Part 1
language: Finnish
IHMISTEN KAPINA
Kolminäytöksinen draama
Kirj.
LAURI HAARLA
K.K:N juhlaohjelmakirjasia N:o 8
Helsingissä, Kulutusosuuskuntien Keskusliitto, 1927.
HENKILÖT.
HUGGS, BERTHA, ROBERT, ERNST, GERTRUD, GRACIOSA, STRAUM, KARL FIILIP, TOM, FOX, HEAD, COX.
Työläisiä, ministereitä, liikemiehiä ja 'Catiliinan poikia'.
Tapahtuu eri maanosissa kolmannen vuosituhannen alussa jälkeen Kristuksen syntymän.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS
Näyttämö.
Huggsin työhuone, muodoltaan puolipyöreä. Vasemmalla ja oikealla on sininen seinämä siten, että vasemman puolen muodostaa auki vedettävä verho, jonka takaa näkyy sivunäyttämön pylväistöä. Näyttämön takaseinä on ruskea. Mutta sen keskellä on kattoon saakka ulottuva musta verho, jonka takana on jälleen puolipyöreä purppuranpunainen komero. Täällä on maalaus nuoresta, viehkeästä naisesta. Kuvan alapuolella on tumma alttari kultaisina ja kimaltelevina ornamentteineen ja tämän edessä polvistumisjakkara. Verhon molemmin puolin oleva ruskea seinämä on vasemmalta puolelta kapeampi kuin oikealle päin, joten myös seinämän siniset osat ovat erilaajuiset. — Permanto kohoaa molemmin puolin askelmittain ylemmäksi muuta näyttämöä. Oikealla seinämällä seisoo kolme jykevää ja loisteliasta nojatuolia siten, että yksi niistä on ylimpänä ja kaksi pienempää sitä alemmalla askelmalla. Taustaverhon oikealla puolella on korokkeella suuri jalustalla seisova pallokartta, jota kiertää pyrstöänsä tavoittava jättiläiskäärme. Sen vasemmalla puolella, samoin korokkeella, on korkeahko musta pöytä, joka on täynnä radio- y.m. koneita torvineen ja laitteineen. Vasemmalla etualalla on pieni pöytä sohvineen. Etualalla, melkein keskinäyttämöllä, on korokkeella Huggsin työpöytä. Katto on kupoolin muotoinen lasiholvi. Valo tulee holvin yläosista. Mitään ikkunoita ei ole. Samoin oikealla olevat ovet katoavat seinään.
I KOHTAUS
HUGGS trustimagnaatti, istuu työpöytänsä ääressä. Hän on noin 50-vuotias, laiha, parraton ja leveäotsainen mies. Kyynärpäät ovat painetut pöytää vasten, ja tarmokasta leukaa tukevat yhteen painetut nyrkit. — Pari kertaa haroo käsi pehmeitä, ohentuneita hiuksia, jotka näyttävät kerran olleen vapaasti aaltoilevat ja tuuheat.
Hänen yllään on laaja, pitkä viitta mustine, vahvoine punontavöineen.
Hetken hiljaisuus. Takaseinän verho avautuu hitaasti. Tämän tapahduttua lyö jostain kello kahdeksan kertaa, kirkkaasti ja voimakkaasti. Lyöntien kestäessä komero aste asteelta valaistuu tullen lopulta häikäisevän kirkkaaksi.
Huggs elostuu, hymyilee, siirtyy taka-alalle, astuu komeroon nousevalle portaikolle, polvistuu jakkaralle ja painaa otsansa alttarin reunamaa vasten. Sitten hän ottaa alttarin vierellä seisovasta maljakosta vihreitä oksia ja punaisia kukkia ja sirottaa ne alttarille. Vaipuu jälleen kuin rukoukseen.
II KOHTAUS
(Oikealta ilmestyy etualan korokkeelle Bertha, Huggsin puoliso, noin 40-vuotias, piirteiltään säännöllinen, mutta hipiältään kellertävän näivettynyt ja katkerailmeinen nainen).
BERTHA (tukahtuneella äänellä; hieman epävarmasti).
Hyvää huomenta. (Siirtyy alemmalle askelmalle; kylmän uhmaavasti). Hyvää huomenta!
HUGGS (nousee yllätettynä, katsahtaa vaivautuneena ja sammuttaa komerosta kaiken valon, jolloin, hänen kääntyessään, verhot samalla sulkeutuvat; jäätävän kylmästi).
Eikö minua totella?
BERTHA (ivalla).
Tiedän kyllä, ettei ole sallittu kuolevaisen astua tähän kammioon, silloin kun maailman herra suorittaa aamuhartauttaan —
HUGGS (keskeyttäen; jäykästi).
Juuri niin on käskyni.
BERTHA (kiihtyen).
Mutta eläväin hätä lienee enemmän kuin vainajasta maalattu madonnan kuva. Tulin poikamme tähden — — (viitaten komeroon) ei tuon tuolla, näyttelijättären, vaan meidän —
HUGGS (keskeyttäen).
Siihenkään ei ote sinulla lupaa. Kuitenkin — — (viittaa Berthan istumaan).
BERTHA (mennessään kohti vasemmanpuolista sohvaa; pysähtyy, lähestyen Huggsia).
Hän tuli kuin kerjäläinen, sairaana ja synkkänä (Siirtyy seuraavan repliikin aikana sohvalle istumaan).
HUGGS
Niin, luultavasti — — irstailun jäljet kasvoilla.
BERTHA
Väärin, Ernst ei ole irstailija — — se on nuoruuden kevytmielisyyttä ja — —
HUGGS
Mielenvikaisuutta.
BERTHA
Se on Kruppien ja von Bohlen und Halbachein ylpeätä verta, joka on tottunut kiertämään valtoimesti — — mutta jonka sinä olet tyrehdyttänyt — —
HUGGS
Hän sai kahdessa maanosassa kolme palatsia käytettäväkseen ja lauman entisiä prinssejä ja rikkaitten isien hulttiopoikia hoviväekseen. Se riittää.
BERTHA
Päästä hänet puheillesi — —
HUGGS
Tämänkin keskustelun aikana on tuhansien kunnon miesten kohtalo saanut odottaa turhaan — — täyttymystä — —
BERTHA (myrkyllisesti).
Ja nuoruuden rakastettu huokauksia. (Kiihtyen kateellisen vihaan). Ja hänen poikansa Robert aamutervehdyksiä, joita vievät merien taakse laivat ja lentokoneet, kaapelit ja lennättimet — — (Nousee). Kaikki ilmakerrokset värisevät, jotta vallanperillinen saisi joka aamu tuoreita todistuksia isänsä rakkaudesta, (Viitaten jälleen kohti verhoa) yhtä tuoreita kuin nuo joka-aamuiset viheriät lehvät vainajille — —
HUGGS (julmistuen).
Vaikene!
BERTHA (painuen jälleen istuimelleen; anovasti, melkein nyyhkien).
Sano, selitä kerran, miksi Robert saa sen kaiken — —
HUGGS (poikaansa muistaen; muuttuen kokonaan, kuin yksikseen).
Niin, Robert — — (Painaa työpöytänsä reunamalla olevaa nappulaa; melkein hätäisesti). Tahtoisitko poistua — — Kutsuin Foxin tänne.
BERTHA (nousten).
Nyt en pelkää edes Huggsin kuuluisaa varjoa. Vastaa — — (Siirtyy työpöydän luo).
HUGGS (jälleen kuin poissa-olevana).
Hän on päämäärä ja täyttymys.
III KOHTAUS
(Fox oikealta. Hänen silmänsä ja kulmallisensa ovat synkät ja koleat. Kasvot ovat uurtoja täynnä. Otsa on matalahko. Tulee sangen hermostuneen näköisenä).
HUGGS (Foxille tähän katsomatta).
Poikani? Yhäkö Azoreilla?
FOX (epätietoisena).
En luule — —
HUGGS (katsahtaen tuimasti Foxiin).
Mitä? Täällä ei luulla mitään, täällä tiedetään — — (Viitaten Foxia menemään). Hae Angran aseman aamutieto.
FOX (poistuu oikealle).
BERTHA (on katsellut katkerin ilmein työpöydältä ottamaansa kuvaa; äkkiä).
Miksi ei koskaan seiso pöydälläsi Ernstin kuva tai edes Gertrudin? Mitä hän on rikkonut? Tyttären-rakkaudellaanko? (Hysteerisen tolkuttomasti). Niinpä kai — — silläpä kai — — aroilla lapsen-huulillaan. (Jälleen syyttävästi). Niin, niin, hänen yksinäisyyden kalvettamat kasvonsa ja — — Ernst raukan levoton toivottomuus syyttävät isäänsä ja siksi — — (Laskee kuvan pöydälle kuin inhoten).
HUGGS
Yhdet aivot ja yksi maailma. Se on tämän vuosituhannen harmoniaa. Maapallosta ei riitä osaa kahdelle eikä kolmelle.
BERTHA (katkeran murheellisesti).
Eikö sydämessä voi riittää lämpöä — —
HUGGS (lujasti).
Siinä riittää oikeutta. Ja siksi juuri on Robert kykenevä kerran sanomaan: minä omistan maailman.
BERTHA
Oletko varma, että voit sen jokaisen leveysasteen testamenttiisi merkitä?
IV KOHTAUS
(Fox tulee oikealta).
HUGGS (kääntyen. Foxin puoleen; melkein leikillisesti).
Fox, sinä olentoni uskollinen varjo, todista — — (Berthalle). Katso, olen näivettyvä vanhus, mutta mitä pitemmälle ehtii ilta, sitä kauvemmaksi ulottuu varjoni, minun valtani rauhoittava varjo. (Kuin näkynä). Se luikertaa rajasta rajaan ja syö kohta omaa pyrstöänsä maapallon toisella puolella. (Viitaten pallokarttaan). Katso! (Foxille). Onko tämä totta, Fox? (Foxin kumartaessa, lyhyesti, rauhallisesti Berthalle). Mene. (Berthan kulkiessa oikealle, huomattavan lempeästi). lähetä Gertrud luokseni — — tervehtimään.
BERTHA (poistua oikealle).
HUGGS (Foxille).
Puhu.
FOX (hermostuneena).
Maissisato on korjattu — —
HUGGS (hieman kärsimättömästi).
Mitä Robertista?
FOX
Hänestä ei koko Angra ja Terceira tietänyt mitään — —
HUGGS (kylmästi).
Lakkoko? Kapinako?
FOX
Kaikki on rauhallista — —
HUGGS (katsoo kummissaan Foxiin; taputtaen olalle, rohkaisevasti).
Noo, parhain Fox — — vapiseeko minun oikea käteni?
FOX
Sisarsaarelta, Graciosalta, sain hälyyttävän uutisen — — Robert herra oli noussut koneella Atlantille, "Huggs III:lla" nimittäin, ja mukana oli ollut joku — — nainen —
HUGGS (nauraen). Fox parka — — toki 30-vuotias mies saa lentää vaikka paholaisen kanssa, saatikka naisen — —
FOX
Mutta perässä oli noussut ilmaan kokonainen laivue eikä ollut sen siivissä Huggsin merkkiä, vaan _Unioonin_.
HUGGS (hämmästyneenä).
Unioonin koneita — — Robertilla?
FOX
Ja suunta on tänne!
HUGGS (ihastuneena).
Saapuisiko hän kotiin? (Foxille). Nopeasti. Ota yhteys. (Saattaa Foxin konepöydän luo). Laske tarkkaan. Tahdon kuulla — —
FOX (panee päähänsä kuulotorvet ja ryhtyy etsimään radio-yhteyttä).
HUGGS (edeten etualalle).
Nyt on tarpeen oikea aaltopituus — — Unioonin merkki? — (Lyhyt vaitiolo). Nyt tiedän! Hän on vallannut Unioonin lentokonetehtaat Lissabonissa ja Kairossa — — ja tuo tuliaislahjaksi voitetun laivaston isälleen. (Painaen erästä työpöydän nappuloista). Mutta — — olenpa minäkin hänelle juhlan valmistava. (Siirtyy Foxin luo, kiireesti ja iloisen uteliaana).
V KOHTAUS
(Oikealta taka-alalta tulee Cox, hiilikaivosten johtaja. Hän on puettu tummanruskeaan työpukuun, päässä paksusankaiset ja tummakehyksiset silmälasit).
HUGGS (Coxille).
Kaikissa kaivoksissa on tänään vapaapäivä.
COX
Ilmoitan. (Aikoo poistua).
HUGGS
Ja vielä: Azorien saarilla pantakoon toimeen kaikilla viljelysalueilla juhlia poikani kunniaksi. Ja Graciosalla: jaettakoon saaren maissisato ilmaiseksi väestölle.
COX (kumartaa; poistuu).
HUGGS (siirtyy istumaan työpöytänsä ääreen).
VI KOHTAUS
(Tom, hovimestari, oikealta. Hän on sangen koomillinen ilmestys. Hänen kasvoillaan on "viimeisen jälkeläisen" houna leima. Ja hän on puettuna värilliseen hännystakkiin. Kaulassaan hän kantaa mustassa nauhassa ylen suurta arvonmerkkiä, mitalia, jonka aiheena on maapallon kiertävä käärme. Hänellä on kädessään laaja paperi).
TOM (alkaen tärkeänä lukea).
Puheille pääsyä anovat seuraavat lähetystöt ja edustajat: Pennsylvanian öljykenttien työläislähetystö. Kansainvälisen tukkukauppiasliiton lähetystö, Etelä-Amerikan timanttikaivosten lakkokomitea — —
FOX (sanelee konelaitteeseen).
Mitä tietoja antaa Robert Huggs isälleen?
HUGGS (Tomille).
Odota. (Siirtyy Foxin luo).
TOM (käännähtää närkästyneenä oikealle etualalle).
FOX (vetäytyen sivuun).
Kuunnelkaa.
ROBERTIN ÄÄNI (hetken hiljaisuuden jälkeen; hitaasti, kirkkaan kuuluvasti).
Olen matkalla isäni luokse. (Hetken vaitiolo). Tahtoni on rautaa. Maailma muuttuu. Sen kohtalo riippuu sinusta ja minusta.
HUGGS
Kuulitko? Hänestä ja minusta. — Hän aikoo jotain — — (Kuin hätkähtäen). Maailma muuttuu? Mitä hän sillä tarkoittaa? Kysy!
FOX (siirtyy nopeasti pöydän ääreen, liikuttaa kojeita; samalla kuuluu torvesta raikas, terveen voimakas naisäänen nauru).
TOM (Puoliksi itsekseen; pedanttisen närkästyneesti).
Nainen nauraa — — täällä?
HUGGS (rehevän riemuitsevasti). Silläkö tavalla? Naisen nauru on muuttanut maailman aina — — (Tomille). Hovimestari, tänä iltana näyttelevät kaivosalueen teatterit vapaasti kaikille.
TOM (kumartaen; yhä hieman närkästyneenä).
Käskyn mukaan. Mutta — — saako jatkaa? (Jatkaa lukuaan). Italian parlamentin puhemies, Saksan pääministeri ja Argentiinan presidentti. — Ja tässä — — (Ojentaen käyntikortin). Erittäin suositeltava, eurooppalaisten piirien suosikki, suuret päämäärät — —
HUGGS (lukee kortista).
Karl Fiilip, viimeisen keisarin jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa! — (Naurahtaen). Onpas siinä. Mutta — — tänä päivänä on syytä ilonpitoon. Se herra tulkoon. Muut odottavat.
TOM (poistua oikealle).
VII KOHTAUS
(Gertrud, Huggsin tytär, tulee oikealta. Hän on sangen nuori, heiveröinen neito. Kasvojen ilmeet vaihtuvat sairaalloisen herkkinä ja arkoina).
GERTRUD (lähestyen isäänsä takaapäin; arasti).
Isä, sain luvan tulla suutelemaan — — hyvää huomenta — —
HUGGS (suutelee iloisena tytärtään, vieden hänet vasemmalle istumaan).
Robert tulee kotiin.
GERTRUD (kuin muistellen, säikkyen).
Se peloittava poika — —
HUGGS
Vai poika — — suuri ja peloittava, jotta sinun ei tarvitsisi koskaan peljätä mitään.
GERTRUD
Koskaan? Minä saan peljätä aina. Etkö usko? Kun en illalla saa unta, tulee sellainen paha Pelko suuripäisine poikineen, jotka kuiskivat nurkasta nurkkaan ja tanssivat lepattavin korvin. Kun sytytän valon, ne katoavat huoneesta, mutta vinkuvat ja kitisevät ikkunain edessä pimeässä yössä. Sitten ne vonkuvat lankoja pitkin ja sähisevät katujen yläpuolella sähkövalojen ympärillä.
HUGGS (huolestuneena).
Olet todellakin liian yksinäinen. Sinun pitää päästä matkoille. Kukkivan agaven maahan, sinne me teemme huvimatkan! Siellä, välkkyviä kanavia pitkin, ohi uivien puutarhojen — —
GERTRUD
Ei, ei, isä, ei minnekään, kaikkialla on onnettomuuksia. Minä aavistan ne kaikki. Kyllä tiedän, mitä kaivoksissa tapahtuu — — Ja aina, joka päivä saan peljätä Austraalian paimentyttöjen puolesta. Ne kuolevat koska tahansa kuumuuteen ja janoon, kun dingolaumat ja heinäsirkat hävittävät ruohon ja lähteet. — (Lyhyt vaitiolo; katsoo äkkiä isäänsä suoraan silmiin; hätkähtäen, loitoten). Ja sinun silmistäsi osaan kyllä lukea, koska alkaa sota, missä tahansa — —
VIII KOHTAUS
(Karl Fiilip tulee vasemmalta Tomin avatessa hänelle verhoa. Hän on puettu puoliksi fantastiseen upseerin pukuun. Rinnalla loistaa eräitä kunniamerkkejä).
FOX (ottaa hänet vastaan, keskustelevat taka-alalla muutaman sanan).
HUGGS (keskeyttäen Gertrudin sanatulvan).
Mutta kun Robert tulee, saat iloista seuraa. Hän tuo mukanaan tytön, joka nauraa — —
GERTRUD
Nauraa? Onko se hänen morsiamensa? (Innostuen, lapsellisesti). Niin, niin, sellaisia morsiamia kyllä on — —
HUGGS
Tottakai — ja nauraa ne osaavat kaikki — — (Nousee; kääntyy Karl Fiilipin puoleen). Tyttäreni — Karl Fiilip.
GERTRUD (isälleen; lapsellisen huvitettuna).
Eikö sillä herralla ole sukunimeä lainkaan?
KARL FIILIP (närkästyneen ylpeänä).
Minun suonissani virtaa Hohenzollernien ja Habsburgien verta.
GERTRUD (nousten; nauraen).
Miten peloittavia nimiä — — (Poistuu isänsä saattamana oikealle).
KARL FIILIP (Gertrudin mennessä hänen ohitseen; puoliksi imarreltuna).
Ooh, neiti — —
HUGGS (palaten; viitaten Karl Fiilipiä istumaan sohvalle; siirtyen samalla pöytänsä ääreen).
Entä ammatti?
KARL FIILIP (ylpeästi).
Olen kruununprinssi.
HUGGS (huvitettuna).
Minkä kruunun?
KARL FIILIP (varmana asiastaan).
Sen, joka — — satakunta vuotta on ollut kätkettynä maan poveen — — minua varten, sen laillinen perijä olen minä.
HUGGS (iroonisesti).
Niinkö?
KARL FIILIP
Ettekö usko? Minulla on isäni testamentti. (Ottaa taskustaan esille kellastuneen paperin).
HUGGS
Fox, miten noteeraisit pörssissä tuon kellastuneen paperin?
FOX
Nollalla.
KARL FIILIP (ponnahtaa pystyyn).
HUGGS
Kuulitteko? Nollalla.
KARL FIILIP
Miten uskallatte? Minulla on takanani puolue. Wilhelm II:n ja Frans Josefin valtakuntain valtiovalta kuuluu minulle. (Yhä innostuen). Te voitte toteuttaa oikeutta maailmassa, jos — —
HUGGS (kuivasti).
Valtiota ei ole enää olemassa, nuori mies.
KARL FIILIP
Kuinka? Mikä sitten on, jos ei — —
HUGGS
Fox, selitä. (Siirtyy työpöytänsä luo ja täältä taka-alan korokkeelle verhon luo).
FOX (Karl Fiilipille).
Vetoan hänen omiin sanoihinsa: 'Minä omistan ja kaikki muu omistetaan minun kauttani', on hän joskus itse sanonut. Toisin sanoen: Hän on valtio.
KARL FIILIP (joutuen kuohuksiin).
Vain aurinkokuningas kykeni kerran sellaista sanomaan — —!
FOX
Uusi aurinko! — Hän on tehnyt itse itsensä keisari-isienne vallanperijäksi, niinkuin he kerran anastivat Caesarien ja augustusten vallan. Niillä miehillä oli tahto meidän tahtoamme myöten, mutta heikommat aivot. Caesarit panivat miekankärjen maalaispohattain kurkulle ja ottivat rahan ja vallan. Teidän esi-isänne lennättivät ruudilla ilmaan pikkupohatat ritarilinnoineen ja tulos oli sama. Mutta trustimagnaatti! Hän käy päivästä päivään hyödyllistä sotaa, jota sanotaan kaupaksi, ja ostaa voitolla työn ja raaka-aineen, kiväärit ja myrkkykaasut, ihmishengen, maat ja meret. Ja tuloksien tulos? Edeltäneitten maailmanvaltojen yhteenlaskettu summa, trustien trusti (Viitaten pallokarttaan). Maapallo!
KARL FIILIP (sopertaen).
Sehän on kuin — — runoutta.
HUGGS (taka-alan korokkeelta; puoliksi itsekseen).
Se on kolmannen vuosituhannen ainoata runoutta. (Kuin väsähtyen, kuin tahtoen peittyä mustan verhon laskoksiin). Se on niiden runoutta, jotka saivat haudata nuorena onnensa, kuin olisivat haudanneet suloisen rakastettunsa ruumiin ja saaneet korvaukseksi vain kamppailun kauneuden. (Astuu portaikolta keskinäyttämölle; Karl Fiilipille, asiallisen tarmokkaasti). Ja siksipä juuri: Tulitte vuosisadan verran liian myöhään, Karl Fiilip.
IX KOHTAUS
(Tom tulee vasemmalta).
TOM (virallisen tärkeänä).
Argentiinan presidentti vaatii pikaista keskustelua. Hänen maansa on vararikon partaalla. Saksan ja Italian edustajat uhkaavat toisiaan sodalla. Ja tukkukauppiaat vaikeroivat konjunktuurien kurjuutta. (Kärsimättömän halveksivasti). Koko odotushuone on kuin — — lakkolaisten Kokous!
HUGGS
Hyvä. Avaa verhot.
TOM (avaa vasemmanpuolisen seinäverhon; poistuu).
HUGGS (puoliksi itsekseen;)
Tahdonpa tuntea vielä kerran valtani määrän, ennenkuin jätän sen poikani käsiin — — Fox, alkakaamme.
FOX (istuu oikeanpuoliseen nojatuoliin).
HUGGS (Karl Fiilipille).
Te, herra, katselijaksi. (Istuutuu ylimpään tuoliin).
KARL FIILIP (istuu kummastellen vasemmalle sohvalle).
X KOHTAUS
(Presidentti, romaaninen tyyppi, tulee vasemmalta).
TOM (vasemmalla; presidentin tullessa).
Argentiinan liittovaltion presidentti!
PRESIDENTTI (kiireesti; synkästi).
Meidän on pakko tiedustaa ehtojanne. Olemme vaikeansa asemassa.
HUGGS (iroonisen kohteliaasti).
Kuinka? Ja juuri puolustitte kunnialla aurinkolippuanne Chileä vastaan.
PRESIDENTTI
Tosin emme menettäneet rauhassa palastakaan maata —
HUGGS
Siitä voisitte oikeastaan kiittää minua.
PRESIDENTTI (peitetyn katkerasti).
Sodasta vai rauhasta?
HUGGS
Kummastakin. Sota käytiin ja rauha tehtiin Chilen taholta määräysteni mukaan.
PRESIDENTTI
Sen tiedämme ja siksi olen täällä. Sota tyhjensi valtiorahastomme, olemme vararikon partaalla.
HUGGS (yhä iroonisesti).
Heinäarojenne yläpuolella mittaavat ilmaa jättiläiskotkat, ja nyt — — käytätte melkein piskuisen kolibrin kieltä. Eivätkö kuuluisat järvenne tuota enää suolaa? Maanne on vilja-aitta ja hedelmäparatiisi — vientimaa. Arvioitte tilanteen liian synkästi, luulen — —
PRESIDENTTI
Euroopan parlamentit ovat säätäneet viljakauppaamme vastaan luonnottoman korkeat suojelustullit — —
HUGGS (keskeyttäen).
Asiamiesteni lahjomisjärjestelmä — — nerokas! Myönnättekö?
PRESIDENTTI
Emme kykene kilpailemaan Venäjän kanssa, joka on Saksan-liitollaan saavuttanut edulliset kauppasopimukset.
HUGGS
Syy on tunnustettava, jos ei ole syytä sitä salata. Myönnän: olen syyllinen siihenkin liittoon.
PRESIDENTTI (ivallisen katkerasti).
Niin, minullakaan ei ole mitään syytä salata maani vaikeata asemaa sen aikaansaajalta. Mutta yhtä avoimesti rohkenen ilmaista senkin, ettemme perikadossakaan myö vapauttamme.
HUGGS (iskevästi).
Herra presidentiltä on jäänyt huomaamatta eräs tärkeä seikka: valtiorahastossanne on tällä hetkellä rahaa pyörein luvuin kolmesataa miljoonaa kultapesoa. Minulla on hallussani viidensadan miljoonan arvosta sitoumuksia, jotka voin vaatia täytettäväksi esimerkiksi — huomenna. Mikä on silloin asemanne? Konkurssihuutokaupan vasaramies.
PRESIDENTTI (kauhistuneena; hermostuneesti liikehdittyään).
Mikä on tarkoituksenne?
HUGGS
Taivuttaa teidät järjestelmääni, jota ilman maailma sortuu. — Paavit rakensivat kerran Pyhän Pietarin kalliolle vatikaanin, jonka valta-aate pyyhkäisi olemattomiin Euroopan valtakuntain rajat. Nyt, herra presidentti, askel eteenpäin: maanosien väliltä kiinanmuurit maahan, puhumattakaan pikkuvaltioitten sammaltuneista aitauksista — —
PRESIDENTTI
Mitä vaaditte?
HUGGS
Minun asiamiehen! valtiopankkiiriksenne. Ja lisäksi: hallussani olevia sitoumuksia vastaan luovutatte minulle Tucumanian sokerin viljelysalueet.
PRESIDENTTI
Silloinhan — — Unioonin sikäläiset sokeritehtaat jäävät vaille raaka-ainetta — —
HUGGS (painokkaan merkitsevästi).
Siksipä juuri..
PRESIDENTTI
Ja suuret työläisjoukot leivättömiksi!
HUGGS (persoonallisen välittömästi).
Kuka täällä voi välttää kärsimystä — — -suuret tai pienet? Eikä ole siihen syytäkään, se tulee kuitenkin — — Suostutteko?
PRESIDENTTI (kumartaen; masentuneena).
Meillä ei olle — — valinnan varaa.
HUGGS
Hyvä. Asiamieheni on hoitava parlamenttianne.
PRESIDENTTI (poistuu).
HUGGS (Foxille).
Niin, Fox, voitpa merkitä testamenttiini yhden valtakunnan lisää. (Karl Fiilipille). Ja te, herra, voitteko vastata, missä on valtio?
KARL FIILIP (kumartaen; nopeasti).
Teidän kämmenellänne, epäilemättä — — en tietenkään ole muuta ajatellutkaan kuin tulevan hallitukseni mukauttamista niihin etuihin, joita trustielämä edellyttää — — (Hetken epäröivä vaitiolo). Niin — — en epäile tehdä puolestani uhrausta: tarjoan nimeni ja isieni maineen, niin — rohkenen väittää — kruunun ja valtaistuimen tyttärellenne, puhumattakaan ihastuksestani, jonka hän herätti ensi hetkellä — — kauneudellaan, suloudellaan — —
HUGGS (äkkiä).
Osaatteko neekerimurteita?
KARL FIILIP (silmät pyöreinä ällistyksestä).
Mu—mu—mu — —
HUGGS
Matkustakaa Saharan laitamille, opetelkaa sikäläiset neekerikielet. Katson myöhemmin, voinko käyttää teitä afrikkalaisessa kirjeenvaihdossani. Onko selvä?
KARL FIILIP (määrättömästi loukattuna; sammaltaen).
Se—se—sel—vä — — (Poistuu suuttuneena).
HUGGS (mennen työpöytänsä luo; Tomille).
Tukkukauppiasten lähetystö.
TOM (kutoo hetkeksi vasemmalle).
HUGGS
Fox, olinpa unohtaa: lähetä laivue poikaani vastaan. Sen päällikkö ohjatkoon saapuvat vieraat kierrokselle tämän tornimme ympäri, niin että siipien varjot lankeavat tuolta korkealta tänne seinille, permannolle, pöydälleni — —
FOX (poistuu oikealle).
HUGGS (yksin).
Tahdon, että ylitseni kulkee tänään poikani varjo, istuimeni ylitse, itseni ylitse. Ja hetken kunniaksi räiskyköön ilma ja vaviskoon hänen siipiensä havinasta — — (Kuin nähden suuren päämäärän täyttymisen kätensä ulottuvilla kääntyy katsomaan maapalloa; lähestyy tätä ajatuksissaan).
XI KOHTAUS
(Ernst, Huggsin poika, kalpea, hurjannäköinen nuorukainen, tulee vasemmalta).
ERNST (lähestyy isäänsä takaapäin; äkkiä, irvokkaan häijysti).
Tuo Huggsin käärme kuolee pian nälkään.
HUGGS
Sinä — — Ernst, kehtaat - —
ERNST
Sinä hetkenä nimittäin, kun se saavuttaa oman pyrstönsä. Omalla lihallaan? Sillä ei elä mikään.
HUGGS (siirtyy suuttuneena pöydän luo ja soittaa).
ERNST
Soitat lakeijaasi turhaan. Tukkuherrat tulevat ja häväistys! Siinä olen mestari! Etkö muista? (Siirtyy vasemmalle, istuutuessaan huolettomasti sohvaan). Sitäpaitsi: vuotan täällä nöyrästi vuoroani erään pelastusarmeijan edustajana.
XII KOHTAUS
(Tukkukauppiaitten muutamamiehinen lähetystö saapuu vasemmalta; muita edellä Puheenjohtaja).
HUGGS (istuutuen pöydän taakse).
Puhukaa.
PUHEENJOHTAJA
Tukkukauppiaitten kartelli ei voi enää kestää Unioonin keskusjärjestöjä vastaan. Varsinkin vienti Englantiin on kohta mahdoton, sillä Unioonin täkäläiset tuotantolaitokset — —
LAKEIJA (tulee oikealta etualan ovesta, jää odottavana seisomaan).
ERNST (huolettomasti).
Jules, sigaretteja!
LAKEIJA (poistuu.).
HUGGS (kärsimättömänä).
Atlantin-tonniston rahtimaksut Unioniin nähden kaksinkertaistutetaan, jos haluatte — —
PUHEENJOHTAJA
Tuo voi auttaa jotain, ei taata voittoa. Uniooni perustaa parhaillaan laivatelakoita, vieläpä aivan Huggsin telakka-alueitten liepeille. Meiltä luisuu aloite!
LAKEIJA (tuo tupakkalaitteet Ernstin sohvapöydälle ja poistuu).
ERNST (sytyttää ja tupakoi kuunnellen tarkasti keskustelua).
HUGGS
Aloitekyky — — se on voimakkaassa kourassa ruoska, muuten: hirttonuora omaan kaulaan.
PUHEENJOHTAJA
Mutta tahtoisimme tietää — —
LÄHETYSTÖ (yhtyen innokkaasti puheenjohtajaan).
Niin, niin! Mitä vastakeinoja? Telakat? Laivasto!
HUGGS (voimakkaalla varmuudella).
Poikani Robert saapuu tänään. Keskustelen hänen kanssaan toimenpiteistä lähemmin.
PUHEENJOHTAJA
Silloin olemme hukassa!
LÄHETYSTÖ
Vastustajamme. Luopio! Luopio!
HUGGS (nousee).
Korvani kieltäytyvät tajuamasta. Toistakaa sananne — — Toistakaa! sanon, jollette pelkää seisoa sanojenne takana. — Hiljaisuus? (Jyrisevästi). Poistukaa!
LÄHETYSTÖ (poistuu synkän sanattomana vasemmalle).
ERNST
He diivat oikeassa! (Nousten). Vain minä olen suuren Huggsin oikea poika. Katsos: minä olen järkiaviosta. Robert! Vain keuhkotautiin kuolleesta lemmestä. (Huggsin alkaessa raivostua). So — soo — — kuuntele: Vain minä jatkan isästäni eteenpäin! Sillä minä olen syntyisin sinun vallanhimostasi, Kruppien ruudinsavusta ja von Bohlen und Halbachein suurimmista nautiskelijoista — —
HUGGS (keskeyttäen).
Paljonko tahdot, matkustaaksesi Atlantin toiselle puolelle?
ERNST
Kuuntele loppuun. He puhuivat totta. Robert saattaa luopua. Hänhän on vain ihminen — — Minussa on kaikki ne paheet ja räjähdysaineet, joilla hallitaan maailmaa. — (Ojentaa käsivartensa). Epäihminen!
HUGGS (vaivattuna, kuin väsyneenä).
Paljonko?
ERNST (röyhkeän huolettomasti).
Palatsin Indiassa ja Sumatran tupakkaviljelykset ryöstömaakseni.
HUGGS.
Lähdetkö tänään?
ERNST
Tänään ja palaan sinä hetkenä, kun olet pelastuksen tarpeessa. Ja tuon mukanani hävittäjäin pelastusarmeijan, "Catilinan pojat!" Tiedätkö, mitä ne ovat? Lucius heistä on älykkäin. Sergius on kavalin, Gaius Manlius, hän on pyöveli ja murhapolttoraivon ylimmäinen pappi. Ja minä? Vain — Catiiina itse!
HUGGS (on kirjoittanut määräyksen; ojentaen lapun).
Tuossa määräys — — Foxille.
ERNST (ottaa kohteliaasti kumartaen lapun).
Katsos, kun kaiken-monopoolisi täyttyy, lakkaa kilpailu, (iroonisesti). vapaa kilpailu, tuo sinun vuosisatainen sotahuutosi — — (Alkaa kuulua ylhäältä ilmasta valtavaa lentokoneitten surinaa, se lähenee, kiertää ympyrää palatsitornin yllä).
HUGGS
Lähde!
ERNST (on noussut korokkeelle takaverhon luo).
Silloin tarvitset meitä, joiden toivo on hävityksessä — —
(Varjot ovat alkaneet langeta torninkatosta näyttämölle. Ensin vaeltaa yli näyttämön pari laajaa laikkaa, sitten yhä useampia, kunnes kokonaisen laivueen yhteisvarjo hetkeksi hämärtää näyttämön).
ERNST
Varjot ennustavat — —
HUGGS (ylpeänä, suurena).
Sinä kiusanhenki, ryömi pimeyteesi. Tahdon päästä lepoon kuin keskipäivällä varjo. — Robert tulee auringosta. (Poistuu vasemmalle Robertia vastaan).
ERNST (isänsä jälkeen; ilkeästi nauraen).
Ja hänen siipiensä varjo! (katoo verhon taakse alttarikomeroon. Hämärä lakkaa, näyttämö tulee entiselleen).
XIII KOHTAUS
(Graciosa ja Gertrud tulevat oikealta. Edellinen on tumma, romaaninen kaunotar. Lentäjäviitta on avattu, ja sen alta näkyy kirkasvärinen yksinkertainen puku; päähinettä ei hänellä enää ole).
GERTRUD (tullen edellä).
Isä! — Isä? Hän on jo lähtenyt — —
GRACIOSA
Sinulle tahtoi Robert minut näyttää kaikkein ensiksi. (Iloisesti nauraen). Äijä-paha sai pitkän nenän...
GERTRUD
Kylläpä sinä osaatkin nauraa —
GRACIOSA
Kaikki maissitytöt Azoreilla nauravat aamusta iltaan, ne syövät maissista mehevän ytimen, ne käyvät appelsiineilla sotaa. Ja illalla — — tiedäpäs mitä silloin teemme — —
GERTRUD
Tulette unisiksi auringosta ja nukutte — — (Surullistuen). Niin tein minäkin ihan pienenä — —
GRACIOSA (keskeyttäen).
Emmepäs — — Me haemme äitimme pienen-pienen lehmän laitumelta pois ja lypsämme sen pihamaalla ja survomme mantelit ja sitten: etpäs arvaa — —
GERTRUD
Juotte maitoa ja purette mantelista pienen-pienen palasen — —
GRACIOSA (ottaa Gertrudin syliinsä ja pyörittää ympäri).
Sinä — — senkin. Niin teinkin ennen, mutta kun Robert tuli, otin kulhoni salaa, panin liinani suojaan ja juoksin rautatammien varjoon. Siellä oli Robert ja minä annoin hänen juoda — — (Nauravat, ottavat toisiaan molemmista käsistä).
XIV KOHTAUS
(Straum, voimakas, vaalea, skandinaavinen tyyppi, tulee kiireesti vasemmalta).
STRAUM (Graciosalle).
Missä on Robert? Hänen isänsä on pahoillaan ja hämmästynyt — —
GERTRUD (mennen aivan Straumin eteen; lapsellisen hämmästyneenä).
Vaaleaverinen herra — — kuka te olette?
STRAUM (hieman hämmästyen; hymyillen).
Olen Straum — — Harald Straum — —
GERTRUD
Enpä usko — — olen nähnyt teidät monessa kuvassa. Yhden alle oli kirjoitettu: Gånge Rolf astuu maihin Normandian rannikolla ja toisessa seisoi: Robert Guiskard pelastaa pyhän paavin.
XV KOHTAUS
(Robert, Huggsin poika, voimakas anglosaksilainen tyyppi, tulee edellisen repliikin alkaessa oikealta. Hän on puettu lentäjä-pukuun. Jää taka-alan korokkeelle seisomaan, toisten häntä huomaamatta).
ROBERT (korokkeelta, nauraen).
Mutta Harald Kaunotukka, se kai sopisi. (Astuu Gertrudin luo). Senniminen mies eli kerran siellä korkealla vuonojen maassa.
STRAUM
Isäsi etsii — —
ROBERT (käyden vakavaksi; synkästi).
Me löydämme kyllä, vaikka pakenisimme toisiamme — —
STRAUM (kuin vavahtaen).
Pelkäätkö?
ROBERT
Joka tulee kymmenen vuoden kiduttavasta erämaasta ja pääsee keitaalle — — (ojentaen molemmat kätensä Graciosaa kohti). Graciosa!
GRACIOSA (lähestyy Robertia).
ROBERT (Graciosalle, vetäen hänet lähelleen).
Näkee ensi kerran viheriän laitumen — —
GERTRUD
Hän on kertonut siitä minulle — — (Unohtuu katsomaan eteensä tuijottavaa Straumia ihailevasti).
ROBERT (painaa Graciosan syliinsä).
Ja saa syödä maissinydintä, puhdasta ydintä ensi kerran elämässään, vapaana tuskallisesta aivojen painosta (kääntyen Straumin puoleen; yhä kiihkeämmin) ilman syyttäväin katseitten hätää, joka ajoi minut kotoani ja sitten — — maasta maahan, silloin saa voiman, joka kestää — —
STRAUM
Ja vielä kerran: kestätkö häpeän, luopion häpeän?
ROBERT (puoliksi itsekseen).
Pelastan omantuntoni vääryyden keskeltä.
STRAUM (tutkivasti).
Miksi pakenit isäsi vastaanottoa?
ROBERT (hermostuneena; kuin löytäen pelastavan ajatuksen).
Ainoa minkä tiedän: en osaa _pettää_.
XVI KOHTAUS
(Fox tulee vasemmalta; aikoo ryhtyä puhuttelemaan Robertia, mutta Graciosan kiinnittäessä häneen uteliaan huomionsa ja Robertin kääntyessä Gertrudin puoleen, siirtyy kartellen taka-alalle).
ROBERT (huomaa Gertrudin yhä katselevan sivusta Straumia uteliaan ihastuneena; kuin vapautuneena, iloisessa sävyssä, Straumille).
Katso — — camellia japonica! Hymyilevä kukka, mutta lehdet — — lumen alla piilossa.
GERTRUD (on kuin yllätettynä heti ensi sanoista paennut etualalle, jää seisomaan väristen, häveten).
ROBERT (siirtyen melkein poikamaisena Gertrudin luo; hyväillen).
Älä pelästy. Katsos, sellainen kukka kasvaa Nipponilla, varsi vilusta värjötellen, mutta katsellen niin suloisin silmin, että isot miehet polvistuvat sen eteen — — (Straumille, leikillisen tarkoittavasti). Mitäs arvelet? (Straumin hämillään vaietessa). Vai vangittu Geeshako?
FOX (lähestyen; Robertille).
Herra — — Robert — —
ROBERT
Fox, luulen — — (toisille; katkerahkosti). Huggsin varjo, sanotaan Aasiassa saakka.
FOX (kiusaantuneena, syvästi loukattuna; jyrkästi).
Niin sanotaan ja mustaksi lisäksi, mutta hyvät herrat, varjoa uskollisempi ei ole mikään.
ROBERT (synkästi).
Valitettavasti.
FOX
Vieraat odottavat konserttihallissa. Isänne ei käsitä — —
STRAUM (naisille).
Hyvät naiset, meidän on aika poistua — —
FOX (Robertille).
Tuli hämminkiä — — Saanko hakea isänne tänne?
ROBERT (viittaa myöntävästi).
FOX (lähtiessään).
Alkajaissoitto?
ROBERT (hermostuneena).
Ei, ei! Tai — — ei ole tarpeen.
FOX( vasemmalle).
GRACIOSA (siirryttyään poistuvien mukana oikealle; korokkeelta).
Anna minun jäädä. Tahdon nähdä sen maissikenttiemme jumalan — —
ROBERT (vaivautuneena, valittavasti).
Menkää — —
STRAUM (ohjaa naiset pois oikealle).
ERNST (verhon takana nauraa samassa lyhyesti, ilkkuvasti).
ROBERT (hätkähtää, hänen huomionsa kiintyy taka-alan verhoon; kuin pelastuksen löytäen).
Äitini — — (Kulkee kohti verhoa, nousee korokkeelle, aikoo avata verhon; luopuu aikeestaan, sillä Huggsin ääni kuuluu vasemmalta).
XVII KOHTAUS