II.

Kun nauroin ja leikin ja tanssin, sinä istuit synkkänä vain — Sinä vihaa siitä kannoit ja epäilit rakkauttain.

Minä sammutin ilon ja naurun, kun, armas, tahdoit niin — Nyt joka ilta itken ma itseni nukuksiin.

Minä sammutin ilon ja naurun. Mitä enää olla vois? Sinä kaukaa ihmein katsot — ja luotani lähdet pois.