Part 2
Hänhän asui kanssamme täällä tuvassa. Oikein naimisiin hänen piti mennä Emman kanssa, mutta hän oli niin kovin rintatautinen. Kyllähän minä aina varoittelin tyttöä, mutta eipä hän tahtonu kuullakaan sillä korvalla. Ny' on mies jo aikoja sitte ollu kuollu ja haudattu — ja Emma saa parhaansa mukaan koettaa elättää poikasta. — Mutta kerrohan ny', Moritz, mitä sulle kuuluu?
BAUMERT
Hänen suhteensa voit olla levollinen — hälle kyllä kasvaa leipää. Hän voi totisesti naureskella meille — hällä on vaatteet kuin kreivillä, komea hopeakello ja kaikki — ja vielä kymmenen taalaa rahaa taskussa.
JÄGER (seisoo hajasaarin ja komeilevana, hymyillen kerskuvaa naisihastelijahymyään).
Ei ole syytä valittaa. Minulle ei o' käyny aivan hullumminkaan sotapalveluksessa.
BAUMERT
Hän on ollu ratsumestarilla palvelijana. Ettekö hoksaa, että hän puhuukin kuten hienot ihmiset.
JÄGER
Olen jo tottunu juttelemaan niin hienostuneesti, etten osaa siitä päästäkään..
MUORI BAUMERT
Niin kai, niin kai! — Semmonen poikanulikka ennen, ja ny' tulee takasin taskut täynnä rahoja! Niin, niin! Niin tässä maailmassa voi käydä.
JÄGER
No, kuinka täti on jaksanu tämän ajan?
MUORI BAUMERT
Kurjasti — koko ajan. Kattos millainen leini mulla on. Kattos mun sormiani! Minä olen kovin vaivainen. Tuskin voin jäsentäkään liikuttaa — ja sellaiset uskomattomat tuskat vaivaavat minua..
BAUMERT
Huono on muori — ei tuo enää kauvan kestäne.
BERTHA
Pukea ja riisua ja syöttää täytyy äitiä.
MUORI BAUMERT (yhä kärsivällä, valittavalla äänellä).
Sekä ylös että alas täytyy heidän autella minua. Minä olen ainoastaan vaivaksi. Olen kyllä Herraa rukoillu, että hän kutsuisi minut pois täältä. — Sus siunatkoon mun kurjuuttani. Ehkä sitä ei kaikki usko — ennen kyllä olen osannu hoitaa kotini, mutta ny' se on loppu, (koettaa turhaan nousta) turhaan yritän edes nousta. — Mulla on hyvä mies ja kiltit lapset — mutta kun täytyy kattella heidän kurjuuttaan — miltä tytötkin näyttävät — ei veren tippaa ole heissä enää jäljellä — niin ovat kuin lakana kalpeat. Kangastuoli kyllä imee elämän istujastaan — mutta eivät sen vertaa ole voineet ansaita, että olsivat saaneet riepuja ylleen, voidakseen edes joskuskaan esiintyä ihmisten joukossa. Eivät pääse raukat paremmin kirkkoon kuin huviinkaan — ja näyttävät riepuihin puetuilta luurangoilta, vaikka ovat vasta 15 ja 20 ikäisiä.
BERTHA
Tääkin ajaa savunsa sisään taas.
MUORI BAUMERT
Kohta kai hajoaa päällemme koko uuni — kun on ensin täyttäny noella sekä kurkkumme että silmämme — lopulta kai tänne tukehdumme ja näännymme — eikä meitä kukaan kaipaa.
JÄGER
Mutta onhan Ansorgen asia parantaa asuntoa.
BERTHA
Siitäkö hän välittäisi. Hän tuskittelee kyllä ilmankin.
MUORI BAUMERT
Haitaksi me vain olemme hänelle.
BAUMERT
Ja jos parannuksia tahtoisimme, niin ajaisi hän meidät pellolle. Hän ei o' saanu vuokraansa puoleen vuoteen — ja hällä on kyllä puutteensa, vaikka ei hän niitä valittele.
JÄGER (ottaa taskustaan, lyhyen piipun, varustettuna kauniilla tupsuilla, ja toisesta taskusta viinapullon).
Ei kai tämä tällainen voi käydä päinsä pitemmältä. Olen ihan kauhistunu tämän paikkakunnan asujainten oloista. Kaupungeissa elävät koiratkin paremmin kuin te täällä.
BAUMERT (innokkaasti).
Eikö totta? Niin se juuri on — ja jos siitä sanallakaan mainittee, niin syytetään heti huonoja aikoja.
ANSORGE (tulee, kantaen toisessa kädessään sopparuukkua, toisessa puolivalmista juurikoria).
Terve tultuas, Moritz!
JÅGER
Kiitoksia vain, setä Ansorge.
ANSORGE (asettaa ruukkunsa uunille).
No, eipä ny' vielä! Sinä olet ihan kreivin näköinen — niin hieno.
BAUMERT
Näytäpäs komeata kelloosi — Hällä on uudet vaatteet ja kymmenen taalaa rahaa taskussa.
ANSORGE (kieputtaa päätään).
Niin, niin! — Niin kai!
EMMA (panee perunankuoret paperipussiin).
Minä vien nämä kuoret — ehkä saan niistä korttelin alusmaitoa (menee).
ANSORGE
Vallan ihmeellinen onni on sua seurannu. (Istuu lattialle rahnikoimaan juurikoriansa).
JÄGER
Nöyrä ja vikkelä on täytyny olla. Toisille harjasin saappaita, toisen hevosta hoitelin, toiselle hain olutta — aina koetin tehdä palvelusta — aina olin saapuvilla — ensimmäinen tallissa — ensimmäinen rivissä — ensimmäinen satulassa — ja rynnäkössä — herra armahda sentään — niinkuin salama — ja tarkkaavainen olin niinkuin metsäkoira. Minä ajattelin, ettei tässä auta, koettaa pitää. Mutta perästä päin tulikin sitte kerran ratsumestari ja sanoi koko joukon edessä, että tuo husaari on sellainen kuin husaarin tulee olla. (Sytyttää piippunsa).
BAUMERT
Toivotaan ny' siite, että tuot tännekin onnen tullessas. — Mutta emmekö antais taskumattis tehdä yhtä kierrosta?
JÄGER
Se oli sana paikalleen, setäseni — ja kun tämä loppuu, niin toista noppuu. (Heittää lantin pöydälle).
ANSORGE (hölmönä hämmästyksestä).
Herra jemmeri tätä elämää — paistit padoissa ja pullot pöydillä. (Ryyppää pullosta). Maljasi Moritz! — Kyllä, kyllä. (Pullo kiertää toiselta toiselle).
BAUMERT
Jospa edes joskus, juhliksi sais paistia — mutta kun ei saa lihaa nähdäkään vuoskausiin. Kyllä kai saadaan odottaa, ennenkuin samanlainen juoksulaiskoira asettuu meille olijaksi, kuin sattui kuukausi sitte — sellaista ei tapahdu usein ihmiselämässä.
ANSORGE
Oletko teurastuttanu Amin?
BAUMERT
Se olls kumminkin kuolin nälkään.
ANSORGE
Niin — niin kai!
MUORI BAUMERT
Sellainen sievä, pieni ressu!
ANSORGE
Kerro ny', Moritz, maailmalta uutisia! Mahtaakohan kankurien elämä tästä miksikään muuttua?
JÄGER
Täytyy kai toivoa parasta.
ANSORGE.
Meidän ei enää kannata elää, mutta vielä vähemmän kannattaa kuolla. Se vasta on kurjuutta se. Vaikka yritetään viimeiseen veripisaraan, niin puute sentään yhä syöpyy — se kalvaa katon yltä ja permannon alta. — Minäkin rahnikoitten koreja kukon laulusta alkaen yösydämeen asti — siksi kunnes väsymyksestä nujerrun ja nukun muutamaksi harvaksi tiimaksi — alkaakseni taas alusta. — Sitte on vielä maksettava kallis maavuokra tästä mökistä — kämmenen ala kuollutta soramäkeä. .
BAUMERT
Jonkun pitäis mennä Berliiniin esittämään kuninkaalle meidän asiamme.
JÄGER
Tuskimpa se auttais. Siitä on kyllä pidetty puhetta sanomalehdissä sekä sinne että tänne, — mutta ne rikkaat kiertelevät ja kaartelevat niin, että saavat kaikki ihmiset puolellensa.
BAUMERT (pudistaa päätään).
Kun ei Berliinissäkään o' sen vertaa oikeuden tuntoa!
ANSORGE
Sanopas, Moritz, onko se mahdollista, ettei ole lakia tällaista vastaan. Vaikka ahertais niin että nahka käsistä liukee, saamatta sentään vuokraa kokoon, niin maanomistaja hajoittaa mökkini — saadakseen haltuunsa kämmenen leveydeltä kuollutta soraa. — Ny' juuri pitäis mun maksaa — eikä rahoista mitään tietoa — mutta jos minut häädetään pirtistäni — (niellen kyyneltään) tässä olen minä syntyny ja tässä istui isäni kangastuolissaan yli neljäkymmentä vuotta. Usein sanoi hän äitivainajalle: kuolemani jälkeen jää kuitenkin mökki jälelle. Se on sentään säilyny puutteen hampailta. Jokainen naula siinä on yön valvonta, jokainen hirsi vuoden pitkä puute. Sen kyllä tästä ymmärtää, että —
JÄGER
He ovat'kyllä miehiä nylkemään ihoon asti.
ANSORGE
Sen uskon. Mutta kantaa saavat minut pirtistäni. En pelkää kuolemaa — kuolihan isänikin — kun hän makasi tuskissaan kuolinvuoteellaan, rauhoittui hän, kun minä, pahainen paitaressu kiipesin hänen viereensä — sinne minä nukuin — ja kun heräsin, oii hän jo kylmä.
MUORI BAUMERT (vaitiolon jälkeen).
Kurkista pataa, Bertha, ja anna Ansorgelle keittonsa.
BERTHA
Kas tässä, Ansorge setä!
ANSORGE
Niin, niin — kyllä, kyllä!
BAUMERT (on mennyt syömään lihaa padasta).
MUORI BAUMERT
No, mutta isä! Etkö ny' voi odottaa? Anna Berthan asettaa pöydälle!
BAUMERT (pureskellen).
Kaksi vuotta takaperin kävin viimeksi ripillä! Heti sen jälkeen myin kirkkotakkini ja ostimme sillä kipinän läskiä. Sen jälkeen en o' lihaa maistanu, ennenkuin ny' vasta.
JÄGER
Mitäpä meikäläiset lihalla, kunhan sitä vain on on tehtailijoilla. Ja heillä on sekä lihaa että muuta lihavuutta ihan upoksiin asti. Se kyllä on nähty Peterswaldaussa. Ruhtinaallisia asuntoja toinen toisensa vieressä — rauta-aitoja — peiiilaseja ja mattoja — vaunuja, kuskeja ja kuvernantteja — hedelmiä, paisteja, piirakoita ja — jumala ties mitä. He ihan piehtaroivat ylellisyydessä, eivätkä tiedä miten parhaiten näyttäisivät rikkauksiaan ja ylimielisyyttään.
ANSORGE
Toista oli ennen maailmassa. Silloin antoi tehetilija kankurinkin elää. Mutta ny' ei herrasväki usko anää jumalaa eikä perkelettä, eikä muista kymmeniä käskyjä eikä kadotuksen uhkaa. Sentähden nylkevät he meiltä viimeisenkin leipämurenan. He ovat syypäät meidän onnettomuuksiimme. Jos tehtailijat olsivat kunnollista väkeä, niin ei meilläkään oisi huonoja aikoja.
JÄGER
Jos tahdotte kuulla, niin luen teille jotain kaunista. (Ottaa muutamia paperiliuskoja taskustaan). Kuules, August! Juokse hakemaan polttimolta kortteli lisää! — Sinähän myötäänsä vain hymyilet, August!
MUORI BAUMERT
En tiedä mikä poikaa riivaa. Hänen mielestään on kaikki hyvin päin. Aina hän vain naureskelee. No menehän jo, August! (August menee). Sinä ukkoseni, tiedät mikä maistuu.
BAUMERT (on välitin elpynyt pureskelemisestaan ja viinasta).
Sinä Moritz, olet meidän miehiämme. Sinä osaat lukea ja kirjoittaa. Sinä tunnet puutteemme ja sulla on sydäntä kurjuutta kohtaan. Sun pitää ottaa haltuus meidän asiamme.
JÄGER
Jos ei muusta o' kysymys, niin mielelläni. Tahtoisinpa kernaästi näyttää noille tehtailijalurjuksille. Minä olen kyllä rauhallinen mies, mutta jos minut suututetaan, niin voisin ottaa Dreiszigerin toiseen kouraani ja Dittrichin toiseen — ja näin kolkutella heidän kallojaan, jotta kaikki taivaan tähdet heidän silmissään säteilisivät. — Jos vain voisimme pitää yhtä, niin panisimme toimeen sellaisen rymyn, että — Me emme tarttisi siihen enemmän kuningasta kuin hallitustakaan, sanoisimme vain: tuota ja tuota me tahdomme, tuota ja tuota me emme tahdo — pian kyllä päästäisivät silloin toisen äänen. Kun he vain huomaisivat, että meissä on terästä, niin ottaisivat kyllä talttuakseen. Rukoiltu on jo kyllä tarpeeksi ja kumarreltu — hyi — jotain parempaa pitää tehdä ny'!
MUORI BAUMERT
Se on aivan oikein. Siinä ei o' mitään pahaa. Olen aina sanonu, että rikkaitakin täytyy löytyä — mutta kun se menee liian pitkälle.
JÄGER
Minun puolestani voi piru viedä koko koklamentin.
BERTHA
Mihin isä on menny? (Baumert on mitään sanomatta mennyt ulos). Hän oli kai niin tottumaton lihaan, että rupesi voimaan pahoin.
BAUMERT (tulee ja itkee kiukusta).
Jos kerran maailmassa saa jotain kunnollista, niin ei sitä saa pitää sisällään. (Istuu uunin viereen ja itkee).
JÄGER (äkkinäiseltä kiihkolla, fanaattisesti).
Ajatelkaa, että lähellä meitä asuu ihmisiä, jotka meidän työmme ryöstämisellä elävät yltäkylläisyydessä ja kehtaavat sanoa, että kankuri tulis hyvin toimeen, jos hän ei olsi niin laiska.
ANSORGE
Ne ei o' ihmisiä. Villipetoja ovat.
JÄGER
Mutta kylläpä saavatkin "Verituomiossa" kuulla ansionsa — ja ovat jo saaneet.
ANSORGE
Niin — se viisu, niin! Dreisziger-viisu.
JÄGER
Niin — niin — tässä se on.
MUORI BAUMERT
Kuka on tehny sen?
JÄGER
Ei kukaan tiedä — Kuulkaas ny! (lukee huonosti, mutta kiihkoisilla tunteilla. Soimaan jäävät epätoivo, tuska, viha, raivo, kostonhimo).
"Kas meillä ilkeä istuin on, ja sillä on sorron kalpa, se vääryydessä on voittamaton, sen uhri on kansa halpa.
Ja henget valjuilta vangeiltaan tuo kiskovi mahti musta! Voi, muurit täällä ne kertovat vaan kidutettujen kauhistusta."
BAUMERT (Laulun sanat ovat tehneet hänet syvästi liikutetuksi. Voi. tuskin olla keskeyttämättä Jägeriä. Nyt ei hän enään voi hillitä itseään, vaan sanoo vaimolleen itkien ja nauraen).
"Ja henget valjuilta vangeiltaan, tuo kiskovi mahti musta", — Tämän kirjoittaja on sanonu puhtaan totuuden. — Eikö totta? Miten se oli sitten? "Muurit täällä ne kertovat vaan" — miten se oli?
"voi, muurit täällä ne kertovat vaan" —
JÄGER
— "kidutettujen kauhistusta."
BAUMERT
Niin, niin, sinä tiedät, kuinka me saamme kitua päivästä päivään sekä maatessa että valveilla.
JÄGER (Jatkaa lukemistaan. Ansorge istuu jännitettynä, työ polvellaan. Muori Baumert ja Bertha pyyhkivät silmiään).
"Suurpyövelimme on kurja tuo, pirun Dreisziger palkattuineen, ei meille ne rauhan rahtua suo, veis perkele moiset luineen!
Niin, verikoirat ja konnat, te —"
BAUMERT (polkee lattiaa, vavisten raivosta).
"Niin, verikoirat ja konnat, te!"
JÄGER (lukee).
"sen hulttiot helvetistä! Haa, kaikki me teidät kiroomme, me sairahat syvyyksistä!"
ANSORGE
Niin, niin, kirouksen juuri he ansaitsevat!
BAUMERT (puristaa nyrkkiään uhkaavasti).
"Te imette kurjan kodin ja lapset!
JÄGER (lukee).
"Ei auta rukous, kyynelkään, Ei vaivoista meidän kuulla, jos tyydy et sinä vähempään, saat kuivalla kulkee suulla."
BAUMERT
Kuinka se oli? "Ei auta rukous, kyynelkään!" Jokainen sana on niin totta kuin raamatussa. "Ei vaivoista meidän kuulla."
ANSORGE
Ei kuulla, ei! Se on kyllä nähty.
JÄGER (lukee).
"Sen osa kurjista kurjin on, kell' ei ole leipää syödä, on elo kulkurin kunnoton, sen sielunsa täytyy myödä.
Sysimustat saatanat, ette te voi mitata mieron merta. Me hyvin tahtonne tunnemme, Se on: imeä köyhän verta!"
BAUMERT (hyökkää ylös ihastuneena ja mielipuolena raivosta).
"Se on: imeä köyhän verta —!" Niin se on! — Juuri niin sé on. — Tässä seison minä Robert Baumert, kankurimestari Kaschbachissa. Kuka uskaltaa astua esiin ja sanoa — Minä olen ollu kunniallinen mies koko elinaikani. Mitä hyötyä on mulla siitä ollu? Miltä minä ny' näytän? Mitä ovat he tehneet minusta? — "Ja henget valjuilta vangeiltaan, tuo kiskovi mahti musta!" (Nostaa käsivartensa). Tunnustelkaa näitä! Onko jälellä muuta kuiri luut ja nahka? — "verikoirat ja konnat te!" (Lyyhistyy tuolilleen itkemään kiukusta ja epätoivosta).
ANSORGE (heittää korin nurkkaan, nousee suoraksi vapisevana ja puhuu raivostuneena).
Mutta tästä pitää tulla toinen peli, heti paikalla. Me emme enempää kärsi. — Me emme kärsi enempää — tulkoon sitte mitä tahansa!
ESIRIPPU.
KOLMAS NÄYTÖS.
BÄCKER. MORITZ JÄGER. BAUMERT. ANSORGE. ROUVA WELZEL, ravintoloitsija. ANNA WELZEL, hänen tytärensä. MATKUSTAVA. WIEGAND, puuseppä. HORNIG, lumppuri. METSÄNVARTIJA. WITTICH, seppä. KUTSCHE, poliisi. Vanhoja ja nuoria kankureita.
Ravintola-huone Peterswaldaussa. Avara sali, jonka kattoparruja kannattaa puupilari. Sen ympärille on pöytä laitettu. Perällä on ovi varastohuoneeseen, jossa on tynnyreitä ja astioita. Vasemmalla tiski, jonka takana hylly pulloja varten. Tiskin edessä pöytä, jolla on kirjava pöytäliina. Kattolamppu. Pöytien ympärillä tuoleja. Oikealla seinällä ovi, jolla on maalattuna "Viinitupa". Seinäkello. Vasemmalla seinällä akkunat. Seinävierut pöytiä ja penkkejä täynnä. Huone on siniseksi maalatta. Seinillä järjestyssääntöjä ja öljypainoksia. Niiden joukossa Friedrich Wilhelm IV kuva.
Rouva Welzel, siististi puettu, 35-vuotias nainen, täyttää seideleitä tiskin takana. Anna Welzel, 17-vuotias, punertavatukkainen, kaunis tyttö, istuu pöydän ääressä tiskin luona ja virkkaa.
Wiegand istuu työpuvussa saman pöydän ääressä, olutseideli edessä. Hän on sukkela puheissaan ja nopsa liikkeissään. Matkustava istuu syöden pilari-pöydän ääressä. Hän on iloisen ja hyvänvoivan näköinen, puettu viimeisen muodin mukaan. Hänen tavaransa, matkalaukkunsa, sateenvarjonsa, päällystakkinsa ja matkavilttinsä ovat viereisellä tuolilla. Esiripun noustessa kuuluu kaukainen hautausvirsi.
ROUVA WELZEL (vie olutlasin matkustavalle ja sanoo, ohi mennen Wiegandille).
Tänään on piru, irti täällä Peterswaldaussa.
WIEGAND
Onhan tänään kankaitten vastaanotto Drelsztperillä.
ROUVA WELZEL
Tavallisesti ei kuitenkaan ole' kiihtymys ollut näin suun
WIEGAND
Siihen on syynä kai ne kaksi sataa kankuria, jotka tänään otetaan.
ROUVA WELZEL (yhä selittäen).
Kyllä kai. — Jos he tahtovat kaksisataa, niin tulee heitä kuusisataa. Sitä väkeä ei puutu.
WIEGAND
Ei puutu, ei. Eikä heitä paljo kuolekaan, vaikka heillä on niin kurja elämä. (Veisu kuuluu selvemmin). Parhaillaan sentään menee yksi — nentwichiläinen.
ROUVA WELZEL
Hän olikin jo aivan kuoleman kuva viime aikoina.
WIEGAND
Ette usko miten pienen kirstun tein hänelle. Niin muodottoman pientä laatikkoa en vielä eläissäni o' kokoon liimannu aikuiselle ihmiselle.
MATKUSTAVA
Sanomalehdet kertovat myötäänsä mitä hirvittävimpiä kertomuksia kankurien puutteista. Luulisi todellakin, että kaikki täällä ovat puolikuoliaina. Mutta siltä ei näyttänyt äskeinen hautaussaatto, jossa kulki torvisoittokunta, koulunopettaja oppilaineen, pappi ja suuri paljous muita ihmisiä. Olipa saatto kuin Kiinan keisarilla. Jos kerran kansa voi kustantaa tuollaista, niin — (Juo. Kysyy äkkiä veikeästi ja kevytmielisesti). Eikö totta, neiti? Enkö ole oikeassa? (Anna hymyilee hämillään ja jatkaa virkkaustaan). Siitä tulee kai mammalle aamutohvelit, luullakseni?
ROUVA WELZEL
Sellaisia joutavuuksia minä en panisi jalkaani.
WIEGAND
Herra ei näy tuntevan täkäläisiä hautajaisia. Rouva kyllä voi todistaa, että nämä on tavallista pienemmät.
MATKUSTAVA
Sitä en voi ymmärtää. Maksavathan sellaiset tavattomia summia. Mistä siis kansa saa rahoja?
WIEGAND
Sen minä voin sanoa herralle. Köyhälistö on tässä suhteessa kovin pimittynyttä. Heillä on kovin liioiteltu käsitys velvollisuuksistaan kuolleita omaisiaan kohtaan. Hautajaisia varten tyhjentävät perilliset ja sukulaiset ittensä puti puhtaiksi ja lainailevat naapureiltaan mitä suinkin irti saavat, hankkien ittelleen sellaisen velkataakan, etteivät eläissään sen alta nouse. Kunnia sukulaisuudelle ja kuolemalle, mutta kyllä on liikaa, jos se kunnioitus pitää maksaa elinikäisillä puutteilla ja kärsimyksillä.
'MATKUSTAVA
Eikö sitten papit kehoita luopumaan sellaisista tavoista?
WIEGAND
Jota komeimmiksi hautajaiset muodostuvat, sitä enemmän papit ja lukkarit ja kelluritkin ansaittevat. Vastahakoisesti ja ainoastaan pakosta toimivat papit vähäpätöisissä hautajaisissa. Se on tultu täällä huomaamaan.
HORNIG (lumppujen kokooja, tulee. Pieni, vääräsäärinen äijä, vetohihnat olkapäillä).
Päivää taas! Saanko sen tavallisen? No, onko rouvalla lumppuja? — Neiti Anna! Kauniita palmikkonauhoja, sukkanauhoja, neuloja, kampoja, pitsejä y.m. Lumpuilla saa kaikenmoista kaunista. (Mielistelevästi). Lumpuista tehdään sitte kaunista, valkoista paperia, jolle sulhasenne voi kirjoitella kauniita kirjeitä.
ANNA
Kiitos vainl En tahdo mitään sulhasta!
ROUVA WELZEL
Semmoinen tyttö se on. Ei salli puhuttavankaan sulhasesta.
MATKUSTAVA
Sittenhän me kaksi sovimme hyvin yhteen. Minäkin olen päättänyt pysyä nuorena miehenä.
ROUVA WELZEL
Kai Anna sentään joskus — kun tulee tarpeeksi arvokas kosija.
MATKUSTAVA
Sellaistakin voi sattua. Onhan miljonääri Dreiszigerkin nainut köyhän järjestysmiehen tyttären. (Ansorge ja Baumert tulevat lankapakkoineen sekä istuvat arkoina ja nöyrinä Hornigin pöytään vasemmalle).
ROUVA WELZEL
Tervetuloa! Eipä vanhaa Ansorgea o' näkyny pitkään aikaan.
HORNIG
Kerran sinäkin olet ryöminy esiin pesästäs.
ANSORGE (hämillään).
Olen taaS kerran tullut hakemaan lankoja, minäkin.
BAUMERT
Hän aikoo työskennellä, vaikka palkat on alennettu kymmeneen grosseniin.
ANSORGE
En olsi aikonu, mutta korin punomisella ei enää ansaitte mitään.
WIEGAND
Jotakin on sentään parempi kuin ei mitään. — Minä olen tuttava Dreiszigerillä. Viikko takaperin olin siellä ottamassa pois sisäikkunoita — ja juttelimme asiasta. Ainoastaan hyväntekeväisyydestä hän antaa työtä.
ANSORGE
Niin kai — niin kai! —
HORNIG
Kyllä sinä osaat juoksut ja tuttavalliset hännänheilutukset — ja kirstun sinä teet kankurille, vaikka hän vielä vaeltaiskin elävien joukossa.
WIEGAND
Jos tahtoo pysyä pystyssä, niin täytyy tietää milloin jalkaansa siirtelee.
HORNIG
Sinä kyllä sen tiedät — tiedätpä paremmin kuin lääkäri, milloin kankuri parka on laatikon tarpeessa.
WIEGAND (raivostuu).
Ja sinä tiedät paremmin kuin mikään poliisi, kuka kankuri piilottelee varastettua tavaraa ja lankoja puhaltelee. Sinä kyselet lumppuja — mutta kelpaa sulle varastettu lankakin.
HORNIG
Sinun leipäsi kasvaa kirkkomaalla. Jota useamman kuolo korjaa, sitä tyytyväisempi sinä olet. Kun sinä katselet hautaristien paljoutta, taputtelet sinä vatsaasi ja huudahdat: hyvä vuosi — hyvä sato!
WIEGAND
En ainakaan o' silloin varastetun tavaran piilottaja. — Valehtelija lumppuri!
HORNIG
Ruumlsnikkari!
METSÄNVARTIJA (tulee).
Hyvää päivää! (Menee tiskin luo).
Saanko naukun!
ROUVA WELZEL
Terve tuloa! (Kaataa pikariin. Pari vanhaa kankuria tulee Hornigin pOytaän).
ROUVA WELZEL
No, mitä metsänvartija kirveellä tekee?
METSÄNVARTIJA
Otin sen parilta metsänvarkaalta.
BAUMERT
Käpyjenkin kokoominen pidetään nykyään metsänvärkautena. Me emme saa ottaa pienintäkään viitaa, vaikka itte olemme herrojen viitottavina henkirahoilla, kirkonmaksuilla, kruununveroilla, maanvuokrilla, päivätöillä ja jos millä.
ANSORGE
Veroa ja päivätöitä muutamasta tuumasta soramäkeä.
METSÄNVARTIJA
Kylläpä te osaatte valitella. Saamme olla tyytyväisiä siihen mitä Herramme meille antaa. Jos teille käy huonosti, niin olette itte siihen syypäät, kun juotte ja pelaatte ansionne. Jos hyvinä aikoina olsitte säästäny, niin olis teillä ny' huonojen aikojen varalta. —
HORNIG
Talonpojat vetävät yhtä köyttä herrojen kanssa.
BAUMERT (vihapäissä).
Yltympäriinsä on meillä kalvajoita ja imijöitä.
METSÄNVARTIJA (kiihkeästi).
Kyllä kai! Mihin luulisitte pystyvänne, te nälkäiset retkaleet. Osaisitteko tarttua auran kurkeen? Pystyisittekö kyntämään ainuttakaan vakoa tai niittämään ainuttakaan lakohista? Mitä vielä! Te ette kelpaa muuta kuin makaamaan ja haukotteiemaan, lurjukset! (On tällä ajalla maksanut. Menee. Welzelit, Wiegand ja matkustava nauravat. Hetken hiljaisuus).
HORNIG
Tuollainen talonpoika on aivan kuin herraskartanon härkä. .
MATKUSTAVA (moittien).
Ei kuitenkaan voi kieltää, että mielipiteet tämän seudun hädästä ovat jotenkin erilaisia. Sen kyllä huomaisitte jos osaisitte lukea. —
HORNIG
Kyllä — minä luen sanomalehteni yhtähyvin kuin tekin. Minä kyllä mahdan tuntea asian tilan, kun myötäänsä liikun kansan parissa. Olen jo vetäny vankkureitani 40 vuotta. Kuinka kävi Fullerinkin perheen? Nälkäisinä tappelivat lapset naapurin porsaitten kanssa sikoruuhen ympärillä. Vanhemmat kuolivat alastomina maaten mökkinsä kivilattialla. Mädäntynyttä liisteriä olivat syöneet kurjuudessaan. Samaten on käyny sadoille muille.
MATKUSTAVA
Koska osaatte lukea, niin tiedätte kai, että hallituksen puolesta tehdään tarkkoja tutkimisia ja —
HORNIG
Kyllä tunnetaan! Kylään tulee jöku hieno hallituksen herra, joka tietää jo kaikki edeltäpäin ja muodon vuoksi kulkee kylän läpi tarkasti varoen, ettei likaisi kiiltäviä kenkiään. Sitte matkustaa hän pois ja antaa kertomuksensa hallitukselle, vakuuttaen, ettei o' mitään hätää. Mutta jos hän olis käyny syvemmälle asiassaan ja pistäytyny noissa vuorenkoloissa piileilevissä olkikatosrähjissä, niin olis hän voinu saada kokoon toisenlaisen kertomuksen. Olsivatpa vain kysyneet minulta, niin olsivat saaneet kuulla yhtä ja toista. — Minä kyllä oisin avannu heidän silmänsä näkemään.
(Kankurilaulu kuuluu ulkoa).
ROUVA WELZEL
Jo taas laulavat tuota kirottua laulua!
WIEGAND
Panevat vielä koko kylän nurinniskoin.
ROUVA WELZEL
Tuntuu kuin jotain olisi ilmassa.
(Jäger ja Bäcker tulevat kasikoukkua ison joukon seuraamana meluten ja laulaen).
JÄGER
Komppaniia seis! Hajaannus! (Hajaantuvat eri pöytiin).
HORNIG (Bäckerille).
Mitä on tapahtunu, koska noin joukoissa kuljette?
BÄCKER (tarkoituksella).
Voi olla jotain tekeillä. Eikö niin, Moritz?
HORNIG
Jospa oliskin! — Älkää vain tehkö mitään tyhmyyksiä?
BÄCKER
On jo vuotanu verta. Tahdotko nähdä? (Vetää ylös hihansa ja näyttää veripilkkuja käsivarressaan. Muut sisääntulleet kankurit tekevät samoin). Ei o' vallan tavallinen rokotusmerkki tää!
HORNIG
No, jo taisi tulla tupen rapinat, koska tuollaisia poikia on liikkeessä.
JÄGER (korskeasti ja kuuluvasti).
Kaksi pulloa heti paikalla, rouva Welzel. Minä maksan. Luuletteko että rokunat puuttuu? Ei lopu vaikka vähenee, sanoi kauppamatkustaja. (Naurua).
MATKUSTAVA (naurettavalla hämmästyksellä).
Minäkö sen sain?
JÄGER
Aina se, joka kysyy.
MATKUSTAVA
Anteeksi, nuori mies — asianne taitaa luistaa hyvin?
JÄGER
Ei voi moittia. Minä matkustan valmiilla tavaralla ja jaan voiton tehtailijan kanssa. Jota enemmän kankuri näkee nälkää, sitä enemmän minä lihon. Jota suurempi hänen kurjuutensa, sitä makeampi mun leipäni.
BÄCKER
Ny' sinä, kunnostit ittesi miehen tavalla! Maljasi Moritz.
ROUVA WELZEL (on tuonut pullot. Kääntyy mahtavana ympäri).
Jättäkää te herra rauhaan! Hän ei o' teille mitään tehuy!
USEAT KANKURIT
Emme mekään hänelle!
ROUVA WELZEL (vie matkustajan toiseen huoneeseen).
USEAT KANKURIT (nauravat ja alkavat laulaa "Verituomiota").
ROUVA WELZEL
Hiljaa, hiljaa! Laulakaa tuota laulua missä muualla tahansa, mutta minun talossani en sitä siedä.
HORNIG
Hän on oikeassa — älkää laulako!
BÄCKER (kirkuen).
Mutta Dreiszigerin ohi kuljemme vielä kerran — vielä kerran saa hän kuulla tämän laulun.
WIEGAND
Älkää vain menetelkö liian tyhmästi, taikka hän nujertaa teidät. (Naurua).
WITTICH (harmaapäinen seppä on tullut sisään suoraan työstään, avopäin, seisoo tiskin vieressä ja odottaa ryyppyä).
Anna heidän vähän pelata teatteria. Haukkuva koira ei pure.
BAUMERT, BÄCKER, JÄGER ja ANSORGE
Wittich, Wittich! Wittich täällä! — Tule tänne Wittich, meidän luoksemme! — Tule-tänne Wittich!
WITTICH
Minä kyllä kartan sellaisten junkkarien seuraa.
JÄGER
Tule juomaan lasi kanssamme!
WITTICH
Juo itte viinas! Jos juon, niin maksan itte! (Istuu Ansorgen pöytään ja lyö häntä vatsalle). Mitä saa kankuri ruuaksi? Virran vaahtoa ja sääsken sääriä.
BAUMERT (innolla).
Mutta jos ei enää tyydytä siihen ravintoon?
WITTICH (tekeytyy hämmästyneeksi, tuijottaa tyhmänä Baumerttia).
Sinäkö, pikku Heinrich? (purskahtaa nauramaan). Hyvät ihmiset, minä kuolen naurusta. Vanha Baumert tekee kapinan. On tämä sitä siivoa, ensin alkavat räätälit, sitten muuttuvat karitsat kapinallisiksi ja lopuksi tulevat hiiret ja rotat. Herra varjelkoon sitä peliä kun siitä syntyy. (Hyllyäa naurusta).
BAUMERT
Huomaapas, Wittich, että minä en o' enää sama kuin ennen. Sanon sentään vieläkin, että parempi olis jos kaikki kävis hyvällä.
WITTICH
Loruja! — Kyllä se käy, mutta ei se hyvällä käy. Koska sellainen on hyvällä käyny. Kävikö ehkä Ranskassa hyvällä? Ojensiko siellä Ropespir ystävän käden rikkaille? Ei, vaan huuto kuului: "Kukistakaa heidät! Ylös mestauslavalle!" Sillä tavalla käy "allong sangfang." Paistetut varpuset eivät koskaan lennä suuhun.
BAUMERT
Olispa edes puoletkaan tarpeista. —
ANSORGE
Olemme jo ihan upoksissa, Wittich.
BAUMERT
Ei voi enää kotiakaan mennä. On sama jos ahertaa tai makaa — nälkää näkee yhtä hyvin. Kotona aivan kadottaa järkensä.
ANSORGE.
Mulle samantekevä — käy min tai näin.
HORNIG
Monta järkensä kadottanutta juoksentelee jo ilkisten alastomana kallioilla ja metsissä.
ANSORGE (nousee, puhuu intoisesti ja nostaa uhaten kätensä).
Tuomiopäivä on tuleva! Älkää luottako mailman mahtaviin! Tuomiopäivä on tuleva! Herra Zebaot — (Painetaan istumaan, jotkut nauravat).
ROUVA WELZEL
Yhdestä lasista kadottaa hän järkensä!
ANSORGE (nousee taas).
He eivät usko mitään jumalaa —
WIEGAND
Olkaa vaiti!
BÄCKER
Antaa hänen puhua! Onpa yks ja toinen jolle se tekee sangen hyvää!
USEAT KANKURIT
Vapaus puhua! Puhevapaus!
ANSORGE
Helvetin portit ovat selkiseljälleen avattuina ottamaan vastaan kaikkia niitä, jotka väärentävät puutteellisten asian ja väkivaltaa käyttävät kurjain oikeutta kohtaan, sanoo herra. (Istuu).
(Melua).
BÄCKER
Ja herrat sanovat, että syököön kankuri heiniä! (Melua).
KAIKKI
Kuka on niin sanonu?
BÄCKER
Dreisziger!
USEAT KANKURIT
Hirteen Dreisziger! Hänet pitäs hirttää!
JÄGER
Kuulehan Wittich! Sinä ölet puhunu niin leveästi Ranskan vallankumouksesta. Kohta saat ehkä tilaisuuden näyttää oletko tyhjä kerskailija tai seisotko sanojes takana?
WITTICH (nousee suuttuneena).
Vaikene sinä nulikka! Oletko sinä ollu kuulasateessa? Oletko kulkenu etuvartiona vihollisessa maassa?
JÄGER
Älähän suutu! Tovereita ollaan. En tarkottanu pahaa.
WITTICH
Minä annan palttua sun toveruudellesi.
(Poliisipalvelija Kutsche tulee).
USEAT KANKURIT
Hss! Hss! Poliisi! (Vähitellen tulee täydellinen hiljaisuus).
KUTSCHE (asettuu keskipOydän ääreen).
Pikku haarukka mulle! (Vielä äänettömyyttä).
WITTICH
Kutschen kai pitää valvoa meidän järjestystämme täällä?
KUTSCHE (kuulematta Wittichiä).
Hyvää päivää, Wiegand mestari!
WIEGAND (istuu edelleen nurkassaan tiskin vieressä).
Jumal' antakoon, Kutsche!
KUTSCHE
Kuinka kannattaa liikkeenne?
WIEGAND
Kiitos kysymästä!
BÄCKER
Poliisimestari pelkää meidän turmelevan vatsamme niillä liiallisilla palkoilla, joita saamme. (Naurua).
JÄGER
Kuulkaapas, rouva Welzel! Ny' kun olemme täyttäneet vatsamme kaikellaisilla lihavilla herkuilla, juomme kai slamppankaljaa päälliseksi. (Naurua).
ROUVA WELZEL
Kyllä — ylihuomennä!
KUTSCHE
Vaikkapa te saisittekin sekä paistit että slampankaljat, niin ette sentään olisi tyytyväisiä. Ei mullakaan o' mikään slampankaljaa ja kuitenkin saa tämä elämä kelvata.
BÄCKER (tarkottaa Kutschen nenM).
Hän istuu täällä kastelemassa punaista nauristansa viinalla ja oluella. Mutta kylläpä se näkyykin kypsyvän.
WITTICH
Tuollaisella poliisilla on raskas elämä: hänen täytyy kuritella nälkäisiä kerjäläiskakaroita — sitte on hän pahoitettu viettelemään jonkun kauniin kankuritytön — sitte täytyy hänen juoda ittensä tukkihumalaan ja antaa akalleen selkäsaunan — sitte täytyy hänen päättää päivänsä, nukkumalla höyhenilleen — siinä on sentään hyörimistä.
KUTSCHE