, muuttuu pohjois-puolella Waasaa karkeaksi, mutta hamppua kasvaa ylempänäkin pohjoisessa.

Karjan korjuu on maanviljellyksen rinnalla myös paraita elatus-keinoja, etenkin Karjalassa, jossa on vähän peltoa, mutta paljon vuoria eli vasta viljeltyjä ahoja, jotka ovat hyviä karjan laitumia. Hevoset ovat hyviä, vaikka pieniä. Savon ja Karjalan hevosia sanotaan paraiksi. Niitä myödään paljon Venäjälle.

Metsästäminen oli ennen aikaan oivallinen elatuskeino; mutta on nyt, metsien hävitettyä, vaivaa tuskin maksava askaroiminen. Kuitenkin pyydetään vielä nytkin kettuja sangoilla, jäniksiä langoilla, karhuja ja susia kaadetaan keihäillä, oravia, kärppiä, ahmoja, ilveksiä, saukkoja ja majavia, joiden nahkoja myödään Venäjälle, mutta tuodaan sieltä Suomeen takasi turkkina. Samoin ammutaan ja pyydetään paljon lintuja, joita niinikään viedään Venäjälle. Rantamaissa ammutaan myös hylkeitä.

Rautaa saadaan sekä Uuden maan ja Perisuomen vuorista, että Savon ja Karjalan järvistä. Vaskea valmistetaan _Orijärven_ kaivannossa Kiiskon pitäjässä Uudella maalla, josta saadaan noin 300 leiviskää vuosittain ja _Pitkärannassa_ Impilahden pitäjässä Aaltojärven rannalla. Vuonna 1850 saatiin 1,171 puutaa. Kultaa ja hopeata on siellä ja täällä löydetty; mutta ei missään niin, että olisi palkinnut tekovaivaa.

Jos on vähä kultaa ja hopeata, niin on sitä enemmän kiveä, jotka ovat soveljaita komeisiin rakennuksiin. _Pyterlahden murroksesta_, meren raunalla Wirolahden pitäjässä Wiipurin ja Haminan välillä, särjetään ja viedään summattoman paljon kiviä Pietariin ja Retusaaren linnaan. Pyterlahdesta on se Keisar-Aleksanderin muistopylväski, joka seisoo Aleksanderin torilla Pietarissa talvilinnan edessä, niin myös Iisakin kirkon patsaat eli pilarit ja vieläpä Keisari Napoleonin muistopatsas Pariisissaki. Pienemmistä murroksista Wiipurin, Wirolahden ja Wehkalahden pitajistä ovat Neva-joen ja kaivantojen rannekivet. Vanhan Wiipurin puistosta ovat patsaat Kasanin kirkkoon otettuna. Säkkijärvellä ja Wirolahdessa särkevät myös yksityisetki miehet kiviä ja myövät Pietariin ja Retusaareen. Ruskeat perustuskivet, jotka kannattavat Iisakin kirkkoa, ovat tuotu Impilahdelta. Sortavalasta on saatu sinertävää marmorikiveä marmorihovin rakennuksiin. _Marmorikiveä_ löytyy paljon Sortavalassa ja Ruskialassa, josta sitä viedään Iisakin kirkon rakennukseen. _Kalkkia_ melkein joka paikassa. Astioiksi kelpaavaa _savea_ monin paikoin.

Metsän hoito on Suomessa vielä huonolla jalalla, sillä, metsiä on tähän asti raiskattu, huolimatta siitä, että metsät hoidettuna tuottavat asukkaille hyvän rahan tulon. Suomen metsissä valtaava puu on petäjä, kuusi ja koivu. Kuusia kasvaa Inarijärven rannoilla 68 tasapiirin alla. Siitä pohjoiseen kasvaa vielä mäntyjä, jotka Utsjoella ovat huonoja, miehen korkuisia. 70 tasapiirin kohdalla on ainoasti vaivais-koivuja. Notkoissa ja joen ranteilla kasvaa vielä paju-pensaita, leppiä, tuomia ja haapoja. Kataja kasvaa sekä alangoilla että vuorilla. Leppä, haapa, pihlaja, tuomi, raita ja paju kasvaa samoin jokapaikassa, mutta ei missään niin, että tekisivät metsiä. Puista, joita ei kasva jokapaikassa, ovat: härkäpuu, orastuomi, pajatin, orjantappura, kuusain, höysipuu, siestain eli musta viinamarja, taikinainen, pähkinäpuu, omenapuu, tammi, vaahteri, niinipuu eli lehmus, saarni, jalava. _Tammi_ kasvaa Peri-suomessa aina Porin tienoille, ja siellä täällä pitkin Suomen lahden rantoja _Lehmus_ eli _Niinipuu_ kasvaa vielä Kuopion tienoilla Savossa ja Ilmajoella Kainuun maalla. _Vaahteria_ sanotaan kasvavan eteläisessä Satakunnassa, Hämeessä, Savon linnassa ja Walamon saaressa Aaltojärvellä. _Jalava_ Sääksmäellä, Wanajassa, Hollolassa, kuin myös Walkjärvellä, Pyhäjärvellä, Sortavalassa ja Walamon saaressa. _Saarni_ ei muualla kuin Ahven-maalla. _Pähkinäpuu_ pitkin Suomen lahden rantaa. _Omenapuu_ kasvaa monin paikoin Etelä-suomen metsissä, vieläpä Hämeessä ja Savossa Vuonna 1788 istutettiin Ruunun kustannuksella Saksan kuusia Uuden kirkon pitäjään, ja ovat nyt jonkunlainen metsä.

_Kasviston_ ja _puiston_ viljelykselle tahtoo ilmoista olla este. Merkillisimmät kasvistot ovat tohtori Sahlbergin istuttama kasvisto Yläneen kappelissa Pöytyän pitäjässä, _Monrepos_ Wiipurissa ja _Yliopiston_ kasvisto Helsingissä.

Maanviljelystä ja muita talouteen kuuluvia askareita varten perustettiin vuonna 1797 Turkuun _Huoneen hallitus seura_. Vuonna 1836 perustettiin _Mustialaan_ Tammelan pitäjääsen _maaviljelys koulu_.

4. _Käsitöitä_ ja _keinotöitä_. Talontarpeita, työkaluja ja vaatteita askaroidaan kaikin paikoin Suomessa, paitsi Wiipurin läänissä, jossa tavallisimpiaki sekä kaluja että vaatteita ostetaan Venäjältä. Muistettava on kuitenkin Walkialan pitäjä, jossa lattian peitteitä valmistetaan kaupaksi, jotka välisten maksavat 45 Suomen markkaa kappale. Muutamissa Mikkelin läänin pitäjissä, niinkuin Mikkelissä, Kangasniemessä ja Korpilahden kappelissa kudotaan pellava- liina- ja villa-vaatetta, joita myödään Mikkelin talvi-markkinoilla. Uudella maalla, Peri-suomessa ja Kainuun maalla kudotaan puumuli- ja puolivilla-vaatetta, joita myödään sekä Suomessa että viedään Pietariin, Räveliin ja Riikaan. Rauman ja Uuden kaupungin tienoilla tehdään puu-astioita, joita viedään Tanskan pääkaupunkiin. Raumaan ympäristöllä kudotaan myös pitsiä, joita myödään Suomessa ja viedään Venäjälle 1,500 hopea ruplan edestä vuosittain. Pohjalaiset ovat yleensä sukkelia kirvesmiehiä ja nikkaria. Turun, Helsingin ja Wiipurin ja muiden kaupunkien laivaveistämillä tapaa enimmäksen pohjalaisia. Mutta Haminassa pidetään kymiläisiä yhtä taitavina laivantekiöinä kuin pohjalaisetkin.