Part 4

Yleiseen ovat käsi- ja keinotyöt huonolla kannalla, sillä ulkomailta tuodut teokset ovat sekä somempi tekoisia että huokeampia, kun oman maan käsityöt. Käsitöillisiä ammattia on noin 50 eri-lajia. Vuonna 1851 oli maalla 10,961 ja kaupungissa 7,324 käsityön tekiätä. Vaprikoita eli tehtaita oli kyllä vuonna 1851 148; mutta enin osa vasta alkavia, jotka eivät voi mihinkään määrään täyttää kotimaan tarvista. Paraimmat ovat _Tampereen puumuli-tehdas. Suotniemen Vajansi_- ja _posliini-tehdas_ Kaukolan kappelissa Räisälän pitäjässä, liki Käkisalmea. _Leistilän_ ja _Jäppilän lasi-tehtaat_ Uudella kirkolla Wiipurin läänissä. Verka-tehtaista on kaksi merkillistä nimittäin _Jokioisten_ vaprikka Tammelassa ja _Littoisten_ vaprikka Liedossa. _Havin kynttilä_-vaprikka Wiipurin pitäjässä. Sepän pajoista on _Fiskarin_ paja paras. Paperi-tehtaista on kaksi oivallista, toinen _Tampereella_ toinen _Tervakoskella_ Janakkalan pitäjässä. Monista lasi-tehtaista on Nuottajärven tehdas Turun maalla merkillisin. Ainoa sokeri-tehdas on _Tölön_ vaprikka lähellä Helsinkiä. Tupakka-tehtaista on _Rettigin_ tehdas Turussa paras. _Oldenburgin_ tikkutehtaasta Porissa laitetaan tulitikkuja kaiken maailman markkinoille.

Käsi- ja keino-työn tekiöitä varten on joka kaupungissa sunnuntaikoulu, ja paitsi niitä on Turussa, Helsingissä ja Waasassa teollisuuskoulu.

5. _Kauppa._ Suomesta viedään muille maille enimmäkseen metsän ja karjan antimia. Lautoja, malkoja, lankkuja, viedään muille maille etenkin Wiipurista ja Porista; pikiä, tervaa ja potaskaa Kainuun maalta etenkin Oulusta; ruoteita ja puu-astioita Raumaasta ja Uudesta kaupungista. Polttopuita viedään Suomen lahden ja Aaltojärven rannoilta Pietariin. Viime vuosina on myös ruvettu viemään ulkomaille kattopäreitä. Myös rakennetaan laivoja kaupaksi. Raavaita, lampaita, sikoja, raavaan-, lampaan- ja sian-lihaa, voita, juustoa ja talia, vuotia ja nahkoja viedään Itä-suomesta Venäjälle ja Länsi-suomesta Ruotsiin ja vähän muihinkin maihin. Kaloja ylettyy ulkomaille: silakoita eli hailia, lahnoja ja siikoja, muikkuja- ja muikun mätiä, muita mainitsematta. Muuten viedään ulkomaille myös hylkeen rasvaa, turkiksia, lintuja, palttinaa, puumuli-vaatetta, sukkia, vanttuita, peuran nahkasia kinttaita, ikkuna-lasia ja rautaa.

Muualta tuodaan: suoloja, rautaa, rauta- ja teräskaluja, vaskea ja muita metallia, kaloja erittäinki silliä, paineita eli väri-aineita, viinoja, puun hedelmiä, ryytiä, tupakkata, kahvea, teelehtiä, sokuria, silkkiä, puumulia, puumuli-, pellava- ja villa-vaatetta, lasia ja posliinia, apteeki tavaroita, paperia m. m. ja katovuosina eloakin, suurimoita (ryyniä) ja jauhoja.

Suomen alukset, joita ennen sotaa oli päälle 5 sataa, purjehtivat kaikilla valtamerillä, ympäri koko maanpalloa. Enimmäkseen käydään kuitenkin Spaniassa suoloja noutamassa. Pienemmillä aluksilla kuljetaan ahkerasti, usein kahdesti kesässä, Tanskassa, Saksassa, Hollannissa, Belgiassa, Englannissa ja Franskassa; suuremmilla taas Italiassa ja Spaniassa. Muissa maanosissa käydään Brasiliassa, Etelä-amerikassa, kahvea ja tupakan lehtiä noutamassa; Itä-intiassa silkin nounnissa ja Pohjois-amerikassa valaskaloja pyytämässä. Erinomattain etuisaksi sanotaan rahdin tekoa, ja niin on Suomen laivat ulkomailla useasti monta vuotta kuljettamassa vieraita tavaroita toisesta valtakunnasta toiseen, ja ansaitsevat sillä lailla runsaan rahan saaliin. Paitsi jo mainituita kauppioiden laivoja on Suomessa noin 1000 pienempätä talonpojan alusta, jotka käyvät kauppaa Itämeren satamissa.

Taitavien laivan päällikköjen valmistusta varten on meillä kolme merimies koulua: Helsingissä, Turussa ja Waasassa.

Kotimainen kaupan liike on, muihin maihin verrattuna, vielä huonolla jalalla, kun ei ole niinkuin muualla rautateitä, eikä kylliksi kaivantoja, joilla kovat kosket kierettäisiin. Kuitenki on kosken perkuilla ja kaivantojen kaivamisella, koeteltu auttaa kotimaista kaupan kulkua. Monet hallaperäiset suot ovat sillä muuttuneet viljamaiksi. Mainiommat elikkä paraat kaivannot ovat: Kainuun maalla, lähellä Kajanin linnaa _Ämmäkosken kaivanto_ ja _sulku-laitos_, Oulu-järven ja Nuas-järven välillä. _Satakunnan kaivanto_, joka, katkaisemalla Kangasalan maanharjun, yhdistää Längelmä-veden ja Roineen toisihinsa. Savossa _Konnuksen_ ja _Taipaleen_ eli Warkauden kaivannot sulkuinensa, joilla pohjois- ja etelä-Savon vedet yhdistetään. Lappeenrannan ja Wiipurin välillä on suuri 5 peninkulmaa pitkä _Saimaan kaivanto_.

6. _Uskonto._ Kaikki uskonnot ovat Suomessa tavalliset, vaan _evankeliumillinen Luteruksen puhdistama uskonto_ on toki maamme pää-uskonto. Siihen kastettu ja siinä kasvatettu ihminen ei saa luopua siitä, eikä antaida toiseen uskoon, maanpakolaisuuden haastolla. Yhteen laskettuna oli Suomen väkiluku vuonna 1855 1,688,705 henkeä. Näistä tunnustaa 1,589,771 Luteruksen puhdistamaa uskontoa, ja muut, eli 37,352 henkeä, _Greekan uskontoa_. Vanhassa voittomaassa on myös vähän katoliikiläisiä, joilla on oma kirkko Wiipurissa. Lisäksi vielä on Helsingissäkin Suomen valtavaroilla rakennettu katoliikin kirkko; Juutalaisilla on Sveaporissa ja Wiipurissa oma pappinsa ja rukoushuone eli synagoga.

Uskonnon ja kirkon hoito on arkkipiispan ja Porkoon ja Kuopion piispojen hallussa, joilla kullaki on tuomiokapituli apuna. Maa jaetaan sen suhteen kolmeen hiippakuntaan. Turun hiippakuntaa on Peri-suomi, Ahvenanmaa, Satakunta, Waasan lääniin kuuluva osa Kainuun maata ja länteinen osa Hämettä ja Uutta maata. Porvoon hiippakuntaa on itä-puolella Hämeen harjua oleva osa Hämettä, Uutta maata Helsingistä asti itään, Mikkelin ja Wiipurin lääniin kuuluvat osat Savoa ja Karjalata. Kuopion hiippakuntaa on Oulun ja Kuopion läänit eli pohjimmaiset osat Savoa, Karjalaa ja Kainuun maata sekä Lapin maa. Joka hiippakunta on taas jaettuna _provastikuntiin_, joissa kihlakunnan provasti on esimiehenä. Joka provastikunnassa on erimäärä kirkkoherrojen hallittavia emäpitäjiä. Yhteen emäpitäjääsen kuuluu useasti joku kappeli-seurakunta. Provastikuntia on yhteesen 41 eli Turun hiippakunnassa 18, Porkoon 14 ja Kuopion 9.

Suomessa olevien Greekalaisien seurakuntien kirkollinen päämies on _protojerei_ eli tuomioprovasti Wiipurissa ja metropoliita Pietarissa. Greekan uskolaisia seurakuntia on kolmessa paikassa: Pyhäristin pitäjän kylässä asuvaiset Venäläiset, joilla on oma kirkko; Taipaleen kylä Liperin pitäjässä, moniaita kyliä Ilomantsin pitäjässä; koko Suistamon, Suojärven ja Salmen pitäjät sekä Kitelän kappeli Impilahden pitäjätä. Paitsi näitä maa-seurakuntia on heillä kirkkoja Helsingissä, Haminassa, Wiipurissa, Käkisalmessa, Savolinnassa, Sortavalassa ja Kuopiossa. Heillä on myös kaksi luostaria Walamon ja Konevitsan saarissa, molemmat Aaltojärvessä.

7. _Sivistys._ Jo ikivanhoista ajoista on Suomalaisilla ollunna jonkunlainen omituinen kansallinen sivistys. Sen aikunen viisaus, eli esivanhempamme mieliala ilmotaiksen vanhoissa runoissa, tavoissa, arvoituksissa ja sananlaskuissa. Mutta Ruotsista tuotiin maahamme kristin uskonto ja sen kanssa toisenlainen sivistys. Tämän uuden opin tulkit ovat _Pyhä Raamattu, Wirsikirja ja Katkismus_. Näitä ja muita jumalisia kirjoja luetaan jotenkin ahkeraan, ja harvassa on niitä, jotka ei näitä kirjoja voi lukea; mutta muihin tieteellisesti sivistäviin kirjoihin ei kansa vielä tahdo mieltyä. Kristillisyyden levitessä on vanhan aikuinen kansallinen viisaus hävinnyt; mutta on kuitenkin siellä ja täällä niin säilynyt, että viime-aikoina on kansan suusta koottu ja präntätty viisi arvoisata kirjaa: Kalevala, _Kanteletar, Sananlaskuja, Arvoituksia ja Satuja_.

Tieteellistä sivistystä varten on Suomessa yksi yliopisto Helsingissä. Sitä lähin ovat lukiot eli gymnasiumit ja sitten koulut. Lukioita on 6, nimittäin: Turussa, Porvoossa, Wiipurissa, Hämeenlinnassa, Waasassa ja Kuopiossa. Ylä-alkeiskouluja on 15: Kokkolassa, Waasassa, Porissa, Turussa, Hämeenlinnassa, Tampereella, Helsingissä, Porvoossa, Haminassa, Wiipurissa, Savonlinnassa, Heinolassa, Jyväskylässä, Kuopiossa ja Oulussa. Ala-alkeiskouluja on joka kaupungissa. Naiskouluja 7: Turussa, Waasassa, Helsingissä, Haminassa, Wiipurissa, Kuopiossa ja Oulussa. Merimiehen kouluja 3: Helsingissä, Turussa ja Waasassa. Kauppakouluja Turussa ja Waasassa. Keino- ja käsityöläisiä varten on sunnuntaikouluja joka kaupungissa, ja heidän täydellisempätä oppia varten on 3 _teollisuus_-koulua: Helsingissä, Turussa ja Waasassa. Haminan kaupungissa on sotakoulu, jossa Venäjän sotaherroiksi aikoville annetaan tarpeellista opetusta. Tammelan pitäjässä Hämeessä on _Mustialan maaviljelys_-koulu. Paitsi näitä on myös kansan opetukseksi joka läänissä kaksi pienempätä maaviljelys-koulua, sekä muutamia lapsukais-kouluja ja pitäjä- ja kylä-kouluja. Sivistystä levittävistä seuroista ovat mainittavat _Suomalaisen kirjallisuuden seurat_ Helsingissä ja Wiipurissa, sekä _Talous-seura_ Turussa.

III. Maan jako.

1. _Historiallinen jako._ Suomen kansan sanoimme olevan kolmea eri sukukuntaa, nimittäin: _hämäläisiä, karjalaisia ja kainuulaisia_. Vaan jo vanhoista ajoista on Suomen maa jaettu yhdeksään eri maakuntaan, joiden asukkaat erottaiksen toisistansa kielen murteessa, ruumiin rakennuksessa, tavoissa ja elatuskeinoissa. Ruotsin vallan aikana annettiin kullenkin maakunnalle omituinen kunnianimi. Niin ovat _Peri-suomi_ eli _Turun maa, Satakunta_ ja _Karjala herttuakuntia; Ahvenmaa, Uusmaa, Häme, Satakunta_ ja _Kainuu reivikuntia_; mutta Lapin maalle ei tämmöistä kunnianimeä annettukaan. Muuten tavallinen maan jako on kun puhutaan vanhasta ja uudesta voittomaasta. Vanhalla voittomaalla ymmärretään se osa Suomen Suuriruhtinakuntaa, joka ennen Haminan rauhaa oli Venäjän vallassa: se on maa Kymin virran itä-puolella ja Savonlinnan etelä-puolella.

2. _Kirkollinen jako._ Katso uskonto.

3. _Laillinen jako._ Oikeuden valvonnon suhteen on Suomi jaettu kolmeen hovi-oikeuskuntaan, nimittäin: _Turun, Waasan ja Wiipurin_. Hovi-oikeudessa istuu esimies ja neuvot ja asessorit. Hovi-oikeuden alle kuuluu kaikki ala-oikeudet maalla ja kaupungissa. Ala-oikeudet maalla ovat kahta laatua, nimittäin: _lakikunnan_ ja _kihlakunnan oikeudet_, joiden esimiehet ovat _lakikunnan_ ja _kihlakunnan tuomarit_. Kunkin tuomarin apuna on 12 lautamiestä. Suomessa 6 lakikuntaa ja 49 kihlakuntaa. Kaupungissa on lain ja oikeuden hoito _raastuvan oikeuden_ hallussa, jonka esimies on pormestari ja neuvomiehet. Yhdeksässä suuremmassa kanupungissa on myös alaisempi oikeus, nimeltä _kämnerin_ oikeus. Tätä paitsi pidetään Suomessa myös _maajaon_ oikeutta.

Kolmen hovi-oikeuden välillä on maa niin jaettu, että Turun hovi-oikeuteen tulevat asiat Turun, Hämeen ja Uudenmaan läänistä, joissa on 2 lakikuntaa, 19 kihlakuntaa ja 11 kaupunkia; Waasan hovi-oikeuteen vedotaan Waasan ja Oulun läänistä, joissa on 2 lakikuntaa, 11 kihlakuntaa ja 11 kaupunkia; ja Wiipurin hovi-oikeuteen vedotaan Kuopion, Mikkelin ja Wiipurin läänistä, jotka ovat jaetut 2 lakikuntaan, 19 kihlakuntaan ja 10 kaupunkiin.

4. _Vallallinen jako._ Vuonna 1831 annetun julistuksen jälkeen, jaetaan Suomi kahdeksaan maaherran lääniin, jotka nimitetään _Oulun, Waasan, Turun, Uudenmaan, Wiipurin, Kuopion, Mikkelin ja Hämeenlinnan_ lääni. Oulun lääniä on Suomen Lappi, pohjois-osa Itäistä pohjan maata ja Suomeen kuuluva osa Läntistä pohjan maata; Waasan lääniä on etelä-osa Itäistä pohjan maata, Keurun pitäjä Satakuntaa, ja luode-osa Hämettä; Turun lääniä on Peri-suomi, Ahvenmaa, paras osa Satakuntaa ja länsi-puoli Uuttamaata; Uudenmaan lääniä on keskimäinen ja paras osa Uuttamaata, ja kaakkois-osa Hämettä; Wiipurin lääniä on itä-puoli Uuttamaata, etelä-osa Karjalaa ja Savoa sekä Walkialan pitäjä Hämettä; Kuopion lääniä on pohjois-osa Karjalaa ja Savoa, sekä koillis-puoli Hämettä; Mikkelin lääniä on keski-osa Savoa ja länsi-puoli Hämettä; ja Hämeenlinnan lääniä on lounat-osa Hämettä ja itä-puoli Satakuntaa.

Joka lääni jaetaan sitten _voutikuntiin_, ja ne taas nimismieskuntiin. Kaupungissa on hallitus _majistraatilla_ ja _pormestarilla_. Mutta Sortavalassa, Heinolassa ja Mikkelissä ei olekaan pormestaria eikä majistraatia, vaan siihen siaan _järjestys-mies_ ja _järjestys-oikeus_. Turussa, Helsingissä ja Wiipurissa on myös poliisi-kämneri ja poliisi-mestari.

IV. Hallitus.

Suomen Suuriruhtinanmaa on _perustuslaillinen_, vuonna 1809 Venäjän valtakuntaan yhdistetty _yksivalta_. Venäjän keisari on Suomen Suuriruhtinas; mutta Suomea hallitaan omien lakien jälkeen, varsin eritavalla kuin Venäjätä. Meidän peruslakimme ovat vuonna 1772 Elokuun 21 päivänä annettu _hallitusmuoto_, ja vuonna 1789 Huuhtikuun 3 päivänä annettu _yhdistys- ja vakuutuskirja_, jotka molemmat Venäjän keisari on entiseen voimaansa valallansa vahvistanut. Näiden lakien jälkeen on hallitsialla korkein tuomio- ja toimitus-valta; mutta lakia laativa valta on jaettuna hänen ja suomen säätyjen välillä ja veron määrääminen on säätyjen vallassa. Suomen säädyt, nimittäin aatelimiehet, papit, porvarit ja talonpojat, kokoontuvat _valtio-päiville_, eli niinkuin ennen sanottiin "herrojen päiville", keskustelemaan valtakunnan yhteisistä asioista, ja laatimaan lakia ja uusia asetuksia; vaikka Suomen säädyt Venäjän vallan ailkana eivät ole olleet koolla, kuin yhden kerran Porvoon kaupungissa vuonna 1809 Maaliskuun 25 päivästä Heinäkuun 19 päivään.

Pietarissa istuva _Suomen valtio-ministeristö_ ja siihen yhdistetty _Suomen asiain toimikunta_, joiden molempien esimiehenä eli puheen johdattajana on _valtio-ministeri_, valmistaa ja esittelee Keisarille ne asiat ja jutut, jotka ovat hänen itsensä päätettäviä. Mutta ylimäisen maassa olevan hallituksen esimiehenä on _Kenraali Kuvernöri_. Kaikki ne asiat, jotka eivät ole hallitsian itsensä päätettäviä, ratkaisee Keisarin nimessä Suomen Senaati, joka on jaettu kahteen osastoon, nimittäin: _Oikeus- ja Hallitus-osasto_. Kummassakin istuu 9 Keisarin määräämää jäsentä. Paitsi semmoisia asioita, jotka ovat päätettävät molempien osastoin yhteisessä istunnossa, eli _in pleno_, on oikeus-osastolla ylimäinen lakia käyttävä valta ja hallitus-osastolla korkein hallitusvalta, jonka vuoksi se on jaettu seitsemään toimikuntaan, nimittäin: _kanslia-, rahasto-, tilinteko-, sota-, kirkko-, talous- ja prokuraatorin_-toimikunta.

_Sotavoima._ Suomalaista sotaväkeä on _Henkivartion tark'ampuva tappelu-joukko_ ja _meriväestö_ molemmat Helsingissä, tuhannen miestä kummassakin ja 9 tappelu-joukkoa _ruotuväkeä_, nimittäin: Turun, Waasan, Oulun, Kuopion, Mikkelin, Hämeenlinnan, Porin, Uudenmaan ja Wiipurin tappelu-joukko, jossa kussakin on rauhan aikana 320 miestä.

_Rahavarat_. Suomen omituinen raha on _markka_, joka vastaa Venäjän 25 kopekkaa, eli Franskan rahaa yhden frankin. Markka jaetaan sataan penniin, ja niin vastaa yksi penni yhden franskan centimin eli yhden neljänneksen Venäjän kopeikkaa. Suomen kruunun tulot ovat: Maaveroja 624,400 rupl. Tehdasveroja 23,100 rupl. Henkiveroja 305,100 rupl. Välillisiä veroja ja ulostekoja 1,827,800 rupl. Satunnaisia tuloja 225,450 rupl. eli yhteensä 3,005,870 rupl. taikka yli 12 ½ miljoonaa markkaa suomen rahassa. Menot ovat: Ylimäisille virkakunnille 22,470 rupl. Oikeushoidon virastolle 108,990 rupl. Sotilas-virastolle 57,990 rupl. Yhteiselle siviili-virastolle noin 762,700 rupl. Kirkollisille ja Opetus-virastoille noin 328,000 rupl. joista ainoastaan 2,175 rupl. kansan opetukseen. Laupeihin laitoksiin ja yhteisen järjestyksen hoitoon noin 269,000 rupl., joista likimäärin 115,000 rupl. vankien hoitoon. Kauppa ja elatus-keinoihin noin 297,000 rupl. Lahjoituksiin ja apuihin 157,570 rupl. ja yhteisiin ylimääräisiin menöihin yli 530,000 rupl., joista yli 322 tuhatta ruplaa menee, sen suureksi osaksi viime vuosikymmenellä syntyneen valtio-velan kasvu-maksuun ja kuoletukseen; joten vuotuiset menot ovat ylimäärään 2,831,500 rupl. taikka likimäärin 11 1/3 miljoonaa markkaa suomen rahassa.

Suomen Suuriruhtinakunnan vaakuna eli sinetti on punaselle pohjalle maalattu, ruusujen keskellä pystyssä seisova jalopeura: Oikeassa käpälässä pitää se ylöspäin käännettyä miekkaa ja vasemmassa alaspäin käännettyä sapelia, jonka hamaralla se seisoo takajaloillansa. Maakunnilla, läänillä, kihlakunnilla, kaupungeilla ja virkakunnilla on omat sinettinsä.

V. Muistettavia paikkoja.

1. Uudenmaan läänissä: _Helsinki_ (Helsingfors), pääkaupunki, Senaatin ja kenraali-kuvernörin asunto, yliopisto, Suomen kirjallisuusseura ja monta koulua, 20 t. asujanta. — _Wiapori_ (Sveaborg), hyvästi varustettu linnoitus, puolen peninkulmaa Helsingin rannasta. — _Tammisaari_ (Ekenäs), Hankoniemen seuduilla, hyvä nahkasormikkaiden tehdas, hyviä kilohailia, 1,300 a. — _Porvoo_ (Borgå), yhtänimisen joen rannalla, piispa, lukio, ylä- ja ala-alkeiskoulu, likimäärin 3 t. a. — _Loviisa_ (Lovisa) hyvä kauppa, 2,600 a.

2. Turun läänissä: _Turku_ (Åbo), Aurajoen suussa, entinen pääkaupunki, maaherra, hovi-oikeus, arkkipiispa, lukio ja monta koulua, hyvä kauppa ja tehdas-paikka, 18 t. a. — _Naantali_ (Nådendal), täällä neulotaan paljon sukkia ja vanttuita, 600 a. — _Uuskaupunki_ (Nystad), hyvä satama, väkevä kauppa etenkin puu-astioille, 2,900 a. — _Rauma_ (Raumo), yhtäläinen kauppa kuin edellisellä, täällä neulotaan hienoja pitsiä, 2,500 a. — _Pori_ (Björneborg), Kokemäenjoen varrella, maan paraita kauppapaikkoja, lavea tikku-tehdas, 6,400 a. — _Tampere_ (Tammerfors), Tammerkosken rannalla, suomen paras tehdaspaikka, 3,800 a. — _Marianhamina_ (Mariehamn), nykyjään perustettu.

3. Hämeenlinnan läänissä: _Hämeenlinna_ (Tavastehus): maaherran ja lukion istuin; 3,100 a. — _Anjapelto_ kylä Päijänteen etelä-rannalla, höyrylaivan satama.

4. Wiipurin läänissä: _Wiipuri_ (Wiborg), tukevasti varustettu muureilla. Siinä on vanha Wiipurin linna, maaherran, hovi-oikeuden ja lukion istuin, suomalainen kirjallisuudenseura, monta suomalaista koulua, Suomen paraita kauppapaikkoja, 8 tuhatta 5 sataa asukasta. Lähellä kaupuntia on _Vanha Wiipuri_ eli _Monrepos_-niminen puutarha. — _Hamina_ (Fredrikshamn), varustettu sotakoulu, hyvä kauppa, 2 tuhatta 9 sataa asukasta. — _Ruotsin salmi_ (Svensksund) eli _Kotka_, pieni varustuksilla vahvistettu kaupunki Kymivirran suussa.— _Kymin linnoitus_, yhtänimisen virran varrella. — _Lappeenranta_ (Willmanstrand), Saimaan etelä-rannalla, pieni kaupunki, 900 a. Kaupungin vieressä on vanha linnoitus, joka nyt on naisväen kuritushuoneena. — _Käkisalmi_ (Kexholm), Wuoksen entisessä suussa, 1,500 a. — _Sortavala_, Aaltojärven pohjois-rannalla, 500 a. — Wiipurin läänissä on vielä merkittävä: _Pyterlahden_ kivi-murros Wirolahden pitäjässä. _Ruskialan_ marmori-murros Aaltojärven rannalla. _Pitkärannan_ vaski-kaivanto Impilahden pitäjässä. — Ja _Rokkalan_ lasi-tehdas Kakin pitäjässä. — Tähän lääniin kuuluvista saarista ovat suurimmat: _Koivisto, Suursaari, Lavansaari ja Tytärsaari_ Suomen lahdessa, ja _Walamo_ ja _Konevitsa_, Aaltojärvessä, joissa viimeksi mainituissa on Greekan katoliikiläinen luostari. — _Lauritsala_, laivasatama, Saimaan kanavan niskassa.

5. Mikkelin läänissä: _Mikkeli_ (S:t Michel), Saimaan lahden rannalla, läänihallituksen istuin, hyvä jyvä- ja voikauppa, 700 a. — _Savonlinna_ (Nyslott), Haukiveden ja Pihlajaveden välisessä saaressa, ylä-alkeiskoulu, jonkunlainen kauppa, 1000 a. — _Jyränkö_ (Heinola), yhtänimisen virran varrella Heinolan pitäjässä, ylä-alkeiskoulu, 1000 a. — Historiallisesti muistettavia paikkoja: _Haapaniemi_, Haapaveden rannalla, Rantasalmen pitäjässä, sotakoulu vuodesta 1781 vuoteen 1818. — _Parkumäki_, Rantasalmen pitäjässä, tappelu v. 1789. — _Punkaharju_, kaunis puistikko. — _Puumalan salmi_, meritappelu 1789, nyt höyrylaivojen pysäyspaikka. — _Porosalmi_, 7 virstaa Mikkelistä etelään, tappelu 1789. — _Raahen linna_ Ristiinan pitäjässä, kuninkaan kartano ja linnan jäännökset, sotakoulu muutettiin täältä vuonna 1781 Haapaniemeen.

6. Kuopion läänissä: _Kuopio_, Kallaveden kainalossa, Hiippakunnan ja läänin hallituksen istuin, lukio ja monta koulua, merikauppa, 4000 a. — _Pielisensuu_ eli _Pielisen Joensuu_, merikauppa, 600 a. — _Laivalinna_ eli _Warkaus_, Leppävivirran varrella, alkava kauppala, hyvä rautatehdas. — _Iisalmi_, kauppala yhtänimisessä pitäjässä. — _Virtasilta_, Iisalmen kirkon pohjois-puolella, tappelu 1808. — _Toivalan_ kylä, niinikään kuulusa 1808.

7. Waasan läänissä: _Waasa_ (Wasa), Maaherran ja Hovi-oikeuden istuin, lukio ja monta koulua, hyvä kauppa, 3,500 a. — _Ristiina_ (Christinestad), hyvä satama, lavea kauppa, 2,300 a. — _Kaskinen_ (Kaskö), Pohjanmaan paras satama, vähä kauppa, 700 a. — _Lapuansuu_ eli _Lapuan Joensuu_ (Ny Carleby), pieni kauppa, 1,200 a. — _Pietarsaari_, (Jacobstad), hyvä kauppa, 1,800 a. — _Kokkola_ (Gamla Carleby), kohtuullinen kauppa, suomalainen ylä-alkeiskoulu 2,300 a. — _Jyväskylä_, Jyväsjärven rannalla Päijänteen pohjoispäässä, ensimäinen suomalainen ylä-alkeiskoulu, 800 a. — Historiallisesti muistettavia paikkoja: _Oravaisten_ kylä Wöyrin pitäjässä, kova tappelu v. 1808. — _Iso-kylä_ Lapualla, _Ruonan silta, Salmi ja Alavo_, Kuortaneen pitäjässä, niinikään tappo-tanteria 1808.

8. Oulun läänissä: _Oulu_ (Uleåborg), yhtänimisen joen suussa, maaherran asunto, Suomen paraita kauppapaikkoja, suurin tervahovi maanpiirillä, ylä-alkeiskoulu, 6,300 a. — _Tornio_ (Torneå), yhtänimisen joen suussa, pienenläntä kauppa, lukio ja lapin tavaraa, 600 a. — _Raahe_ (Brahestad), Salon pitäjässä, hyvä satama ja kauppa, 2,400 a. — _Kajaani_ (Kajana), pieni kaupunki Koivukosken rannalla, 900 a. — _Sauvonsaari_, äsken perustettu kauppala Kemivirran suussa. — Historiallisesti muistettavia paikkoja: _Siikajoki, Revonlahti ja Pulkkila_, tappelupaikkoja Siikajoen varrella. — Olkijoen kylä Salon pitäjässä, jossa tehtiin sotalahko 19 p. Marraskuuta 1808.

Venäjän valtakunta.

I. Maa.

1. _Piiri ja rajat._ Venäjän valtakunta on avaruudeltaan suurin, kuin maalla ihmismuistiin on ollunna. Se sisältää puolen Euroopaa, kolmanneksen Aasiaa ja osan Amerikaa. Mitaten on se 392 tuhatta maatieteellistä eli 280 tuhatta Suomen pelispeninkulmaa. Asujamia siinä on 66 miljoonaa, jotka puhuvat 40 erikieltä, ja ovat kaikki yhden keisarin vallan alaisia. Mutta tässä jutellaan ainoasti Venäjän keisarin vallan alaisista maista Euroopassa, jotka ovat laajuudeltaan 50 neliöpeninkulmaa, ja jossa asuu 62 miljonaa ihmisiä.

Venäjän vallan alaisien maiden rajana on pohjoisessa: Jäämeri kolmine lahtineen _Kara, Tsheskaja ja Valkia-meri_, jolla viimeksi mainitulla taas on kolme lahtea: _Vienan, Onegan ja Kannan_ lahdet. Luoteessa erottaa Teno-joki Venäjän aluuden Norjan valtakunnasta. Lännessä ovat Muonion ja Tornion virrat luonollinen raja Ruotsia vasten. Tornion virran suusta kulkee raja Pohjan lahden ja Itämeren halki lähelle Memel-virran suuta. Siitä menee raja monessa mutkassa Preussin ja Itävallan valtakuntia vasten Pruth-virran ylävarrelle, joka erottaa Venäjän Turkin valtakunnasta. Pruth-virran keski-varrelta kääntyy raja itään Mustaan mereen, jonka meren koillis-rannalta se kulkee Kuban-virtaa myöten ja sitten Terek-virtaa myöten Kaspian mereen. Tämän meren pohjois-rannasta käännäikse raja pohjoiseen, ensin Ural-virtaa myöten ja sitten Ural-vuoria myöten Kara-joen suuhun Kara-lahteen.

2. _Valtakunnan osat._ Edellä rajotetun piirin sisällä on kolme eri valtakuntaa, nimittäin: _Venäjän keisarikunta_, johon myöskin Aasiassa ja Amerikassa olevaiset maat luetaan, ja joissa keisarilla on rajaton valta; _Puolan kuninkaallinen valta_ ja _Suomen Suuriruhtinanmaa_, joilla kumpasellakin on omantakeiset valtakunnalliset asetuksensa.

Ensimäinen näitä, eli Venäjän keisarikunta, jaetaan taas seitsemään eri-osaan, jotka nimitetään: _Iso-venäjä_, keskimäinen ja pohjois-puoli; _Itämeren maat_, jotka paraaksi osaksi ovat vanhaa Ruotsin aluuta; _Länsi-venäjä_, Puolalta voitettu maa; _Pieni-venäjä_, Ison Venäjän etela-puolella; _Etelä-venäjä_, Mustan meren rantamaat, jotka ennen olivat Turkin vallan alaisia; _Astrakan_ ja _Kaukaasia_, kaakkois-puoli, ja _Kasan_ ja _Permia_, itäinen osa, jotka samoin kuin kaakkois-puolikin ovat Mongoleilta valloitettuja maita.

3. _Mantereen muoto, vuoret ja virrat._ Maa on paraaksi osaksi summattoman suuri tasamaa. Itä-reunalla on jo mainitut kultarikkaat Urali vuoret. Muuten kulkee lounaasta koilliseen metsänen maanharju, jonka korkeinta kohtaa, Ilma-järven etelä-puolella, jossa Dyna-, Dieper- ja Wolga-virrat saavat alkunsa, sanotaan _Waldai- eli Volkonski_-metsäksi. Tämä maaharju jakaa Venäjän kahteen osaan, joista eteläinen on vierettävä Mustan ja Kaspian merelle, ja toinen eli pohjois-puoli taas Jäämerelle.

Pohjois-puoli on hyvin metsänen, järvinen ja soinen maa. Täällä on Euroopan suurin järvi: _Laatokka_ eli _Aaltojärvi_, johon Saimaasta juoksee Wuoksen virta, _Äänisestä eli Onegasta Syväri eli Svir_ ja _Volkova (Velho-joki), Ilma-järvestä_. Kaikki Aaltojärveen yhtyneet vedet juoksevat sitten _Nevan-virtaa_ myöten Suomen lahteen. Laatokan jälkeen suurin järvi Euroopassa on _Onega_. Paitsi näitä on vielä mainittavat _Bjeloje-osero (Valkea-järvi), Peippunen_, josta _Narvan_ joki juoksee Suomen lahteen, ja Lapin maassa _Imandra_, joka on sulana ainoasti muutamia kuukausia vuodessa.

Suurimmat virrat. Itämereen menevät: _Niemen eli Nieman_, jolla on lisäjoki _Wiilia; ja Dyyna (Wäinö-joki)_, joka juoksee _Riigan_ lahteen. Jäämereen menevät: _Onega, Wiena_, jonka alkuvirrat ovat _Suchôna_, Kubinkan järvestä, ja oikean puolimainen lisävirta _Wytshegda; Mesen ja Petshora_, jotka molemmat juoksevat tasasta autio-kangasta myöten.

Etelä-osa Venäjätä on, niinkuin vasta sanottiin, myöskin pelkkää tasasta Mustalle merelle vierettävää kangasta. Jos pohjois-puolella oli avaroita järviä, niin täällä taas on ankaroita virtoja. Mustaan mereen juoksee mainion Donavan vasemman puoleinen sivuvirta Pruth, joka alkaen Itävallan maista, on keski-varrellaan rajana Turkkia vasten. Samoten Itävallasta tulee Mustaan mereen juokseva _Dnjester_. Mutta tykkänään Venäjän piirissä ovat seuraavat myöskin Mustaan mereen juoksevaiset _Bog ja Dnieper_, joka viimeksi mainittu, alkeen Volkonski-metsästä on 160 suomen peninkulmaa pitkä, ja saapi oikealta puolelta _Beresina ja Pripet_ ja vasemmalta kädeltä _Desnâ ja Workslâ_-nimelliset sivuvirrat. Assovan järveen juoksee 130 peninkulmaa pitkä _Don_, johon vasemmalta puolelta tulee lisävirrat _Koper ja Medveditsa_, ja oikealta kädeltä _Donets, eli Pieni Don_. Mustaan mereen juoksee vielä ennenmainittu _Kuban_-niminen rajajoki. Kaspin mereen juoksevat myös ennenmainittu rajajoki _Terek_, ja ahovirta _Kumâ_, joka, juostuansa 50 peninkulmaa, ei ennätä mereen, vaan katoaa hiekkakankaalle liki meren rantaa. Euroopan suurin virta on _Wolga_. Alkaen pienestä järvestä Volkonski-metsästä, juoksee tämä kalanen 240 peninkulmaa pitkä virta ensin itään, saaden tällä matkalla vasemmalta kädeltä tulevan _Tvertsâ_ ja oikealta puolelta tulevan _Okâ_ nimiset lisävirrat; sittemmin käännäikse emävirta etelään, ja saapi vasemmalta tulevan _Kaama_-virran, jolla taas on kaksi lisävirtaa: _Wjätkä_ oikealla ja _Bjelaja_ vasemmalla puolella. Viiminen Kaspin mereen juokseva virta on _Ural_, joka alkaa yhtänimisistä vuorista, ja on 130 peninkulmaa pitkä.

4. _Ilma_. Venäjän maa, joka ylettyy Jäämeren puuttomilta lumi-tunturilta aina Mustan ja Kaspin meren ruohottaville rannoille, on ilman suhteen hyvinkin erikaltaista. Yleesen ei ilma täällä ole yhtä mieto ja ihana, kuin Länsi-Euroopassa yhden leveyden eli tasapiirin alla. Niin ovat esimerkiksi Franskan maa ja Musta meri yksien tasapiirien välillä; kuitenkin pysyvät Franskan satamat kaiken vuotta sulana, kun Mustan ja Kaspin meren rannat ovat jäässä melkein yhtä kauan kuin Itämeren etelärannat. Samoin on syksy ja kevät Venäjän avoilla kankailla tuskin tuntuvakaan. Kylmä talvi seuraa äkkiää kuumaa kesää. Sentähden kohtaavatkin kameli ja peura toinen toisensa melkein yksillä kankailla.

Jäämeren rannoilla, jossa talvea kestää yhdeksän kuukautta, ennättää maa lyhyen kesän aikana tuskin sulaakaan. Vuoren tunturit ovat kaiken vuotta lumen vallassa. Pellon viljelystä ei ole sanottavaksikaan. Maa kasvaa ainoasti karpaloita, muuramia, sammalia, jäkälöitä, kanarvia, paju-pensaita ja vaivais-koivuja, eikä ole niitäkään perimmäisessä pohjoisessa. Kesyjä eläimiä ei täällä pidetä muuta kuin koiria ja poroja, joita kumpasiakin valjastetaan pulkka-reen eli ahkion eteen, lumikankaita ajeltaessa. Mutta siihen siaan on paljon metsäeläimiä, kuin karhuja, susia, ilveksiä, kettuja, majavia, näätiä, saukkoja ja kärppiä. Ihmisistä ei moni ole eläissänsä päässyt leivän makuun. He elelevät peuran lihalla, kaloilla ja karpaloilla. Hylkeen rasva on heidän paras herkkunsa.

Maaharjua lähetessä muuttaa maa luontonsa, vaikk'ei se vieläkään ole varsin viljavata, kun se paraaksi osaksi on hiekkaharjua ja rahkasuota; mutta kasvaa kumminkin avaroita metsiä, joissa on, paitsi Suomessa tavallisia havu- ja lehti-puita, myös paljon saksan kuusia. Peltoa, missä sitä vähän on, siinä viljellään ohraa, ruista, kauraa, tattaria, potaattia ja hamppua. Mutta oikea viljamaa alkaa vasta 60 tasapiirin etelä-puolella, jossa tavallisinakin vuosina saadaan ruista, vehnää, tupakkaa, sipulia, kaalia, juuri-kasvuja, palko-viljaa ja puu-hedelmiä niin runsaasti että riittää muuallekin myödä.

Mustan meren rannoilla on ilma aivan mieto ja mielusa. Täällä on ihanoita puutarhoja, kellertäviä peltoja, joissa kasvatetaan vehnäsä, mais-, hirsi- ja riisi-jyviä, melonia, arbuusia, persikoita, aprikosia, viikunoita, viinaa, mantelia, ja silkki-pensaita. Mutta toisin paikoin tahtoo liika kuivuus niin vaivata maata, ettei viinin kasvatus eikä pellonkaan viljelys tahdo menestyä. Kaspin meren rannoilla on maa niin suolaista ja ilma niin kuumaa, että suola-lähteistä kuivataan suoloja. Sulan maan aikana, jota kestää 9 kuukautta, on maa hyvä karjalaidun, talvella taas on koko kangas lumen vallassa. Rajut itä-tuulet ajaa pölyyttävät lumen koviin nietoksiin, niin että se on laineissa kuin aava meren selkä kovalla myrskyllä.

II. Asukkaat.

1. _Kansoja._ Venäjän avarassa maassa asuu monta eri-kansaa. Enin osa, 47 miljonaa, on _Venäläisiä_, joita sanotoan _suuriksi, pieniksi ja valkeiksi Venäläisiksi_ sen paikan nimeltä, jossa asuntoa pitävät. Näihin on luettava myös _Kasakoita_ joku 3 miljonaa, jotka majailevat Dnieper-virran tienoilla, Don ja Ural-virtojen varsilla ja Mustan meren koillis-rannalla. Siihen vielä _Lettiläisiä ja Litauvilaisia_ 1 ½ milj. _Turkkilaisia_ Krimin niemellä ja Tauriassa 1 ¼ milj. _Suomalaisia_, maanharjun pohjois-puolella ja Wolga-virran varsilla, yli 2 milj. _Juutalaisia_ siellä täällä ja enin Puolan raja-maissa 1 ½ milj. _Saksalaisia, Mustalaisia, Kalmukkeja_ ja muita muukalaisia yhteesen 2 miljonaa. Koko väkiluku nousee Euroopassa 64 miljonaan.

Kun Venäjällä asuu paljon meidän heimolaisia, niin liitetään tähän erityinen luettelo, osottava mitä sukua ne ovat ja kuinka paljon kutakin sukua.

_Selviä Suomalaisia_:

Wirolaisia, Wirossa 633,500. Karjalaisia, Arkangelin, Nougorodin, Aunuksen ja Tverin läänissä 171,700. Savakoita, Äyrämöisiä ja Inkeriläisiä, Inkerissä 90,200. Wepsäläisiä, Aunuksen ja Nougorodin läänissä 15,600. Watjalaisia, Pietarin läänissä 5,200. Liiviläisiä, Liivin ja Kuurin maalla 2,100. Yhteensä 918,300.

_Suomalaisia heimokansoja_ noin 1 ½, miljonaa, joiden seassa Mordvalaisia 480,000; Tshuvasheja 430,000; Wotjakeja 187,000; Tsheremissejä 165,000; Syrjänejä ja Permiläisiä 124,000 j.n.e.

2. _Säätyjä._ Vapaa sääty on Venäjällä kahtalainen, nimittäin: _suku-aateli ja virka-aateli_. Ensimäinen näitä, johon kaikki vanhimmat ja kuulusimmat suvut kuuluvat, saadaan jo syntyessä, ja kulkee miespolvesta miespolveen; toiseen päästään kruunun palveluksella, sillä kaikki sekä sota-upseerit että virkamiehet ovat aatelin arvoisia, ja jaetut 14 arvo-luokkaan. Upseerien lapset ovat myös aatelia, ja virkamiehien 8 ensimäisessä luokassa; mutta ei 6 ala-luokan virkamiehien lapset. Suku-aatelista on enin osa _ruhtinoita_, ja vaan pienempi osa _kreiviä ja parooneja_. Venäjän vapaa sääty on hyvin rikas ja heidän hallussa on melkein koko maa. Muuten ei vapaalla säädyllä ole muuta etu-oikeutta, kuin ettei heitä tehdä sotamiehiksi. _Porvarien_ sääty on jaettu kuuteen luokkaan, heistä saapi ainoasti kauppamiehet lunastaa itsensä vapaiksi sotaväestä. _Talonpojan_ sääty on kahta laatua: 1) _vapaita_ talonpoikia, johon luokkaan luetaan kaikki ne, joilla on oma ostama maa, kaikki muualta muuttaneet siirto- eli maja-miehet, ja kaikki veroa maksavaiset paimenkansat Tauriassa ja Sipirjassa, ja 2) _kruunun_ talonpoikia, johon luokkaan luetaan ne, jotka viljelevät kruunun maata, sijoteltu sotaväki, palveluksesta eronneet sotamiehet ja niiden lapset, käsitöillä eläväiset talonpojat ja Sipirjaan tuomitut asukkaat.