Part 4

VILLE. Taitaa se sitten olla ikuisen lähdön merkki!

KUSTAAVA. On. Mutta pois lähdetään nyt mekin, Ville.

VILLE (kynsien korvallistaan). Ihanko todenperään lähdette?

ASARIAS (iloisena hypähdellen). Ihanko todenperään?! Olisi se ollut kuitenkin ensin kahvi juotava!

KUSTAAVA. Enkä huoli. Täytyy lähteä. Pian, Ville, nyt! (Tekee lähtöä.)

VILLE (Asariakselle). Saat juoda yksin. Ei nyt kahvi maistu.

ASARIAS. Nythän se vasta maistuu.

KUSTAAVA (kätellen). Hyvästi nyt vain!

ASARIAS. Kiitoksia sitten vain käymästä! Ja terveisiä Vehmasmäelle!

KUSTAAVA (kiireesti). Hyvästi! Hyvästi! (Poistuu nopeasti.)

VILLE (kätellen Asariasta). Sinäpä se nyt sitten onnenpoika oletkin. Hyvästi vain!

ASARIAS. No! Terveisiä Annille! Ja kiitoksia kaikesta!

VILLE. Ei kestä kiittää. (Aikoo mennä.)

ASARIAS. Kuulehan, Ville!

VILLE (kääntyy ovessa). Mitä vielä?

ASARIAS. Pitäähän sinun sentään saada palkinto vaivoistasi.

VILLE. No?! Eihän tuo haittaa. Mitäs sinulla on antaa?

ASARIAS (ottaa naulasta hirttonuoran, jonka tarjoaa Villelle). Ota tämä! Ehkäpä se nyt sinulle kelpaa siellä Vehmasmäellä.

VILLE (sieppaa Asariakselta nuoran ja viskaa penkin alle). Tuossa! Sen saat pitää itse. Minä kyllä ilmankin tulen toimeen. (Poistuu.)

ASARIAS. Joutaa se sitten siellä minunkin puolestani olemaan — vaikkapa muistona.