Part 7

Minun oikea paikkani ei ole kirjoituspulpetin ääressä eikä kynä ole minun aseeni. Voi hyvä Jumala, kuinka minä nautin saadessani työskennellä molemmin käsin ja koko ruumiillani. Saan kantaa ämpäreitä, kiikuttaa lapsia, silittää pikkuisia paitoja — jospa vain tietäisit miten herttaisia ne ovat — panna pyykkiä kuivamaan ja katsella, miten lumi sulaa metsässä! Nousen ylös aikaisin aamulla, hakkaan luita kanoille, juoksen kellariin ja vinnille, laitan ruokaa sairaalle, saan tehdä enemmän työtä kuin jos olisin naimisissa tässä talossa, en ajattele mitään ja ihoni on tosiaankin tullut paremmaksi. Mitään suunnitelmia ei minulla ole, ainoa asia, jota mietin, on Putte. Sinähän tiedät, että hän on sellainen erinomainen poika, vaikka hiukan hermostunut luokalla, ja rehtori sanoo, että hänen pitäisi saada hyvää ja hellää ohjausta. Mutta miten minä sitä hänelle Tukholmassa saisin? Minä tahtoisin muuttaa hänet oppilaitokseen jossain maaseutukaupungissa, jossa ottaisin luokseni asumaan 6 tai 7 muutakin poikaa, mutta kaikkea sitä ei ole tosiaankaan helppo järjestää. Saa nähdä, miten käy syksyllä!

Niin, saa nähdä miten käy syksyllä. Ja mitä Liitolle silloin kuuluu?

Eeva, alkaaksemme hänestä, on autuaana jossain päin Tukholmassa nuoruuden rakastettunsa kanssa, joka minua tosin ei miellyttänyt, mutta se on nyt se sama, koska kerran Eeva itse näki kohtalon sormen siinä, että heillä kummallakin oli ruokalippu Stureruokalaan.

Emmy — niin, Emmyn suhteen voi ottaa kysymyksen alaiseksi, eikö hän sittenkin syksyllä mahtane olla onnellisin meistä kaikista, koska hänelle on silloin jo tapahtunut viimeinen suuri yllätyksensä tai pettymyksensä. Vanha Emmy-raukka, hän oli hidas ajatuksellisin meistä kaikista, tiesi vähimmän ja oli proosallisin. Ja kohta tietää hän enimmän kuin kaikki maailman oppineet.

Lopuksi sinä, Baby-rukka, josta minä aivan erikoisesti pidin, yksinäinen sinä olit ja avuton ja hyvä, ja minä en ollut juuri mitään niistä. Voitkos kuvitella minun hämmästystäni, kun sinä kirjoitit hakeneesi minun entistä paikkaani tuomarini luona ja että tuomari mahdollisesti ottaa sinut.

Se oli tosiaan äärettömän hauskaa sinulle ja _erinomainen onni_, että sivuutit niin monta, vaikka et osaakaan kirjoittaa koneella etkä ole erikoisen tottunut kirjeenvaihtoon. Et suinkaan ole koskaan tullut ajatelleeksikaan, että hän kiinnitti huomionsa pääasiassa sinun _ulkonäköösi_? Etkö? Ei sitä mielellään ajattelekaan, kun on konttoripaikasta kysymys! Sen ei luule ensinkään kuuluvan siihen, vai kuinka? Ja paljon mahdollista, että se ei kuulukaan asiaan, mutta tiedäthän, että kun _lähetit_ todistuksesi, ei kukaan pannut _niihin_ mitään huomiota.

Minä en suinkaan tahdo kieltää sinua sitä paikkaa ottamasta, sillä siinähän on sopivat konttoritunnit ja päällikkösi on sellainen _ystävällinen_ päällikkö, että olen varma hänen tulevan pitämään sinusta _hyvin_ paljon. Niin rakkaani, jos hän rupeisi sinusta tosiaankin pitämään niin paljon, ettei enää sen jälkeen muista pitäisi, ei kukaan tulisi siitä niin iloiseksi kuin minä, sillä hän on niin tavattoman rakastettava ja miellyttävä ja näyttää niin hienolta ja kauniilta.

Tämä kaikki tuntunee sinusta tarpeettomalta, koska kysymys on ainoastaan paikasta, mutta voit sentään ajatella, että minulla on tässä jokin tarkoitus. Kuten ymmärrät, ei se minulle mitään niin vaarallista ollut, minähän olin vanhempi ja olen kokenut yhtä ja toista. Mutta minä en ole varma, että sinä voit nähdä hänen ajatuksensa niin helposti kuin minä. Sinulla ei ole vielä oikeutta olla niin viisas kuin minä. Siksi sinä tulet vasta sitte, kun tapahtuu jotain sellaista, mitä et ole vielä kokenut. Minä en tiedä, onko hän puhunut sinulle mitään minusta, no jaa, hänellä ei ole kyllä siihen mitään syytä, ja kun hänen onnistuu minun paikalleni saamaan kaksikymmentävuotias sinä, pehmeine kiharoillesi, niin luulenpa hänen olevan iloissaan siitä, että minä matkustin, vaikkakin hän alussa kuului olleen äkeissään ja sanoneen, että minä käyttäydyin aivan kuin piika, joka »lähtee» paikastaan.

Niin niin, sinä teet tietysti niinkuin tahdot, hyvät neuvot ovatkin vain sentähden olemassa, että niitä ei pidettäisi arvossa. Mutta ota sentään huomioon se, että olet varoillasi, kun hän tulee miellyttäväksi, jommoinen hän kyllä osaa olla. Katsoppas, teidän kahden katsantokannat ovat niin äärettömän erilaiset, mutta sen tulee hän alussa salaamaan. Ja nyt kun muutat sokerileipurin luota ja otat huoneen itsellesi, niin ota huomioon, että perhe-eteisen antama moraalinen tuki ei ole suinkaan halveksittava.

Kuulehan, jos hän joskus sattumalta tulee puhuneeksi minusta, niin ole hyvä ja anna minun tietää mitä hän minusta oikein ajattelee, vaikkakin, sehän on aivan se sama, yhtä hyvin hän unohtaa minut kuin muutkin, joita hän... tarkoitan, joilla on ollut paikka hänen luonaan. Erittäinkin jos sinä joudut sinne, ymmärrätkös. Ja sinä joudut sinne, minusta niin tuntuu. Ajatteleppas, jos sinusta tulisi se! Mutta minä ymmärrän, että sinun ulkonäkösi vaikuttaa häneen.

Nyt, Babykulta, menen minä nukkumaan. Minun sänkyni on niin kapea, että tuskin mahdun itseni kera siihen vieretysten, ja kuitenkin nukun joka ilta heti kun olen siihen päässyt. Ruumiillisen työn siunaus!

Hyvästi pikkuiseni. Allah olkoon kanssasi! Koskas luulet hänen sallivan meidän tavata toisiamme?

Elisabetisi.

Muistatkos kun Emmy vietiin sairashuoneeseen ja minun piti soittaa, että ne tulisivat noutamaan hänen tavaroitaan? Sinä olit paitasillasi ja minä ja Eeva olimme myös ja juuri kun minä olin numeron keskusasemalle ilmoittanut, huusit sinä minulle: muista sanoa, että toimittavat tänne naineen lähetin!

No ystävä kulta, en minä tahdo hämmentää sinun puhdasta sieluasi, mutta sinun tuleva päällikkösi on kaikkea muuta, mutta ei nainut kaupunginlähetti!

Viimeisen kerran

Pegg.