Part 4

Mitä taas Suomen kielen vapaehdollisen käyttämiseen oikeuksissa ja muissa tiloissa koskee, niin olisi se hyödyllinen jo siinäki kohdassa, että se kadottaisi leivän puolivalmiilta herroilta, jota tapojen turmioksi ja talonpoikien rasitukseksi aina enempi vuosi vuodelta maakuntaan lisäytyy. Kun nimittäin joku voipi oppia jonkun sanan ruotsia ja sihen lisäksi taitaa, jos kuinka puultuvaisesti kirjottaa, niin pitää hän kohta itsensä herrana, heittää työnteon, kirjottelee talonpojille, selittelee heille tuomioita ja muita ruotsinkielisiä kirjotuksia, neuvo heitä yhdestä keräjästä toiseen ja viettelee moninaisihin ilkeyksihin, kaikella sillä toimellansa talonpojan kostannuksella hyvin eläen. Tämä herrain ja talonpoikain välillinen sukukunta juuri on se, joka enimmasti turmelee talonpoikasen kansan elämässänsä. Sillä paremman arvon talonpojilta voittaaksensa pukevat itsensä ja elävät muulla tavalla mahdollisuutta myöten herroiksi, ja talonpoika seuraa heitä niin vaatteissa, kun muussa elämässä, pitäen itsensä heidän vertasena, niinkun hän ei olekaan huonompi, vaan kymmentä kertaa parempi heitä. Tämä talonpojan herrastaminen aatteissa ja muissa ulkonaisissa elämän tavoissa on sekä muuten tuhma ja ilkiä katsella, että myöski perijuuri koko talonpojallisen arvon menettämiseen. Se juuri todistaa, että talonpoika itse ei tyydy oloonsa ja onneensa, alentaa hänen arvonsa sillä tavoin muidenki silmissä, sillä vähäarvonen on aina se mies, joka Jumalan luotuun onneensa ei tyydy. Jos talonpoika tahtoo herrastaa, niin herrastakoon opeissa, tiedoissa ja taidoissa, erittäinki säätyynsä sopivaisissa, siisteydessä ja puhtaudessa, mielisiveydessä ja raittiuudessa, lastensa ihmisiksi kasvattamisessa, perheensä hoitamisissa, karjansa, peltojensa ja niittyjensä korjaamisessa, ja se harrastus on hänelle moninaiseksi hyväksi, antaa myös kyllä työtä, ettei juuri jouda'kaan sihen toiseen turmelevaiseen herrastamiseen, joka osotaksen turhissa käytöksissä, naurattavissa vaatetpuvuissa, kiroilemisissa ja vannomisissa, juomisissa ja laiskana elämisessä, joutavissa hypyissä ja kortinlyönnissä, Jumalan sanan ylenkatseessa ja tuhannessa muussa ilkeydessä, jota juuri edellä mainitut joutavat nurkkaherrat enemmin, kun mikään muu kansassa matkaansaattaa, levittää ja voimassa pitää. — Karjalassa ja Savossa, joissa suuri osa talonpoikia nykyaikoina selvästi kirjottaa suomea, näitä nurkkaherroja ei ollenkaan kaivattaisi, jos saisivat talonpojat kirjotuksensa sillä omalla kielellänsä. Kuinka kansa itseki sitä asiata toivoo, olemma monasti kuulleet lausuttavan, ja todistukseksi panemma tähän seuraavan, talonpojalta _Petteri Makkoselta_ Kerimäen pitäjästä, tehdyn runon, jonka syksyllä v. 1837 häneltä kirjotimma.

Suruvirsi Suomen kielen tilasta.

Suvatseeko Suomen kansa, Salliiko Savon asujat, Wielä veisata vähäsen, Surkutella Suomen maasta? Suruvirsi on Suomen maasta, Sekä vaikia valitus, Kuinka suuri Suomen kansa Saapi kirjoja käsiinsä, Oikeuksista annetuita, Pantuna paperin päälle, Ruotsin kielen kirjotettu, Jota ei tiennehet isämme, Oma vanhempi osannut, Lausuella lapsillensa, Kanssa poikansa puhua.

Tämä on se outo kieli, Suomen maalla muukalainen, Joka kansan kaikki tyyni Pitäpi pimeyen alla, Josta juttuja tulepi, Turhat riiat ratkiapi, Kun ei tunne kirjojansa, Arvioitansa osaja.

Herrat saapi suuren palkan Pienistäki kirjoistansa, Kuitenki en itse tieä, Jos on kirja kelvollinen, Mitä siinä on sisässä; Mutta täytypi monenki Wieä herralle hevonen, Panna lehmä läävästänsä, Kun ei kukkaro pitäne.

Laki on meillä laaullinen, Aivan oikea asetus, Jonka armas Keisarimme, Itsevaltias vakainen, Anto meille armostansa, Suomen suureksi hyväksi; Waan ei laiteta lakia, Ei osata oikeutta, Suomen kielen kirjotella, Jonka itse ymmärtäisin, Ilman toisen tutkimatta, Sekapään selittämättä.

Kun ois kirjat kielellämme, Suomen selvlllä sanoilla, Itse tietäisin asian, Osajaisin arvionki, Kuittikirjani katsella, Lujat päätökset lukea. Enkä varsin vaivoaisi Esivaltoa viatta, Oikeutta ilman syyttä, Eikä kukkaro kuluisi, Tuomiskontti tyhjeneisi.

Minä vielä mielessäni Olen toivossa ilonen, Että armas Keisarimme, Estvaltamme vakainen, Suomen suureksi iloksi, Onneksi alamaistensa, Sekä kansan kunniaksi, Antaa käskyn armollisen, Suomen sääyille sanoman; Asettapi oikeuet Suomen selvillä sanoilla; Että suuri Suomen kansa, Saisi kirjat kielellänsä, Niinkun kaikki muutki kansat, Mainitahan maailmassa, Onnen helmassa elävän; Kun on kaikki kirjotukset Sillä kielellä samalla, Minkä heille helmassansa, Oma äitinsä opetti.

Sitä vielä Suomalaiset Hyvin suurella halulla, Ikävöivät itsellensä, Että kuulu Keisarimme, Majisteetti mainittava, Joka käski koulupaikat, Akatemiat asetti, Käskis kouluissa lukea, Opitella oppivaisten, Suomen selviä sanoja.

Sillon saisi Suomen kansa Armon auringon havata, Pimeyen paksu pilvi Sillon siirtyisi sivulle; Eipä puuttune puheita, Sekä selviä sanoja, Tämän kielen kertojilta, Asujilta ankaroilta.

Kyllä antaisi asiat Wielä paljonki puhua, Waan ei anna aika myöten, Enkä jaksane jutella; Josta päätän pännän juoksun, Sulan seisatan samalla.

Mehiläisen Ainehisto.

Wuosikertoina 1836, 1837, 1839 ja 1840.

1. Runoja ja Lauluja.

W. 1836.

Wiipurin linna. — Suomen synty Tammikuulta. Tauti. — Hekkalan Maria Helmikuulta. Wedenkantaja Anni. — Miniä. — Naija Maaliskuulta. Neitsen rosvo. — Härjän ampuja Huhtikuulta. Kaunis tammi. — Ukot kirkkomäellä. Toukokuulta. Kaarlo kuningas — Kiitos Keisarille. Kesäkuulta. Tuiretuisen poika. — Tupakkiruno. Heinäkuulta. Immen itku. — Waaraslahden Kaisa. Elokuulta. Lisäys Suomen syntyyn. Inkerin valitus. Syyskuulta. Wiisaampansa vieressä yötä maannut. — Nuotta-ankkurista. Lokakuulta. Kummia. — Huotarin naimisista. — Ilolle Marraskuulta. Tyttö kehnolle kosialle. — Muuttamalle kirkkoherralle. Joulukuulta.

W. 1837.

Kalevalan neito. — Ylistys Tammikuulta. Kirjavaiselle. Yhdeksän huolilaulua Helmikuulta. Kadonnut poika. — Naimaruno. Maaliskuulta. Joukosen nainen. — Ollilta ja Huhtikuulta. perehestänsä. Yhdeksän vanhaa sanaa. — Loholahden Toukokuulta. markkinoista. Tansin synty. — Huoliruno Mathias Kesäkuulta. Reineksestä. Repo. — Kettu ja hämähäkki. — Heinäkuulta. Talkkousruno. Seitsemän pientä runoa. — Ihalainen. Elokuulta. — Elias ja Anna. Kehotus laulamaan. — Pieksiäisen Syyskuulta. panettelemasta. Neljä vanhaa laulua. — Pohjanmaan Lokakuulta. surkeudesta. Kolme vanhaa laulua. — Kolme sanaa Marraskuulta. Savon puolesta. Ruotus ja Tahvanus. — Murheruno Joulukuulta. Pielisen kirkkoherran Jakoppi Steniuksen kuolemasta. — Neittyen ihanaisuudesta.

W. 1839.

Mehiläisen entisestä olosta ja Tammikuulta. nyt jälle ilmaumisesta. Kansan lauluja. Helmi-, Maalis-, Kesä-, Heinä- ja Elokuulta Tietäjän runo. Huhtikuulta. Kahviruno. — Kaksi koirarunoa. Toukokuulta. Sururuno Iin pitäjän kirkkoherran Touko- ja Kesäkuulta. Henrikki Suntin kuolemasta. Runo postiluukusta. Heinäkuulta. Juttu juhlajuomisesta, koottu Elokuulta. kirkkokohmelosta. — Huolikaihos Karjalassa (pispa Molanderin kuolemasta).

W. 1840.

Kansan lauluja. Tammikuulta. Kysymys Mehiläisestä. — Helmikuulta. Kutsumusruno. Koulunkäymättömän valitus. Maaliskuulta. Runo tyttäristä. Huhtikuulta. Onneton naimamatka. — Kaipaksen Toukokuulta. elämästä. Runo Suomen kielestä. Kesäkuulta.

2. Suomen kansan Sanalaskuja ja Arvuutuksia.

Löytyy usiampia melkein joka kuuosan lopulla vuosikerroissa 1836 ja 1837.

3. Satuja.

W. 1636.

1. Ukko ja kuolema. — 2. Kontio ja Tammikuulta. hiiri. — 3. Linnut, nelijalkaset ja yöleikko. 4. Paimen ja Ahti. — 2. Hepo ja härkä. Helmikuulta. 6. Jalopeura ja kettu. — 7. Hemonen. Maaliskuulta. 8. Susi ja akka. — 9. kaksi hevoista. Huhtikuulta. 10. Talohiiri ja metsähiiri. 11. Wähämielinen härkä.— 12. Kettu Toukokuulta. ja korppi. — 13. Wanha leiona, metsäsika ja aasi. 14. Sudet ja lampaat. — 15. Koira ja Kesäkuulta. varjonsa. — 16. Kettu ja marjat 17. Simpukka ja kotka. — 18. Aarre. Heinäkuulta. 19. Leiona, lehmä, muohi ja lammas. 20. Hiiret ja tammi. — 2l. Kettu Elokuulta. ja kukko. 22. Lampaat ja koira. — 23. Mehiläinen Lokakuulta. ja kyyhkynen. — 24. Sääski ja härkä. 25. Mettiäinen ja muurahainen. — 26. Marraskuulta. Mettiäinen ja hämähäkki. — 27. Kotka ja jänis. 28. Kissa ja koira. — 29. Oinas ja Joulukuulta. härkä.— 30. Warpunen ja poikansa.

W. 1837.

1. Paimenten tolvotuksct. — 2. Tammikuulta. Kuninkaan palvelia ja kerjaläis-ukko. 3. Kissa ja leivonen. — 4. Susi ja Helmikuulta. hevonen. — 5. Mies ja hevosensa. — 6. Miehet ja rahakukkaro. — 7. Sammakko ja härkä. 8. Poika ja äiti. — 9. Kaksi koiraa. Maaliskuulta. 10. Koira, kukko ja kettu. — 11. Sääski ja jalopeura. 12. Joki ja lähde. — 13. Waimo, Huhtikuulta. miehensä ja kuolema. 14. Hirvi ja sormensa. — 15. Karhu Toukokuulta. ja jalopeura. 16. Akka, kissa ja hiiret. — Kesäkuulta. 17. Kettu ja kissa. 18. Jänikset ja sammakot. — Heinäkuulta. 19. Pukki ja kettu. 20. Kärpänen ja poikansa. — 21. Isä Elokuulta. ja poika. — 22. Pörastas ja leikko. 23. Kurki ja riikinkukko. — 24. Syyskuulta. Orava ja pähkinä. — 25. Härkä ja koira. 26. Harakka. — 27. Jänis ja Lokakuulta. varpunen. 28. Humala ja katoja. 29. Omenapuu ja fiikunapuu. — Marraskuulta. 30. Kaksi kamelia. — 31. Sirkka ja muurahainen. 32. Metsäsika, hevonen ja mies. — Joulukuulta. 33. Susi ja koira. — 34. Mies ja Lempo. 35. Pääskynen ja muut linnut.

4. Suomen kansan muinas-asioiöta.

Jumaluus-opista; Tammikuulta 1836. — Lieto Lemminkäinen; Touko- ja Kesäkuulta 1836, Tammik. 1839. — Tuonelasta ja Manalasta (k. Kehotus laulamaan,); Syyskuulta 1837. — Alkuluomisesta; Joulukuulta 1839.

5. Suomen kansan ja maan tietohin koskemia.

W. 1836.

Wiipurin linnan jälkimaine; Tammikuulta. — Hekkalan Marian jälkim. Helmikuulta. — Wedenkantaja Annin jälkim. Maalisk. — Suomalaisista; Huhtik. — Kaunis tammin jälkim.; Nykyisista ajoista; Toukok. — Kaarlo kuninkaan jälkim. Kesäk. — Tuiretuisen pojan jalkim. Heinäk. — Waaraslahden Kaisan jäikim. Elok. — Karhunsyöjä; Kajaanilaisen Talontytön vaate'omasuus; Kajaanilaisen talon poikamiehen vaate'vara; Niityistä Kajaanin läänissä; Syysk. — Itkuvirsistä Wenäjän Karjalassa; Syys- ja Lokak. — Juopuneen herran olosta; Erinomanen mies; Marrask. — Jaakko Wallenperi; Joulukuulta.

W. 1837.

Braahen kaupungista; Tammi- ja Helmikuulta. — Katrina Maunuttaresta; Helmik. — Matkakertoelma Hiiden linnan; Maalisk. — Tietoja Kiannon kappelikunnasta; Huhtik. — Sanojen jälkimaine; Pyhäjoen pitäjästä; Kuolasta 16 Helmik. 1837; Toukok. — Lyhyt kertomus Suomenkielisistä sanomalehdistä; Elo- ja Syysk. — Pieksiäisen panettelemisesta,jälkim. Syysk. — Pohjanmaan surkeudesta, jätkim. Lokak. — Uupu kolmea sanoa; Lähteä Lappiin; Marrask. — Häätavoista Pääjärven seuduilla Wen. Karjalassa; Jouluk.

W. 1839.

Suomen muinashistorioitsijoille mietinnäksi; Tammi ja Helmik. — Kertomus muutamasta varkaudesta; Pään parannuskeino; Syysk. — Miksi kutsutaan kotimaatamme Suomeksi; Ihmissusista; Marraskuulta.

W. 1840.

Runoniekkain kärsimisistä; Maalisk. — Jousesta ja suksista; Muinonen Suomenmaa ja vanha Finlandi; Huhtikuulta.

6. Suomenkielen-opastollisia.

Suomen synnyn jälkim.; Tammik. 1836. — Suomen kielestä ja sen nimisanoista; Maalisk. 1836. — Lisäyksiä Suomen sanastoon; Huhti- ja Kesäk. 1836. — Sekasaatuja; Elok. — Suomenkielen lause'sanoistä; Loka- ja Marrask. 1837. — Wenäjän Karjalan suomea; Marrask. 1837 (k. myös: Häätavoista Pääjarven seuduilla; Jouluk. 1837. Jousesta ja suksista; Huhtik. 1840). — Græca sunt; non leguntur; Loka- ja Marrask. 1839.

7. Suomen runo-opastollisia.

Ukot kirkkomaalla, jälkimaine; Toukok. 1836. — Suomalaisesta kuusimittarunosta; Loka- ja Marrask. 1836. — Laulusta; Helmi- ja Kesäk. 1839. — Runoista; Huhtik. 1839. — Kysymys Mehiläisestä; Helmik. 1840. — Muutamia sanoja runojen teosta; Maalisk. 1840.

8. Suomalaisia tarinoita.

Ketusta ja hukasta; Syysk. 1837. — Tuhkamosta; Jouluk. 1837. — Älykäs morsian; Osansaanti; Mikäs talonpojan elää; Laahattu taethanko; Osattoman osa; Worpii; Akan kylvörukous; Yö päivällä; Syysk. 1839. — Akkain juomateko; Jalopeura, karhu, hukka ja hiiri; Waimon salaukot; Matin kolmikertanen kuolema; Lokak. 1839. — Wähänäkijä tyttö; Rikka ompeleessa; Paakunaisen nujakka; Huhtik. 1840.

9. Itämaan tarinoita.

Mirtsan näkö; Jouluk. 1836. — Neljä kultalintua; Heinä- ja Elok. 1839. — Tarina hävinneestä kultarahasta; Ystävät; Keino ylösherättää kuolleita; Syysk. 1839. — Kuningasten onni; Uskonopin vaikutus; Suuttuu viisaski; Lokat. 1839. — Tarina Abrahamista; Toukok. 1840.

10. Yhtä ja toista.

W. 1836.

Kiitos Keisarille, jälkimaine; Kesäk. — Tupakista, Tupakkirunon jälkim.; Terveyden hoidosta; Heinä- ja Elok. — Mehiläiseen koskevia kirjotuksia; Syys- ja Marrask. — Muistopuhe vainajalle talonpojalle; Syysk. — Kuoleva joutsen; Marrask. — Waatteista; Jouluk.

W. 1837.

Liikunnosta ja levosta; Tammik. — Mielen liikunnosta; Ilosta ja huvituksista; Helmik. — Paloviinasta, Naimarunon jälkim. Maalisk. — Myrsky; Toukok. — Lähde; Kesäk. — Lasten vioista ja taudeista; Kesä- ja Heinäk. — Yhteislä neuoja sairasten korjuusta ja holhomisesta; Ilmasta terveyttä suhten; Heinäk. — Pilvistä; Usvasta; Auteresta; Sateesta; Lumesta; Rakeista; Kasteesta ja Härmästä; Ukkosesta; Mielen muutos; Elok. — Revontulesta; Tulipalloista; Tähtilennoista; Wesikaaresta; Auringon ja kuun kehistä (eli sapeista); Syyskuulta.

W. 1839.

Laskuopista; Maalis-, Huhti- ja Toukokuulta. — Indialaisten kuolojuhla; Syyskuulta.

W. 1840.

Uusia virsiä, kirkossa ja kotona veisattavia (tutkinto); Pilvien suuruudesta; Maan viljelijöille. Sateen paljoudesta; Liikkuvista pyhistä; Tammik. — Muuan sana Mehiläiselle; Helmi- ja Maalisk. — Kärsiväisyys; Wakuus; Arabian sanalaskuja; Ihmisen ikä; Muutama sana soiden viljelijöille; Toukok. — Humalikoista; Kesäkuulta.

Ilman näitä näin eritellen mainituita aineita on joka toinen arkki Mehiläisestä historia-lukua, nimittäin: vuosikerroissa 1836 ja 1837 yhteistä ihmissukukunnan historiata alkuajoista ruveten ja 400 vuotta lähelle Wapahtajan syntymätä ulottuen; vuosikerrassa 1839 Suomen historiata, alkuajoista näihin nykysiin asti; ja 1840 Wenäjän historiata alkuajoista 1500-vuosilukuun Kr.s.j.

Humalikoista.

Humalikko on parempi keväillä, kun syksyllä istuttaa. Maa lannoitetaan ja löyhistetään kyynärän syvälle. Kiviseka maa on soveliaisin. Istukkaiksi valitaan yksivuotiset, isot, valkiat juuret, korttelin pituiset, kolmella eli neljällä silmukalla. Wanhemmat ja mustemmat juuret eivät kelpaa ja pahentuneet paikat niistä muuten kelpaavistaki istukasjuurista pitää ennen istuttamista pois leikattaman. Sitte pidetään taimet ruohoista puhtaana ja havotetaan. Joka toinen vuosi lannoitetaan sitä siansonnalla, havot otetaan pois lannoitusajaksi ja pannaan sitte jälle paikallensa. Joka seitsemännellä vuodella istutettakoon humalikko uuteen soveliaasen paikkaan.

Tynnyrin alasta maata humalikkona saadaan hyvinä vuosina 70 leiviskää kuivia humaloita. Istukasjuuria saadaan köynnöksestä (humalavarresta), jos taivutetaan maahan ja peitetään mullalla, paitsi latva, joka jätetään kasvamaan. Semmoisesta köynnöksestä uloskasvaa usiampia istukasjuuria.

Lehdet ja liikanaiset hyötövesat pitää sitä myöten kun ilmautuvat alapuolelta köynnöstä pois nykittämän, josta humala kasvaa paremmin. Nuoret köynnökset sidotaan oljilla seipäisiin.

Uutta humalikkoa laittaissa jaetaan maa esinnä pienihin neliskulma aloihin, puolenkolmatta kyynärää jokainen kesketse. Jokaisen neliskulman keskelle pistetään seiväs ja 7 eli 8 istukasta pannaan ympäritse, noin korttelin verran seipäästä ulos, 5 tuumaa syvältä maan sisään ja itusilmukat ylöspäin. Joka syksy pitää istukaspesille uutta lantaa laitettaman, joka muokataan sisään maahan ja joka kevä luodaan talvinen multa juurilta, koska myös liikanaiset hyödökset poisotetaan, ja sia täytetään uudella mullalla. Humalikko taitaan myös leikkauksiin jakaa, joka leikkaus 2 kyynärän levyinen. Seipäät pannaan keskelle ja istukkaat laitoihin, päät seivästä käsin, vinoon.

Kun lehdet alkavat kellistyä ja humalatappo näkyä entistään harvemmalta, sillon on aika ruveta pätkimään humaloita. Pätkintä toimitetaan kuivassa ilmassa ulkona taikka haasioitaan (routotaan) humalaköynnökset, kun herneet, vaan katoksen alle ja kuivalla säällä. Sitte taitaan välitöiksi koska tahansa humalat pätkiä.

Kymmenen vuoden sisässä antaa humala tavallisesti 3 hyvää vuotta, 3 kehnoa ja 4 keskikertaista.

Köynnöksistä taitaan hampun tavalla liotettuna ja laitettuna saada hyvää ja lujaa kangasta. Waan ne ei syksyssä kerkiä liota, jonka tähden pitää kedolle talven alle jättää.

* * * * *

Usiammista syistä, ja erinomattain sen tähden, ettei ole saanut tarpeeksi lukijoita eli muita ostajia, tulee Mehiläinen tällä kuun-osalla lopettamaan työnsä ja toimensa. Sen, joka paheksu tätä kesken lopettamista, soisimma itsensä rupeevan jotain sanomalehtiä toimittamaan, ja ilman omaa työtä, huolta ja vaivaansa vielä päälliseksi saaman omista varoistansa maksaa 300 ruplaa vuodelta, jota ottajain kautta ei saada palkituksi. Niin on se tänä vuonna Mehiläisen kanssa ollut. — Ne, jotka ovat pyytäneet tämän vuoden Mehiläistä ja edeltä maksaneet koko vuosikerrasta, saavat tulevana syksynä eli talvena loppupuolen Wenäjän historiasta palkinnoksi, joka heille tulee postin kautta lähetettäväksi eli, joille niin paremmin sopii, Helsingistä saatavaksi.

Lopuksi kiitämmä niitä, jotka lähettävillä kirjotuksillansa eli muulla toimella ovat Mehiläistä autelleet. Mitä tulleista kirjotuksista ei ole sihen sopinut, koemma jollain muulla tavalla vasta präntätyksi saada. Myös on velvollisuutemme tiedoksi antaa, että 1837 vuosikerran historia-osa on provasti Pietari Tikleeni vainajalta toimitettu; Suomen historia, 1839 vuosikerrassa, Akademian oppilaiselta Johan Fredrikki Kajaanilta; ja Wenäjän historia tässä vuosikerrassa kappalaiselta Wesilahdessa, Gustavi Tikleeniltä.

Helsingistä 31 p. Toukokuussa 1840.

_Elias Lönnrot_.