Part 5

Jokainen voi kuvitella, minkä vaikutuksen se teki kapakkapuolueessa. Ihmeellistä oli kyllä, että eivät he panneet käytäntöön tehtyjä suunnitelmiaan Stenroosia kohtaan. Suomalaisten elämä näytti nyt Harborissa valoisalta. Juopuneita ei tavattu ollenkaan. Suomessa oleviin omaisiin se vaikutti vielä suuremmasti, sillä joka maksupäivänä lähettivät miehet ylijääneet rahat Suomeen.

"Vielä meiltä puuttuu jotain", lausui Stenroos eräässä kokouksessa. "Nähkääs, joukkoomme on ilmestynyt useita nuoria, jotka ovat rippikouluijällä, ja kun ei heidän vanhempansa katso asiaa vakavammalta kannalta, niin on meidän velvollisuus hankkia tänne pappi pitämään näille nuorille rippikoulua ja päästämään heidät Herranehtoolliselle."

Ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti ja päätettiin heti kutsua eräästä lännen valtiosta pappi.

Jonkun ajan kuluttua pappi saapuikin, ja jo seuraavana päivänä alotti hän koulunpidon viidelle oppilaalle. Iltaisin piti pastori raamatunselityksiä, joissa hän toisinaan ankaralla tavalla tuomitsi raittiusseuraa. "Jumalan lapsi", hän sanoi, "ei tarvitse raittiusseuraa, sillä Jumalan käsi pitää hänet kapakasta pois, mutta jotka perkeleen kanssa ovat liitossa, heille kuuluu raittiusseura, ja te kaikki harborilaiset raittiusseuroinenne menette alimpaan helvettiin, ellette ajoissa tee parannusta. Jos te tahdotte nöyrtyä ja nauttia Herran pyhää ehtoollista, niin se on teille ainoa pelastus. Kuinka monta teistä, jotka olette täällä, tahdotte tulla pyhälle ehtoolliselle?" kysyi pastori.

Jokainen lupasi olla halukas siihen. Latvaheikkoolaisen, joka koko saarnan ajan oli itkenyt, nimitti pastori ikäänkuin seurakunnan esimieheksi ja käski hänen hankkia viinin ja leivän.

Seuraavana päivänä haki heikkoolainen yhden pullon portviiniä, ja kun leipää ei ollut sopivampaa, niin toi hän kaksi tusinaa "fraikeekiä", jotka leikkeli palasiksi.

"Luuletko sinä, että yksi pullo viiniä piisaa tämmöiselle joukolle?" kysyi Piltti, nähdessään heikkoolaisella yhden pullon.

"Jos ei sitä juomalla ruveta nauttimaan, niin tässäkin on liikaa", vastasi heikkoolainen.

"Vaikka ei muuta kun suun täysi mieheen, niin sittenkin saa olla jo ainakin neljä pulloa näin suurelle joukolle", selitti Iiska.

"No pianhan sitä lisää saadaan", myönsi latvaheikkoolainen ja lähti hakemaan viisi pulloa lisää.

"Mutta mistä sitä tarjotaan, kun ei ole hopeapokaalia?" tiedusteli vähäkyröläinen.

"Eikös Teemulla ole juotinvehkeet mukana että saa tehdä pläkkituopin. Sehän ajaa saman asian", vastasi Iiska.

"Kun panee vaan kaksi korvaa", lisäsi raumalainen.

"Älkää nyt taasen turhia höpiskö! Täällä on minun 'tinerpeili'. Tätä voi vähän puhdistaa ja ottaa kantimen pois, niin se ajaa saman asian", ehdotti Piltti ja näytti tinerpeiliään.

"Se on yhtä hyvä, kuin jos se olisi hopeapokaali", myönsi Teemu.

"Niin, ja tämän maan tinerpeilit, nehän on tehty Vähän-Kyrön hopeasta. Mutta, mikä se tinerpeili olisi suomeksi?" ivasi laihialainen.

"Mitäs ne 'skisas skotit' olis suomeks?" kysyi Teemu.

"Kas tässä on, tottapa nämä piisaa, vaikka jokainen ottaisi kaksi suullista", sanoi latvaheikkoolainen astuessaan sisään mukanaan viisi pulloa viiniä.

"Kyllä synnillä lähdettiin, kun nuokin juodaan!" ilkamoi Iiska, viitaten raumalaista kanssaan ulos.

"Ei tiedä kuinka suuret synnit tuolla kupparilla on, sattuu, niin menee yksi pullo tykkänään sille", sanoi kuortanelainen.

"Ja ne synnit, joita latvaheikkoolainen te Mikkoskan kanssa, niihin menee toinen pullo", jatkoi laihialainen.

"Hiljaa Mikkoskasta! Hän oli tosiuskovainen nainen. Paha vain, että hän täältä lähti pois", nuhteli latvaheikkoolainen laihialaista.

"Kuuleppas mitä sanon sinulle. Minulla on esitettävänä sinulle pieni kepponen tässä ehtoollisjutussa", lausui Iiska ulkona raumalaiselle. "Näetkös", jatkoi hän, "me haemme kuusi pulloa hyvää wiskiä, ja yöllä kun kaikki nukkuu, tyhjäämme nuo heikkoolaisen hakemat viinipullot ja täytämme wiskillä, nähdäksemme minkä vaikutuksen ehtoollinen tekee."

"Sen totisesti teemme. Minä menen illalla hakemaan wiskin ja yöllä vaihdetaan se viinipulloihin", vastasi raumalainen.

Kun ehtoollispäivä tuli, laittoi latvaheikkoolainen rippihuoneen kuntoon. Pieni pöytä toisella puolella huonetta, jolla oli lautanen kukkurapäässä 'fraikeekin' palasia ja Piltin tinerpeili niin kirkkaana, että sen kupeilla helposti näki kuvansa.

Rippisaarnassa ei pastori ollut huomauttamatta, miten Suomessa usein mentiin ripille viinanhimossa, ja kun viiniastia saatiin huulille, niin sitä piti saada juoda niinkun kaljaa.

"Mutta", jatkoi hän ottaessaan tinerpeilin käteensä, "älkää te ottako enempää suun täyttä."

Kuurtanelainen oli ensimäinen rivissä, jolle pastori tarjosi viiniä, ja luullen sitä viiniksi puhalsi tämä henkeään ulos ja sitten imasi suuhunsa tinerpeilistä täyden suullisen. Seuraavana oli Teemu. Hän tarttui käsin tinerpeiliin kiinni ja imasi kolme vankkaa härppäystä ennenkuin hellitti siitä. Samalla mitalla härppi joka mies, kirpelästi vääntäen naamaansa. Mäki-Töyli joukossa oli ainoa kohtuullinen, tyytyen hän yhteen suulliseen.

Viidelle miehelle oli vasta tarjottu, kun tinerpeili oli tyhjä. Latvaheikkoolainen otti tinerpeilin ja tyhjensi sinne kaksi pullollista lisää ja ojensi sen papille. Pappi koetti nyt pitää määrää, mutta sittenkään ei se piisannut, vaan oli lisättävä yksi pullollinen.

Lopuksi piti pappi ankaran nuhdesaarnan rippivieraille heidän himojensa tähden kun olivat häpäisseet ehtoollisen pyhyyttä. Varsinkin raumalainen sai hengemnieheltä kuulla ankarat tuomionsanat. Papille selvisi, että tämä oli osallisena ruman juonen toimeenpanossa.

"Minä taisin vähän myöhästyä, kun lähdin viemään kirjettä postiin", lausui kuppari-Kreeta astuessaan sisään hengästyneenä.

"Olisiko Kreeta todellisesti tahtonut sovittaa syntinsä, nauttimalla Herranehtoollista, vai kuinka?" tiedusteli pastori Kreetalta.

"Kyllähän se olisi ollut hyvää, kun on tuo vatsakin koko viikon pitänyt semmoista jyrinää, että — ei ole auttanut, vaikka olen melkein koko pullollisen juonut koliikki troppia. Ajattelin, että kun saisi vaikka ei muuta kuin puoli suullista vähän parempaa ainetta, niin ehkä se jyrinä lakkaisi", vastasi Kreeta.

"Voi Kreeta-raukka! Minä surkuttelen sinua vanha, paatunut ihminen. Sinä olet menossa suoraan helvettiin näitten toisten kanssa. Sinun pitäisi tehdä ajoissa parannus. Jos teet pikaisen kääntymyksen ja kadut syntejäsi, niin sitten vasta puhutaan ehtoollisesta, mutta ei ennen", vastasi pastori ja läksi.

"Senkin mokoma, kun uskaltaakin lausua, että minä olen suoraan menossa helvettiin! Niin, kun hän nyt sen tietäisi. Hyi olkoon! Enpä vaan kupittasi tuommoista pappia, ei-ih!" kivahti Kreeta kun pappi oli poistunut.

"Älä ole Kreeta milläsikään, kyllä tässä muutkin sen verran ehtoollista voi antaa, että ainakin vatsasta jyrinä loppuu", lohdutti Iiska ja veti esille pullon vaatekaapista.

"Niin, enhän minä! Ajattelin vain, että jos hän antaisi vaikka edes vähän maistaa, niin olisin ilmaiseksi imenyt selkänsä sarvia täyteen", vastasi Kreeta lipoen huuliaan nähdessään pullon väkevää.

"Mutta mitenkä ihmeellisesti tuo latvaheikkoolaisen viini oli niin voimakasta? Se oli kuin väkevää wiskiä", ihmetteli kuurtanelainen.

"Se ei muuta ollutkaan", vakuutti laihialainen.

"Oli nyt mitä oli, mutta täällä on ryyppy vielä joka miehelle ja Kreetalle kaksi! Kas tässä Kreetalle!" sanoi Iiska tarjoten Kreetalle tinerpeiliä.

"Ääh! Jopas se olikin väkevää rippiviiniä", ihmetteli Kreeta.

"No toinen kerta vielä! Ei se jyrinä sieltä vatsasta niin vähällä lähde", kehoitti Iiska.

"Yh, hyh, hyh, kun on väkevää! Kyllä tuolla luulisi vatsan paranevan", lausui Kreeta hytkähdellen koko ruumiiltaan.

"Mutta, mitä se olisi miehet, jos pantaisiin taasen raittiusseura viikoksi istumaan, kun Stenrooskin on Eriessä, ja haettaisiin muutama pullo lisää tuota rippiviiniä", esitti raumalainen.

"Hiljaa semmoisista! Tässä on menty jo liiankin pitkälle. Kyllä tämä vielä on edessämme", vastasi Mäki-Töyli.

"Latvaheikkoolainen tästä on edesvastuussa. Hän se viinin asemasta hankki wiskiä ehtoollistarpeiksi", selitti Iiska.

"Näissä pulloissa selvästi sanotaan 'Port viin', mutta tehtaassa arvattavasti on tullut erehdys. Se ei ole minun syyni", puolusti latvaheikkoolainen itseään ja näytti pullon kyljessä olevaa leimaa.

"Ei siinä mitään vahinkoa ole tullut. Viini oli kerrassaan hyvää, mutta se vain oli pahinta kun se tuskin riitti pyhän toimituksen tarpeeksi. Olisi kai hankittava uutta", puolusteli laihialainen latvaheikkoolaista.

"Uutta ei hankita! Stenroos kun viikon kuluttua lähtee Suomeen, niin sitten panemme vaikka kuukaudeksi rattaat taasen pysähtymään", vastasi yksi joukosta.

"Kannatusta sille puheelle!" kuului monesta suusta.

"Nyt pojat kuuluu hyviä uutisia", sanoi isokyröläinen tullessaan sisälle.

"No, mitä sitten? Eihän vaan Romulainen ole kuollut ja Anna jäänyt leskeksi?" tiedusti raumalainen.

"Viisi Annasta, mutta tänne on saapunut neljä tyttöä ja komeita tyttöjä ovatkin. Nyt vaan pitäisi saada tanssit pystyyn", selitti kyröläinen.

"Ihanko totta?" kysyi latvaheikkoolainen ja nahkasi mällin suustaan nurkkaan.

"Mistähän päin Suomesta tytöt on kotoisin?" tiedusteli kuurtanelainen.

"Kolme ainakin on Karstulasta, sitä yhtä en tiedä. Mutta se oli niin tervatynnyrin näköinen, että luulen sen olevan Kuurtaneelta", vastasi kyröläinen.

"Vähätpä siitä, mistä he ovat kotoisin. Mutta nyt pojat Castle Carti kuntoon! Sinä, heikkoolainen ota ja lakaise lattia, toiset järjestävät muita paikkoja ja Kreeta pesee silmänsä. Minä käyn haastamassa heitä tänne", puheli Iiska ottaessaan puhdistushomman johtonsa alle.

"Aivan oikein, minä tulen mukaasi. Mutta ensin pitää saada raakoottaa partansa, ettei mies näytä kovin vanhalta", puheli raumalainen sangen ketterästi liikkuen.

"So pojat! Nyt ei mennä mihinkään! Stenroos tulee tuolla kotiin", keskeytti laihialainen ja osotti ikkunasta ulos.

"Mitä me sitä Stenroosia niin orjailemme, aivan kuin hän olisi meidän isäntämme", ihmetteli Iiska.

"Meidän elämä olisi hyvin kurjalla kannalla, ellei olisi häntä", vastasi Piltti.

"Kurjalla kannalla! Juopotellut hänkin on joskus", sanoi Iiska.

"Niin on, mutta hän on sen huomannut paheeksi ja heittänyt pois. Sitä hän odottaa meiltäkin. Hän ei katso ainoastaan omaansa ja meidän etua, mutta hän pitää silmällä koko kansallisuutemme mainetta. Siinä hän on oikeassa", puolusti Piltti edelleen.

"No, niinhän täällä pestään ja puhdistetaan kuin jos olisi häät tulossa", sanoi Stenroos tullessaan sisään.

"Kuka sen tietää, vaikka häät tulisikin, kun kuuluu tulleen neljä tyttöä kylään", vastasi Kreeta.

"Kunpa heistä nyt yksikään olisi niin aimo, että osaisi kupita, että minä vanhoilla päivilläni saisin sen jo heittää pois", jatkoi Kreeta.

"Ei tämän ajan nuoret pysty semmoisiin, enkä minä ainakaan uskaltaisi antaa semmoisten hutikkain kupitakaan itseäni", sanoi kuurtanelainen.

"Eivät pysty, ja jos sarven pystyisivät imemäänkin, niin eivätpä saisi verta", vakuutti Kreeta.

"Vai on tullut neljä tyttöä Harboriin", ihmetteli Stenroos sekä jatkoi: "kunpa ne nyt yhtyisivät kohta raittiusseuraan, etteivät houkuttelisi ketään kapakkaan tai kapakkatansseihin, joita nyt luulen, on alettu pitää joka kapakan takanurkassa."

"Jottako oikein on tehty tanssihuoneet?" tiedusti raumalainen.

"Niinhän ne kuuluvat. Aikovat kai sillä tavalla särkeä seuramme. Mutta muistakaa miehet, että nyt kun minä huomen iltana lähden käymään Suomessa ja viivyn siellä jonkun kuukauden, niin älköön kukaan teistä erotko seurasta, vaan koettakaa sillä aikaa saada jäsenluku puolta suuremmaksi. Jos me suomalaiset tahdomme kuulua sivistyneitten kansallisuuksien joukkoon, niin meidän on mentävä raittiusseuran kautta. Se on epäämätöin totuus", puhui Stenroos.

"Se on tosi. Nyt jo voi sanoa, vaikka seura on näin vähän aikaa vaikuttanut, että meidän suomalaisten elämä on mallikelpoisinta Harborissa", jatkoi Mäki-Töyli.

Seuraavana iltana oli kaikki raittiusseuran jäsenet asemalla saattamassa Stenroosia Suomi-matkalle. Ikävältä tuntui ero, mutta olihan Stenroos luvannut tulla muutaman kuukauden päästä takaisin.

"Muista nyt vaan tuoda sieltä tullessasi hyvä kuppirauta!" huusi Kreeta vielä kun juna jo oli liikkeellä.

Toisten lähtiessä asemalta takaisin Harboriin, jäi Iiska ja raumalainen Ashtabulaan ja illalla kun he olivat kotiin tulossa oli Ashtabulan ja Harborin välillä olevan kapakan kohdalla hyökännyt joukko irlantilaisia heidän päälleen sekä vieden kellot ja rahat.

Verisinä saapuivat he Castle Cartiin toisten suureksi hämmästykseksi. Kun raumalainen oli kertonut miten heille oli käynyt, nousi kostonhimo kaikille.

"Nyt pojat ei muuta kuin lähdetään joukolla hakemaan rahat ja kellot pois", esitti vähänkyröläinen.

"Poispa tietenkin!" lisäsi kuurtanelainen.

"Nyt tulee kysymys mennäänkö selvinä miehinä vai otetaanko ensin ryypyt, että paremmin viittitään tapella, sillä ei he suosiosta niitä anna", sanoi latvaheikkoolainen.

"On se kyllä kummaa mennä selvinä miehinä tappelemaan, mutta yhtä kummaa se on selvinä miehinä ruveta juopottelemaan, sanoi Piltti.

"Se tosiaan rupeaa nyt jo tuntumaan ihan hassulta, että aina kaikissa olemattomissakin asioissa panna seura istumaan. Mutta ennemmin sekin tehdään, kuin että suoranaisesti erottaisiin seurasta", sanoi Teemu.

"Minä ainakin olen sitä mielipidettä, että jos kerran mennään sinne, niin selvinä miehinä ei mennä. Pannaan seura istumaan viikoksi, vaikka se olisikin rumaa, kun se yhtämittaa istuu', esitti raumalainen.

"Minä kannatan sitä!" lisäsi Iiska.

"Emme välitä enää koko seurasta; haetaan vain muutama pullo viinaa ja ei puhuta koko rikkomisesta mitään", esitti kyröläinen.

"Sitä minäkin kannatan, että olkoon nyt jo koko seura vaikka missä", myönsi isokyröläinen.

"Ei vielä. Meidän on toimittava järkevästi. Nähkääs, jos me nyt ilman mitään alamme juomaan, niin se meinaa meidän raittiusseuran kuolemaa: kaikki ovat silloin rikkoneet lupauksensa. Meidän on pidettävä virallinen kokous, jossa keskustellaan sekä tästä ryöstöstä että seuran toiminnan lopettamisesta määrätyksi ajaksi. Me emme tahdo nähdä, että kohta kun Stenroos on lähtenyt, kuolisi meidän seura", selitti Piltti.

"Piltti puhui aivan oikein. Minä yhdyn häneen, sekä samalla teen esityksen, että me valitsemme Piltistä seurallemme puheenjohtajan Stenroosin tilalle", lausui vähänkyröläinen.

"Minä kannatan sitä, että teemme Piltistä puheenjohtajan", lisäsi Teemu.

"Kukas siihen muu pystyisi", jatkoi Kreeta.

"Minä kehoitan, että te kaikki järjestytte paikoillenne ja aletaan kokous", kehoitti Piltti.

Kokouksen tulos oli, että Piltti valittiin puheenjohtajaksi sekä samalla koko joukon johtajaksi.

"Veljet!" alko Piltti. "Me kaikin tiedämme sen, että juoppous on suuri pahe, ja se onkin ainoa huomattava pahe mitä meillä suomalaisilla täällä on. Vaikka ei meitä muut kansallisuudet tunne mistään hyveistä, mutta me itse tiedämme, että Suomen kansa on paras osa maailman kansoista. Juoppoutemme on tähän asti estänyt meidänkin hyveemme täällä tulemasta näkyviin. Meillä näyttää olevan siihen perinnöllinen taipumus. Minä olin hyvin pahoillani kun se pastori jonka kutsuimme tänne pitämään rippikoulua; puhui niin loukkaavasti raittiusseurastamme. Hän kun sanoi, että tie helvettiin kulkee raittiusseuran kautta, olenpa varma, että hän itse oli salajuoppo, niinkuin yleensä papit nykyaikana ovat. Sellaiset papit itse ovat juuri helvetin portti, tie kadotukseen, ja minä voin sanoa, että sellaisen kirkon kautta, jossa on pappina salajuoppo, on tie helvettiin hyvin lyhyt. Minä en tarkoita tällä hyviä ja raittiita pappeja, joita jo alkaa olla yhä useampia. Tosiasia kumminkin on, että ellei paikkakunnalla saada raittiusseuraa, niin seurakuntaa ei ainakaan tänne saada, sillä raittiusseura tuo mukanaan seurakunnan, mutta seurakunta ei nähtävästi pysty tuomaan raittiusseuraa eikä tahdokaan sitä, siitä meillä on todistuksia heimolaistemme elämästä muualta tällä mantereella."

"Kaikki papit juovat salaa", kuiskasi Kreeta latvaheikkoolaiselle.

"Nyt meillä kumminkin on pahat tarkoitukset", jatkoi Piltti, "sillä me selvästä päästä alamme juomaan. Mutta tässä kyllä on syynsä, sillä me emme tahdo alistua noiden irlantilaisten ainaisen vainoamisen alle. Me tahdomme näyttää heille, että kun kerran paikkakunnan laki ei takaa turvallisuuttamme, niin me kerta kaikkiaan näytämme heille, että meillä on oma lakimme. Me panemme nyt vielä yhden kerran, tämän viikon ajaksi, meidän seuramme istumaan ja sitten alamme vasta tekemään oikein kauas kantavaa raittiustyötä. Me tahdomme olla esimerkkinä toisille hyvässä. Tahdomme olla suomalaisen maineen levittäjiä muussakin ei vain työnteossa, jossa me olemme toiset lyöneet loistavasti."

"Piltti puhui kuin mies ja minä olen iloinen, että saimme hänestä Stenroosin seuraajan", lausui Mäki-Töyli kun Piltti lopetti.

Teemu läksi hakemaan viinaa toisten jäädessä valmistamaan tappeluaseita.

"On selvin, että jokainen jättää puukkonsa kotiin, sillä me emme saa alottaa tappelua. Jos he kauniisti antavat rahat ja kellon pois, niin palataan heti takaisin", selitti Piltti.

"Minä olen myöskin sitä mielipidettä, että jätetään kaikki teräaseet kotiin", lisäsi Iiska.

"Tämmöinen se pitää olla lyömäase! Tämä ei särje luita, eikä ota henkeä, mutta aina kaatuu kun kerran iskee", puheli laihialainen näyttäen jalan pituista kumiputkea, jonka hän oli täyttänyt hauleilla.

"Kyllä ne oli taasen tuolla rengaskorvan kapakassa ihmeissään, kun käskin antaa viisi kalleria viinaa ja parasta mitä löytyy", sanoi Teemu kun tuli viinan hakureisulta.

"Luulivat vissiin, että nyt se raittiusseura vihdoinkin on kuollut", sanoi Piltti.

"Kyllä rengaskorva ainakin niin luuli, koska antoi tämän sikaarilaatikon kaupantekiäisiä", vastasi Teemu.

Iiska, joka oli saanut itsensä verestä pestyksi, otti pullot ja tyhjensi ämpäriin, josta kukin jois vesinapolla.

"Tämä, kestää meillä ainakin viikon juoda, vakuutti raumalainen.

"Ei pojat pidä ottaa liikaa, tahi me tulemme saamaan siellä itse selkäsaunan", huomautti vähänkyröläinen.

"Minä meinasin sanoa juuri samaa, ettei pidä ottaa liikaa. Eikö olisi selvin, että mennään ottamaan ne härmäläiset ja Kauhavan häijyt mukaan, sillä siinä saluunassa majailee aina myöskin englantilaisia ja ne lyövät veitsellä samoin kuin suomalaisetkin", sanoi Iiska.

"Sepä hyvä, jos siellä on englantilaisia, että saadaan antaa heille palkka siitä hyvästä kun he ovat kulkeneet Suomen rantoja polttain ja pommittaen", lausui laihialainen.

"Minä kannatan Iiskan esitystä, että mennään ottamaan härmäläiset ja kauhavalaiset mukaan, ja että täytetään yksi pullo viinalla ja viedään heille", lisäsi latvaheikkoolainen.

Noin puolta tuntia myöhemmin kuului Harborin ja Ashtabulaon väliltä laulu: "Härmästä poikia kymmenen, hurraa, hurraa, hurei, joittenka silmistä vuoda ei kyyneleet suta sunffati riiati rallalalei!"

"Se pojat määräksi, että kenenkään ei saa lähtiä käplikköön, vaikka henki lähtisi!" muistutti Teemu.

"Ei, vaikka niitä olisi enempi kuin Konnin piruja!" myönsi ilmajokelainen.

"Mennäänkö sisälle ovesta vai klasista?" tiedusti kauhavalainen.

"Ovesta mennään, jos se on auki. Sinä raumalainen menet heti sisään ja vaadit rahat ja kellot pois, tahi muuten paukkuu", määräsi härmäläinen.

Suomalaisten laulu herätti kapakassa olijain huomiota ja peläten jotain olevan tekeillä varustautuivat he ottamaan vastaan.

"Kuka menee edellä sisään?" kysyi Teemu.

"Kyllä minä menen", vastasi härmäläinen, ja nousi rappuja ylös.

Tuskin hän kerkesi pistää päätään kapakan sisälle kun sieltä lyötiin häntä jollakin raskaalla aseella sillä seurauksella, että hän heti putosi läjään ja veri alkoi juosta pitkin kasvoja.

Kun Teemu koetti nostaa härmäläistä ylös, lyötiin häntäkin samalla tavalla ja hän vaipui toverinsa viereen.

Toinen härmäläinen veti kumpaisenkin jaloista alas ja aikoi sitten itse iso punkko kädessä mennä sisään, mutta nyt sulettiin ovi ja lukittiin sisäpuolelta.

"Ikkunasta pojat sisään!" komensi härmäläinen ja kiiruhti ikkunan luo.

"Niitä on siellä ainakin viisikymmentä, joten on paras, että pysytään sieltä pois", sanoi latvaheikkoolainen vähän arkaillen.

"Nyt ei auta muu kun ikkunasta sisään!" huusi härmäläinen ja samassa löi puulla etuikkunan puineen päivineen sisään.

"Hoitakaa te pojat sairaita sillä aikaa kun miehet tappelee!" karjasi kauhavalainen hypäten härmäläisen rikkilyömästä ikkunasta sisään. Sieltä lyötiin vastaan tuolilla ja muilla aseilla. Samalla toinen kauhavalainen ryntäsi sisään sivuikkunasta viikatteen kanssa, jonka hän oli saanut naapuritalon aidalta. Sisällä ruvettiin siunaamaan ja kiroamaan kun härmäläisen ja kauhavalaisen puukko viilsi englantilaisten ja irlantilaisten lihaa. Viikatteen kanssa ryntäävä kauhavalainen sai sisällä olijat sellaiseen kauhuun, että he rupesivat pakenemaan yläkertaan. Laihialainen ja kuortanelainen olivat eteisen katon kautta menneet jo sinne ja jokainen, joka yritti nousta viimeiselle rappuselle, sai haulipussista sellaisen iskun, että tulivat ylenniskojaan ales rappusia. Lopuksi he hätääntyivät kaikki yliselle meneville rappusille suomalaisten ahdistamina sekä edestä että takaa.

"Onko kukaan joukostamme kuollut?" kysyi härmäläinen ja otti kauhavalaiselta viikatteen, jonka löi tiskiin pystyyn.

"En tiedä onko kukaan kuollut, mutta pahasti haavoittunut on ainakin joitakin", vastasi latvaheikkoolainen, joka myös oli saanut rohkeutta ja seurannut voittoisia huoneeseen.

"Sano nyt raumalainen, että tuovat heti kellot ja rahat tänne tahi nyt se vasta alkaa", käski Piltti.

Kun raumalainen oli tulkinnut tämän, niin eräs mies antoikin kellot, ja kapakoitsija antoi sata dollaria rahaa, vaikka suomalaisilta oli ryöstetty vain kolmekymmentä dollaria.

"Tietysti talosta annetaan vielä lähtöryypyt, vai kuinka?" kysyi kauhavalainen. Kun raumalainen tämän tulkitsi, tuli kapakan omistaja esiin ja nosti tiskin takaa kaksi pulloa konjakkia tiskille, jotka suomalaiset tyhjensivät pohjiaan myöten.

Eräs farmari, joka sattui olemaan matkalla Harboriin, otti kärryilleen härmäläisen ja Teemun. Castle Cartiin päästyä koetti Kreeta antaa ensiapua. Jos huone olisi ollut lämmin, niin hän olisi vetänyt joitakin sarvia haavoittuneisiin, mutta se jätettiin seuraavaan päivään.

Raumalainen läksi hakemaan lääkäriä.

Jonkun ajan kuluttua tuli raumalainen takaisin sen tiedon kanssa, ettei lääkäri lähde mihinkään keskellä yötä.

"Te Kauhavan miehet menkää nyt raumalaisen kanssa ja tuokaa lääkäri niskasta tänne, jos ei hän suosiosta tule", käski Piltti.

Ei ollut kauan, kun kauhavalainen toi selässään lääkäriä ainoastaan yöpaita päällä. Teemu kulki perässä kantaen lääkärin laukkua.

Lääkäri oli niin peloissaan, ettei hän ensin tiennyt mitä olisi tehtävä. Kätensä vapisi, ettei lääkepullo tahtonut niissä pysyä.

"Onko mitään vaaraa pelättävissä?" kysyi raumalainen lääkäriltä.

Lääkäri totesi, että härmäläinen on heikossa tilassa. Päähän oli lyöty niin kovasti, että pääluu oli murtunut sisään, josta, jos sattuu, voi seurata kuolema. Teemun tila sitävastoin ei ollut vaarallinen. Yhtä miestä joukosta kaivattiin, mutta hänen nimeänsä ei kukaan tarkemmin tiennyt, sillä hän oli vasta hiljan tullut Suomesta, ja häntä kutsuttiin virolaiseksi.

"Minä kyllä huomasin, että hän oli ensimäisiä menemään sivuikkunasta sisään ja luulen että hän sai puukoniskun englantilaiselta, koska hän oli vähällä saada lyödä minuakin", selitti isokyröläinen.

"Minä luulen, että kyllä siellä on myös joku saanut puukoniskuja", sanoi kauhavalainen pesten puukkoaan verestä.

Aamulla läksi pari miestä etsimään virolaista. Kauas ei heidän tarvinnut mennä kun löysivät hänet tien vieressä kuolleena, iso haava vatsassa.

Kaupungin viranomaiset korjasivat ruumiin ja pitivät muodollisen tutkinnon kuoleman johdosta. Ketään ei vangittu, koska ei ollut kukaan joka olisi kantanut päälle. Jälkipuheitten mukaan olisi pitänyt kaksi irlantilaista myös kuolleen saamistaan haavoista Clevelandin hospitaalissa, mutta siitä ei saatu varmuutta.

Teemu parani terveeksi, mutta härmäläinen täytyi viedä Kingsvillen köyhäin talolle jossa hän jonkun ajan kuluttua kuoli.

Tuli seuraava sunnuntai, jolloin olisi pitänyt pauna seura taasen käyntiin, mutta miehet olivat niin päissään, ettei kellään ollut halua siihen. Kreetakin, joukon henkilääkäri, oli sitä mieltä, että seuraa ei tarvita. Kului viikko viikon perään, mutta Hyvä Toivo raittiusseuraa ei vaan saatu enää henkiin. Elämä repesi entistä hurjemmaksi. Suomalaisia kapakoita oli nyt ilmestynyt jo useampia ja näiden takahuoneissa pidetyt tanssit vetivät niin puoleensa, että kukaan ei malttanut olla sieltä pois. Suomalaiset eivät olleet tähän saakka tapelleet välinsä, mutta nyt alkoi keskinäiset tappelut, joissa kauhavalaisella puukolla oli tunnettu maine. Toisinaan tapeltiin pitäjittäin ja toisinaan läänittäin. Jos paikkakunnalle tuli uusi mies vaikkapa Suomesta, niin hänelle annettiin joukolla ensiksi selkään. Jos sattui, että uusi mies piti puoliaan tahi uskalsi lyödä vastaan, niin häntä kunnioitettiin.

Seuraavana keväänä kun Stenroos palasi takaisin Suomesta toi hän mukanaan toista sataa kirjaa, jotka oli tarkoittanut Hyvä-Toivo raittiusseuralle lahjoittaa. Kuultuaan, että seura on kuollut, tuli hän hyvin murheelliseksi, mutta ei toivottomaksi, sillä hän päätti herättää sen uudelleen henkiin. Luettuaan seuran viimeisen pöytäkirjan huudahti hän: "Eihän seura olekaan kuollut; se on vain pantu istumaan. Minä herätän sen käyntiin. Seuraavana sunnuntaina kutsui hän taasen kaikki kokoon ja seura pantiin uudelleen käyntiin. Nyt seuralle annettiin nimeksi 'Hyvä Tahto'. Nimen muutos johtuen siitä, kun Stenroosin lahjoittamat kirjat päätettiin antaa lukuhaluisten luettavaksi vapaasti seuran ja sen perustajan 'hyvästä tahdosta'."

Hyvä Tahto-seuran perustamisesta alkaen voidaan lukea Harborin suomalaisten valistusrientojen alkaneen. Sen jälkeen alettiin Harborista vaikuttamaan valistuksen levittämiseksi ulommaksikin. Ryhdyttiin säännöllisen seurakunnan perustamiseen ja hankittiin pappi. Moninaiset valistusharrastukset alkoivat täällä versomaan, myöhemmin perustettiin sanomalehtikin. Hancockista, Michiganista, saatiin aina valoa ja tukea uusille alotteille ja entisten rientojen hoivaamisessa. Hancock oli silloin Amerikan suomalaisten valistusrientojen heräävän ajan kehto. Sieltä saatiin aina siementä ja virkistäviä neuvoja. Mutta ei ottanut kauan kun Harbor tuli tunnetuksi kautta maan suomalaisten keskuudessa, ei enää maamiestemme hurjan kapakkaelämän tähden, mutta esimerkiksi kelpaavien sivistysharrastusten voimakkaan ja herättävän toiminnan ja ripeyden tähden. Suomessakin oli Harborin nimi tullut jo niin tutuksi, että Amerikaan matkustajakin osti tikettinsä vain "Harboriin" mitään muuta osoitetta paikasta tarvitsematta antaa.

* * * * *

Tähän päättyy "Iloisen Harborin" ensimäinen osa ja kertomajakso kansalaistemme elämästä Harborissa ensimäisellä neljännessadalla. Seuraavassa kerrotaan myöhemmästä ajasta, joka on tapauksineen ja rientoineen nuoremmallekin polvelle tuttua.