Part 2

(Huggs vasemmalta).

HUGGS (näkymättömistä).

Robert! Robert! (Tullen näkyviin). Minne pakenit?

ROBERT (arvoituksellisesti).

Sinua _vastaan_.

HUGGS (koettaa ymmärtää hyvin päin).

Toki vastaan — — pitkästä aikaa. (Avaten sylinsä). Poikani! — —

ROBERT (synkästi).

Valtameri välillä. (Liikuttaen syvästi; äkkiä). Kuitenkin tulen — — (Syieilevät).

HUGGS (hyvitellen, taputellen).

Oli, oli — — valtameri oli välillä. (Ohjaten Robertin kohti nojatuolia). Mitäs niistä — — lätäköistä tähän maailman aikaan — - nyt olet tullut — —

ROBERT (pysähtyen, kääntyen vastaan; lujasti).

Olen tullut tekemään töistäni tiliä.

HUGGS (liikehtien etualalle; elehtien iloisena, mutta yhä vielä epävarmana).

Tiedän — — Louvren taideaarteet ja — — Comédie Francaise! Muistatko aitiomme? Siitä samasta paikasta näin äitisi ensi kerran — — Niin, niin — — Ja Sorbonnet ja Oxfordit! Moraalioppia vai finanssitieteitä harrastit eniten? Molempia tarvitaan vai — —

ROBERT (syyttävin sävyin).

Kävin myöskin tehtaissamme — —

HUGGS (keskeyttäen; nopeasti).

Entä — — entä Downing Streetillä ja Wilhelmstrassella? Miten kumarsivat diplomaattien niskat? Lontoossa vähän jäykkää yhä vain — —

ROBERT

Puhukaamme tehtaista! Reiniltä ja Elbeltä Hyphasisjoelie saakka minun oli pakko näytellä kolmannen vuosituhannen Aleksanteria. Ja Jaavan riisikentiltä Saharan laidoille — —

HUGGS (peitetyn epätoivon yhä yltyessä).

Siellä teit todellakin ihmeitä! Nubiasta pilvet, saksalaisilta keksintö, taivas satamaan — — Ja kuivuneet uomat juoksevat taas vettä täynnä, kolmannes Saharaa heinää ja vehnää, taatelia ja mannaa — — meitä varten kasvaa, meitä kahta!

ROBERT (yhä uhkaavammin).

Mutta sitten! Hiilikaivoksissa, Afrikan poikkiradoilla, helvetissä!

HUGGS (levottoman riemuitsevasti).

Ja käskyni täytettiin joka paikassa. Sait vastaasi kaikkialla suuremmat juhlat kuin Persian suurkuningas konsanaan — —

ROBERT

Valhetta!

HUGGS (vakavasti, lujasti; osoittaen nojatuolia, ohjaten Robertia sitä kohti).

Istu valtaistuimellesi!

ROBERT (vavahtaa kuin inhosta; tukahtuneesti).

En koskaan — — (Loitoten isästään; nyt ehdottoman päättävästi). En koskaan!

ERNST (komerosta; käheästi).

Istu — — (Huggs ja Robert hätkähtävät. Samassa alkaa vasemmalta kuulua soitto, joka kiinnittää heidän huomionsa).

XVIII KOHTAUS

(Fox kiireisesti vasemmalta).

FOX (melkein toivottomana).

Minun täytyi antaa alkajaismerkki! Vieraat istuvat kuin kuoleman kuvat. Myös Tom on suunniltaan. Hän lisäsi valoja viimeiseen rajaan, ei auttanut sekään, jostain tulee yhä kelmeätä valoa — — Ne pälyvät tänne ja kuiskuttelevat keskenään — —

HUGGS

Mene.

FOX (Robertille; hyvittelevästi).

Soiton jälkeen — — tanssijattaret, geeshoista kreolittareihin saakka, kansakuntain tähdet — —

HUGGS

Poistu! Verho. Odottakoot.

FOX (vasemmalle; verhot sulkeutuvat, soitto lakkaa kuulumasta).

HUGGS (siirtyy työpöytänsä luo; jyrkässä sävyssä).

Keitä olet tuonut mukanasi?

ROBERT

Veljiä — — Unioonin miehiä.

HUGGS

Mitä aiot?

ROBERT

Syyttää — — sinua!

HUGGS

Mistä?

ROBERT

Siitä mitä näin, kymmenessä vuodessa. Tulin tuonne: sinun kämmenesi painoi ihmisten mieltä; käännyin tänne: sinun jättiläiskyntesi oli raavaissut rinnat auki ja yhteishautoja maahan. Sinun vastaanottojuhlasi täyttivät kentät, mutta juhlivain jalkain alla nousi fosfori tuoreista luista — —

HUGGS

Hiljaa!

ROBERT

Sinä käskit Chilen hyökkäämään Argentinan kimppuun?

HUGGS

Kilpailu on sotaa.

ROBERT

Lähetit Afrikan ratakentille sotaväkeä!

HUGGS

Samoin kuin huono raaka-aine, on hävitettävä laiskana lakkoileva työvoima, muuten kalkkyylit pettävät.

ROBERT

Ja tiedätkö, mihin on vienyt tuo hävityksen matematiikka!

HUGGS (melkein hymyillen).

Tietänen senkin — — minun laskujeni loppuveto on ollut aina — voitto.

ROBERT

Ja muille, muille?

HUGGS

He elävät. Se riittää.

ROBERT

Mutta miten? Vailla mielen tyytyväisyyttä, jokapäiväisessä hädässä. — Alkaako huomenna työttömyys? — Tänään, tänäänkö on vastassa työnsulku? Vai alennetaanko palkkoja? — Parempi kuolla! Tulkoon lakko, sekamelska, kapina! — He kiroavat. Ja sinua, juuri sinua!

HUGGS

Omaa saamattomuuttaan.

ROBERT

Mistä he saisivat kilvoittelun ilon? Sinä olet pakoittanut heidän elävät aivonsa takomaan kuin koneet. Heitä ei hallitse jumala, vaan joku jumalan sijainen, jolle ihmisen hätä on samaa, kuin saatanalle rukous — —

HUGGS

Nyt riittää. Näen tilasi: olet myrkytetty ytimiin saakka.

ROBERT

Luovu kilpailusta Unioonia vastaan, tee sovinto.

HUGGS

Sen "yhteishyvän" nukutusaineen olen hävittävä maailmasta, parantaakseni oman poikani sairaudesta. (Robertin aikoessa vastata). Vaikene! Saatan sinut kuritukseni alle kuin ennen kolttosia tehneen pojan polvilleni ja suomin isän kädestä.

ROBERT

Jos en voi sovittaa tai estää, olen lyövä sinut taistelulla. Ymmärrätkö?

HUGGS (katsoo hämmästyneenä Robertiin, retkahtaen istumaan vasemmalle sohvalle remahtaa nauramaan; osoittaen työpöytänsä nappularivistöä).

Paina — — paina nappulaa — — Tom tänne! (Robertin painaessa). Vai sillä tavalla. (Yhä hyvätuulisena). Poika. (Terävästi). Tyydytkö myöskin taistelun tulokseen? Osaatko yhtyä määrättyihin taisteluehtoihin?

ROBERT

Tietääkseni osaan.

XIX KOHTAUS

(Tom vasemmalta).

HUGGS (iloisena).

Kreoiittaret valmiiksi! Fanfaarit poikani saapuessa!

TOM (vasemmalle).

HUGGS (nousee, siirtyy työpöytänsä taakse, viittoo Robertia istumaan sohvalle).

Kuule siis: Aion vallata Unionin sokeritehtaat ja panna ne jälleen käyntiin. Nyt saa Chile hyökätä uudelleen ja hävittää sekä tehtaat että Tucumanian sokerikentät. Ja tämä vain voimani merkiksi — — alkajaisiksi. Entä sitten?

ROBERT

Jatka, tämä helpottaa: viimeisetkin epäilyni hukkuvat kuin kyynel parka Luciferin pidoissa.

HUGGS

Lupasin koroittaa Unioonin rahtimaksut kaksinkertaisiksi. Nyt teen enemmän: kiellän jokaisen tonnin kantamasta naulaakaan "yhteishyvän" rihkamaa.

ROBERT

Sillä et voita. Laivatelakkamme nousevat rannikolla.

HUGGS

Häviöksenne — — työmarkkinat määrään tällä mantereella minä.

ROBERT

Nostatat koko maailman itseäsi vastaan.

HUGGS

Estän viljanviennin Ameriikasta Eurooppaan, ostan loputkin Venäjän viljatuotannosta, suljen varastot — — Ja tulos? Eurooppa nääntyy työttömyyteen ja nälkään. Ameriikkalainen lämmittää vehnällä talonsa ja pakahtuu ylönsyömiseen. — Arveletko voittavasi?

ROBERT

Ja jos kykenisitkin kaikkeen tuohon, ei, ei — — määrättömän rikoksen taakka, kukaan ihminen ei sitä kestäisi.

HUGGS

Puhun kuin puhun vielä kuoleman takana. Minun täytyy kuolinvuoteellani tietää, että järjestelmäni jatkuu, sillä se on ainoa mahdollisuus. Muuten tämä maailma sortuu — ja sortukoon — — aivoja vailla. Ymmärrätkö? Sinä olet ainoa! Voit pelastaa maanosan nälästä, jos istut tuolle istuimelle, et muuten.

ROBERT (äkkiä).

Mistä tiedät, etten petä sinua. Istun istuimellesi ja — kuoltuasi — — tuhoan järjestelmäsi, luovun.

HUGGS

Et voi pettää, tiedän sen. Et voi vannoa väärää valaa äitisi kuvan edessä. (Tullen Robertin luo; hellästi). Poikani. Nouse ja rukoile ymmärrystä — — tuolta — —

ROBERT (nousten).

Rukoilen — — en ymmärrystä, vaan voimaa tuhota sinut — — ennen kaikkien tuhoa — —

HUGGS (vaativasti).

Vanno hänen muistonsa nimessä, että taivut isäsi tahtoon, jos kääntyy taistelu sinulle tappioksi. Vanno.

ROBERT (ylpeästi).

Sen kyllä teen. Sillä hän, joka rakasti, on auttava meidät voittamaan.

HUGGS (molempien siirtyessä taka-alaa kohti).

Niin, niin — — Hänen lempeästä katseestaan, joka näkee sydämeeni, olet oivaltava, että olen kova kuin elämä, mutta oikeudenmukainen kuin kohtalo. Olet taipuva jälleen omakseni! Ja minä voin armahtaa maailman. — Säästän ihmistä, jos sinä säästät ihmistä minussa. (Kääntyy työpöytänsä luo, kasvot katsomoon päin). Nyt, käännä kasvosi muista. Odota, verhot avautuvat — — Hän hymyilee — —

ROBERT (on seisonut kasvot avautuviin verhoihin päin, niiden avauduttua hän parahtaa tukahtuneesti, sillä pimeästä komerosta kuuluu häntä vastaan Ernstin ilkkuva ja katala nauru).

HUGGS (kääntyy komeroon päin, valot syttyvät).

ERNST (välähdyttää kädessään kirkasta veistä, kylmällä hurjuudella).

Jos liikahdatte, viillän auki nämä madonnan kasvot ja rinnat. (Huggsille). Enkös sitä sanonut? (Robertia osoittaen). Hän on äpärä. Minä olen poikasi. Katsokaa: seison alttarilla ja minun otsallani on tuhon ja hävityksen kauneus. Vuosituhannen nuorin jumala! Palvelkaa — — Mykkinä! Sanoja teillä ei riitä. (Lyhyt vaitiolo). Suuri Huggs, minä olen kypsä kaikkien tuhoon, ei teistä kumpikaan. Olen valmis kaikkien sotaan kaikkia vastaan. Te puolitotuuksien herrat! Minä jatkan! Ja minun kuolemani? Se on suurempi jokaista kuolemaa. Salama ja jättiläistimantti parittuvat sinä hetkenä ensi kerran. Minä olen poikasi! Tunnusta — — oikea veresi.

ROBERT (tukahtuneesti).

Olet oikeassa — — (Melkein huutaen). Olet oikeassa! (Katsoo kauhuissaan isäänsä, peittää kädellä kasvonsa kuin olisi saanut lyönnin kasvoihinsa; syöksyy vasemmalle, verhot avautuvat nopeasti).

HUGGS (on Robertin mentyä lysähtänyt pöytänsä luo istumaan).

ERNST (lähestyy takaapäin, kädessä sama veitsi).

Tuossa on ase. Viillä sillä tuhannen viillosta tuohon sydämesi kuvaan, ja olet voittava minun avullani. (Vasenmalta kuuluu fanfaari).

HUGGS (nousee; kooten koko tarmonsa).

Menkää — — molemmat — — (Käheästi). Hävitkää — — Ja hävitköön tämä maa. (Fanfaari jatkuu).

Väliverho.

TOINEN NÄYTÖS

Unionin laivatelakka. Erään valmistumaisillaan olevan jättiläishöyrylaivan yläkansi. Taka-alalla vasemmalla matala koneenkäyttäjäin välihytti, jonka laidassa melkein permannon tasalla kolme pyöreätä ikkunaa. Sen yläpuolella ylähytti, jonka seinässä on suorakaiteen muotoisia ikkunoita. Ylhäältä näyttämölle alas riippuu oikealla taka-alalla köysi. Taustassa: jättiläismäinen nostokraana, jonka takana näkyy mahtavia piippuja ja mastoja. Näyttämön permanto on täysin "rytmillinen". Ylähytin oikealla puolella ja sen edessä, välihytin kannella, kapeahko liikkumisala. Ja muuten viettää permanto asteittain etualaa kohti ja oikealle, päätyen täällä välikannelle vievään leveään portaikkoon. Pääsy näyttämölle ja täältä pois tapahtuu mahdollisimman moneen suuntaan..

On yö ennen aamun valkenemista.

I KOHTAUS

(Ernst ja "Catilinan pojat" tulevat, yksitellen ja parittain, eri puolilta, jokaisella sähkölamppu kädessä, puettuina mustiin viittoihin; kerääntyvät ryhmäksi etualalle. Lamput valaisevat keskustelijain kasvot).

ERNST

Kuulkaa, te myöhäsyntyiset "Catilinan pojat", jos aurinko vielä nousee, näkee se meidät joko' kurjuudessa tai kunniassa. — Lucius, mitä sanot?

LUCIUS

Ukko voittaa liian helpolla.

ERNST

Siltä näyttää. (Hammasta purren). Hänellä on järjestelmä.

LUCIUS

Ja jos voittaa, voittaa tänään.

KAIKKI

Ja silloin?

ERNST (inhoten).

Mitäs muuta: ryysyissä maleksiva rauha. Kyräilevän joukon ja pöyhkeileväin herrain ikuinen pikkusota.

KAIKKI

Ja meille?

ERNST (synkästi).

Kiristäjäin ja kerjureitten luihu elämä tai työ — —

KAIKKI

Työ — —

ERNST

Inhoittava työ — —

KAIKKI (kuin inhosta väristen).

Työtä — — Ei koskaan.

ERNST

Sinä kavala Sergius, keksi jotain.

SERGIUS

Jos toinen voittaa, on autettava toista, Huggs ei saa voittaa, Uniooni ei saa voittaa.

GAIUS MANLIUS

Räjähdys, murhapoltto! (Alahytin kolme pyöreätä ikkunaa valaistuu toinen toisensa jälkeen ja samalla taustalla mastovalot ja nostokraanan kopin ikkuna).

LUCIUS

Tulet syttyvät!

KAIKKI (kavahtavat hajaantuakseen).

ERNST

Seis. Gaius Manlius on oikeassa. Jos Huggs voittaa tänään, voittaa hän kokonaan. Sitä ennen — — sen estämiseksi —

GAIUS MANLIUS

Huggsin telakat tuleen.

KAIKKI (hyväksyvä nurina).

ERNST

Menkää: Gaius Manlius johtaa. Minä jään ja Lucius myös. ("Catilinan pojat" katoavat oikealle; Luciukselle).

Välikannelle — — Minä jatkan suunnitelmaa, sinä vuotat merkkiä — — (Vetäytyy vasemmalle ja Lucius oikealle).

II KOHTAUS

(I koneenkäyttäjä pistää päänsä esiin keskimmäisestä ikkunasta, II koneenkäyttäjä samalla oikeanpuolisesta. Samassa syttyvät valot myös ylähytin ikkunoihin, jolloin näyttämö tulee huomattavan valoisaksi).

I KONEENKÄYTTÄJÄ

Huomenta, kaverit!

II KONEENKÄYTTÄJÄ

Terve.

I KONEENKÄYTTÄJÄ

Kohta seilataan, pojat.

III KONEENKÄYTTÄJÄ (pistäen päänsä vasemmanpuolisesta ikkunasta).

Eipäs seilata.

II KONEENKÄYTTÄJÄ

Krouvista krouviin, jos ei merellä

I KONEENKÄYTTÄJÄ

Seilataanpas! Huomenna tämä laiva vesille ja koematka.

III KONEENKÄYTTÄJÄ

Vaikka ähkyisit, luuletkos änähtävän! Huggsille mennään, jos on huhussa totta — —

II KONEENKÄYTTÄJÄ

Ja vaikka pojakseen ottaisi, eipä — ohoo — — Eivätpä nuo näy pysyvän omatkaan pojat

III KONEENKÄYTTÄJÄ

Mitäs höyrytät — — konjunktuurit ne on köyhälistölläkin. (Nauraa höröttävästi).

III KOHTAUS

(Laivapoika on keskustelun aikana laskeutunut köyttä myöten oikealle; päästyään maahan hän ottaa povestaan kirjeen. Samassa tulee vasemmalta kiireisesti Gertrud laaja olkaliina verhonaan, pelokkaana, ympärilleen vilkuillen).

GERTRUD (huomattuaan pojan).

Tiedätkö poika — —

LAIVAPOIKA (nokkelasti).

Tiedän — — (nipistäen Gertrudia korvasta). Nätti olet — — sinä peevelin pakana! (Gertrudin kavahtaessa kauvemmaksi). Tuletko välikannelta? Vai ruumasta asti? Kuule, älä viitsi välittää niistä lämmittäjistä. Katsos, ne lurjukset ovat tottuneet sellaiseen pätsiin, ettei niille riitä minkään naikkosen kuumuus — —.

GERTRUD (on vetäytynyt välihyttiä kohti; samassa kuuluu ikkunoista koneenkäyttäjäin karkea röhönauru; kavahtaen keskinäyttämölle; äkkiä, käskevästi).

Hae tänne insinööri Straum!

LAIVAPOIKA (viheltää pitkään, juoksee ylähytin ovelle, avattuaan). Täällä olisi kirje — — Ja kaunis tyttö, ihan enkelin mallia! (Juoksee portaita alas, pysähtyy Gertrudin eteen; epävarmana, ihailevasti). Kuka sinä sitten olet? sano nimesi.

GERTRUD

Sinä olet tuhma poika.

LAIVAPOIKA (katupoikamaisen reippaasti).

Olenpa niinkin. — — Mutta sinä olet kaunis. — (Katoaa oikealle).

KONEENKÄYTTÄJÄT (katsovat ikkunoista. Valot vähitellen sammuvat. Sijaan tulee aamuhämärä, joka nopeasti vaihtuu täydeksi päiväksi).

IV KOHTAUS

(Straum tulee ylähytin ovesta, huomaa Gertrudin, kiirehtii alas näyttämölle).

STRAUM (ilossa ja pelossa).

Gertrud? —

GERTRUD (kiirehtii lähelle; kiihkeästi).

Pelkään teidän puolestanne. Isäni on vannonut niin, se on hirveätä — — teidät juuri hän tahtoo tuhota — — Te olette turmellut hänen poikansa, niin hän hokee — — Olette vaarassa — —

STRAUM

Se on minulle ilosanoma, siksi että — — te sen toitte; ette pelännyt vaaroja, tulitte — — (Vetää Gertrudin puoleensa).

GERTRUD (arastaen, kääntyen poispäin, muita hymyillen onnellisena).

Antakaa minulle — — lupaus.

STRAUM

Lupaan kaikki.

GERTRUD

Ettehän salli isälleni tapahtuvan — — mitään pahaa?

STRAUM

Suojelen häntä kaikella voimallani.

GERTRUD (ilostuneena).

Olette jalo mies!

STRAUM (kuumasti).

Tämä on enemmän kuin jaloutta — —

V KOHTAUS

(Robert tulee ylähytistä kirje kädessä).

ROBERT (korokkeelta).

Katsokaa! Huggsin telakkain työläisten ja kaivosmiesten kirjelmä. He ovat tulossa tänne, (tullen alas; Straumille). Nyt on ratkaisun päivä — — Vihdoinkin, lue. (Kääntyy sisarensa puoleen Ihmettelevin elein).

STRAUM (otettuaan kirjeen).

Huggsin tarjoukset?

ROBERT

Lue.

STRAUM

Hirvittävät! (Lukee hätäisesti). "Kaivosmiesten kaikki vaatimukset täytetään; telakoilla kaikille kaksinkertaiset palkat ja niille, jotka saapuvat Unioonin telakoilta, kolminkertaiset --"

VI KOHTAUS

(Fox vasemmalta).

FOX

"Mutta jos työläistemme toverit jäävät työhön Unioonin telakoille, pannaan toimeen sekä kaivoksissa että telakoilla yleinen työnsulku". Niin kuuluu jatko. Ja lisäksi: Trustin kaupoissa työläisille kolmanneksen alennus. Se merkitsee: Unioonin liikevaihto lakkaa, kapitaalimme ei riittä.

STRAUM (synkkänä).

Tätä kilpailua emme kestä.

ROBERT (joka on kävellyt mietteissään edestakaisin).

Emme, ei ainakaan pelkällä kapitaalilla. Mutta me kilvoittelemme. Sillä minulla on ajatus, joka ei ole missään Huggsin kalkyyleissä numeroitu — —.

FOX

Robert herra, jos palaatte isänne luokse, jää kaikki ennalleen.

ROBERT

Ennalleen? Siis kuolemaa pahemmaksi. Menkää.

FOX

Menen, hän itse tulee.

ROBERT

Tämä päivä voi olla odottamattomien sattumien päivä. Saattaa käydä vaikeaksi vastata hänen turvallisuudestaan.

FOX

Hän vastaa kyllä itse itsestään. (Poistuu. Alkaa kaukaa kuulua työläisten laulama "Ihmisten kapina").

Rinnasta rintahan elämän voima, naisesta lapsehen auringon riemu. — Taakkoja kannamme kärsimystä emme.

(Laulun alkaessa kuuluu tulevan välihytin vieritse alhaalta nousevia portaita myöten koneenkäyttäjät; pysähtyvät kuuntelemaan, aluksi vartalo vain osaksi, sitten kokonaan näkyvissä; poistuvat pian oikealle).

VII KOHTAUS

(Graciosa on laulun alkaessa tullut ylähytistä korokkeelle, kulkee laulun aikana Robertia kohti).

GRACIOSA (painautuen Robertin puoleen). Robert, kuinka peloittavan yksinäinen hän mahtaakaan olla.

ROBERT

Karitsat ovat aina välttäneet petoa, ihmiset Huggsia.

GRACIOSA

Mitä teet, jos tuo peto kaatuu haavoitettuna eteesi?

ROBERT (hermostuneena).

Miksi kyselet?

GRACIOSA

Olet hänen poikansa.

GERTRUD (Straumille).

Minun täytyy lähteä.

STRAUM

Jääkää. Tulkoon tappio tai voitto. Te ette saa olla silloin kaukana.

GERTRUD (Straumille).

Niin — — jossain piilossa ja kuitenkin lähellä — —

ROBERT (ajatuksissaan).

Meillä Huggseilla ei ole isyyttä, ei veljeyttä ei äitiä, ei poikaa — —

GERTRUD (Straumille; jatkaen edellistä ajatustaan).

Se lienee onnellisinta — —

ROBERT (jatkaen).

Vain taistelu maailman tähden.

GRACIOSA

Miten tuomitset hänet?

GERTRUD (Straumille).

Oletteko leikkinyt koskaan piilosilla? Olla yksin ja odottaa jännittyneenä, koska löytäjä tulee, se ihanasti pelottava — —

STRAUM (vetäen Gertrudin voimakkaasti puoleensa).

Vien teidät turvalliseen piiloon — — (Lähtevät kohti ylähytin portaita; pysähtyvät portailla, kavahtavat kuin nähden pahaa ennustavan aaveen).

ROBERT (johon Graciosa katsoo yhä kysyvästi; ikäänkuin löytäen pelastuksen).

Hän on noussut maailmaa vastaan, hänet myöskin tuomitkoon koko maailma, en minä.

VIII KOHTAUS

(Ernst tulee hitaasti vasemmalle, jää tuijottamaan Robertia ja Graciosaa, jotka eivät huomaa häntä).

GRACIOSA (Robertille; kuin löytäen innostavan ajatuksen).

Minä tahtoisin viedä hänet maailmasta pakoon, sinne omalle saarelleni. Jospa hän vain näkisi miten maissipellot kiertävät tulivuoren rinnettä ja miten sininen meri hamuilee niiden liepeitä sieltä alhaalta — — nöyrästi ja uskollisesti, vaikka onkin mahtava ja suuri. (Ilostuen). Juottaisin maitoa kuin sinulle ja silpoisin hänen syötäväkseen puhtaimmat ytimet — — hoitaisin kuin tytär isää — —

ERNST (nauraen).

Näinkö täällä taistellaan? Parittain kuin Noakin arkissa kaniinit ja karitsat.

GERTRUD

Veljeni — —

ERNST

Veljeys on ylenyleistä tähän aikaan, ei perheenomaista. (Viitaten Robertiin). Hän voittaa tai minä. — Ukko parka? Lopultakin vain testamentti ja riitakapula.

ROBERT (halveksuvasti).

Nautiskelija, aurinko on jo korkealla, mene humaltumaan — —

ERNST

Menen kansaa vastaan ja hoidan sankaruutta, tosin epäprofeetallista, mutta — — uudenmallista. Odota! (Poistuu hitaasti oikealle. Samassa kuuluu jälleen aivan läheltä "Ihmisten kapinan" toinen säkeistö).

Taivasten salama lyököhön maahan, hautojen tuhkasta purppuralintu. Kuoleman kestämme, katkeruutta emme.

(Heti laulun alkaessa Straum johtaa Gertrudin ylähyttiin ja palaa itse takaisin. Robert johtaa Graciosan taka-alalle. Graciosa jättää hyvästi Robertille pelokkaana ja tuskaisena, kuin eroaisi taisteluun lähtevästä; Robertin eleet ja ilmeet osoittavat iloista uskoa voittoon; Graciosa nousee portaita ja katoo myöskin ylähyttiin).

IX KOHTAUS

(Työläiset tulevat, yhä laulaen paria viimeistä säettä, oikealta ja levittäytyvät osaksi myös etualalle, joten syntyy vaikutelma, että työläisjoukko ulottuu laajana armeijana näkymättömiin oikealle. Cox, kaivosmiesten johtaja, ja Head, Huggsin telakkatyöläisten johtaja, työläisten etunenässä).

COX

Kaivosmiesten on tärkeätä tietää, miten vastaa Uniooni Huggsin tarjouksiin.

HEAD

Ja meille — — telakkatyöläisille on kyseessä, päästäkö herroina yläkannelle vai ryömiäkö pohjaruumaan. Kestääkö tällä telakalla saalingit ja raakapuut vai rysähtääkö isomasto mereen? — Siitä olisi nyt saatava tieto.

STRAUM (tunnustellen).

Mitä teette, jos meidän telakkamiehet pysyvät työssään, huolimatta — —

HEAD

Myötäiseen vai vastahankaan, miten päätetäänkin: yhteen ne — — -päätökset ruuvataan niin telakoilla kuin kaivoksissa. Ei ole muusta vielä sovittu.

STRAUM

Mikään inhimillinen voima ei kykene nyt, yhtäkkiä, tätä telakkaa laajentamaan nelin-, viisinkertaiseksi — —

HEAD

Siinä sitä ollaan — —

COX

Myös kaivostyö joutuu sulkuun, jos eivät täkäläiset siirry Huggsin telakoille, älkää unohtako sitä.

HEAD

Jos koura sinne tai kaikki tänne, siinä on asioitten runko. Onko Unioonilla lisätä perävannas ja ruoripuu?

STRAUM

Olemme varustautuneet kilpailuun, emme yli järjellisten rajojen syöksyvää itse-hävitystä ja kaiken-hävitystä vastaan. Tämä on ennenkuulumaton yllätys. Myönnän: tänä hetkenä on teidän käsissänne tämän telakan kohtalo.

III KONEENKÄYTTÄJÄ

Ei meidän, vaan Huggsin!

ROBERT (astuen esiin).

Juuri teidän! (Hetken hiljaisuus).

III KONEENKÄYTTÄJÄ

Kylläkai — — Huggsin kourasta raha tai kurniva maha! Valitaanko, pojat?

ROBERT

Teidän edessänne punnitaan tänä hetkenä kahta maailmaa eikä vaan nälkäviikkoa ja viikkopalkkaa. Valitkaa, ettekä pääse valitsemasta. Nyt ei punnita ainoastaan teidän sydäntänne, vaan myöskin teidän aivonne!

JOUKKO (eri huudahduksia).

Kuulkaa! Aivot? Jokos niitäkin tarvitaan?

ROBERT

Juuri niitä. Ennenkuulumatonta tunnottomuutta vastaan on asetettava — ennenkuulumaton ihmisten kapina.

JOUKKO (valtava suosion kohina).

ROBERT (vaimentaen lujalla liikkeellä nopeasti äänet).

Ei, ei! — Jälleenkö kuuntelette verenne kohinaa, ette aivojenne? Barrikaadeista ei ole nyt kysymys — — Nyt on edessänne rauhallinen yhteisuhri.

III KONEENKÄYTTÄJÄ

Apostolit ovat ennenkin saarnanneet.

I KONEENKÄYTTÄJÄ

Ja aina on saatu itse haavat nuolla.

JOUKKO (suosion kohinaa).

COX

Kuunnelkaa häntä. Te tunnette minut kaikki. Olin Huggsin palvelija. Luovuin hänestä, koska näin, että ihminen ei syö enää leipäänsä otsansa hiessä, vaan myrkyllä sekoitettuna. Huggs tärvelee päivästä päivään meidän sielujamme, miehet, siitä on nyt kysymys.

III KONEENKÄYTTÄJÄ (pilkallisesti).

Ollaankos tässä jo viimeisellä tuomiolla!

COX (vakavasti, lujasti).

Ollaan, siellä juuri ollaan.

ROBERT

Totta on, että apostoleita on teillä ollut tähän saakka monta. He ovat liikuttaneet teidän sydäntenne veret. Te olette syöksyneet barrikaadeille kuin sankarien lauma sortoa vastaan. Veren kohina ja paine oli teidän kaikkien suonissa sama, ja te hurmaannuitte sen yhteiskohinasta. Se oli joukkosielun veriuhri. Se oli viime vuosituhannella kaunis. Nyt ei se auta enää ketään eikä teitä.

III KONEENKÄYTTÄJÄ

Herra ei taida tietää, että helpompi on vuotaa verta kuin nähdä nälkää — —

ROBERT

Ja olette oppineet kuitenkin toisenkin keinon. Te kestitte lakkoaikojen nälkäviikot voittaaksenne itsellenne edes alkeelliset elämänehdot. Se oli teille pakko. Jokaisen itsesäilytysvaisto vaati enentämään huomisen leipää. Ei ollut silloin kysymys rikkaudesta ja nälästä, vain nälästä ja nälän torjumisesta. Mutta nyt on. Huggs tarjoo teille kokonaisen omaisuuden, tai — jollette taivu — nälkäviikkoja. Ja mitä varten?

JOUKKO

Niin, mitä varten? Selitys! Kuulkaa!

ROBERT

Jos tämän telakan laivat valmistuvat kaikki, jatkuu Unioonin tuotteiden ja — ennenkaikkea — raaka-aineiden ja viljan vienti Eurooppaan, jos eivät, tyrehtyy kaikki: sikäläiset tuotantolaitoksemme lakkaavat pitkäksi aikaa käymästä, työttömyys ja nälkä uhkaa koko maanosaa — —

JOUKKO

Luonnotonta! Hullua!

COX

Tämän kaiken hän tekee, jotta hänen maapalloa kiertävä käärmeensä pääsisi puremaan omaa pyrstöänsä.

ROBERT

Hyljätkää Huggsin tarjoama rikkaus, asettakaa lakko työnsulkua vastaan sekä Huggsin telakoilla että kaivoksissa. Siinä on rauhallinen yhteisuhri, joka estää Huggsin kaiken-monopoolin täyttymästä — —

(Hetken hiljaisuus).

X KOHTAUS

(Gertrud, ja hetken kuluttua Graciosa ilmestyvät taka-alan korokkeelle).

LAIVAPOIKA (astuen esiin; katsoen Gertrudiin ihastuneena kuin ilmestykseen).

Katsokaa!

JOUKKO (katsoo kirkkaassa valaistuksessa seisovaa Gertrudia vaieten ja ihailevasti).

LAIVAPOIKA

Pelkäättekö, isot miehet?

ROBERT

Vastatkaa ja todistakaa, että joukkosielu on saanut sydämen lisäksi myöskin aivot.

GERTRUD (korokkeelta; saaden yhtäkkiä rohkeuden; suloisesti).

Uskokaa veljeäni, hyvät miehet--

HEAD (kääntyen joukon puoleen).

Totisesti, tämän me teemme, ja vakaalla järjellä.

I KONEENKÄYTTÄJÄ

Huggsin almut laidan yli mereen!

JOUKKO (vakavasti, valtavasti).

Sen teemme! Teemme! (Äkkiä lakkaa huuto, kaikki kääntyvät tuijottamaan taka-alan korokkeelle).

XI KOHTAUS

(Huggs, puettuna pitkään, laajaan päällysnuttuun, seisoo korokkeella. Hetken hiljaisuus).

HUGGS (synkästi, lujasti).

Työläiset, teidät on petetty.

HEAD (uhkaavasti).

Ketkä pettävät?

HUGGS (osoittaen Robertia ja Straumia).

Nuo herrat tuossa. (Astuu korokkeelta, jolloin työläiset vetäytyvät taaksepäin, niin että vain pienehkö ryhmä ja johtajat jäävät enää näkyviin oikealle. Gertrud ja Straum siirtyvät taka-alalle vasemmalle).

HEAD (Huggsille).

Kuuliko herra, että työläiset päättivät ryhtyä lakkoon Huggsin telakoilla ja kaivoksissa?

HUGGS

Ryhtykää, mutta sillä ette pelasta Eurooppaa. Se kohtalo, jonka nämä herrat väittivät voivansa estää, on jo täyttynyt. Tämän he jättivät teille sanomatta houkutellakseen teidät mielettömään tekoon.

COX

Meitä ei peloiteta sanoilla.

HUGGS

Venäjän viljavarastot on suljettu, Aleksandrian viljamarkkinoille ei tule Saharasta tonniakaan. Täältä, Amerikasta, on kaikki viljanvienti keskeytetty. Teuraskarjoistamme ei lähetetä Eurooppaan palastakaan lihaa. Miten käy silloin sen inhimillisen lihan, joka Euroopassa elää meidän armoillamme ja ylpeilee siitä ylellisyydestä, jota se sanoo kulttuurikseen. Sillä on nyt jäljellä saksalaiset patentit, ranskalaista shampanjaa, englantilaiset vaatteet ja rautaa, niin — — raudan saa se pitää raadellakseen itseänsä. — Voitte muuttaa tilanteen vain tahtooni taipumalla, kuten näette.

STRAUM.

Amerikan kaikki vilja ei ole Huggsin. Juuri tällä telakalla nousevalla laivastolla saa Uniooni tyydytetyksi Euroopan viljantarpeen omista varastoistaan.

HUGGS (kuivasti).

Olette myöhästyneet. Vaikka laivanne lähtisivät tänä päivänä satamasta, eivät ne ennätä estämään sekasortoa, jota siittävät parhaillaan mieliä kauhistavat huhut. Minä vain — päästämällä viljatulvan Venäjältä länteen — voin tyynnyttää mielet yhdessä päivässä. Valitkaa.

ROBERT

Tottakin, valitkaa! Tuossa on mies, jonka järjestelmään kuuluu nälkä ja rutto, sillä hän omistaa. Mutta me sanomme: Meidät omistetaan, meidät omistaa se kansa, joka isoo ja janoo, vaatettaa itsensä ja rakentaa koteja — —

HUGGS (keskeyttäen).

Juuri niin: minä omistan ja siksi tarjoan lisää. (Työläisille). Kaivoksissa kaksinkertainen palkka, kolminkertainen telakkamiehille ja täältä sinne siirtyville viisinkertainen. Kuukaudessa on teistä jokainen pohatta koko elämänsä ajaksi.

ERNST (ilmestyy oikealta taka-alan korokkeelle).

Tulipalo! Huggsin telakat ovat syttyneet tuleen! Katsokaa — — (Hetken hämmästynyt hiljaisuus). Juoskaa, pelastakaa parakeista ryysynne ja repaleenne. (Nauraa hohottavasti, tulee näyttämölle ja katoo vasemmalle. Joukko katoaa sekavan melun vallitessa oikealle. Robert, Gertrud, ja Straum seuraavat joukkoa. Huggs seisoo hetken liikahtamatta paikallaan, nousee sitten korokkeelle ja katoo oikealle).

(Näyttämö valaistuu tulipalon voimasta vuoroin luonnottoman kirkkaaksi, vuoroin hämärtyen, joten levoton valaistus ympäröi siellä liikkuvat ihmiset).

XII KOHTAUS

(Graciosa tulee ylähytistä, juoksee levottomana näyttämölle, aikoo oikealle).

ERNST (kiirehtien vasemmalta, pysähdyttäen Graciosan).

Graciosa! (Langeten polvilleen hämmästyneen Graciosan eteen, teeskennellen palavasti katumusta). Kuuntele minua. Voin pelastaa veljeni ja isämme, jos autat minua.

GRACIOSA (koettaen irtautua).

Päästä! Enkö ole nähnyt, että kieleltäsi valuu myrkky —

ERNST

Jos mielen katkeruus on myrkkyä, olet oikeassa. Pelasta minut siitä, kosketa sisaren-käsin tätä häväistyä otsaa ja sydämeni lientyy hyvittämään, tekemään nöyriä tekoja — —

GRACIOSA (eroten).

Älä kosketa minuun! Pelkään sinua — —

ERNST

Lapsuuteni nimessä, jonka isäni myrkytti uskomalla kaikessa Robertiin eikä missään minuun, joka teki valheesta minulle leikkikalun, sen uhallakin: nyt puhun totta, — — nyt tunnen — — isäni olleen oikeassa; Robert on suurempi minua — — Tahdon pelastaa hänet vaarasta.

GRACIOSA (hätääntyen).

Mistä? Uhkaako — —

ERNST

Sitä ennen: Sano, että uskot minuun, ja vaikka jäisit ainoaksi koko maailmassa, saan minäkin uskon, että elämä on antanut minulle anteeksi. En pyydä muuta kuin antaa itseni uhriksi — —

GRACIOSA

Mikä on tuo vaara?

ERNST

Sano, että uskot minuun! Muuten en jaksa nousta pelastavaan tekoon, sillä kostajan pakkopaita lamaa vielä lihakseni, vaikka heräsikin sydämessä katumus.

GRACIOSA

Mikä on uhrisi, sano?

ERNST (kääntäen kasvonsa Graciosan puoleen).

Voivatko kyyneleet valehdella? Katso — — Vuodata puolestani ainokainen kyynel — — yhteiskyynel — —

GRACIOSA (heltyen).

Poika parka — — Uskonhan toki.

ERNST (tarttuen Graciosan käteen; vetäen puoleensa; kuumasti).

Olet kaunis kuin saalis. (Graciosan säikähtäessä; muuttautuen taas nöyräksi). Ja suloinen kuin pyhimys — —

GRACIOSA

Puhu.

ERNST

Kuule siis: veljeni voi tulla isänsä surmaajaksi.

GRACIOSA

Valhe!

ERNST (nopeasti).

Ei hän, ei hän — — Mutta joukko hänen kannattajiaan — työläisiään on valmis tiukan tullen Huggsin murhaan. Sama joukko pani telakat tuleen. — Ei Robert, mutta johtajan niskoille lankee syy — — (Anovasti). Sanoit uskovasi — —

GRACIOSA

Me pelastamme hänet? Autatko minua?

ERNST (nousten; eroten).

Vaaran käydessä uhkaavaksi me viemme hänet turvaan —

GRACIOSA

Minun kotosaarelleni — —

XIII KOHTAUS

(Huggs ilmestyy oikealta korokkeelle, jää katsomaan yhä oikealle).

ERNST (kuulee ääniä).

Erotkaamme. Kukaan ei saa tietää salaisuudestamme, muuten — —

GRACIOSA

Ymmärrän — —

ERNST

Sinä saat hänet lähtemään, en minä.

GRACIOSA (poistuu oikealle).

ERNST (korokkeelta laskeutuvalle Huggsille; ivallisen terävästi).

Leikkivätkö ryysyläiset Huggsin selän takana kohtaloa?

HUGGS

Murhapoltto ei ole minun silmissäni kohtalo. Se oli vain sattuma, joka näytti minulle jälleen, miten hyvä on poikani Robert — —

ERNST

Totta kai — —

HUGGS

Hän yritti mahdotonta henkensä uhalla — — yritti pelastaa. (Itsekseen). Onnellinen sattuma — — Nyt tiedän millä hänet voitan.

ERNST

Piru vieköön — —

HUGGS (miettivästi).

Ja toinen on sinun kasvojesi näkeminen. — Sinunkaltaistasi ei voi voittaa hyvyydellä, vain voimalla. Robertia ja minua ei lannista voima, mutta hyvyys.

ERNST

Mitä sanoitkaan?

HUGGS (kääntyen oikealle).

Mutta suuri, ennenkuulumaton sen täytyy olla.

ERNST (nauraen melkein iloisesti).