Part 5
Minä olen tyyni! — Minun todistajani! Kolme päivää olen minä pyytänyt tätä eikä ketään vielä ole kutsuttu. Minä vaadin yleistä syyttäjää selittämään koko kansan kasvojen edessä, miksi minulta kielletään oikeus.
USEAMPIA ÄÄNIÄ
Todistajat!
FOUQUIER-TINVILLE
Minä en ole vastustanut heidän kutsumistaan enkä tee sitä nytkään.
DANTON
No, kutsu heidät sitten — kaikkihan tapahtuu sinun käskystäsi.
FOUQUIER-TINVILLE
Minä siis julistan sallivani, että todistajat kutsutaan — ei kuitenkaan niitä kansankonventin jäseniä, joihin syyttäjät ovat viitanneet, sillä syyte on lähtenyt koko kansalliskokouksesta ja olisi naurettavaa vaatia teidän omia syyttäjiänne myötävaikuttamaan teidän puolustukseenne, etenkin juuri kansanedustajia, ylimmän vallan hoitajia, jotka ovat tilivelvollisia ainoastaan kansalle.
HERAULT
Oo, oivallista jesuiittapeliä!
(Hän nauraa Fabre'in kanssa.)
DANTON
Minun toverini voivat siis murhata minut, ja minun ei sallita lannistaa murhaajiani?
FOUQUIER-TINVILLE
Uskallatko sinä herjata kansan eduskuntaa.
PHILIPPEAUX
Olemmeko me siis täällä vain muodon vuoksi. Meidät tahdotaan pakottaa näyttelemään vain mykkää osaa?
CAMILLE
Kansa, sinä kuulet sen! He pelkäävät totuutta. He kavaltavat todisteita, jotka kukistaisivat heidät.
(Liikettä.)
PRESIDENTTI
Älkää kääntykö kansan puoleen.
PHILIPPEAUX
Kansa on meidän ainoa tuomarimme; te ette ole mitään ilman sitä.
(Hyväksymisiä.)
CAMILLE
Minä vetoan konventtiin!
DANTON
Te tahdotte panna meille kapulan suuhun. Vaan se ei tule onnistumaan. Minun ääneni on järisyttävä Parisia sen sisälmyksiä myöten. Valoa! Valoa!
KANSANJOUKKO
Valoa! (Joukon kiihtymys, joka on kasvanut pelottavassa crescendossa Dantonin ensi vetoomuksesta todistajiinsa, purkautuu hälinän ja hyvähuutojen myrskyksi, joka peittää kaikki sanat.)
PRESIDENTTI
Hiljaa!
KANSA
Todistajat! (Kaikki samassa raivokkaassa rytmissä.) todistajat! Todistajat! (David'ia ja hänen ystäviään, jotka vastustavat, kolhitaan pahasti. Tuomarit ovat peloissaan.)
FOUQUIER-TINVILLE
On saatava loppumaan tämä pahennusta tuottava sanasota — minä kirjoitan konventtiin ja ilmoitan pyyntönne: me tulemme tottelemaan sitä.
(Kansa ilmaisee hyväksymistään. Fouquier ja Herman neuvottelevat keskenään, kirjoittavat, lukevat hiljaa mitä ovat kirjoittaneet.)
CAMILLE (innoissaan)
Asia on voitettu.
DANTON
Me masennamme ne lurjukset — te saatte nähdä ne luhistuneina, nenät omissa tunkioissaan. (Vähän naurua. Keskustelua ja väittelyä kansanjoukossa.) Jos Ranskan kansa on mitä sen tulee olla, on minun vielä pakko pyytää heille armoa.
PHILIPPEAUX
Armoa niille, jotka tahtovat meidän kuolemaamme.
CAMILLE (hilpeästi)
Pyh! me nimitämme Saint-Justin koulunopettajaksi Blerancourtiin ja Robespierre'in kirkonisännäksi Saint-Omer'iin. (Vähän naurua.)
HERAULT (kohauttaa olkapäitään)
Ne ovat parantumattomia. Ne eivät jätä toivoaan vielä pyövelinkärryissäkään.
DANTON
Mitä typeriä elukoita! Syyttävät Dantonia ja Desmoulins'ia tasavallan vastustamisesta. Barère kai on oikea patriootti tätä nykyä, vai mitä? Ja Danton aristokraatti?
(Naurua ryhmässä, jonka puoleen Danton puhuu, ja valamiesten kesken.)
Ranska ei vielä pitkiin aikoihin opi nielemään niin karkeita valeita.
(Eräälle valamiehelle.) Luuletko sinä, että me olemme salavehkeilijöitä? Näettekö, hän nauraa, hän ei sitä usko. Pankaa pöytäkirjaan, että hän nauroi.
FOUQUIER (keskeytyen työstään)
Minä pyydän teitä lopettamaan nuo yksityiskeskustelut. Laki ei sitä salli.
DANTON
Sinä tahdot opettaa isällesi miten lapsia tehdään. (Naurua ja hilpeää hälinää koko ajan kuin Danton puhuu ystäviensä kanssa.) Minä se olen antanut perustaa tämän tuomioistuimen — minun kai pitäisi tuntea se.
CAMILLE
Minä alan jälleen tuntea valon ihanuuden. Äsken se näytti minusta sammuneelta ja kuolleelta kuin haudassa.
DANTON
Ei valo, vaan sinä olet saanut entisen värisi. Äsken sinä olit haikean näköinen.
CAMILLE
Minä häpeän heikkouttani. Minun ruumiini on raukkamainen.
DANTON
Senkin vehkeilijä! sinä tahdoit vain päästä naisten suosioon. Se onnistui. Katsos tuota tyttöä tuolla, kuinka hän hyväilee sinua silmillään.
HERAULT (lempeästi)
Ystävä-raukkani, minun käy teitä sääliksi.
DANTON
Kuinka niin, kaunis poika?
HERAULT
Te kaupittelette karhun nahkaa ja teidän omanne on jo mennyttä.
DANTON
Minunko nahkani? Niin, minä tiedän, sillä on halukkaita ottajia. Saint-Just himoitsee sitä. No niin, tulkoon ottamaan sen. Jos hän onnistuu, saa hän kernaasti tehdä siitä maton vuoteensa viereen.
HERAULT
Mitä hyödyttää häärätä?
(Hän kohauttaa olkapäitään ja vaikenee. Sillaikaa on Fouquier kirjoittanut kirjeen, jonka vartija ottaa ja vie poistuessaan.)
PRESIDENTTI
Odotellessamme konventin vastausta me jatkamme kuulustelua.
(Santarmit käskevät syytetyt paikoilleen istumaan. Philippeaux'lle.) Teidän nimenne, etunimenne, asemanne.
PHILIPPEAUX
Pierre-Nicolas Philippeaux, tätä ennen tuomari la Mans'in presidiali-oikeudessa, kansanedustaja konventissa.
PRESIDENTTI
Ikänne?
PHILIPPEAUX
Kolmekymmentä viisi vuotta.
PRESIDENTTI
Te olette koettanut herpaista kansallista puolustusta ollessanne valtion lähettinä Vendée'ssa. Te olette koettanut saattaa Yhteishyvänvaliokunnan huonoon huutoon häpäisevillä parjauskirjoituksilla. Te olette ollut osallisena Dantonin ja Fabre'in salaliitossa kuningasvallan palauttamiseksi.
PHILIPPEAUX
Minä olen saattanut närkästyneen yleisön tietoon muutamien kenraalien rosvoukset. Se oli minun velvollisuuteni ja sen minä olen täyttänyt.
PRESIDENTTI
Teidän velvollisuutenne oli, — siinä leppymättömässä taistelussa, jolla Ranska on lunastettu — jännittää kansallisen toimintakyvyn kaikki joustimet. Te olette lyönyt ne rikki.
PHILIPPEAUX
Ronsin ja Rossignol häpäisevät ihmiskuntaa.
DAVID
Siinä on Vendéelainen.
FOUQUIER-TINVILLE
Sinä et ollut edustamassa ihmiskuntaa, vaan isänmaata.
PHILIPPEAUX
Minun isänmaani on ihmiskunta.
(Muutamia hyvähuuloja ja useita vastalauseita.)
PRESIDENTTI
Nuo Rossignolin murskaamat rojalistit, joita te niin säälitte, kunnioittivatko ne ihmisyyttä?
PHILIPPEAUX
Mikään ei voi puolustaa rikosta.
FOUQUIER-TINVILLE
Voitto.
DAVID
Bravo, Fouquier! — Niin, niin, bravo!
PHILIPPEAUX
Syyttäjä, minä syytän sinua.
CAMILLE
Kuulkoon kansa nuo katalat sanat.
FOUQUIER-TINVILLE (kohauttaen harteitaan)
Kansa tuomitkoon.
(Kansassa on eri mieliä; se on osottanut hyväksymistään Fouquier'lle ja hälisee äänekkäästi.)
DANTON (hiljaa Desmoulins'ille)
Suu kiinni, hölmö! sinä heität kiviä minun puutarhaani.
CAMILLE (ihmeissään)
Kuinka niin?
DANTON
Minähän olen sanonut paljon toisenmoisempaa kuin se.
PRESIDENTTI (Westermannille)
Syytetty, nouskaa ylös.
WESTERMANN
Minäkö nyt? Tuhat tulimmaista! eteenpäin!
PRESIDENTTI
Nimenne?
WESTERMANN
Sen sinä tiedät hyvin.
PRESIDENTTI
Nimenne!
WESTERMANN (kohauttaen olkapäitään)
Pöyhkeilijät!... Kysy kansalta.
PRESIDENTTI
Te olette François Joseph Westermann, syntyisin Elsassista, brigadikenraali. Neljäkymmentä kolme vuotta vanha. Teistä piti tulla tämän salaliiton miekka. Danton kutsutti teidät Parisiin johtamaan vastavallankumouksen sotajoukkoa. Te olette tehnyt itsenne syypääksi julmuuksiin armeijassanne. Te olette ollut syypäänä Chatillon'in tappioon. Yhteisneuvoin Philippeaux'n kanssa te olette koettanut kaataa maahan niitä isänmaanystäviä, joita teidän tehtävänänne oli puolustaa. — Teidän entisyytenne on sitäpaitsi surkuteltava. Teitä on kolmesti syytetty varkaudesta.
WESTERMANN
Sinä valehtelet, sika!
(Naurua.)
PRESIDENTTI
Minä annan viedä teidät takaisin vankeuteen oikeuden loukkaamisesta ja tuomita kuulematta teitä.
WESTERMANN
Viisitoistavuotiaana tulin minä sotamieheksi. Elokuun 10 p. johdin minä kansaa Tuileries'n valloituksessa. Minä tappelin Jemmapesin luona. Dumouriez jätti minut yksin Hollantiin, vihollisten keskeen — minä vein brigadini takaisin Antwerpeniin. Sittemmin olen ollut Vendée'ssa ja antanut Charette'in ja Cathelineau'n rosvoille paljon päänvaivaa. Savenay, Ancenis ja le Mans ovat saaneet lantaa heidän raadoistaan. Ne roistot syyttävät minua julmuudesta, niinkö? Ne eivät ole sanoneet kyllin: — minä olen ollut petomainen kaikille pelkureille. Tahdotaanko todisteita minua vastaan? Kas tässä: Pontorson'in luona annoin minä ratsuväkeni hyökätä pakenevien sotamiesteni kimppuun. Chatillon'issa halkaisin minä sapeliniskulla naaman raukkamaiselta upseerilta. Minä olisin antanut vaikka polttaa armeijani, jos sitä olisi tarvittu voiton saamiseksi... Minä olen hävittänyt maata, sanot sinä? Mitä se sinuun kuuluu? Te olette heikkomielisiä. Minä olen tehnyt sotilaan ammattiani — minä en ole kauppamies. Minun velvollisuuteni on puolustaa isäini maata, ja sen olen minä täyttänyt kolmenkymmenen vuoden aikana, säästämättä hikeäni tai vertani. Minä olen saanut seitsemän haavaa kaikki etupuolelle; yksi ainoa on tullut takaapäin: minun syytöskirjelmäni.
(Naurua ja hyvähuutoja.)
PRESIDENTTI
Te olette useamman kerran todistajien läsnäollessa lausunut julki herjaavia sanoja konventtia vastaan. Te olette uhannut haudata edustajat palatsin muurien alle.
WESTERMANN
Se on tosi. Minä vihaan sitä epäluuloista ja jaarittelevaa roskaväkeä, joka kahlehtii kaiken toimintakyvyn kateellisella typeryydellään. Minä olen sanonut, että konventti tarvitsisi muutaman luudanvedon ja että minä ottaisin kyllä vaivakseni raastaa pois roskatunkion.
(Naurua ja vastalauseita.)
FOUQUIER-TINVILLE
Sinä siis tunnustat salaliiton?
WESTERMANN
Mitä sinä jaarittelet salaliitosta? Minä olen ajatellut yksin ja toiminut yksin. Minä en ole kenenkään täällä olevien ystävä. Olen joskus pakissut Dantonin kanssa ja minä annan arvoa hänen tarmolleen, mutta hänkin on asianajaja eikä minulla ole luottamusta asianajajiin. Ranskaa ei pelasteta puheilla vaan miekoilla.
(Muutamia hyväksymisen ilmauksia ja useita vastalauseita. Muutamat alkavat apploodeilla, sitten suuttuvat enemmän kuin muut.)
PRESIDENTTI
Se riittää. Asia on selvä.
WESTERMANN
Giljotinoikaa minut! Giljotiinikin on miekanisku. Minä pyydän vain yhtä seikkaa: että minut pannaan selälleni, minä tahdon tehdä tapparalle rintamaa.
(Muutamia kättentaputuksia ja liikuntaa. Näkyy että joukko on myötätuntoinen Westermannille, mutta se on varuillaan ja odottaa silminnähtävästi alkuunpanoa toimiakseen, mutta sitä ei tule.)
(Vadier ja Billaud-Varenne tulevat sisään.. Fouquier nousee ja menee puristamaan heidän kättään. Hälinää kansanjoukossa: »vastaus, konventin vastaus».)
BILAUD-VARENNE (puoliääneen)
Ne lurjukset, nyt ne ovat satimessa.
VADIER (puoliääneen Fouquier'lie)
Tässä on se, mikä päästää teidät pulasta.
FOUQUIER-TINVILLE (samoin)
Sitä me tarvitsemme.
(Kuohuntaa — sitten syvä hiljaisuus. Fouquier lukee seisaallaan: molemmatkin konventin jäsenet asettuvat hänen sivulleen.)
FOUQUIER (lukien)
»Kuultuaan yhteishyvän ja yleisen turvallisuuden valiokuntain lähettämät tiedonannot, kansalliskonventti määrää vallankumous-oikeusistuimen jatkamaan oikeudenkäyntiä Dantonin ja muitten salaliitto-asiassa, ja on oikeuden esimiehen siinä käytettävä kaikkia lain myöntämiä keinoja arvovaltansa tehostamiseksi sekä tukahdutettava kaikki syytettyjen yritykset häiritä yleistä rauhallisuutta tahi ehkäistä oikeuden voittokulkua — sekä määrää samalla, että jokainen salaliittolaisuudesta haastettu, joka vastustaa tai herjaa oikeutta, on heti asetettava julkisen sanankäytön ulkopuolelle.»
(Yleinen hämmästys. Sitten äkkiä alkaa joukko äänekkäästi puhua, ja syytetyt, ensin kuin jähmettyneet, alkavat purkaa mieltään.)
CAMILLE
Kuinka alhaista! meidät kuristetaan.
PHILIPPEAUX
Ne eivät ole tuomareita, vaan teurastajia!
DANTON (Fouquier'Ile)
Sinä et ole lukenut kaikkea. On vielä muutakin. Vastaus! Vastaus meidän pyyntöömme.
PRESIDENTTI
Hiljaa!
FOUQUIER (jäätävän hiljaisuuden vallitessa)
Konventti saattaa tietoon seuraavan kirjeen, jonk komiteat ovat saaneet poliisiviranomaisilta, jotta oikeusistuin näkisi mikä tuho vapautta uhkaa. (Lukien:) »Parisin kommuuni. Me poliisidepartementin johtajat olemme eräältä Luxembourg-vankilan porttivahdilta saamamme kirjeen johdosta kiiruhtaneet vankilaan ja käskeneet puheillemme kansalaisen Laflotte'in, tasavallan entisen ministerin Firenzessä, noin viikko sitten siellä vangitun, joka on meille kertonut, että hän eilen illalla kello kuuden ja seitsemän välillä oli ollut kansalaisen kenraali Dillonin huoneessa ja oli mainittu Dillon silloin vetänyt hänet syrjään ja sanonut, että on noustava sortoa vastaan ja että ne jalot ja etevät miehet, jotka olivat tähän ynnä muihin vankiloihin suljettuina aikoivat liittyä yhteen, sekä että Desmoulins'in vaimo oli hänen käytettäväkseen jättänyt tuhat taaleria, joilla oli koottava kansaa häiritsemään vallankumoustuomioistuimen istuntoa — —»
(Kiihtymystä.)
CAMILLE (suunniltaan)
Ne roistot! heille ei riitä, että he murhaavat minut, he tahtovat vielä murhata vaimonikin! — (Hän repii tukkaansa.)
DANTON (näyttäen nyrkkiä Fouquier'lle)
Te konnat! Konnat! Ne ovat tekaisseet tämän salajuonen tuhotakseen meidät.
(Kansanjoukko hyväksyy ja paheksuu.)
FOUQUIER (jatkaa melusta huolimalla ja onnistuu uudelleen saamaan joukon mielenkiinnon puoleensa.)
— »Laflotte päätti uskotella olevansa samaa mieltä, paremmin päästäkseen salahankkeen perille. Dillon, joka kuvitteli liittäneensä hänet alhaiseen juoneensa, teki hänelle tarkan selon eri suunnitelmista. Laflotte asettautuu Yhteishyvänvaliokunnan käytettäväksi ilmoittaakseen sille yksityiskohdat...»
(Joukon kiihtymys peittää hänen äänensä.)
CAMILLE (kuin hulluna)
Pedot! Ihmissyöjät. (Rutistaa paperit, jotka hänellä on kädessään ja heittää Fouquier'ta päähän. — Kansalle:) Auttakaa! auttakaa!
(Kansassa äänekästä suuttumusta.)
DANTON (jylisten)
Kurjat murhamiehet, kytkekää meidät samalla tähän penkkiin ja pistäkää puukko kurkkuun!
KANSA (riemuissaan)
Hän läkähtyy! Hän kuohuu. Suurenmoista! Sitä ääntä!... Hyvä!
PHILIPPEAUX
Tyranniutta!
DANTON
Kansa, ne tappavat meidät, ne surmaavat sinut meidän kerallamme. Danton murhataan! Parisi, nouse, nouse!
WESTERMANN
Aseisiin!
(Hurjaa melua, johon kaikki äänet hukkuvat. Kuuluu töintuskin Dantonin mylvintä melun keskeltä. Hän syöksyy Vadier'tä kohti, jonka santarmit ja esimiehen pöytä erottaa hänestä, ja puristaa hänelle nyrkkiä. Joukko viheltää Vadier'lle, joka selkä koukussa antaa myrskyn mennä ylitse, ja pälyilee saliin ivallisella ja ilkeällä välinpitämättömyydellä.)
FOUQUIER (kalpeana ja hätäytyneenä molemmillekin konventin jäsenille)
Mitä tehdä? Minä hetkenä tahansa voi joukko syöstä kimppuumme.
BILLAUD
Ne rosvot!... Hanriot, käske tyhjentää sali.
VADIER
Se olisi taisteluhaaste ja kuka tietää olemmeko me vahvemmat.
FOUQUIER (joka on juuri katsonut ikkunasta)
Kansanjoukkoa on kokoontunut rantakadulle. Se voi murtaa portit.
DANTON
Kansa, me voimme kaiken, me olemme voittaneet kuninkaat, Euroopan sotajoukot. Taisteluun! Murskaksi tyrannit!
VADIER (Fouquier'lle)
Ennen kaikkea: toimita ne takaisin vankilaan. Saata tuo räyhääjä pois näkyvistä.
DANTON (näyttäen nyrkkiä Vadier'lie)
Katsokaa noita kurjia murhamiehiä; ne seuraavat meitä kuolemaan asti... Vadier! Vadier! Koira se! Koska tämä on ihmissyöjäin sotaa, niin tulkoot nyrkeillään riistämään minun henkeäni!
VADIER (Fouquier'Ile)
Syyttäjä, pane toimeen esivallan määräys.
FOUQUIER-TINVILLE (melu hiljenee, kun presidentti koputtaa pöytään)
Se kauhistava hävyttömyys, jolla syytetyt puolustautuvat, ne herjaukset ja uhkaukset, joita he julkeavat syytää tuomioistuinta vastaan, pakoittavat tämän ryhtymään tilanteen vakavuutta vastaaviin keinoihin. Minä pyydän siis, että kysymykset asetetaan ja tuomio julistetaan syytettyjen poissa ollessa.
(Mykkää hämmästystä ja liikettä. Kansan kiihko ja hälinä jatkuu sitten kohtauksen loppuun asti kuin jonkin kuumeen vallassa.)
PRESIDENTTI
Tuomioistuin on neuvotteleva siitä. Saattakaa syytetyt istumaan.
(Danton näyttää kuin ei hän ymmärtäisi, on tukahtumaisillaan ja päästää pedon ulvonnan.)
VADIER (puoliääneen)
Ulise ukkoseni, ulise! Sinä olet säkissä.
HERAULT (nousten ja pudistaen vaatteitaan)
Loppu tuli.
DANTON (sallii santarmien taluttaa hänet penkille ja luhistuu siihen murtuneena)
Mennyttä kalua!... (Hillitsee itsensä äkkiä keskellä rajuuden puuskaa.) Hiljaa, Danton, hiljaa! Sinun kohtalosi on täytetty.
CAMILLE (huutaen)
Minä olen Robespierren ystävä! Minua ei voida tuomita...
WESTERMANN (Dantonille)
Estä toki tuota nautaa häpäisemästä itseään.
HERAULT (Desmoulins'ille)
No ystäväni, näyttäkäämme että osaamme kuolla.
DANTON
Me olemme eläneet kylliksi nukkuaksemme kunnian helmaan, — vietäköön meidät mestauslavalle!
CAMILLE
Oo, minun vaimoni! minun poikani. Minä en enää näe heitä koskaan! — ei, se on mahdotonta! Ystäväni, ystäväni, auttakaa!
PRESIDENTTI
Antakaa viedä syytetyt takaisin.
DANTON
Ole toki rauhallinen ja jätä tämä viheliäinen roskajoukko.
HERAULT (menee Fabre'in luo ikäänkuin hänellä olisi kiire saada asia loppumaan, odottamatta santarmeja, jotka ajavat syytettyjä pystyyn.)
Anna minulle käsivartesi, ystäväni: nyt loppuvat kipusi.
FABRE-D'EGLANTINE
Me olemme nähneet hyvän näytännön ennen kuolemaamme.
DANTON
Niin kyllä, Fabre, sinua loukkaamatta, siinä on näytelmä, joka pimittää sinun sepitelmäsi.
FABRE
Sinä et tunne minun viimeistäni; se on jotain se. Kun eivät vain hävittäisi käsikirjoitustani: minulla on kadehtijoita.
DANTON
Minä avaan haudan — Robespierre tulee pian minun jälestäni.
CAMILLE (takertuen penkkiin, josta santarmit koettavat irroittaa häntä.)
Minä en lähde! Auttakaa. Kansa, minä olen luonut tasavallan. Puolustakaa minua... Te ette vie minua tästä, julmurit! Kurjat murhaajat... Oh! Lucile Horace! rakkaani, rakkaani!
(Hänet viedään pois, hänen ulistessaan. Kansa on hyvin kuohuissaan, tahtoisi toimia, vaan ei uskalla; mutia tuntuu, että kuohu käy. Ääniä: »Ei, ei», »se on liikaa», »se on kurjaa», »raukka», »jättäkää hänet», »ei saa tuomita häntä».)
DANTON (ensin liikuttuu, sitten oikaistuen)
Kas niin, Danton, pois heikkous!
WESTERMANN (Dantonille)
Miksi et sinä käytä hyväksesi kansan kuohua? Sehän on valmis tappelemaan.
DANTON
Tuo roskajoukko! Joutaa hiiteen!... Se on täällä taputtamassa käsiään sille, joka voittaa. Minä olen liiaksi totuttanut sitä toimimaan niin.
WESTERMANN
Toimi siis!
DANTON
Liian myöhäistä. — Ja toiseksi: minä välitän viis. Tasavalta on hukassa: kuolen mieluummin itse ennen sitä.
WESTERMANN
Siinä nyt epäröintisi hedelmä! Olisit hyökännyt ennen Robespierre'iä!
DANTON
Vallankumous ei voi elää ilman meidän kahden päitä. Minä en olisi voinut puolustaa itseäni muuten kuin kuristamalla hänet. Rakastan enemmän vallankumousta kuin itseäni.
(Westermann menee.)
PHILIPPEAUX
Tule, Danton, on lohdullista kuolla niinkuin on elänyt.
DANTON
Minä olen tehnyt kaikkia rikoksia vapauden vuoksi. Minä olen sälyttänyt selkääni kaikki ne kauhistavat tehtävät, joita toisten tekopyhyys pakeni. Minä olen uhrannut kaikkeni vallankumoukselle, ja minä huomaan nyt hyvin, että se on ollut turhaa. Se portto on pettänyt minua; se uhraa minut tänään; se uhraa Robespierre'in huomenna; se antautuu ensimäiselle seikkailijalle, joka kiipee sen sänkyyn. — Mutta vähät siitä! Minä en kadu mitään; minä rakastan sitä porttoa ja iloitsen siitä että olen häpäissyt itseäni hänen tähtensä. Minä surkuttelen niitä kurjia raukkoja, jotka eivät ole saaneet lainkaan hieroa ihoaan vapauden hipiää vasten. Kun on kerrankin suudellut tuota jumalallista hutsua, voi mennä kuolemaan: silloin on elänyt.
(Menee Philippeaux'n kanssa.)
FOUQUIER-TINVILLE
Pyydän valamiehistöä lausumaan, onko se saanut tarpeelliset tiedot asioista.
PRESIDENTTI
Valamiehistö vetäytyy neuvottelemaan.
(Valamiehistö menee.)
(Kansanjoukko, aaltoilee rauhattomana, päättämättömänä ja huonotuulisena. — Ulkoa kuuluu Dantonin ääni ja kansan rähinää. — Yleisö tunkeilee ikkunoihin. Muutamia tuomioistuimen jäseniä samoin. Salissa olijat toistavat ulkoa kuuluvia sanoja, ensin puoliääneen, sitten kovemmin.)
FOUQUIER-TINVILLE
Melu alkaa. Meille tulee kuuma paikka.
VADIER
Meidän pitää estää noiden huutojen vaikutus valamiehiin. Mennään valaisemaan heitä.
(Menevät. Joukko protestoi Vadier'ta ja Fouquier'ta vastaan.).
PRESIDENTTI
Kansalaiset... tuomioistuimen pyhyys... kunnioitus oikeutta kohtaan...
(Melu peittää hänen äänensä.)
KANSA
Danton, Danton! Me tahdomme Dantonin! Danton vapaaksi!
PRESIDENTTI
Me olemme saarroksissa. Ne tekevät lopun meistä kaikista.
(Hän vetäytyy ovelle, käsi rivassa.)
(Raivostunut kansa särkee penkit ja valtaa tuomioistuimen, syytäen kuoleman uhkauksia.)
SAINT-JUST (tulee sisään)
(Joukko vaikenee äkkiä aristuneena. Saint-Just tarkastaa sitä hetken kylmin ja ankarin katsein. Joukko vetäytyy syrjään. Muutama hetki jäätävää hiljaisuutta. Sitten alkaa hälinä uudelleen, mutta vähemmän väkivaltaisena.)
VADIER (joka on tullut sisään Saint-Justin jälestä ja käyttää hyväkseen lyhyttä hiljaisuutta)
Kansalaiset, tasavallan elintarve- ja muonituskomitea...
(Joukko pakottaa hälisijät vaikenemaan.)
VADIER (jatkaa)
... saattaa yleisön tiedoksi että jauho- ja halkolähetys saapuu tänä iltana Bercy'n satamaan.
(Nousee suuri melu ja yleinen sekasorto. Joukko sysii ja tappelee päästäkseen ulos. Vain pieni määrä itsepäisen uteliaita jää odottamaan oikeusistunnon loppua.)
VADIER (katsoo poisvirtaavaa kansanjoukkoa, ivansekaisesti)
Sydän on hyvä, mutta vatsa on parempi.
(Valamiehistö palaa takaisin. Presidentin yksitoikkkoiset kysymykset hukkuvat hälinään. Vähitellen kuoleutuu häly kuulumattomiin ja Hermanin ääni kuuluu selvemmin. Tuomio julistetaan kuoleman hiljaisuudessa.)
PRESIDENTTI (valamiehistölle)
Kansalaiset, valamiehistö — on ollut olemassa salaliitto, jonka tarkoituksena on ollut häväistä kansan eduskuntaa, saattaa monarkia jälleen voimaan ja lahjomalla hävittää tasavaltainen hallitus. — Onko Georges Jacques Danton, asianajaja, kansalliskonventin jäsen, ottanut osaa tähän salaliittoon?
VALAMIEHISTÖN ESIMIES
On.
PRESIDENTTI
Onko Lucie-Camille-Simplice Desmoulins, asianajaja, konventinjäsen, ottanut osaa tähän salaliittoon?
V:N ESIMIES
On.
PRESIDENTTI
Onko Marie-Jean Herault Séchelles, syyttäjä, asianajaja, konventinjäsen, ottanut osaa tähän salaliittoon?
V:N ESIMIES
On.
PRESIDENTTI
Onko Philippe François Nazaire Fabre, lisänimeltään d'Eglantine, konventinjäsen, ottanut osaa tähän salaliittoon?
V:N ESIMIES
On.
PRESIDENTTI
Onko Pierre Nicolas Philippeaux, entinen tuomari, konventinjäsen, ottanut osaa tähän salaliittoon?
V:N ESIMIES
On.
PRESIDENTTI
Onko François Joseph Westermann, brigadikenraali, ottanut osaa tähän salaliittoon?
V:N ESIMIES
On.
FOUQUIER-TINVILLE
Minä vaadin, että lakia sovellutetaan.
PRESIDENTTI
Tuomioistuin julistaa siis, että Georges Jacques Danton, Lucie-Simplice Camille Desmoulins, Marie-Jean Herault Séchelles, Philippe François Nazaire Fabre, lisänimeltään d'Eglantine, Pierre Nicolas Philippeaux ja François Joseph Westermann ovat tuomitut kuolemaan, sekä määrää, että tämä tuomio on tuomioistuimen sihteerin ilmoitettava asianomaisille Conciergerie-vankilassa ja on se toimeenpantava tänä päivänä, germinalkuun 16:na, Vallankumoustorilla.
DAVID YSTÄVINEEN
Eläköön konventti!...
(Joukko hajaantuu. Ulkoa kaukaista hälinää, joki vähitellen häipyy pois. — Saint-Just, Vadier, Billaud-Varenne, jotka seisovat vielä etunäyttämöllä, katsovat toisiinsa, mykkinä ja liikkumattomina.)
VADIER
Se mädännyt kolossi on kaadettu maahan. Tasavalta voi jälleen hengittää.
BILLAUD (luoden ilkeän katseen Saint-Justiin)
Tasavalta ei ole vapaa, ennenkuin kaikki diktaattorit ovat saaneet loppunsa.
SAINT-JUST (katsoo kylmästi Vadier‘hen ja Billaud'hon)
Tasavalta ei ole vapaa ennenkuin kaikki saaliinhimoiset rosvot ovat saaneet loppunsa.
VADIER (nauraen ivallisesti)
Tasavalta ei ole vapaa, tasavalta ei ole puhdas ennenkuin tasavalta on saanut loppunsa.
SAINT-JUST
Aatteet eivät tarvitse ihmisiä. Kansat kuolevat, että Jumala eläisi.
ESIRIPPU.