Part 3
Isä parka — — olet oppilaani! (Noustuaan taka-alan portaikolle). Hyveen ja katumuksen näyttelyssä olen sinua edellä! (Korokkeelta). Olen poikasi edestä ja takaa. (Katoo oikealle).
XIV KOHTAUS
(Robert ja Graciosa oikealta).
ROBERT (isälleen).
Oli turha yrittää. Telakka on tulimerenä laidasta laitaan.
HUGGS
Tule lähemmäksi. Tämä taistelu telakoista on nyt heitetty tienoheen. Nyt en enää pakoita sinua, en uhkaa maailmaa, heitän pois kaiken, koko voimani. Vain hyvyydellä peitän sinut ja väkesi. Poikani, tule kanssani kotiin — — tulethan — —
ROBERT (Graciosalle).
Mitä tämä merkitsee?
GRACIOSA
Kuuntele häntä.
HUGGS
Tule äitisi kuvan eteen ja vanno, että hallitset testamenttini mukaan, niin — — saat jakaa puolet koko omaisuudestani köyhille, työläisille. Eikö riitä se hyvyyden määrä?
ROBERT
Asettaako hyvyyskin ehtoja? (Siirtyy vasemmalle).
GRACIOSA (Robertille).
Sääli häntä, etkö näe, että hänellä on ihmisen sydän. (Ohjaten Huggsia Robertia kohti). Katso, Robert.
XV KOHTAUS
(Straum ja Gertrud kiireesti oikealta; kulkevat kohti taka-alan portaita, pysähtyvät näiden juurelle).
HUGGS (Robertille).
Tule, vanno. Ja puolet rikkaudestani saat siroittaa ympärillesi, sinä vuosituhansien ainoa Kroisos.
GRACIOSA
Ihmeellistä — —
ROBERT (puoliisi itsekseen).
Sehän voisi muuttaa koko maanosan elämän — —
HUGGS
Niin, ne almut kantaisivat hyvän hedelmän — —
ROBERT (punniten).
Lopultakin — — (äkkiä). Kenelle?
HUGGS
Kaikille. Ne kiertäisivät — —
ROBERT
Ja palaisivat?
STRAUM
Ne palaisivat kaikki takaisin Huggsin pankkiholveihin.
HUGGS
Mikä kiertää, se myöskin palaa ja menee taas — —
STRAUM
Ja toisi uutta voittoa!
HUGGS
Ehkä — — jos järjestelmä on nerokas — — (Robertille, kuin huomaamattaan innostuen; äkkiä alkaen). Se on parhain kaikista! Siroita rahaa, se palaa, anna almuja, saat ne takaisin ja voitoksi nöyriä selkiä, myö tavaraa, saat vielä enemmän voittoa, nuku rauhassa yösi ja kultaharkot kasautuvat jättiläisvuoriksi. (Sairaalloisen ihastuneena). Se on järjestelmistä nerokkain ja parhain — — (Lyyhistyy kuin väsyneenä erästä kulmaketta vastaan).
ROBERT (keskeyttäen).
Olet sairas, isä parka.
HUGGS (kavahtaen pystyyn; hetken vaitiolon jälkeen).
Sairas? minäkö sairas? — Niinkö? Hyvyyskö sairautta? Totta kai — —
ROBERT
Sen tulee olla luopumista.
HUGGS
Kukaan ei ole tätä ennen luopunut niin määrättömistä rikkauksista — —
ROBERT
Et luopunut järjestelmästäsi.
HUGGS
Järjestelmä? — Jättiläisaivot! Maailma itsessään. Ainoa jumaluus!
ROBERT
Jatkakoot ne siis toivotonta takomistaan. (Kääntyy, poistuu kohti koroketta).
HUGGS (julmasti, kylmästi; pysähdyttäen Robertin ehdottomasti). Kyllä! Ikuisesti. Mutta sinä jatkat vain maailmansotaan saakka, toiseen maailmansotaan. — Sen alkaminen on vallassani.
ROBERT (vavahtaen).
Sanoja, sanoja — —
HUGGS (kylmän tarmokkaasti).
Todistan ne. Miksi uhrasin suunnattomia summia saadakseni aikaan Saksan ja Venäjän liiton?
ROBERT
Heitit Saksan teollisuuden kitaan Venäjän luonnonrikkaudet, koska kone ilman maata ruostuu, ja maa ilman konetta on marto.
HUGGS
Puoliksi oikein, ei kokonaan. Miksi — Sahara-kysymyksen aikana — estin Saksan ja Italian aikoman sodan, vaikka olisin voinut sen turvin perustaa Pohjois-Afrikkaan vasallivaltion. Nyt sensijaan annoin puoliksi kummallekin suojelusherruuden Saharan alueisiin. Miksi?
ROBERT (tinkimättömästi; pohjimmaltaan kauhistuneena).
Mihin tähtäät?
HUGGS (riemuiten).
Englantiin! — Estin sodan säästääkseni velallisteni voimia Englantia vastaan, jonka tylsäjärkinen kansanvalta on synnyttänyt kaiken sen, mikä vielä estää valta-aatteeni toteutumasta — —
GERTRUD (peittäen korvansa käsillään, valittaen).
Isä, vaikene — —
STRAUM (tukahtuneesti).
Älkää vitkastelko — —
ROBERT
Eikä sinulla ole rajoja!
HUGGS
Ei, mutta teillä on. Maailmansota syntyy sinä hetkenä, jolloin Saksa, Italia ja Venäjä saavat käskyni. — Tahdotko nähdä salaiset sopimukset? Lähde mukaani, näytän ne — —
ROBERT (on alkanut levottomana liikehtiä).
En, en —'— uskon — — kaiken. (Puoliksi Straumille, puoliksi itsekseen).
Järki? Hulluus, hulluuden nerous! Mitä tämä on, sano!
STRAUM
Se on nerouden mielenvikaisuutta.
ROBERT (kärsivänä, toivottomana).
Tämä on kaiken ihmiselämän sammumista — —
HUGGS (katkerasti).
Luultavasti. Eikä kenellekään vahingoksi.
GERTRUD (kuin hätähuutona).
Sen olen nähnyt hänen silmistään — — koko elämäni ajan. Siksi olen vavissut hänen lähellänsä. Hänellä on se voima, hänellä on se voima — —
GRACIOSA
Ei, ei, älkää syyttäkö häntä. Ettekö näe, että hän on sairas.
HUGGS (todellisella tuskalla).
Olen poikani tähden kärsivä isä — — en sairas.
ROBERT
Olet Valheen isä — —
HUGGS
Olkoon, kunhan vain voitan sinut itselleni. Etkö näe, voit pelastaa, maailman, mutta vain itsellesi, et muille. (Kuuluu lähenevän kansanjoukon ääniä). Kuule, he tulevat Julista heille, että olet Huggsin trustien ylimmäinen herra: sota estyy ja he saavat almuja minun pöydältäni, niin että läkähtyvät. (Robertin vaietessa). Vaikenet? (Hyvillään). No, niin — — (Puoliksi itsekseen). Se olikin viimeinen valttini. Poikani — — (Pienehkön joukon työntyessä esiin; iloisen ystävällisesti). Miehet, älkää huolehtiko, vahinkonne korvataan.
HEAD (synkästi).
Nyt pani toimeen työnsulun Jumala — — sekin näyttää olevan meikäläisiä vastaan.
HUGGS
Mutta Jumalan sijainen maanpäällä on tällä kertaa puolellanne. Huggsin telakat rakennetaan tuhasta. Työtä riittää kyllä.
JOUKKO (ihmetyksen kohinaa).
HUGGS
Tuo tulipalo on vain ilotulitus! Nyt vietetään, katsokaas, juhlapäivää. Sillä tästä päivästä alkaen on Huggsin trustien herra — ja teidän isäntänne — mies, jota rakastatte. Tuossa hän on: Robert Huggs, poikani — —
ROBERT (kooten koko voimansa).
Älkää kuunnelko häntä. Muistakaa päätöksenne. Se oli lakko.
HUGGS (hätkähtäen).
Mitä? Eikö vieläkään? (Hetken vaitiolo; joukolle). Hän epäilee vielä. Mutta me yhdessä hänet taivutamme. (Äkkiä, kiihoittavasti). Etuja, summattomia etuja saatte, jos poikani suostuu luonnolliseen isänsä perintöön. Puolet pääomistani saa hän jakaa Huggsin työläisille yli koko tämän maan maaosan. Taivuttakaa hänet ja samana hetkenä olette perillisiäni kaikki — —
HEAD
Lakko pysyy!
JOUKKO
Eläköön Head, eläköön Cox! Robert!
HUGGS (liikehtii hetken raivoissaan, pysähtyy, katsoo joukkoa synkän päättävästi).
Murhapolttajat — —
HEAD
Varokaa heittämästä väärää syytöstä!
JOUKKO (kumeata murinaa).
HUGGS
Fox, Fox! — Olette oikeassa: armon aurinko tai kuoleman varjo. (Uhkaavasti) Varjoni tulee.
XVI KOHTAUS
(Fox vasemmalta).
HUGGS
Fox, mitä tietoja Euroopasta? Ilmoita, kaikille.
FOX
Venäjä, Saksa ja Italia asettaneet joukkonsa liikekannalle. Englannin laivasto lähtenyt merelle suljetuin määräyksin.
HUGGS
Kuuletteko? Minäkin osaan sytyttää. Jatka.
FOX
Englannissa on julistettu yleinen asevelvollisuus. Sotaa pidetään varmana.
HUGGS
Mutta sodanjulistukset puuttuvat. Tiedättekö, miksi?
FOX
Englannin ja Saksan lentolaivastot kahakoineet Pohjanmerellä. Panaman kannaksella on Amerikan koko lentolaivasto, valmiina lähtöön.
HUGGS
Mutta lähtee vasta käskyni tultua. Samoin kuin sodanjulistukset. Ne lentävät rajojen yli Huggsin määräyksestä, jonka sanamuoto on valmis.
COX (tyrmistyneen hiljaisuuden jälkeen).
Mitä meiltä lopultakin vaaditaan?
HUGGS (Osoittaen Robertia).
Koska hän ei taivu, ei itsensä tähden, ei teidän, ei maailman — — te toimikaa: Hyljätkää hänet! Ja te — ennenkaikkea te — insinööri Straum, antakaa hyvitys poikani turmelemisesta: hyljätkää hänet. Hyljätkää hänet kaikki, ja Eurooppa pelastuu.
ROBERT (siirtyen ylemmäksi, kaikille, kuin selkeyden löytäneenä).
Nyt tiedän, veljet — — -nyt tiedän! Ei ole tarpeen kaikkien uhri, vaan yhden. — Lähden, ette näe minua enää. Mutta en ole palaava myöskään isäni luokse, sen vannon, ja hänen maailmansa sortuu — — (Kääntyen Graciosan puoleen). Graciosa — —
GRACIOSA (lähestyy, painautuen hänen lähellensä).
ROBERT
Me pakenemme autioimmalle saarelle — —
HUGGS (keskeyttäen;)
Suloista romantiikkaa. Ei auta kuitenkaan. Minulla ei ole aikaa odottaa. Kaikkien hylkäämänä tuhlaajapoikana tai omasta tahdostasi! Miten tuletkin, mutta tänään, tänään on sinun palattava. Muuten: maailma syttyy, ja sinä vaikeroit saarellasi jokainen aamu ja ilta: olisin voinut sen estää — —
ROBERT
Kiusaaja, lakkaa!
HEAD
Siinä se on lopultakin — — se ilmestyskirjan peto!
XVII KOHTAUS
(Ernst ja Lucius oikealta etualalle).
LUCIUS (Välittömästi Headin repliikin jälkeen).
Kuolema Huggsille!
GERTRUD (rientää isänsä lähelle, ikäänkuin häntä suojellakseen).
STRAUM (seuraa huolehtivana).
ERNST (hilliten Luciuksen; käskevästi).
Vaikene. Odota.
HEAD
Kuka täällä huutaa murhaa? Sitä en tarkoittanut.
HUGGS
Joka tapauksessa turhaa. Valitettavasti ei kuolemani merkitse rauhaa, vaan sotaa. Jos surmaatte minut, lennättää käskyni Eurooppaan Fox, jos hän kuolee, tekee sen hänen sihteerinsä, tällä on oma uskottunsa ja tälläkin vielä omansa Nyt ratkaistaan elämällä, ei pakenemalla.
ROBERT (isälleen).
Hyvä, olet saapa vastauksen, joka ei merkitse pakenemista. (Joukolle). Miehet, neuvotteluun.
JOUKKO (katoo oikealle ja samalla Robert, Head ja Cox).
GERTRUD (kääntyy toivottomin elein Straumin ja Graciosan puoleen; lähestyy isäänsä pyytävin ilmein).
GRACIOSA (seuraa jännittyneen odottavana Ernstin aikeita).
LUCIUS (Ernstille).
Etkö kuullut? Hävitys alkaa, jos ukko kuolee — —
ERNST
Haava riittää.
LUCIUS
Entä veljesi?
ERNST
Toiset aseet. Ei lyijyllä eikä aivoihin, vaan sydämeen ja naisen kautta. (Graciosalle yli näyttämön). Graciosa, älä pelkää, tehtävämme alkaa. (Kääntyen vielä Luciuksen puoleen). Kun kuulet nimesi, ammu piilosta vasempaan olkaan, sydämen ohitse. Muista.
LUCIUS (vetäytyy oikealle).
ERNST (levottomana lähestyvälle Graciosalle; johtaen häntä vasemmalle).
Me pelastamme hänet. (Kuumasti). Maailma hävityksen helmaan, me saarellemme — — (Katsoen suoraan katsomoon). Lucius, valvo!
GRACIOSA
Kuka on Lucius?
ERNST (vetäen puoleensa Graciosan koko huomion). Kerron matkalla — — veljistäni uskollisin — —
STRAUM (on samassa kavahtaen kiinnittänyt katseensa oikealle ja heittäytyy Huggsin eteen).
GERTRUD (painautuu samassa Straumin suojaksi. Kuuluu laukaus. Hän sortuu kuolettavasti haavoitettuna).
HUGGS (horjahtaa nojalleen kulmaketta vastaan).
STRAUM (kumartuu Gertrudin puoleen, nostaa hänet syliinsä ja kantaa ylähyttiin).
GRACIOSA (on kiirehtinyt Huggsin luo, tutkii haavoittunutta).
ERNST (juoksee taka-alan korokkeelle).
Miesten joukko juoksee tänne!
XVIII KOHTAUS
ROBERT (tulee oikealta, lähestyy isäänsä kiihkeän levottomana).
HUGGS
Minulla ei vaaraa. Tyttäreni — —
GRACIOSA (Robertille; osoittaen ylähyttiä). Tuolla — —
ERNST (tullen alas korokkeelta; Robertille liikuttuneena).
Sällithän — — Graciosa ja minä pelastamme isän — —
ROBERT
Nopeasti, viekää turvaan — — (Poistuu ylähyttiin).
CATILINAN POJAT (tulevat joka puolelta).
ERNST (pelästyvälle Graciosalle). Älä pelästy. Suojelushenkiä. (Catilinan pojille; osoittaen Huggsia). Auttakaa. (Näiden kadotessa Huggs mukanaan vasemmalle). Koneet käyntiin.
GRACIOSA (kuin aavistaen pahaa).
Minne viet meitä?
ERNST
Graciosan saarelle — —
GRACIOSA
Niin, sinne — — (Katsovat vasemmalle).
ROBERT (tulee ylähytistä; kuin luullen äsken poistuneiden vielä olevan entisellä paikallaan).
Hän on kuollut! (Samassa kuuluu ilmaan nousevan lentokoneen surina; katsoo puoliksi pelästyneenä, rientää epätietoisena näyttämölle, jää katsomaan vasemmalle levottomana. Oikealta kuuluu lähestyvän joukon askelten töminä).
Väliverho.
KOLMAS NÄYTÖS
Näyttämö; Pihamaa Graciosan saarella. Vasemmalla taka-alalla pieni savimaja ovineen ja porraskivineen. Majan päätypuolessa reheviä, kukkivia hedelmäpuita, samoin oikealla. Näyttämö nousee loivasti taka-alaa kohti. Taustalla mahtava tulivuori, jonka rinteillä kiertää maissipeltoja. Oikealla taustalla sinistä merta. — On kirkas aamu.
I KOHTAUS
(Näyttämö on hetken tyhjä. Graciosa laulaa näkymättömissä oikealla; laulun alkupuolella tulee savimajasta Huggs, harmaantuneena, vanhuksena, vasenta käsivarttansa kantaen siteessä, mutta kuin ilon ja rauhan jälleen löytäneenä; kuuntelee laulua lempeästi hymyillen).
GRACIOSAN LAULU
Sisar pieni ja hymyilevin tuli kerran kesken hiljaisen leikin mun luokseni askelin aroin ja katsehin lymyilevin, kuin kantaisi sairasta lintua varoin tai sydäntä pientä itkuhun tyrehtyvää.
GRACIOSA (tulee viimeistä säettä laulaen näkyviin oikealta puettuna maalaismalliseen, värikkääseen pukuun ja kantaen hedelmiä koreissa ja esiliinassa).
ERNST (näkymättömistä; huhuillen kaukaa).
Graciosa! Graciosa!
GRACIOSA (joka on ehtinyt keskelle näyttämöä, vavahtaa, pysähtyy epätietoisena).
HUGGS (joka on loppusäkeitten aikana istunut savimajan porraskivelle, lempeän iloisesti).
Ernst on kuunnellut lauluasi ja kutsuu — —
GRACIOSA
Lauloin vain sinulle, isä. (Lähestyen; ojentaen esiliinastaan hedelmän). Kas tässä — — ensimmäisinä kypsyneet — — (Polvistuen Huggsin eteen, pannen hedelmän hänen käteensä). Sinä syöt ja Graciosa laulaa laulunsa loppuun. (Laulaa).
Oli otsalla kuutamo kuultavin, kun lyykähti polveni nojaan, oli silmissä murheen ikuinen ihme, kun nosti ne polttavin kyynelin ja kuiskasi, ripsillä sumea vihme: — Iso veli, lintua leikin — — katkesi siipi.
HUGGS (hyväillen Graciosan hiuksia).
Kaunis on laulusi: surua alla, mutta ylinnä samankaltanen riemuitseva ihme kuin on tullut minullekin — — pitkästä aikaa, (Nousten; puoliksi itsekseen, puoliksi Graciosalle, joka järjestelee loputkin hedelmät koriin). Tämä on suurta armoa. Etkö ymmärrä? Kaikkien rikoksien lisäksi olin tehnyt kuolemansynnin. Olin taistellut nuoruudenrakastettuni henkeä vastaan, vaikka palvoin hänen kuvaansa kuin Neitsyt Maariaa. Syntini ymmärsin vasta sinä hetkenä, kun laskeuduimme tälle pienelle saarelle. Heräsin kuin pitkästä kuoleman unesta. Mihin olinkaan tullut? Niin kyselin itseltäni. Tuon tulivuoren rinteet olivat vieraita ja tuttuja. Jokainen polku oli outo ja läheinen. Äkkiä muistin: täällä, juuri tällä saarella olin viettänyt viikkoja rakastettuni kanssa. Sinun saaresi oli meille kerran onnellisten saari — — Sitä muistoa vastaan olin tehnyt kuolemansynnin — —
GRACIOSA
Kunpa ei kukaan ottaisi sitä meiltä pois — —
HUGGS
Miksi epäilet. Hän johti minut tänne kädestä pitäen ja avasi silmäni näkemään: valta on mitättömyys. Juuri sortumiseni maahan johti minut onneen. Tuska oli harmentanut hiukseni tällaiseksi, nousin sairasvuoteeltani vanhuksena. Mutta hän, hän ainoa antoi minulle samana hetkenä lapsen mielen. Siitä olen onnellinen.
GRACIOSA (hoivaavasti; hyväillen).
Elät kuin unessa, et ole vielä kokonaan toipunut.
HUGGS
Ei niin, Graciosa, koko miehuuteni ajan kamppailu on minusta kuin hämärä uni. Vain sen alku ja päätös on nyt todellista, ainoata todellisuutta.
GRACIOSA (kuin purkaen kauvan kätketyn tuskallisen epäilyn).
Mutta missä on Robert? Miksi hän viipyy?
HUGGS (on istuutunut oikealle, penkille; lempeän varmasti).
Hän tulee kyllä. Maailmassa on hieman järjesteltävää. Se oli sortua minun hulluuteeni. Robert korjaa kaiken. Ja sitten — — hän tulee — —
GRACIOSA
Ja kuitenkin: minua peloittaa — —
HUGGS
Laula tuo laulusi uudelleen.
II KOHTAUS (Lucius tulee vasemmalta).
LUCIUS (kiireisesti).
Missä on Ernst?
HUGGS (viitaten oikealle).
Tuolla — — vuorella. Mutta — — älä häiritse häntä kauvan, hän on nykyisin mielellään yksin — —
LUCIUS (kumartaa, poistuu oikealle).
HUGGS
Miksi on Ernst muuttunut kokonaan? Se on ihmettä sekin — — Nyt on minulla kaksi poikaa — —
GRACIOSA
Niin, päivät hän istuu vuoren rinteellä ja kulkee kuin nöyrä uneksija. Mutta miksi on hänellä aina kiikari myötä?
HUGGS (laskien leikkiä).
Eikö sovi muka paratiisiin?
GRACIOSA
Mitä matkoja lentävät hänen käskyläisensä joka päivä?
HUGGS
Huvikseen lentelevät, nuoret miehet — —
GRACIOSA
Ja mistä saapuu tuonne — — länsisatamaan salaperäisiä laivoja, joihin väestö tulvii pakokauhun vallassa? Tulevat useimmiten yöllä. Saaremme on kohta autio — —
HUGGS (nousten; hämmästyneenä).
Mitä sanotkaan? Olet salannut sen — —
GRACIOSA
Säästin sinua, olithan sairas — —
HUGGS (puoliksi itsekseen). .
Tapahtuuko siis maailmassa jotain pahaa vielä? (Nousee; levottoman tuskaisesti). Ei, ei, älä väitä, että sydämeni rauha on ollut vain unta! Älä riistä minulta tätä armoa, joka on tullut osakseni.
GRACIOSA (surumielisesti).
Ja paljonko oli sinulla, isä parka, antaa armoa ihmisille?
HUGGS
Ihmiset? — He ovat unohtaneet minut. Minulla on unohduksen armo.
GRACIOSA
Se armo ei ole oikeata armoa. Se on pakenemista — —
HUGGS
Älä väitä. Paennut en ole koskaan.
GRACIOSA
Meidän on odotettava.
HUGGS (kuin turvautuen Graciosan suojaan; kiihkeästi).
Ymmärrätkö, Graciosa, en jaksa taistella enää.
GRACIOSA (lohduttaen).
Robert sanoi minulle usein, kun hänen oli vaikeata nousta isäänsä vastaan — — hän sanoi: itsensä kanssa on taistelu vaikein! Luulen — — sinulla on sama taistelu edessä — — se on kuin, kuin — — tuomio. Robert puhui kerran siitäkin.
HUGGS
Puhuiko hän? Isänsä tuomiosta — — poikani? (Masentuen). Tottakin — — olin jo unohtaa, että syyllä on seurauksensa.
GRACIOSA
Pelkään Robertin tähden — —
HUGGS (itseiroonisesti).
— — että minä, suuri Huggs, olen ollut ja elänyt, siinä on syytä kylliksi. (Graciosalle; joutuen suureen tuskaan). Itke minua, älä Robertia — — itke minua! — Tahdon — — yksikseni — — (Nojaa heikontuneena raskaasti Graciosan olkaan).
GRACIOSA (saattaessaan Huggsin majaan).
Sinun on levättävä. Ehkä on turhaa koko pelko — — (Poistuvat majaan).
III KOHTAUS
(Sergius tulee vasemmalta varovasti ympärilleen kurkkien; hiipii kuulostellen majan seinämää pitkin, sitten oikealle penkin luo; kuulee askeleita oikealta).
IV KOHTAUS
(Ernst, kiikari kädessä, ja Lucius tulevat keskustellen oikealta).
LUCIUS
Ja pahin on sinulta kuulematta. Kaupungin radioasema on hävitetty viime yönä perinpohjin. Ja samat salaperäiset voimat ovat rikkoneet lentokoneet. Jäljellä on vain se ainoa, jolla Sergius on matkalla.
SERGIUS
Täällä ollaan.
ERNST
Nyt jo palannut?
SERGIUS
Meitä ympäröi näkymätön muuri, jonka yli ei pääse lentämälläkään.
ERNST
Kerro.
SERGIUS
Lähestyin Portugalian rannikkoa, sitä kaarteli armeija lentokoneita, jatkoin matkaa, rannikkoasemat alkoivat syöstä tykkitulta ja koneet ryhtyivät saartoliikkeisiin alitse, ylitse, kaikkialta — —
LUCIUS
Näkivät koneessasi Huggsin merkit — —
SERGIUS
Pakenin länttä kohti, aioin uskaltautua Ameriikan puolelle. Siellä — — taivaan ranta paljasti määrättömän ketjun sotalaivoja, jotka alkoivat tulen. Havaitsin — — jokaisen kannella surisi koneita valmiina lentoon. Ei ollut mitään keinoa: palasin.
LUCIUS
Miten- on käynyt maailmansodan?
SERGIUS
Mahdotonta saada selvää — —
ERNST
Jo muutamana päivänä ovat hermoni värisseet: jokainen elävä voima maan pinnalla tulvii tänne, jokainen ilmavirta kohisee tätä saarta kohti; täällä on maapallon viimeinen näyttämö — —
LUCIUS
Vain pasuunat puuttuvat maailman lopusta.
SERGIUS
Et ole tehnyt mitään. Makailet maissipeltojen liepeillä ja haikailet — — naistako? Olemmeko epäilleet sinua syystä?
LUCIUS (myrkyllisesti).
Ensi lempi — —
SERGIUS
Ja piru sai kaulaansa oman silmukkansa — —
ERNST (vääjäämättömän käskevästi).
Hiljaa, kätyrit!
LUCIUS ja SERGIUS (väistyvät sivummalle kiertäen vähitellen istumaan oikealle penkille).
ERNST (itsekseen).
Kun valhe tulee todeksi, lienee kuolema edessä — Mitä auttaa, että nauran itselleni? Hänen esiliinansa poimut ovat täynnä hämärää lämpöä. Hänen hiuksensa kiiltävät kuin päivässä läikkyvä meri — — Ja illalla — — ne ympäröivät hänen kasvonsa ja huulensa kuin kiertää yö keitaan ja keitaalla lähteen.
LUCIUS
Keitaita ei ole enää, veli hyvä, muualla kuin kuvakirjoissa.
SERGIUS
Etkö kuule, hän opettelee tavailemaan hurskaan lemmen aakkosia — —
ERNST
Te pienisarviset paholaiset, kuka on meistä ollut paheessa suurin?
LUCIUS
Se, joka nyt on menettänyt sarvistansa toisen — —
SERGIUS (kirpeästi).
Neitsyt Maaria ja Unicornus ruusutarhassa — —! (Nauraa ilkkuvasti).
ERNST
Ettekö nähneet hovissani naisten laumaa, jolla oli pukuna Indian suloisimmat voiteet, huulilla huumausaineet ja lanteilla Veda-kirjojen lemmentaituruus. He olivat kuumia kuin Avantin tyttäret, herkkiä kuin dravida-naiset ja riettaita kuin eurooppalaiset kokotit. Kuka oli meistä siinä turmeluksessa mestari?
SERGIUS
Täytyy myöntää: me muut — — vain jänisten luokkaa — —
LUCIUS (myrkyllisesti).
Pääsimme tuskin lootuskukasta kalkkunakanaan, sinä gaselleista — elefanttiin saakka — —
ERNST
Muistatteko erästä kilpailua? Leikimme silloin Malatestaa, Riminin herraa.
SERGIUS
Gaius Manlius surmasi naisen — —
LUCIUS
Ja senjälkeen sinä — —
ERNST
Niin, kuka yksin uskalsi rakastaa samaa naista?
LUCIUS
Catiliina vain ja — — sait sinä yönä arvonimeksesi "Riminin herra".
ERNST (kuin unohtaen muut, särkevällä tuskalla).
Ja minä luulin, että kaikki tuo: sairas itku ja irvokas nauru, voiteissa kiiltävät naiset, tuo markkinakarja, minä luulin sen kaiken elämän nautinnoksi. Ja minä jatkoin monin rikoksin ja luonnottomin teoin, hakien turhaan viimeistä rajaa. (Lyhyt vaitiolo). Mutta nyt — — nyt se on tullut vastaan — —
LUCIUS
Näivetystautiko?
SERGIUS.
Vai aivojen pehmeys?
ERNST
Aioin turmella veljeni naisen — — kostaakseni. — Niin, niin, naurakaa, pienet pirut! Omatkin aivoni nauravat, mutta silmäni itkevät. Graciosa — — Olen valmis tekemään rikoksen hänen tähtensä, en häntä vastaan. — Hän hyörii täällä vaarasta tietämättä kuin leppäkerttu pienellä lehdellä. Hänen silmiensä hunaja oli kuin taikalääkettä. Kun luulin niiden edessä näytteleväni odottaessani sopivaa hetkeä, puhuinkin totta, sydämestä saakka. Kun ojensin käteni rikokseen, ne alkoivat vavista, kun tahdoin ryöstää, anelinkin nöyrästi almua — —
SERGIUS
Nyt ei ole enää aikaa haikailla. Ryöstä hänet, pakenemme etelää kohti. Siellä päin lienee edes taivasta auki — —
ERNST (puoliksi itsekseen).
Hänen itsensä tahtoisin tulevan, käsivarsilleni väsyneenä, heikkona — —
LUCIUS (myrkyllisesti).
Mikä metamorfoosi! Krokodiilista aasiksi — muutamassa päivässä — —.
ERNST (äkkiä, käskevästi).
Menkää. Vartioikaa tarkasti viimeistä konetta. (Antaen kiikarin Luciukselle). Tähystä herkeämättä merelle.
LUCIUS ja SERGIUS (poistuvat vasemmalle).
ERNST (siirtyy majan ovelle; kutsuen, melkein kuiskaamalla).
Graciosa, tule luokseni — — (Vetäytyy majan seinustalle).
V KOHTAUS
(Graciosa tulee majasta).
GRACIOSA (edeten keskinäyttämölle, huomaamatta Ernstiä).
Kuka kutsui?
ERNST (seinustalta; intohimoisesti).
Vain poika, jonka tämä paratiisi on humalluttanut — —
GRACIOSA
Hiljaa — — isä lepää tuolla, kovin väsyneenä.
ERNST (edeten Graciosaa kohti; ojentaen anovasti käsivartensa).
Hedelmäinkorjuu on tulossa — —
GRACIOSA (väistyen kuin pahaa aavistaen oikealle; kylmästi).
Raakiloita ovat vielä — — melkein kaikki — —
ERNST (ottaen Graciosaa kädestä ja vetäen häntä puoleensa, jolloin Graciosa irtautuessaan joutuu istuman penkille).
Maissipellot ovat tuleentuneet. Mitä teemme niille?
GRACIOSA
Ne palavat ja varisevat. Autiolla saarella ei ole korjaajaa.
ERNST (heittäytyen polvilleen Graciosan eteen, palavasti).
Sinä olet maissintähkä ja minä olen ohdake, sinä olet kaunis ja minä olen voimakas, sillä minä rakastan sinua.
GRACIOSA (nousten, edeten keskinäyttämölle).
Poistu!
ERNST (seisoo hetken vaiti, synkkänä ja pahaa ennustavana; tukahtuneesti).
Ketä rakastat?
GRACIOSA
Veljeäsi, sen tiedät.
ERNST
Hän on unohtanut sinut, ei ole tullut.
GRACIOSA
Varo häntä, sillä hän tulee.
ERNST
Eurooppa on sodassa. Siihen helvettiin hän on menehtynyt, kuollut.
GRACIOSA
Minulle jää tehtäväni: surra häntä, halveksia sinua.
ERNST (katkeruudesta raivoon saakka).
Niinkö? Olkoon. Puhuin totta ensi kerran elämässäni, sain palkaksi houkon osan. Ensi kerran pyysin ja rukoilin pelastusta turmeluksesta, pidin maan hedelmää myrkkyä parempana — — mikä inhimillinen erehdys näin — — epäihmiselle. Oikein. Miksi linnunnokalla piipittää, kun on luotu raatelemaan. Miksi seurata koirana rakastetun askelten jälkiä, kun on luotu ryöstämään.
GRACIOSA
Sitä et uskalla.
ERNST (nauraen katkerasti).
Uskallus on silloin parhain, kun ei ole enää mitään uskallettavaa. Nyt on jäljellä vain kosto sille miehelle, joka on kaikessa minua onnellisempi — —
GRACIOSA (etääntyen).
Mitä aiot?
ERNST
Olemme saarretut taivasta myöten pohjoisen ja lännen puolelta, vien sinut etelään ja hautaan sinut maailmalta.
GRACIOSA
Isä! Isä!
VI KOHTAUS
(Huggs tulee majan ovelle).
HUGGS (nähdessään Ernstin tarttuvan Graciosaan; Ernstille).
Mitä teet, kurja? Niin oli teeskentelyä kaikki sinun nöyryytesi.
ERNST (katkerasti).
Se oli liiankin totta — — Huggsin pojalle.
HUGGS
Luulin, että tässä paratiisissa kiusaajakin muuttuisi enkeliksi. Mutta ei! — Herätä täytyy tästäkin viimeisestä unesta — —
ERNST (keskeyttäen).
Jo onkin aika. Luulitko sinä, että saisit maata hyvien tekojesi jälkeen? Miltähän näyttävät nyt Euroopan vedenjakajat? Ne syöksevät Välimerta ja Atlantia kohti inhimillisen kurjuuden jätteitä, tuhkaa ja verta. Toinen maailmansota.
HUGGS (lyötynä; Graciosalle).
Luuletko, että — se alkoi — —
GRACIOSA (kääntyy neuvottomana poispäin).
HUGGS (kauhistuneena).
Tiedättekö jotain? (Kulkee oikealle, lyyhistyy penkille).
ERNST
Huggsin määräyksen sanamuotohan oli valmis! Etkö muista?
GRACIOSA
Lakkaa, etkö näe, että hän menehtyy — —
HUGGS
Lyö, lyö vieläkin. Teet oikeutta ensi kerran elämässäsi.
ERNST
Ja Huggsin oikea poika auttoi isäänsä — —
HUGGS
Robert on estänyt sen, hänen on täytynyt se estää — —
ERNST
Oletko käynyt höperöksi, vanhus? Etkö muista: minä, minä olen poikasi. Tässä on kaksi syyllistä ja minä otan toiset puolet, kuten pojalle kuuluu
HUGGS (väsyneesti).
Sano kaikki, et liikaa sano.
ERNST
Tiedätkö mitä? Minun kätyrini sytyttivät telakkasi tuleen ja raivon sinuun.
HUGGS (kuin keventyvin mielin).
Ei siis työväki?
ERNST
Minun käskystäni sait lyijyä olkaasi, jotta määräys lähtisi sitä varmemmin.
HUGGS
Graciosa — — Älkää salatko minulta — — Onko Gertrud elossa?
ERNST
Toivottavasti. Se oli sattuman temppu, ei meidän; — Pääasia on, että meidän laskumme ovat nyt selvät. (Graciosalle, tätä lähestyen, tarkoittavasti). Tästä alkaen toimin vain omaan laskuun.
VII KOHTAUS
(Sergius ja pian hänen jälkeensä Lucius tulevat vasemmalta).
SERGIUS (osoittaen taivaalle).
Katsokaa! Taivas välkkyy. Lounaisesta koiliseen kiertää taivasta lukemattomien lentäjien ketju — —
ERNST (katsottuaan taivaalle).
Pilvetöntä tyhjää, en näe mitään — —
SERGIUS
Odota. Se on nousemassa auringon eteen kuin määrätön pilvi.
LUCIUS (tullen taka-alalta kiikari kädessä).
Nyt ollaan maailman lopussa tai alussa. Ilmojen laitumilla käyvät sudet ja lampaat samassa laumassa — —
GRACIOSA
Isä, minä aavistan: Robert on tulossa!
ERNST (Luciukselle).
Mitä tiedät?
LUCIUS
Keskellä lentävät Huggsin koneet, vasemmalla sivustalla nähtävästi Englannin koko lentolaivasto.
ERNST (tempaa kiikarin Luciukselta, siirtyy taka-alalle; katsoo kiikarilla taivaalle).
SERGIUS (Luciukselle).
Katso, jo näkyvät — —
LUCIUS
Kummallinen kurssi! Yhä ylemmäksi nousevat. Suunta ei ole tänne — —
GRACIOSA (Huggsille).
Kuule, kuin kaukainen soitto.
LUCIUS (iroonisesti).
Maapallon asujamisto taitaa muuttaa taivaaseen — —
SERGIUS (vieden Luciuksen erikseen).
Meidän on aika paeta.
ERNST
Saksan ja Italian — — kaikkien suurvaltain merkit etenevät oikealla sivustalla. Argentiinan aurinkomerkit päättävät ketjun, ja Chilen koneet lentävät kärkenä niiden edessä. (Katkerasti). Kansat lentävät kuin muuttolinnut.
HUGGS (itsekseen).
Siis ei ole sotaa.
ERNST (Luciukselle ja Sergiukselle).
Pojat, kone käyntiin. (Lucius ja Sergius vasemmalle).
ERNST (Huggsille).
Lie sota tai rauha: viimeinen isku on vielä antamatta
GRACIOSA (katsoen taivaalle).
Sataa — — sataa — - kuin läikkyvät laineet auringon alla — — Punaista, valkoista! (Vieden Huggsin keskelle näyttämöä). Katso, pienten leijojen huikaiseva leikki — — määrätön lauma, pilvi pilven jälkeen — —
HUGGS
Odota, nyt saamme tietää jotain.
GRACIOSA
Ne leviävät saaren kaikkia rantoja kohti — — (Samassa leijailee ylhäältä näyttämälle paljon punaisia ja valkoisia lappuja, niin että ne muuttavat koko näyttämän pinnan kuin kukkien peittämäksi).
ERNST
Taitaa tulla rakkauskirjeitä morsiamelle. Tahdonpa nähdä. (Ottaa pari lappua, ryhtyy lukemaan).
HUGGS (ottaa lapun; yritettyään lukea, kuin sokaistuneena).
En näe, en osaa — —
GRACIOSA (on polvistunut maahan, kokoo lappuja pivonsa täyteen; lukee hetken; riemastuen).
Robertin nimi! Suurin kirjaimin Robertin nimi. Hän elää — —
ERNST
Kuunnelkaa. (Lukee; kylmästi, varmasti). "Kaikilla rajoilla seisoivat vastakkain kansakuntain sotavoimat. Huggsin, ihmiskunnan vihamiehen, viimeinen käsky saapui. Sodan julistukset värisyttivät ilmaa. Rintamat saivat etenemiskäskyn. Kaiken hävitys oli tulossa. Silloin, ensi kerran ihmiselämän aikana, kuului huuto armeijasta: emme taistele! Se huuto kaikui ja nousi, se paisui, kiersi juoksuhaudat, täytti linnoituksen holvit, se lauloi merten pohjassa, nousi pilviin ja vaiensi maailman äänet rauhaan ja lepoon. Kaikki kansat ovat yhtyneet. Maailmassa on rauha. Yhteishyvän tehtaissa kiiltävät koneet ja laulavat vauhtipyörät. Ihmiset iloitsevat ylimmästä alimpaan, sillä 'minä omistan' on paljastunut valheeksi. Huggsin orjat ovat tulleet vapaiksi. Mutta kansakuntain tuomioistuimen eteen vaaditaan tänä päivänä Huggs, ihmiselämän turmelija, sekä hänen poikansa Ernst, murhapolttaja, sisarenmurhaaja, kolmannen vuosituhannen Juudas — —"
HUGGS
Gertrud! Viimeinen toivoni — — (Vaipuu penkille).
ERNST (nauraa hohottavasti, antaa lapun pudota maahan).
Oikein, Juudas. Mutta kuolee toisin. Tämä Juudas nousee pilviin Kristus-veljensä maallisen morsiamen kanssa ja syöksyy mereen, rakastaen toivottomasti vielä viime hetkellänsä. (Syöksyy, nostaa Graciosan syliinsä, lähtee kantamaan häntä vasemmalle; samassa kuuluu vasemmalta nousevan lentokoneen surina, pysähtyy, päästää Graciosan sylistään). He lähtivät, pettivät mestarinsa. Tottakai oli suurella Juudaksella pieniä oppilaita. (Ottaa Graciosaa kädestä aikoen viedä häntä oikealle). Tule, hetki on tarpeeksi.