Part 3

Pohjasta koittaa kaiken vapaus, lumessa loistaen se sielut syttää, on mahdotonkin hetken tapaus, mi maailmoja kerran ihmetyttää!

Ja pieni kansa suurna sielultaan luo maailmalle uuden uskon, kautt' aikain käy se riemukulkuaan. maa avartunut alla aamuruskon.

Ja Pantheonin ikitemppeliin sen nimi piirtyy, tähtituikkein hohtaa: »Kansojen kaunistus», se kuuluu niin, käy tästä tie, mi jumalihin johtaa!»

Eläkööt suuret henget isien! niin äänet taivaan teillä äänet tapaa, eläköön tulevaisuus toivojen. eläköön Suomi voittamaton, vapaa!

Hän herää. — »Näinkö turhaa unta vain? Sen näänkö vasta, kun oon valkohapsi? Ei, ei! Sen tiedon jumalilta sain —!» niin kuiskaa valkeen talon valkee lapsi.

Oi, herää haudassasi, runon mies, satujen kemppi kukkakumpus alta, sun toivees täyttyi, unes totta ties, on Suomi vapaa, vapaa tasavalta!

Nyt yli vanhan, valkeen kaupungin kuin sielus loisti vapaa tähti väikkyy, käy kotikoivus ikikukkihin, kun rantaas uljas Pohjanlahti läikkyy.

Ja yli hautas viestin tuuli tuo, kun hurraahuudoin rakkaat ilmat raikaa, niin lempeet silmäs taasen lepoon luo, sun kansas astuu vapauden aikaa!

VAPAA KANNEL

Oi, onnea, kun tämän sankaripäivän näin, maan vapaan nään, johon henkeni haltioin, maan puoleen kannel nyt kallistuu kimmeltäin, sen vapausvirsiin ma kuolla voin!

Tämän hetken hehkusta voittojen voiman sain, oi, kiitos, Luoja kun tämän tähden mun syntyä soi, nyt ei kahleilla kytketä vapaata kanneltain, sit' ei kuoleman koura nyt murtaa voi!

Soi, vapaa kannel nyt ajan aavemman taa, kun turhana tomuna sekasointuni soraan vien, soi uhriksi uskon: on vapaa syntymämaa, ura uus nyt käy yli ikuisen tien!

16.5.18.

JÄLKIHUOMAUTUS.

Useiden sortokauden runojen kärki oli kuvannollisesti tähdätty tsarismia ja venäläistä vainovaltaa vastaan. Sellaisia runoja ovat »Tuomiolla», »Kiinalainen uni», »Prometheus» y.m.