Part 6

Tämä käsitys "syntiinlankeamisesta" ei tosin voi miellyttää teologeja, joilla ei ole aavistusta omien opinkappaleiden esoteerisesta[70] puolesta; mutta esoteerisesti käsitettynä on kertomus tosi. Jos sitävastoin jäykistytään kirjaimelliseen opinkappaleiden tulkitsemiseen, niin eivät ne kestä tieteellistä tutkimusta, eivätkä mitkään teologien ponnistukset voi estää epäuskoisten luvun alituista kasvamista. Juuri siinä onkin jokaisen syvämielisen uskonnontarinan totuus, että se joka tietoasteella kasvautuu uuteen tulkitsemismuotoon vanhettumatta. Kun yksinkertainen tulkitseminen on käynyt kelpaamattomaksi syntyy syvempi tulkitseminen. Esoteerisesti käsitettynä sisältää siis lapsuutemme oppikirjojen kertomus Aatamistakin totuuden siemenen.

Kirkko tosin ei tyydy tällaisiin myönnytyksiin ja sentähden ei voi ihmetelläkään sen ja nykyisen mystiikan keskenäistä eripuraisuutta, joka eripuraisuus kenties piankin on saava ratkaisunsa. Se on siinä suhteessa surkuteltava, että ihmiskunnan ja ihanteellisen sivistyksen varsinainen vihollinen on materialismi, minkä lannistamiseksi kaikkien niiden pitäisi yhtyä, jotka — missä muodossa tahansa — uskovat metafysiikkaan. Mutta lapsellista olisi toivoa mitään kirkolta, joka on ainiaan vainonnut toisin uskovaisia, vaikkapa vaan heidän uskonsa olisi muutamilla hienoilla vivahduksilla eronnut kirkon opista. Se on aina ylläpitänyt tätä taisteluaan kaikilla mahdollisilla keinoilla, tulella ja miekalla, niin kauvan kun sillä valta oli, ja se pitkittää sitä vielä meidänkin päivinämme, valtansa kadotettuaan, lievemmillä keinoilla.

Muuten ei nykyajan mystikolle voi olla hetkeksikään epäilyksen alaista, mille puolelle lähestyvänä riidan ratkaisuhetkenä voitto kallistuu. Kirkko ei tule koskaan luopumaan väitteestä, että sen opinkappaleet ovat ilmestyksiä, joista ei saa poistaa mitään, vaan jotka täytyy vilpittömästi uskoa — vieläpä kirjaimellisesti. Mutta sillä ei ole vähintäkään mahdollisuutta tehdä nämä vaatimuksensa kuulluiksi. Se henkilö ei ymmärrä meidän vuosisataamme, joka ei tahdo käsittää, ettei ihmiskuntaa enää voi kuljettaa uskonnon talutusnuorassa. Luonnontieteitten vuosisata ei tahdo enää uskoa, vaan tietää. Vaihdos ei tosin ole niinkään helppo ja se tuottaa joksikin aikaa

vakavia ikävyyksiä; mutta onpa kuitenkin ilahduttava ilmiö se, että ihmiskunta tuntee tarvetta kohota uskonnosta tiedon korkeammalle kannalle. Totuudelle voi vain tuottaa lisävaltaa se, ettei sitä ainoastaan uskota vaan tunnetaan ja tietävä ihminen seisoo korkeammalla asteella kuin uskova. Kun epäusko tarttuu kansaan ennenkuin korvausta on saatavissa, on se tosin epäilyttävä asia, mutta kuitenkin vain murroskaudelle. Jos katseemme voisi ulottua kauvas yli tämän murroskauden, vaikenisivat valitukset aikamme epäuskosta.

Nykyään kärsii juuri meidän kuolemattomuusongelmamme enimmin uusaikaisesta epäuskosta. Vakaumus tähän saakka tunnustettujen todistusten kelpaamattomuudesta on jo joukkoilmiö; ja niin kauvan kun pätevämmät, kumoamattomat todistukset kuolemattomuudesta eivät ole tunkeneet kansaan, heittävät nämä ulos lapsen kylpyveden mukana ja täyttävät tyhjän paikan materialismilla. Niinpä on meidän päivinämme työmiespiireissä enimmän luettuja kirjoja Büchnerin "Voima ja aine". Tässä on epäilemättä suuri vaara tarjolla. Tämä vaara tajutaan ja kirkko tietää käyttää hyödykseen huolestunutta mielialaa. Sammuttaakseen paloöljy valkeata se tarjoaa valtiolle vihkivettä. Tästä on meidän päivinämme syntynyt sellaisia ilmiöitä kuin Preussin ,koulureformiehdotus. Jotta saataisiin joukot jälleen uskomaan turvaudutaan koulun apuun. Luullaan siis, että voidaan ilman mitään muuta pyyhkäistä pois meidän vuosisadaltamme, joka tahtoo astua uskosta tietämiseen, sen luonteenomainen leimamerkki. Joukot täytyy saada jälleen uskovaisiksi, ja tätä tarkoitusta varten täytyy tieteen alistua uskolle alamaiseksi. Tällä tavattomalla vaatimuksellaan on kirkko tähän saakka saavuttanut ainoastaan sen, että epäusko on kasvamistaan kasvanut, ja selvää on, ettei se tätä tietä vastaisuudessakaan voi muuta saavuttaa. Jos sana kehitys pitää paikkansa niin hyvin historiaan kuin biologiaan nähden, niin kirkko, joka korottaa prinsiipiksi uskonnon kykenemättömyyden kehitykseen ja sen kirjaimellisesti tulkittujen opinkappaleiden ijankaikkisen pätevyyden, voi vain täten kadottaa valtaansa. Kirkko ei voi päästä voitolle tieteestä, joka asettaa kirkon "sinun pitää uskoa" vastaan oman käskynsä "minä tahdon tietää". Ainoastaan sellaisella metafysiikalla, joka perusaatteen kannalta tunnustaa ihmiskunnan henkisen kehityksen ja kykenee antamaan aatteilleen kokemustodisteiden varman pohjan, on mahdollisuus päästä tunkeutumaan joukkoihin ja karkoittaa heistä materialismin oppi. Koska luonnontiede on tyydyttänyt tämän vaatimuksen, on se tunkeutunut joukkoihin ja tästä pitäen he asettavat tämän vaatimuksen joka metafysiikalle. Sanalla sanoen: ihmiskunta kasvaa yhä enemmän ja enemmän pois ilmestysuskosta, spekulatiivinen metafysiikka on aina pysyvä kaviarina kansalle, ja joukot voidaan kääntää ainoastaan sellaiseen metafysiikkaan, joka on heittänyt luotaan dogmatismin paheet ja omistanut luonnontieteellisen tiedon edut.

Tällaiset edut tarjoaa nyt se maailmankäsitys, joka — rakentaen salaisten tieteitten pohjalle — ojentaa tuntosarvensa metafyysillisen alaan saakka. Selvää on siis, että uusiaikaisella mystiikalla on kaikki edellytykset voittaa joukot puolelleen silloin kun sen kamppailu kirkon kanssa alkaa. Meidänkin työmiespiireissämme on jo sivistyksen tarve herännyt. He tietävät varsin hyvin, että pysyvän voiton saavuttaa ainoastaan se puolue, joka taistelee totuuden puolesta. Nyt tulee kirkko ja väittää, että hän juuri omistaakin totuuden, ja tarjoaa — uskonsääntöjä, joita tiedon kasvaessa on yhä vaikeampi uskoa, joita jo latinakoulun oppilas alkaa epäillä ja jotka ylioppilas viimeiseen rippeesen saakka nakkaa järveen. Uusaikainen mystiikka tekee aivan päinvastoin. Se ei vaadi uskomaan, vaan tutkimaan. Se tarjoaa maailmankäsityksen, joka tutkiessa muuttuu yhä todenmukaisemmaksi ja vihdoin muodostuu varmaksi tieteelliseksi vakuutukseksi, tiedoksi. Mystiikan ei tarvitse peljätä tutkimista, se kehoittaa siihen. Niin, vieläpä enemmänkin; se kehoittaa kokeilemaan ja tietää varmuudella, että jokaisesta, joka tätä neuvoa seuraa, tulee tämän uuden maailmankäsityksen puolustaja. Tällaisen maailmankäsityksen täytyy välttämättä voittaa yhä enemmän alaa kansassa. Kirkko ei mahda mitään sellaiselle vastustajalle. Se, joka vaatii "järjen uhraamista", ei pysty kilpailemaan maailmankäsityksen kanssa, joka vaatii järjen käyttämistä, niin, kehoittaapa tekemään kokeita ja odottaa niistä yhä uusia, todisteita.

Nyt tulee tähän vielä lisäksi, että valtiolla ja sen, todellista etua, sen elämänkelpoisuutta huolehtivalla kirkolla olisi syytä edistää sellaista liikettä, joka lakaisee pois materialismin ja elvyttää jälleen eloon metafysiikan uskon. Jos tämä metafysiikka sitäpaitse niin tärkeässä kohdassa kuin kuolemattomuuden kysymyksessä on samaa mieltä uskonnon kanssa ja voi antaa todisteita kuolemattomuudesta, jotavastoin kirkolla ei sellaisia todisteita ole, niin olisihan tämä uskonnolle suuri voitto, jonka rinnalla ei tule kysymykseen vaikka toiset osat katolisesta tahi protestantisesta oikeaoppisuudesta hajoaisivatkin kappaleihin.

Ihmiskunta on siten palajava metafysiikan uskoon,, vaan ei sillä tavalla, että lapsiin tyrkytetään opinkappaleita, vaan siten, että täysiaikaisten tutkittavaksi esitetään tosiasioita. Kirkon ei onnistu nyt — suuremmoisesta koneistostaan huolimatta — säilyttää uskovaisiansa. Vielä vähemmin konsanaan on onnistunut paavillisilla julistuksilla ja piispallisilla paimenkirjoilla käännyttää ainoakaan materialisti. Uusiaikainen mystiikka sisävastoin näkee päivä päivältä — ainoastaan siksi, että sillä on tosiasiat, puolellaan — uskolaistensa luvun yhä kasvavan ja on se jo tähän saakka saattanut materialismille sanomatonta haittaa.

Siten osoittautuu sieluoppi — lukuunottaen transcendentaalisen sielutieteen — olevansa hyvin suuresta merkityksestä käytännöllisessä suhteessa. Mutta teoriana se ei ainoastaan ratkaise ennen saavuttamattomassa määrässä ihmisen olemiskysymyksiä, vaan osittain myöskin maailmanongelman. Maailmantarkoitus käy osaksi meille läpikuultavaksi ja me huomaamme, että maailma on taimitarha hengille, joiden kehitystä kenties enemmän edistää transcendentaalisesta paratiisista karkoittaminen kuin olo itse paratiisissa.

VIERASKIELISIÄ SANOJA.

Absoluuttinen, ehdoton. Abstraktinen, ajateltu, ajatuksellinen. Aktiivinen, vaikuttava, toimiva. Analyseerata, eritellä, tutkia alkuosia. Anastomosi, kahden tai useamman verisuonen toisiinsa päättyminen. Anatomia, oppi elimistön rakennuksesta. Anatoominen. Animaalinen, eläimellinen. Antinomia, ristiriitaisuus. Antropomorfinen, ihmismuotoinen. Antropopatinen, ihmisluonteinen. A priori, ennakolta. Atmosfeerinen, ilmakehää koskeva. Biologia, oppi elosta, elämän ehdoista. Biolooginen. Camera obscura, pimeä kammio, valokuvaajan tarpeita. Dahomey, neekerivaltio Afrikassa. Diafragma, välikalvo vatsassa. Diagnoosi, taudin tunnustelu. Dualismi, kaksinaisuusoppi. Dualistinen. Eetiilinen, siveysopillinen. Ekstaasi, haltioissa-olo, lovessa-olo. Ekstaattinen. Eleeginen, runollisesti vaikeroiva. Elementaarinen, alkuaineellinen. Ellipsi, soikio, Empiirinen, kokemusperäinen. Estetiikka, kaunotiede. Esteetillinen. Filisteri, poroporvari. Fysiikka, luonnonoppi. Fysikaalinen. Fysiologia, ruumiillisia elonilmauksia tutkiva tiede. Fysiolooginen. Geometrinen, mittausopillinen. Herostratos, kuuluisa pahoista teoistaan. Homme-esprit, ihminen-henki. Homöopatinen, taudinmukaisesti parantava. Hypnoosi, keinotekoinen uni. Hypnotismi, keinotekoinen uneen vaivutus. Hypnotinen. Hysteria, hermotauti. Idiosynkrasia, omituisuus. Individualiteetti, yksilöllisyys. Individuaalinen, yksilöllinen. Kaviari, sammin mäti. Kemiallinen, aine-seollinen. Klaveeri, piano. Kosmillinen, maailmallinen. Magia, salataide, salatiede. Maagillinen. Makrokosmos, "suuri maailma", luonto. Matematiikka, suuretiede. Mediumi, keskiö, välittäjä. Mekanismi, koneisto. Metafysiikka, oppi yliaistillisista, olevaisesta sinään. Meteoriitti, lentotähti. Mikrokosmos, "pieni maailma", ihminen. Mineralogia, kivennäistiede. Monismi, ykseysoppi. Moraali, siveys, siveysoppi. Mystiikka, salatiede; uskonnon sisäinen puoli. Normaali, säännöllinen. Okkultinen, salainen. Optillinen, näköä eli valoa koskeva. Optimismi, usko, että kaikki on hyvin. Orgaaninen, elimellinen. Panteismi, kaikkijumalaisuus-usko Passiivinen, toimeton, alistuva, kärsivä. Perspektiivi, näköala. Pessimismi, usko, että kaikki on pahoin. Posthypnotinen, jälkihypnotinen. Prinsiippi, periaate. Prognoosi, ennakolta tieto. Projektsiooni, kappaleen kuvaaminen pinnalle määrättyjen sääntöjen mukaan. Psykologia, sielutiede. Retorti, tislatusastia. Siderinen, tähtiä koskeva. Somnambuli, selvänäköinen (hypnotisessa tilassa). Spektroskopi, kone, jolla spektrumia tarkastetaan. Spektrumi, monivärinen kuva, joka syntyy, kun valonsäde käy särmiön läpi. Spiritualismi, henkioppi. Stereometrinen, mittausopillinen (kappaleista). Subjekti, alus, henkilö. Suggestiooni, ajatusvaikutus. Tekniikka, taiteen eli ammatin keino-oppi. Teknillinen. Teleologia, oppi kaiken tarkotusperäisyydestä. Teleskooppi, kaukoputki. Teoria, tieteisoppi. Teoreettinen, tietopuolinen. Transcendentaalinen, yliaistillinen. Tyypillinen, peruskuvallinen.

VIITTEET:

[1] Kant: Träume eines Geistersehers, 14, 20, 26 (Kehrbach). [2] Pölitz: Kants Vorlesungen üuber die Metaphysik. Erfurt 1821. [3] Du Prel: Kants Vorlesungen über Psychologie. Leipzig 1889. [4] Du Prel: Kants Vorlesungen uber Psychologie 75, 76, 79. [5] Pantelismi (kreikk. sanasta _pan_, kaikki ja _thelämä_, tahto) — se panteismin muoto, joka otaksuu maailmanaineksen olevan tahtoa. [6] Kant: Kritik der reinen Vernunft. 296, 482, 699. (Kehrbach). [7] Kant: Prolegomena § 46. [8] Zeising: Neue Lehre von den Proportionen des menschlichen Körpers. Pfeiffer: Der goldene Schnitt. [9] Carus: Physis. Kapp: Philosophie der Technik. [10] Heleän sinipunervat säteet. [11] Augustinus: Confessiones c. 10. [12] Aristoteles: De anima, c. 1. [13] Du Prel: Kants Vorlesungen über Psychologie. [14] Dessoir: Kaksoisminä. [15] Deleuze: Praktischer Unterricht über den tierischen Magnetismus 97. [16] Macario: du sommeil. 148. [17] Paracelsus: De gen. stult. [18] Paracelsus: Philosophia sagax. I. c. 3. [19] Paracelsus: Philosophia sagax. I. c. 7. [20] Modus, quo corporibus adhceret spiritus, comprehendi non potest ab hominibus, et hoc tamen homo est. [21] van Helmont: de magnetica vulnerum curatione. § 89. [22] "Tant pis pour Dieu, si je lui ressemble!" [23] van Helmont: de magnetica vulnerum curatione. § 83. [24] Kiesewetter: Geschichte des Occultismus. 29. [25] Du Prel: Kants Vorlesungen über Psychologie. 92. [26] Sama. 5. [27] Emanuel Svedenborg: Taivas ja helvetti, § 433. [28] Sama, § 438. [29] Kant: Träume eines Geistersehers. 21. (Kehrbach.) [30] Du Prel: Kants Vorlesungen über Psychologie. 92. [31] Ernst von Bär: Reden gehalten in naturwissenschaftlichen Versammlungen. 1. 237—284. [32] "Me emme tiedä" ja ,me emme tule koskaan tietämään." [33] Psyke mou (minun sieluni) ja ego (minä). [34] 1 Kor. epist. 2: 11. [35] Intelligendum est, duobus, quasi a natura nos indutos esse personis. Cicero: De officiis. I. 30. [36] Dii minorum gentium (alempiarvoisia jumalia). [37] Viisauden kirja 9: 15. [38] Helvetius: De l'esprit I. c. 1. [39] Unhotuksen virta kuoleman valtakunnassa kreikkalaisen jumaluustaruston mukaan. [40] Giordano Bruno: De triplici Minimo 33. [41] Du Prel: Kants Vorlesungen über Psychologie. 89, 90. Svedenborg: Neues Jerusalem. § 148. [42] 1 Mooseksen kirja, 1: 31. [43] Aksakow: Animismus und Spiritismus. [44] Tribuna Giudiciaria 5:ltä p:ltä heinäkuuta 1891. [45] Julkaisuja somnambuli Auguste K:n unielämästä. [46] Kerner: Prevorstin ennustajatar. [47] Muratori: Ueber die Einbildungskraft. 11. c. 9. [48] Bartels: Grundzüge einer Physiologie und Physik des animalischen Magnetismus. 182. [49] Gauthier: Traite pratique du magnetisme animal. 612. [50] Kaukotunteminen eli vaikutusten vastaanottaminen loitolla olevilta henkilöiltä. [51] Kaukovaikutus. [52] Baader: II. 15. [53] Kant: Von der Macht des Gemüths. [54] Giordano Bruno: De Triplici Minimo. [55] "Genesia". [56] 1 Moseksen k. 1 luku, v. 27. [57] 2 Moseksen k. 2 luku v. 7. [58] Isotermit — viivat, mitkä maapallolla yhdistävät ne paikat, joilla on sama keskilämpö. [59] Schelling: Klara 175—180. [60] Philosophie der Offenbarung (Schelling II. 4. 214—218). [61] Laatusanassa piilevä vastakohta. [62] "Kun hourut tahtovat karttaa virheitä, lankeavat he päinvastaisiin" [63] Kant: Träume eines Geistersehers. [64] Psyke = sielu. [65] "Quandoque dormitat Homerus". (Joskus Homero nukkuu). [66] Magie der Zahlen. [67] "Egoisme à deux". [68] Heittoviivaisesta. [69] Saint Martin: Tableau naturel. 25—26. [70] Sisäisestä, salaisesta.